Lue keskustelun säännöt.
Ukkolan kolumni: Kirjojen sensuroijat - Hävetkää sydämenne pohjasta!
04.05.2023 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8bcf139a-a355-4832-a639-2ceba4dd4426
Kolumni miten klassiset kirjatkin sensuroidaan tietyn poliittisen mielipiteen miellyttämiseksi länsimaissa. Tässä muutama esimerkki:
"Kommentti vaikka nainen työskentelee kassana tai koneenkirjoittajana liikemiehille on muuttunut muotoon vaikka nainen työskentelee huippututkijana tai yritysjohtajana."
"Jaakko ja jättipersikan pilviveikot (englanniksi pilvimiehet) on käännetty uudessa versiossa pilvi-ihmisiksi. Huudahdus Olet varmaan vihainen, nainen! on korvattu sinun täytyy olla poissa tolaltasi -fraasilla. Lihava, pieni ruskea hiiri on nyt ainoastaan pieni hiiri. Kastemadon iho ei ole enää vaaleanpunainen vaan sileä. Outo, afrikkalainen kieli on nyt vain afrikkalainen kieli. Kamarineito on muuttunut siivoojaksi. Traktorit eivät ole uudessa versiossa enää mustia."
Kommentit (367)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.
Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?
Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.
Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.
Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa, koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.
Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.
Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.
Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.
Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?
Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.
Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.
Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.
Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.
Woke ei kuitenkaan tarjoa tilalle mitään elävää - se vain näivettää, ja jättää tilalle pelkät kuoret. Vähän niin kuin hyönteinen, josta on imetty sisukset, ja jäljelle jää pelkkä kitiinikuori.
-eriTilalle? Jos se kirjan ydinsanoma pysyy kuitenkin ennallaan niin mitä siihen pitäisi tilalle tarjota?
Kun ei pysy edes ennallaan, woken käsissä.
Missä kirjassa niin on käynyt? Voitko antaa esimerkkejä?
Agatha Christie kymmenen pientä neeeekeripoikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua että kun kirjasta tehdään elokuva niin siinä voi vaihtua tai poistua puolet henkilöistä, sen dialogi on kirjoitettu kokonaan uusiksi ja se voi sijoittua jopa ihan eri aikaan mutta se hyväksytään. Mutta jos siitä alkuperäisestä kirjasta muutetaan sanakin niin se on totalitaristista sensuuria. En ymmärrä.
Peter Jacksonin Sormusten herra on hänen oma tulkintansa. Sen sijaan jos hänen kässäriään nyt myytäisiin kirjakaupoissa Tolkienin "alkuperäisenä" Sormusten herrana niin se olisi vähän eri juttu, eikö vain?
Taru sormusten herrasta on muuten juuri ilmestynyt uusi käännös. Myös Hobitti käännettiin aikoinaan kahteen eri kertaan.
Luin joskus pentuna molemmat käännös-Hobitit. Tykkäsin Bilbo Reppulista enemmän kuin Kalpa Kassisesta, mutta en tiedä miten asia liittyy kokonaan uusiksi kirjoittamiseen. Jos alkuperäisteksti on englanniksi niin luen englanniksi, kuten myös tietysti silloin jos suomenkielistä käännöstä ei ole mutta englanninkielinen löytyy - kuten esimerkiksi Liu Cixineiden suhteen pitkään oli. Voin muuten suositella vaikkei varsinaisesti scifin ystävä olisikaan, avaavat yllättävän hyvin kiinalaista yhteiskuntaa ja ajattelua..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voitaisi uudelleenkirjoittaa historiakin? Poistetaan vaikka orjuus historian kirjoista niin ei kenenkään mieli pahoitu.
Eihän noissa kirjoissa ole kyse siitä että jotain oleellista poistettaisiin vaan sellaisia vanhanaikaisuuksia joilla ei ole merkitystäkirjan sisällön kannalta.
Ajankuvaa niistä poistetaan. Täysin tarpeetonta touhua ja ihmisten aliarvioimista. Toivottavasti woke muuttuu niin vanhanaikaiseksi että nämä kirjat palautetaan ennalleen.
Ei vaan sanoja joiden merkitys ajankuvan kannalta on muuttunut melkoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.
Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?
Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.
Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.
Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa, koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.
Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.
Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.
Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.
Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?
Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.
Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.
Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.
Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.
Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.
Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.
Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.
Entä jos lukija haluaa lukea sen Jane Austenin alkuperäisen version, eikä kenenkään muun kuvitelmia?
Minä ainakin haluan lukea just alkuperäistä Agricolaa tai Shakespearea, en mitään kuvitteelliselle nykyihmiselle muokattua versiota.
Jos se välittää sinulle sen sanoman parhaiten niin se on ihan ok. Ne alkuperäiset versiot ovat sinulle edelleen tarjolla. Mutta jos joku muu ei enää siitä alkutekstistä sitä sanomaa saa niin miksi sitä ei saisi hänelle tarjota hieman modernisoidussa paketissa? Tehdäänhän Shakespearen näytelmistä koko ajan uusia näytelmätulkintojakin.
Kunhan tarjolla on sitten molemmat versiot eikä vain sitä uutta kuten tässä nyt näyttää käyvän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.
Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?
Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.
Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.
Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa, koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.
Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.
Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.
Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.
Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?
Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.
Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.
Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.
Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.
Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.
Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.
Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.
Mikähän on James Bond kirjojen sanoma, joka pitää välittää nykylukijalle muuttamalla alkuperäistä tekstiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuuden isoin ongelma ei todellakaan ole jonkun sanan muuttaminen vaan se että kirjoja lukee nykyään enää niin harva. Senkin ajan kun voisi käyttää kirjojen lukemiseen ihmiset käyttävät netissa kinastelemiseen kirjoista joita he eivät edes ole lukeneet eivätka tule koskaan lukemaankaan.
Jos on oikein taitava ajanhallinnassa niin pystyy lukea kirjoja aina tällöin sekä kinastella netissä kirjojen sensuroimisesta silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua että kun kirjasta tehdään elokuva niin siinä voi vaihtua tai poistua puolet henkilöistä, sen dialogi on kirjoitettu kokonaan uusiksi ja se voi sijoittua jopa ihan eri aikaan mutta se hyväksytään. Mutta jos siitä alkuperäisestä kirjasta muutetaan sanakin niin se on totalitaristista sensuuria. En ymmärrä.
Peter Jacksonin Sormusten herra on hänen oma tulkintansa. Sen sijaan jos hänen kässäriään nyt myytäisiin kirjakaupoissa Tolkienin "alkuperäisenä" Sormusten herrana niin se olisi vähän eri juttu, eikö vain?
Taru sormusten herrasta on muuten juuri ilmestynyt uusi käännös. Myös Hobitti käännettiin aikoinaan kahteen eri kertaan.
Luin joskus pentuna molemmat käännös-Hobitit. Tykkäsin Bilbo Reppulista enemmän kuin Kalpa Kassisesta, mutta en tiedä miten asia liittyy kokonaan uusiksi kirjoittamiseen. Jos alkuperäisteksti on englanniksi niin luen englanniksi, kuten myös tietysti silloin jos suomenkielistä käännöstä ei ole mutta englanninkielinen löytyy - kuten esimerkiksi Liu Cixineiden suhteen pitkään oli. Voin muuten suositella vaikkei varsinaisesti scifin ystävä olisikaan, avaavat yllättävän hyvin kiinalaista yhteiskuntaa ja ajattelua..
Se liittyy juuri siihen tykkäämiseen. Kirjan sanoma välittyy vain jos ihminen sen kirjan lukee. Jos kirja vaikuttaa liian vanhanaikaiselta niin se jää helposti osalta ihmisistä lukematta. Silloin se koko kirja menee hukkaan.
Ihan kuten jokainen sukupolvi on pitänyt sitä itselleen lapsuudesta tuttua Raamatun käännöstä sinä ainoana oikeana, myös uudet sukupolvet kiinnittyvät parhaiteen siihen teoksen joka on heille helpoiten lähestyttävä eikä vaikuta jonkun muun sukupolven kirjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuuden isoin ongelma ei todellakaan ole jonkun sanan muuttaminen vaan se että kirjoja lukee nykyään enää niin harva. Senkin ajan kun voisi käyttää kirjojen lukemiseen ihmiset käyttävät netissa kinastelemiseen kirjoista joita he eivät edes ole lukeneet eivätka tule koskaan lukemaankaan.
Jos on oikein taitava ajanhallinnassa niin pystyy lukea kirjoja aina tällöin sekä kinastella netissä kirjojen sensuroimisesta silloin tällöin.
Epäilen silti että asiasta eniten valittavat eivät ole niitä jotka lukevat eniten. Itse esim. luen sellaiset 10 kirjaa kuukaudessa mutta silti ymmärrän sen että kirjoja saatetaan modernisoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua että kun kirjasta tehdään elokuva niin siinä voi vaihtua tai poistua puolet henkilöistä, sen dialogi on kirjoitettu kokonaan uusiksi ja se voi sijoittua jopa ihan eri aikaan mutta se hyväksytään. Mutta jos siitä alkuperäisestä kirjasta muutetaan sanakin niin se on totalitaristista sensuuria. En ymmärrä.
Peter Jacksonin Sormusten herra on hänen oma tulkintansa. Sen sijaan jos hänen kässäriään nyt myytäisiin kirjakaupoissa Tolkienin "alkuperäisenä" Sormusten herrana niin se olisi vähän eri juttu, eikö vain?
Taru sormusten herrasta on muuten juuri ilmestynyt uusi käännös. Myös Hobitti käännettiin aikoinaan kahteen eri kertaan.
Velehtelet tahallasi. Ei se ole mitään kääntämistä kun kirjaa ja sen kieltä tarkastellaan poliittisesta näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.
Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?
Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.
Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.
Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa, koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.
Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.
Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.
Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.
Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?
Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.
Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.
Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.
Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.
Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.
Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.
Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.
Mikähän on James Bond kirjojen sanoma, joka pitää välittää nykylukijalle muuttamalla alkuperäistä tekstiä?
Viihdyttävyys kuten kaikessa viihteessä. Ja tunkkainen naiskuva ei enää nykypäivänä viihdytä isoa osaa nuorempia lukijasukupolvia. Ne jäävät siis pölyttymään hyllyyn jos eivät enää täytä alkuperäistä tarkoitustaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua että kun kirjasta tehdään elokuva niin siinä voi vaihtua tai poistua puolet henkilöistä, sen dialogi on kirjoitettu kokonaan uusiksi ja se voi sijoittua jopa ihan eri aikaan mutta se hyväksytään. Mutta jos siitä alkuperäisestä kirjasta muutetaan sanakin niin se on totalitaristista sensuuria. En ymmärrä.
Peter Jacksonin Sormusten herra on hänen oma tulkintansa. Sen sijaan jos hänen kässäriään nyt myytäisiin kirjakaupoissa Tolkienin "alkuperäisenä" Sormusten herrana niin se olisi vähän eri juttu, eikö vain?
Taru sormusten herrasta on muuten juuri ilmestynyt uusi käännös. Myös Hobitti käännettiin aikoinaan kahteen eri kertaan.
Velehtelet tahallasi. Ei se ole mitään kääntämistä kun kirjaa ja sen kieltä tarkastellaan poliittisesta näkökulmasta.
Se ei ole automaattisesti poliittista että tunnistetaan että sanat voivat nykyään saada aikaa erillaisia mielikuvia kuin vuosikymmeniä sitten. Se on ihan vain maailman muuttumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.
Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?
Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.
Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.
Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa, koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.
Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.
Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.
Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.
Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?
Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.
Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.
Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.
Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.
Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.
Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.
Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.
Entä jos lukija haluaa lukea sen Jane Austenin alkuperäisen version, eikä kenenkään muun kuvitelmia?
Minä ainakin haluan lukea just alkuperäistä Agricolaa tai Shakespearea, en mitään kuvitteelliselle nykyihmiselle muokattua versiota.
Jos se välittää sinulle sen sanoman parhaiten niin se on ihan ok. Ne alkuperäiset versiot ovat sinulle edelleen tarjolla. Mutta jos joku muu ei enää siitä alkutekstistä sitä sanomaa saa niin miksi sitä ei saisi hänelle tarjota hieman modernisoidussa paketissa? Tehdäänhän Shakespearen näytelmistä koko ajan uusia näytelmätulkintojakin.
Ne vanhat versiot vaan katoavat kun uusia versioita pusketaan uusille sukupolville jotka eivät välttämättä edes tiedä lukevansa muutettua tekstiä. Voi sitä suurta ironiaa kun Orwellin 1984 ruvetaan muuttamaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voitaisi uudelleenkirjoittaa historiakin? Poistetaan vaikka orjuus historian kirjoista niin ei kenenkään mieli pahoitu.
Eihän noissa kirjoissa ole kyse siitä että jotain oleellista poistettaisiin vaan sellaisia vanhanaikaisuuksia joilla ei ole merkitystäkirjan sisällön kannalta.
Ajankuvaa niistä poistetaan. Täysin tarpeetonta touhua ja ihmisten aliarvioimista. Toivottavasti woke muuttuu niin vanhanaikaiseksi että nämä kirjat palautetaan ennalleen.
Ei vaan sanoja joiden merkitys ajankuvan kannalta on muuttunut melkoisesti.
Ei kokemuslukija tutki semantiikkaa vaan sitä mitkä ilmaisut ja sanat ovat hänen mielestään on "sopivia" tai "loukkaavia". Tiedät tämän yhtä hyvin kuin kaikki muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Kielen modernisointi ja uusi käännös on ainakin tässä tapauksessa lukijan palvelemista. Raamattu on tarkoitettu ymmärrettävälle kielelle alun perinkin.
Eri asia sitten tietysti jos aletaan muokkaamaan sisältöä toiseksi. Tai muutetaan vaikka jonkin henkilön sukupuoli (mikä muuten kerran tapahtui kirjoitusvirheen takia (yhden kirjaimen eri nimessä)).
Mä en halua lukea näitä uudempia käännöksiä ollenkaan. Vuoden 33/38 Raamattu on ainoa oikea. En pidä siitä, että jotkut sylvällismerkitykselliset ilmaisut on latistettu.
Miksi se on ainoa oikea kun se ei ole ollenkaan se ensimmäinen käännös?
Siksi, että silloin ei vielä ollut wokea yms ja sanat käännettiin luultavasti niin hyvin suorina käännöksinä kuin voi. Ei lähdetty kuvittelemaan mitä kirjoittaja on mahdollisesti tarkoittanut vaan käännettiin sanasta sanaan.
Virheineenkin, luotan että se käännös on oikein nyt tarjolla olevista suomenkielisistä käännöksistä.
Wokeismille on muuten tyypillistä, nurinkurisuuden ja vääristelyn lisäksi, skitsotyyppinen ajattelu. Ehkä alkuperäinen materiaali muuntuu heidän mielessään, ja se on heille niin paljon merkityksellisempi, että heille syntyy kunnianhimoinen tavoite jakaa oma näkemyksensä. Eikä kirjaimellinen käännös ole sen vuoksi enää mahdollinen - se ei tyydytä heidän janoaan manipuloida, vaikuttaa, luoda uutta? Muiden mielestä se olisi uutta, vaan kummallinen, ontto torso. He eivät näe sitä skitsotyyppistä maailmaa, jonka materiaalin muuntaja symbolisesti näki, materiaalia muuntaessaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.
Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?
Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.
Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.
Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa, koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.
Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.
Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.
Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.
Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?
Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.
Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.
Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.
Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.
Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.
Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.
Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.
Entä jos lukija haluaa lukea sen Jane Austenin alkuperäisen version, eikä kenenkään muun kuvitelmia?
Minä ainakin haluan lukea just alkuperäistä Agricolaa tai Shakespearea, en mitään kuvitteelliselle nykyihmiselle muokattua versiota.
Jos se välittää sinulle sen sanoman parhaiten niin se on ihan ok. Ne alkuperäiset versiot ovat sinulle edelleen tarjolla. Mutta jos joku muu ei enää siitä alkutekstistä sitä sanomaa saa niin miksi sitä ei saisi hänelle tarjota hieman modernisoidussa paketissa? Tehdäänhän Shakespearen näytelmistä koko ajan uusia näytelmätulkintojakin.
Kunhan tarjolla on sitten molemmat versiot eikä vain sitä uutta kuten tässä nyt näyttää käyvän.
Nykyajan ongelma on ennemmikin se että niitä vanhoja painoksia on kaikki hyllyt ja divarit väärällään ja niitä voi hankkia itselleen muutamalla eurolla jos haluaa.
^siis muiden mielestä EI olisi uutta.
Vierailija kirjoitti:
^siis muiden mielestä EI olisi uutta.
Korjaus viestiin klo 12:44.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.
Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?
Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.
Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.
Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa, koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.
Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.
Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.
Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.
Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?
Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.
Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.
Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.
Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.
Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.
Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.
Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.
Entä jos lukija haluaa lukea sen Jane Austenin alkuperäisen version, eikä kenenkään muun kuvitelmia?
Minä ainakin haluan lukea just alkuperäistä Agricolaa tai Shakespearea, en mitään kuvitteelliselle nykyihmiselle muokattua versiota.
Jos se välittää sinulle sen sanoman parhaiten niin se on ihan ok. Ne alkuperäiset versiot ovat sinulle edelleen tarjolla. Mutta jos joku muu ei enää siitä alkutekstistä sitä sanomaa saa niin miksi sitä ei saisi hänelle tarjota hieman modernisoidussa paketissa? Tehdäänhän Shakespearen näytelmistä koko ajan uusia näytelmätulkintojakin.
Ne vanhat versiot vaan katoavat kun uusia versioita pusketaan uusille sukupolville jotka eivät välttämättä edes tiedä lukevansa muutettua tekstiä. Voi sitä suurta ironiaa kun Orwellin 1984 ruvetaan muuttamaan :)
Ne katoavat lähinnä siinä kun kuolinpesien kirjahyllyjen sisällöt kipataan kaatopaikoille kun se nuorempi sukupolvi ei enää edes omista kirjahyllyä saati kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamatusta on tehty lukuisia uusia käännöksia ja jokainen versio on aina modernisoitu kieleltään omaa aikaansa vastaavaksi. Onko se sensuuria vai lukijan palvelemista?
Minusta se on sensuuria. Tai vähintäänkin ihan älytöntä. Enkä ole edes muuta kuin tapakristitty.
Sinusta on siis sensuuria että teksti tehdään lukijalle ymmärrettäväksi jos se edellinen versio ei enää ole ollut?
Teoksen kääntäminen kieleltä toiselle tosiaan vaatii väkisinkin tekstin muokkausta, jo siksikin että eri kielten lauserakenteet ovat erilaisia. Samoin kielissä on sanontoja joita ei ymmärrä muilla kielillä.
Otetaan vaikkapa englanninkielinen sanonta "writing on the wall" joka tarkoittaa, että jotakin on kohta tapahtumassa, yleensä jotakin negatiivista.
Suomeksi on mahdotonta kääntää suoraan "kirjoitus seinällä" tarkoittaen että jotakin on kohta tapahtumassa, koska suomen kielessä ei ole sellaista sanontaa.
Kääntäminen niin että kirjoittajan alkuperäinen ajatus säilyy on tietysti taitolaji.
Kielikuvien kääntämisen ongelmien sijaan ketjun aiheena kai kuitenkin oli esimerkiksi se että kassa muutetaan huippututkijaksi, kiusallisia mielipiteitä esittänyt kolonialisti katoaa kirjasta kokonaan jne.
Ne poistetut tai muutetut asiat eivät kuitenkaan ole olleet niitä kirjan oleellisia asioita vaan vain sellaisia taustalla olevia yksityiskohtia. Niiden muuttaminen ei muuta mitään kirjan keskeisestä sisällöstä. Ei päähenkilön ammattia voida muuttaa kassasta huippututkijaksi jos kirja käsittelee nimenomaan hänen uraansa.
Fiktiivinenkin kirja on aina jossakin määrin ikkuna kirjoittajansa mieleen ja vallinneeseen ajankuvaan. Sinänsä triviaalienkin asioiden summittainen muuttaminen sumentaa tuota näkymää. Oleellinen kysymys on sekin että mitä lisäarvoa se tuo että esimerkiksi joku sivuosan konekirjoittaja (naiselle varsin tavallinen ammatti tiettynä aikana) onkin nyt huippututkija (samoihin aikohin melko poikkeuksellinen ammatti) ? Miksi se pitää muuttaa?
Ei automaattisesti. Monen sanan aiheuttamat mielikuvat ovat nimenomaan aikasidonnaisia. Se aikanaan käytetty sana ei siis enää herätä lukijassa sitä mielikuvaa minkä se on herättänyt aikalaislukijassa.
Vuosikymmeniä sitten myyjänä työskentelevä tyttö on voinut lukijalle edustaa uutta modernia työssä käyvää naista joka luo omaa itsenäistä elämää. Nykylukijalle saman mielikuvan herättää vasta huippututkijan ammatti ja myyjäksi jäänyt on elämässä epäonnistunut luuseri.
Tuo on edelleen sitä lukijan aliarviomista. Ei kirjoja tarvitse tyhmentää.
Monessa taiteessa on ihan arkipäivää tehdä teoksista uusia ja radikaalistikin uudistettuja tulkintoja. Esim. teatterissa (ja jossain määrin elokuvissa) tehdään jatkuvasti vanhoista teoksista uusia tulkintoja jotka voivat olla todella rankasti modernisoituja ja muuteltuja. Ja ne hyväksytään silti jos ne pystyvät välittämään jotain oleellista nimenomaan siitä teoksen ydinsanomasta nykykatsojalle.
Jos halutaan tuoda teos nykypäivään niin senkun, taiten tehtynä siitä syntyy usein usein uusia näkökulmia sihen ydinsanomaankin. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin tuollainen näpertely jotakuta mahdollisesti loukkaavien sanojen kanssa ym.
Ei vaan se on saman asian tekemistä eri keinoin. Uusi versio tehdään siksi että se sanoma välittyisi nykykatsojalle tai nykylukijalle parhalla mahdollisella tavalla. Vaikka se kirjan teatteriversio on erilainen juuri siksi että on haluttu karsia sitä mikä ei enää toimi ja korvata se sellaisella joka nykypäivänä toimii.
Ei se kirjan oikein tehty modernisointi ole kuin ihan samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa.
Entä jos lukija haluaa lukea sen Jane Austenin alkuperäisen version, eikä kenenkään muun kuvitelmia?
Minä ainakin haluan lukea just alkuperäistä Agricolaa tai Shakespearea, en mitään kuvitteelliselle nykyihmiselle muokattua versiota.
Ei-ei, kun woke on niin varma illuusiostaan, että sen täytyy olla ainoa oikea!
Jos se välittää sinulle sen sanoman parhaiten niin se on ihan ok. Ne alkuperäiset versiot ovat sinulle edelleen tarjolla. Mutta jos joku muu ei enää siitä alkutekstistä sitä sanomaa saa niin miksi sitä ei saisi hänelle tarjota hieman modernisoidussa paketissa? Tehdäänhän Shakespearen näytelmistä koko ajan uusia näytelmätulkintojakin.