Miltä tuntuu olla kaunis ja haluttu?

Painoin 18 vuotiaana 93kg ja sain kuulla olevani kuitenkin vielä kasvoiltani söpö, "kuin nukke" (yök kun miettii keneltä ne kommentit tuli mut anyway) ja puristeluja osakseni pulleammista kohdista, varsinkin takapuoleen käytiin kiinni usein ilman kysymistä.

Myöhemmin elämäntaparemontin jälkeen painoin 51kg (ennen lihasmassaa) ja koin jotain uutta mitä en ennen ollut kokenut: nostelun ja kanniskelun. Siis joku isompi mies vaan tulee ja nostaa ilmaan, syliin, joskus jopa heitti olkapäälle, ja kantaa pois kun kiljun kirkumistani. Tuli ihan hirveän avuton olo, mutta pakko sille oli väkisin nauraa ettei ole ilonpilaaja.

Hirveä epävarmuus että onko mies kiinnostunut minusta ja minun aivoistani vai naamasta ja silmistä ja kehosta. Yritin olla jopa vähän ns. ällö kasvattamalla kunnon hippikainalot ja jalat, niin ei kuulemma haittaa yhtään miestä! Pyh pah! Jos naamani olisi keskiverto ei varmasti kelpaisi karvajalat ja kainalot koska ne eivät kelvanneet lihavanakaan! Hoikkana saa "anteeksi" jotain ominaisuuksia ja vielä enemmän jos on miellyttävä naama.

Odotan rupsahtamistani ja iloitsen jokaisesta rypystä mitä kasvoillani huomaan niin saan olla toivottavasti joskus rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli ahdistavaa, koska olin ääri-introvertti jota huomio kiusasi. Onneksi jossain 35 ikävuoden paikkeilla loppui se huomio ja alkoi saada olla rauhassa. Ja lopulta myös miesvaltaisella alalla alettiin ottaa vakavasti ja kohdella kuin kollegaa, eikä jotain flirtin kohdetta tai porukan söpöä maskottia.

Tämä. Miksi ihminen ei saa olla rauhassa?

Miehet jahtaavat mutta myös naiset suhtautuvat helposti kuin esineeseen tai johonkin teflon-jumalaan, jossa ei voi olla mitään inhimillistä.

Ääri-introvertti luonne vaikuttaa tuohon varmaan enemmän kuin ulkonäkö, ja yhdessä voivat luoda todella etäisen kuvan. Jos toisit itse inhimillisyyttäsi esiin, niin tuskin suhtautuminen olisi tuollaista?

Niin, huomaat ehkä pienen pohdinnan jälkeen että tämäkin kommenttisi toistaa juuri tuota samaa kaavaa.

Lyhyesti sanottuna, olet väärässä.

Suhtautuminen olisi luultavasti toisenlaista, jos olisit ulospäinsuuntautunut, lämminhenkinen ja eläytyvä. Ei sillä, että sinun pitäisi muuttua, en sitä tarkoita, vaan ettei kyse ole pelkästään ulkonäöstä vaan myös tavasta olla ja käyttäytyä. Ilmiö näkyy kaiken näköisissä ihmisissä, mutta joukosta poikkeavan kauniin pitää enempi inhimillistää itseään ja tuoda esiin heikkouksiaan, vaikka jotenkin vähän nolata itsensä/nauraa itselleen tms. tai muuten on helposti ylimielisen maineessa. Siis sellaisessa porukassa, jossa tosiaan on jotenkin poikkeava.

Jos muu porukka on samaa kaliiberia, niin ei tarvitse eikä suhtautuminenkaan ole varmasti tuollaista.

Omasta mielestäni se oli häiritsevää, olin teini. En tykkää olla tuijotuksen kohteena. Nyt nelikymppisenä on ihanaa, kun saa olla ihan rauhassa, eikä kukaan tuijota.

En tiedä, olenko kaunis sinänsä, mutta nätti. Olen pudottanut n. 10kg painoa jokunen vuosi sitten, ja ne oli aika kriittiset 10 kiloa. Tuntuu, että minut nähdään ja kohdataan ihan erilailla. Toki moni muukin asia voi vaikuttaa.

Ehkä juuri se, että on ollut se kokemus siitä, että ei tunne oloaan kauniiksi, saa minut ottamaan kaikki kehut ja huomion vastaan ihan mielelläni. Olen aina imarreltu, jos joku sanoo kauniiksi tai pyytää seuraan. Itsetuntoni on parempi mutta vielä sen verran terve, että ymmärrän olevani oikeasti ihan normaalin näköinen.

Jos olet ap vielä täällä, niin ottaisin miehesi kanssa oikeasti puheeksi, että mistä kiikastaa. Uskon, että ansaitsisit sellaisen miehen, joka katsoo sinua joka päivä ja kehuisi kauniiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kauniina oleminen on fantastista! Saa jatkuvasti positiivista huomiota ja etuja joka paikassa. Miehet suorastaan palvoo ja ihannoi kaunista naista ja on tosi anteliaita rahallisesti. Kauneuden avulla pääsee helposti edustus tehtäviin töihin mm kauneuden hoitoalalle ja sihteeriksi, myyjäksi. Myös varakkaan aviokumppanin saaminen onnistuu helposti, kun on paljon valinnan varaa.

Niinkö on Jorma? Käsityksesi on väärä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat usein narsistisia ja se on heille täysin normaalia että kaikki pitävät heistä ja ihailevat.

Hahahaa eli narsismin kriteeri onkin vain olla kaunis. Kyllä olet harvinaisen typerä.

Itse olen kaunis ja haluttukin, olen ollut aina. Mutta olen myös yksinäinen ja introvertti joka usein on mielummin kotona kun lähtee ulos. Miehiä riittää vielä näin 39 vuotiaanakin, mutta he ovat usein vain yhden asian perässä, eivätkä ajattele että minulla on paersoonallisuus. Olen luotettava, hieman ujohko, luen paljon kirjoja ja tykkään tehdä asioita käsilläni. En pidä juoruilusta, joka heti tuntuu karsivan osan sosiaalisesta kanssakäymisestä pois. Minusta tuntuu että moni ehkä ajattelee että tietysti minulla on seuraa, vaan kun ei ole.

Tein joskus vähän mallintöitäkin, mutta se ei ollut juttuni.

Se että pitää itseään kauniina ja tietää/kuvittelee olevansa on aikamoista narsismia. Ikävä jos totuus satuttaa.

Väittäisin että lähes jokainen kaunis ihminen tietää itsekin olevansa kaunis. Tietysti kukaan ei ole jokaisen maailman ihmisen mielestä kaunis, mutta ne jotka ovat suuren osan mielestä ovat taatusti asiasta tietoisia. Siltä tiedolta ei yksinkertaisesti voi välttyä. 

Ja se että tietää olevansa monen mielestä kaunis ei tarkoita, että palvoo itse omaa peilikuvaansa. Voi olla jopa niin, että näkee itsessään pelkkiä virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Paremmalta kuin olla ei haluttu ja ruma.

Vaikka moni tosiaan kokee kauneutensa vuoksi saavansa ei-haluttua huomiota, vielä kamalampaa se on, jos sitä ei-haluttua huomiota tulee.. no, kauneuden puutteen vuoksi. 

Ystäväni, joka on maailman ihanin persoona, on joutunut kärsimään ulkonäköongelmansa vuoksi todella paljon. Hänellä on siis kasvoissa ulkonäköä huomattavasti haittaava ominaisuus, jota ei pysty oikein peittämään tai stailaamaan. Ikävä kyllä hän on joutunut kärsimään sen vuoksi todella paljon - toki myös naisten taholta, mutta ennen kaikkea miesten taholta. Hän on onneksi kehittänyt itselleen todella voimakkaat itsesuojelumekanismit, mutta sivusta katsottuna ja kuultuna ne kommentit ja suoranaiset inhon irvistykset ovat ihan kauheita. 

Kyllä hän on näiden kokemusten jälkeen itkenyt todella paljon, mutta on silti jaksanut ihan uskomattomalla energialla olla oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Kauniina oleminen on fantastista! Saa jatkuvasti positiivista huomiota ja etuja joka paikassa. Miehet suorastaan palvoo ja ihannoi kaunista naista ja on tosi anteliaita rahallisesti. Kauneuden avulla pääsee helposti edustus tehtäviin töihin mm kauneuden hoitoalalle ja sihteeriksi, myyjäksi. Myös varakkaan aviokumppanin saaminen onnistuu helposti, kun on paljon valinnan varaa.

Ilmiselvä trolli, yritä kovemmin.

Minä en ole mikään erityinen kaunotar, enemmän semmoinen "perusnätti", eli ei ole ollut ongelmaksi asti huomiota ikinä. Mutta kuitenkin jonkin verran alkaen ehkä parikymppisestä eteenpäin, teininä olin vielä epävarma ja laiha lauta, joten en ollut suosittu, vasta opiskeluaikana aloin saada huomiota. Kyllähän se hyvältä tuntuu saada kehuja ja tuntea olevansa haluttu. Kohottaa itsetuntoa ja itsevarmuutta, mikä ehkä myös lisää sitä haluttavuutta ja kauneutta muitten silmissä tietyllä tapaa. Tärkeintä tietenkin on että näyttää hyvälle sen oman miehen silmissä, mutta tietyllä tapaa se muilta saatu ihailu piristää myös sitä omaa parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat usein narsistisia ja se on heille täysin normaalia että kaikki pitävät heistä ja ihailevat.

Hahahaa eli narsismin kriteeri onkin vain olla kaunis. Kyllä olet harvinaisen typerä.

Itse olen kaunis ja haluttukin, olen ollut aina. Mutta olen myös yksinäinen ja introvertti joka usein on mielummin kotona kun lähtee ulos. Miehiä riittää vielä näin 39 vuotiaanakin, mutta he ovat usein vain yhden asian perässä, eivätkä ajattele että minulla on paersoonallisuus. Olen luotettava, hieman ujohko, luen paljon kirjoja ja tykkään tehdä asioita käsilläni. En pidä juoruilusta, joka heti tuntuu karsivan osan sosiaalisesta kanssakäymisestä pois. Minusta tuntuu että moni ehkä ajattelee että tietysti minulla on seuraa, vaan kun ei ole.

Tein joskus vähän mallintöitäkin, mutta se ei ollut juttuni.

Se että pitää itseään kauniina ja tietää/kuvittelee olevansa on aikamoista narsismia. Ikävä jos totuus satuttaa.

Väittäisin että lähes jokainen kaunis ihminen tietää itsekin olevansa kaunis. Tietysti kukaan ei ole jokaisen maailman ihmisen mielestä kaunis, mutta ne jotka ovat suuren osan mielestä ovat taatusti asiasta tietoisia. Siltä tiedolta ei yksinkertaisesti voi välttyä. 

Ja se että tietää olevansa monen mielestä kaunis ei tarkoita, että palvoo itse omaa peilikuvaansa. Voi olla jopa niin, että näkee itsessään pelkkiä virheitä.

Tämä, ei minua ole ikinä kukaan vieras mies kehunut baarissa, kaupassa tai muuallakaan. Omalta mieheltänikin irtoaa vain sellaisia "oot sä ihan nätti" kommentteja. Ainoa drinkki jonka joku vieras mies on baarissa minulle ostanut oli 19-vuotiaana kun jonkun vieraan porukan jätkät nahistelivat keskenään. Yksi näistä tönäisi kaveriaan niin kovaa, että tämä paiskautui minuun ja horhahdin maahan. Drinkkini lensi tietenkin myös kädestäni. Nämä pahoittelivat asiaa ja tönijä osti minulle uuden juoman.

Ihan kivalta. Helpottaa elämää todella paljon, kun tyhmät miehet palvovat ja tekevät mitä haluan eivätkä vaadi mitään :-D Kolleegana mies joka joutuu tekemään huomattavasti enemmän töitä, kuin minä sillä minulla on tiettyjä etuja mies pomon kanssa kehityskeskusteluissa :-P

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tunnistaa ja se harmittaa, kun miehet innostuvat lähinnä ulkonäöstä. Luonne jää ikään kuin sivuun, siis miesten fokuksessa.

Mitäpä jos etsisit niitä miehiä muualtakin, kuin baarista ja kelpuuttaisi itsellesi muitakin, kuin vain niitä mallien näköisiä miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tunnistaa ja se harmittaa, kun miehet innostuvat lähinnä ulkonäöstä. Luonne jää ikään kuin sivuun, siis miesten fokuksessa.

Mitäpä jos etsisit niitä miehiä muualtakin, kuin baarista ja kelpuuttaisi itsellesi muitakin, kuin vain niitä mallien näköisiä miehiä?

Juuri ne vähemmän komeat miehet ovat kaikista eniten ulkonäön perään. Mallien näköisiä miehiä nimenomaan kannattaa katsella, koska heille naisen hyvä ulkonäkö ei ole mikään juttu. Ovat tottuneet.

Minulla on ongelma tämän asuan kanssa. En koskaan olevkokenut olevani kaunis tai kiva, vaan ruma ja ilkeä. Kuitenkin tuntemattonat naiset ja miehet tulevat kertonaan minulle kauneudestani. Outoja nuo ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli ahdistavaa, koska olin ääri-introvertti jota huomio kiusasi. Onneksi jossain 35 ikävuoden paikkeilla loppui se huomio ja alkoi saada olla rauhassa. Ja lopulta myös miesvaltaisella alalla alettiin ottaa vakavasti ja kohdella kuin kollegaa, eikä jotain flirtin kohdetta tai porukan söpöä maskottia.

Tämä. Miksi ihminen ei saa olla rauhassa?

Miehet jahtaavat mutta myös naiset suhtautuvat helposti kuin esineeseen tai johonkin teflon-jumalaan, jossa ei voi olla mitään inhimillistä.

Ääri-introvertti luonne vaikuttaa tuohon varmaan enemmän kuin ulkonäkö, ja yhdessä voivat luoda todella etäisen kuvan. Jos toisit itse inhimillisyyttäsi esiin, niin tuskin suhtautuminen olisi tuollaista?

Niin, huomaat ehkä pienen pohdinnan jälkeen että tämäkin kommenttisi toistaa juuri tuota samaa kaavaa.

Lyhyesti sanottuna, olet väärässä.

Suhtautuminen olisi luultavasti toisenlaista, jos olisit ulospäinsuuntautunut, lämminhenkinen ja eläytyvä. Ei sillä, että sinun pitäisi muuttua, en sitä tarkoita, vaan ettei kyse ole pelkästään ulkonäöstä vaan myös tavasta olla ja käyttäytyä. Ilmiö näkyy kaiken näköisissä ihmisissä, mutta joukosta poikkeavan kauniin pitää enempi inhimillistää itseään ja tuoda esiin heikkouksiaan, vaikka jotenkin vähän nolata itsensä/nauraa itselleen tms. tai muuten on helposti ylimielisen maineessa. Siis sellaisessa porukassa, jossa tosiaan on jotenkin poikkeava.

Jos muu porukka on samaa kaliiberia, niin ei tarvitse eikä suhtautuminenkaan ole varmasti tuollaista.

Mistä ihmeestä sinä oletat millainen minä olen tai miten käyttäydyn tai mitkä ovat elämäni muut olosuhteet kuin ulkonäkö? Että pitäisi olla myöskin eläytyvä? Voi äiti.

Juuri tätä tarkoitan, että on lukuisa joukko ihmisiä jotka ihan tyynesti olettavat että kaunis ihminen on sitä, tätä ja tuota.

Nyt kannattaisi hankkia se kuuluisa itsetunto että uskaltaa olla toisten ihmisten kanssa ilman että heidän tarvitsee itseään alentaa.

Jos nyt oikeasti joku kokee ahdistusta miesten huomion takia, voin tälleen miehenä heittää pari vinkkiä: Räikeänväriset lyhyet hiukset, miesten vaatteet miesten koossa, pölysuoja naamalle. Jos vielä joku lähestyy, juokse, siinä kaverissa on jotain vakavampaa pielessä.

Kauniit naiset vetävät puoleensa vääränlaisia miehiä. Heitä lähestyvät pinnalliset, ulkonäkökeskeiset ja röyhkeät miehet. Ei kiva. Kun ne hyvät tyypit eivät taas uskalla lähestyä.

Myös kauniina ihmiset pitävät sinusta alitajuisesti lukuunottamatta kateelliset naiset. Mm kaunis saa myytyä enemmän kuin rumempi ja tieteellisesti todettu että oikeudenkäynnissä kauniit ihmiset saavat pienempiä tuomioita kuin rumat.

Minua esim on haukuttu huomiohuoraksi ja tyrkyksi ja pinnalliseksi blondiksi vain koska julkaisin salikuvan itsestäni somessa. Samaan aikaan miehet kehuu.

Kauniina naisena myös kumppaniehdokkaita tulee ja lähestyy ovista ja ikkunoista. Somen kautta, IRL esim kaupassa ollessa pyydetään treffeille jne.

Myös jos on tottunut siihen että näyttää viehättävältä voi osalle vanheneminen olla vaikeaa kun ulkonäkö rapistuu pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt oikeasti joku kokee ahdistusta miesten huomion takia, voin tälleen miehenä heittää pari vinkkiä: Räikeänväriset lyhyet hiukset, miesten vaatteet miesten koossa, pölysuoja naamalle. Jos vielä joku lähestyy, juokse, siinä kaverissa on jotain vakavampaa pielessä.

Että pitäisi vielä ryhtyä miesten vuoksi pukeutumaan? Miten olisi burkha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauniina oleminen on fantastista! Saa jatkuvasti positiivista huomiota ja etuja joka paikassa. Miehet suorastaan palvoo ja ihannoi kaunista naista ja on tosi anteliaita rahallisesti. Kauneuden avulla pääsee helposti edustus tehtäviin töihin mm kauneuden hoitoalalle ja sihteeriksi, myyjäksi. Myös varakkaan aviokumppanin saaminen onnistuu helposti, kun on paljon valinnan varaa.

Ilmiselvä trolli, yritä kovemmin.

Niinhän sinä haluaisit :-D Ottaako noin koville, että kauniilla on elämä helpompaa, kuin sinulla?

Minä en ole pitänyt itseäni mitenkään erityisen kauniina, en kyllä rumanakaan vaan semmoisen ihan ok näköisenä taviksena. Olenkin ihan hämmentynyt kun olen nyt päälle kolmekymppisenä alkanut saada kehuja ulkonäöstäni, erityisesti naisilta, toki myös miehiltä. Ja toki se tuntuu hyvältä ja piristävältä. Parantaa itsetuntoa.