Miltä tuntuu olla kaunis ja haluttu?

Tätä on kysytty täällä moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Tätä on kysytty täällä moneen kertaan.

Minä en ole kysynyt kertaakaan.

Tuli vaan mieleen. Kun itse ollut koko ikäni suunnilleen näkymätön 

Kaikkein pahinta on, kun on omalle miehelleenkin ihan pelkkä neutraali kämppäkaveri. Ei minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta hänen puoleltaan ollut yli vuosikymmeneen. 

Tänään vähän huono päivä, itkettää ja tuntuu ettei työnteostakaan tule mitään. 

Olen niin yksin

ap

Olen ollut nuori, joten olen kokenut tuon. Onhan se hienoa olla laittautuneena liikenteessä ja kaikki katsovat ja miehet tykkäävät.

No kauneudesta tiedä (en ole kokenut olevani erityisen kaunis vaan melko perus), mutta nuorempana (nyt 40) sain kommentteja miehiltä joita olin deittaillut: "Seurustelen nyt ja ymmärsin ettei ulkonäöllä ole merkitystä vaan sisimmällä." Burn. Täysin tuntemattomat miehet saattoivat tulla kommentoimaan, että minusta tulee mieleen Armi Kuusele tai ravintolassa henksu toi pöytään drinkkejä, joiden tarjoaja ei tahtonut paljastaa henkilöllisyyttään. Toisaalta sain kommentteja, että onko minulla syöpä, kun olen niin hoikka. En edes ollut vaan BMI oli terveissä rajoissa ja lihastakin löytyi treenaamisen ansiosta. Eli ulkonäkö oli vapaata riistaa ja usein koettiin oikeudeksi laukoa arvioita niin hyvässä, kuin pahassa.

No nyt ei tule kommentteja ulkonäköön liittyen - ei positiivisia eikä negatiivisia. Tai yksi kommentti on jäänyt mieleen. Ystävän ex, jonka kohtasin sattumalta, katsoi päästä varpaisiin ja totesi: "Niin se teki aika tehtävänsä sinullekin." ja virnisti häijysti päälle.

Ulkoinen on katoavaista. Eikä ulkonäköä silloin tiedostanut tai sen kummemmin ajatellut, mutta nyt miettii huomattavan enemmän, kun painoa kertyy ja kasvot valahtavat.

Se oli hirveää, kun en ollut luonteeltani huomiosta nauttiva. Olin aikoinani huomiota herättävän kaunis, siis niin, että minua kuvattiin usein, tuijotettiin, kerran kuljin kadulla miehen ohi ja tämä oli puhelimessa ja sanoi siihen että nyt on pakko lopettaa kun näin maailman kauneimman naisen ja lähti perään, laivalla pakenin paniikissa hyttiin kun ostoskadulla joka toinen mies pysäytti, aina piti valita naispuolinen kassa, koska miesten reaktiot sai minutkin hämilleni jne. Aloin ihan vältellä miehiä kun sen jo tiesi mitä tapahtuu. Nyt käyn viittäkymppiä ja varmaan ihan sievä olen edelleen, mutta toki ikäiseni näköinen ja huomio siirtynyt uusiin ikäpolviin :)

Jotkut ajattelevat ettei kaunis voi olla samaan aikaan älykäs ja bimbottelevat vaikka opettaisi työkseen yliopistossa matematiikkaa.

Kyllä sen tunnistaa ja se harmittaa, kun miehet innostuvat lähinnä ulkonäöstä. Luonne jää ikään kuin sivuun, siis miesten fokuksessa. Sitten itse yrittää tulla näkyväksi omana itsenään luonteensa kanssa. Ikään kuin persoona koittaisi siirtää ulkonäköä kyynärpäätaktiikalla sivuun ja saada itselleen näkyvyyttä.

Maailma on täynnä paljon minua kauniimpia ja haluttavampiakin, mutta en ole myöskään näkymätön koskaan ollut, vaan tottunut poikien huomioon lapsesta saakka.

Ei se tunnu silleen miltään, suurin osa ihmisistä on sellaisia ettei niiden huomio kiinnosta enkä kiinnitä siihen huomiota. Sellaisen ihmisen huomio on tietysti ihanaa, joka viehättää itseä, mutta sellaisia on vähän. Suurin osa miehistä menee katergoriaan "välteltävät, joiden kiinnostusta ei halua ruokkia".

Ap, tuo ettei miehesi pidä sinua haluttavana on varmasti se suurin pahan olon aiheuttaja? Itselläni ei ole miestä, mutta olen kokenut surua silloin kun en ole saanut vastakaikua halulleni mieheltä jota itse olen halunnut. Se on karsea tunne, mutta kai miehesi on alunperin sinua halunnut kun on kanssasi alkanut? Mitä tapahtui?

Ovat usein narsistisia ja se on heille täysin normaalia että kaikki pitävät heistä ja ihailevat.

Siitä on sekä hyötyä että haittaa, mutta ne hyödyt ovat enimmäkseen sellaisia pinnallisia hyötyjä.

Haittoja ovat kateus, kateus ja kateus. Enkä usko että sinustakaan tuntuisi kovin kivalta jos miehesi haluaisi sinua vain ulkonäkösi vuoksi. Kaikenlaiset röyhkeät ja typerät miehet tulevat urakalla valloittamaan kuin mt Everestiä.

Ja katoavaista se on, joten sen päälle ei kannata rakentaa.

Se oli ahdistavaa, koska olin ääri-introvertti jota huomio kiusasi. Onneksi jossain 35 ikävuoden paikkeilla loppui se huomio ja alkoi saada olla rauhassa. Ja lopulta myös miesvaltaisella alalla alettiin ottaa vakavasti ja kohdella kuin kollegaa, eikä jotain flirtin kohdetta tai porukan söpöä maskottia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tunnistaa ja se harmittaa, kun miehet innostuvat lähinnä ulkonäöstä. Luonne jää ikään kuin sivuun, siis miesten fokuksessa. Sitten itse yrittää tulla näkyväksi omana itsenään luonteensa kanssa. Ikään kuin persoona koittaisi siirtää ulkonäköä kyynärpäätaktiikalla sivuun ja saada itselleen näkyvyyttä.

Minä taas olen aina kokenut, että persoonani on suht kiinnostava eikä jää ulkonäön varjoon. Oikeastaan päinvastoin, koen persoonani olevan ennen ulkonäköä. En tiedä mistä johtuu, onko vaan oma kokemus johon vaikuttanut jotkut asiat, vai henkinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen tunnistaa ja se harmittaa, kun miehet innostuvat lähinnä ulkonäöstä. Luonne jää ikään kuin sivuun, siis miesten fokuksessa. Sitten itse yrittää tulla näkyväksi omana itsenään luonteensa kanssa. Ikään kuin persoona koittaisi siirtää ulkonäköä kyynärpäätaktiikalla sivuun ja saada itselleen näkyvyyttä.

Minä taas olen aina kokenut, että persoonani on suht kiinnostava eikä jää ulkonäön varjoon. Oikeastaan päinvastoin, koen persoonani olevan ennen ulkonäköä. En tiedä mistä johtuu, onko vaan oma kokemus johon vaikuttanut jotkut asiat, vai henkinen juttu.

Kyllä, noin minäkin itseni koen, että persoonani on ennen ulkonäköä. Yritin vastauksessani havainnollistaa sitä, mitä roolia ulkonäkö on kokemukseni mukaan näytellyt kun olen tehnyt tuttavuutta miehiin.

Vierailija kirjoitti:

Se oli ahdistavaa, koska olin ääri-introvertti jota huomio kiusasi. Onneksi jossain 35 ikävuoden paikkeilla loppui se huomio ja alkoi saada olla rauhassa. Ja lopulta myös miesvaltaisella alalla alettiin ottaa vakavasti ja kohdella kuin kollegaa, eikä jotain flirtin kohdetta tai porukan söpöä maskottia.

Tämä. Miksi ihminen ei saa olla rauhassa?

Miehet jahtaavat mutta myös naiset suhtautuvat helposti kuin esineeseen tai johonkin teflon-jumalaan, jossa ei voi olla mitään inhimillistä.

Vierailija kirjoitti:

Ovat usein narsistisia ja se on heille täysin normaalia että kaikki pitävät heistä ja ihailevat.

Aiemmin täällä jo todettiin: kateus, kateus ja kateus.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahinta on, kun on omalle miehelleenkin ihan pelkkä neutraali kämppäkaveri. Ei minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta hänen puoleltaan ollut yli vuosikymmeneen. 

Tänään vähän huono päivä, itkettää ja tuntuu ettei työnteostakaan tule mitään. 

Olen niin yksin

ap

Vaikka olin nuorena tosi kaunis, oma mies lyttäsi minut ja ulkonäköni maanrakoon. Parin ensimmäisen vuoden jälkeen en ollut hänestä haluttava missään mielessä, vaan hän keskittyi jahtaamaan muita naisia.

Siinä ei paljon vieraiden miesten "maailman kaunein nainen" kehut auttaneet. Itsetuntoni oli tuhottu jo lapsuudenkodissa jatkuvalla vähättelyllä ja pilkalla.

Paremmalta kuin olla ei haluttu ja ruma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahinta on, kun on omalle miehelleenkin ihan pelkkä neutraali kämppäkaveri. Ei minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta hänen puoleltaan ollut yli vuosikymmeneen. 

Tänään vähän huono päivä, itkettää ja tuntuu ettei työnteostakaan tule mitään. 

Olen niin yksin

ap

Vaikka olin nuorena tosi kaunis, oma mies lyttäsi minut ja ulkonäköni maanrakoon. Parin ensimmäisen vuoden jälkeen en ollut hänestä haluttava missään mielessä, vaan hän keskittyi jahtaamaan muita naisia.

Siinä ei paljon vieraiden miesten "maailman kaunein nainen" kehut auttaneet. Itsetuntoni oli tuhottu jo lapsuudenkodissa jatkuvalla vähättelyllä ja pilkalla.

Ootteko vielä yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein pahinta on, kun on omalle miehelleenkin ihan pelkkä neutraali kämppäkaveri. Ei minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta hänen puoleltaan ollut yli vuosikymmeneen. 

Tänään vähän huono päivä, itkettää ja tuntuu ettei työnteostakaan tule mitään. 

Olen niin yksin

ap

Vaikka olin nuorena tosi kaunis, oma mies lyttäsi minut ja ulkonäköni maanrakoon. Parin ensimmäisen vuoden jälkeen en ollut hänestä haluttava missään mielessä, vaan hän keskittyi jahtaamaan muita naisia.

Siinä ei paljon vieraiden miesten "maailman kaunein nainen" kehut auttaneet. Itsetuntoni oli tuhottu jo lapsuudenkodissa jatkuvalla vähättelyllä ja pilkalla.

Ootteko vielä yhdessä?

Ei olla. Nelikymppisenä sain vihdoin itsetuntoni sen verran kuntoon, että heivasin miehen pihalle.