Äidit ei uskalla eikä halua hakea ammattilaisapua lasu-merkintöjen takia

Vierailija kirjoitti:

Halutaan apua, mutta mitä? Jos lapsi tarvitsee hoitokäyntejä, ne tuntuvat ramppaamiselta?

Sehän juuri, että usein apua ei haluta eikä tarvita. Jos joku menee psykologille puhumaan omasta asiastaan, hän ehkä vain haluaa puhua siitä omasta asiastaan psykologille. Ei ehkä halua muuta, ainakaan mutään selvityshärdelliä.

Mitäpä jos käännettäisiin toiminta huolenpidoksi? Asiakkaille maksettaisiin vuokra muutaman kuukauden, pääsisi vaikkapa aromaterapiaan tai johonkin hemmotteluun sekä keskustelemaan elämästään. Voimavarat kartoitettaisiin ja ongelmakohdat, apua annettaisiin vain siihen mihin toivotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti viranomaisilla olisi kyllä kehitettävää siinä, että millä perustein ja miten lasuja tehtailee. Lastensuojeluilmoituksen ei pitäisi olla keino siirtää vastuuta jollekin toiselle viranomaiselle, vaan lähtökohtaisesti pitäisi pyrkiä yhteistyössä vanhempien kanssa keskustelemaan, että millaista tukea he saattaisivat tarvita haasteisiinsa. Lasua ei tarvitse tehdä esim. jos tarvitsee kotipalvelua, viranomainen voi silloin tehdä yhdessä vanhemman kanssa sosiaalihuoltolain mukaisen ilmoituksen. Vain äärimmäisen harvoin on tilanne sellainen, että huolenaiheesta ei voisi keskustella ensin vanhemman kanssa ja keksiä yhteistä ratkaisua tilanteeseen.

Lapsiperhepalvelut kuuluvat ihan kaikille tavallisille vanhemmille, joilla on ohimeneviä haasteita elämässään. Lastensuojeluilmoitus taas viittaa nimenä erityispalvelujen tarpeeseen, vaikka käytännössä sen yhteydessä aina selvitetään lähinnä kevyemmän tuen tarvetta juuri siksi, että usein lasuja tehdään sellaisista huolenaiheista, joiden yhteydessä lastensuojelutarpeen selvittäminen on ilmeisen tarpeetonta. 

Meillä nuorella oli mt-ongelmaa, johon oltiin vuosia haettu ja välillä saatukin jonkunlaista apua. Vaihtui kuraattori ja uudelle nuori tarinoi ahdistuksissaan ihan älyttömiä juttuja. Tämä teki lasun olematta meihin missään yhteyksissä ja kyselemättä muilta nuoren asioita aiemmin hoitaneilta mitään, nuo ihmiset olisi nähnyt papereista ja olisivat olleet puhelinsoiton päässä mutta ei. Sossut tuli ennalta soittamatta ja ilmoittamatta ovelle ja uhkaili kiireellisellä huostaanotolla, oltiin ihan järkyttyneitä mutta toki tehtiin yhteistyötä, nuori jäi kuitenkin kotiin kun mitään ongelmaa ei kotioloissa ollut mutta nuorelle ei tokikaan koko aikana ollut mitään psykiatrisen puolen apua tarjota kun "meillä ei resurssit riitä edes itsemurhaa kunnolla yrittäneiden nuorten hoitoon".

Sossujen jutut ihan alkuun oli ihan mielivaltaisia, sitten kun asia meni ns. vastuulliselle sossulle, tuli järki ja ilmoitus todettiin turhaksi ja asiakkuutta ei tullut. Kyllä, meni usko sosiaalitoimeen ja mun on helppo uskoa kaikki kauhujutut näistä vaikka omalle kohdalle onnkesi sattui sitten asiallinen ja ammattitaitoinen työntekijä. Ihan normaali perhe ollaan ja en olisi koskaan kuvitellut tällaisen olevan mahdollista. Ilmeisesti ei ihan lakipykälien mukaan mennyt tää meidän keissi, mutta en todellakaan halunnut pitkittää asiaa valittamalla.

Lisään, että saman kaupungin alueella kaukainen sukulainen oli nuori yh, ihan lopussa ja pyysi lapsen huostaanottoa, sossu ei suostunut. Vasta kun uhkasi tekevänsä jotain epätoivoista, ottivat tosissaan. Että sitten kun on oikeasti ongelmia ja itsekin sossun puuttumista haluaa, niin resurssia ei yht´äkin ole yhtään.

Ketään ei sijoiteta ihan vaan vanhempien omasta toiveesta. Lastensuojelulaki määrittele sijoituksen ehtoja ja aika paljon pitää tehdä ensin avohuollon puolella, jotta sijoitus edes mahdollinen. Ellei kyseessä joku oikeasti akuutti tilanne. Sijoitus maksaa helposti yhteiskunnalle 10 000 €/kk, ei niihin ihan vaan vanhemman toiveesta lähdetä.

Lasussa on töissä kaikenlaisia ihmisiä, osa toimii mielivaltaisesti. Liikaa valtaa yksittäisellä viranhaltijalla Suomessa, rakenteet eivät tätä tue. Omat arvot ja mielipiteet ohjaavat liikaa sossujen työtä. Tämä on seurausta alalla olevasta vahvasta vihervasemmistolaisesta ideologiasta.

Käytännössä siellä avohuollon puolella ei ole muuta kuin virka-aikaan sos.tt tapaamiset ja virka-aikaan perhetyö, jossa joku istuu sohvalla ja kertoo jotain diipadaapaan. Jos vanhempi on töissä / koulussa, tämä avohuollon tukitoimi on aika nopeasti tsekattu loppuun. Nuorten kohdalla nämä avohuollon tukitoimet myös tarkoittaisi poissaoloa koulusta, joka pahentaan nuoren tilannetta ennestään. Eli aika nopeasti ollaan siellä sijoituksessa sitten.

Siinä vaiheessa kun ollaan tehostetussa perhetyössä, jonka tarkoitus on estää lapsen sijoitusta luulisi vähäjärkisenkin ymmärtävän olla paikalla ja pyrkiä oikeasti kuuntelemaan ja miettimään perhetyön asioita. 

"siinä vaiheessa"? kun se perhetyö on eka vaihe ja toinen on sijoitus. Esim. puhumalla ei nepsy-ongelmat katoaisi. Jos katoasivat, ne olisivat kadonneet jo vuosisatoja  sitten koko ihmiskunnasta.

Tehostettu perhetyö on viimesijaisia työskentelytapoja, jonka vaihtoehto aina on se, että lapsi lähtee sijoitukseen. Perhetyö yrittää esim. nepsyjen vanhemmille antaa taitoja käsitellä sitä erityislastaan. Tämähän on täysin hyödytöntä, jos vanhempaa ei oman lapsen asiat kiinnosta edes sitä vertaa, että olisi perhetyön tapaamisilla paikalla. 

Perhetyön työntekijöillä ei ole minkäänlaista osaamista neuropsykologian puolella jo koulutuksensakaan puolesta.

riippuu työntekijästä. monella sosionomilla on nepsy koulutus.

Kadun sitä hetkeä, kun menin neuvolassa vitsillä "liiottelemaan" erästä asiaa, neuvolan täti otti sen kirjaimellisesti eikä ymmärtänyt vitsiä (ei ole kysymys mistään lasten tappamisesta tms vakavasta asiasta). 

Oli tehnyt ilmoituksen lasuun ja siitä alkoi meidän lasuhelvetti. Mitään syytä tähän ei oikeasti ollut. Mutta lasu etsimällä etsi jotain mihin tarttua ja senkin he tekivät virheellisesti. Jouduttiin heidän tarkkailuun ja tunnettiin miehen kanssa itsemme rikollisiksi ja täysin kyvyttömiksi vanhemmiksi, puolisoiksi ja ihmisiksi ylipäätään vaikka siis mitään aihetta ei todellakaan ollut. 

Pari vuotta kesti se lasuelämä ja oli elämämme painajainen, koska mitään syytä ei ihan oikeasti ollut. Haluttiin sieltä tarkkailla meidän elämää onko meillä kaikki ok, kun se neuvolan tätin ilmoitus oli alunperin ollut niin sekava. 

Tästä opin sen etten ikinä sen jälkeen ole missään lapsiin liittyvissä (neuvolat, lääkärit, päiväkodit, eskarit, koulut yms) ottanut mitään negatiivista ongelmaa puheeksikaan, olen ollut hyvin tarkka mitä missäkin puhun ja saatan jopa kaunistella asioita ja muuttaa totuutta jottei vaan tulisi mihinkään kirjausta, että meillä tai lapsilla olisi jotain vialla. Ollaan koitettu miehen kanssa, perheen parissa tai ystävien ja sukulaisten kesken ratkoa joitakin lasten yms ongelmatilanteita tai terveysasioita. 

Mielestäni tämä iso ongelma ja tästä olen paljon puhunut muidenkin vanhempien kanssa, ei moni muukaan uskalla lasupelkojen takia avautua mistään ja hakea apua jottei saa perään mitään lasuarmeijaa.

Itse asiassa teimme valituksen. Kirjoitimme siihen ihan kaikki asiat, jotka olivat menneet lapsemme asioiden hoidossa pieleen ja lähetimme palautteen kolmelle taholle aluejohtoa myöten.

Anteeksipyyntö tuli ja kysyin erikseen vielä, että miksi päiväkodin työntekijä ei ollut halukas soittamaan perheneuvolaan, vaikka minulla oli antaa suora numero tietylle työntekijälle. . Perheneuvolan ohjaajalla oli hyvä tilannekuva ja oli myös muutenkin ammattitaitoinen. Eivät osanneet muuta vastata, kuin että eihän tämä nyt ihan oikein mennyt.

Viesti 605 oli vastaus tähän alla olevaan kommenttiin. En näköjään saanut vastaa toimintoa toimimaan kännykältä

Vierailija kirjoitti:

Kerron oman kokemuksen viime syksyltä.

Meillä on viskari/eskari-ikäinen lapsi, jolle tuli itsetunnon notkahdu...

Kerron oman kokemuksen viime syksyltä.

Meillä on viskari/eskari-ikäinen lapsi, jolle tuli itsetunnon notkahduksia ja tunsi itsensä arvottomaksi. Esim. Jos ei onnistunut jossain tai jouduttiin torumaan jostakin. Haluaisi heti onnistua kaikessa ja pariin otteeseen reagoi hyvin syvästi näihin tunteisiinsa. Me vanhempina tuimme häntä ja keskustelimme, ettei tarvitse täydellinen olla ja jokainen tekee virheitä. Kehuimme häntä aina, kun vain aihetta oli yhtään. Annoimme lapselle enemmän henkilökohtaista aikaa vanhemman kanssa ja hänellä oli vielä tulossa neuvolapsykologin käyntikin lähiaikoina. Ajattelimme, että kokonaisuuden kannalta on hyvä, että päiväkotikin tietää asiasta ja kerroimme lapsen ajatuksista heille.

Kului viikko ja meille kerrottiin, että asiasta tehdään lastensuojeluilmoitus. Vaikka kerroimme kaikki tukitoimet, mitä lapsen hyväksi oli jo aloitettu ja tehty niin mikään ei auttanut. Monta viikkoa meni tämän sotkun selvittämiseen. Mitään asiakkuutta (tietenkään) ei aloitettu ja esim. Perheneuvolasta oltiin sitä mieltä, että päiväkodin henkilökunta voisi soittaa heille, jos tarvitsevat ohjausta ja eivät tiedä, miten lapsen kanssa toimia. Mutta ilmoitus tehtiin kaikesta huolimatta.

Luottamus meni ja nyt ei kerrota kuin pakolliset kuulumiset.

Mitä tästä opimme perheenä. Pitää miettiä tosi tarkkaan, kelle lapsensa asioista kertoo. Ihan pienestä ei enää lähdetä mitään juttelemaan. Tämä vei hirveästi meiltä voimavaroja ja aikaa, kun piti kaikille selvittää juurta jaksain. Puhumattakaan mielipahasta, jota tämä aiheutti. Kuk yhteistyöhaluisena ja luottavaisin mielin kerrot lapsen hoitajalle ikään kuuluvasta tunnesäätelyn kehityksestä ja osaat asiaa itsekin käsitellä niin palkkiona on lastensuojeluilmoitus.

Näytä kokonaan

Vierailija kirjoitti:

"Perheneuvolasta oltiin sitä mieltä, että päiväkodin henkilökunta voisi soittaa heille, jos tarvitsevat ohjausta ja eivät tiedä, miten lapsen kanssa toimia." Toivottavasti kerroit tämän päiväkodille palautteena. Mikään ei kehity ilman palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa teimme valituksen. Kirjoitimme siihen ihan kaikki asiat, jotka olivat menneet lapsemme asioiden hoidossa pieleen ja lähetimme palautteen kolmelle taholle aluejohtoa myöten.

Anteeksipyyntö tuli ja kysyin erikseen vielä, että miksi päiväkodin työntekijä ei ollut halukas soittamaan perheneuvolaan, vaikka minulla oli antaa suora numero tietylle työntekijälle. . Perheneuvolan ohjaajalla oli hyvä tilannekuva ja oli myös muutenkin ammattitaitoinen. Eivät osanneet muuta vastata, kuin että eihän tämä nyt ihan oikein mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Sinunko mielestä sosiaaliviranomaisten ei tarvitse tietää, jos joku äiti suunnittelee lapsensa tappamista?

Ja tekevät mitä, jos asiasta kuulevat? Ei mitään. Paitsi jos puhuja on ns. normaali äiti, silloin on turvallista vähän tökkiä perhettä ja aiheuttaa ongelmia.

Ne oikeasti ongelmaiset sitten vain vievät homman loppuun. Niihin kun ei uskalleta puuttua mitenkään. Kivempi olla kaveri heille.

Miten kauan lasut ja huoli- ilmot oikein pidetään yllä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oikein että vastuuttomasti käyttäytyvistä vanhemmista tehdään lasu. Lasten etu ensin. Jos et kykene kantamaan vanhemmuuden tuomaa vastuuta niin älä hanki lapsia.

Tätä ratkaisuahan enenevissä määrin sovelletaan. Mietin vaan, että kun omassa nuoruudessa 00- ja 10-lukujen vaihteessa tiesin paljon nuoria, joilla oli omakohtaisia huonoja kokemuksia lastensuojelusta, että kuinkahan iso merkitys tällä on laskeviin syntyvyyslukuihin? Hehän ovat nyt, niin kuin minäkin, siinä iässä, jossa lapsia yleensä aletaan tekemään. Jos kotimaa tuntuu totalitaristiselta kyttäysvaltiolta lapsia kohtaan, niin ei ehkä houkuttele.

Minulle ainakin on painava vasta-argumentti lisääntymistä vastaan, että sen jälkeen puheita pitää varoa ihan kaikkialla. Lääkärille, psykologille, lasten opettajalle, kenellekään ei voi puhua enää ilman pelkoa. En halua elää kuin jossain DDR:ssä, jossa pitää koko ajan olla huolissaan siitä, mitä joku tuntematon saattaa ajatella. Joka asiassa toitotetaan lapsen etua ja unohdetaan, että äitikin on ihminen. Jos joka paikassa apua hakevan äidin puheita syynätään sillä ajatuksella, että täytyykö jostain tehdä lasu, niin ei varmaan kukaan enää hae apua mihinkään. Ja vielä kehdataan ihmetellä, miksi ongelmat kasaantuu ennen kuin apua haetaan?

Politiikan konkreettisia seurauksia voi sitten lukea lehdistä, mm. yksi äiti käytti huumeita raskausaikana ja olisi halunnut hakea apua, mutta ei lastensuojelun takia uskaltanut. Sitä voi kukakin keskenänsä miettiä, että toteutuiko tässä se kuuluisa lapsen etu vai ei. Helppo se tietenkin olisi tässäkin jeesustella vain äidin itsekkyydestä ja ettei pitäisi lasulla olla väliä tuossa tilanteessa ja sitä kautta siivota ikävä lieveilmiö maton alle, mutta ulkopuolisten jeesustelut eivät ole vielä kertaakaan ratkaisseet mitään yhteiskunnallista ongelmaa.

Olen tehnyt itse havainnon että pelkkään nautinnon hakuun elämässään keskittyvät ovat huonoja vanhempia.

Oletko myös havainnut, että vesi on märkää?

Vierailija kirjoitti:

Kadun sitä hetkeä, kun menin neuvolassa vitsillä "liiottelemaan" erästä asiaa, neuvolan täti otti sen kirjaimellisesti eikä ymmärtänyt vitsiä (ei ole kysymys mistään lasten tappamisesta tms vakavasta asiasta). 

Oli tehnyt ilmoituksen lasuun ja siitä alkoi meidän lasuhelvetti. Mitään syytä tähän ei oikeasti ollut. Mutta lasu etsimällä etsi jotain mihin tarttua ja senkin he tekivät virheellisesti. Jouduttiin heidän tarkkailuun ja tunnettiin miehen kanssa itsemme rikollisiksi ja täysin kyvyttömiksi vanhemmiksi, puolisoiksi ja ihmisiksi ylipäätään vaikka siis mitään aihetta ei todellakaan ollut. 

Pari vuotta kesti se lasuelämä ja oli elämämme painajainen, koska mitään syytä ei ihan oikeasti ollut. Haluttiin sieltä tarkkailla meidän elämää onko meillä kaikki ok, kun se neuvolan tätin ilmoitus oli alunperin ollut niin sekava. 

Tästä opin sen etten ikinä sen jälkeen ole missään lapsiin liittyvissä (neuvolat, lääkärit, päiväkodit, eskarit, koulut yms) ottanut mitään negatiivista ongelmaa puheeksikaan, olen ollut hyvin tarkka mitä missäkin puhun ja saatan jopa kaunistella asioita ja muuttaa totuutta jottei vaan tulisi mihinkään kirjausta, että meillä tai lapsilla olisi jotain vialla. Ollaan koitettu miehen kanssa, perheen parissa tai ystävien ja sukulaisten kesken ratkoa joitakin lasten yms ongelmatilanteita tai terveysasioita. 

Mielestäni tämä iso ongelma ja tästä olen paljon puhunut muidenkin vanhempien kanssa, ei moni muukaan uskalla lasupelkojen takia avautua mistään ja hakea apua jottei saa perään mitään lasuarmeijaa.

Kuulin juuri ihan samaa yhdeltä tuttavalta. Oli heittänyt jossain koulutarkastuksessa, että "no onhan näillä ruuan hinnoilla tällä tavoin säästöä...", kun terkkari katsoi nuoren olevan alipainoinen, oli käyrältä muistaakseni -200g ja terkkari kaiveli, että miksi nuori ei syö enempää. Nuori oli sanonut, että kun ei vaan ole enää nälkä normiruokailujen lisäksi. Urheileva nuori. Terkkari sanoi, ettei siinä ole mitään hyvää ja isä vähän lohkaisi. Lasuhan siitä napsahti.

Toinen kuulin kautta rantain, että oli homekoulussa käyvä lapsi. Päätä särki usein ja tyttö joutui olemaan poissa paljon. Koulu teki lasun. Syy se, että kyllä kotona on joku vialla, jos aina sattuu päähän. Vaihtoivat lapsen toiseen kouluun, niin kummasti taisi kotiolot parantua samalla. Ainakin pääkivut loppuivat. Ei kyllä varmaan lohduta, jos sossut vahtivat monta vuotta.

Tantoilla selvästi liian suuret budjetit

Vierailija kirjoitti:

Tämä on valitettavasti totta. Olin itse uupunut ja masentunut, hain apua. Alakouluikäinen lapseni kertoi koulussa, että nukun paljon.

Kävin ja käyn töissä, talous on kunnossa, lapseni harrastaa ja kotikin hoidetaan. Olin vain tosi väsynyt. Koulusta tehtiin lasu, mielenterveyspolilta tehtiin lasu.

Jos olisin tiennyt tämän, en olisi koskaan hakenut apua.

Myöhemmin lapsellani todettiin ADHD, hän sai lääkityksen ja se auttaa paljon.

Nyt asiat ovat jo mallillaan, mutta edelleen sossu soittaa kuukausittain. Käyntiä ei saa sovittua, kun eivät ehdi. Olen pyytänyt käymään ja juttelemaan lasteni kanssa. Jotta saisi pisteen tälle.

Sanovat että soittelevat taas.

Ristiriitaisena edelliseen apuna on tarjottu, että käyvät viikoittain. Juttelemassa lähinnä.

Sanoin että käy, mutta kun olen töissä niin klo 16 jälkeen. Se aika ei käy heille.

En tiedä miten noista pääsee eroon..

Mulle kävi vähän samoin. Lasu tosin tuli teinin itsemurha -yrityksestä, minkä ymmärrän täysin. Mutta sossut eivät millään voineet ymmärtää, että lapsen itsemurhayritys ei johtunut minusta tai kotioloista, vaan jostain ihan muusta. He hämmästelivät miten meidän kotimme on niin kaunis ja siisti ja vähän hyökkäsivät minua vastaan siitä, mikä tuntui todella oudolta. 

Teen myös vuorotyötä ja pitkiä päiviä, joka tietysti oli heidän mielestään myös syy teinin huonoon oloon ja lopulta sopassa oli mukana myös aikuissosiaalityöntekijä, jonka mielestä minun olisi tullut lopettaa työni ja mennä kuntouttavaan työtoimintaan 😯. Teini itse sanoi joka ikiselle sossulle että hänen olonsa ei johdu mistään mitä minä tein tai jätin tekemättä, mutta sitä ei kuunneltu. Koko jutusta jäi todella outo fiilis ja välillä sossujen käyntien jälkeen itkettiin yhdessä teinin kanssa että miksi ne kohtelee meitä niin.

Onneksi tämä kaikki loppui parissa vuodessa kun teini tuli täysi-ikäiseksi. On olemassa mukaviakin sossuja ja muutama sellainenkin tuli tavattua, mutta sekin että ne perheelle osoitetut sossut vaihtui joka kuukausi, oli todella rankkaa. Jokaiselle sai selittää kaiken alusta alkaen ja puolustella itseään ja kotia. 

Oletko narsisti, kun hyökkäät kysyjää vastaan oudon negatiivisella (lue: narsistisella) viestityylillä?

Vierailija kirjoitti:

...

Miksi 1980-luvun jälkeen syntyneet ei kestä mitään normaaleja tunteita ilman terapiaa ja ulkopuoliste apua?

Onko sun mielestä siihen ikäraja? Mä oon syntynyt 1970.

Entä traumaattiset tapahtumat menneisyydessä?

Äidit ja isät eivät ymmärrä, että lastensuojelu koskee lapsia eikä vanhempia. Näkyy monessa tämän ketjun kommentissa, että nykyisin vanhemmat pitävät itseään kaiken keskipisteenä. Minä, me, meistä.

Vierailija kirjoitti:

Äidit ja isät eivät ymmärrä, että lastensuojelu koskee lapsia eikä vanhempia. Näkyy monessa tämän ketjun kommentissa, että nykyisin vanhemmat pitävät itseään kaiken keskipisteenä. Minä, me, meistä.

Tämä ei oikeastaan aina pidä paikkaansa. Niitä lasuja tehdään ihan myös juurikin vanhemman kohtaaman trauman tai terapiakäynnin perusteella, vaikka sillä ei olisi mitään varsinaista tekemistä perheen lasten kanssa. Ja vaikka vanhempi toteaisi, että lapsien kanssa ei ole ongelmia. Silti tehdään lasu, koska vanhemmalla on alaikäisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit ja isät eivät ymmärrä, että lastensuojelu koskee lapsia eikä vanhempia. Näkyy monessa tämän ketjun kommentissa, että nykyisin vanhemmat pitävät itseään kaiken keskipisteenä. Minä, me, meistä.

Tämä ei oikeastaan aina pidä paikkaansa. Niitä lasuja tehdään ihan myös juurikin vanhemman kohtaaman trauman tai terapiakäynnin perusteella, vaikka sillä ei olisi mitään varsinaista tekemistä perheen lasten kanssa. Ja vaikka vanhempi toteaisi, että lapsien kanssa ei ole ongelmia. Silti tehdään lasu, koska vanhemmalla on alaikäisiä lapsia.

Silloinkin ilmoitus tehdään lapsista, että selviää varmuudella onko lapsilla kaikki hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit ja isät eivät ymmärrä, että lastensuojelu koskee lapsia eikä vanhempia. Näkyy monessa tämän ketjun kommentissa, että nykyisin vanhemmat pitävät itseään kaiken keskipisteenä. Minä, me, meistä.

Työttömiä on tarhoissa palkkatuella lapsia hoitamassa. Jos hyvätuloisen taaperolla on mustelma niin voi tehdä lasun, lapsi sanoi, että äiti löi.

Raha ei tee hyvää äitiä.

Ja kun omat lapset on jo 18.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit ja isät eivät ymmärrä, että lastensuojelu koskee lapsia eikä vanhempia. Näkyy monessa tämän ketjun kommentissa, että nykyisin vanhemmat pitävät itseään kaiken keskipisteenä. Minä, me, meistä.

Tämä ei oikeastaan aina pidä paikkaansa. Niitä lasuja tehdään ihan myös juurikin vanhemman kohtaaman trauman tai terapiakäynnin perusteella, vaikka sillä ei olisi mitään varsinaista tekemistä perheen lasten kanssa. Ja vaikka vanhempi toteaisi, että lapsien kanssa ei ole ongelmia. Silti tehdään lasu, koska vanhemmalla on alaikäisiä lapsia.

Silloinkin ilmoitus tehdään lapsista, että selviää varmuudella onko lapsilla kaikki hyvin

Ja se on suuri ongelma. Jos hakee apua itsellensä ja sen perusteella tehdään lasu, jatkossa apua ei haeta itselle. Siitähän tässä on kyse. Jätävsrjelun hätävarjelua, joka koituu vahingoksi.

Minullekin tuli lasu. Tein valituksen. Oli ihan asiaton juttu.

Nekin menee välillä oikeesti väärin.

Mutta kyllä se pelästytti.