Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidit ei uskalla eikä halua hakea ammattilaisapua lasu-merkintöjen takia
03.05.2023 |
Tämä on todellinen ongelma, voitaisko ottaa se esille?
Tulee usein nähtyä eri somealustoilla tarinoita siitä mitä on käynyt jos terapiassa tai neuvolassa puhunut jotain ja sit on tehty lasu ja se ilmoitus on tuottanut enemmän haittaa ja pahaa mieltä kuin on apua saatu.
Nyt yksi äiti sanoi että vauvan ekoina kuukausina oli tullut aggressiivisia oloja itkusta, joista oli möläyttänyt terapeutilleen. Terapeutti oli tehnyt lasun josta sosiaalityöntekijät eivät olleet huolissaan ja asiakkuutta ei ole aloitettu. Mutta nyt lapsen tiedoissa lukee ikuisesti että äiti puhunut että joskus ei kestä vauvan itkemistä ja tekis mieli heittää vauva seinään. Mitä ei kuitenkaan ikinä tekisi tai olisi aggressiivinen lasta kohtaan oikeasti. Nyt teksti on siellä ikuisesti ja äiti kokee äitiydensä häväistyn ikuisesti ja huolii tuosta että lapsi voi tuollaisen tiedon myöhemmin lukea.
Osa sitten kommentoinut että kiitos tiedosta että tuollaista on, juuri meinasin hakea apua mutta enpäs haekaan.
Miksei sellaiset ilmoitukset joista ei seuraa asiakkuutta voisi poistua vaikka 10 vuoden päästä?
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän, että lastensuojeluviranomaiset ovat yliaktiivisia, koska mokasivat niin rajusti Vilja-Eerikan tapauksessa.
No minä en ymmärrä. Vilja-Eerikan tapaus oli todella räikeä huutomerkki pitkän aikaa. Lasuja tuli sieltä täältä jatkuvasti, mm. koulusta puututtiin. Niihin vain ei reagoitu riittävästi. Sillä tapauksella ei ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, että joku vanhempi käy lääkärissä/psykologilla/sairaanhoitajalla omaan vaivaansa liittyen ja sitten tämä "auttava taho" tekee varmuuden vuoksi lastensuojeluilmoituksen. Kyllä tässä on menty ojasta allikkoon.
Vilja- Eerikan isän (eli murhaajan) äiti oli pääkaupunkiseudulla sosiaalijohtajana eli sossujen oma pomo. Tapausta on käytetty sittemmin perusteena juurikin viranomaisten välisen tiedonkulun helpottamiseen eli kaikkien rekisterien avaamiseen kaikille, vaikka tehdyt rikkomukset ja virheet eivät johtuneet tiedonkulun ongelmista. Kätevästi vaan tiedonkulkua käytetään kun on mukavampi puhua sellaisesta kuin viranomaisten puhtaan kontrollin- ja vallanhalun toteuttamisesta ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti viranomaisilla olisi kyllä kehitettävää siinä, että millä perustein ja miten lasuja tehtailee. Lastensuojeluilmoituksen ei pitäisi olla keino siirtää vastuuta jollekin toiselle viranomaiselle, vaan lähtökohtaisesti pitäisi pyrkiä yhteistyössä vanhempien kanssa keskustelemaan, että millaista tukea he saattaisivat tarvita haasteisiinsa. Lasua ei tarvitse tehdä esim. jos tarvitsee kotipalvelua, viranomainen voi silloin tehdä yhdessä vanhemman kanssa sosiaalihuoltolain mukaisen ilmoituksen. Vain äärimmäisen harvoin on tilanne sellainen, että huolenaiheesta ei voisi keskustella ensin vanhemman kanssa ja keksiä yhteistä ratkaisua tilanteeseen.
Lapsiperhepalvelut kuuluvat ihan kaikille tavallisille vanhemmille, joilla on ohimeneviä haasteita elämässään. Lastensuojeluilmoitus taas viittaa nimenä erityispalvelujen tarpeeseen, vaikka käytännössä sen yhteydessä aina selvitetään lähinnä kevyemmän tuen tarvetta juuri siksi, että usein lasuja tehdään sellaisista huolenaiheista, joiden yhteydessä lastensuojelutarpeen selvittäminen on ilmeisen tarpeetonta.
Meillä nuorella oli mt-ongelmaa, johon oltiin vuosia haettu ja välillä saatukin jonkunlaista apua. Vaihtui kuraattori ja uudelle nuori tarinoi ahdistuksissaan ihan älyttömiä juttuja. Tämä teki lasun olematta meihin missään yhteyksissä ja kyselemättä muilta nuoren asioita aiemmin hoitaneilta mitään, nuo ihmiset olisi nähnyt papereista ja olisivat olleet puhelinsoiton päässä mutta ei. Sossut tuli ennalta soittamatta ja ilmoittamatta ovelle ja uhkaili kiireellisellä huostaanotolla, oltiin ihan järkyttyneitä mutta toki tehtiin yhteistyötä, nuori jäi kuitenkin kotiin kun mitään ongelmaa ei kotioloissa ollut mutta nuorelle ei tokikaan koko aikana ollut mitään psykiatrisen puolen apua tarjota kun "meillä ei resurssit riitä edes itsemurhaa kunnolla yrittäneiden nuorten hoitoon".
Sossujen jutut ihan alkuun oli ihan mielivaltaisia, sitten kun asia meni ns. vastuulliselle sossulle, tuli järki ja ilmoitus todettiin turhaksi ja asiakkuutta ei tullut. Kyllä, meni usko sosiaalitoimeen ja mun on helppo uskoa kaikki kauhujutut näistä vaikka omalle kohdalle onnkesi sattui sitten asiallinen ja ammattitaitoinen työntekijä. Ihan normaali perhe ollaan ja en olisi koskaan kuvitellut tällaisen olevan mahdollista. Ilmeisesti ei ihan lakipykälien mukaan mennyt tää meidän keissi, mutta en todellakaan halunnut pitkittää asiaa valittamalla.
Lisään, että saman kaupungin alueella kaukainen sukulainen oli nuori yh, ihan lopussa ja pyysi lapsen huostaanottoa, sossu ei suostunut. Vasta kun uhkasi tekevänsä jotain epätoivoista, ottivat tosissaan. Että sitten kun on oikeasti ongelmia ja itsekin sossun puuttumista haluaa, niin resurssia ei yht´äkin ole yhtään.
Ketään ei sijoiteta ihan vaan vanhempien omasta toiveesta. Lastensuojelulaki määrittele sijoituksen ehtoja ja aika paljon pitää tehdä ensin avohuollon puolella, jotta sijoitus edes mahdollinen. Ellei kyseessä joku oikeasti akuutti tilanne. Sijoitus maksaa helposti yhteiskunnalle 10 000 €/kk, ei niihin ihan vaan vanhemman toiveesta lähdetä.
Lasussa on töissä kaikenlaisia ihmisiä, osa toimii mielivaltaisesti. Liikaa valtaa yksittäisellä viranhaltijalla Suomessa, rakenteet eivät tätä tue. Omat arvot ja mielipiteet ohjaavat liikaa sossujen työtä. Tämä on seurausta alalla olevasta vahvasta vihervasemmistolaisesta ideologiasta.
Käytännössä siellä avohuollon puolella ei ole muuta kuin virka-aikaan sos.tt tapaamiset ja virka-aikaan perhetyö, jossa joku istuu sohvalla ja kertoo jotain diipadaapaan. Jos vanhempi on töissä / koulussa, tämä avohuollon tukitoimi on aika nopeasti tsekattu loppuun. Nuorten kohdalla nämä avohuollon tukitoimet myös tarkoittaisi poissaoloa koulusta, joka pahentaan nuoren tilannetta ennestään. Eli aika nopeasti ollaan siellä sijoituksessa sitten.
Siinä vaiheessa kun ollaan tehostetussa perhetyössä, jonka tarkoitus on estää lapsen sijoitusta luulisi vähäjärkisenkin ymmärtävän olla paikalla ja pyrkiä oikeasti kuuntelemaan ja miettimään perhetyön asioita.
"siinä vaiheessa"? kun se perhetyö on eka vaihe ja toinen on sijoitus. Esim. puhumalla ei nepsy-ongelmat katoaisi. Jos katoasivat, ne olisivat kadonneet jo vuosisatoja sitten koko ihmiskunnasta.
Tehostettu perhetyö on viimesijaisia työskentelytapoja, jonka vaihtoehto aina on se, että lapsi lähtee sijoitukseen. Perhetyö yrittää esim. nepsyjen vanhemmille antaa taitoja käsitellä sitä erityislastaan. Tämähän on täysin hyödytöntä, jos vanhempaa ei oman lapsen asiat kiinnosta edes sitä vertaa, että olisi perhetyön tapaamisilla paikalla.
Perhetyön työntekijöillä ei ole minkäänlaista osaamista neuropsykologian puolella jo koulutuksensakaan puolesta.
Mitähän sukupuolta nämä lasu-koneiston ihmiset on? Miehillä olisi kyky suhteuttaa puhutut asiat omaan kontekstiinsa mutta monella maailman parantajalla naisella ei ole. Silti koko palsta on omistettu miesten vihaamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti viranomaisilla olisi kyllä kehitettävää siinä, että millä perustein ja miten lasuja tehtailee. Lastensuojeluilmoituksen ei pitäisi olla keino siirtää vastuuta jollekin toiselle viranomaiselle, vaan lähtökohtaisesti pitäisi pyrkiä yhteistyössä vanhempien kanssa keskustelemaan, että millaista tukea he saattaisivat tarvita haasteisiinsa. Lasua ei tarvitse tehdä esim. jos tarvitsee kotipalvelua, viranomainen voi silloin tehdä yhdessä vanhemman kanssa sosiaalihuoltolain mukaisen ilmoituksen. Vain äärimmäisen harvoin on tilanne sellainen, että huolenaiheesta ei voisi keskustella ensin vanhemman kanssa ja keksiä yhteistä ratkaisua tilanteeseen.
Lapsiperhepalvelut kuuluvat ihan kaikille tavallisille vanhemmille, joilla on ohimeneviä haasteita elämässään. Lastensuojeluilmoitus taas viittaa nimenä erityispalvelujen tarpeeseen, vaikka käytännössä sen yhteydessä aina selvitetään lähinnä kevyemmän tuen tarvetta juuri siksi, että usein lasuja tehdään sellaisista huolenaiheista, joiden yhteydessä lastensuojelutarpeen selvittäminen on ilmeisen tarpeetonta.
Meillä nuorella oli mt-ongelmaa, johon oltiin vuosia haettu ja välillä saatukin jonkunlaista apua. Vaihtui kuraattori ja uudelle nuori tarinoi ahdistuksissaan ihan älyttömiä juttuja. Tämä teki lasun olematta meihin missään yhteyksissä ja kyselemättä muilta nuoren asioita aiemmin hoitaneilta mitään, nuo ihmiset olisi nähnyt papereista ja olisivat olleet puhelinsoiton päässä mutta ei. Sossut tuli ennalta soittamatta ja ilmoittamatta ovelle ja uhkaili kiireellisellä huostaanotolla, oltiin ihan järkyttyneitä mutta toki tehtiin yhteistyötä, nuori jäi kuitenkin kotiin kun mitään ongelmaa ei kotioloissa ollut mutta nuorelle ei tokikaan koko aikana ollut mitään psykiatrisen puolen apua tarjota kun "meillä ei resurssit riitä edes itsemurhaa kunnolla yrittäneiden nuorten hoitoon".
Sossujen jutut ihan alkuun oli ihan mielivaltaisia, sitten kun asia meni ns. vastuulliselle sossulle, tuli järki ja ilmoitus todettiin turhaksi ja asiakkuutta ei tullut. Kyllä, meni usko sosiaalitoimeen ja mun on helppo uskoa kaikki kauhujutut näistä vaikka omalle kohdalle onnkesi sattui sitten asiallinen ja ammattitaitoinen työntekijä. Ihan normaali perhe ollaan ja en olisi koskaan kuvitellut tällaisen olevan mahdollista. Ilmeisesti ei ihan lakipykälien mukaan mennyt tää meidän keissi, mutta en todellakaan halunnut pitkittää asiaa valittamalla.
Lisään, että saman kaupungin alueella kaukainen sukulainen oli nuori yh, ihan lopussa ja pyysi lapsen huostaanottoa, sossu ei suostunut. Vasta kun uhkasi tekevänsä jotain epätoivoista, ottivat tosissaan. Että sitten kun on oikeasti ongelmia ja itsekin sossun puuttumista haluaa, niin resurssia ei yht´äkin ole yhtään.
Ketään ei sijoiteta ihan vaan vanhempien omasta toiveesta. Lastensuojelulaki määrittele sijoituksen ehtoja ja aika paljon pitää tehdä ensin avohuollon puolella, jotta sijoitus edes mahdollinen. Ellei kyseessä joku oikeasti akuutti tilanne. Sijoitus maksaa helposti yhteiskunnalle 10 000 €/kk, ei niihin ihan vaan vanhemman toiveesta lähdetä.
Lasussa on töissä kaikenlaisia ihmisiä, osa toimii mielivaltaisesti. Liikaa valtaa yksittäisellä viranhaltijalla Suomessa, rakenteet eivät tätä tue. Omat arvot ja mielipiteet ohjaavat liikaa sossujen työtä. Tämä on seurausta alalla olevasta vahvasta vihervasemmistolaisesta ideologiasta.
Käytännössä siellä avohuollon puolella ei ole muuta kuin virka-aikaan sos.tt tapaamiset ja virka-aikaan perhetyö, jossa joku istuu sohvalla ja kertoo jotain diipadaapaan. Jos vanhempi on töissä / koulussa, tämä avohuollon tukitoimi on aika nopeasti tsekattu loppuun. Nuorten kohdalla nämä avohuollon tukitoimet myös tarkoittaisi poissaoloa koulusta, joka pahentaan nuoren tilannetta ennestään. Eli aika nopeasti ollaan siellä sijoituksessa sitten.
Siinä vaiheessa kun ollaan tehostetussa perhetyössä, jonka tarkoitus on estää lapsen sijoitusta luulisi vähäjärkisenkin ymmärtävän olla paikalla ja pyrkiä oikeasti kuuntelemaan ja miettimään perhetyön asioita.
"siinä vaiheessa"? kun se perhetyö on eka vaihe ja toinen on sijoitus. Esim. puhumalla ei nepsy-ongelmat katoaisi. Jos katoasivat, ne olisivat kadonneet jo vuosisatoja sitten koko ihmiskunnasta.
Tehostettu perhetyö on viimesijaisia työskentelytapoja, jonka vaihtoehto aina on se, että lapsi lähtee sijoitukseen. Perhetyö yrittää esim. nepsyjen vanhemmille antaa taitoja käsitellä sitä erityislastaan. Tämähän on täysin hyödytöntä, jos vanhempaa ei oman lapsen asiat kiinnosta edes sitä vertaa, että olisi perhetyön tapaamisilla paikalla.
Perhetyön työntekijöillä ei ole minkäänlaista osaamista neuropsykologian puolella jo koulutuksensakaan puolesta.
Siellä ollaan lähinnä kait sosionomikoulutuksella, mutta saattaa aika monella olla nepsykoutsin pätevyys myös. Mutta perhetyössähän ei ole tarkoitus sen nepsyn arkea sujuvoittaa, vaan tukea vanhemmuutta. Että saisivat lapsena kouluun, syömään, pukeutumaan sään mukaisesti. Että käskykeinona olisi muuta kuin lyöminen ja vuorovaikutus ei olisi negatiivista. Näitä samoja asioita jumpataan kyllä perheneuvolassakin, mutta kun sinne ei ole jostain syystä menty, otettu neuvoja vastaan ja tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että lapsen sijoitus on vaihtoehtona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti viranomaisilla olisi kyllä kehitettävää siinä, että millä perustein ja miten lasuja tehtailee. Lastensuojeluilmoituksen ei pitäisi olla keino siirtää vastuuta jollekin toiselle viranomaiselle, vaan lähtökohtaisesti pitäisi pyrkiä yhteistyössä vanhempien kanssa keskustelemaan, että millaista tukea he saattaisivat tarvita haasteisiinsa. Lasua ei tarvitse tehdä esim. jos tarvitsee kotipalvelua, viranomainen voi silloin tehdä yhdessä vanhemman kanssa sosiaalihuoltolain mukaisen ilmoituksen. Vain äärimmäisen harvoin on tilanne sellainen, että huolenaiheesta ei voisi keskustella ensin vanhemman kanssa ja keksiä yhteistä ratkaisua tilanteeseen.
Lapsiperhepalvelut kuuluvat ihan kaikille tavallisille vanhemmille, joilla on ohimeneviä haasteita elämässään. Lastensuojeluilmoitus taas viittaa nimenä erityispalvelujen tarpeeseen, vaikka käytännössä sen yhteydessä aina selvitetään lähinnä kevyemmän tuen tarvetta juuri siksi, että usein lasuja tehdään sellaisista huolenaiheista, joiden yhteydessä lastensuojelutarpeen selvittäminen on ilmeisen tarpeetonta.
Meillä nuorella oli mt-ongelmaa, johon oltiin vuosia haettu ja välillä saatukin jonkunlaista apua. Vaihtui kuraattori ja uudelle nuori tarinoi ahdistuksissaan ihan älyttömiä juttuja. Tämä teki lasun olematta meihin missään yhteyksissä ja kyselemättä muilta nuoren asioita aiemmin hoitaneilta mitään, nuo ihmiset olisi nähnyt papereista ja olisivat olleet puhelinsoiton päässä mutta ei. Sossut tuli ennalta soittamatta ja ilmoittamatta ovelle ja uhkaili kiireellisellä huostaanotolla, oltiin ihan järkyttyneitä mutta toki tehtiin yhteistyötä, nuori jäi kuitenkin kotiin kun mitään ongelmaa ei kotioloissa ollut mutta nuorelle ei tokikaan koko aikana ollut mitään psykiatrisen puolen apua tarjota kun "meillä ei resurssit riitä edes itsemurhaa kunnolla yrittäneiden nuorten hoitoon".
Sossujen jutut ihan alkuun oli ihan mielivaltaisia, sitten kun asia meni ns. vastuulliselle sossulle, tuli järki ja ilmoitus todettiin turhaksi ja asiakkuutta ei tullut. Kyllä, meni usko sosiaalitoimeen ja mun on helppo uskoa kaikki kauhujutut näistä vaikka omalle kohdalle onnkesi sattui sitten asiallinen ja ammattitaitoinen työntekijä. Ihan normaali perhe ollaan ja en olisi koskaan kuvitellut tällaisen olevan mahdollista. Ilmeisesti ei ihan lakipykälien mukaan mennyt tää meidän keissi, mutta en todellakaan halunnut pitkittää asiaa valittamalla.
Lisään, että saman kaupungin alueella kaukainen sukulainen oli nuori yh, ihan lopussa ja pyysi lapsen huostaanottoa, sossu ei suostunut. Vasta kun uhkasi tekevänsä jotain epätoivoista, ottivat tosissaan. Että sitten kun on oikeasti ongelmia ja itsekin sossun puuttumista haluaa, niin resurssia ei yht´äkin ole yhtään.
Ketään ei sijoiteta ihan vaan vanhempien omasta toiveesta. Lastensuojelulaki määrittele sijoituksen ehtoja ja aika paljon pitää tehdä ensin avohuollon puolella, jotta sijoitus edes mahdollinen. Ellei kyseessä joku oikeasti akuutti tilanne. Sijoitus maksaa helposti yhteiskunnalle 10 000 €/kk, ei niihin ihan vaan vanhemman toiveesta lähdetä.
Lasussa on töissä kaikenlaisia ihmisiä, osa toimii mielivaltaisesti. Liikaa valtaa yksittäisellä viranhaltijalla Suomessa, rakenteet eivät tätä tue. Omat arvot ja mielipiteet ohjaavat liikaa sossujen työtä. Tämä on seurausta alalla olevasta vahvasta vihervasemmistolaisesta ideologiasta.
Käytännössä siellä avohuollon puolella ei ole muuta kuin virka-aikaan sos.tt tapaamiset ja virka-aikaan perhetyö, jossa joku istuu sohvalla ja kertoo jotain diipadaapaan. Jos vanhempi on töissä / koulussa, tämä avohuollon tukitoimi on aika nopeasti tsekattu loppuun. Nuorten kohdalla nämä avohuollon tukitoimet myös tarkoittaisi poissaoloa koulusta, joka pahentaan nuoren tilannetta ennestään. Eli aika nopeasti ollaan siellä sijoituksessa sitten.
Siinä vaiheessa kun ollaan tehostetussa perhetyössä, jonka tarkoitus on estää lapsen sijoitusta luulisi vähäjärkisenkin ymmärtävän olla paikalla ja pyrkiä oikeasti kuuntelemaan ja miettimään perhetyön asioita.
"siinä vaiheessa"? kun se perhetyö on eka vaihe ja toinen on sijoitus. Esim. puhumalla ei nepsy-ongelmat katoaisi. Jos katoasivat, ne olisivat kadonneet jo vuosisatoja sitten koko ihmiskunnasta.
Tehostettu perhetyö on viimesijaisia työskentelytapoja, jonka vaihtoehto aina on se, että lapsi lähtee sijoitukseen. Perhetyö yrittää esim. nepsyjen vanhemmille antaa taitoja käsitellä sitä erityislastaan. Tämähän on täysin hyödytöntä, jos vanhempaa ei oman lapsen asiat kiinnosta edes sitä vertaa, että olisi perhetyön tapaamisilla paikalla.
Perhetyön työntekijöillä ei ole minkäänlaista osaamista neuropsykologian puolella jo koulutuksensakaan puolesta.
Siellä ollaan lähinnä kait sosionomikoulutuksella, mutta saattaa aika monella olla nepsykoutsin pätevyys myös. Mutta perhetyössähän ei ole tarkoitus sen nepsyn arkea sujuvoittaa, vaan tukea vanhemmuutta. Että saisivat lapsena kouluun, syömään, pukeutumaan sään mukaisesti. Että käskykeinona olisi muuta kuin lyöminen ja vuorovaikutus ei olisi negatiivista. Näitä samoja asioita jumpataan kyllä perheneuvolassakin, mutta kun sinne ei ole jostain syystä menty, otettu neuvoja vastaan ja tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että lapsen sijoitus on vaihtoehtona.
Edelleen, jos neuvojalla ei ole osaamista nepsypuolelta, heppoisella sosionomikoulutuksella ei pysty todella toimivia neuvoja antamaan. Nepsylapset tarvitsevat oikeanlaista hoitoa, mutta kun esim. mielenterveyspalvelut on ajettu alas ja pahemmaksi menee soten myötä, ainoana hoitokeinona tarjotaan sohvalla istuvaa, itsestään usein liikoja luulevaa neuvojatanttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti viranomaisilla olisi kyllä kehitettävää siinä, että millä perustein ja miten lasuja tehtailee. Lastensuojeluilmoituksen ei pitäisi olla keino siirtää vastuuta jollekin toiselle viranomaiselle, vaan lähtökohtaisesti pitäisi pyrkiä yhteistyössä vanhempien kanssa keskustelemaan, että millaista tukea he saattaisivat tarvita haasteisiinsa. Lasua ei tarvitse tehdä esim. jos tarvitsee kotipalvelua, viranomainen voi silloin tehdä yhdessä vanhemman kanssa sosiaalihuoltolain mukaisen ilmoituksen. Vain äärimmäisen harvoin on tilanne sellainen, että huolenaiheesta ei voisi keskustella ensin vanhemman kanssa ja keksiä yhteistä ratkaisua tilanteeseen.
Lapsiperhepalvelut kuuluvat ihan kaikille tavallisille vanhemmille, joilla on ohimeneviä haasteita elämässään. Lastensuojeluilmoitus taas viittaa nimenä erityispalvelujen tarpeeseen, vaikka käytännössä sen yhteydessä aina selvitetään lähinnä kevyemmän tuen tarvetta juuri siksi, että usein lasuja tehdään sellaisista huolenaiheista, joiden yhteydessä lastensuojelutarpeen selvittäminen on ilmeisen tarpeetonta.
Meillä nuorella oli mt-ongelmaa, johon oltiin vuosia haettu ja välillä saatukin jonkunlaista apua. Vaihtui kuraattori ja uudelle nuori tarinoi ahdistuksissaan ihan älyttömiä juttuja. Tämä teki lasun olematta meihin missään yhteyksissä ja kyselemättä muilta nuoren asioita aiemmin hoitaneilta mitään, nuo ihmiset olisi nähnyt papereista ja olisivat olleet puhelinsoiton päässä mutta ei. Sossut tuli ennalta soittamatta ja ilmoittamatta ovelle ja uhkaili kiireellisellä huostaanotolla, oltiin ihan järkyttyneitä mutta toki tehtiin yhteistyötä, nuori jäi kuitenkin kotiin kun mitään ongelmaa ei kotioloissa ollut mutta nuorelle ei tokikaan koko aikana ollut mitään psykiatrisen puolen apua tarjota kun "meillä ei resurssit riitä edes itsemurhaa kunnolla yrittäneiden nuorten hoitoon".
Sossujen jutut ihan alkuun oli ihan mielivaltaisia, sitten kun asia meni ns. vastuulliselle sossulle, tuli järki ja ilmoitus todettiin turhaksi ja asiakkuutta ei tullut. Kyllä, meni usko sosiaalitoimeen ja mun on helppo uskoa kaikki kauhujutut näistä vaikka omalle kohdalle onnkesi sattui sitten asiallinen ja ammattitaitoinen työntekijä. Ihan normaali perhe ollaan ja en olisi koskaan kuvitellut tällaisen olevan mahdollista. Ilmeisesti ei ihan lakipykälien mukaan mennyt tää meidän keissi, mutta en todellakaan halunnut pitkittää asiaa valittamalla.
Lisään, että saman kaupungin alueella kaukainen sukulainen oli nuori yh, ihan lopussa ja pyysi lapsen huostaanottoa, sossu ei suostunut. Vasta kun uhkasi tekevänsä jotain epätoivoista, ottivat tosissaan. Että sitten kun on oikeasti ongelmia ja itsekin sossun puuttumista haluaa, niin resurssia ei yht´äkin ole yhtään.
Ketään ei sijoiteta ihan vaan vanhempien omasta toiveesta. Lastensuojelulaki määrittele sijoituksen ehtoja ja aika paljon pitää tehdä ensin avohuollon puolella, jotta sijoitus edes mahdollinen. Ellei kyseessä joku oikeasti akuutti tilanne. Sijoitus maksaa helposti yhteiskunnalle 10 000 €/kk, ei niihin ihan vaan vanhemman toiveesta lähdetä.
Lasussa on töissä kaikenlaisia ihmisiä, osa toimii mielivaltaisesti. Liikaa valtaa yksittäisellä viranhaltijalla Suomessa, rakenteet eivät tätä tue. Omat arvot ja mielipiteet ohjaavat liikaa sossujen työtä. Tämä on seurausta alalla olevasta vahvasta vihervasemmistolaisesta ideologiasta.
Käytännössä siellä avohuollon puolella ei ole muuta kuin virka-aikaan sos.tt tapaamiset ja virka-aikaan perhetyö, jossa joku istuu sohvalla ja kertoo jotain diipadaapaan. Jos vanhempi on töissä / koulussa, tämä avohuollon tukitoimi on aika nopeasti tsekattu loppuun. Nuorten kohdalla nämä avohuollon tukitoimet myös tarkoittaisi poissaoloa koulusta, joka pahentaan nuoren tilannetta ennestään. Eli aika nopeasti ollaan siellä sijoituksessa sitten.
Siinä vaiheessa kun ollaan tehostetussa perhetyössä, jonka tarkoitus on estää lapsen sijoitusta luulisi vähäjärkisenkin ymmärtävän olla paikalla ja pyrkiä oikeasti kuuntelemaan ja miettimään perhetyön asioita.
"siinä vaiheessa"? kun se perhetyö on eka vaihe ja toinen on sijoitus. Esim. puhumalla ei nepsy-ongelmat katoaisi. Jos katoasivat, ne olisivat kadonneet jo vuosisatoja sitten koko ihmiskunnasta.
Tehostettu perhetyö on viimesijaisia työskentelytapoja, jonka vaihtoehto aina on se, että lapsi lähtee sijoitukseen. Perhetyö yrittää esim. nepsyjen vanhemmille antaa taitoja käsitellä sitä erityislastaan. Tämähän on täysin hyödytöntä, jos vanhempaa ei oman lapsen asiat kiinnosta edes sitä vertaa, että olisi perhetyön tapaamisilla paikalla.
Perhetyön työntekijöillä ei ole minkäänlaista osaamista neuropsykologian puolella jo koulutuksensakaan puolesta.
Siellä ollaan lähinnä kait sosionomikoulutuksella, mutta saattaa aika monella olla nepsykoutsin pätevyys myös. Mutta perhetyössähän ei ole tarkoitus sen nepsyn arkea sujuvoittaa, vaan tukea vanhemmuutta. Että saisivat lapsena kouluun, syömään, pukeutumaan sään mukaisesti. Että käskykeinona olisi muuta kuin lyöminen ja vuorovaikutus ei olisi negatiivista. Näitä samoja asioita jumpataan kyllä perheneuvolassakin, mutta kun sinne ei ole jostain syystä menty, otettu neuvoja vastaan ja tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että lapsen sijoitus on vaihtoehtona.
Edelleen, jos neuvojalla ei ole osaamista nepsypuolelta, heppoisella sosionomikoulutuksella ei pysty todella toimivia neuvoja antamaan. Nepsylapset tarvitsevat oikeanlaista hoitoa, mutta kun esim. mielenterveyspalvelut on ajettu alas ja pahemmaksi menee soten myötä, ainoana hoitokeinona tarjotaan sohvalla istuvaa, itsestään usein liikoja luulevaa neuvojatanttaa.
Ei nepsyys ole mielenterveysongelma eikä siitä parannuta hoidolla. Nepsylasten kanssa suurin ongelma on siinä, että vanhemmat uupuvat nepsylasten vaikeahoitoisuuteen. Toinen ongelma on, että nepsylapsella on usein nepsyvanhempi, joka ei kykene reagoimaan lapseensa oikein vaan saattaa esim. käyttää väkivaltaa, kun hammaspesu ei illalla onnistukaan. Moni vanhempi myös hukkaa vanhemmuutensa ja antaa nepsylapsena lopettaa koulunkäynnin, syödä epäterveellisesti ja roikotella shortseissa talvikelillä, kun aistiyliherkkyys sanelee mitä lapsi haluaa pukea päälleen.
Vierailija kirjoitti:
Ei nepsyys ole mielenterveysongelma eikä siitä parannuta hoidolla. Nepsylasten kanssa suurin ongelma on siinä, että vanhemmat uupuvat nepsylasten vaikeahoitoisuuteen. Toinen ongelma on, että nepsylapsella on usein nepsyvanhempi, joka ei kykene reagoimaan lapseensa oikein vaan saattaa esim. käyttää väkivaltaa, kun hammaspesu ei illalla onnistukaan. Moni vanhempi myös hukkaa vanhemmuutensa ja antaa nepsylapsena lopettaa koulunkäynnin, syödä epäterveellisesti ja roikotella shortseissa talvikelillä, kun aistiyliherkkyys sanelee mitä lapsi haluaa pukea päälleen.
No se ainakin on vanhemman vika, jos hän yrittää saada nepsylasta toimimaan tavislapsen tavoin. Siitä tulee lapselle vain masennus ja työkyvyttömyys. On heti alkuun ymmärrettävä, että se lapsi tekee oman polkunsa tällä planeetalla, järkevät asiat toki tulee tehdä, mutta jos esim. kotiopetuksella lapsi oppii paremmin kuin koulussa, niin sitten lapsi kannattaa kotiopetukseen ottaa. Jos lapsen vaatteet eivät tunnu hyvältä, ei ratkaisu ole pakottaminen, vaan hyvän tuntuisten vaatteiden etsiminen. Et sinä aikuisenakaan pidä päälläsi vaatteita, jotka saavat ihon kutisemaan julmetusti tai jotka raapivat ihosi rikki, vaan etsit itsellesi paremmat vaatteet, tai teet sellaisia töitä, joita voi tehdä etänä kotona vaikka ilman vaatteitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä vaan ne lapsiperheiden tukitoimet kuten kotipalvelu ovat lasun takana. Siksi ne lasut tehdään.
Tämä! Jos apua haluaa, niin se apuhan tulee juuri sieltä lastensuojelun kautta. Vai mitä apua tarkoitatte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä vaan ne lapsiperheiden tukitoimet kuten kotipalvelu ovat lasun takana. Siksi ne lasut tehdään.
Tämä! Jos apua haluaa, niin se apuhan tulee juuri sieltä lastensuojelun kautta. Vai mitä apua tarkoitatte?
Ainoa apu joka monelle kelpaisi olisi raha. Rahaa vanhemmille, että saa lisää alkoa. Sillä ne lapset pelastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron oman kokemuksen viime syksyltä.
Meillä on viskari/eskari-ikäinen lapsi, jolle tuli itsetunnon notkahduksia ja tunsi itsensä arvottomaksi. Esim. Jos ei onnistunut jossain tai jouduttiin torumaan jostakin. Haluaisi heti onnistua kaikessa ja pariin otteeseen reagoi hyvin syvästi näihin tunteisiinsa. Me vanhempina tuimme häntä ja keskustelimme, ettei tarvitse täydellinen olla ja jokainen tekee virheitä. Kehuimme häntä aina, kun vain aihetta oli yhtään. Annoimme lapselle enemmän henkilökohtaista aikaa vanhemman kanssa ja hänellä oli vielä tulossa neuvolapsykologin käyntikin lähiaikoina. Ajattelimme, että kokonaisuuden kannalta on hyvä, että päiväkotikin tietää asiasta ja kerroimme lapsen ajatuksista heille.
Kului viikko ja meille kerrottiin, että asiasta tehdään lastensuojeluilmoitus. Vaikka kerroimme kaikki tukitoimet, mitä lapsen hyväksi oli jo aloitettu ja tehty niin mikään ei auttanut. Monta viikkoa meni tämän sotkun selvittämiseen. Mitään asiakkuutta (tietenkään) ei aloitettu ja esim. Perheneuvolasta oltiin sitä mieltä, että päiväkodin henkilökunta voisi soittaa heille, jos tarvitsevat ohjausta ja eivät tiedä, miten lapsen kanssa toimia. Mutta ilmoitus tehtiin kaikesta huolimatta.
Luottamus meni ja nyt ei kerrota kuin pakolliset kuulumiset.
Mitä tästä opimme perheenä. Pitää miettiä tosi tarkkaan, kelle lapsensa asioista kertoo. Ihan pienestä ei enää lähdetä mitään juttelemaan. Tämä vei hirveästi meiltä voimavaroja ja aikaa, kun piti kaikille selvittää juurta jaksain. Puhumattakaan mielipahasta, jota tämä aiheutti. Kuk yhteistyöhaluisena ja luottavaisin mielin kerrot lapsen hoitajalle ikään kuuluvasta tunnesäätelyn kehityksestä ja osaat asiaa itsekin käsitellä niin palkkiona on lastensuojeluilmoitus.
"Perheneuvolasta oltiin sitä mieltä, että päiväkodin henkilökunta voisi soittaa heille, jos tarvitsevat ohjausta ja eivät tiedä, miten lapsen kanssa toimia." Toivottavasti kerroit tämän päiväkodille palautteena. Mikään ei kehity ilman palautetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä vaan ne lapsiperheiden tukitoimet kuten kotipalvelu ovat lasun takana. Siksi ne lasut tehdään.
Tämä! Jos apua haluaa, niin se apuhan tulee juuri sieltä lastensuojelun kautta. Vai mitä apua tarkoitatte?
Ainoa apu joka monelle kelpaisi olisi raha. Rahaa vanhemmille, että saa lisää alkoa. Sillä ne lapset pelastetaan.
Usein päihdeongemat(kin) johtuvat juuri taloudellisesta taistelusta, joka ei lopu koskaan. Pienituloisissa perheissä raha todellakin usein ratkaisisi ongelmat, koska se on se ykkösongelma, ihan samalla tavalla kuin hyvätuloisen psykoosipotilaan ongelmat ratkeavat psykoosilääkityksellä, ei lapsen huostaanotolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä vaan ne lapsiperheiden tukitoimet kuten kotipalvelu ovat lasun takana. Siksi ne lasut tehdään.
Tämä! Jos apua haluaa, niin se apuhan tulee juuri sieltä lastensuojelun kautta. Vai mitä apua tarkoitatte?
Ainoa apu joka monelle kelpaisi olisi raha. Rahaa vanhemmille, että saa lisää alkoa. Sillä ne lapset pelastetaan.
Usein päihdeongemat(kin) johtuvat juuri taloudellisesta taistelusta, joka ei lopu koskaan. Pienituloisissa perheissä raha todellakin usein ratkaisisi ongelmat, koska se on se ykkösongelma, ihan samalla tavalla kuin hyvätuloisen psykoosipotilaan ongelmat ratkeavat psykoosilääkityksellä, ei lapsen huostaanotolla.
Höpöhöpö. Kas kun päihteisiin löytyy rahaa. Rutiköyhänä sijaisvanhempanakin pärjätään ilman päihteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä vaan ne lapsiperheiden tukitoimet kuten kotipalvelu ovat lasun takana. Siksi ne lasut tehdään.
Tämä! Jos apua haluaa, niin se apuhan tulee juuri sieltä lastensuojelun kautta. Vai mitä apua tarkoitatte?
Ainoa apu joka monelle kelpaisi olisi raha. Rahaa vanhemmille, että saa lisää alkoa. Sillä ne lapset pelastetaan.
Usein päihdeongemat(kin) johtuvat juuri taloudellisesta taistelusta, joka ei lopu koskaan. Pienituloisissa perheissä raha todellakin usein ratkaisisi ongelmat, koska se on se ykkösongelma, ihan samalla tavalla kuin hyvätuloisen psykoosipotilaan ongelmat ratkeavat psykoosilääkityksellä, ei lapsen huostaanotolla.
Näissä perheissä ei ongelmat mitenkään poistuisi, vaikka sinne ajettaisiin rekkalastein rahaa. t: sosiaalityöntekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on neljä nepsylasta ja toinen vanhemmista myös nepsy. Kolmen kohdalla kaikki on mennyt hyvin, mutta yhdellä sosiaaliset haasteet johtivat masennukseen ja ahdistukseen. Tämä johti edelleen lasuun ja lastensuojelun asiakkuuteen, kiireelliseen sijoitukseen ja tehostettuun perhetyöhön. Kokemus oli rankka koko perheelle.
Kaksi vanhinta lasta ovat jo täysi-ikäisiä ja kolmaskin pian. Kaikilla muilla on asiat hyvin, paitsi tällä lastensuojelun asiakkaana olleella. Hänen mielenterveysongelmansa pahentuivat sijoituksen aikana, kunnollista hoitoa niihin ei saatu ja jossain vaiheessa lapsi lopetti turhautuneena kaikki hoidot. Nykyään hänellä on päihdeongelma ja edelleen masennusta.
Otanta on tietysti olematon, mutta omakohtainen kokemukseni on, että nepsyille lastensuojelu ei tee hyvää.
Otsikko on oikeassa.
On parempi ettei puhu mitään missään. Lasuja tehdään aiheettomasti oman selustan turvaamiseksi. Lasun tekemiseen riittää ainoastaan huoli. Huoli mistä? Tämä pitäisi perustella erityisen hyvin.
Sossupuolen ainoa "apu" tuntuu nykyään automaattisesti olevan kiireellinen sijoitus vaikka sen pitäisi olla viimesijainen keino. Ymmärretäänkö tällä toimella olevan kauaskantoisia seurauksia, kun aiheettomasti rikotaan perhe ja saatetaan kriisiin puoli sukua? Ja mitä se tekee lapselle? Pelkotiloja ainakin, turvattomuutta, psyykkisiä ongelmia.
Puhun nyt siis aiheettomista sijoituksista. Sen uskoo vasta sitten, kun lähelle tällainen tapahtuma osuu. Sossuilla on liian suuri mahti tässä maassa ja siihen pitäisi tulla muutos. Asiat osataan vääntää ja kääntää tässä instanssissa päälaelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti viranomaisilla olisi kyllä kehitettävää siinä, että millä perustein ja miten lasuja tehtailee. Lastensuojeluilmoituksen ei pitäisi olla keino siirtää vastuuta jollekin toiselle viranomaiselle, vaan lähtökohtaisesti pitäisi pyrkiä yhteistyössä vanhempien kanssa keskustelemaan, että millaista tukea he saattaisivat tarvita haasteisiinsa. Lasua ei tarvitse tehdä esim. jos tarvitsee kotipalvelua, viranomainen voi silloin tehdä yhdessä vanhemman kanssa sosiaalihuoltolain mukaisen ilmoituksen. Vain äärimmäisen harvoin on tilanne sellainen, että huolenaiheesta ei voisi keskustella ensin vanhemman kanssa ja keksiä yhteistä ratkaisua tilanteeseen.
Lapsiperhepalvelut kuuluvat ihan kaikille tavallisille vanhemmille, joilla on ohimeneviä haasteita elämässään. Lastensuojeluilmoitus taas viittaa nimenä erityispalvelujen tarpeeseen, vaikka käytännössä sen yhteydessä aina selvitetään lähinnä kevyemmän tuen tarvetta juuri siksi, että usein lasuja tehdään sellaisista huolenaiheista, joiden yhteydessä lastensuojelutarpeen selvittäminen on ilmeisen tarpeetonta.
Meillä nuorella oli mt-ongelmaa, johon oltiin vuosia haettu ja välillä saatukin jonkunlaista apua. Vaihtui kuraattori ja uudelle nuori tarinoi ahdistuksissaan ihan älyttömiä juttuja. Tämä teki lasun olematta meihin missään yhteyksissä ja kyselemättä muilta nuoren asioita aiemmin hoitaneilta mitään, nuo ihmiset olisi nähnyt papereista ja olisivat olleet puhelinsoiton päässä mutta ei. Sossut tuli ennalta soittamatta ja ilmoittamatta ovelle ja uhkaili kiireellisellä huostaanotolla, oltiin ihan järkyttyneitä mutta toki tehtiin yhteistyötä, nuori jäi kuitenkin kotiin kun mitään ongelmaa ei kotioloissa ollut mutta nuorelle ei tokikaan koko aikana ollut mitään psykiatrisen puolen apua tarjota kun "meillä ei resurssit riitä edes itsemurhaa kunnolla yrittäneiden nuorten hoitoon".
Sossujen jutut ihan alkuun oli ihan mielivaltaisia, sitten kun asia meni ns. vastuulliselle sossulle, tuli järki ja ilmoitus todettiin turhaksi ja asiakkuutta ei tullut. Kyllä, meni usko sosiaalitoimeen ja mun on helppo uskoa kaikki kauhujutut näistä vaikka omalle kohdalle onnkesi sattui sitten asiallinen ja ammattitaitoinen työntekijä. Ihan normaali perhe ollaan ja en olisi koskaan kuvitellut tällaisen olevan mahdollista. Ilmeisesti ei ihan lakipykälien mukaan mennyt tää meidän keissi, mutta en todellakaan halunnut pitkittää asiaa valittamalla.
Lisään, että saman kaupungin alueella kaukainen sukulainen oli nuori yh, ihan lopussa ja pyysi lapsen huostaanottoa, sossu ei suostunut. Vasta kun uhkasi tekevänsä jotain epätoivoista, ottivat tosissaan. Että sitten kun on oikeasti ongelmia ja itsekin sossun puuttumista haluaa, niin resurssia ei yht´äkin ole yhtään.
Ketään ei sijoiteta ihan vaan vanhempien omasta toiveesta. Lastensuojelulaki määrittele sijoituksen ehtoja ja aika paljon pitää tehdä ensin avohuollon puolella, jotta sijoitus edes mahdollinen. Ellei kyseessä joku oikeasti akuutti tilanne. Sijoitus maksaa helposti yhteiskunnalle 10 000 €/kk, ei niihin ihan vaan vanhemman toiveesta lähdetä.
Lasussa on töissä kaikenlaisia ihmisiä, osa toimii mielivaltaisesti. Liikaa valtaa yksittäisellä viranhaltijalla Suomessa, rakenteet eivät tätä tue. Omat arvot ja mielipiteet ohjaavat liikaa sossujen työtä. Tämä on seurausta alalla olevasta vahvasta vihervasemmistolaisesta ideologiasta.
Käytännössä siellä avohuollon puolella ei ole muuta kuin virka-aikaan sos.tt tapaamiset ja virka-aikaan perhetyö, jossa joku istuu sohvalla ja kertoo jotain diipadaapaan. Jos vanhempi on töissä / koulussa, tämä avohuollon tukitoimi on aika nopeasti tsekattu loppuun. Nuorten kohdalla nämä avohuollon tukitoimet myös tarkoittaisi poissaoloa koulusta, joka pahentaan nuoren tilannetta ennestään. Eli aika nopeasti ollaan siellä sijoituksessa sitten.
Siinä vaiheessa kun ollaan tehostetussa perhetyössä, jonka tarkoitus on estää lapsen sijoitusta luulisi vähäjärkisenkin ymmärtävän olla paikalla ja pyrkiä oikeasti kuuntelemaan ja miettimään perhetyön asioita.
"siinä vaiheessa"? kun se perhetyö on eka vaihe ja toinen on sijoitus. Esim. puhumalla ei nepsy-ongelmat katoaisi. Jos katoasivat, ne olisivat kadonneet jo vuosisatoja sitten koko ihmiskunnasta.
Tehostettu perhetyö on viimesijaisia työskentelytapoja, jonka vaihtoehto aina on se, että lapsi lähtee sijoitukseen. Perhetyö yrittää esim. nepsyjen vanhemmille antaa taitoja käsitellä sitä erityislastaan. Tämähän on täysin hyödytöntä, jos vanhempaa ei oman lapsen asiat kiinnosta edes sitä vertaa, että olisi perhetyön tapaamisilla paikalla.
Perhetyön työntekijöillä ei ole minkäänlaista osaamista neuropsykologian puolella jo koulutuksensakaan puolesta.
Siellä ollaan lähinnä kait sosionomikoulutuksella, mutta saattaa aika monella olla nepsykoutsin pätevyys myös. Mutta perhetyössähän ei ole tarkoitus sen nepsyn arkea sujuvoittaa, vaan tukea vanhemmuutta. Että saisivat lapsena kouluun, syömään, pukeutumaan sään mukaisesti. Että käskykeinona olisi muuta kuin lyöminen ja vuorovaikutus ei olisi negatiivista. Näitä samoja asioita jumpataan kyllä perheneuvolassakin, mutta kun sinne ei ole jostain syystä menty, otettu neuvoja vastaan ja tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että lapsen sijoitus on vaihtoehtona.
Edelleen, jos neuvojalla ei ole osaamista nepsypuolelta, heppoisella sosionomikoulutuksella ei pysty todella toimivia neuvoja antamaan. Nepsylapset tarvitsevat oikeanlaista hoitoa, mutta kun esim. mielenterveyspalvelut on ajettu alas ja pahemmaksi menee soten myötä, ainoana hoitokeinona tarjotaan sohvalla istuvaa, itsestään usein liikoja luulevaa neuvojatanttaa.
Ei nepsyys ole mielenterveysongelma eikä siitä parannuta hoidolla. Nepsylasten kanssa suurin ongelma on siinä, että vanhemmat uupuvat nepsylasten vaikeahoitoisuuteen. Toinen ongelma on, että nepsylapsella on usein nepsyvanhempi, joka ei kykene reagoimaan lapseensa oikein vaan saattaa esim. käyttää väkivaltaa, kun hammaspesu ei illalla onnistukaan. Moni vanhempi myös hukkaa vanhemmuutensa ja antaa nepsylapsena lopettaa koulunkäynnin, syödä epäterveellisesti ja roikotella shortseissa talvikelillä, kun aistiyliherkkyys sanelee mitä lapsi haluaa pukea päälleen.
Tässä lähdetään väärästä päästä liikkeelle, kun lapsen diagnoosille haetaan syytä vanhemmista ja vanhemmuudesta. Oireilevat lapset tarvitsevat oikeanlaista hoitoa, joka ei ole sitä että vanhemmalle saarnataan, että sortsien päällepukeminen pakkaseen vaan pitää kieltää, ja jos lapsi silti pukee sortsit, se on aina vanhemman syy. Sossujen perusolettama on etsiä vikaa kodista ja vanhemmuudesta myös silloin, kun siihen ei ole aihetta.
Tämä on valitettavasti totta. Olin itse uupunut ja masentunut, hain apua. Alakouluikäinen lapseni kertoi koulussa, että nukun paljon.
Kävin ja käyn töissä, talous on kunnossa, lapseni harrastaa ja kotikin hoidetaan. Olin vain tosi väsynyt. Koulusta tehtiin lasu, mielenterveyspolilta tehtiin lasu.
Jos olisin tiennyt tämän, en olisi koskaan hakenut apua.
Myöhemmin lapsellani todettiin ADHD, hän sai lääkityksen ja se auttaa paljon.
Nyt asiat ovat jo mallillaan, mutta edelleen sossu soittaa kuukausittain. Käyntiä ei saa sovittua, kun eivät ehdi. Olen pyytänyt käymään ja juttelemaan lasteni kanssa. Jotta saisi pisteen tälle.
Sanovat että soittelevat taas.
Ristiriitaisena edelliseen apuna on tarjottu, että käyvät viikoittain. Juttelemassa lähinnä.
Sanoin että käy, mutta kun olen töissä niin klo 16 jälkeen. Se aika ei käy heille.
En tiedä miten noista pääsee eroon..
Vierailija kirjoitti:
Tämä on valitettavasti totta. Olin itse uupunut ja masentunut, hain apua. Alakouluikäinen lapseni kertoi koulussa, että nukun paljon.
Kävin ja käyn töissä, talous on kunnossa, lapseni harrastaa ja kotikin hoidetaan. Olin vain tosi väsynyt. Koulusta tehtiin lasu, mielenterveyspolilta tehtiin lasu.
Jos olisin tiennyt tämän, en olisi koskaan hakenut apua.Myöhemmin lapsellani todettiin ADHD, hän sai lääkityksen ja se auttaa paljon.
Nyt asiat ovat jo mallillaan, mutta edelleen sossu soittaa kuukausittain. Käyntiä ei saa sovittua, kun eivät ehdi. Olen pyytänyt käymään ja juttelemaan lasteni kanssa. Jotta saisi pisteen tälle.
Sanovat että soittelevat taas.
Ristiriitaisena edelliseen apuna on tarjottu, että käyvät viikoittain. Juttelemassa lähinnä.
Sanoin että käy, mutta kun olen töissä niin klo 16 jälkeen. Se aika ei käy heille.En tiedä miten noista pääsee eroon..
Tämäkin on jotain niin järkyttävääVanhempi ei saa koskaan olla väsynytOn varmaan jo psykopatiaa ja eräänlaista mielenterveyden häiriötä sekin, jos ei koskaan uuvu raskaan taakan alla edes väliaikaisesti. Miksi normaaleista elämäntilanteista rangaistaan, ja kaikkea sellaista pelätään joka ei sovi ihanneihmisen normiin, ihmisen joka suorittaa aina kaiken koskaan väsymättä. Miksi hyväksymme itsessään sairaat normit.
Ongelma on siinä, että vanhemmat eivät ymmärrä omaa vanhemmuuttaan. Ei lastensuojeluilmoitus ole rikosilmoitus vanhemmasta vaan on kyse lapsesta.
Alue: Aihe vapaa
Kerron oman kokemuksen viime syksyltä.
Meillä on viskari/eskari-ikäinen lapsi, jolle tuli itsetunnon notkahduksia ja tunsi itsensä arvottomaksi. Esim. Jos ei onnistunut jossain tai jouduttiin torumaan jostakin. Haluaisi heti onnistua kaikessa ja pariin otteeseen reagoi hyvin syvästi näihin tunteisiinsa. Me vanhempina tuimme häntä ja keskustelimme, ettei tarvitse täydellinen olla ja jokainen tekee virheitä. Kehuimme häntä aina, kun vain aihetta oli yhtään. Annoimme lapselle enemmän henkilökohtaista aikaa vanhemman kanssa ja hänellä oli vielä tulossa neuvolapsykologin käyntikin lähiaikoina. Ajattelimme, että kokonaisuuden kannalta on hyvä, että päiväkotikin tietää asiasta ja kerroimme lapsen ajatuksista heille.
Kului viikko ja meille kerrottiin, että asiasta tehdään lastensuojeluilmoitus. Vaikka kerroimme kaikki tukitoimet, mitä lapsen hyväksi oli jo aloitettu ja tehty niin mikään ei auttanut. Monta viikkoa meni tämän sotkun selvittämiseen. Mitään asiakkuutta (tietenkään) ei aloitettu ja esim. Perheneuvolasta oltiin sitä mieltä, että päiväkodin henkilökunta voisi soittaa heille, jos tarvitsevat ohjausta ja eivät tiedä, miten lapsen kanssa toimia. Mutta ilmoitus tehtiin kaikesta huolimatta.
Luottamus meni ja nyt ei kerrota kuin pakolliset kuulumiset.
Mitä tästä opimme perheenä. Pitää miettiä tosi tarkkaan, kelle lapsensa asioista kertoo. Ihan pienestä ei enää lähdetä mitään juttelemaan. Tämä vei hirveästi meiltä voimavaroja ja aikaa, kun piti kaikille selvittää juurta jaksain. Puhumattakaan mielipahasta, jota tämä aiheutti. Kuk yhteistyöhaluisena ja luottavaisin mielin kerrot lapsen hoitajalle ikään kuuluvasta tunnesäätelyn kehityksestä ja osaat asiaa itsekin käsitellä niin palkkiona on lastensuojeluilmoitus.