Äidit ei uskalla eikä halua hakea ammattilaisapua lasu-merkintöjen takia
Tämä on todellinen ongelma, voitaisko ottaa se esille?
Tulee usein nähtyä eri somealustoilla tarinoita siitä mitä on käynyt jos terapiassa tai neuvolassa puhunut jotain ja sit on tehty lasu ja se ilmoitus on tuottanut enemmän haittaa ja pahaa mieltä kuin on apua saatu.
Nyt yksi äiti sanoi että vauvan ekoina kuukausina oli tullut aggressiivisia oloja itkusta, joista oli möläyttänyt terapeutilleen. Terapeutti oli tehnyt lasun josta sosiaalityöntekijät eivät olleet huolissaan ja asiakkuutta ei ole aloitettu. Mutta nyt lapsen tiedoissa lukee ikuisesti että äiti puhunut että joskus ei kestä vauvan itkemistä ja tekis mieli heittää vauva seinään. Mitä ei kuitenkaan ikinä tekisi tai olisi aggressiivinen lasta kohtaan oikeasti. Nyt teksti on siellä ikuisesti ja äiti kokee äitiydensä häväistyn ikuisesti ja huolii tuosta että lapsi voi tuollaisen tiedon myöhemmin lukea.
Osa sitten kommentoinut että kiitos tiedosta että tuollaista on, juuri meinasin hakea apua mutta enpäs haekaan.
Miksei sellaiset ilmoitukset joista ei seuraa asiakkuutta voisi poistua vaikka 10 vuoden päästä?
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaasti toimivista vanhemmista on syytä tehdä lasu.
Ei sitä vanhemmista tehdä. Se onkin yleistä, että vanhempi suuttuu, kun itsekeskeisyydessään ei ymmärrä, että ei heistä ilmoituksia tehdä vaan lapsista. Nykyisin moni vanhempi on kai tottunut olemaan keskipiste.
Mitä merkitystä sillä on kenestä ilmoitus on tarkalleen tehty, kun lopputulos on kuitenkin sama, eli lapsi oikeinkasvatusvankilaan "turvaan".
Ei sijaisperhe vankila ole. Sukulainen tai läheinen on etusijalla ja jos ei se onnistu niin vieras sijaisperhe. Jos ei löydy sijaisperhettä tai se ei muuten ole mahdollista, on laitos sitä varten.
Jos sijaisperhe saati laitos ei ole vankila, niin miksi ihmeessä nämä kuitenkin rajoittavat lasten liikkumista ja monesti myös kommunikointia ulkomaailman kanssa...
Erikoisia nää "ei-vankilat" monesti muutenkin, kaikki ovet lukossa, kynsisaksia et saa pitää huoneessasi, mutta kengissä saa olla nauhat, karvat saa ajella partaterällä jne...
Lr-päätös tehdään kyllä vain tarpeeseen. Jos se nuori karkailee juomaan tai huumekämppiin, on hänen liikkumistaan rajoitettava. Nyt pitää muistaa että ei ne suotta sinne laitokseen ole sijoitettu.
Kukin vanhempi voi katsoa peiliin ihan ensin ja sit sitä lastaan. Jos peilistä ei vastaus löydy, sit se löytyy siitä lapsesta.
Autistisia lapsia otetaan huostaan, koska he eivät autismin takia pysty menemään kouluun.
Kouluun menemättömyyden syynä on se, että nämä lapset eivät saa koulussa tarvitsemaansa tukea. Pahimmillaan he kokevat fyysistä kipua koulun voimakkaiden aistiärsykkeiden takia. Useimmat joutuvat myös kiusatuksi koska he käyttävät eri tavalla kuin neurotyypilliset lapset eivätkä osaa puolustautua.
Millä tavalla ainoan turvallisen paikan pois ottaminen auttaa näitä lapsia? Laitoksessa he joutuvat kohtaamaan ymmärtämättömän ja heille sopimattoman ympäristön 24/7, ilman ainoatakaan lepotaukoa. Monet näistä lapsista tutustuvat laitoksissa alkoholiin ja huumeisiin ja syrjäytyvät normaalisti elämästä. Ketä sellainen palvelee?
Vaihtoehto olisi tuen tarjoaminen kouluun. Rauhallinen opiskelutila ja kiusaamisen estäminen olisivat monelle täysin riittäviä tukikeinoja.
Nykyään moni autistin vanhempi yrittää korjata tilannetta ottamalla lapsensa kotikouluun. Siitäkin tehdään lastensuojeluilmoituksia, vaikka kotikoulu on Suomessa täysin hyväksyttävä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaasti toimivista vanhemmista on syytä tehdä lasu.
Ei sitä vanhemmista tehdä. Se onkin yleistä, että vanhempi suuttuu, kun itsekeskeisyydessään ei ymmärrä, että ei heistä ilmoituksia tehdä vaan lapsista. Nykyisin moni vanhempi on kai tottunut olemaan keskipiste.
Mitä merkitystä sillä on kenestä ilmoitus on tarkalleen tehty, kun lopputulos on kuitenkin sama, eli lapsi oikeinkasvatusvankilaan "turvaan".
Ei sijaisperhe vankila ole. Sukulainen tai läheinen on etusijalla ja jos ei se onnistu niin vieras sijaisperhe. Jos ei löydy sijaisperhettä tai se ei muuten ole mahdollista, on laitos sitä varten.
Jos sijaisperhe saati laitos ei ole vankila, niin miksi ihmeessä nämä kuitenkin rajoittavat lasten liikkumista ja monesti myös kommunikointia ulkomaailman kanssa...
Erikoisia nää "ei-vankilat" monesti muutenkin, kaikki ovet lukossa, kynsisaksia et saa pitää huoneessasi, mutta kengissä saa olla nauhat, karvat saa ajella partaterällä jne...
Lr-päätös tehdään kyllä vain tarpeeseen. Jos se nuori karkailee juomaan tai huumekämppiin, on hänen liikkumistaan rajoitettava. Nyt pitää muistaa että ei ne suotta sinne laitokseen ole sijoitettu.
Kukin vanhempi voi katsoa peiliin ihan ensin ja sit sitä lastaan. Jos peilistä ei vastaus löydy, sit se löytyy siitä lapsesta.
Höpöhöpö. Oma teinini sijoitettiin laitokseen kun hänen isänsä (jolle sossu oli antanut huoltajuuden) oli kännissä keskellä päivää. Siellä teinille lätkäistiin heti kättelyssä 2 viikkoa liikkumisrajoitusta, ja sen jälkeen vielä viikko lisää. Ei lapsi ollut sitä isäänsä juottanut, vaan isä joi itse koska oli alkoholisti, ja sossu tiesi sen.
Silloin se nuori on hölmöillyt itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaasti toimivista vanhemmista on syytä tehdä lasu.
Ei sitä vanhemmista tehdä. Se onkin yleistä, että vanhempi suuttuu, kun itsekeskeisyydessään ei ymmärrä, että ei heistä ilmoituksia tehdä vaan lapsista. Nykyisin moni vanhempi on kai tottunut olemaan keskipiste.
Mitä merkitystä sillä on kenestä ilmoitus on tarkalleen tehty, kun lopputulos on kuitenkin sama, eli lapsi oikeinkasvatusvankilaan "turvaan".
Ei sijaisperhe vankila ole. Sukulainen tai läheinen on etusijalla ja jos ei se onnistu niin vieras sijaisperhe. Jos ei löydy sijaisperhettä tai se ei muuten ole mahdollista, on laitos sitä varten.
Jos sijaisperhe saati laitos ei ole vankila, niin miksi ihmeessä nämä kuitenkin rajoittavat lasten liikkumista ja monesti myös kommunikointia ulkomaailman kanssa...
Erikoisia nää "ei-vankilat" monesti muutenkin, kaikki ovet lukossa, kynsisaksia et saa pitää huoneessasi, mutta kengissä saa olla nauhat, karvat saa ajella partaterällä jne...
Lr-päätös tehdään kyllä vain tarpeeseen. Jos se nuori karkailee juomaan tai huumekämppiin, on hänen liikkumistaan rajoitettava. Nyt pitää muistaa että ei ne suotta sinne laitokseen ole sijoitettu.
Kukin vanhempi voi katsoa peiliin ihan ensin ja sit sitä lastaan. Jos peilistä ei vastaus löydy, sit se löytyy siitä lapsesta.
Höpöhöpö. Oma teinini sijoitettiin laitokseen kun hänen isänsä (jolle sossu oli antanut huoltajuuden) oli kännissä keskellä päivää. Siellä teinille lätkäistiin heti kättelyssä 2 viikkoa liikkumisrajoitusta, ja sen jälkeen vielä viikko lisää. Ei lapsi ollut sitä isäänsä juottanut, vaan isä joi itse koska oli alkoholisti, ja sossu tiesi sen.
Silloin se nuori on hölmöillyt itsekin.
Eli opn oikein laittaa lapsi laitokseen isän juomisen takia ja evätä lapselta liikkumisen vapaus isän juomisen takia, koska mielestäsi nuori on joskus hölmöillyt itsekin?
Nythän opet tehtailevat lasuja sairauspoissaoloista.
Ikinä koskaan en enää rehellisesti aijo puhua, jos olen yhtään väsynyt tai ahdistunut. Luotto meni täysin psykologeihin, neuvolaan, päiväkotiin you name it. Oli todella raskaat kolme vuotta saada poika jälleen kotiin ja todistaa olevansa kykenevä, vain koska äiti oli vähän masentunut. Minä pyysin apua, minä itkin ja paljastin tuskaisen oloni. Luotin, että saan apua. Tuloksena siitä lähti lapsi, koska vuorovaikutus on häiriintynyt. Usko tähän yhteiskuntaan meni, pelkkää rahastusta perheiden kustannuksella. Lapsi itki sijaiskodissa ikäväänsä, mutta kun paska osuu tuulettimeen, se osuu.
T. Huostaanoton vuosia sitten kokenut ja se lopulta purettu, lapsi asunut kotona jo melkein 10 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ikinä koskaan en enää rehellisesti aijo puhua, jos olen yhtään väsynyt tai ahdistunut. Luotto meni täysin psykologeihin, neuvolaan, päiväkotiin you name it. Oli todella raskaat kolme vuotta saada poika jälleen kotiin ja todistaa olevansa kykenevä, vain koska äiti oli vähän masentunut. Minä pyysin apua, minä itkin ja paljastin tuskaisen oloni. Luotin, että saan apua. Tuloksena siitä lähti lapsi, koska vuorovaikutus on häiriintynyt. Usko tähän yhteiskuntaan meni, pelkkää rahastusta perheiden kustannuksella. Lapsi itki sijaiskodissa ikäväänsä, mutta kun paska osuu tuulettimeen, se osuu.
T. Huostaanoton vuosia sitten kokenut ja se lopulta purettu, lapsi asunut kotona jo melkein 10 vuotta.
Mitä sit olisi pitänyt tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Ikinä koskaan en enää rehellisesti aijo puhua, jos olen yhtään väsynyt tai ahdistunut. Luotto meni täysin psykologeihin, neuvolaan, päiväkotiin you name it. Oli todella raskaat kolme vuotta saada poika jälleen kotiin ja todistaa olevansa kykenevä, vain koska äiti oli vähän masentunut. Minä pyysin apua, minä itkin ja paljastin tuskaisen oloni. Luotin, että saan apua. Tuloksena siitä lähti lapsi, koska vuorovaikutus on häiriintynyt. Usko tähän yhteiskuntaan meni, pelkkää rahastusta perheiden kustannuksella. Lapsi itki sijaiskodissa ikäväänsä, mutta kun paska osuu tuulettimeen, se osuu.
T. Huostaanoton vuosia sitten kokenut ja se lopulta purettu, lapsi asunut kotona jo melkein 10 vuotta.
Mikä tossa sius meni väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä koskaan en enää rehellisesti aijo puhua, jos olen yhtään väsynyt tai ahdistunut. Luotto meni täysin psykologeihin, neuvolaan, päiväkotiin you name it. Oli todella raskaat kolme vuotta saada poika jälleen kotiin ja todistaa olevansa kykenevä, vain koska äiti oli vähän masentunut. Minä pyysin apua, minä itkin ja paljastin tuskaisen oloni. Luotin, että saan apua. Tuloksena siitä lähti lapsi, koska vuorovaikutus on häiriintynyt. Usko tähän yhteiskuntaan meni, pelkkää rahastusta perheiden kustannuksella. Lapsi itki sijaiskodissa ikäväänsä, mutta kun paska osuu tuulettimeen, se osuu.
T. Huostaanoton vuosia sitten kokenut ja se lopulta purettu, lapsi asunut kotona jo melkein 10 vuotta.
Mikä tossa sius meni väärin?
Miten olisi vaikka tukea kotiin ja äidille? Ihan ohiksena veikkailen. Vaikka perhetyötä tai tukiperhettä ja äidille keskusteluapua. Ei se huostaanotto mitään auta silloin kun äiti on väsynyt ja masentunut.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä satuttaisi lastani, mutta omaa kuolemaani olen toivonut jo pidemmän aikaa. Ei tulisi mieleenkään kertoa asiasta neuvolassa tms.
Sulla on vitamiinien ja hivenaineiden puutos. Syö raskausajan multitabsia vaikka 18h välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluan heittää lapseni seinään, mutta en oikeasti heitä, joten koska olen kiva, haluan maksuttoman siivoojan kotiin ja itselle nettiaikaa?
Miksi 1980-luvun jälkeen syntyneet ei kestä mitään normaaleja tunteita ilman terapiaa ja ulkopuoliste apua?
Joku vuosi sitten oli juttu äidistä jolla oli syöpä, lasten isä joutui käymään töissä. Äiti väsyi rankkojen syöpähoitojen takia ja pyysi apua, kun hoidot väsytti ja lapset ja koti piti hoitaa. Espoon kaupunki tarjosi huostaanottoa koska äiti ei jaksa. Tämä perhe jäi ilman apua, koska äiti ei halunnut lapsiaan sijoitettavaksi muualle. Miten tuo sinun mielestä meni? Eikö äiti kestänyt tunteita ?
Isä voi siivota kodin ja pestä pyykit. Niin moni nainenkin tekee, koska miehet ei joka perheessä osallistu kotitöihin eikä vahdi edes lapsia. Ja yksinhuoltajakin siivoaa yksin kotinsa.
Yksinhuoltajilla on edes isä viikonloppu, että saa rauhassa siivota. Minä jouduin siivoamaan aina niin, että vahdein pieniä lapsia samalla ja naapurin lapsi keskeytti siivoamista soittamalla ovikelloa. Taaperot meni avaamaan oven ja minun oli pakko mennä perässä. Nyt lapset on 17-vuotiaita eikä minulla ole ovikelloa ovessa, jäi niin kovat traumat, en kestä ovikellon soittoa yhtään.
Tiedoksesi että yksinhuoltajuus ei tarkoita sitä että hänen lapsensa viettäisi jotain isäviikonloppuja. Tiedätkö edes mitä yksinhuoltaja tarkoittaa?
Tiedän, tunnen monta yksinhuoltajaa, he nostaa yh - tuet, kaikilla on miesystävä ja lapsi välillä isällä, osalla jopa joka toinen viikko.
Ne äidit, joilla lapsen isä on kuollut, on harvassa.
Ainoa yksinhuoltajuuteen perustuva tuki on lapsilisän yh-korotus n 50e. Se huomioidaan toimeentulotuessa täysimääräisenä, joten heikoimmassa asemassa olevat eivät siitä hyödy.
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä koskaan en enää rehellisesti aijo puhua, jos olen yhtään väsynyt tai ahdistunut. Luotto meni täysin psykologeihin, neuvolaan, päiväkotiin you name it. Oli todella raskaat kolme vuotta saada poika jälleen kotiin ja todistaa olevansa kykenevä, vain koska äiti oli vähän masentunut. Minä pyysin apua, minä itkin ja paljastin tuskaisen oloni. Luotin, että saan apua. Tuloksena siitä lähti lapsi, koska vuorovaikutus on häiriintynyt. Usko tähän yhteiskuntaan meni, pelkkää rahastusta perheiden kustannuksella. Lapsi itki sijaiskodissa ikäväänsä, mutta kun paska osuu tuulettimeen, se osuu.
T. Huostaanoton vuosia sitten kokenut ja se lopulta purettu, lapsi asunut kotona jo melkein 10 vuotta.
Mikä tossa sius meni väärin?
No mikähän? Mietipä sitä. Luultavasti sekä lapsi että äiti traumatisoituivat pahasti ylimitoitetun toimenpiteen vuoksi. Lapsella tuo saattaa vaikuttaa koko elämänsä ajan. Lasyensuojelun pitäisin suojella lasta eikä pilata lapsen lapsuutta.
Mua kiinnostais tietää tehtäiskö vastaavasti isän "avautumisesta" myös lasu ja kuinka verkkaisesti. Eroaako äidit ja isät tässäkin jollain tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Lain taakse on helppo piiloutua tekemään mitä vain laissa sanotaan. Sotar.ikoksiakin jotkut tekevät, koska ylhäältä käsketään. Sääntö on sääntö, ei tarvita harkintaa siitä, mitä se ehkä aiheuttaa. Juuri esim. sitä helposti aiheutuu, että jatkossa ei avauduta, valehdellaan ja avun tarve piilotetaan.
Vähintä mitä ammattilainen voi tehdä, on edes kertoa suoraan kohteelle ilmoituksen tekemisestä, jos ilmoitukselle on todellista aihetta. Maalaisjärjellä myös pääsee aika pitkälle ihan esim. kysymällä, onko tarvetta ulkopuoliselle lisäavulle vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne ammattilaiset kiusallaan lasuja tee. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että se ei ole helppo paikka ja koska ammattilaisena on lakisääteinen velvollisuus ilmoitus tehdä jos jonkinlainen huoli herää niin sen mukaan on vain toimittava. Ei voi ottaa sitä riskiä, että jotain sattuu ja sitten et ole ammattilaisena tehnyt asialle mitään. Kun sitä ei kaikissa tilanteissa voi varmaksi sanoa milloin on tosi kyseessä ja milloin ei. Maalaisjärkeä pitää käyttää, mutta kun tosiaan aina ei voi varmaksi tietää, niin silloin se lasu on vaan velvollisuus tehdä jos huolta on.
Eli kyse on siis vastuun pakoilemisesta.
Sijari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaasti toimivista vanhemmista on syytä tehdä lasu.
Ei sitä vanhemmista tehdä. Se onkin yleistä, että vanhempi suuttuu, kun itsekeskeisyydessään ei ymmärrä, että ei heistä ilmoituksia tehdä vaan lapsista. Nykyisin moni vanhempi on kai tottunut olemaan keskipiste.
Mitä merkitystä sillä on kenestä ilmoitus on tarkalleen tehty, kun lopputulos on kuitenkin sama, eli lapsi oikeinkasvatusvankilaan "turvaan".
Ei sijaisperhe vankila ole. Sukulainen tai läheinen on etusijalla ja jos ei se onnistu niin vieras sijaisperhe. Jos ei löydy sijaisperhettä tai se ei muuten ole mahdollista, on laitos sitä varten.
Jos sijaisperhe saati laitos ei ole vankila, niin miksi ihmeessä nämä kuitenkin rajoittavat lasten liikkumista ja monesti myös kommunikointia ulkomaailman kanssa...
Erikoisia nää "ei-vankilat" monesti muutenkin, kaikki ovet lukossa, kynsisaksia et saa pitää huoneessasi, mutta kengissä saa olla nauhat, karvat saa ajella partaterällä jne...
Sijaisperhe ei voi rajoittaa sen enempää kuin biovanhemmat. Lapset ovat päiväkodissa ja koulussa kuten muutkin. Ulko- ovi yleensäkin on tapana lukita yöksi. Huoneiden ovia ei lukita.
Eipä saa mun lapset tuossa laitoikseksi muutetussa vanhassa kartanossa vapaasti liikkua.
Ei siellä ollu ikkunoissa edes kahvoja ennenku kyselin et pitääkö tulipalon sattuessa pentujen paiskaa joku kaluste lasin läpi ja laskeutua lakanaa pitkin tai hypätä muutaman metrin pudotus.
Ja kelaa, tää "oikea ja hyvä" kasvuympäristö maksaa siis yli sata tonnia vuodessa per tenava.
Vierailija kirjoitti:
Sijari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaasti toimivista vanhemmista on syytä tehdä lasu.
Ei sitä vanhemmista tehdä. Se onkin yleistä, että vanhempi suuttuu, kun itsekeskeisyydessään ei ymmärrä, että ei heistä ilmoituksia tehdä vaan lapsista. Nykyisin moni vanhempi on kai tottunut olemaan keskipiste.
Mitä merkitystä sillä on kenestä ilmoitus on tarkalleen tehty, kun lopputulos on kuitenkin sama, eli lapsi oikeinkasvatusvankilaan "turvaan".
Ei sijaisperhe vankila ole. Sukulainen tai läheinen on etusijalla ja jos ei se onnistu niin vieras sijaisperhe. Jos ei löydy sijaisperhettä tai se ei muuten ole mahdollista, on laitos sitä varten.
Jos sijaisperhe saati laitos ei ole vankila, niin miksi ihmeessä nämä kuitenkin rajoittavat lasten liikkumista ja monesti myös kommunikointia ulkomaailman kanssa...
Erikoisia nää "ei-vankilat" monesti muutenkin, kaikki ovet lukossa, kynsisaksia et saa pitää huoneessasi, mutta kengissä saa olla nauhat, karvat saa ajella partaterällä jne...
Sijaisperhe ei voi rajoittaa sen enempää kuin biovanhemmat. Lapset ovat päiväkodissa ja koulussa kuten muutkin. Ulko- ovi yleensäkin on tapana lukita yöksi. Huoneiden ovia ei lukita.
Eipä saa mun lapset tuossa laitoikseksi muutetussa vanhassa kartanossa vapaasti liikkua.
Ei siellä ollu ikkunoissa edes kahvoja ennenku kyselin et pitääkö tulipalon sattuessa pentujen paiskaa joku kaluste lasin läpi ja laskeutua lakanaa pitkin tai hypätä muutaman metrin pudotus.
Ja kelaa, tää "oikea ja hyvä" kasvuympäristö maksaa siis yli sata tonnia vuodessa per tenava.
Tuossa tapauksessa ei ole kyse sijaisperheestä
Vierailija kirjoitti:
Sinunko mielestä sosiaaliviranomaisten ei tarvitse tietää, jos joku äiti suunnittelee lapsensa tappamista?
Haista pasca.
Höpöhöpö. Oma teinini sijoitettiin laitokseen kun hänen isänsä (jolle sossu oli antanut huoltajuuden) oli kännissä keskellä päivää. Siellä teinille lätkäistiin heti kättelyssä 2 viikkoa liikkumisrajoitusta, ja sen jälkeen vielä viikko lisää. Ei lapsi ollut sitä isäänsä juottanut, vaan isä joi itse koska oli alkoholisti, ja sossu tiesi sen.