Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille uskossa oleville
02.05.2023 |
Toivoisin kovasti, että te kaikki ei-uskovaiset ette tulisi tähän ketjuun haukkumaan minua tai muita tyhmiksi *satukirjan* lukijoiksi jne jne. Teidän ei tarvitse lukea koko ketjua ja turhaan provosoitua siitä, että toiset pohtivat uskon asioita, hypätkää vain yli. Minä tarvitsisin nyt tätä pohdiskelua, pyydän siis ettette poistattaisi tätä ketjua ilkeyksillä.
Eli itse kysymys: miten te uskovat ymmärrätte kohtukuoleman? Miksi lapsi kuoli ennen kuin ehti edes päästä syliini? Jos se oli jostain rangaistus minulle, niin miten Jumala voi käyttää toisen elämää vain minun rangaitsemiseeni? Ja miten se edes olisi toimiva rangaistus kun en mistään itseeni menemisen kaiveluista huolimatta en vieläkään tiedosta syntiäni?
Kertokaa minulle; miksi tällaista tapahtuu? Pieni ja aivan täydellinen lapsi, miksi sellaiselta otetaan elämä pois ennen ensimmäistäkään hengenvetoa?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin. Olen todella pahoillani puolestasi. Voimia<3
Joskus Jumala antaa meille ehkä kohtuuttomaltakin tuntuvia koettelemuksia. Muitatko Jobin kertomuksen raamatusta?Kaikkiin kysymyksiin ei ehkä meidän inhimillisellä järjellä voi saada vastausta. Jumala yksin tietää. Ehkä Jumala katsoi hänen kohdallaan parhaaksi toimia näin. Te tapaatte vielä kerran, niin uskon.
Taivaassa kyllä näette, mutta ette tunne. Siellä ei ole kaipausta, tuskaa, ikävää. Myös murhamiehet, raiskaajat, kaikki ovat sulassa sovussa eikä kukaan tiedä mikä tai kukin on ollut entisessä maanpäällisessä elämässä. On vain autuus.
Mistä tämä ajatus on lähtöisin että toivotaan näkevänsä toisensa taivaassa. Myös rakkaus Jumalaan on isompi kuin rakkaus lapsiinsa, ainoa kenet me siellä toivomme näkevämme ja kohtaavamme sekä tunnemme on Jumala.
Mistäpä sitä tietää mutta itse uskon että aivan varmasti tuntevat. Ja rakastavat.
Niin, uskon asioitahan nämä ovatkin. Olen itse siinä toiveessa että kaikki tämän maailman ongelmat häviää kuoleman jälkeen ja pääsen taivaaseen ilman huolta ja murhetta siitä mitä minun rakkaille käy kun on minusta aika jättänyt. Olisi aivan hirveää kaivata taivaassa omia lapsiaan ja jos heistä ei joku taivaaseen pääsisi. Se olisi kamalan surullista ja siksi uskon ettei taivaassa näille asioille ole mielessä tilaa kun kuuluvat maallisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille asiallisista ajatuksista. Kamppailen itse sen hämmennyksen kanssa, että miksi Taivaan isä piti minua siinä lapsen saamisen uskossa ja salli minun tuntea hänet minussa, mutta käsivarsilleni saattoi vain elottoman pienen ihmisen, tulipunaisilla huulilla ja tummilla hiuksilla. Miksi se kaikki 9kk elämää, jos lopputulemana oli vain sen vieminen pois? Ja juuri sillä suurimmalla, koko elämän seikkailun alun kynnyksellä.
Joku kirjoittu maailman pahuudesta, mutta silti Jumala halusi meidät tänne maan päälle ja Jeesus rakasti kaikkia lapsia. En ymmärrä.
Olen rukoillut johdatusta ja ymmärrystä. Kävellyt tunteja metsässä ja yrittänyt puhua Jumalalle, pyytänyt vaikka unessa koskettamaan minua jollain ymmärryksen tavalla, jotta saisin rauhan. Mutta paha olo se vain pysyy ja painaa.
Jumala ei estä pahaa tapahtumasta. Jumala antaa voimaa selvitä kaikesta pahasta
Vierailija kirjoitti:
Ei menetyksesi ollut rangaistus sinulle tai kenellekään. Tällaiset suuret murheet ovat, kuten pienemmätkin ongelmat, tähän maailman elämänkulkuun kuuluvia asioita. Jumalan olemuksesta ja toiminnasta meillä on vielä vain vajavaisesti ymmärrystä. Maailma toimii muun muassa biologisten lakien mukaan, jotka eivät ollenkaan aina vastaa ihmisen toiveisiin ja käsityksiin oikeudenmukaisuudesta. Tämä on mutkikasta, ihmiselle käsittämätöntä - voi vain hiljentyä Jumalan eteen surussaan ja pienuudessaan.
Tunnetko vanhan Treklangen -yhtyeen laulun pikku Tanjasta? Sen sanoissa se, miten kuolleen lapsen muisto herättää vanhempiensa taivasunelmat on minulle herkistävä ja lohdullinen.
Kiitos, laitoin laulun nimen ylös. Nyt en pysty sitä kuuntelemaan, kaikki musiikki herättää liikaa tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei menetyksesi ollut rangaistus sinulle tai kenellekään. Tällaiset suuret murheet ovat, kuten pienemmätkin ongelmat, tähän maailman elämänkulkuun kuuluvia asioita. Jumalan olemuksesta ja toiminnasta meillä on vielä vain vajavaisesti ymmärrystä. Maailma toimii muun muassa biologisten lakien mukaan, jotka eivät ollenkaan aina vastaa ihmisen toiveisiin ja käsityksiin oikeudenmukaisuudesta. Tämä on mutkikasta, ihmiselle käsittämätöntä - voi vain hiljentyä Jumalan eteen surussaan ja pienuudessaan.
Tunnetko vanhan Treklangen -yhtyeen laulun pikku Tanjasta? Sen sanoissa se, miten kuolleen lapsen muisto herättää vanhempiensa taivasunelmat on minulle herkistävä ja lohdullinen.Kiitos, laitoin laulun nimen ylös. Nyt en pysty sitä kuuntelemaan, kaikki musiikki herättää liikaa tunteita.
Tämä siis minulta, samoin edellinen, pidempi viesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille asiallisista ajatuksista. Kamppailen itse sen hämmennyksen kanssa, että miksi Taivaan isä piti minua siinä lapsen saamisen uskossa ja salli minun tuntea hänet minussa, mutta käsivarsilleni saattoi vain elottoman pienen ihmisen, tulipunaisilla huulilla ja tummilla hiuksilla. Miksi se kaikki 9kk elämää, jos lopputulemana oli vain sen vieminen pois? Ja juuri sillä suurimmalla, koko elämän seikkailun alun kynnyksellä.
Joku kirjoittu maailman pahuudesta, mutta silti Jumala halusi meidät tänne maan päälle ja Jeesus rakasti kaikkia lapsia. En ymmärrä.
Olen rukoillut johdatusta ja ymmärrystä. Kävellyt tunteja metsässä ja yrittänyt puhua Jumalalle, pyytänyt vaikka unessa koskettamaan minua jollain ymmärryksen tavalla, jotta saisin rauhan. Mutta paha olo se vain pysyy ja painaa.
Teet parhaillaan surutyötä kuolleen rakkasi vuoksi, joskus se kestää kuukauden, joskus vuoden, vuosia. Olen todella surullinen puolestasi. Olen menettänyt 4kk vauvan, ja jo sekin oli todella vaikeaa käsitellä uskovana, koska lapsi oli toivottu ja sillä olisi ollut rakastavat vanhemmat ja ihan ok elämän alku.
Joten oikeesti olen surussa kanssasi jarukoilen että Herra antaa sinulle avun ja lohdutuksen.
Ei se ollut rangaistus ja varmaan Jumala olisi halunnut hänen syntyvän, mutta hänellä ei ollut biologisia edellytyksiä elää. Jostain syystä hän pääsi Herran luo ja hänellä on hyvä olla siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pieni ja aivan täydellinen lapsi," no ilmisesti ei ollut täydellinen siis elämään kykenevä kun menehtyi. Joku meni vikaan siinä , syy voi olla niin moni. Kaikkiahan sytiä ei me vielä tiedetä. Joku aine jota on vahingossa mennyt kehoosi yms. Eikö ruumiinavauksessa selvinnyt syytä? Yleensä syy näihin löytyy.
Miksi kuoli? No, et pyytänyt ehkä rukouksessa suojelua vauvalle tai että hän saisi eläää jne, pyytänyt muitakin rukoilemaan jne. Tai jos pyysit, vauva ei ollut elinkelpoinen, sen oli parempi mennä suoraan taivaaseen kun elää kärsien kenties.
Kuoleman tarkoitus ei ollut sinua rankaista mistään. Onhan se surullista.
Vierailija kirjoitti:
Jumala ei estä pahaa tapahtumasta. Jumala antaa voimaa selvitä kaikesta pahasta
Todella hyvin sanottu. Kun tulin uskoon en koskaan kyseenalaistanut pahojen asioiden tapahtumia vaan aina rukoilen voimia selvitä kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuo 23. Kertoisitko vielä, onko synnytys ihan juuri tapahtunut vai onko siitä jo kulunut aikaa? Antoiko synnytyslääkärin selitys sinulle riittävästi lääketieteellisen puolen ymmärrystä siitä, mitä oikein tapahtui?
Tai ehkä pohdit tätä tässä nyt nimenomaan uskon kysymyksenä, jolloin nuo tietämiset eivät paina paljonkaan.
Otan osaa suruusi. Uskon, että te tapaatte toisenne kuoleman jälkeen, pidä siitä ajatuksesta kiinni. Voimia sinulle surun käsittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille asiallisista ajatuksista. Kamppailen itse sen hämmennyksen kanssa, että miksi Taivaan isä piti minua siinä lapsen saamisen uskossa ja salli minun tuntea hänet minussa, mutta käsivarsilleni saattoi vain elottoman pienen ihmisen, tulipunaisilla huulilla ja tummilla hiuksilla. Miksi se kaikki 9kk elämää, jos lopputulemana oli vain sen vieminen pois? Ja juuri sillä suurimmalla, koko elämän seikkailun alun kynnyksellä.
Joku kirjoittu maailman pahuudesta, mutta silti Jumala halusi meidät tänne maan päälle ja Jeesus rakasti kaikkia lapsia. En ymmärrä.
Olen rukoillut johdatusta ja ymmärrystä. Kävellyt tunteja metsässä ja yrittänyt puhua Jumalalle, pyytänyt vaikka unessa koskettamaan minua jollain ymmärryksen tavalla, jotta saisin rauhan. Mutta paha olo se vain pysyy ja painaa.
Vain yhdestä asiasta voimme olla varmoja: lapsesi elämä ei ollut merkityksetön. Kaikkien ihmisten elämällä on merkitys, vaikkemme sitä ymmärtäisikään, oli heidän elämänsä millainen tahansa. Lapsesi eli täyden elämän, vaikka hyvin lyhyen, hän alkoi olla, hän eli, hän kuoli. Vaikkei hän saanut kokea elämää tässä maailmassa hän myös säästyi monelta ikävältäkin asialta.
Tiedän etteivät nämä sanat pyyhkäise suruasi ja ikävääsi pois, eikä pidäkään. Tunteet ovat osa ihmisyyttä, elämään kuuluu myös suru ja tuska. vaikkemme ymmärrä miksi joudumme kohtaamaan sitä. Lapsesi on siellä missä ei ole surua eikä tuskaa ja vielä joskus kohtaat hänet uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille asiallisista ajatuksista. Kamppailen itse sen hämmennyksen kanssa, että miksi Taivaan isä piti minua siinä lapsen saamisen uskossa ja salli minun tuntea hänet minussa, mutta käsivarsilleni saattoi vain elottoman pienen ihmisen, tulipunaisilla huulilla ja tummilla hiuksilla. Miksi se kaikki 9kk elämää, jos lopputulemana oli vain sen vieminen pois? Ja juuri sillä suurimmalla, koko elämän seikkailun alun kynnyksellä.
Joku kirjoittu maailman pahuudesta, mutta silti Jumala halusi meidät tänne maan päälle ja Jeesus rakasti kaikkia lapsia. En ymmärrä.
Olen rukoillut johdatusta ja ymmärrystä. Kävellyt tunteja metsässä ja yrittänyt puhua Jumalalle, pyytänyt vaikka unessa koskettamaan minua jollain ymmärryksen tavalla, jotta saisin rauhan. Mutta paha olo se vain pysyy ja painaa.
Pyydä muilta uskovilta rukousta puolestasi, lue Raamattua ja mene kristilliseen seurakuntaan. Älä jää yksin. Apua saa kun hakee. Joissain seurakunnissa on sururyhmiäkin. Ota yhteyttä muihin uskoviin, ja puhu tästä kokemuksesta jonkun sielunhoitajan tai pastorin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
"Pieni ja aivan täydellinen lapsi," no ilmisesti ei ollut täydellinen siis elämään kykenevä kun menehtyi. Joku meni vikaan siinä , syy voi olla niin moni. Kaikkiahan sytiä ei me vielä tiedetä. Joku aine jota on vahingossa mennyt kehoosi yms. Eikö ruumiinavauksessa selvinnyt syytä? Yleensä syy näihin löytyy.
Miksi kuoli? No, et pyytänyt ehkä rukouksessa suojelua vauvalle tai että hän saisi eläää jne, pyytänyt muitakin rukoilemaan jne. Tai jos pyysit, vauva ei ollut elinkelpoinen, sen oli parempi mennä suoraan taivaaseen kun elää kärsien kenties.
Kuoleman tarkoitus ei ollut sinua rankaista mistään. Onhan se surullista.
Lapsi kuoli istukan ennenaikaiseen repeämiseen eli hänessä ei ollut mitään ei-elinkelpoisuutta.
Ja kyllä minä usein pyysin rukouksissani varjelemaan meitä. Enkä ole muutoinkaan tehnyt koko raskausaikana mitään sellaista mikä olisi saattanut lastani vahingoittaa, päinvastoin, varoin kaikkea sellaistakin mitä toiset huolettomammin raskaana tekevät.
Ap
Otan osaa suruusi. Tällaisille asioille ei ole syytä eikä se johdu mistään tekemästäsi tai tekemättä jättämisestäsi. Lapsi on viaton eikä se ole hänelle millään tavalla "rangaistus" myöskään. Lapsi pääsee taivaaseen automaattisesti tällaisessa tapauksessa, jos minulta kysytään. Elämässä tapahtuu kaikenlaisia asioita, hyviä ja pahoja; aina on ollut onnettomuuksia, sotia ja luonnonkatastrofeja. Ei ole tarkoituskaan, että taivas olisi täällä maan päällä.
Rukoilen sinulle helpotusta.Itsekin poikani menettäneenä koin repivää tuskaa ym.Rukoilin ja mieheni kanssa myös.Usko auttaa varmasti vaikka nyt olisi pimeää!
Ei menetyksesi ollut rangaistus sinulle tai kenellekään. Tällaiset suuret murheet ovat, kuten pienemmätkin ongelmat, tähän maailman elämänkulkuun kuuluvia asioita. Jumalan olemuksesta ja toiminnasta meillä on vielä vain vajavaisesti ymmärrystä. Maailma toimii muun muassa biologisten lakien mukaan, jotka eivät ollenkaan aina vastaa ihmisen toiveisiin ja käsityksiin oikeudenmukaisuudesta. Tämä on mutkikasta, ihmiselle käsittämätöntä - voi vain hiljentyä Jumalan eteen surussaan ja pienuudessaan.
Tunnetko vanhan Treklangen -yhtyeen laulun pikku Tanjasta? Sen sanoissa se, miten kuolleen lapsen muisto herättää vanhempiensa taivasunelmat on minulle herkistävä ja lohdullinen.