Kysymys teille uskossa oleville

Voisiko joku rukoilla noiden jääkiekkomiesten eheytymisen puolesta, koska ei ole normaalia naida naista esittävää Manta-patsasta. Nyt patsas on jouduttu viemään näiden intomielisten takia pois ja me taiteesta sekä sen kauneudesta nauttivat joudumme kärsimään kieroutuneen ihmismielen aiheuttamista seurauksista.

Kiitos teille monille lohduttavista sanoista. Olen tältä illalta aivan loppu ja menen nyt nukkumaan.

Rukoilen Taivaan isältä josko hän ensi yönä koskettaisi minua unessa ja saisin ymmärrystä tähän kärsimykseen. Siunausta kaikille.

Ap

Siunausta ja rauhallista yötä kaikille!

Sain kutsun ilmaisille kahveille uuteen torikahvilaan, esitteen mukaan onkin pelkkää jeesustelua. Nyt osui kyllä vaan pihi ateisti kohdalle. Ihan mukava esitteen jakaja tosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pieni ja aivan täydellinen lapsi," no ilmisesti ei ollut täydellinen siis elämään kykenevä kun menehtyi. Joku meni vikaan siinä , syy voi olla niin moni.  Kaikkiahan sytiä ei me vielä tiedetä. Joku  aine jota on vahingossa mennyt kehoosi yms. Eikö ruumiinavauksessa selvinnyt syytä? Yleensä syy näihin löytyy.

Miksi kuoli? No, et pyytänyt ehkä rukouksessa suojelua vauvalle tai että hän saisi eläää jne, pyytänyt muitakin rukoilemaan jne. Tai jos pyysit, vauva ei ollut elinkelpoinen, sen oli parempi mennä suoraan taivaaseen kun elää kärsien kenties.

Kuoleman tarkoitus ei ollut sinua rankaista mistään. Onhan se surullista.

Lapsi kuoli istukan ennenaikaiseen repeämiseen eli hänessä ei ollut mitään ei-elinkelpoisuutta.

Ja kyllä minä usein pyysin rukouksissani varjelemaan meitä. Enkä ole muutoinkaan tehnyt koko raskausaikana mitään sellaista mikä olisi saattanut lastani vahingoittaa, päinvastoin, varoin kaikkea sellaistakin mitä toiset huolettomammin raskaana tekevät.

Ap

Mulle tuli tästä viestistä mieleen tällainen ajatus, mutta en mitenkään väitä, että tämä olisi mikään viesti Jumalalta tai mitään sellaista, vaan se on vain yhden anonyymin nettirandomin päähänpälkähdys: mitä jos Jumala halusikin opettaa sulle juuri sen, että et pysty omalla kontrolloimisellasi täydellisesti varjelemaan lastasi? Koska se on viime kädessä Jumalan asia. Vaikka eläisit miten huolellisesti, on silti Jumalan kädessä, mitä tapahtuu. Tällä en tarkoita, että olisi oikein olla holtittoman varomaton, vaan sitä pohjimmaista asennetta asioihin. En usko siihen, että Jumala jakelisi palkintoja ja rangaistuksia maallisen menestyksen ja pettymysten muodossa tässä elämässä, mutta ajattelen kyllä niin, että Jumala voi sallia asioita opettaakseen ihmiselle jotain.

Olen pahoillani ap. Siunausta ja varjelusta elämääsi. Rauhallista yötä,

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille monille lohduttavista sanoista. Olen tältä illalta aivan loppu ja menen nyt nukkumaan.

Rukoilen Taivaan isältä josko hän ensi yönä koskettaisi minua unessa ja saisin ymmärrystä tähän kärsimykseen. Siunausta kaikille.

Ap

Itku meinaa tulla kun lukee tätä ketjua. Aika parantaa haavoja. Toivottavasti pääset yli suuresta surustasi.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku rukoilla noiden jääkiekkomiesten eheytymisen puolesta, koska ei ole normaalia naida naista esittävää Manta-patsasta. Nyt patsas on jouduttu viemään näiden intomielisten takia pois ja me taiteesta sekä sen kauneudesta nauttivat joudumme kärsimään kieroutuneen ihmismielen aiheuttamista seurauksista.

Tottahan toki!

Kyllä, itkettävä on oikea sana. Vain aika voi vähitellen antaa ap:n kokemukselle siedettävää muotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pieni ja aivan täydellinen lapsi," no ilmisesti ei ollut täydellinen siis elämään kykenevä kun menehtyi. Joku meni vikaan siinä , syy voi olla niin moni.  Kaikkiahan sytiä ei me vielä tiedetä. Joku  aine jota on vahingossa mennyt kehoosi yms. Eikö ruumiinavauksessa selvinnyt syytä? Yleensä syy näihin löytyy.

Miksi kuoli? No, et pyytänyt ehkä rukouksessa suojelua vauvalle tai että hän saisi eläää jne, pyytänyt muitakin rukoilemaan jne. Tai jos pyysit, vauva ei ollut elinkelpoinen, sen oli parempi mennä suoraan taivaaseen kun elää kärsien kenties.

Kuoleman tarkoitus ei ollut sinua rankaista mistään. Onhan se surullista.

Lapsi kuoli istukan ennenaikaiseen repeämiseen eli hänessä ei ollut mitään ei-elinkelpoisuutta.

Ja kyllä minä usein pyysin rukouksissani varjelemaan meitä. Enkä ole muutoinkaan tehnyt koko raskausaikana mitään sellaista mikä olisi saattanut lastani vahingoittaa, päinvastoin, varoin kaikkea sellaistakin mitä toiset huolettomammin raskaana tekevät.

Ap

Mulle tuli tästä viestistä mieleen tällainen ajatus, mutta en mitenkään väitä, että tämä olisi mikään viesti Jumalalta tai mitään sellaista, vaan se on vain yhden anonyymin nettirandomin päähänpälkähdys: mitä jos Jumala halusikin opettaa sulle juuri sen, että et pysty omalla kontrolloimisellasi täydellisesti varjelemaan lastasi? Koska se on viime kädessä Jumalan asia. Vaikka eläisit miten huolellisesti, on silti Jumalan kädessä, mitä tapahtuu. Tällä en tarkoita, että olisi oikein olla holtittoman varomaton, vaan sitä pohjimmaista asennetta asioihin. En usko siihen, että Jumala jakelisi palkintoja ja rangaistuksia maallisen menestyksen ja pettymysten muodossa tässä elämässä, mutta ajattelen kyllä niin, että Jumala voi sallia asioita opettaakseen ihmiselle jotain.

Tuntuu niin pahalta ajatus, että Jumala olisi niin julma, että ottaisi toiselta elämän vain opettaakseen minulle jotain. Miten Jumala voisi arvottaa toisen hengen niin vähöpätöiseksi?

Olen myös hyvin hämilläni ja suruissani siitä, että usein olen pyytänyt, että Luoja johdattaisi minua jos en ole riittävästi hänen tahtonsa kaltainen. Olen luottanut siihen, että Jumala näkee sydämeni vilpittömyyden ja yritykseni kuulla johdatusta. En voi käsittää miksi vastaus on vain syliini laskettu eloton lapsi? Mitä ihmettä minä olen voinut tehdä näin väärin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Rukoilen sinulle helpotusta.Itsekin poikani menettäneenä koin repivää tuskaa ym.Rukoilin ja mieheni kanssa myös.Usko auttaa varmasti vaikka nyt olisi pimeää!

Otan osaa valtavaan suruusi. Jäin kuitenkin pohtimaan koitko saavasi rukouksiisi jotain vastausta tai jollain tavalla rauhan tai ymmärryksen asian kanssa? Minä olen itse täysin jumissa siinä etten pysty käsittämään miksi näin tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rukoilen sinulle helpotusta.Itsekin poikani menettäneenä koin repivää tuskaa ym.Rukoilin ja mieheni kanssa myös.Usko auttaa varmasti vaikka nyt olisi pimeää!

Otan osaa valtavaan suruusi. Jäin kuitenkin pohtimaan koitko saavasi rukouksiisi jotain vastausta tai jollain tavalla rauhan tai ymmärryksen asian kanssa? Minä olen itse täysin jumissa siinä etten pysty käsittämään miksi näin tapahtui.

Terv. Ap (unohtui taas lopusta)

Ei kohtukuolema ole rangaistus. En usko että Jumala tahallaan aiheuttaa kohtukuolemaa. Siihen löytyy varmasti biologinen syy, miksi kohtukuolemaa tapahtuu, ja se on luonnollista kuten keskenmeno.

Raskaus voi mennä kesken eri vaiheissa raskautta, ja siihen löytyy täysin luonnollinen syy, vaikka aina syytä ei saada selville.

Olen uskova ihminen, mutta en usko että Jumala toivoo tai aiheuttaa ihmisten kuolemia. Kuolemaan löytyy usein luonnollinen selitys, on sairauksia, kehitysvammoja, kehossa on joku häikkä kuten esim. sydänkohtaus ja siksi kuolema tapahtuu.

Kohtukuolema on tosi raskas asia kokea, voimia heille ketkä ovat sen kokeneet. Oman lapsen menetys on aina hyvin raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pieni ja aivan täydellinen lapsi," no ilmisesti ei ollut täydellinen siis elämään kykenevä kun menehtyi. Joku meni vikaan siinä , syy voi olla niin moni.  Kaikkiahan sytiä ei me vielä tiedetä. Joku  aine jota on vahingossa mennyt kehoosi yms. Eikö ruumiinavauksessa selvinnyt syytä? Yleensä syy näihin löytyy.

Miksi kuoli? No, et pyytänyt ehkä rukouksessa suojelua vauvalle tai että hän saisi eläää jne, pyytänyt muitakin rukoilemaan jne. Tai jos pyysit, vauva ei ollut elinkelpoinen, sen oli parempi mennä suoraan taivaaseen kun elää kärsien kenties.

Kuoleman tarkoitus ei ollut sinua rankaista mistään. Onhan se surullista.

Lapsi kuoli istukan ennenaikaiseen repeämiseen eli hänessä ei ollut mitään ei-elinkelpoisuutta.

Ja kyllä minä usein pyysin rukouksissani varjelemaan meitä. Enkä ole muutoinkaan tehnyt koko raskausaikana mitään sellaista mikä olisi saattanut lastani vahingoittaa, päinvastoin, varoin kaikkea sellaistakin mitä toiset huolettomammin raskaana tekevät.

Ap

Mulle tuli tästä viestistä mieleen tällainen ajatus, mutta en mitenkään väitä, että tämä olisi mikään viesti Jumalalta tai mitään sellaista, vaan se on vain yhden anonyymin nettirandomin päähänpälkähdys: mitä jos Jumala halusikin opettaa sulle juuri sen, että et pysty omalla kontrolloimisellasi täydellisesti varjelemaan lastasi? Koska se on viime kädessä Jumalan asia. Vaikka eläisit miten huolellisesti, on silti Jumalan kädessä, mitä tapahtuu. Tällä en tarkoita, että olisi oikein olla holtittoman varomaton, vaan sitä pohjimmaista asennetta asioihin. En usko siihen, että Jumala jakelisi palkintoja ja rangaistuksia maallisen menestyksen ja pettymysten muodossa tässä elämässä, mutta ajattelen kyllä niin, että Jumala voi sallia asioita opettaakseen ihmiselle jotain.

Tuntuu niin pahalta ajatus, että Jumala olisi niin julma, että ottaisi toiselta elämän vain opettaakseen minulle jotain. Miten Jumala voisi arvottaa toisen hengen niin vähöpätöiseksi?

Olen myös hyvin hämilläni ja suruissani siitä, että usein olen pyytänyt, että Luoja johdattaisi minua jos en ole riittävästi hänen tahtonsa kaltainen. Olen luottanut siihen, että Jumala näkee sydämeni vilpittömyyden ja yritykseni kuulla johdatusta. En voi käsittää miksi vastaus on vain syliini laskettu eloton lapsi? Mitä ihmettä minä olen voinut tehdä näin väärin?

Ap

Et ole varmasti tehnyt mitään väärin, olet tehnyt parhaasi lapsen vuoksi. Kohtukuolema voi tulla vaikka äiti olisi tehnyt parhaansa raskauden eteen.

Jos syytät itseäsi tai etsit vastausta, miksi sinun piti kokea jotain näin järkyttävää, olet varmasti vielä shokissa.

Voitko jutella asiasta miehesi tai jonkun läheisen kanssa? Että he voivat lohduttaa sinua, ja vakuuttaa ettei kukaan ole syyllinen tähän. Myös ulkopuolinen keskusteluapu ja kriisi apu on hyvä, jos kaipaat sellaista.

Itse koin järkyttävän auto-onnettomuuden kun esikoiseni oli 1-vuotias. Lapseni joutui kuolemanvaaraan onnettomuudessa ja vaati leikkauksia toipuakseen. Kyllä hän toipui ennalleen, mutta pitkään syytin sekä itseäni että kuljettajaa onnettomuudesta. Mietin mitä olisin voinut tehdä toisin, että onnettomuutta ei olisi tapahtunut.

Onnettomuuden jälkeen olin järkyttynyt, vihainen ja shokissa. Kesti monta vuotta toipua tästä kokemuksesta.

Ole itsellesi armollinen ja anna itsellesi aikaa käsitellä surua.

Olen vilpittömän pahoillani puolestasi. Joskus näitä asioita on hyvä selvitellä ihan ammattilaisen kanssa. Ammattilainen voi olla sellainen, joka tietää kuinka kohdata suru ja elää sen kanssa.

Muuten sanon vain sanan: aika.

En näe oikeaksi tuollaista tulkintaa, että Jumala vauvan ja hänen elämänsä menetyksen kautta opettaisi äidille jotain, eli ikään kuin Jumala myös olisi aiheuttanut kuoleman. Tällainen on julmaa ihmisten keksimää tarinaa.

Se että vilpittömän kristityn elämässä voi tapahtua niin, että lapsi kuolee, on vaikeasti käsitettävä asia. Kuuluu juuri tuohon vajavaiseen ymmärrykseemme tämän maailman tapahtumien ja Jumalan todellisuuden välisestä suhteesta.

Tuntemus, että Jumala antoi syliisi kuolleen lapsen, on äärimmäisen raskas. Siihen ajan kuluminen tuonee jotain muutakin sävyä. Nyt ei voi kuin sydän väristen itse olla Jumalan kämmenellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pieni ja aivan täydellinen lapsi," no ilmisesti ei ollut täydellinen siis elämään kykenevä kun menehtyi. Joku meni vikaan siinä , syy voi olla niin moni.  Kaikkiahan sytiä ei me vielä tiedetä. Joku  aine jota on vahingossa mennyt kehoosi yms. Eikö ruumiinavauksessa selvinnyt syytä? Yleensä syy näihin löytyy.

Miksi kuoli? No, et pyytänyt ehkä rukouksessa suojelua vauvalle tai että hän saisi eläää jne, pyytänyt muitakin rukoilemaan jne. Tai jos pyysit, vauva ei ollut elinkelpoinen, sen oli parempi mennä suoraan taivaaseen kun elää kärsien kenties.

Kuoleman tarkoitus ei ollut sinua rankaista mistään. Onhan se surullista.

Lapsi kuoli istukan ennenaikaiseen repeämiseen eli hänessä ei ollut mitään ei-elinkelpoisuutta.

Ja kyllä minä usein pyysin rukouksissani varjelemaan meitä. Enkä ole muutoinkaan tehnyt koko raskausaikana mitään sellaista mikä olisi saattanut lastani vahingoittaa, päinvastoin, varoin kaikkea sellaistakin mitä toiset huolettomammin raskaana tekevät.

Ap

Mulle tuli tästä viestistä mieleen tällainen ajatus, mutta en mitenkään väitä, että tämä olisi mikään viesti Jumalalta tai mitään sellaista, vaan se on vain yhden anonyymin nettirandomin päähänpälkähdys: mitä jos Jumala halusikin opettaa sulle juuri sen, että et pysty omalla kontrolloimisellasi täydellisesti varjelemaan lastasi? Koska se on viime kädessä Jumalan asia. Vaikka eläisit miten huolellisesti, on silti Jumalan kädessä, mitä tapahtuu. Tällä en tarkoita, että olisi oikein olla holtittoman varomaton, vaan sitä pohjimmaista asennetta asioihin. En usko siihen, että Jumala jakelisi palkintoja ja rangaistuksia maallisen menestyksen ja pettymysten muodossa tässä elämässä, mutta ajattelen kyllä niin, että Jumala voi sallia asioita opettaakseen ihmiselle jotain.

Tuntuu niin pahalta ajatus, että Jumala olisi niin julma, että ottaisi toiselta elämän vain opettaakseen minulle jotain. Miten Jumala voisi arvottaa toisen hengen niin vähöpätöiseksi?

Olen myös hyvin hämilläni ja suruissani siitä, että usein olen pyytänyt, että Luoja johdattaisi minua jos en ole riittävästi hänen tahtonsa kaltainen. Olen luottanut siihen, että Jumala näkee sydämeni vilpittömyyden ja yritykseni kuulla johdatusta. En voi käsittää miksi vastaus on vain syliini laskettu eloton lapsi? Mitä ihmettä minä olen voinut tehdä näin väärin?

Ap

Et ole varmasti tehnyt mitään väärin, olet tehnyt parhaasi lapsen vuoksi. Kohtukuolema voi tulla vaikka äiti olisi tehnyt parhaansa raskauden eteen.

Jos syytät itseäsi tai etsit vastausta, miksi sinun piti kokea jotain näin järkyttävää, olet varmasti vielä shokissa.

Voitko jutella asiasta miehesi tai jonkun läheisen kanssa? Että he voivat lohduttaa sinua, ja vakuuttaa ettei kukaan ole syyllinen tähän. Myös ulkopuolinen keskusteluapu ja kriisi apu on hyvä, jos kaipaat sellaista.

Itse koin järkyttävän auto-onnettomuuden kun esikoiseni oli 1-vuotias. Lapseni joutui kuolemanvaaraan onnettomuudessa ja vaati leikkauksia toipuakseen. Kyllä hän toipui ennalleen, mutta pitkään syytin sekä itseäni että kuljettajaa onnettomuudesta. Mietin mitä olisin voinut tehdä toisin, että onnettomuutta ei olisi tapahtunut.

Onnettomuuden jälkeen olin järkyttynyt, vihainen ja shokissa. Kesti monta vuotta toipua tästä kokemuksesta.

Ole itsellesi armollinen ja anna itsellesi aikaa käsitellä surua.

Kamala kokemus sinulla, ymmärrän järkytyksesi, mutta Jumalahan pelasti sinun lapsesi. Se tässä juuri on minulle niin käsittämätöntä, että miksi minun lapseni ei ollut pelastamisen arvoinen? Mitä minä (hän ei ole voinut tehdä mitään väärin koska ei saanut edes ensimmäistä hengenvetoaan vetää) olen voinut tehdä että ansaitsin hänet menettää?

Edelliselle kirjoittajalle: lääkäreiden näkökulma on kyllä tullut ihan selkeästi sanotuksi: istukan repeämiselle en voinut mitään. Se biologia ei siis ollut minun syyni. Vain se olisi lapseni pelstanut, että hän olisi syntynyt edellisenä päivänä. Mutta siksi juuri tässä pohdin biologiaa pidemmälle: miksi Jumala tämän salli kun olisi aivan hyvin voinut estääkin? En pysty käsittämään.

Olen niin maassa, että meillä on keskusteluyhteys miehen kanssa aika solmussa. En itsekään tiedä tästä tietä ulos ja meillä on sairaalalle yhteinen aika ensi viikolla, tarkoituksena saada tätä vyyhtiä vähän purettua. Nyt en halua kuormittaa miestäni koska tiedän, että hän myös suree ja hoitaa silti pääsääntöisesti arkea. Pidä nyt ajatukseni vain itselläni ja yritän jollain tavalla sinnitellä ensi viikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin. Olen todella pahoillani puolestasi. Voimia<3

Joskus Jumala antaa meille ehkä kohtuuttomaltakin tuntuvia koettelemuksia. Muitatko Jobin kertomuksen raamatusta?

Kaikkiin kysymyksiin ei ehkä meidän inhimillisellä järjellä voi saada vastausta. Jumala yksin tietää. Ehkä Jumala katsoi hänen kohdallaan parhaaksi toimia näin. Te tapaatte vielä kerran, niin uskon.

Näinhän se uskovaisen "logiikka menee": jos tapahtuu jotain hyvää, niin oi kiitos, Herra, Jumala on hyvä! Sitten kun tulee hirväeät kärsimystä niin "tätä ei vain voi ihminen ymmärtää, Jumala yksin tietää".

Olen pahoillani ap:n puolesta, mutta tunnen myös syvää sääliä kaikkia uskovaisia kohtaan. Jumalan osuuten pohtiminen vain moninkertaistaa tuskan tässäkin tapauksessa, kun suruun tulee vielä rangaistuksen ja oman syyllisyyden elementti mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pieni ja aivan täydellinen lapsi," no ilmisesti ei ollut täydellinen siis elämään kykenevä kun menehtyi. Joku meni vikaan siinä , syy voi olla niin moni.  Kaikkiahan sytiä ei me vielä tiedetä. Joku  aine jota on vahingossa mennyt kehoosi yms. Eikö ruumiinavauksessa selvinnyt syytä? Yleensä syy näihin löytyy.

Miksi kuoli? No, et pyytänyt ehkä rukouksessa suojelua vauvalle tai että hän saisi eläää jne, pyytänyt muitakin rukoilemaan jne. Tai jos pyysit, vauva ei ollut elinkelpoinen, sen oli parempi mennä suoraan taivaaseen kun elää kärsien kenties.

Kuoleman tarkoitus ei ollut sinua rankaista mistään. Onhan se surullista.

Lapsi kuoli istukan ennenaikaiseen repeämiseen eli hänessä ei ollut mitään ei-elinkelpoisuutta.

Ja kyllä minä usein pyysin rukouksissani varjelemaan meitä. Enkä ole muutoinkaan tehnyt koko raskausaikana mitään sellaista mikä olisi saattanut lastani vahingoittaa, päinvastoin, varoin kaikkea sellaistakin mitä toiset huolettomammin raskaana tekevät.

Ap

Mulle tuli tästä viestistä mieleen tällainen ajatus, mutta en mitenkään väitä, että tämä olisi mikään viesti Jumalalta tai mitään sellaista, vaan se on vain yhden anonyymin nettirandomin päähänpälkähdys: mitä jos Jumala halusikin opettaa sulle juuri sen, että et pysty omalla kontrolloimisellasi täydellisesti varjelemaan lastasi? Koska se on viime kädessä Jumalan asia. Vaikka eläisit miten huolellisesti, on silti Jumalan kädessä, mitä tapahtuu. Tällä en tarkoita, että olisi oikein olla holtittoman varomaton, vaan sitä pohjimmaista asennetta asioihin. En usko siihen, että Jumala jakelisi palkintoja ja rangaistuksia maallisen menestyksen ja pettymysten muodossa tässä elämässä, mutta ajattelen kyllä niin, että Jumala voi sallia asioita opettaakseen ihmiselle jotain.

Tuntuu niin pahalta ajatus, että Jumala olisi niin julma, että ottaisi toiselta elämän vain opettaakseen minulle jotain. Miten Jumala voisi arvottaa toisen hengen niin vähöpätöiseksi?

Olen myös hyvin hämilläni ja suruissani siitä, että usein olen pyytänyt, että Luoja johdattaisi minua jos en ole riittävästi hänen tahtonsa kaltainen. Olen luottanut siihen, että Jumala näkee sydämeni vilpittömyyden ja yritykseni kuulla johdatusta. En voi käsittää miksi vastaus on vain syliini laskettu eloton lapsi? Mitä ihmettä minä olen voinut tehdä näin väärin?

Ap

Jos uskot Jumalaan, usko myös että Jumala on kaikkivaltias. Hän on luonut tämän maailman, hänellä on suunnitelma. Sinä ja lapsesi olette Jumalan luomia. Etsi ja kysy, mikä on Jumalan tahto. Jumala pystyy kääntämään myös vaikeat asiat voitoksi. Muista että kaikki on Jumalan, myös tämä lapsi.

Syvä osanottoni tämän järkyttävän surun keskellä.

Tämä voi mennä ihan metsään, mutta tuli mieleen, että lapsella on ainakin äärimmäisen hyvä olla. Hän pääsi kirkkauden maahan. Siellä Jumala pyyhkii kyyneleet kaikkien silmistä. Lapset ovat uskon esikuvia.

Ohita tämä viestini, koska en halua sanoa mitään väärää. Entä jos Jumala rakastaa sinua aivan erityisen paljon, että Hän salli tämän aivan hirveän asian  tapahtuvan herättääkseen sinussa äärimmäisen taivaskaipuun ollaksesi lapsen luona ikuisesti?

Olen kuullut sanottavan, että niillä ihmisillä jotka ovat erityisesti Jumalan silmäteriä, oikein erityisen rakkaita, voi maan päällä tapahtua ihan hirveitä asioita.

Rukoilen puolestasi. Kaikki mahdollisen voima, lohtu ja kestävyys sinulle <3