Kysymys teille uskossa oleville

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pieni ja aivan täydellinen lapsi," no ilmisesti ei ollut täydellinen siis elämään kykenevä kun menehtyi. Joku meni vikaan siinä , syy voi olla niin moni.  Kaikkiahan sytiä ei me vielä tiedetä. Joku  aine jota on vahingossa mennyt kehoosi yms. Eikö ruumiinavauksessa selvinnyt syytä? Yleensä syy näihin löytyy.

Miksi kuoli? No, et pyytänyt ehkä rukouksessa suojelua vauvalle tai että hän saisi eläää jne, pyytänyt muitakin rukoilemaan jne. Tai jos pyysit, vauva ei ollut elinkelpoinen, sen oli parempi mennä suoraan taivaaseen kun elää kärsien kenties.

Kuoleman tarkoitus ei ollut sinua rankaista mistään. Onhan se surullista.

Lapsi kuoli istukan ennenaikaiseen repeämiseen eli hänessä ei ollut mitään ei-elinkelpoisuutta.

Ja kyllä minä usein pyysin rukouksissani varjelemaan meitä. Enkä ole muutoinkaan tehnyt koko raskausaikana mitään sellaista mikä olisi saattanut lastani vahingoittaa, päinvastoin, varoin kaikkea sellaistakin mitä toiset huolettomammin raskaana tekevät.

Ap

Mulle tuli tästä viestistä mieleen tällainen ajatus, mutta en mitenkään väitä, että tämä olisi mikään viesti Jumalalta tai mitään sellaista, vaan se on vain yhden anonyymin nettirandomin päähänpälkähdys: mitä jos Jumala halusikin opettaa sulle juuri sen, että et pysty omalla kontrolloimisellasi täydellisesti varjelemaan lastasi? Koska se on viime kädessä Jumalan asia. Vaikka eläisit miten huolellisesti, on silti Jumalan kädessä, mitä tapahtuu. Tällä en tarkoita, että olisi oikein olla holtittoman varomaton, vaan sitä pohjimmaista asennetta asioihin. En usko siihen, että Jumala jakelisi palkintoja ja rangaistuksia maallisen menestyksen ja pettymysten muodossa tässä elämässä, mutta ajattelen kyllä niin, että Jumala voi sallia asioita opettaakseen ihmiselle jotain.

Tuntuu niin pahalta ajatus, että Jumala olisi niin julma, että ottaisi toiselta elämän vain opettaakseen minulle jotain. Miten Jumala voisi arvottaa toisen hengen niin vähöpätöiseksi?

Olen myös hyvin hämilläni ja suruissani siitä, että usein olen pyytänyt, että Luoja johdattaisi minua jos en ole riittävästi hänen tahtonsa kaltainen. Olen luottanut siihen, että Jumala näkee sydämeni vilpittömyyden ja yritykseni kuulla johdatusta. En voi käsittää miksi vastaus on vain syliini laskettu eloton lapsi? Mitä ihmettä minä olen voinut tehdä näin väärin?

Ap

Et ole varmasti tehnyt mitään väärin, olet tehnyt parhaasi lapsen vuoksi. Kohtukuolema voi tulla vaikka äiti olisi tehnyt parhaansa raskauden eteen.

Jos syytät itseäsi tai etsit vastausta, miksi sinun piti kokea jotain näin järkyttävää, olet varmasti vielä shokissa.

Voitko jutella asiasta miehesi tai jonkun läheisen kanssa? Että he voivat lohduttaa sinua, ja vakuuttaa ettei kukaan ole syyllinen tähän. Myös ulkopuolinen keskusteluapu ja kriisi apu on hyvä, jos kaipaat sellaista.

Itse koin järkyttävän auto-onnettomuuden kun esikoiseni oli 1-vuotias. Lapseni joutui kuolemanvaaraan onnettomuudessa ja vaati leikkauksia toipuakseen. Kyllä hän toipui ennalleen, mutta pitkään syytin sekä itseäni että kuljettajaa onnettomuudesta. Mietin mitä olisin voinut tehdä toisin, että onnettomuutta ei olisi tapahtunut.

Onnettomuuden jälkeen olin järkyttynyt, vihainen ja shokissa. Kesti monta vuotta toipua tästä kokemuksesta.

Ole itsellesi armollinen ja anna itsellesi aikaa käsitellä surua.

Kamala kokemus sinulla, ymmärrän järkytyksesi, mutta Jumalahan pelasti sinun lapsesi. Se tässä juuri on minulle niin käsittämätöntä, että miksi minun lapseni ei ollut pelastamisen arvoinen? Mitä minä (hän ei ole voinut tehdä mitään väärin koska ei saanut edes ensimmäistä hengenvetoaan vetää) olen voinut tehdä että ansaitsin hänet menettää?

Edelliselle kirjoittajalle: lääkäreiden näkökulma on kyllä tullut ihan selkeästi sanotuksi: istukan repeämiselle en voinut mitään. Se biologia ei siis ollut minun syyni. Vain se olisi lapseni pelstanut, että hän olisi syntynyt edellisenä päivänä. Mutta siksi juuri tässä pohdin biologiaa pidemmälle: miksi Jumala tämän salli kun olisi aivan hyvin voinut estääkin? En pysty käsittämään.

Olen niin maassa, että meillä on keskusteluyhteys miehen kanssa aika solmussa. En itsekään tiedä tästä tietä ulos ja meillä on sairaalalle yhteinen aika ensi viikolla, tarkoituksena saada tätä vyyhtiä vähän purettua. Nyt en halua kuormittaa miestäni koska tiedän, että hän myös suree ja hoitaa silti pääsääntöisesti arkea. Pidä nyt ajatukseni vain itselläni ja yritän jollain tavalla sinnitellä ensi viikkoon.

Sinäkin olet Jumalan lapsi. Miksi vaadit selityksen kaikkeen? Miksi vaadit perusteluja? Miksi et luota Isääsi? Jos saisit kaikki vastaukset nyt, ei sinulla olisi enää tarvetta luottamukselle. Jos tietäisit kaiken voisit itse hallita tilanteet, olisit itsesi herra.

Jumala omistaa kaikki, myös ne jotka eivät usko. Jumala sanoo "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia". Näin sanoo Herra. Mutta ihmisellä on vapaa tahto, ketä palvelee.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin pahalta ajatus, että Jumala olisi niin julma, että ottaisi toiselta elämän vain opettaakseen minulle jotain. Miten Jumala voisi arvottaa toisen hengen niin vähöpätöiseksi?

Olen myös hyvin hämilläni ja suruissani siitä, että usein olen pyytänyt, että Luoja johdattaisi minua jos en ole riittävästi hänen tahtonsa kaltainen. Olen luottanut siihen, että Jumala näkee sydämeni vilpittömyyden ja yritykseni kuulla johdatusta. En voi käsittää miksi vastaus on vain syliini laskettu eloton lapsi? Mitä ihmettä minä olen voinut tehdä näin väärin?

Ap

Minun uskoni Jumalaan ja hänen olemassaoloonsa on varsin heiveröinen ja vaihteleva, enkä osaa sanoa mitään siitä miten ja miksi hän toimii siten kuin toimii.

Kamalia asioita tapahtuu kaikille ihmisille, olemassaolon hinta on kärsimys, maailman lainalaisuudet ovat mitä ovat. Ihminen haluaa perätä syitä sille, miksi näin ja miksi näin tapahtuu ja helpoin selitys ainakin uskonnollisessa kontekstissa on ajatella että minua rangaistaan siksi kun olen tehnyt jotakin väärää. Tai sitten ajatellaan, että Jumala haluaa opettaa meille jotakin pakottamalla meidät elämään läpi jotakin kauheaa ja raskasta. Tai sitten todetaan latteasti, että kukin saa osakseen vain niin paljon kärsimystä kuin jaksaa kantaa.

En usko, että sinua rangaistaan. Keskenmeno on tässä maailmassa biologinen fakta ja niitä biologisista syistä tapahtuu. Ja se on surullista ja se sattuu. Kärsimyksen ongelmaan ja siihen, miksi Jumala ei säästä meitä siltä en osaa sanoa mitään sen kummempaa.

Otan kuitenkin osaa suruusi ja toivon, että löydät tavan päästä siitä aikanaan eteenpäin. Ja koska uskosi on sinulle ilmeisen tärkeää, toivon että sinulla olisi elämässäsi uskovia läheisiä jotka kulkevat sinun vierelläsi surusi kanssa tyrkyttämättä sinulle sellaisia uskonnollisia selityksiä ja latteuksia joista on loppujen lopuksi vain haittaa.