Yritätkö 40 vuotiaana olla yhtä timmissä kunnossa kuin nuorempana?
Vai osaatko ottaa rennommin, että ei muutama mahamakkara ja ryppy menoa haittaa?
Kommentit (89)
Olen timmimmässä kunnossa ja olo on tosi hyvä.
Todennäköisesti olen ihan yrittämättäkin, en nimittäin ollut timmissä kunnossa nuorempanakaan.
Mihin voi verrata. Nykynuorethan ovat ihan paskassa kunnossa. Eivät kykene edes istumaan.
En ole missään iässä uhrannut ajatustakaan sille, olenko timmissä kunnossa vai en. Ajatuskin naurattaa. Hieman toisenlaiset kiinnostuksen kohteet ja prioriteetit kuin oma (tai muiden!) ulkonäkö.
Tulen olemaan tummempi kuin kolmekymppisenä jolloin olin huonoimmassa kunnossa koskaan
En yritä. Olen sinut itseni kanssa.
En yritä, joskin aion hoikentua. Mutta sama mummotätivartalo se on hoikkana tai muotoisana, jos pääsee geriatriseen keski-ikään. Se alkoi jo teininä, koska suvussa tietty kropan rakenne, mummorintaosa. No ei vaan.
Mä urheilen jotta olisin hyvässä kunnossa. Siitä tulee bonuksena ulkonäkö. Olen mielestäni paremmassa kunnossa nyt nelikymppisenä kuin kolmikymppisenä, nyt on enemmän aikaa urheilla kun perhe ei vie ihan 24/7.
On paljon tärkeämpää olla kunnossa 40+ ikäisenä kuin nuorempana.
Kovasti koitan 45-vuotiaana olla edes jokseenkin samassa kunnossa kuin nuorempana. Liikun paljon ja syön perusterveellisesti. Ilmeisesti mun pitäisi kuitenkin pienentää annoskokoa rajusti. Kiloja nimittäin kertyy jos syön sen verran ettei ole nälkä. Nuorempana sain syödä kunnolla ja pysyin silti suht timmissä kunnossa. Nyt samalla ruokamäärällä pääsee merkittävään ylipainoon. Ei kiva.
Olen yhtä hyvässä kunnossa nyt 43v kuin olin 35-39v ja 28-30v. Ikävuosina 22-27v ja 31-34v olin huonossa kunnossa ja oli noin 5kg liikaa.
Toki naamasta löytyy muutama ryppy, joita parikymppisenä ei ollut. Ihan sama, jollei naamani miellytä niin ihmiset voivat katsoa muualle.
En siitä timmistä tiedä, mutta ainakin jotakuinkin samassa painossa haluan pysyä.
Olen paremmassa ja timmimmässä kunnossa. 35-vuotiaaksi asti olin laihaläski ja jouduin kävellessäkin koko ajan ponnistelemaan, että pysyin edes jotenkuten ihmismäisessä asennossa. Sitten aloitin kuntosaliharjoittelun ja oleminen helpottui ja keveni aivan ihmeellisesti.
Olen 50 vuotiaana hoikempi ja paremmassa kunnossa kuin ennen. Jaksan nykyään juosta marathonin, kaksikymppisenä en edes kahden lyhtypylvään väliä. Sama notkeuden kanssa nuirena en pystynyt koskemaan varpaitani, nykyään se on ihan peruskauraa.
Ihan rennosti tulee otettua, vaikka olen +40 timmissä kunnossa. En yhtään sen enempää ponnistele kuin nuorempana..
Ainakin pylly on valahtanut ja sitä on hankala nostaa enää.
Yritän olla samassa tai paremmassa kunnossa. Olen hoikempi nyt mutta lihaskunto ja liikkuvuus olleet joskus paremmat, niitä työstän. N41
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pylly on valahtanut ja sitä on hankala nostaa enää.
Salilla se nousee niinkuin ennenkin, kyykkyä ja/tai maastavetoa vaan raskailla painoilla.
En yrittänyt. Olen mitä olen.