Oletko oppinut parisuhteista sillä tavoin, että seuraavassa parisuhteessasi olet tosissasi korjannut jonkun jutun omassa käytöksessäsi?

Minulla ei ole ollut ongelmallisia, riitaisia tai vaikeita suhteita. Itselleni ei niinkään ole tullut tarvetta korjata omaa käytöstäni, koska suhteet eivät ole päättyneet riitoihin, ja yhdenkään eksän kanssa ei ole välit poikki. Kahden kanssa olen hyvissä väleissä, kahden muun kanssa ei olla tekemisissä, mutta jos nähtäisiin, niin ihan hyvässä hengessä juteltaisiin. En koe tehneeni suhteissa virheitä, joskin tokihan jokainen ihmissuhde silti opettaa aina jotain.

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut, etten enää halua parisuhteeseen. Elämä on helpompaa ja mukavampaa näin.

Sama

Vierailija kirjoitti:

Ja sellaisen suhteen sainkin. En pitänyt mitään yhteyttä yhteenkään mieheen ja olin 100% uskollinen. Mieskään ei ollut mikään raivopäinen väkivaltahullu.

Eli mies ja nainen eivät todellakaan voi olla mitään ystäviä.

Olen oppinut, mutta varmaankin sitten käänteisesti, huonossa mielessä. Ekassa suhteessani olin luottavainen ja rauhallinen, sen jälkeen minun on ollut hyvin vaikea luottaa ja olen mennyt vain huonommaksi parisuhdeihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

En. Naisen oma tila on tässäkin suhteessa hellan ja munieni välissä.

Narsisti ei opi mitään virheistään, vaan toistaa samat virheet seuraavissa suhteissaan.

Joo. Enää en katso niitä pikkuvikoja sormien läpi ja kuvittele, että kyllä niihin tottuu ja niiden kanssa voin elää.

Opin, ettei kannata olla liian kiltti ja miestä tukeva. Mitään hyvää et kynnysmattona suhteesta miehen kanssa saa.

Jep. Jatkossa maksan aina seksistä.

Olen oppinut käyttäytymään, en nälvi enkä arvostele kovimman mukaan puolisoni, vaan muistan kiitellä, kun siihen on  aihetta.

Joo. Sen, että en tee nopeita liikkeitä suhteessa, vaan katselen ja kuulostelen rauhassa mahdollisia punaisia lippuja.

Niin ja en enää koskaan ikinä petä!

Olen oppinut haistamaan kaikenlaiset kontrolloijat, mustasukkaiset ja muut rajoittajat jo niin kaukaa etten enää onnekseni päädy alkua pidemmälle heidän kanssaan.

Sen että minun pikkuvikani ovat ihan yhtä ärsyttäviä kuin ne toisenkin pikuviat, joten se että joku rakastaa minua niistä huolimatta on merkki siitä että voin itsekin rakastaa häntä ilman huomauttelua pikkuvioista.

Vierailija kirjoitti:

En koe, että minussa olisi ollut vikaa. Exän kanssa olin 20 vuotta ja hän oli aina itsekäs ja muuttui vielä itsekkäämmäksi ja ivalliseksi. Vaihdoin lennosta uuteen ja yhdessä oltu jo kuusi vuotta. Olen kiltti ja joustava. Toivon sitä myös kumppaniltani.

Minäkin olen kiltti ja joustava mukautuja. Olen nimenomaan oppinut, että nämä eivät ole välttämättä mitään positiivisia piirteitä parisuhteessa. Tajusin, että mahdollistin itsekästä käytöstä puolisoltani. Tajusin seuraavassa suhteessa, jossa minulla oli kumppanina tällainen kiltti mukautuja, kuinka raskasta sellainen voi olla. Nyt olen suhteessa, jossa molemmat ovat terveellä itsetunnolla varustettuja, molemmat osaavat kommunikoida selkeästi ja rakentavasti omista tarpeistaan, kummankaan ei tarvitse kannatella toista tai vetää toista perässä. Ja haluamme vilpittömästi hyvää toisillemme. Minusta on tullut vahvempi, ilman että olisin jyräävän itsekäs. Paljon parempi näin.

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut, mutta varmaankin sitten käänteisesti, huonossa mielessä. Ekassa suhteessani olin luottavainen ja rauhallinen, sen jälkeen minun on ollut hyvin vaikea luottaa ja olen mennyt vain huonommaksi parisuhdeihmiseksi.

Kun olit alussa luottavainen, niin mitä tapahtui, ettet enää luota?

Juu. Ei tunteita peliin, eikä kannata olla kovin avoin ja hölpötellä sisintään auki.

Mulla kävi hirveet siinä mielessä että sain turpaani monta kertaa viikossa ja olin se alistuva pikkupaska mutta löysin uuden ja tää uusi ei käyttänyt muhun fyysistä väkivaltaa.

Henkistä kyllä senkin edestä. Tosta suuttuneena siirsin sen kaiken paskan uudelle mitä se käytti muhun. Eli näin sitä paskaa joka teki mulle pahaa ja kaikki nälvininen ja kaikki, siirsin sen uuteen ja menikin hämilleen.

Olen oppinut aina jotakin. Esimerkiksi aiemmin olin kontrolloiva, en enää.

Miehenä olen oppinut sen, että pidän tietyissä asioissa oman linjani, joka on myös yhteinen linja ja jos se ei kelpaa, niin en tuhlaa aikaani ja varojani siihen suhteeseen. Toimivassa suhteessa suurin osa asioista on tietysti yhteisesti sovittuja ja monesti kompromisseja molemmilta. En ole tällä hetkellä suhteessa, enkä oikeastaan edes halua olla, vaikka tapaan ja juttelen mielelläni juuri naisten kanssa, kuten olen tehnyt koko ikäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Naisen oma tila on tässäkin suhteessa hellan ja munieni välissä.

Narsisti ei opi mitään virheistään, vaan toistaa samat virheet seuraavissa suhteissaan.

Ei tietenkään opi, sillä narsismi on persoonallisuushäiriö, paino sanalla PERSOONALLISUUS. Vähän niinkuin luonteenpiirre ja tempperamentti eli oletko ujo vai ulospäinsuuntautunut, oletko seurallinen vai enemmän erakkomainen jne. 

Nämä persoonallisuudenpiirteet eivät muutu terapialla, kuten ei narsismikaan, koska se on syntynyt pieleenmenneen kehityspsykologian tuloksena alle 2-vuotiaana. Sitä häiriötä ei kukaan korjaa. Ja siksi narsisti on mitä on, muuttumatta.

Kyllä. Opin sen ettei minun varojeni perässä olekaan kukaan, vaikka yliulit niin auliisti selittävät.