Lue keskustelun säännöt.
Fiksut/älykkäät ihmiset, jotka eivät ole menestyneet elämässään - tunnetko tällaisia?
30.04.2023 |
Tunnetko tällaisia ihmisiä, jotka ainakin vaikuttavat älykkäiltä ja fiksuilta ja jotka ovat saattaneet esim koulussa/opinnoissa pärjätä hyvin, mutta jostain syystä eivät ole oikein koskaan menestyneet aikuisena esim työelämässä tai muutenkaan? Niin mistä luulet tällaisen onnistumisen ja menestymisen "katoamisen" johtuvan, silloin kun ihmisellä aiemman perusteella pitäisi olla kaikki valmiudet onnistua ja menestyä elämässään?
(Siis poislukien tapaukset, jolloin kyseinen henkilö on tehnyt tietoisen päätöksen asiasta, tai henkilöt jotka sairastavat esimerkiksi masennusta tai muita fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia, jotka voivat vaikuttaa asiaan)
Kommentit (163)
Mikä on menestynyt ihminen??. onko se mies joka käy espoosta käsin helsingissä " kauluspaita" töissä ja kärvistelee yli velkaantuneena yli 100 neliön ok-talosssa!. Jonka keittiöstä löytyy se voimaantunut seksi pihtaava keittiöjyrä jäkättämässä joka asiasta ja penskat siinä sivussa??.
vai onko se paskaduunissa käyvä lapseton mies joka asuu vuokralla omistus-asunnon sijasta!. ajaa töihin 500 euron Toyotalla ja 75 prosenttia vaatteista on hankittu käytettynä tai halpa-hallista??.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pärjää koulussa, miehet työelämässä.
Pärjäävät koulussa ulkoa opeteltavissa ja saman suoltamisessa eteenpäin, kuten humanistisissa, eivät uuden kehittämisessä, kuten teknillisissä.
Olen mies ja voin sanoa, että olet pihalla kuin lumiukko.
Olen nainen ja voin sanoa että se pitää paikkansa. Olen monilla kursseilla ainoa nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekosyitä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pärjää koulussa, miehet työelämässä.
Naiset pärjää oikein hyvin ja paremmin kuin miehet koska naisilla on esteitä mitä miehillä ei ole, esim lapset laskee naisen arvoa työmarkkinoilla kun taas miehillä se nostaa arvoa. Perheellinen mies, palkataan mieluummin kuin perheetön mies. Perheellinen nainen taas on riski työnantajan silmissä ja vaikeuttaa niin palkkaamista kuin etenemistäkin.
Miksi vain 12% yrittäjistä on naisia?
Miehillä on heikompi itsekritiikki, epärealistinen ja ylimitoitettu käsitys omista tiedoistaan ja taidoistaan. On hienoa, kun saa olla "toimitusjohtaja". Yrittämisen ja johtamisen jälki on mitä on.
Jokainen halukas voi olla toimitusjohtaja. Riittää, että käy ostamassa huoltoasemalta harjan ja sen jälkeen rekisteröi itselleen toiminimen. Sen jälkeen on yrittäjä tai toimitusjohtaja tai miksi haluaakin itseään nimittää. Töitä välttämättä ei löydy, mutta mitäs pienistä.
Tuotahan kelvoton Sipilä kaupitteli kaikille. Työttömistä päästään, kun tehdään jokaisesta harjan omistajasta siivousyrittäjä. Töitä ei ole, rahaa ei tule, hyvinvointi ei lisäänny, mutta työttömyystilasto kaunistuu.
Sipilä jeesusteli sitten, että hän onnistui luomaan 140000 työpaikkaa. Teknisessä mielessä totta mutta tosiasiallisesti silmänlumetta. Mikä ihmeen työllistyminen se on, jos palkalla ei kuitenkaan tule toimeen eikä pysty itseään elättämään?!
Kannattaa huomata, että Petteri Orpokin uhoaa nyt, että hänen hallituksensa sitoutuu sadan tuhannen työpaikan luomiseen. Mutta Petterin suunnitelma on tuhoisa: hän aikoo tuoda kehitysmaista huippuosaajia tekemään paskaduuneja niin huonolla palkalla, ettei se riitä elämiseen vaan joutuu turvautumaan sosiaalitukiin eli kaatumaan veronmaksajien niskaan. Eilen Jyri Häkämies (yök) myönsi kymppiuutisissa, ettei huippuosaajien palkka tosiaan riitä elämiseen.
Petteri Orpo viittaa siihen, että osaajia oli omasta takaa, mutta heitä ei hyödynnetty valtion edun mukaisesti, kun se vielä oli mahdollista. Enää ei ole.
Ne osaajat päätyivät hyväksikäytettäväksi globaaliin narsistien verkostoon. Valtioista eniten hyötyi USA.
Olen keskimääräistä tyhmempi, mutta silti "menestynyt" kun opiskelin korkealle. Nyt ulkopuoliset yrittävät imeä siitä kunnian itselleen, että saavutukseni johtuvat heidän geeneistään, koska eivät itse ole koskaan osoittaneet mitään älyn merkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen (olin) älykäs tyttö. Olin kympin oppilas näkemättä lainkaan vaivaa aina lukioon asti, kun alkoi alamäki. Peruskoulussa minusta oli tehty useampi lastensuojeluilmoitus, mutta vanhempien menestys kuittasi asian. Elettiin 2000-luvun alkua.
Kirjoitin lopulta E:n paperit krapulassa, eli alkoholilla oli vaikutusta asiaan. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 9,7 kun lukiossa se oli enää 8,9.
Lukuloman vietin lähikapakassa. Olin jo sen ikäinen, koska vietin vaihtarivuoden ennen toista luokkaa.
Lukion jälkeen olen hakenut kolmeen eri korkeakouluun (Helsingin yliopisto, maakuntayliopisto ja eräs ammattikorkeakoulu). Kaikkiin niihin pääsin lukematta pääsykoekokeisiin, mutta en pärjännyt opinnoissa, koska yhtäkkiä olisi pitänyt nähdä vaivaa.
Mielestäni tämä näkökulma unohdetaan liian usein: peruskoulu ja lukio on toisinaan niin helppoa perusälykkäille, että juuri he tarvitsisivat tukiopetusta. Jonkinlaista valmennusta tulevaan: nyt sinun ei tarvitse nähdä vaivaa, mutta tulevaisuudessa tarvitsee.
Tunnollisuutta ei opeteta ensimmäisellä ja toisella asteella, vain hyvistä arvosanoista palkitaan (stipendit ja kunniamaininnat).
Kognitiivista kapasiteettiani kuvailtiin eräissä neurologisissa testeissä sanoin erittäin älykäs.
No, mikä sitten on lopulta älykkään määritelmä?
Se fiksu spurgu siellä lähikapakan nurkkauksessa vai se uraputkessa oleva tohtori alle kolmekymppisenä?
Yleensä älykkäät ihmiset pääsevät vauhtiin vasta yliopistossa, kun pääsevät sen aiheen kimppuun, josta ovat kiinnostuneita. Näin kävi minulle, joka en peruskoulussa ja lukiossa viihtynyt.
Jos yliopistossa ei pärjää, niin silloin äo ei ehkä kuitenkaan kovin korkea ole, vaan ihan perusfiksu, jolle abstrakti ajattelu tuottaa hankaluuksia opintojen alussa. Ulkoa opettelemalla ei yliopistossa enää sillä tavalla pärjää kuin vielä lukiossa. Kyse ei niinkään ole siitä, että asiat olisivat välttämättä vaikeita, vaan ajattelun systemaattisuus ja kriittisyys punnitaan. Monilla menee kolmanteenkin opintovuoteen ennen kuin tieteellinen ajattelu opitaan ja arvosanat kohoavat. (Olen tutkijan urani alussa ollut yliopisto-opettaja.)
Minä en löytänyt yliopistosta alaa, joka olisi vetänyt tarpeeksi. Olisin pärjännyt paremmin amerikkalaisen tyylisessä järjestelmässä, jossa ensin päästään sisään yleisillä meriteillä ja kokeillaan ensimmäisen vuoden aikana yliopistossa vähän kaikkea, mikä kiinnostaa.
Niin, et ehkä ole koskaan kunnolla päässyt älyäsi vielä mittaamaankaan, että mihin asti se tosiasiassa riittäisi. Moni keskivertoa fiksumpi on alisuoriutuja, olen siitä aivan samaa mieltä mistä aiemmin kirjoitit. Eli koska koulumaailma ei tarjoa haastetta, he eivät pääse kiinni älyynsä, jos on elämässä paljon muita vaikeuksia. Eivät löydä omaa juttuaan.
Mutta voihan se vanhempanakin löytyä. Itsekin luin huvikseni lisätutkinnon itselleni aikuisena. Suomessa se onnistuu vähävaraiseltakin.
Olen eri kuin aiemmin kirjoittanut. Elämässä oli nuorena aikuisena nimenomaan paljon vaikeuksia vuosikausien ajan. Sittemmin olen löytänytkin aikuisena oman jutun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset pärjää koulussa, miehet työelämässä.
Naiset pärjää koulussa JA työelämässä. Naiset on ahkerampia, tarkempia, oma-aloitteisempia sanoi eräs pomoni (mies) ja oli tyytyväinen kun oli halpoja työntekijöitä. Naiset on keskimäärin paljon parempia asiakaspalvelijoita (oma kokemus). Naisten johtamat/perustamat yritykset tuottavat paremmin (tutkittu juttu).
Miehet saa parempaa palkkaa kun pomo on mies. Voi perseillä ihan huolella eikä haittaa mitään. Nainen ei saisi tehdä yhtään virhettä. "Tasa-arvo" toimii näin työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Olen keskimääräistä tyhmempi, mutta silti "menestynyt" kun opiskelin korkealle. Nyt ulkopuoliset yrittävät imeä siitä kunnian itselleen, että saavutukseni johtuvat heidän geeneistään, koska eivät itse ole koskaan osoittaneet mitään älyn merkkejä.
Juurikin tyypillistä mitä tyhmä tekisi :D
Tässäkin ketjussa moni arvioi itsensä fiksuksi, vaikkei siitä ole mitään muuta näyttöä, kuin: "Osaisin kyllä suunnitella ydinvoimalan, jos edes yrittäisin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pärjää koulussa, miehet työelämässä.
Naiset pärjää koulussa JA työelämässä. Naiset on ahkerampia, tarkempia, oma-aloitteisempia sanoi eräs pomoni (mies) ja oli tyytyväinen kun oli halpoja työntekijöitä. Naiset on keskimäärin paljon parempia asiakaspalvelijoita (oma kokemus). Naisten johtamat/perustamat yritykset tuottavat paremmin (tutkittu juttu).
Miehet saa parempaa palkkaa kun pomo on mies. Voi perseillä ihan huolella eikä haittaa mitään. Nainen ei saisi tehdä yhtään virhettä. "Tasa-arvo" toimii näin työelämässä.
Tämä. Valtaosa uusista keksinnöistä on edelleen naisten tekemiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pärjää koulussa, miehet työelämässä.
Naiset pärjää koulussa JA työelämässä. Naiset on ahkerampia, tarkempia, oma-aloitteisempia sanoi eräs pomoni (mies) ja oli tyytyväinen kun oli halpoja työntekijöitä. Naiset on keskimäärin paljon parempia asiakaspalvelijoita (oma kokemus). Naisten johtamat/perustamat yritykset tuottavat paremmin (tutkittu juttu).
Miehet saa parempaa palkkaa kun pomo on mies. Voi perseillä ihan huolella eikä haittaa mitään. Nainen ei saisi tehdä yhtään virhettä. "Tasa-arvo" toimii näin työelämässä.Tämä. Valtaosa uusista keksinnöistä on edelleen naisten tekemiä.
Se ettei ole näyttöä älykkyydestä ei ole osoitus ettei sitä ole olemassa. Kyllä naisetkin keksisivät jos haluaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on testattu kirkea älykkyysosamäärä. En ole erityisen menestynyt. Yliopistotutkinto löytyy ja koulutusta vastaavia töitä. Olen viettänyt paljon aikaa lasten kanssa kotona. Minulle menestystä on elämänlaatu. Se on ollut kotonaoloni ansiosta meidän perheessämme korkea. Lapset voivat hyvin, ovat todella menestyneet koulussa ja olemme harrastaneet paljon, nähneet maailmaa ja kesät vietämme mökillä. Olen toki hyväosainen, perinyt ja minulla on varakas puoliso. Harrastan pienimuotoisesti pörssisijoittamista. Näistä syistä on ollut mahdollista ottaa rennommin. Toisaalta haaveilen yrittäjyydestä.
Paljonko pisteitä tuli? Minun pisteeni olivat 127 tai 128 kaksipäiväisestä virallisesta testistä 14v:n iässä.
Olen tehnyt elämässäni hyvin monenlaisia asioita, se on kai kiroukseni, että olen kiinnostunut niin monista asioista ja yleensä myös pääsen niissä nopeasti pitkälle. Olen mm. urheillut, musisoinut, julkaissut kirjoja tieteen ja taiteen alalta, mutta jokaisella alueella olen jäänyt ikään kuin diletantiksi sen takia, että olen kiinnostunut monista muistakin asioista kuin siitä, jota parhaillaan teen. Sen vuoksi en mielestäni ole saavuttanut täyttä potentiaaliaani millään alalla.
Onhan se tavallaan kirous että kiinnostus pomppii asiasta toiseen. Silloin pitää vaan valita yksi, josta löytää lopulta tarpeeksi osa-alueita joihin syventyä.
Tai sitten ammatti, jossa saa käyttää monen eri alueen taitojaan yhdistelmänä.
Esimerkiksi toimittajan työssä saa perehtyä uuteen asiaan jatkuvasti ja hylätä sen uutta vastaan jo ennen kuin kiinnostus alkaa hiipua.Olen ollut toimittajan ammatissa nuorena vuosia, mutta en oikeastaan tykännyt siitä, koska asioihin ei pysty syventymään riittävällä laajuudella. Tutkijan ammatti sen sijaan oli hyvin nautinnollinen, mutta sen hylkäsin, koska tahdoin kirjoittaa fiktiota. Nyt en pääse enää tutkijan ammattiin takaisin, kun sen hylkäsin, mutta se hyvä puoli tässä on, ettei minulla koskaan elämässäni ole ollut tylsää ja minulla on monta ammattia ja tutkintoa. Olen kiinnostunut kaikesta, ihmisistä myös.
En sanonutkaan, että sinun kannattaisi alkaa toimittajaksi. Se oli vaan esimerkki ammatista, joka on aika monipuolinen ja sopii joillekin "kaikesta" kiinnostuneille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekosyitä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pärjää koulussa, miehet työelämässä.
Naiset pärjää oikein hyvin ja paremmin kuin miehet koska naisilla on esteitä mitä miehillä ei ole, esim lapset laskee naisen arvoa työmarkkinoilla kun taas miehillä se nostaa arvoa. Perheellinen mies, palkataan mieluummin kuin perheetön mies. Perheellinen nainen taas on riski työnantajan silmissä ja vaikeuttaa niin palkkaamista kuin etenemistäkin.
Miksi vain 12% yrittäjistä on naisia?
Miehillä on heikompi itsekritiikki, epärealistinen ja ylimitoitettu käsitys omista tiedoistaan ja taidoistaan. On hienoa, kun saa olla "toimitusjohtaja". Yrittämisen ja johtamisen jälki on mitä on.
Jokainen halukas voi olla toimitusjohtaja. Riittää, että käy ostamassa huoltoasemalta harjan ja sen jälkeen rekisteröi itselleen toiminimen. Sen jälkeen on yrittäjä tai toimitusjohtaja tai miksi haluaakin itseään nimittää. Töitä välttämättä ei löydy, mutta mitäs pienistä.
Tuotahan kelvoton Sipilä kaupitteli kaikille. Työttömistä päästään, kun tehdään jokaisesta harjan omistajasta siivousyrittäjä. Töitä ei ole, rahaa ei tule, hyvinvointi ei lisäänny, mutta työttömyystilasto kaunistuu.
Sipilä jeesusteli sitten, että hän onnistui luomaan 140000 työpaikkaa. Teknisessä mielessä totta mutta tosiasiallisesti silmänlumetta. Mikä ihmeen työllistyminen se on, jos palkalla ei kuitenkaan tule toimeen eikä pysty itseään elättämään?!
Kannattaa huomata, että Petteri Orpokin uhoaa nyt, että hänen hallituksensa sitoutuu sadan tuhannen työpaikan luomiseen. Mutta Petterin suunnitelma on tuhoisa: hän aikoo tuoda kehitysmaista huippuosaajia tekemään paskaduuneja niin huonolla palkalla, ettei se riitä elämiseen vaan joutuu turvautumaan sosiaalitukiin eli kaatumaan veronmaksajien niskaan. Eilen Jyri Häkämies (yök) myönsi kymppiuutisissa, ettei huippuosaajien palkka tosiaan riitä elämiseen.
Petteri Orpo viittaa siihen, että osaajia oli omasta takaa, mutta heitä ei hyödynnetty valtion edun mukaisesti, kun se vielä oli mahdollista. Enää ei ole.
Vuonna 2015 Petteri järjesti Suomeen 30000 huippuosaajaa. He ovat käytännössä kaikki työttöminä. Miksei Petteri laita heitä töihin? Miksi pitää tuoda lisää huippuosaajia kartsoille ja metroihin lorvimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen, mutta minulla ei ole kyllä aavistustakaan siitä mistä se menestyksen puute heidän kohdallaan johtuu. Toivoisin että tietäisin, koska sitten osaisin ehkä auttaa heitä. Mutta mitään ilmeistä syytä ei nähdäkseni ole.
Toisaalta eihän sitä tiedä, jos kuitenkin menestyvät myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tuollainen.
En nyt niin fiksu ehkä ole aina, mutta älliä ilmeisesti on ja opintomenestys sen mukaan.
Työura on kuitenkin ollut hyvin katkonainen ja nytkin olen pitkäaikaistyötön.
Ja mistä johtuu - ehkä vaikutan jotenkin omituiselta? Olen sosiaalisesti kömpelö. Olen epävarma osaamisestani, enkä uskalla kehuskella taidoillani työhaastatteluissa. En kehtaa pyytää ketään suosittelijakseni, ja niitä kysytään melkein kaikkialla. Sitten kun töitä aina välillä saan, en osaa ujuttautua työpaikan kaveripiireihin, tai en välitä edes yrittää. Saati että mielistelisin pomoja.
Täällä toinen samanlainen. En ole epäsosiaalinen, mutta olen introvertti. Minulla ei myöskään ole suosittelijoita, kun en kehtaa pyytää. Minulla on huijarisyndrooma. Olen hieman omituinen myöskin, eli minulla on kummallisia sosiaalisia pelkoja. Minun on vaikea esimerkiksi vastata puhelimeen, vaikka ääneni on reipas ja mukava (näin on kehuttu). Mutta näillä mennään. En ole kuitenkaan syrjäytynyt. Minulla on perhe, ystäviä ja varsin mukava elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvilanaapurimme on filosofian tohtori (mies) ja hänen vaimonsa ekonomi. Ei niiden mökki ole sen hienompi kuin meidän metallimies ja perushoitaja perheen. Olemme kaikki jo eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Huvilanaapurimme on filosofian tohtori (mies) ja hänen vaimonsa ekonomi. Ei niiden mökki ole sen hienompi kuin meidän metallimies ja perushoitaja perheen. Olemme kaikki jo eläkkeellä.
Jos olisi, niin tuntisitteko oikeutta myös hyötyä siitä, kuten muutenkin heidän rahoistaan verojen muodossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on testattu kirkea älykkyysosamäärä. En ole erityisen menestynyt. Yliopistotutkinto löytyy ja koulutusta vastaavia töitä. Olen viettänyt paljon aikaa lasten kanssa kotona. Minulle menestystä on elämänlaatu. Se on ollut kotonaoloni ansiosta meidän perheessämme korkea. Lapset voivat hyvin, ovat todella menestyneet koulussa ja olemme harrastaneet paljon, nähneet maailmaa ja kesät vietämme mökillä. Olen toki hyväosainen, perinyt ja minulla on varakas puoliso. Harrastan pienimuotoisesti pörssisijoittamista. Näistä syistä on ollut mahdollista ottaa rennommin. Toisaalta haaveilen yrittäjyydestä.
Paljonko pisteitä tuli? Minun pisteeni olivat 127 tai 128 kaksipäiväisestä virallisesta testistä 14v:n iässä.
Olen tehnyt elämässäni hyvin monenlaisia asioita, se on kai kiroukseni, että olen kiinnostunut niin monista asioista ja yleensä myös pääsen niissä nopeasti pitkälle. Olen mm. urheillut, musisoinut, julkaissut kirjoja tieteen ja taiteen alalta, mutta jokaisella alueella olen jäänyt ikään kuin diletantiksi sen takia, että olen kiinnostunut monista muistakin asioista kuin siitä, jota parhaillaan teen. Sen vuoksi en mielestäni ole saavuttanut täyttä potentiaaliaani millään alalla.
Onhan se tavallaan kirous että kiinnostus pomppii asiasta toiseen. Silloin pitää vaan valita yksi, josta löytää lopulta tarpeeksi osa-alueita joihin syventyä.
Tai sitten ammatti, jossa saa käyttää monen eri alueen taitojaan yhdistelmänä.
Esimerkiksi toimittajan työssä saa perehtyä uuteen asiaan jatkuvasti ja hylätä sen uutta vastaan jo ennen kuin kiinnostus alkaa hiipua.
Kaikissa isommissa medioissa kädet vain ovat täysin sidotut yleisiin agendoihin ja varsinainen journalismi on jo kuollut. Älykkäät kun hahmottavat asiat vähän isommin, niin äkkiä maailma näyttää todella ankealta peruspelin osalta. Siksi älykkäät monesti erikoistuvat kummallisuuksiin tai vaihtoehtoisesti syrjäytyvät mielenterveys tai päihdeongelmien vuoksi. Toki osaltaan kyse on myös luonnekysymyksestä, miten hapokkaaseen maailman ärsykkeeseen reagoi.
Olen itse ollut selvästi älykäs, matemaattiset aineet ja äidinkieli oli huippua lukiossa ja L:t niistä kirjoitinkin.
Työelämässä olen osin alisuoriutunut ja nytkin olen aika keskituloisessa asiantuntijatyössä, jossa minulla on usein ongelmia.
Mun vaikeus on siinä että en meinaa millään jaksaa tylsää tai rutiinimuotoista osaa työnteosta. Asia kiinnostaa niin pitkään kun siinä on älyllistä haastetta tai joku ratkaistava ongelma. Kun ns ongelma on ratkaistu, mun mielenkiinto lopahtaa. Siksi välillä teen äärimmäisen tehokkaita työputkia, ja sitten suoritus voi romahtaa täysin.
Tämän vuoksi esim akateeminen ura ei lähtenyt liikkeelle, kun artikkelien työstäminen jäi kesken. Palaverit jossa jaaritellaan jonninjoutavaa ovat niin tuskaa että voin fyysisesti pahoin.
Lisäksi en osaa vetää uskottavaa asiantuntijaroolia. Sanon aina suoraan jos en ymmärrä ja annan itsestäni tyhmän vaikutelman, kun olen niin rento ja välitön. Nykyisellään työssäni menestyn hyvin, mutta näistä syistä tuskin pääsen huipulle tai täysin kykyjäni vastaavaan asemaan.
Täällä ei näy jälkeäkään siitä suomalaisesta vaatimattomuudesta. Jokainen vastaaja on mielestään nero.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei näy jälkeäkään siitä suomalaisesta vaatimattomuudesta. Jokainen vastaaja on mielestään nero.
Ja ilman todisteita.
Itse olen tuollainen.
En nyt niin fiksu ehkä ole aina, mutta älliä ilmeisesti on ja opintomenestys sen mukaan.
Työura on kuitenkin ollut hyvin katkonainen ja nytkin olen pitkäaikaistyötön.
Ja mistä johtuu - ehkä vaikutan jotenkin omituiselta? Olen sosiaalisesti kömpelö. Olen epävarma osaamisestani, enkä uskalla kehuskella taidoillani työhaastatteluissa. En kehtaa pyytää ketään suosittelijakseni, ja niitä kysytään melkein kaikkialla. Sitten kun töitä aina välillä saan, en osaa ujuttautua työpaikan kaveripiireihin, tai en välitä edes yrittää. Saati että mielistelisin pomoja.