Lue keskustelun säännöt.
Fiksut/älykkäät ihmiset, jotka eivät ole menestyneet elämässään - tunnetko tällaisia?
30.04.2023 |
Tunnetko tällaisia ihmisiä, jotka ainakin vaikuttavat älykkäiltä ja fiksuilta ja jotka ovat saattaneet esim koulussa/opinnoissa pärjätä hyvin, mutta jostain syystä eivät ole oikein koskaan menestyneet aikuisena esim työelämässä tai muutenkaan? Niin mistä luulet tällaisen onnistumisen ja menestymisen "katoamisen" johtuvan, silloin kun ihmisellä aiemman perusteella pitäisi olla kaikki valmiudet onnistua ja menestyä elämässään?
(Siis poislukien tapaukset, jolloin kyseinen henkilö on tehnyt tietoisen päätöksen asiasta, tai henkilöt jotka sairastavat esimerkiksi masennusta tai muita fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia, jotka voivat vaikuttaa asiaan)
Kommentit (163)
Minulla on testattu kirkea älykkyysosamäärä. En ole erityisen menestynyt. Yliopistotutkinto löytyy ja koulutusta vastaavia töitä. Olen viettänyt paljon aikaa lasten kanssa kotona. Minulle menestystä on elämänlaatu. Se on ollut kotonaoloni ansiosta meidän perheessämme korkea. Lapset voivat hyvin, ovat todella menestyneet koulussa ja olemme harrastaneet paljon, nähneet maailmaa ja kesät vietämme mökillä. Olen toki hyväosainen, perinyt ja minulla on varakas puoliso. Harrastan pienimuotoisesti pörssisijoittamista. Näistä syistä on ollut mahdollista ottaa rennommin. Toisaalta haaveilen yrittäjyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Menestyminen" vaatii sielun myymistä saatanalle. Itse tein kompromissin ja nyt treidaan himassa.
Tiedän yhden, joka kiusattiin psyykkisesti ja lopulta ihan fyysisestikin sairaaksi, tai siis oletettavaa on, että sairastui myöhemmin juuri kovan stressin takia. Myös kotiolot hänellä oli kamalat, perheessä paljon vaiettuja ongelmia ja väkivaltaisuutta. Toinen tapaus oli älykkään lisäksi aika neuroottinen ja jäi murehtimaan kaikkia pikkuasioita. Olisikohan kärsinyt ahdistuneisuushäiriöstä? Vei aikaa että keksi mitä halusi elämällään tehdä ja vietti välivuosia. Oli yliopistossa ja kävi kursseja, mutta ala ei napannut. Teki töitä yrittäjänä, mutta en ole kuullut hänestä enää aikoihin, näkyy muuttaneen toiselle paikkakunnalle, ja elää siellä varmaan aika hiljaista eloa kumppaninsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on testattu kirkea älykkyysosamäärä. En ole erityisen menestynyt. Yliopistotutkinto löytyy ja koulutusta vastaavia töitä. Olen viettänyt paljon aikaa lasten kanssa kotona. Minulle menestystä on elämänlaatu. Se on ollut kotonaoloni ansiosta meidän perheessämme korkea. Lapset voivat hyvin, ovat todella menestyneet koulussa ja olemme harrastaneet paljon, nähneet maailmaa ja kesät vietämme mökillä. Olen toki hyväosainen, perinyt ja minulla on varakas puoliso. Harrastan pienimuotoisesti pörssisijoittamista. Näistä syistä on ollut mahdollista ottaa rennommin. Toisaalta haaveilen yrittäjyydestä.
Paljonko pisteitä tuli? Minun pisteeni olivat 127 tai 128 kaksipäiväisestä virallisesta testistä 14v:n iässä.
Olen tehnyt elämässäni hyvin monenlaisia asioita, se on kai kiroukseni, että olen kiinnostunut niin monista asioista ja yleensä myös pääsen niissä nopeasti pitkälle. Olen mm. urheillut, musisoinut, julkaissut kirjoja tieteen ja taiteen alalta, mutta jokaisella alueella olen jäänyt ikään kuin diletantiksi sen takia, että olen kiinnostunut monista muistakin asioista kuin siitä, jota parhaillaan teen. Sen vuoksi en mielestäni ole saavuttanut täyttä potentiaaliaani millään alalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys yhdistettynä keskimääräisestä poikkeavaan sosiaaliseen käytökseen voi johtaa tavanomaisesta tai yleisesti tavoiteltavaksi arvotetusta elämäntavasta poikkeamiseen. Ei tarvitse olla sosiaalisesti kyvytön, vaan riittää, että on erilainen. Älykäs voi löytää mielekkään tarkoituksen elämässä myös muualta kuin taloudellisesta menestyksestä. Ulkoapäin on vaikea määritellä kuka on menestynyt. Mittareita menestyksen arvottamiseen on monenlaisia.
Tämä. Esimerkiksi jos on halunnut muutaman lapsen ja olla kotona niiden kanssa - tällainen ihminen voi hyvin olla älykäs tai ei-älykäs. Vaikka olisi älykäs niin ei siinä samalla välttämättä kannata tai ehdi tehdä uraa tai muuta.
Ei voi olla sekä älykäs että lisääntyä. Toisen pakottaminen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan samalla kun elinmahdollisuuksien säilyttäminen vaatii ilmastotoimia, olisi ristiriitaista älykkyyden tai inhimillisyyden kanssa. Siksi vanhemmat ovat poikkeuksetta itsekkäitä. Haluavat jotain itselleen, haluavat kokea lapsella sitä ja tätä.
Sekä lapsien tekemistä että tekemättömyyttä voi perustella monin argumentein ja kysymys on elämänvalinnasta ja arvoista, ei älykkyydestä.
Tämä. Kyseessä on primitiivinen tarve. Älykkäät lajit hillitsevät primitiivisiä tarpeitaan älyllä.
Ei ole aina primitiivinen tarve, voi olla myös loogiset ja mietityt perusteet lasten tekemiselle.
Sellaisia ei toistaiseksi kukaan ole pystynyt esittämään.
En viitsi alkaa selittämään, et ole kiinnostunut ymmärtämään mitään uutta vaan päättänyt että olet oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iltalehdessä kerrottiin parikymppisestä seksityöläisestä. Hän kertoi, että hänellä on mukava ja itsenäinen työ, josta saa erittäin hyvin palkkaa.
Onko tämä ihminen menestynyt?
Minä olen (olin) älykäs tyttö. Olin kympin oppilas näkemättä lainkaan vaivaa aina lukioon asti, kun alkoi alamäki. Peruskoulussa minusta oli tehty useampi lastensuojeluilmoitus, mutta vanhempien menestys kuittasi asian. Elettiin 2000-luvun alkua.
Kirjoitin lopulta E:n paperit krapulassa, eli alkoholilla oli vaikutusta asiaan. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 9,7 kun lukiossa se oli enää 8,9.
Lukuloman vietin lähikapakassa. Olin jo sen ikäinen, koska vietin vaihtarivuoden ennen toista luokkaa.
Lukion jälkeen olen hakenut kolmeen eri korkeakouluun (Helsingin yliopisto, maakuntayliopisto ja eräs ammattikorkeakoulu). Kaikkiin niihin pääsin lukematta pääsykoekokeisiin, mutta en pärjännyt opinnoissa, koska yhtäkkiä olisi pitänyt nähdä vaivaa.
Mielestäni tämä näkökulma unohdetaan liian usein: peruskoulu ja lukio on toisinaan niin helppoa perusälykkäille, että juuri he tarvitsisivat tukiopetusta. Jonkinlaista valmennusta tulevaan: nyt sinun ei tarvitse nähdä vaivaa, mutta tulevaisuudessa tarvitsee.
Tunnollisuutta ei opeteta ensimmäisellä ja toisella asteella, vain hyvistä arvosanoista palkitaan (stipendit ja kunniamaininnat).
Kognitiivista kapasiteettiani kuvailtiin eräissä neurologisissa testeissä sanoin erittäin älykäs.
No, mikä sitten on lopulta älykkään määritelmä?
Se fiksu spurgu siellä lähikapakan nurkkauksessa vai se uraputkessa oleva tohtori alle kolmekymppisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä epäilen et mua pidettäis tämmösenä ihmisenä jos oisin tullu inhimillisistä oloista, omasta mielestäni mä olen kyl siitä lähtökohdista riippumatta äärimmäisen menestynyt vaikka rahaa se ei ole ikinä tarkoittanu, kai mä vaan arvotan asiat eri tavalla, raha on paskamainen työkalu eikä mikään saavutus, onnellisuus ja posiitivinen vaikutus muiden elämiin, neon oiketa menestystä musta.
Vierailija kirjoitti:
Iltalehdessä kerrottiin parikymppisestä seksityöläisestä. Hän kertoi, että hänellä on mukava ja itsenäinen työ, josta saa erittäin hyvin palkkaa.
Onko tämä ihminen menestynyt?
Varmaan sitten kun saa kaikesta siitä parittelusta vihdoin vauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen (olin) älykäs tyttö. Olin kympin oppilas näkemättä lainkaan vaivaa aina lukioon asti, kun alkoi alamäki. Peruskoulussa minusta oli tehty useampi lastensuojeluilmoitus, mutta vanhempien menestys kuittasi asian. Elettiin 2000-luvun alkua.
Kirjoitin lopulta E:n paperit krapulassa, eli alkoholilla oli vaikutusta asiaan. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 9,7 kun lukiossa se oli enää 8,9.
Lukuloman vietin lähikapakassa. Olin jo sen ikäinen, koska vietin vaihtarivuoden ennen toista luokkaa.
Lukion jälkeen olen hakenut kolmeen eri korkeakouluun (Helsingin yliopisto, maakuntayliopisto ja eräs ammattikorkeakoulu). Kaikkiin niihin pääsin lukematta pääsykoekokeisiin, mutta en pärjännyt opinnoissa, koska yhtäkkiä olisi pitänyt nähdä vaivaa.
Mielestäni tämä näkökulma unohdetaan liian usein: peruskoulu ja lukio on toisinaan niin helppoa perusälykkäille, että juuri he tarvitsisivat tukiopetusta. Jonkinlaista valmennusta tulevaan: nyt sinun ei tarvitse nähdä vaivaa, mutta tulevaisuudessa tarvitsee.
Tunnollisuutta ei opeteta ensimmäisellä ja toisella asteella, vain hyvistä arvosanoista palkitaan (stipendit ja kunniamaininnat).
Kognitiivista kapasiteettiani kuvailtiin eräissä neurologisissa testeissä sanoin erittäin älykäs.
No, mikä sitten on lopulta älykkään määritelmä?
Se fiksu spurgu siellä lähikapakan nurkkauksessa vai se uraputkessa oleva tohtori alle kolmekymppisenä?
Vieläkö sinulla on päihteiden kanssa ongelmia? Koetko itsesi tasapainoiseksi? Oletko onnellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys yhdistettynä keskimääräisestä poikkeavaan sosiaaliseen käytökseen voi johtaa tavanomaisesta tai yleisesti tavoiteltavaksi arvotetusta elämäntavasta poikkeamiseen. Ei tarvitse olla sosiaalisesti kyvytön, vaan riittää, että on erilainen. Älykäs voi löytää mielekkään tarkoituksen elämässä myös muualta kuin taloudellisesta menestyksestä. Ulkoapäin on vaikea määritellä kuka on menestynyt. Mittareita menestyksen arvottamiseen on monenlaisia.
Tämä. Esimerkiksi jos on halunnut muutaman lapsen ja olla kotona niiden kanssa - tällainen ihminen voi hyvin olla älykäs tai ei-älykäs. Vaikka olisi älykäs niin ei siinä samalla välttämättä kannata tai ehdi tehdä uraa tai muuta.
Ei voi olla sekä älykäs että lisääntyä. Toisen pakottaminen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan samalla kun elinmahdollisuuksien säilyttäminen vaatii ilmastotoimia, olisi ristiriitaista älykkyyden tai inhimillisyyden kanssa. Siksi vanhemmat ovat poikkeuksetta itsekkäitä. Haluavat jotain itselleen, haluavat kokea lapsella sitä ja tätä.
Sekä lapsien tekemistä että tekemättömyyttä voi perustella monin argumentein ja kysymys on elämänvalinnasta ja arvoista, ei älykkyydestä.
Tämä. Kyseessä on primitiivinen tarve. Älykkäät lajit hillitsevät primitiivisiä tarpeitaan älyllä.
Ei ole aina primitiivinen tarve, voi olla myös loogiset ja mietityt perusteet lasten tekemiselle.
Sellaisia ei toistaiseksi kukaan ole pystynyt esittämään.
En viitsi alkaa selittämään, et ole kiinnostunut ymmärtämään mitään uutta vaan päättänyt että olet oikeassa.
Tyypillinen vastaus silloin kun argumenttia ei ole. Järkiperusteiset syyt jäävät siis toistaiseksi edelleen tuntemattomiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseni. Pidän itseäni kohtuullisen fiksuna. Sain koulussa aina hyviä arvosanoja ja yläasteella ja lukiossa stipendit. Pääsin opiskelemaan yliopistoon ja opinnot menivät ihan hyvin, mutta valmistuin työttömäksi, enkä paria muutaman kuukauden pätkää lukuunottamatta onnistunut työllistymään tuolla tutkinnolla. Duunarihommiin siinä sitten pääsin, tein niitä joitakin vuosia ja aloin opiskella uutta tutkintoa, joka on pian valmis. Uutta alaa opiskellessa pääsin harjoitteluun paikkaan, jossa olen saanut jatkaa palkkatöissä, joten onneni työelämässä on kääntynyt. Silti palkkani on umpisurkea siihen nähden, että minulla on pian kaksi korkeakoulututkintoa. En ole kaiken tämän haahuilun ohessa saanut toteutettua edes unelmaa hyvästä parisuhteesta ja omasta perheestä, takana on vain sarja epäonnistuneita suhteita, joten yksityiselämässäkään ei voi menestyksestä puhua. Nyt olen kolmekymppinen, joten vielä toivo ei ole mennyt, mutta aika jäljessä olen kavereista, jotka nostavat tuplapalkkaa minuun verrattuna ja elävät perhe-elämiään.
Omalla kohdalla uskon tämän huonon menestyksen johtuvan huonosta itseluottamuksesta, lisäksi olen uusien ihmisten seurassa hieman ujo ja arka, jotenkin huomaamaton. Työhaastatteluissa paremmin esiintyvät ovat saaneet työpaikat. Vaikka suhteita on ollut, aina on vaikuttanut että miehet ovat minuun tyytyneet, kun eivät parempaa saa. Ihan tavallisia miehiä, ei mitään jänniä pettäjiä, mutta oikeaa vakavaa suhdetta yhteenmuuttoineen ja lapsineen ei minun kanssa ole haluttu.
Tekosyitä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pärjää koulussa, miehet työelämässä.
Naiset pärjää oikein hyvin ja paremmin kuin miehet koska naisilla on esteitä mitä miehillä ei ole, esim lapset laskee naisen arvoa työmarkkinoilla kun taas miehillä se nostaa arvoa. Perheellinen mies, palkataan mieluummin kuin perheetön mies. Perheellinen nainen taas on riski työnantajan silmissä ja vaikeuttaa niin palkkaamista kuin etenemistäkin.
Miksi vain 12% yrittäjistä on naisia?
Miehillä on heikompi itsekritiikki, epärealistinen ja ylimitoitettu käsitys omista tiedoistaan ja taidoistaan. On hienoa, kun saa olla "toimitusjohtaja". Yrittämisen ja johtamisen jälki on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltalehdessä kerrottiin parikymppisestä seksityöläisestä. Hän kertoi, että hänellä on mukava ja itsenäinen työ, josta saa erittäin hyvin palkkaa.
Onko tämä ihminen menestynyt?
Varmaan sitten kun saa kaikesta siitä parittelusta vihdoin vauvan.
En ole hänen omaisuuttansa, vaikka päästikin randomeita lypsääntymään lettuunsa.
Kun synnyin vasten tahtoani kuolemaan, päälläni oli monen eri äijän mälliä ja emäni paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Iltalehdessä kerrottiin parikymppisestä seksityöläisestä. Hän kertoi, että hänellä on mukava ja itsenäinen työ, josta saa erittäin hyvin palkkaa.
Onko tämä ihminen menestynyt?
Ei voi sanoa muuta kuin, että tällä hetkellä menee hyvin, jos on tyytyväinen tilanteeseen. Parikymppisenä seksialalla hyvän tilin tekeminen on helppoa. Iän mukana tyytyväisyys ammattiin voi kadota, mielenterveys rakoilla ja muuta. Toisaalta fiksu saattaa tehdä kyseistä työtä vain pari vuotta ja ryhtyä sitten vaikka sijoittamaan.
Jos seksialalle menemisessä on motivaationa osin esimerkiksi pärjäämättömyys opiskella tutkintoa korkeakoulussa tai olla sosiaalisesti toisten kanssa, se voi ennustaa vaikeaa tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tekosyitä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset pärjää koulussa, miehet työelämässä.
Naiset pärjää oikein hyvin ja paremmin kuin miehet koska naisilla on esteitä mitä miehillä ei ole, esim lapset laskee naisen arvoa työmarkkinoilla kun taas miehillä se nostaa arvoa. Perheellinen mies, palkataan mieluummin kuin perheetön mies. Perheellinen nainen taas on riski työnantajan silmissä ja vaikeuttaa niin palkkaamista kuin etenemistäkin.
Miksi vain 12% yrittäjistä on naisia?
Miehillä on heikompi itsekritiikki, epärealistinen ja ylimitoitettu käsitys omista tiedoistaan ja taidoistaan. On hienoa, kun saa olla "toimitusjohtaja". Yrittämisen ja johtamisen jälki on mitä on.
Lähde?
Jotkut ryöstetään persoonallisuushäiriöisten toimesta. Monet älykkäät opettavat persoonallisuushäiriöiset puhumaan älykkään menestymättömyydestä, koska muut älykkäät tajuavat heti, mistä on kyse. Menestymättömyys on persoonallisuushäiriölle sama asia kuin rahattomuus tai vallan puute. Valta hankitaan Suomessakin väkivallan avulla. Kaikki eivät vielä tiedä sitä.
Tiedän semmoisia ketä pitää niitä ketkä luokitellaan menestyjiksi aivopestyiksi hulluiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen (olin) älykäs tyttö. Olin kympin oppilas näkemättä lainkaan vaivaa aina lukioon asti, kun alkoi alamäki. Peruskoulussa minusta oli tehty useampi lastensuojeluilmoitus, mutta vanhempien menestys kuittasi asian. Elettiin 2000-luvun alkua.
Kirjoitin lopulta E:n paperit krapulassa, eli alkoholilla oli vaikutusta asiaan. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 9,7 kun lukiossa se oli enää 8,9.
Lukuloman vietin lähikapakassa. Olin jo sen ikäinen, koska vietin vaihtarivuoden ennen toista luokkaa.
Lukion jälkeen olen hakenut kolmeen eri korkeakouluun (Helsingin yliopisto, maakuntayliopisto ja eräs ammattikorkeakoulu). Kaikkiin niihin pääsin lukematta pääsykoekokeisiin, mutta en pärjännyt opinnoissa, koska yhtäkkiä olisi pitänyt nähdä vaivaa.
Mielestäni tämä näkökulma unohdetaan liian usein: peruskoulu ja lukio on toisinaan niin helppoa perusälykkäille, että juuri he tarvitsisivat tukiopetusta. Jonkinlaista valmennusta tulevaan: nyt sinun ei tarvitse nähdä vaivaa, mutta tulevaisuudessa tarvitsee.
Tunnollisuutta ei opeteta ensimmäisellä ja toisella asteella, vain hyvistä arvosanoista palkitaan (stipendit ja kunniamaininnat).
Kognitiivista kapasiteettiani kuvailtiin eräissä neurologisissa testeissä sanoin erittäin älykäs.
No, mikä sitten on lopulta älykkään määritelmä?
Se fiksu spurgu siellä lähikapakan nurkkauksessa vai se uraputkessa oleva tohtori alle kolmekymppisenä?
Yleensä älykkäät ihmiset pääsevät vauhtiin vasta yliopistossa, kun pääsevät sen aiheen kimppuun, josta ovat kiinnostuneita. Näin kävi minulle, joka en peruskoulussa ja lukiossa viihtynyt.
Jos yliopistossa ei pärjää, niin silloin äo ei ehkä kuitenkaan kovin korkea ole, vaan ihan perusfiksu, jolle abstrakti ajattelu tuottaa hankaluuksia opintojen alussa. Ulkoa opettelemalla ei yliopistossa enää sillä tavalla pärjää kuin vielä lukiossa. Kyse ei niinkään ole siitä, että asiat olisivat välttämättä vaikeita, vaan ajattelun systemaattisuus ja kriittisyys punnitaan. Monilla menee kolmanteenkin opintovuoteen ennen kuin tieteellinen ajattelu opitaan ja arvosanat kohoavat. (Olen tutkijan urani alussa ollut yliopisto-opettaja.)
Ihmisiähän on liikaa, oletko kuullut?
Lisäksi yrittäjilläkin on lapsia, vaikka syntymä on kuolemantuomio. Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.