Koska viimeksi olet pitänyt vauvaa sylissä?
Spinoffina tästä: https://www.vauva.fi/keskustelu/3226330/yle-moni-30-vuotias-ei-ole-edes… Minä olen pitänyt vauvaa (kaverin lapsi) sylissä viimeksi vuonna 2006. 70-luvun lopulla syntynyt. Itse olen vela ja ei oikein ole lapsellisia kavereita/tuttuja. Tai sitten olen tutustunut kavereihin siinä kohtaa, kun niiden lapset on vähintään alakouluikäisiä.
Kommentit (576)
25 vuotta sitten, kun olin juuri 18 täyttänyt ja joku sukulainen tunki vauvan syliin, yllättäen, odottamatta.
Että kun mulla oli "jo poikakaveri niin jos vauvakuume tarttuisi" :(
Olin leikisti pudottavani vauvaa noin puolen minuutin jälkeen, siis annoin vain olevinaan liukua vähän matkaa ja sanoin "Oho katoppa kun ei pysy tässä millään...." jotta voisin palauttaa sen vauvan, tällaisena epäpätevänä vauvanvahtina.
Sen jälkeen sukulaiset ei enää antaneet mulle vauvojaan syliin.
Kavereillani ei ole lapsia, kuten ei itsellänikään.
Työkaverit ei käy työpaikalla esittelemässä ja kierrättämässä vauvoja sylistä syliin. Parempi vaan niille vauvoille ettei saa kaiken maailman pöpöjä.
Omat vauvat täytti juuri 22 v. Sen jälkeen en ole ollut vauvojen kanssa tekemisissä.
En koskaan, enkä aio pitääkään. Turha niitä on syliini tyrkyttää. "Vauvakuume" ei siitä nouse, päinvastoin.
Olen pitänyt vauvoja sylissä paljonkin. Hoidin nuorena lapsia, siihen aikaan se oli tyypillistä työtä teinitytölle. Nyt yli 40-vuotiaana olen pitänyt viimeksi sylissä omaa vauvaa muutama vuosi sitten.
Pidin kastejuhlissa serkkuani sylissä ja laskin sen vanhempiensa sängyn päälle jossa se alkoi piereksimään, en ollut ajatellut että vauvatkin pieree.
Ystäväni sanoi että vaikka hänellä on kolme lasta, ja sai naapurin vauvan hoitoon pariksi tunniksi, kun hän piti naapurin vauvaa sylissä, hänelle tuli negatiivisia tunteita ei tykänny.
Onko sellainen normaalia?
Vauvan sylissä pitäminen saa taas ymmärtämään lapsien tärkyden ja ihanuuden. Suvussani ei pitkään aikaan ollut vauvoja ja suhtauduin lapsiin vähän välinpitämättömästi. Mutta kun vauvoja tulee omille lapsille, huomaa kuinka todella tärkeitä lapset ovat. Useinhan se näin menee; vasta kun jokin tunteita koskettava asia tapahtuu itselle, niin sitten sitä vasta ymmärtää arvostaa.
En edes halua pitää vauvaa sylissä. Vauvat ovat pahanhajuisia (oksennuksen) pulautuksia pulauttalevia ja kauheita sinappikoneita ähkivine rutistuksineen, pieruineen. Kiitos ei.
30 vuotta pessyt muiden perseitä työksi mutta ihan vauvaa 20 vuotta sitten siis tervettä sairaita pesty työn puolesta vammaisia.Urakkatyö.
Lasketaanko koiranpentu vauvaksi? Sellainen on niin ihana!! Jos lasketaan, niin puoli vuotta sitten!! :)
Monta kertaa viikossa suloista lapsen lastani. Vauvat ovat aina ihanampia, kun ne ovat omaa jälkikasvua, tai vaikka oma kummilapsi.
Kuukausi sitten kävin katsomassa kummilastani ekaa kertaa. Ens viikolla kummitäti pääsee taas katsomaan vauvaa
En ole koskaan pitänyt vauvaa/lasta sylissä. En itse halua lapsia, eikä tutuillakaan sellaisia ole.
N32
On siitä nyt yli kolmekymmentä vuotta, ja se saatanan penska heittäytyi lyömään päänsä pöydänkulmaan ja meni valittamaan äidilleen. Pennun äitee onneksi ymmärsi, etten ollut syypää-
Kersasta kasvoi ihan järkyttävä paskaläjä.
Poikaystäväni veljen vaimo tahallaan lykkäsi sukujuhlissa heidän vauvansa syliini. Tiesi kyllä, että en välitä niistä. Olin vaikeana ja sitten nauraa räkättivät minulle. Oli ahdistava tilanne. Vähän sillä mielellä sukulaiset nauroivat: että koskas teille. EI IKINÄ!
En enää koskaan mene heidän juhliinsa.
Stripparia olen viimeksi pitänyt sylissä