Koska viimeksi olet pitänyt vauvaa sylissä?

Silloin, kun oli omat lapset. Yli 30 v sitten

Juhannusaattona sain pitää meillä vierailulla olleen perheen vauvaa sylissä. Onneksi tätä vauvaa saan sylitellä melko usein, kun oma "vauva" jo lähes aikuinen.

Vähän yli viikko sitten ihanaa veljenpoikaani, ens viikonloppuna tulee taas hoitoon niin pääsee pitämään sylissä 247 kun on sellainen mamero <3

Kummilasta ristiäisissä.

Se kiemurteli, repi teräsnäpeillään mun kaula-aukkoa ja kuolasi päälleen.

Vastenmielinen kokemus. Enpä sentään pudottanut sitä.

En ymmärrä vauvojen palvontaa. Siinä on jotain perin juurin teennäistä.

Vierailija kirjoitti:

20 min sitten, nyt päikkäreillä

Ihmetyttää, ketkä oikein tarjoavat vauvojaan kaikkien syliin? Minulla päinvastainen kokemus: kaikenmaailman puolitutut ovat pyytämässä vauvaa syliin. En helpolla anna, ellei ole luottoa.

Niin ne vaan tekee.

Ihmettelen sitä huolettomuutta. Vauvan pitely ei suju itsestään oikein. Kuka joutuisi häkkiin jos se kiemurtava pökäle putoaisi lattialle?

Vinkki ja toive: pankaa vauva vaunuihin (tms.) jos ette pitele sitä itse! Älkää tunkeko sitä ilman lupaa sivullisille.

Minulla ei ole vielä lapsia, mutta olen reilu kolmekymppinen, joten kaveripiirissä on vauvoja vaikka kuinka. Välillä joku työntää vauvansa hetkeksi syliin, kun tarvitsevat molempia käsiään johonkin.

Varmaan viimeksi pari viikkoa sitten, en ole niin kamalasti kiinnittänyt huomiota, että muistaisin. En pyydä vauvoja itse syliin, mutta ei haittaa pitää sylissä, jos joku tarvitsee hetken jotakuta pitämään vauvaansa.

Miksi vauvat onkin niin vastenmielisiä? Löysiä punaisia lötköjä jotka kirkuu niin että korviin sattuu.

Kun taas esim. koiranpennut on suloisia, jänteviä ja touhukkaita. Koira herättää hoivausvietin, vauva herättää pakoreaktion.

Kuulemma moni on tuntenut näin. Sitten sai oman, ja taivas aukeni.

en koskaan (67v)

Muistaakseni en ikinä. 

N51

En ikinä. Inhoan vauvoja ja tähän asti olen onnistunut kieltäytymään niitä syliin väkisin tyrkyttäjiltä. Jos ei muu auta, niin nostan hirveän metelin.

Täh, nyt en ymmärrä että mikä ihmeen _juttu_ on pitää vauvaa sylissä?

Pari vuotta sitten pitelin serkun vauvaa. Taapero oli kiertänyt vieraiden sylistä toiseen ja tottakai juuri minun syliin istahdettuaan natiainen pamautti pampersiin sellaiset seitsemän kilon muksuribulit että olisi lentänyt kuin raketti varmaan kuuhun asti ellen olisi pidellyt kiinni. Onneksi oli niin laadukkaasti sidotut vaipat ettei tiivisteet alkaneet falskaamaan, olisi varmaan mennyt sylissäpitohalut iäksi.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten pitelin serkun vauvaa. Taapero oli kiertänyt vieraiden sylistä toiseen ja tottakai juuri minun syliin istahdettuaan natiainen pamautti pampersiin sellaiset seitsemän kilon muksuribulit että olisi lentänyt kuin raketti varmaan kuuhun asti ellen olisi pidellyt kiinni. Onneksi oli niin laadukkaasti sidotut vaipat ettei tiivisteet alkaneet falskaamaan, olisi varmaan mennyt sylissäpitohalut iäksi.

Vauva oli sylissä ja taapero lensi kuuhun?

Varmaan hurjaa, vaikka syy-seuraus-kuvio jää epäselväksi.

Noin 38 vuotta sitten omaa poikaani, tahtoisin kyllä pitää vauvaa sylissäni taitaa haaveeksi jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vauvat onkin niin vastenmielisiä? Löysiä punaisia lötköjä jotka kirkuu niin että korviin sattuu.

Kun taas esim. koiranpennut on suloisia, jänteviä ja touhukkaita. Koira herättää hoivausvietin, vauva herättää pakoreaktion.

Kuulemma moni on tuntenut näin. Sitten sai oman, ja taivas aukeni.

Vauvat syntyy ihan keskeneräisinä, yhdessä tekstissä verrattiin, että vasta 18 kk vanha vastaa monia vastasyntyneitä eläimiä. 18 kk on jo jäntevä taapertaja.

Miten ikinä vauvat on selvinneet yli niskantuentaiän ( ekat 4 kk) metsästäjä-keräilijöiden aikaan ??

Minulla ei ole mitään ongelmia kunnioittaa normaalia vela-ihmistä. Normaalia. Ymmärrän, etteivät kaikki halua lapsia.

Sitten on nämä pikkusieluiset hullut uhoajat, haukkujat, jotka eivät ole päässeet yli siitä loukkauksesta, että he joutuivat pitämään 35 vuotta sitten jotakuta vauvaa pienen hetken sylissä. Niin anteeksiantamaton synti, että pitää vuosienkin jälkeen höyrytä siitä internetsissä, haukkua lapsi ja vanhemmat mitä oksettavimmilla nimittelyillä. En voi olla ajattelematta, että tällainen henkilö elää jossakin ihme tynnyrissä. Aika helpolla on sitä on elämästä selvitty, jos hirveintä maailmassa tosiaankin ovat vauvat.

Eilen. Sukulaislapsi.

En koskaan! Kaksivuotias taitaa olla nuorin jota olen pitänyt sylissä, kun olin lähihoitajan työssäoppimisessa päiväkodissa.

Ystävän vauvaa kuukausi sitten. Silloin tällöin sukulaisten vauvoja, hoidan välillä siskoni lapsia, vaikka olen vela. Tykkään vauvoista, ne on helppoja verrattuna uhmaikäisiin.

Vuonna 1997. En sen jälkeen. Sukulaisen vauva.