Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdemielipiteesi, jota kaikki eivät ymmärrä -peukutusketju
29.04.2023 |
Mitä parisuhteisiin liittyvää mielipidettäsi kaikki eivät ymmärrä. Yksi mielipide per viesti. Peukku ylös = Olen samaa mieltä kanssasi, peukku alas = olen eri mieltä kanssasi.
Mielipide: Leskeksi jääneen ei kannata kiirehtiä uuteen suhteeseen.
Teen töitä läheisensä menettäneiden parissa.
Rehellisesti sanottuna suosittelisin, että leskeksi jäämisen jälkeen jokainen olisi puolison kuoleman jälkeen parisen vuotta yksin. Riippumatta siitä, onko surutyötä tehnyt etukäteen ollenkaan vai ei. Väistämättä osa surutyöstä tehdään kuoleman jälkeen, vaikka osa kokee tehneensä sen etukäteen kokonaan. Osa asioista tulee kuitenkin läpi käytäväksi vasta, kun ihminen on kuollut. Ihminen tarvitsee aikaa kuoleman läpikäymiselle, omalle surulle ja uuden arjen hyväksymiselle. Olemalla rauhassa yksin ihminen myös pystyy tarkastelemaan sitä, mitä aiempi parisuhde opetti, mitä itse voisi tehdä uudessa suhteessa toisin ja millainen puoliso olisi hänelle hyväksi. Herkästi näissä nopeasti puolison kuoleman jälkeen aloitetuissa suhteissa ihastutaan nopeasti, mutta ihminen ei ole itselle aidosti sopiva. En siis näe pahana sitä, että ihmiset muodostavat uusia parisuhteita leskeksi jäämisen jälkeen, mutta kiirettä ei kannattaisi pitää.
Kommentit (201)
Moni pitkä parisuhde ei ole kovinkaan onnellinen eikä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmasti ihan äärimmäisen epäsuosittu mielipide, mutta en usko monikulttuurisiin parisuhteisiin. No, ehkä jos molemmat ovat asuneet pitkään samassa maassa, niin juttu voi toimia mutta silloinkin vaikuttaa että on vaikea päästä aidosti lähelle toisen ajatuksia ja sisintä. On varmasti pariskuntia joilla menee hyvin, mutta luulen että monet monikulttuuriset parit elävät yhteiselämäänsä vähän sellaisella pinnallisella tasolla. Ja jotkut toki voivat olla siitä tyytyväisiä, eivätkä hae mitään syvää yhteyttä. Joka tapauksessa uskon että pääsääntöisesti suomalainen on tarkoitettu suomalaiselle.
Monet sellaiset ihmiset ovat parisuhteessa, joiden kanssa kenenkään ei kannattaisi olla. Sitten taas monet todella mukavat ihmiset ovat yksin, vaikka kaipaisivat parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata pitkiä (= yli vuoden) avoliittoja. Vakavasti suhteeseen eli avioliittoon tai ei lainkaan.
Miten se nimi siellä paperissa kääntää tilanteen?
T. Yli 25v avoliitossa, eikä tarvetta toisen rahoihin
Mikä nimi? Itse pidin oman sukunimeni mennessäni avioliittoon.
Avioliittoon mennessä allekirjoitetaan paperi, johon laitetaan oma nimi. Sitä kutsutaan allekirjoitukseksi. Ei liity sukunimen vaihtamiseen millään tavalla.
Ihmiset tuijottavat liikaa ulkonäköä parisuhdeasioissa.
Joo, ulkonäkö on iso juttu nuorena, mutta kun mennään eläkeikään, niin kaikki sitä on täynnä ryppyjä, muhkuroita ja muuta. Eikä se kaunis/komea ulkonäkö onnelliseksi tee. Jos suhde perustuu pitkälti ulkonäköön, niin iso osa suhteen liimasta karisee pois ihmisten ikääntyessä ja ulkonäön muuttuessa.
Ja en siis sano sitä, etteikö vanha ihminen voi olla kaunis, useimmille nuoruuden ihannoijille nuoruus = kauneus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa ei kannattaisi koskaan elää vain toisen rahojen varassa. Jos ansaitsija kuolee/tulee ero, niin toisella koittaa tiukat ajat.
Parisuhteessa voi elää ihan hyvin muuttamatta yhteen, vaikka yhteisiä vuosia olisi jo runsaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivusta seuranneena olen huomannut, että moni nuorena aikuisena pitkään yksin ollut nainen sortuu kolmekymppisenä ottamaan itselleen "huonomman" kumppanin kuin mistä alun perin haaveili. Jos alkuun haaveissa oli esim. ikäisensä, lapseton ja samantasoisesti koulutettu mies, niin tuosta vaatimuksesta tingitään. Alkavat parisuhteeseen esim. 20 v vanhemman, perheellisen tai arjenhallintaongelmaisen kanssa. Lopulta harmitellaan, miten tuo mies ei osallistukaan kotitöihin, miten aiemman liiton lapset rassaa tai miehen kunto prakaa, kun miehelle tulee ikää.
Koen siis, että kriteereistä ei kannattaisi tinkiä siksi, että pelkää jäävänsä yksin.
Minusta olennaista ei ole se, onko puolison kanssa hirveästi yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia, vaan se, että arvomaailma on sama. Minusta olennaista on se, että hyväksyy toisen erilaiset harrastukset, koska ne ovat toiselle tärkeitä, vaikka ei itse niistä välitä.
En siis kaipaa miestä harrastamaan samoja asioita kanssani. Olisin vähän huolissaan, jos mies rakastaisi naistenlehtien lukemista, hömppäsarjoja ja kahvittelua naisten kesken. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vahva suositus: Avioliitto p ä ä t t y y toisen puolison kuolemaan. (Kunpa itse olisin tajunnut tämän)
Näin on. "Kunnes kuolema meidät erottaa"
Hirveää kiirettä parisuhteessa etenemisen suhteen. En ole koskaan ymmärtänyt näitä, jotka heti seurustelun alkamisen jälkeen paukkaavat kihloihin, ostavat yhteisen talon, menevät naimisiin ja saavat lapsen lyhyen ajan sisällä. Sitten osa eroaa yhtä nopeasti kuin suhde on alkanutkin. Ihan hyvin suurin osa aikuisista voisi sen pari vuotta (eli rakastumisvaiheen mentyä ohi) katsella, onko tämä nyt oikeasti sitä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä, jotka puolustelee pettämistä.
Pettäminen hajoittaa ihan kaiken sen, minkä päälle parisuhde on rakennettu: Luottamus, välittäminen toista kohtaan ja turvan tunne. Tuhoa nuo eikä sillä suhteella ole sen jälkeen kunnollista ja hyvää tulevaisuutta.
Puhumatta siitä, että pettäminen on vakavaa henkistä pahoinpitelyä.
Oletpa mustavalkoinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Puolison lapsuuskodin parisuhdemalli vaikuttaa todella paljon siihen, miten puoliso suhtautuu parisuhteeseen/toimii sellaisessa.
Kun alat seurustella, niin katso, millainen appivanhempiesi parisuhde on. Saat paljon osviittaa siitä, millaisen parisuhdemallin puolisosi on saanut kotoaan. Hyvät ja huonot tavat siirtyvät herkästi seuraavan sukupolven parisuhteisiin. Minä tein nuorena sen mokan, että menin naimisiin miehen kanssa, jonka isä oli paatunut naistenmies. Arvata saattaa, että mieheni ihaili isäänsä yli kaiken ja päätyi pettämään minua jo pian häiden jälkeen.
Onneksi jotkut aivan tietoisesti katkaisevat huonon kierteen: eivät ikinä halua toimia kuten ovat lapsuudessaan nähneet. Se vaatii tarpeeksi vahvan henkilön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa ei kannattaisi koskaan elää vain toisen rahojen varassa. Jos ansaitsija kuolee/tulee ero, niin toisella koittaa tiukat ajat.
Kyllä. Olen aina puhunut sen puolesta, että itse pitää tienata elantonsa. Ei koskaan miehen armoille raha-asioissa. Se vääristää suhteen hyvänkin kumppanin kanssa.
Naisen seksihistorialla on merkitystä.
Nainen, jolla on ollut 3 kumppania on aina parempi kuin nainen, jolla on ollut 5 tai enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa ei kannattaisi koskaan elää vain toisen rahojen varassa. Jos ansaitsija kuolee/tulee ero, niin toisella koittaa tiukat ajat.
Kyllä. Olen aina puhunut sen puolesta, että itse pitää tienata elantonsa. Ei koskaan miehen armoille raha-asioissa. Se vääristää suhteen hyvänkin kumppanin kanssa.
Entä naisen armoille?
#miesvihaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä, jotka puolustelee pettämistä.
Pettäminen hajoittaa ihan kaiken sen, minkä päälle parisuhde on rakennettu: Luottamus, välittäminen toista kohtaan ja turvan tunne. Tuhoa nuo eikä sillä suhteella ole sen jälkeen kunnollista ja hyvää tulevaisuutta.
Puhumatta siitä, että pettäminen on vakavaa henkistä pahoinpitelyä.
Oletpa mustavalkoinen ihminen.
Pettämisessä ei ole mitään mustavalkoista. Vain hyvin itsekkäät ihmiset, jotka eivät oikeasti välitä kumppanistaan pettävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän hyvin epäilyttävänä sitä, että aikuinen on suhteessa alaikäiseltä näyttävän aikuisen kanssa. Normaali, terve aikuinen ei viehäty ihmisestä, joka voisi ulkonäkönsä puolesta hyvin olla alaikäinen. Koska jos viehättyisi, mikä estäisi tätä viehättymästä myös oikeasti alaikäisestä?
Ja kyllä, merkitystä on muullakin kuin ulkonäöllä. Mutta kyllä useimmat parisuhteet ovat vähintään alkuvaiheessa vaatineet sen, että molemmat ovat pitäneet toisiaan viehättävinä.
Miksi se pitäisi estää? Eihän sitäkään mikään estä, että vahingossa luulee alaikäistä täysi-ikäiseksi ja viehättyy tästä.
Normaalilla ihmisellä kiinnostus lakkaa joka tapauksessa viimeistään silloin, kun saa tietää henkilön olevan alaikäinen.
Ei, normaali ihminen ei viehäty alaikäisestä, PISTE.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa ei kannattaisi koskaan elää vain toisen rahojen varassa. Jos ansaitsija kuolee/tulee ero, niin toisella koittaa tiukat ajat.
Kyllä. Olen aina puhunut sen puolesta, että itse pitää tienata elantonsa. Ei koskaan miehen armoille raha-asioissa. Se vääristää suhteen hyvänkin kumppanin kanssa.
Entä naisen armoille?
#miesvihaa
Sama asia niin miehillä kuin naisilla. Omat tienestit.
Eiköhän tällaiset tapaukset, joissa ex-,es ensitöikseen ilmoittaa tappavansa tosien ja mahd. tulevan vaimosna ja lapsensa ole aika harvassa niin, että tilanne etenee tämän jälkeen joksikin sellaiseksi, jota voisi myöhemmin kutsua menneeksi parisuhteeksi. - Itseäni kiinnostaa se miten tai kuinka parisuhteet -niin hyvät kuin huonot- syntyvät ja mikä toisessa mahdollsiesti oli se jokin. Yritän päästä jyvälle siitä, mikä itsessäni on kun en itse ole voinut edetä kenenkään kanssa parisuhteeseen.
On itselleni liian yksinkertainen selituys, että tässä asiassa toiset ovat onnekkaampia kuin toiset. Tai kuinka olen jotenkin erityisen nirso. Tai kuinka en ymmärtäsi tasoani tai kenties paremmin tasottomuuttani.
Se ettei pysty tai kykenen lainkaan reflektoimaan itseään ja mainitsemaan ex-parisuhdekumppansitaan mitään edes neutraalia jos jonkin edes yhden yksittäisen hyvän asian mainitseminen tuottaa vaikeuksia vuosia myöhemminkin antaa minusta toisesta vähän mustavalkoisen kuvan. Harva asia kuitenkaan on täysin mustavalkoinen ehdottoman jotain tai jokin.
Tarkoitukseni ei ole uhriutua tai alkaa ulisemaan kuinka "jännät" saavat huomiota tai kuinka tiedetään monen paaatuneemmankin rikollisen saavan itselleen postia heille kirjoittelevilta naisilta. Siinä kun itse huomaan taas yhden vuoden vierähtäneen lisää sinkkuna. Oma elämäni on ihan liian arvokas siihen, että käyttäsin olemalla kateellinen edellä mainitsemmilleni naisten kirjeiden kohteille "jännille" tai paatuneille rikollsille. Katkeroitumalla en voita mitään. Uhriutuminen tai ulsiemiseni tuskin parantaa mahdollsiuuksiani parisuhde markkinoilla.
Mutta harhaisessa mielessäni kuvittelen sensijaan, että tosinaan harjoittamallani itsereflektiolla voisin jollen nyt parnataa mahdollsiuuksiani läöytää parisuhdekumppani, niin ainakin jollain tavoin yrittää pitää itseni järjissäni. (- Siinä vähässä järjessä, mitä minulla vielä on jäljellä).