Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdemielipiteesi, jota kaikki eivät ymmärrä -peukutusketju
29.04.2023 |
Mitä parisuhteisiin liittyvää mielipidettäsi kaikki eivät ymmärrä. Yksi mielipide per viesti. Peukku ylös = Olen samaa mieltä kanssasi, peukku alas = olen eri mieltä kanssasi.
Mielipide: Leskeksi jääneen ei kannata kiirehtiä uuteen suhteeseen.
Teen töitä läheisensä menettäneiden parissa.
Rehellisesti sanottuna suosittelisin, että leskeksi jäämisen jälkeen jokainen olisi puolison kuoleman jälkeen parisen vuotta yksin. Riippumatta siitä, onko surutyötä tehnyt etukäteen ollenkaan vai ei. Väistämättä osa surutyöstä tehdään kuoleman jälkeen, vaikka osa kokee tehneensä sen etukäteen kokonaan. Osa asioista tulee kuitenkin läpi käytäväksi vasta, kun ihminen on kuollut. Ihminen tarvitsee aikaa kuoleman läpikäymiselle, omalle surulle ja uuden arjen hyväksymiselle. Olemalla rauhassa yksin ihminen myös pystyy tarkastelemaan sitä, mitä aiempi parisuhde opetti, mitä itse voisi tehdä uudessa suhteessa toisin ja millainen puoliso olisi hänelle hyväksi. Herkästi näissä nopeasti puolison kuoleman jälkeen aloitetuissa suhteissa ihastutaan nopeasti, mutta ihminen ei ole itselle aidosti sopiva. En siis näe pahana sitä, että ihmiset muodostavat uusia parisuhteita leskeksi jäämisen jälkeen, mutta kiirettä ei kannattaisi pitää.
Kommentit (201)
Minusta on mautonta haukkua tai vähätellä julkisesti aiempaa puolisoa, kun on löytänyt uuden parisuhteen.
Tällaiseen ilmiöön olen törmännyt useamman kerran. Sari ja Janne ovat olleet naimisissa liki 20 vuotta, heillä on pari teini-ikäistä lasta. Sari ja Janne eroavat Jannen aloitteesta. Janne aloittaa uuden parisuhteen Tiinan kanssa ja julkisesti hehkuttaa, miten Tiina on hänen elämänsä rakkaus ja nyt Janne vasta tietää, mitä aito rakkaus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde voi olla toimiva, vaikka ei olisi yhteisiä harrastuksia.
Kyllä. Tästä on ihan omat kokemukset=pitkä avioliitto joka oli harmooninen ja hyvä. Ehkä juuri siitäkin syystä, ettei kaikkea tehty yhdessä ja käsikädessä. Lomilla kävimme yhdessä, mutta kummallakin olivat omat harrastuksensa.
Tehdään itse oman ruokamme, koska en ala aikuselle kokiksi ja haluan syödä paljon kevyemmin kuin puolisoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhdemielipiteesi, jota kaikki eivät ymmärrä" ja ketju täynnä täysin tavanomaisia ja normien mukaisia asioita, joista lähes kaikki ovat samaa mieltä.
Totta. - Silti minusta on ollut kiintoisaa seurata millaisia "peukkuja" oma postauskeni het keskustelun alussa saa tais saisi aikaan. - Esitin siinä että Mies (tai nainen) voi olla monin tavoin hyvä parisuhdekumppani, vaikka hän ei olisi aiemmin ollut parisuhteessa ja hän olisi ennättänyt varttua jo yli 30 vuotiaaksi.
Hetki sitten kun vilkaisin, niin saaduista kommenteista päätellen vajaa viidennes on sitä mieltä, että tämä ei pitäisi paikkansa. - Mitä tästä pitäisi nyt ajatella itse? - Pitäikö vastaisuudessa valehdella oma kokemattomuus toiseksi? - Kun en nyt oiekin usko, että uhriutuminenkaan on parasta mitä voisin tehdä. Enkä myöskään viehäty ajatuksesta, että itse pyrkisin nyt kenen hyvänsä kanssa parisuhteeseen jatkaen samalla "sen" oikean etsimistä, joon uskottelsin voivani vaihaa lennosta. Vaan mitenkäs tässä. Eliniän odotteen perusteella minulla kuitenkin saattaisi olla elinvuosia edessäpäin enemmän kuin vielä takana.
Vedät marttyyriviitan harteille jonkun viidenneksen mielipiteen takia?
Ehei. En suinkaan vaan seuraan mielenkiinnolla. Tai no. Yritän harjoittaa "taas" itsereflektiota. Kun on aina ollut sinkku mutta koska en tunnustaudu vannoutuneeksi sinkuksi tai erakoksi niin yritän hahmottaa itsestäni, mikä minussa olisi sellaista, joka vaatisi parannusta, jotta voisin edesauttaa kumppanin kohtaamsita tai löytämistä.
Kun kai sitä on jokin välimuotokin sille, että joko hakisi täysillä tai sitten käpertyisi itseensä ja aattelisi että olkoon menneeksi minua ei ole luotu tai tarkoitettu saamaan mahdollsiuutta elää parisuhteessa kun en ole sellaista vielä(kään) löytänyt vaikka ikä alkaa jo kolmosella, enkä tähän mennessä ole sellaista kokenut. Jaa kuinka olisin tämän vuoksi kumppanivaihtiehtona korkeintaan kakkosluokkaa; kun kaikki parhaat ovat saaneet jo mahdollsiuuden olla jaj elää parisuhteessa alle 30 vuotiaina.
Itse olen sinkku ja lapseton, enkä koskaan ole ymmärtänyt kun jotkut haluavat ylläpitää mielikuvaa, että lapsia omaavat lähivanhemmat ja yksinhuoltajat olsivat heitä, joiden joukosta olisi huomattavasti helpompaa löytää ja saada itselle kumppani. Itse ajattelen päinvastoin. - Sillä jos itselläni olisi lapsi(a) , niin ainakin tässä ja nyt koen, että silloin olisin vieläkin tarkempi ja mahdollisesti varovaisempi kenen kanssa saattaisin harkita ja yrittää rakentaa uutta parisuhdetta olin sitten lähivanhempi tai etävanhempi mutta vallan erityisesti, jos olisin laps(i)en yksinhuoltaja. - Ainakin niin kauan kuin lapseni olisivat verraten nuoria.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos selvästi aikuiseen ikään ehtineet ihmiset ovat seurustelleet vuosia ja toinen ei halua naimisiin toisen toiveesta huolimatta, ei hän ole suhteessa tosissaan. Kyllä muutamassa vuodessa näkee, onko toinen ihminen sellainen, jonka kanssa haluaa viettää loppuikänsä. Ei sitä tarvitse arpoa kymmentä vuotta.
Eihän se, että vietetään yhdessä loppuelämä, ole sama asia kuin se, että mennään naimisiin. Eivät ne tietenkään sulje toisiaan pois, mutta ovat kaksi eri asiaa silti.
Huom! Tuossa sanotaan, että jos ei mene naimisiin, vaikka toinen haluaisi mennä. Ihan eri asia, jos kumpikaan ei halua naimisiin.
Miten niin ihan eri asia? Voi se osapuoli, joka ei halua naimisiin, haluta silti olla loppuelämän yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mautonta haukkua tai vähätellä julkisesti aiempaa puolisoa, kun on löytänyt uuden parisuhteen.
Tällaiseen ilmiöön olen törmännyt useamman kerran. Sari ja Janne ovat olleet naimisissa liki 20 vuotta, heillä on pari teini-ikäistä lasta. Sari ja Janne eroavat Jannen aloitteesta. Janne aloittaa uuden parisuhteen Tiinan kanssa ja julkisesti hehkuttaa, miten Tiina on hänen elämänsä rakkaus ja nyt Janne vasta tietää, mitä aito rakkaus on.
Ei tuo ole haukkumista, vaikka toki se voi Sarista tuntua pahalta jos uutta onnea oikein julkisesti korostetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exiin ei pidetä mitään yhteyttä, ellei ole yhteisiä lapsia.
Asiaa sivuten minulle (miehelle) yksi varma kiinnostuksen tappaja on ja on ollut jos treffikumppanini tai nainen, josta saattaisin olla kiinnostunut ei ole kyennyt tai pystynyt sanomaan ex-kumppanistaan yhtään mitään positiivista saati neutraalia, jos siis hänestä (ex-kumppanista) on jossain kohtaa tarvinnut jotain sanoa. Ja lisää tähän vielä sen, että haukkuu ja halveksii häntä huomattavan paljon. (siis muutakin kuin tokaisemalla, että kuinka ex on tai oli täys m...ku).
- Tokihan ymmärrän negatiiviset tunteet ja mielipiteet ex-kumppanista paremmin, jos ero on vasta verraten tuore mutta jos erosta on jo useampi vuosi edelleenkään ei vuosia jälkeenpäinkään pysty sanomaan yhtään mitään neutraalia tai positiivista ex-kumppanistaan, niin jotenkin koen asian kiusallisena.
Tai ainakin mieeleeni hiipii muutama kysymys. 1, on se, että miksi sitten oli valmis ja halukas (va pakottiko joku siihen, että teistä aikaan tuli pari. - Ja tosiekis jos hän oli niin vastenmielinen ja kamala, niin mikä sitten sinä olit? - Ja mitä odotat tai vaadit minun olevan?
Miten ihmeessä voisi sanoa mitään hyvää sellaisesta ex-miehestä, joka on yrittänyt tappaa vaimonsa ja lapsensa?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ryhtyvät parisuhteisiin, jotka ovat jo lähtökohdiltaan huonot. Tyyliin, että aloitetaan parisuhde päihdeongelmaisen kanssa ja sitten mietitään, miksi arki on niin vaikeaa.
Tottakai elämässä voi tapahtua kaikenlaista, mutta en tajua näitä, jotka jo lähtökohtaisesti valitsevat puolison, jonka kanssa tulee varmasti haastetta puolison tilanteen vuoksi.
Koska tunteet. Itse olen sitä mieltä että kumppani pitäisi valita sataprosenttisesti tunteella. Jos joku ihminen saa sut sekaisin enemmän kuin kukaan muu koskaan, tilaisuuteen kannattaa tarttua, vaikka järjellä ajateltuna ei ehkä kannattaisi. Mieluummin helvetin vaikea mutta tunnetta täynnä oleva suhde kuin tylsä järkisuhde.
Tää oli nyt se mun epäsuosittu mielipide. Alapeukkuja odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ihmisiä, jotka puolustelee pettämistä.
Pettäminen hajoittaa ihan kaiken sen, minkä päälle parisuhde on rakennettu: Luottamus, välittäminen toista kohtaan ja turvan tunne. Tuhoa nuo eikä sillä suhteella ole sen jälkeen kunnollista ja hyvää tulevaisuutta.
Puhumatta siitä, että pettäminen on vakavaa henkistä pahoinpitelyä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä, jotka puolustelee pettämistä.
Pettäminen hajoittaa ihan kaiken sen, minkä päälle parisuhde on rakennettu: Luottamus, välittäminen toista kohtaan ja turvan tunne. Tuhoa nuo eikä sillä suhteella ole sen jälkeen kunnollista ja hyvää tulevaisuutta.
Puhumatta siitä, että pettäminen on vakavaa henkistä pahoinpitelyä.
turvallisuuden tunne piti kirjoittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet haluavat parisuhteessa että kumppanin on ehdottomasti tultava yöksi kotiin, jos on baarissa kavereiden kanssa. Mä taas oon sitä mieltä, että menköön minne tahansa muualle, mutta kotiin ei tarvitse tulla kännissä örveltämään. Yäk! Jos pettää, niin pettää joka tapauksessa.
Mä taas olen mennyt sillä etten ole ottanut ristikseni känniörveltäjää vaan miehen joka osaa juoda sivistyneesti ja tulla kotiin nukkumaan.
Koska tunteet. Itse olen sitä mieltä että kumppani pitäisi valita sataprosenttisesti tunteella. Jos joku ihminen saa sut sekaisin enemmän kuin kukaan muu koskaan, tilaisuuteen kannattaa tarttua, vaikka järjellä ajateltuna ei ehkä kannattaisi. Mieluummin helvetin vaikea mutta tunnetta täynnä oleva suhde kuin tylsä järkisuhde.
Tää oli nyt se mun epäsuosittu mielipide. Alapeukkuja odotellessa.[/quote]
Olen samaa mieltä.
Mieluummin kuuma tai kylmä, kunhan ei haalea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa ei saisi koskaan tuudittautua siihen, että toinen hoitaa aina jonkun tärkeän asian. Joskus voikin tulla tilanne, että toinen ei ole enää hoitamassa asiaa.
Juttelin vasta leskeksi jääneen rouvan kanssa, joka oli aivan sekaisin puolison kuoltua. Mietti, miten pärjää, kun mies oli tähän asti maksanut kaikki laskut (nainen ei osannut käyttää nettipankkia eikä tiennyt laskuista mitään), hoitanut kaikki kodin huoltotyöt, pihatyöt ja muut. Perheessä oli auto, mutta rouvalla ei ollut ajokorttia ja rouva oli miehen autokyytien varassa. Rouva osasi laittaa ruokaa ja pestä pyykit, siinä se.
Tottakai monissa perheissä toinen hoitaa useammin jotkut asiat, mutta tärkeitä asioita (esim. raha-asiat) ei saisi koskaan jättää täysin toisen tehtäviksi.
Äitini on tällainen rouva, ja isäni kuoltua hän osasi soittaa tkasin, tai minulle, jos kaipasi kyytiä, muuten kulkee pyörällä/kävellen. Laskut opetin hänet maksamaan, meni ehkä vartti opettaa. -jos isäni olisi jäänyt leskeksi, niin hän ei olisi osannut juuri muuta kuin maksaa laslut ja ajaa autolla sen minkä olisi vielä saanut korttinsa pitää. Mitään kotitöitä ei osannut, toisin kuin äitini, joka pitää yllä ok-taloa edelleen moitteettomasti, nykyään tosin siis yksin.
Puhuminen ja kaikenlainen parisuhdelässy on turhaa.
Pitkä avioliitto ei ole mikään sen kummempi saavutus.
Jokaisen ihmisen pitäisi jossain vaiheessa, miellellään nuorena, asua vähintään kolme vuotta yksin.
Jokainen on vastuussa omasta taloudestaan.
Avioliiton voisi lakkauttaa kokonaan.
Vahva suositus: Avioliitto p ä ä t t y y toisen puolison kuolemaan. (Kunpa itse olisin tajunnut tämän)
Joillakin on liian helppo suhde.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset päätyvät jo alun alkaen yhteen aivan vääränlaisen ihmisen kanssa. Tuijotetaan jotain pintapuolista, eikä mietitä, ollaanko riittävän samanlaisia ja jaetaanko sama arvomaailma.
Monesti follow the money
Vierailija kirjoitti:
Tämä kerää varmasti alapeukkuja.
En tajua tilanteita, joissa parisuhteessa on peruslähtökohtana se, että toinen osapuoli elättää toista ihan pysyvästi. Tyyliin, että Maija ja Matti ovat parisuhteessa, Maija käy töissä ja maksaa kaiken ja Matti vetelehtii työttömänä kotona ilman aikomustakaan työllistyä, vaikka mitään hyvää syytä työttömänä ololle ei ole. Maija sitten kiltisti makselee Matinkin elämisen.
Kerää yläpeukkuja koska osasit kääntää sukupuolet noin päin. Täyttä asiaahan tuo on, mutta jos olisit laittanut sukupuolet kuten ne todellisessa elämässä useammin ovat, olisivat mammat alapeukuttaneet oikein urakalla.
Itselle kävi juuri näin ja elän köyhyydessä vielä vuosia eron jälkeenkin, vaikka paahdan töitä katkeamispisteessä. Ex-vaimolle ei ole työt maistuneet eronkaan jälkeen.
Huom! Tuossa sanotaan, että jos ei mene naimisiin, vaikka toinen haluaisi mennä. Ihan eri asia, jos kumpikaan ei halua naimisiin.