Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdemielipiteesi, jota kaikki eivät ymmärrä -peukutusketju
29.04.2023 |
Mitä parisuhteisiin liittyvää mielipidettäsi kaikki eivät ymmärrä. Yksi mielipide per viesti. Peukku ylös = Olen samaa mieltä kanssasi, peukku alas = olen eri mieltä kanssasi.
Mielipide: Leskeksi jääneen ei kannata kiirehtiä uuteen suhteeseen.
Teen töitä läheisensä menettäneiden parissa.
Rehellisesti sanottuna suosittelisin, että leskeksi jäämisen jälkeen jokainen olisi puolison kuoleman jälkeen parisen vuotta yksin. Riippumatta siitä, onko surutyötä tehnyt etukäteen ollenkaan vai ei. Väistämättä osa surutyöstä tehdään kuoleman jälkeen, vaikka osa kokee tehneensä sen etukäteen kokonaan. Osa asioista tulee kuitenkin läpi käytäväksi vasta, kun ihminen on kuollut. Ihminen tarvitsee aikaa kuoleman läpikäymiselle, omalle surulle ja uuden arjen hyväksymiselle. Olemalla rauhassa yksin ihminen myös pystyy tarkastelemaan sitä, mitä aiempi parisuhde opetti, mitä itse voisi tehdä uudessa suhteessa toisin ja millainen puoliso olisi hänelle hyväksi. Herkästi näissä nopeasti puolison kuoleman jälkeen aloitetuissa suhteissa ihastutaan nopeasti, mutta ihminen ei ole itselle aidosti sopiva. En siis näe pahana sitä, että ihmiset muodostavat uusia parisuhteita leskeksi jäämisen jälkeen, mutta kiirettä ei kannattaisi pitää.
Kommentit (201)
Nimettömien Alkoholistien avoimet palaverit ovat parhaita paikkoja löytää parisuhde. Siellä on yksinäisiä ihmisiä, jotka ovat nähneet muutakin kuin ruusutarhaa. He ovat tutkiskelleet itseään ja omia tekemisiään. Lähes kaikki ovat olleet parisuhteissa. He myöntävät, että voivat olla väärässä itse eikä aina toinen. Heillä on palaverista opittua kykyä puhua asioista. Moni on todella mukava tyyppi, joka on pelastunut kuolemasta viinaan. Ei ole pahoja luonteenvikoja. Voi löytää raittiin kirvesmiehen/kirvesnaisen ja ostaa yhdessä pienen mökin maalta. Kuten me.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmasti ihan äärimmäisen epäsuosittu mielipide, mutta en usko monikulttuurisiin parisuhteisiin. No, ehkä jos molemmat ovat asuneet pitkään samassa maassa, niin juttu voi toimia mutta silloinkin vaikuttaa että on vaikea päästä aidosti lähelle toisen ajatuksia ja sisintä. On varmasti pariskuntia joilla menee hyvin, mutta luulen että monet monikulttuuriset parit elävät yhteiselämäänsä vähän sellaisella pinnallisella tasolla. Ja jotkut toki voivat olla siitä tyytyväisiä, eivätkä hae mitään syvää yhteyttä. Joka tapauksessa uskon että pääsääntöisesti suomalainen on tarkoitettu suomalaiselle.
Samaa mieltä. En haluaisi/jaksaisi myöskään loppuelämäni kommunikoida englanniksi, kaikkein läheisimmän ihmiseni kanssa. Omassa kodissani, kaikkein intiimilleimmäni. Toisessa ketjussa puhuttiin myös moku-perheen lapsista, että kun koittaa ero, niin monesti se vanhempi haluaisi palata kotimaahansa ja uhkana on lasten kaappaus puolison kotimaahan (joissakin maissa ns löytäjä saa pitää eli huoltaja on se jonka hallussa lapset on ja se on voi voi toiselle vaikka lapset olisikin viety ilman toisen vanhemman lupaa). Siinä saa sitten soitella suurlähetystöihin, poliisille, sosiaaliviranomaisille, rajavartioviranomaisille, maahanmuuttoviranomaisille ym. Toinen vanhempi joutuu sitten valita joko lasten hylkäämisen tai sen ettei enää koskaan voi muuttaa takaisin kotimaahansa.
Ukko40 kirjoitti:
"Pariskunnalla pitää olla yhteiset rahat, varsinkin jos on lapsia."
"On taloudellista väkivaltaa jos ei ole yhteiset rahat"
"Perheessä ei eletä kahta eri elintasoa"
Me ollaan oltu kimpassa yli 20v, lapsia useampi, yhteinen asuntolaina. Molemmat korkeakoulutettuja, käyvät töissä täysipäiväisesti.
Yhteiset kulut ja lasten kulut maksetaan puoliksi yhteiseltä taloustililtä jonne kumpakin siirtää x summan joka tilistä.
Lopuilla rahoillaan kumpakin tekee mitä lystää. Ei tarvi toiselta kysyä kun omiaan käyttää eikä se vaikuta yhteiseen talouteen.
Tämä on monen mielestä vääryyttä, pitäisi kuulema olla käyttöoikeudet toistemme tileihin että sieltä voi sitten ammentaa kun omat loppuvat.
Yhteisten rahojen kannattajat ovat AINA miestänsä huomattavasti vähemmän tienaavia naisia.
M43
Ihmisessä on jotain vialla, jos hän haluaa parisuhteeseen merkittävästi itseään nuoremman ihmisen kanssa. Olen 33 v nainen ja jos olisin sinkku, ei kävisi mielessäkään parisuhde esim. 10 v nuoremman miehen kanssa. Oltaisiin aivan eri elämäntilanteessa ja eri sukupolvea.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisessä on jotain vialla, jos hän haluaa parisuhteeseen merkittävästi itseään nuoremman ihmisen kanssa. Olen 33 v nainen ja jos olisin sinkku, ei kävisi mielessäkään parisuhde esim. 10 v nuoremman miehen kanssa. Oltaisiin aivan eri elämäntilanteessa ja eri sukupolvea.
Samaa mieltä. Olen huomannut kaksi asiaa niissä jotka tietoisesti etsivät reippaasti nuorempaa seuraa. He eivät joko ole kehittyneet henkisesti ikäkauttaan vastaavalla tavalla (ja tämä ei ole mikään hyvä asia ihmisessä) tai sitten toisen ulkonäkö on heille tärkein tekijä parisuhteessa. Kumpikaan piirre ei ennusta suhteelle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luottaisi puolisoon, joka kirjoittaisi nimettömälle keskustelupalstalle parisuhteestamme jonkun negatiivisesti väritetyn kertomuksen.
Vierailija kirjoitti:
"Olen tekemässä parhaillaan eroa" - tällaisten ihmisten kanssa ei kenenkään pitäisi aloittaa suhdetta. Jos toisella on eroprosessi "tekeillä", asuu vielä aviopuolison kanssa ja puhuu olevansa pian eroamassa. Tällaisista kannattaisi pysyä ihmisillä kaukana. Ei ole mikään mahdottomuus tehdä eropapereita/muuttaa yhteisestä kodista pois, jos on aidosti eroamassa.
Seuraan tässä parhaillaan vierestä erään ihmisen tilannetta. Hän on kohta 2 vuotta odottanut, kun mies "tekee" eroa vaimostaan. Tekisi mieli sanoa tuolle ihmiselle, että herätys nyt, mies ei ole eroamassa ja ei ole sinun arvoisesi, kun roikottaa sinua odottamassa eroa. Heillä ei siis ole suhdetta, mies on vain lupaillut sellaista.
Mä odottelin yhteensä 7 vuotta, toki välillä seurustelin,itse, ja asuinkin yhdessä toisen miehen kanssa, mutta sen 2v jälkeen taas uskin että tämä toinen mies kyllä juuri on eroamassa. Suhde loppui kokonaan sitten siihen kun luin lehdestä syntyneidin palstalta että hänelle oli syntynyt ensimmäinen lapsi avovaimonsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde voi olla mitä parhain vaikka puolisot viettäisivätkin pajon aikaa yhdessä, ja olisivat samassa paikassa töissä, tai harrastamassa. Kaikki eivät tarvitse mahdollisimman paljon aikaa erossa rakkaasttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhdemielipiteesi, jota kaikki eivät ymmärrä" ja ketju täynnä täysin tavanomaisia ja normien mukaisia asioita, joista lähes kaikki ovat samaa mieltä.
Totta. - Silti minusta on ollut kiintoisaa seurata millaisia "peukkuja" oma postauskeni het keskustelun alussa saa tais saisi aikaan. - Esitin siinä että Mies (tai nainen) voi olla monin tavoin hyvä parisuhdekumppani, vaikka hän ei olisi aiemmin ollut parisuhteessa ja hän olisi ennättänyt varttua jo yli 30 vuotiaaksi.
Hetki sitten kun vilkaisin, niin saaduista kommenteista päätellen vajaa viidennes on sitä mieltä, että tämä ei pitäisi paikkansa. - Mitä tästä pitäisi nyt ajatella itse? - Pitäikö vastaisuudessa valehdella oma kokemattomuus toiseksi? - Kun en nyt oiekin usko, että uhriutuminenkaan on parasta mitä voisin tehdä. Enkä myöskään viehäty ajatuksesta, että itse pyrkisin nyt kenen hyvänsä kanssa parisuhteeseen jatkaen samalla "sen" oikean etsimistä, joon uskottelsin voivani vaihaa lennosta. Vaan mitenkäs tässä. Eliniän odotteen perusteella minulla kuitenkin saattaisi olla elinvuosia edessäpäin enemmän kuin vielä takana.
Kommenttina tuohon valehtelemiseen: eikö olisi outoa, ettei suhteesta olisi yhtään valokuvia, muistoja mitkä tulisivat ilmi joskus sivulauseessa (pikaisesti keksittynä esimerkkinä "Kun käviMME x-maassa reissussa...") eikä kukaan ystävä tai sukulainen tietäisi kyseisestä menneestä suhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkaan yhteisistä lapsista haaveilemattomien ei kannata muuttaa yhteen. Suhde pysyy tuoreempana kun ei tarvitse kiistellä pyykkivuoroista tai roskien viemisistä. Kummankin kotona sen kodin tavoilla. Jos toisella puolisoista on alaikäisiä lapsia edellisestä suhteesta, erilliset asunnot ovat kaikkien hyvinvoinnin kannalta paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos selvästi aikuiseen ikään ehtineet ihmiset ovat seurustelleet vuosia ja toinen ei halua naimisiin toisen toiveesta huolimatta, ei hän ole suhteessa tosissaan. Kyllä muutamassa vuodessa näkee, onko toinen ihminen sellainen, jonka kanssa haluaa viettää loppuikänsä. Ei sitä tarvitse arpoa kymmentä vuotta.
Eihän se, että vietetään yhdessä loppuelämä, ole sama asia kuin se, että mennään naimisiin. Eivät ne tietenkään sulje toisiaan pois, mutta ovat kaksi eri asiaa silti.
Huom! Tuossa sanotaan, että jos ei mene naimisiin, vaikka toinen haluaisi mennä. Ihan eri asia, jos kumpikaan ei halua naimisiin.
Miten niin ihan eri asia? Voi se osapuoli, joka ei halua naimisiin, haluta silti olla loppuelämän yhdessä.
Itse en tuollaista ottaisi. Hän olisi henkilönä tai elämäntilanteeltaan sellainen joka ei sopisi minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa ei kannattaisi koskaan elää vain toisen rahojen varassa. Jos ansaitsija kuolee/tulee ero, niin toisella koittaa tiukat ajat.
Jatkan tätä: parisuhteessakin kannattaa elää sellaista elintasoa, jonka pystyy säilyttämään myös yksin, jos tulee ero.
Silloin ei tarvitse jäädä roikkumaan huonoon suhteeseen vain rahan takia.
Vierailija kirjoitti:
Naisen seksihistorialla on merkitystä.
Nainen, jolla on ollut 3 kumppania on aina parempi kuin nainen, jolla on ollut 5 tai enemmän.
Jatkan tätä:
Parisuhteessakin on oikeus yksityisyyteen. Valehdella ei saa, mutta ei ole tarpeen myöskään avautua menneisyytensä yksityiskohdista, Pätee molempiin sukupuoliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäsuosittu mielipiteeni: parisuhde voi toimia, vaikka puolisoilla olisi eri uskonnot/elämänkatsomukset. Ehtona tähän on, että kumpikin hyväksyy toisensa (ei käännytysyrityksiä) ja lasten uskontokasvatuksesta ollaan samoilla linjoilla. Meillä minä olen wicca, mies uskovainen ev.lut. kristitty. Lapsia ei ole kastettu tai liitetty mihinkään uskontokuntaan, mutta he osallistuvat kummankin vanhemman uskonnonharjoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja sivusta olen seurannut itseäni vanhempien n. 50 v ikäisten naisten elämää avioerojen jälkeen. Moni nainen on jäänyt yksin ja harmittelee, kun sopivaa kumppania ei ole löytynyt. Sitten on muutamia viisikymppisiä naisia, joilla vientiä riittää aivan hirveästi. Ensimmäiset kuvailemani naiset ovat olleet reippaasti ylipainoisia (siis monta kymmentä kiloa ekstraa) ja jälkimmäiset kuvailemani naiset ovat olleet hoikkia.
Miehille on siis todella iso merkitys naisen painolla. Silti moni nainen ei ole valmis laihduttamaan, vaikka se parantaisi mahdollisuuksia parisuhteen saamiseen. Ja tiedostan toki, että kaikille laihduttaminen ei ole helppoa ja on sairauksia/lääkityksiä, jotka lihottaa. Mutta olen huomannut, että miehille naisen paino on todella iso juttu. Tuon valossa en ymmärrä, miksi jotkut naiset eivät laihduta, jos toivoisivat parisuhdetta.
Kommentoin omalta osaltani, vaikka se ei ole ketjun idea:
En olisi halunnut miestä, jolle ylipainoni olisi ollut ongelma.
Vaimon nalkutus on aliarvostettua. Sille täytyy olla jokin vahva biologinen tarve ja funktio: saada mieheen liikettä myös kotioloissa.
Mies voi alkaa jopa pitää nalkutuksesta (kohtuuden rajoissa toki). Siitä voi tulla sellainen kotoisen lämmin olo.
Eihän se nalkutus mikään tehokas motivointikeino ole, mutta sen ei tarvitse olla myöskään mikään kauhea juttu tai rakkauden tappaja.
Nainen - hyväksy sisäinen nalkuttajasi (jos sieltä sellainen löytyy).
Mies - rakasta vaimoasi kokonaisena ja korvat höröllä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhdemielipiteesi, jota kaikki eivät ymmärrä" ja ketju täynnä täysin tavanomaisia ja normien mukaisia asioita, joista lähes kaikki ovat samaa mieltä.
Totta. - Silti minusta on ollut kiintoisaa seurata millaisia "peukkuja" oma postauskeni het keskustelun alussa saa tais saisi aikaan. - Esitin siinä että Mies (tai nainen) voi olla monin tavoin hyvä parisuhdekumppani, vaikka hän ei olisi aiemmin ollut parisuhteessa ja hän olisi ennättänyt varttua jo yli 30 vuotiaaksi.
Hetki sitten kun vilkaisin, niin saaduista kommenteista päätellen vajaa viidennes on sitä mieltä, että tämä ei pitäisi paikkansa. - Mitä tästä pitäisi nyt ajatella itse? - Pitäikö vastaisuudessa valehdella oma kokemattomuus toiseksi? - Kun en nyt oiekin usko, että uhriutuminenkaan on parasta mitä voisin tehdä. Enkä myöskään viehäty ajatuksesta, että itse pyrkisin nyt kenen hyvänsä kanssa parisuhteeseen jatkaen samalla "sen" oikean etsimistä, joon uskottelsin voivani vaihaa lennosta. Vaan mitenkäs tässä. Eliniän odotteen perusteella minulla kuitenkin saattaisi olla elinvuosia edessäpäin enemmän kuin vielä takana.
Kommenttina tuohon valehtelemiseen: eikö olisi outoa, ettei suhteesta olisi yhtään valokuvia, muistoja mitkä tulisivat ilmi joskus sivulauseessa (pikaisesti keksittynä esimerkkinä "Kun käviMME x-maassa reissussa...") eikä kukaan ystävä tai sukulainen tietäisi kyseisestä menneestä suhteesta?
Siksi olenkin aina avoimesti kertonut "kokemattomuudestani". - On ollut jotenkin hämmentävää seurata joidenkin treffikumppaneideni ragtiota asiaan. - Toki on heitäkin joille se on ollut ihan ok ja ovat luontevasti osanneet jatkaa keskustelua ja tutustumista.
Mutta vastaavasti olen saanut myös osakseni aika teräviäkin piikkejä takaisin, joista pinempiä on huudahdus: "nyt narraat älä viitti". - Tai höpö höpö
- Tarkoitan sellaisia piikkejä kuin. että olenko oikeasti homo tai biseksuaali, joka ei ole kyennyt suhteeseen naissen kanssa. - Olenko koulukiusattu tai olenko tai olenko ollut uskossa (tai jonkun ismin tai muuten aatteen) kannattaja, joka olisi estänyt etenemästä esiaviolliseen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisessä on jotain vialla, jos hän haluaa parisuhteeseen merkittävästi itseään nuoremman ihmisen kanssa. Olen 33 v nainen ja jos olisin sinkku, ei kävisi mielessäkään parisuhde esim. 10 v nuoremman miehen kanssa. Oltaisiin aivan eri elämäntilanteessa ja eri sukupolvea.
Mitä arvioisit, että Sauli Niinistössä ja Paavo Lipposessa on vikana? - Vai onko sittenkin niin, että pitäisi kysyä asiaa Päivi lipposelta tai Jenni Haukiolta, että miksi he olivat valmiit a ja halukkaista parisuhteeseen ja samaan vielä lapsen tai lapsia itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa, Vai onko syy niin yksinkertainen, että kun miehellä on valtaa ja asemaa niinkuin ministerillä on, niinse vetää aina puoleensa naisia kuin hunaja mehiläisiä. - - - -Vaikka tässä mielessä on erikoista, että niinkin komea raaminen ministeri kuin Matti Vanhanen etisi itselleen seuraa netin deittipalvelimen kautta, vaikka myöhemmin selitteli, että olsi tavannut sillosien ihastuksensa oliko se ikeassa vai rautakaupassa ensikertaa.
Vierailija kirjoitti:
Joka kissanristiäisiin ei tarvitse mennä pariskuntana jos ei tahdo.
Mielestäni pariskuntia ei tarvitsisi edes kutsua yhdessä kaikkiin kissanristiäisiin, jos se toinen tulee mukana vain siksi, koska sattuu olemaan jonkun puoliso.
Olen nainen ja sivusta olen seurannut itseäni vanhempien n. 50 v ikäisten naisten elämää avioerojen jälkeen. Moni nainen on jäänyt yksin ja harmittelee, kun sopivaa kumppania ei ole löytynyt. Sitten on muutamia viisikymppisiä naisia, joilla vientiä riittää aivan hirveästi. Ensimmäiset kuvailemani naiset ovat olleet reippaasti ylipainoisia (siis monta kymmentä kiloa ekstraa) ja jälkimmäiset kuvailemani naiset ovat olleet hoikkia.
Miehille on siis todella iso merkitys naisen painolla. Silti moni nainen ei ole valmis laihduttamaan, vaikka se parantaisi mahdollisuuksia parisuhteen saamiseen. Ja tiedostan toki, että kaikille laihduttaminen ei ole helppoa ja on sairauksia/lääkityksiä, jotka lihottaa. Mutta olen huomannut, että miehille naisen paino on todella iso juttu. Tuon valossa en ymmärrä, miksi jotkut naiset eivät laihduta, jos toivoisivat parisuhdetta.