Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdemielipiteesi, jota kaikki eivät ymmärrä -peukutusketju
29.04.2023 |
Mitä parisuhteisiin liittyvää mielipidettäsi kaikki eivät ymmärrä. Yksi mielipide per viesti. Peukku ylös = Olen samaa mieltä kanssasi, peukku alas = olen eri mieltä kanssasi.
Mielipide: Leskeksi jääneen ei kannata kiirehtiä uuteen suhteeseen.
Teen töitä läheisensä menettäneiden parissa.
Rehellisesti sanottuna suosittelisin, että leskeksi jäämisen jälkeen jokainen olisi puolison kuoleman jälkeen parisen vuotta yksin. Riippumatta siitä, onko surutyötä tehnyt etukäteen ollenkaan vai ei. Väistämättä osa surutyöstä tehdään kuoleman jälkeen, vaikka osa kokee tehneensä sen etukäteen kokonaan. Osa asioista tulee kuitenkin läpi käytäväksi vasta, kun ihminen on kuollut. Ihminen tarvitsee aikaa kuoleman läpikäymiselle, omalle surulle ja uuden arjen hyväksymiselle. Olemalla rauhassa yksin ihminen myös pystyy tarkastelemaan sitä, mitä aiempi parisuhde opetti, mitä itse voisi tehdä uudessa suhteessa toisin ja millainen puoliso olisi hänelle hyväksi. Herkästi näissä nopeasti puolison kuoleman jälkeen aloitetuissa suhteissa ihastutaan nopeasti, mutta ihminen ei ole itselle aidosti sopiva. En siis näe pahana sitä, että ihmiset muodostavat uusia parisuhteita leskeksi jäämisen jälkeen, mutta kiirettä ei kannattaisi pitää.
Kommentit (201)
Ja tässä toinen: "lasten takia" on typerä syy roikkua huonossa suhteessa. Lapset aistivat jo hyvin pienestä, jos vanhempien välit ovat kireät tai vanhemmat eivät rakasta toisiaan, ja se antaa lapsille sairaan mallin siitä, millainen parisuhteen kuuluu olla. Joskus ero on kaikkien onnellisuuden kannalta paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kerää varmasti alapeukkuja.
En tajua tilanteita, joissa parisuhteessa on peruslähtökohtana se, että toinen osapuoli elättää toista ihan pysyvästi. Tyyliin, että Maija ja Matti ovat parisuhteessa, Maija käy töissä ja maksaa kaiken ja Matti vetelehtii työttömänä kotona ilman aikomustakaan työllistyä, vaikka mitään hyvää syytä työttömänä ololle ei ole. Maija sitten kiltisti makselee Matinkin elämisen.
Alapeukutin, koska aikuiset päättävät itse kuvioistaan.
Meidän perheessä on tämmöinen järjestely, tosin kotona oleva osapuoli ei todellakaan vetelehdi vaan mm. on päävastuussa kotitöistä. Järjestely toimii meillä hyvin (pitkä liitto ja paljon luottamusta), mutta jostain syystä ulkopuoliset jaksavat ihmetellä tätä. Mitä se muille kuuluu?
Tuo on nyt ihan eri asia, kuin mitä aiemmassa viestissäni tarkoitin. Teillä on työnjako, että puoliso käy töissä ja sinun tonttinasi on kodin hoitaminen. Eihän tuossa ole mitään vikaa, kun teillä molemmilla on omat vastuunsa. Esimerkissäni Matista ja Maijasta Matti vetelehtii tekemättä mitään, sinä et vetelehdi. Valitettavasti tällaisia suhteita on, missä toinen elättää ja hoitaa kotihommat siihen päälle. Teillä ei ole tuollaista.
Keravan keisari kirjoitti:
Seksi on parisuhteen liima. Vaikka olisi kuinka hyvä parisuhde muuten niin mikäli ei ole seksuaalista vetovoimaa vastapuoleen/sänkypuuhat ei toimi, niin puhutaan parisuhde=kaverisuhde ennen pitkää.
Tämänkö takia minunkin annettiin ymmärtää, että minun on turha haaveilla ja unelmoida yhteisestä tulevaisuudesta parisuhteesta naisen kun en ollut valmis harrastamaan hänen kanssaan seksiä, kolmansien treffiemme yhteydessä.
Monet puhuvat siitä, kuinka parisuhteen eteen "tehdään töitä", "järjestetään laatuaikaa" ja "yritetään yhdessä" ja että "tahdon asia" se loppujen lopuksi on.
Ei ole. Parisuhteen ei kuulu olla mikään työleiri. Jos kaikki on kunnossa ja olette yhä sopivat toisillenne, niin et ajattele, että nyt täytyy vaan "yrittää ja tehdä töitä."
Parisuhteessa ei saisi koskaan tuudittautua siihen, että toinen hoitaa aina jonkun tärkeän asian. Joskus voikin tulla tilanne, että toinen ei ole enää hoitamassa asiaa.
Juttelin vasta leskeksi jääneen rouvan kanssa, joka oli aivan sekaisin puolison kuoltua. Mietti, miten pärjää, kun mies oli tähän asti maksanut kaikki laskut (nainen ei osannut käyttää nettipankkia eikä tiennyt laskuista mitään), hoitanut kaikki kodin huoltotyöt, pihatyöt ja muut. Perheessä oli auto, mutta rouvalla ei ollut ajokorttia ja rouva oli miehen autokyytien varassa. Rouva osasi laittaa ruokaa ja pestä pyykit, siinä se.
Tottakai monissa perheissä toinen hoitaa useammin jotkut asiat, mutta tärkeitä asioita (esim. raha-asiat) ei saisi koskaan jättää täysin toisen tehtäviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet puhuvat siitä, kuinka parisuhteen eteen "tehdään töitä", "järjestetään laatuaikaa" ja "yritetään yhdessä" ja että "tahdon asia" se loppujen lopuksi on.
Ei ole. Parisuhteen ei kuulu olla mikään työleiri. Jos kaikki on kunnossa ja olette yhä sopivat toisillenne, niin et ajattele, että nyt täytyy vaan "yrittää ja tehdä töitä."
Olen eri mieltä. Minusta parisuhde vaatii vaivannäköä ja on tahdon asia. Mutta tuon pitää minusta olla kohtuullista. Jos suhde tuntuu koko ajan kivireeltä, ei siinä kannata olla. Mutta kyllä hyväkin parisuhde vaatii hoitamista ja jokaisella on huonoja päiviä/aikoja, jolloin tahtoakin tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei häiritse, että mieheni katselee muita naisia. Minäkin katselen miehiä (ja naisiakin joskus). Meillä on onnellinen ja rehellinen täyden luottamuksen suhde, joten saa nauttia kauneudesta, etenkin kun on sikäli huenovarainen että tuskin aiheuttaa ulkopuolisissakaan kummastusta. Samanaikaisesti pidän pettämistä ehdottoman tuomittavana.
Yläpeukutin, koska olin samaa mieltä. Jatkan:
En kuitenkaan katselisi hetkeäkään moukkaa elämänkumppania eli ihmistä, joka tuijottaa, kommentoi tai tykkäilee vähäpukeisten naisten instakuvista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos selvästi aikuiseen ikään ehtineet ihmiset ovat seurustelleet vuosia ja toinen ei halua naimisiin toisen toiveesta huolimatta, ei hän ole suhteessa tosissaan. Kyllä muutamassa vuodessa näkee, onko toinen ihminen sellainen, jonka kanssa haluaa viettää loppuikänsä. Ei sitä tarvitse arpoa kymmentä vuotta.
Vaikka ketjussa ei kai ole tarkoitus kommentoida niin tässä kohtaa on pakko:
Haluan ja aion viettää kumppanini kanssa loppuelämäni ja tiedän hänen olevan tässä suhteessa samalla mielellä. Naimisiin meistä ei silti halua kumpikaan.
Tehdään tästäkin peukutuskommentti:
Avoliitto on ihan yhtä hyvä liitto kuin avioliitto.
En ymmärrä pysymistä parisuhteessa jossa ei ole henkistä eikä fyysistä läheisyyttä, näitä ns. tavan/lapsien/rahan vuoksi yhdessä pysyjiä.
En ymmärrä vaimoja jotka ottavat kiltisti takaisin pettävän miehen.
En ymmärrä miehiä joilla on sivusuhde vuosia mutta eivät eroa.
Minusta näissä tilanteissa missä ei itse pysty tarjoamaan onnea toiselle pitäisi antaa sekä itselle että toiselle mahdollisuus onneen ja elämään eikä kahlita toista kun itseä ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväänkin parisuhteeseen tai liittoon voi vaan kyllästyä ja silloin on ok erota eikä avioliiton aina tarvitse kestää loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kerää varmasti alapeukkuja.
En tajua tilanteita, joissa parisuhteessa on peruslähtökohtana se, että toinen osapuoli elättää toista ihan pysyvästi. Tyyliin, että Maija ja Matti ovat parisuhteessa, Maija käy töissä ja maksaa kaiken ja Matti vetelehtii työttömänä kotona ilman aikomustakaan työllistyä, vaikka mitään hyvää syytä työttömänä ololle ei ole. Maija sitten kiltisti makselee Matinkin elämisen.
Alapeukutin, koska aikuiset päättävät itse kuvioistaan.
Meidän perheessä on tämmöinen järjestely, tosin kotona oleva osapuoli ei todellakaan vetelehdi vaan mm. on päävastuussa kotitöistä. Järjestely toimii meillä hyvin (pitkä liitto ja paljon luottamusta), mutta jostain syystä ulkopuoliset jaksavat ihmetellä tätä. Mitä se muille kuuluu?
Tuo on nyt ihan eri asia, kuin mitä aiemmassa viestissäni tarkoitin. Teillä on työnjako, että puoliso käy töissä ja sinun tonttinasi on kodin hoitaminen. Eihän tuossa ole mitään vikaa, kun teillä molemmilla on omat vastuunsa. Esimerkissäni Matista ja Maijasta Matti vetelehtii tekemättä mitään, sinä et vetelehdi. Valitettavasti tällaisia suhteita on, missä toinen elättää ja hoitaa kotihommat siihen päälle. Teillä ei ole tuollaista.
Minusta tuossa ensimmäisessä tapauksessa työssäkäyvä maksaa kotona olevalle seuralaispalvelusta. Siltä se ainakin kuulostaa. Ei haluta asua yksin eikä pidetä siitä, että koti on tyhjä.
Olen myös sitä mieltä, että tuo on heidän yksityisasiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Exiin ei pidetä mitään yhteyttä, ellei ole yhteisiä lapsia.
Asiaa sivuten minulle (miehelle) yksi varma kiinnostuksen tappaja on ja on ollut jos treffikumppanini tai nainen, josta saattaisin olla kiinnostunut ei ole kyennyt tai pystynyt sanomaan ex-kumppanistaan yhtään mitään positiivista saati neutraalia, jos siis hänestä (ex-kumppanista) on jossain kohtaa tarvinnut jotain sanoa. Ja lisää tähän vielä sen, että haukkuu ja halveksii häntä huomattavan paljon. (siis muutakin kuin tokaisemalla, että kuinka ex on tai oli täys m...ku).
- Tokihan ymmärrän negatiiviset tunteet ja mielipiteet ex-kumppanista paremmin, jos ero on vasta verraten tuore mutta jos erosta on jo useampi vuosi edelleenkään ei vuosia jälkeenpäinkään pysty sanomaan yhtään mitään neutraalia tai positiivista ex-kumppanistaan, niin jotenkin koen asian kiusallisena.
Tai ainakin mieeleeni hiipii muutama kysymys. 1, on se, että miksi sitten oli valmis ja halukas (va pakottiko joku siihen, että teistä aikaan tuli pari. - Ja tosiekis jos hän oli niin vastenmielinen ja kamala, niin mikä sitten sinä olit? - Ja mitä odotat tai vaadit minun olevan?
Vierailija kirjoitti:
Monet puhuvat siitä, kuinka parisuhteen eteen "tehdään töitä", "järjestetään laatuaikaa" ja "yritetään yhdessä" ja että "tahdon asia" se loppujen lopuksi on.
Ei ole. Parisuhteen ei kuulu olla mikään työleiri. Jos kaikki on kunnossa ja olette yhä sopivat toisillenne, niin et ajattele, että nyt täytyy vaan "yrittää ja tehdä töitä."
En ihmettele, miksi uusioperhekuviot on niin yleisiä. Luodaan vaan sitä turvattomuutta, traumoja ja epävakautta, kun kaksi ihmistä ei halua kasvaa. Lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Exiin ei pidetä mitään yhteyttä, ellei ole yhteisiä lapsia.
Minusta (miehestä) on jotain hälyttävää siinä, jos kumppani haluaa rajoittaa kovasti sitä kenen kanssa parisuhdekumppani saisi olla läheinen, jollei tähän ole jokin erityinen peruste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet puhuvat siitä, kuinka parisuhteen eteen "tehdään töitä", "järjestetään laatuaikaa" ja "yritetään yhdessä" ja että "tahdon asia" se loppujen lopuksi on.
Ei ole. Parisuhteen ei kuulu olla mikään työleiri. Jos kaikki on kunnossa ja olette yhä sopivat toisillenne, niin et ajattele, että nyt täytyy vaan "yrittää ja tehdä töitä."
En ihmettele, miksi uusioperhekuviot on niin yleisiä. Luodaan vaan sitä turvattomuutta, traumoja ja epävakautta, kun kaksi ihmistä ei halua kasvaa. Lapsellista.
Onneksi syntyvyys laskee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exiin ei pidetä mitään yhteyttä, ellei ole yhteisiä lapsia.
Asiaa sivuten minulle (miehelle) yksi varma kiinnostuksen tappaja on ja on ollut jos treffikumppanini tai nainen, josta saattaisin olla kiinnostunut ei ole kyennyt tai pystynyt sanomaan ex-kumppanistaan yhtään mitään positiivista saati neutraalia, jos siis hänestä (ex-kumppanista) on jossain kohtaa tarvinnut jotain sanoa. Ja lisää tähän vielä sen, että haukkuu ja halveksii häntä huomattavan paljon. (siis muutakin kuin tokaisemalla, että kuinka ex on tai oli täys m...ku).
- Tokihan ymmärrän negatiiviset tunteet ja mielipiteet ex-kumppanista paremmin, jos ero on vasta verraten tuore mutta jos erosta on jo useampi vuosi edelleenkään ei vuosia jälkeenpäinkään pysty sanomaan yhtään mitään neutraalia tai positiivista ex-kumppanistaan, niin jotenkin koen asian kiusallisena.
Tai ainakin mieeleeni hiipii muutama kysymys. 1, on se, että miksi sitten oli valmis ja halukas (va pakottiko joku siihen, että teistä aikaan tuli pari. - Ja tosiekis jos hän oli niin vastenmielinen ja kamala, niin mikä sitten sinä olit? - Ja mitä odotat tai vaadit minun olevan?
Itselläni on ollut pari niin mulkkua exää, että ainoa positiivinen mitä heistä voi sanoa on, etteivät enää ole maisemissa. En ymmärrä miksi pitäisi keksimällä keksiä jotain hyvää sanottavaa väkivaltaisesta alkoholista, joka em. syistä on ex. Kaikki suhteet eivät pääty ns. erilleen kasvamiseen. Narsistit myös osaavat valehdella itsensä siihen parisuhteeseen teeskentelemällä mukavaa ihmistä, samoin moni tavallinen esittää parempaa, kuin onkaan. Elä vähän tätä elämää, niin alat ymmärtämään asioita.
Vierailija kirjoitti:
Pidän hyvin epäilyttävänä sitä, että aikuinen on suhteessa alaikäiseltä näyttävän aikuisen kanssa. Normaali, terve aikuinen ei viehäty ihmisestä, joka voisi ulkonäkönsä puolesta hyvin olla alaikäinen. Koska jos viehättyisi, mikä estäisi tätä viehättymästä myös oikeasti alaikäisestä?
Ja kyllä, merkitystä on muullakin kuin ulkonäöllä. Mutta kyllä useimmat parisuhteet ovat vähintään alkuvaiheessa vaatineet sen, että molemmat ovat pitäneet toisiaan viehättävinä.
Eli toisin sanottuna ikäistään nuoremman näköisiltä aikuisilta on kiellettävä parisuhteet, koska he eivät voi olla oman ikäistensä kanssa, eivätkä varsinkaan alaikäisten. Ja vain siksi, että joku keittelee korviensa välissä kasaan epäilyksiä oman mutunsa pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exiin ei pidetä mitään yhteyttä, ellei ole yhteisiä lapsia.
Asiaa sivuten minulle (miehelle) yksi varma kiinnostuksen tappaja on ja on ollut jos treffikumppanini tai nainen, josta saattaisin olla kiinnostunut ei ole kyennyt tai pystynyt sanomaan ex-kumppanistaan yhtään mitään positiivista saati neutraalia, jos siis hänestä (ex-kumppanista) on jossain kohtaa tarvinnut jotain sanoa. Ja lisää tähän vielä sen, että haukkuu ja halveksii häntä huomattavan paljon. (siis muutakin kuin tokaisemalla, että kuinka ex on tai oli täys m...ku).
- Tokihan ymmärrän negatiiviset tunteet ja mielipiteet ex-kumppanista paremmin, jos ero on vasta verraten tuore mutta jos erosta on jo useampi vuosi edelleenkään ei vuosia jälkeenpäinkään pysty sanomaan yhtään mitään neutraalia tai positiivista ex-kumppanistaan, niin jotenkin koen asian kiusallisena.
Tai ainakin mieeleeni hiipii muutama kysymys. 1, on se, että miksi sitten oli valmis ja halukas (va pakottiko joku siihen, että teistä aikaan tuli pari. - Ja tosiekis jos hän oli niin vastenmielinen ja kamala, niin mikä sitten sinä olit? - Ja mitä odotat tai vaadit minun olevan?
Itselläni on ollut pari niin mulkkua exää, että ainoa positiivinen mitä heistä voi sanoa on, etteivät enää ole maisemissa. En ymmärrä miksi pitäisi keksimällä keksiä jotain hyvää sanottavaa väkivaltaisesta alkoholista, joka em. syistä on ex. Kaikki suhteet eivät pääty ns. erilleen kasvamiseen. Narsistit myös osaavat valehdella itsensä siihen parisuhteeseen teeskentelemällä mukavaa ihmistä, samoin moni tavallinen esittää parempaa, kuin onkaan. Elä vähän tätä elämää, niin alat ymmärtämään asioita.
Mitä kertoo sinusta, että rakastuit heihin siksi, että he olivat väkivaltaisia alkoholisteja ja narsisteja? Juuri tuollainen itsereflektion puute olisi minulle ehdoton turnoff.
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä parisuhteessa ei ole mitään erityisen arvostettavaa. Ylipäätään pitäisi lakata ajattelemasta niin, että rakastuessa ja yhteen mennessä toivotaan ja pyritään johonkin ikuiseen, loppuelämän kestävään suhteeseen.
Ihmiset voivat muuttua todella paljon elämänsä aikana. Myös elämäntilanteet voivat muuttua hyvin radikaalisti. Todennäköisesti arvostat parikymppisenä aivan erilaisia asioita kumppanissa kuin nelikymppisenä. Taito on ymmärtää, koska olette antaneet toisillenne kaiken voitavan ja on aika siirtyä ystävinä eteenpäin ja eri poluille.
Minusta on kammottavaa, kuinka ihmiset onnittelevat ja ihastelevat jotain 50 vuotta yhdessä ollutta paria, vaikka lähipiirissä kaikki tietäväisivät, ettei ole kovin mukavaa ollut ja viimeiset 10 vuotta aivan painajaista.
Niin nykyaikaa...
Tietysti, jos toinen on vaikka väkivaltainen tms. niin ero on ymmärrettävää.
Mutta jos jo pienetkin vastoinkäymiset ajavat eroon niin huh heijaa.
Eihän se silloin mitään rakkautta ole ollutkaan.
Suurin osa ihmisistä on vaan niin itserakkaita ja jopa heikkoja, ettei niiden mihinkään suhteeseen pitäisi edes ryhtyä.
Hetken huumaa ja heippa...
Huumorin tärkeys parisuhteessa ymmärretään usein väärin. Se ei tarkoita sitä, etteikö vakavista asioista saisi haluta keskustella tai etteikö niistä olisi myös suotavaa keskustella. Se ei tarkoita sitä, että kumppanin henkilökohtaisista ominaisuuksista tai heikkouksista väännetään jatkuvasti vitsiä ja perustellaan se sillä, että rakkautta se vain on. Se ei tarkoita sitä, että yritetään saada puoliso väkisin paremmalle tuulelle vääntämällä vitsiä tai jopa pilailemalla tämän murheista.
Huumori ilman tilannetajua, empatiakykyä sekä yleistä henkistä kypsyyttä johtaa surullisen usein epäterveisiin, tulehtuneisiin parisuhteisiin. Pahimmillaan huumorin viljely ei ole enää itse asiassa huumoria, vaan yksi henkisen väkivallan muoto. Jostain syystä varsinkin monet vanhemmat pariskunnat älähtävät helposti, jos tällaisen näkökannan ääneen esittää. Heille lienee vallankäyttö ja vaikeiden asioiden väistely huumorin varjolla normaalia parisuhde-elämää ja muu turhaa tosikkomaista nipotusta.