Milloin näit ihastuksesi edellisen kerran?

Näen toimistolla melkein joka arkipäivä. Ihanaa mutta raastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Näen toimistolla melkein joka arkipäivä. Ihanaa mutta raastavaa.

Minullakin oli tuollainen vaihe elämässä. Joka aamu juoksujalkaa onnellisena töihin, koska hän oli siellä.

Eilen illalla vilaukselta pari kertaa kun hän oli töissä.

Edelleen viime maanantaina :( Vuorot menevät koko ajan ristiin..

Vierailija kirjoitti:

Näen toimistolla melkein joka arkipäivä. Ihanaa mutta raastavaa.

Missäpäin tämä?

Viime sunnuntaina kuntosalilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen toimistolla melkein joka arkipäivä. Ihanaa mutta raastavaa.

Missäpäin tämä?

Helsingissä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näin salaisen ihastukseni viimeksi keskiviikkona. Ollaan molemmat varattuja ja perheellisiä, joten pidän ihastumiseni salassa. Luulen, että hänelläkin on jotain tunteita minua kohtaan, mutta parempi kun en ota niistä selvää. Ollaan pariskuntana ystäviä keskenämme, joten näemme toisiamme useinkin. En halua rikkoa omaa tai hänen perhettään, ja siksi jää pelkäksi haaveeksi.

Koetko tuon jotenkin ahdistavaksi, että joudut/saat tavata ihastustasi silloin tällöin? Olisiko helpompi jos ei tarvitsisi tavata?

Minulla on vähän päinvastainen tilanne. Tiedän varmasti että ihastus on molemminpuolinen, mutta minä olen varattu. Tästä syystä en ole omasta ihastuksestani kertonut, enkä voi häneen paremmin tutustua. Jotenkin ahdistaa, etten voi edes käydä kahvilla ja jutella. En voi tutustua. Olen tavannut jollain tasolla merkityksellisen ihmisen ja sitten joudun heti sulkemaan hänet pois elämästäni. Tuntuu, että olisi jotenkin helpompi, jos oltaisiin vaikka perhetuttuja ja tavattaisiin silloin tällöin. Juttelu olisi silloin sosiaalisesti hyväksyttävää. Hän olisi pieni osa elämääni ja voisin oppia tuntemaan hänet.

Tämä on sitten niin typerää seurustelumaailmassa, ettei voisi varattuna tutustua mielenkiintoiseen ihmiseen. Eihän se ihastuminen tarkoita heti pettämistä, vaan juuri sitä merkityksellisen ihmisen löytämistä, kuten uutta ystävää. Merkityksellisiä ihmisiä ei tule usein vastaan. Miksi niiden ohi pitää mennä, jos on varattu? Joillakin ihmisillä on hirveän jyrkkä mielipide siihen, että varattu ei saa tehdä mitään. Minusta tuntuu, ettei he ole koskaan kokenut tällaisia kohtaamisia.

2007

Kesällä 2019

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näin salaisen ihastukseni viimeksi keskiviikkona. Ollaan molemmat varattuja ja perheellisiä, joten pidän ihastumiseni salassa. Luulen, että hänelläkin on jotain tunteita minua kohtaan, mutta parempi kun en ota niistä selvää. Ollaan pariskuntana ystäviä keskenämme, joten näemme toisiamme useinkin. En halua rikkoa omaa tai hänen perhettään, ja siksi jää pelkäksi haaveeksi.

Koetko tuon jotenkin ahdistavaksi, että joudut/saat tavata ihastustasi silloin tällöin? Olisiko helpompi jos ei tarvitsisi tavata?

Minulla on vähän päinvastainen tilanne. Tiedän varmasti että ihastus on molemminpuolinen, mutta minä olen varattu. Tästä syystä en ole omasta ihastuksestani kertonut, enkä voi häneen paremmin tutustua. Jotenkin ahdistaa, etten voi edes käydä kahvilla ja jutella. En voi tutustua. Olen tavannut jollain tasolla merkityksellisen ihmisen ja sitten joudun heti sulkemaan hänet pois elämästäni. Tuntuu, että olisi jotenkin helpompi, jos oltaisiin vaikka perhetuttuja ja tavattaisiin silloin tällöin. Juttelu olisi silloin sosiaalisesti hyväksyttävää. Hän olisi pieni osa elämääni ja voisin oppia tuntemaan hänet.

Tämä on sitten niin typerää seurustelumaailmassa, ettei voisi varattuna tutustua mielenkiintoiseen ihmiseen. Eihän se ihastuminen tarkoita heti pettämistä, vaan juuri sitä merkityksellisen ihmisen löytämistä, kuten uutta ystävää. Merkityksellisiä ihmisiä ei tule usein vastaan. Miksi niiden ohi pitää mennä, jos on varattu? Joillakin ihmisillä on hirveän jyrkkä mielipide siihen, että varattu ei saa tehdä mitään. Minusta tuntuu, ettei he ole koskaan kokenut tällaisia kohtaamisia.

Kyllä minä sen toisaalta ymmärrän ja hyväksyn, vaikka se nyt omassa tilanteessa turhauttaa, ahdistaa ja tuntuu vääryydeltä. Asiaa voi lähestyä eri näkökulmista:

1. Parisuhteen luottamus. Jos osat olisi toisin päin ja puolisoni sanoisi, että hän tapasi seminaarimatkalla tosi merkityksellisen ihmisen ja aikoo nyt ihan vain ystävänä käydä tämän kanssa kahvilla/kävelyllä ja tutustua paremmin, niin kyllä minä vähän ihmettelisin, että mistä nyt on kysymys. Ja toivoisin ettei hän kuitenkaan tutustuisi. Pitäisi olla todella vahva luottamus parisuhteessa, jotta tuollaista voisi tehdä. En tiedä onko meidän luottamus niin vahva. Ehkä on parempi olla testaamatta parisuhdettaan.

Tässä suhteessa olisi helpompi, jos ihastus olisi vaikka tuttavapariskunnasta, koska silloin kaikki tapahtuisi oman kumppanin nähden. Ei olisi mitään mahdollista luottamuspulaa.

2. Oma tunne-elämä. Jos pääsisi tutustumaan pidäkkeettä, niin olisi ainakin minulla suurempi vaara, että rakastuisin. Ja se taas olisi oman parisuhteen kannalta tuhoisaa. Jos ihastus on tuttavapariskunnasta tai vaikka työkaveri, niin siinä on ympäristöstä tulevia pidäkkeitä, jotka ehkäisevät rakastumista. Joutuu ikään kuin pidättelemään oman ihastuksensa kanssa.

3. Sen ihastuksen näkökulma. Vaikka kuinka sovittaisiin, että tutustutaan vain kavereina ja vaikka itse onnistuisinkin olemaan rakastumatta, niin vaarana on että se toinen rakastuu ja haluaa sittenkin enemmän kuin vaan ystävyyttä. Omassa tapauksessa tämä toinen on tai ainakin oli sinkku ja kuten kirjoitin niin kaikella todennäköisyydellä ainakin vähän ihastui minuun. Kuinka reilua olisi asettaa toinen tällaiseen asemaan?

No tietysti aikuinen ihminen osaa itse päättää mitä tekee, mutta silti mietin myös sen toisen tunteita. Tällaisesta tilanteesta ei oikein pääse ulos ilman, että jollekin tulee sydänsuruja. Mä olen ajatellut että ehkä on parempi, että se joku olen minä. Ja kun ei päästä juttua edes alkamaan niin ne sydänsurutkin jää vähäisemmäksi.

Up

Kolme vuotta sitten kun hän kuoli vierelläni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näin salaisen ihastukseni viimeksi keskiviikkona. Ollaan molemmat varattuja ja perheellisiä, joten pidän ihastumiseni salassa. Luulen, että hänelläkin on jotain tunteita minua kohtaan, mutta parempi kun en ota niistä selvää. Ollaan pariskuntana ystäviä keskenämme, joten näemme toisiamme useinkin. En halua rikkoa omaa tai hänen perhettään, ja siksi jää pelkäksi haaveeksi.

Koetko tuon jotenkin ahdistavaksi, että joudut/saat tavata ihastustasi silloin tällöin? Olisiko helpompi jos ei tarvitsisi tavata?

Minulla on vähän päinvastainen tilanne. Tiedän varmasti että ihastus on molemminpuolinen, mutta minä olen varattu. Tästä syystä en ole omasta ihastuksestani kertonut, enkä voi häneen paremmin tutustua. Jotenkin ahdistaa, etten voi edes käydä kahvilla ja jutella. En voi tutustua. Olen tavannut jollain tasolla merkityksellisen ihmisen ja sitten joudun heti sulkemaan hänet pois elämästäni. Tuntuu, että olisi jotenkin helpompi, jos oltaisiin vaikka perhetuttuja ja tavattaisiin silloin tällöin. Juttelu olisi silloin sosiaalisesti hyväksyttävää. Hän olisi pieni osa elämääni ja voisin oppia tuntemaan hänet.

Tämä on sitten niin typerää seurustelumaailmassa, ettei voisi varattuna tutustua mielenkiintoiseen ihmiseen. Eihän se ihastuminen tarkoita heti pettämistä, vaan juuri sitä merkityksellisen ihmisen löytämistä, kuten uutta ystävää. Merkityksellisiä ihmisiä ei tule usein vastaan. Miksi niiden ohi pitää mennä, jos on varattu? Joillakin ihmisillä on hirveän jyrkkä mielipide siihen, että varattu ei saa tehdä mitään. Minusta tuntuu, ettei he ole koskaan kokenut tällaisia kohtaamisia.

Fiksusti sanottu.

Eilen lyhyesti

Tänään :)

Tuossa se tekee töitä parin pöytärivin päässä eikä aavista ollenkaan, että salaa ihailen häntä. Avokonttorin iloja :)

Ma töissä, olipas kiva päivä. Näitä lisää.

Tänään 2x eri paikassa ja niin kova ikävä tuli taas.

Tammikuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tammikuussa. Kaipaan hänen kosketusta, mutten usko että tunne on enää molemminpuolinen. Ei ainakaan niin vahvana kuin ennen.. :-(

Mä pidin ihastustani kädestä ja halasin häntä tammikuussa. Tuntui taivaalliselta. Varsinkin tuon halauksen olen elänyt mielessäni lukuisia kertoja uudelleen. Tuskin unohdan sitä koskaan.

Oletko Ap?