Milloin näit ihastuksesi edellisen kerran?

Helmikuussa, tuli käymään työpaikalla. Ei oltu nähty yli kahteen vuoteen ennen sitä. Eikä tietoa nähdäänkö enää. Ikävä on. Hän vieläpä näki mun olemuksesta, että olen surullinen, ja kysyi miksi, mutten tietenkään voinut sanoa, että siksi koska olen ikävöinyt sinua niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Helmikuussa, tuli käymään työpaikalla. Ei oltu nähty yli kahteen vuoteen ennen sitä. Eikä tietoa nähdäänkö enää. Ikävä on. Hän vieläpä näki mun olemuksesta, että olen surullinen, ja kysyi miksi, mutten tietenkään voinut sanoa, että siksi koska olen ikävöinyt sinua niin paljon. 

Tulispa munkin ihastukseni käymään työpaikallani. Haaveilen joka päivä, että hän yhtäkkiä ilmestyisi takaisin. Mutta ei hän taida tulla. Tuskin näen häntä enää koskaan.

Kaksi viikkoa sitten harrastuksissa. Oikeastaan tajusin vasta sen keskustelumme jälkeen, että olen häneen ihastunut. Mies on käsittääkseni varattu, joten täytyy pysyä loitommalla, kunnes ihastumiseni menee ohi.

5 kk sitten. Oli ainakin silloi varattu ja jälkikäteen miettien yritti vain egobuustata itseään kustannuksellani. Joudun työn puolesta näkemään lähikuukausina ainakin kerran, mutta sen jälkeen järjestän siten, etten enää törmää häneen kuin korkeintaan vahingossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanantaina. Kaipaan sitä hymyä, katsetta..

Ole kiltti ja kerro hieman tarkemmin!! Itse kommentoin ensimmäisellä sivulla myöskin, että maanantaina. Oikeastaan ma-ti välisenä yönä ihastuin lujaa juuri tapaamaani mieheen :D

Vaihdoitteko numeroita?

Ei :(!! Ja sekös onkin kummitellut mielessä siitä lähtien. Olen niin typerä ja ujo, että en osaa tarttua tilaisuuteen koskaan. Huoh...

Tiedätkö miehen koko nimen? Ootko yrittänyt etsiä somesta?

Voi tietysti olla, että mies ei ollut yhtä kiinnostunut tai oli varattu, kun ei kerran numeroa pyytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helmikuussa, tuli käymään työpaikalla. Ei oltu nähty yli kahteen vuoteen ennen sitä. Eikä tietoa nähdäänkö enää. Ikävä on. Hän vieläpä näki mun olemuksesta, että olen surullinen, ja kysyi miksi, mutten tietenkään voinut sanoa, että siksi koska olen ikävöinyt sinua niin paljon. 

Tulispa munkin ihastukseni käymään työpaikallani. Haaveilen joka päivä, että hän yhtäkkiä ilmestyisi takaisin. Mutta ei hän taida tulla. Tuskin näen häntä enää koskaan.

Etkö voi törmätä häneen jossain muualla vai asutteko eri paikkakunnilla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helmikuussa, tuli käymään työpaikalla. Ei oltu nähty yli kahteen vuoteen ennen sitä. Eikä tietoa nähdäänkö enää. Ikävä on. Hän vieläpä näki mun olemuksesta, että olen surullinen, ja kysyi miksi, mutten tietenkään voinut sanoa, että siksi koska olen ikävöinyt sinua niin paljon. 

Tulispa munkin ihastukseni käymään työpaikallani. Haaveilen joka päivä, että hän yhtäkkiä ilmestyisi takaisin. Mutta ei hän taida tulla. Tuskin näen häntä enää koskaan.

Etkö voi törmätä häneen jossain muualla vai asutteko eri paikkakunnilla? 

Tuskin törmäämme muualla, ainakaan sattumalta. En kehtaa mennä norkoilemaan sellaisiin paikkoihin missä tiedän hänen liikkuvan, se olisi liian ilmiselvää. Voisin soittaakin, mutta toivoisin nyt tässä kohtaa aloitetta hänen puoleltaan. Jos ja kun sitä ei tule, kaikki on mennyttä. Ja se sattuu - paljon.

Pian kaksi ja puoli vuotta sitten.

Siitä on jo muutama vuosi aikaa, kun näin viimeksi ja näin häntä vielä silloin useammin. Muistan vain kuinka en osannut käyttäytyä normaalisti ja jätin ihan idiootin kuvan itsestäni monet kerrat. Hävettää vieläkin, kun ajattelen asiaa.

Tammikuussa. Kaipaus on kova.

En kehtaa edes myöntää, että olen muuttanut yhtä lenkkireittiäni siten, että se menee läheltä paikkaa, jossa tiedän hänen asuvan/asuneen. En juokse katua, jonka varrella hän asuu/asui, vaan lähistöllä kulkevaa suosittua ulkoilureittiä. Ennen en siellä käynyt kuin aniharvoin. Hänen tapaamisensa jälkeen olen käynyt useammin.

Kai mä vaan toivon, että hän tulisi vastaan iltalenkillä ja näkisin hänet edes vilaukselta. Toisaalta en tiedä, mitä edes tekisin, jos hän tulisi vastaan. Jatkaisinko vain juoksemista? Moikkaisinko vai en? Pysähtyisinkö juttelemaan? Entä jos hän tulisi vastaan kävellen käsi kädessä jonkun kanssa? Enkä mä edes tiedä asuuko hän siellä enää, tammikuussa asui.

Ihan hirveää sekoilua tämä ihastus. Ainoa aidosti hyvä puoli tässä on se, että tuo uusi lenkki on muutaman kilometrin pidempi kuin yleisimmät lenkkireittini ja olen sen ansiosta nyt paremmassa kunnossa, kun epätoivoinen sydän vetää tuolle pidemmälle reitille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanantaina. Kaipaan sitä hymyä, katsetta..

Ole kiltti ja kerro hieman tarkemmin!! Itse kommentoin ensimmäisellä sivulla myöskin, että maanantaina. Oikeastaan ma-ti välisenä yönä ihastuin lujaa juuri tapaamaani mieheen :D

Vaihdoitteko numeroita?

Ei :(!! Ja sekös onkin kummitellut mielessä siitä lähtien. Olen niin typerä ja ujo, että en osaa tarttua tilaisuuteen koskaan. Huoh...

Kirjoita muistiin: pyydä aina numero, jos on vähänkään sellainen fiilis että saattaisi kiinnostaa. Paitsi jos jompi kumpi on varattu.

Numeron pyytäminen/antaminen ei ole koskaan kaduttanut. Pyytämättä jättäminen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan naapureina ja yritän välttää häntä. Miestä.

Miksi välttelisit ihastusta?

En usko yltäväni hänen tasolleen. Hän on myös varattu

Mikset voi jutella?

Juttelen naapurille kuten naapurit juttelee mm säästä ym. En ala varattua vamppaamaan.

Kuka puhui mitään vamppaamisesta?

Onko sulla jotenkin luetun ymmärtämisvaikeuksia?

Vai oletko muuten vain käytösvammainen? Sivistymätön? Vai jopa tyhmä?

Naapurin miehen kanssa puhutaan säästä ym vaikka olisi kuinka ihastunut JOS HÄN ON VARATTU, mieheen EI TUTUSTUTA sen enempää!

Sinä tosin taidat olla jakorasia etkä tunne käytöstapoja ja sääntöjä.

Menikö jakeluun torvi??

Huh. Naapurin mies taitaa sun kohdalla väistää luodin. Kielenkäytöstäsi päätellen parempi onkin hänen kannaltaan, että et jatka tutustumista yhtään enempää.

Uskomatonta miten ääliötä porukkaa täällä on!! Minä sentään tunnen moraalin, tosin kun sinä!

Ja rähiseminen vaan jatkuu. Teet itsestäsi ketjun pellen.

Sinähän täällä jatkat vastaamista minulle! Taidat nauttia kun saat aina jatkaaa ja jatkaaaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan naapureina ja yritän välttää häntä. Miestä.

Miksi välttelisit ihastusta?

En usko yltäväni hänen tasolleen. Hän on myös varattu

Mikset voi jutella?

Juttelen naapurille kuten naapurit juttelee mm säästä ym. En ala varattua vamppaamaan.

Kuka puhui mitään vamppaamisesta?

Onko sulla jotenkin luetun ymmärtämisvaikeuksia?

Vai oletko muuten vain käytösvammainen? Sivistymätön? Vai jopa tyhmä?

Naapurin miehen kanssa puhutaan säästä ym vaikka olisi kuinka ihastunut JOS HÄN ON VARATTU, mieheen EI TUTUSTUTA sen enempää!

Sinä tosin taidat olla jakorasia etkä tunne käytöstapoja ja sääntöjä.

Menikö jakeluun torvi??

Huh. Naapurin mies taitaa sun kohdalla väistää luodin. Kielenkäytöstäsi päätellen parempi onkin hänen kannaltaan, että et jatka tutustumista yhtään enempää.

Uskomatonta miten ääliötä porukkaa täällä on!! Minä sentään tunnen moraalin, tosin kun sinä!

Ja rähiseminen vaan jatkuu. Teet itsestäsi ketjun pellen.

Sinähän täällä jatkat vastaamista minulle! Taidat nauttia kun saat aina jatkaaa ja jatkaaaa.

Mikä sinua tarkalleen ottaen vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viikkoa sitten harrastuksissa. Oikeastaan tajusin vasta sen keskustelumme jälkeen, että olen häneen ihastunut. Mies on käsittääkseni varattu, joten täytyy pysyä loitommalla, kunnes ihastumiseni menee ohi.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1.5.1998 - En koskaan unohda iloista persoonaasi, Hanna. Teit lähtemättömän vaikutuksen, toivottavasti se Pasi teki susta onnellisen.

-M47

💕 ihana viesti

Millä mittapuulla? Sen kirjoittaja vaikuttaa vähän katkeralta, eikä sen Hannan onnesta ole mitään takeita.

Vain narsisti iloitsee, kun sijoittaa itsensä tuon Hannan asemaan. = ihana viesti.

Sillä mittapuulla, että tuo M47 on ollut varmasti hyvin rakastunut Hannaan ja se on ollut pyyteetöntä rakkautta. En usko, että katkeruus eläisi näin kauan.

Koin ensimmäisen suuren rakkauteni suunnilleen saman ikäisenä vuonna 2005. Hän kuitenkin halusi jonkun toisen ja olin sen jälkeen murtunut pitkään. En kuitenkaan osaa olla katkera, vaan toivon koko sydämestäni, että hän löysi onnensa joko sen toisen tai jonkun muun kanssa. Terveisiä vain Marialle, missä ikinä oletkin.

Perjantaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näin salaisen ihastukseni viimeksi keskiviikkona. Ollaan molemmat varattuja ja perheellisiä, joten pidän ihastumiseni salassa. Luulen, että hänelläkin on jotain tunteita minua kohtaan, mutta parempi kun en ota niistä selvää. Ollaan pariskuntana ystäviä keskenämme, joten näemme toisiamme useinkin. En halua rikkoa omaa tai hänen perhettään, ja siksi jää pelkäksi haaveeksi.

Koetko tuon jotenkin ahdistavaksi, että joudut/saat tavata ihastustasi silloin tällöin? Olisiko helpompi jos ei tarvitsisi tavata?

Minulla on vähän päinvastainen tilanne. Tiedän varmasti että ihastus on molemminpuolinen, mutta minä olen varattu. Tästä syystä en ole omasta ihastuksestani kertonut, enkä voi häneen paremmin tutustua. Jotenkin ahdistaa, etten voi edes käydä kahvilla ja jutella. En voi tutustua. Olen tavannut jollain tasolla merkityksellisen ihmisen ja sitten joudun heti sulkemaan hänet pois elämästäni. Tuntuu, että olisi jotenkin helpompi, jos oltaisiin vaikka perhetuttuja ja tavattaisiin silloin tällöin. Juttelu olisi silloin sosiaalisesti hyväksyttävää. Hän olisi pieni osa elämääni ja voisin oppia tuntemaan hänet.

Koen mukavaksi hänen tapaamisen. Hän on todella hyvää seuraa ja saa minut tuntemaan itseni jotenkin ainutlaatuiseksi. Tiedän että meistä ei koskaan tule mitään, mutta nautin aina niistä hetkistä, kun pääsen häntä näkemään, vaikka olisimmekin pariskuntina viettämässä iltaa.

Kiva kuulla. Olen vähän kade. Olisin melkein toivonut sinun sanovan, että ihan yhtä ahdistavaa sekin on. Mut ainakin saat tavata häntä, jutella hänen kanssaan. Tuntea hänet, vaikka et ehkä sillä tasolla kuin toivoisit.

Viimeviikolla nähtiin, oltiin molemmat töihin menossa ja siksi pikkuisen kiireisiä, mutta sanoi haluavansa jutella enemmän kun nähdään seuraavan kerran. Kyllä kelpaa, vaikken varsinaisesti usko että palaisimme tiiviimpää yhteyden pitoon.

Vierailija kirjoitti:

Siitä on jo muutama vuosi aikaa, kun näin viimeksi ja näin häntä vielä silloin useammin. Muistan vain kuinka en osannut käyttäytyä normaalisti ja jätin ihan idiootin kuvan itsestäni monet kerrat. Hävettää vieläkin, kun ajattelen asiaa.

Tuskin nyt huonoa kuitenkaan. Huonon kuvan antaa, jos haistattelee, käyttäytyy ylimielisesti, räyhää tai jotain sellaista.

Jos sanoo jotain hassua, takeltelee sanoissaan, jäätyy tai jotain vastaavaa niin siitä saa korkeintaan erikoisen kuvan. Jos tykkää tyypistä niin se on vaan söpöä. Jos suhtautuminen on neutraali, niin sen pystyy kuitenkin myöhemmin kääntää positiiviseksi. Huonoa kuvaa on vaikeampi muuttaa hyväksi.

Yli 20 vuotta sitten.