Ihmetteletkö koskaan joistain ihmisistä, että miten ihmeessä ovat päässeet alalleen ja pärjänneet ammatissaan?

Päivittäin. 

T: HR

Vierailija kirjoitti:

Saattaisikohan johtua myös siitä, että välttämättä perheellisillä ihmisillä ei ole voimia tai jaksamista panostaa työhönsä ja siinä kehittymiseen täydellä teholla, ja työ on monelle vain välttämätön paha, jota tehdään elannon vuoksi? Lapsettomilla ja heillä, joiden lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa, saattaa olla enemmän aikaa ja jaksamista panostaa ammattitaitoonsa.

Se perheen perustaminen ei kyllä normaalisti vie jo hankittua osaamista yhtään mihinkään niin, että työkaverit alkavat ihmetellä miksi sut on ylipäätään palkattu työhön. Toki äitiyslomat ym. voi vähän avittaa ammattitaidon vanhenemista, mutta jos nyt ei vuosia ole poissa työelämästä niin aika harva ala etenee niin vauhdilla ettei osaamisvajetta saa kiinni. Jos työ on välttämätön paha, johon ei jaksa panostaa ja henkilö on työyhteisölle taakaksi, niin siinä vaiheessa olisi ihan asiallista keskustella työterveyden ja esimiehen kanssa vaihtoehdoista, etenkin jos ongelma johtuu raskaasta perhe-elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollilan Jormaa olen aina ihmetellyt. Ilmeisesti oli vain Jorkille onnenkantamoinen kun piti joku nopsaan edeltäjän yllättävän poismenon vuoksi löytää tuoliin.

Olihan hänellä näyttöjä, esimerkiksi Salon matkapuhelimien kokoonpanolinjojen uudelleenjärjestelystä. Jos siis kirjatiedot pitävät paikkansa.

Puhelimia ei saatu linjoilta ulos siinä määrin mitä olisi pitänyt. Hän meni paikalle ja laittoi homman kuntoon. Jo tämä yksittäinen tapaus osoittaa että osaamista oli.

Ja tähän päälle koulutus jossa mukana kansainvälinen tutkinto.

Kolikon toinen puoli oli kai kärsimätön luonne.

No, nyt onkin jo semmoiset näytöt Jormalla plakkarissa että koulukirjoissa voidaan käyttään esimerkkinä siitä kuinka yritystä ei pidä johtaa, sekä siitä että mikään määrä rahaa yrityksen kassassa ei riitä suojaamaan yritystä ammatitaidottoman johtamisen tuhoilta.

Vierailija kirjoitti:

Empatiakyky ja kärsivällisyys on ihan kohtalaisen hyvä lisä lääkärille, mutteivät mitenkään välttämättömiä, ja niistä voi olla joissain tehtävissä haittaakin.

Insinöörihommiakin on niin paljon ja kaikenlaisia, että siihen mahtuu matemaattisesti monenlaista vaatimustasoa.

Ei empatiasta pitäisi olla haittaa, sympatiasta kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen ihmettelin, nykyään en. Kun ottaa huomioon että psykopaateilla ja narsisteilla on pokkaa, itsetyytyväisyyttä ja röyhkeyttä mennä ja tehdä mitä tahansa.

Sitten on ne jotka ovat ponnistelleet päästäkseen unelmiensa työhön, ja ne joilla on ollut suhteita/verkostoja ja tuuria.

Suomessa pelkällä röyhkeällä ekstroverttiluonteella pääsee jo todella pitkälle, muodollisesta pätevyydestä viis. Ja toki verkostojen avulla. Usein paikkaan ei todellakaan valita parasta mahdollista työntekijää, vaan ihan muut seikat vaikuttaa. Ja usein joudutaankin korjailemaan näiden ihmisten jälkeensä jättämiä sotkuja.

Tiedän, monella on isi samassa työpaikassa.

Moni mies on isin kanssa koko päivän töissä.

Vierailija kirjoitti:

Koulunkäynnin avustajat ovat monesti suht. heikkolahjaisia ja jopa tietämys suppeaa.

Tiedän kyllä syynkin, alalle on vaikea saada hlökuntaa ja palkkakin on huonohko.

Kuitenkin, jotenkin pelottavaa, että tällaiset ovat esimerkkikasvattajina tai osana sitä.

Työttömiä on palkkatuella koulunkäyntiavustajina ala-asteella.

Vierailija kirjoitti:

Mistä päättelet, että jollain tänne kirjoittavalla on työpaikka? Ei minulla ainakaan ole. Ei vaan avut riitä siihen, että hakemuksiini vastattaisi yhtään mitään. On tutkintoa jos minkälaista. Nytkin yksi koulutus katkeamassa siihen, kun en saa työssäoppimispaikkaa. Syy ei ole se, ettenkö yrittäisi. Liki 20 paikkaa olen kysynyt, ja monta on sellaista, josta ei ole vastattu. Näistä vastaamattomista suurin osa on sellaisia, joihin olen yrittänyt soittaa.

Että mikä vika minussa on?

Kurjimmalta tuntuu se, kun joku kertoo saaneensa harjoittelupaikan sellaisesta firmasta, josta minulle annettiin kieltävä vastaus. Ja minä kuitenkin kysyin ensin. Sama kurssi, samat asiat pitää opettaa, joku otetaan, mutta minä en kelpaa.

Joku syyhän tuohon on. Oletko hankala ihminen tai annat avuttoman kuvan itsestäsi? Potentiaalinen saikuttaja? Valitat kaikesta? Liikaa lapsia kotona jotka sairaana koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Maisteriopintoihin ei taida kuulua Word ja Excel, käytännössähän noiden käyttö opitaan.

Koulutyöt tehdään näillä ohjelmilla. Miten tämä ihminen on kirjoittanut lopputyönsä, jos ei osaa käyttää wordia?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he eivät ole olleet alalle hakiessaan sellaisia, mutta väsyneet, kyynistyneet ja leipääntyneet työhönsä vuosien saatossa? Voihan iän myötä hieman muuttua.

Kunnianhimoinen, suorituksissaan taitava, työlleen elävä ihminen on äkkiä ajatellen unelmarekrytoitava.

Ihmisenä voi olla aivan hirviö. Jos tällainen sattuu vaikka hoito -tai opetusalalle, niin huh huh.

On kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Jos on pärjännyt ammatissaan - silloin on siihen sopiva

.

Ehkä mielikuvasi perustuu elokuviin ja tv-sarjoihin? Ne eivät ole totta ja niiden tekijät ei edes välttämättä tunne noita ammatteja - oikeasti

Pelottavan monelle jopa mielipiteet perustuvat elokuvien ja tv sarjojen tarjoamiin "totuuksiin". 

Yhden hengen videokuvausfirma, jonka perustajalla ei ollut alalta aiempaa kokemusta. Ne videot on ihan hirveitä, mutta kun pokkana tarjoaa itseään kaikille yrityksille halvalla, niin aina joku nappaa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa että jopa kaupan kassatäti voi edetä urallaan jopa pääministeriksi...

Sinulle ja muille kassaneiti-huutelijoille, hyvä. Hyvä että on voinut edetä kassaneidistä poliitikoksi, sillä jos politiikkaa tekisivät vain valtiotiedettä oppineet poliittiset broilerit niin jälki olisi sen näköistä varmaankin. Edustajilta katoasi se vähäinen todellisuudentaju mitä nyt on vielä jäljellä.

Tää kassaneiti-juttu tulee siitä, että Marin oli joskus ollut opiskeluaikoinaan kaupan kassalla hetken töissä.

Hän valmistui hallintotieteiden kandidaatiksi vuonna 2012 ja maisteriksi vuonna 2017.

Vähän sama kuin jos Orpo olisi joskus ollut lähettinä kesätöissä ja alettaisiin huudella, hienoa kun lähetti pääsi pääministeriksi.

Olen tuntenut kaksi sellaista.

Olivat samalla alalla, samalla työpaikalla.

Minulla on huomattavasti alempi koulutus, mutta jouduin auttamaan molempia toistuvasti. En tiedä millä konstilla olivat valmistuneet, koska olivat selvästi alle 100 äo:n ihmisiä. Juu, tiedän että kuulostaa ilkeältä, mutta kun olivat oikeasti yksinkertaisia.

Arvaa kumpi sai jatkoa työsopimukseen: minä vai johtajan serkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta näkee, että ihmiset eivät millään suvaitse erilaisuutta. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Jos esim. joku lääkäri tuntuu huonolta siksi, ettei hän viesti selvästi tai empaattisesti, se ei tarkoita, että hän on huono lääkäri. Jonkun toisen potilaan mielestä etäinen ja kylmä viestintä voi olla miellyttävää eikä se ainakaan hoitotulokseen yleensä vaikuta. Samoin yksi tykkää kielitaitoisesta ektrovertistä kieltenopettajasta, toisen mielestä kaikenlainen höpötys on epäilyttävää ja ekstrovertit pelottavia. Ihmistöissä pitää vaan sietää erilaisia ihmistyyppejä. Lukutaidoton kustannustoimittaja tietenkin voi olla ihan oikeasti sopimaton hommaansa, samoin kuin matemaattisesti täysin lahjaton sijoituspankkiiri.

Itse olen esihenkilönä törmännyt henkilöön, josta jatkuvasti ajattelin, että miten ihmeessä on voinut valmistua ammattiinsa ja työskennellä siinä lähivuosina. Taidot olivat niin huonot. Vahvasti tuettuna suoriutui parin kk sijaisuusestaan jotenkuten. Kun tämä 5 v sitten maisteriksi valmistunut henkilö ei osannut esim. käyttää Wordia tai Exceliä yhtään, niin kyllä ihmetyttää mikä on mennyt pieleen. Aidosti ajattelin, onko kyse jostain rappeuttavasta sairaudesta tai aivovammasta.

Wordin ja Excelin käyttö on taitolajinsa, siinä missä maisterintutkinto opettaa analysoimaan tietoa. Ohjelmistojen käyttötaidon puute ei kerro mitään henkilön pätevyydestä oman tieteenalansa asiantuntijana. Se kertoo vain siitä, että tyyppi ei osaa käyttää Wordia tai Exceliä. Tiedän KTM:n, joka ei osaa käyttää verkkopankkia, eikä tämä tee hänestä huonoa KTM:ia.

Enemmänkin tuo kuvaus kertoo siitä, että sinä olet huono esihenkilö, kun et osaa palkata tehtävään sopivia ihmisiä.

Ei mikään ihme jos lääkäri on empatiakyvytön. Rationaalisesti kokeissa selviytymällä pääsee lääkikseen. Työhön hakevat ne, jotka haluavat, eivät ne jotka vaikuttavat joltain.

Vierailija kirjoitti:

Näissä IT-alan töissä ihmettelen tätä useinkin. Alalla on paljon tekijöitä, jotka eivät ole teknisiä ihmisiä ollenkaan, varsinkin johdossa, mutta myös suunnittelijatasolla.

Monesti olen ihmetellyt kun ihmisillä saattaa olla hyvä CV (oltu esim. isoissa firmoissa), mutta silti he eivät osaa oikeastaan mitään. Osaako jotkut olla muiden siivellä tai jotenkin piilossa, en tiedä.

Voiko it-alallakin olla jotenkin "vastuussa" jostain, jota muut sitten hoitavat. Ei vaan vuoro osunut omalle kohdalle töissä tai välitti viestejä eteenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein ihmettelen joitakin tänne kirjoittelevia että millä ihmeen avuilla tuokin on saanut ylipäätään työpaikan.

Mistä päättelet, että jollain tänne kirjoittavalla on työpaikka? Ei minulla ainakaan ole. Ei vaan avut riitä siihen, että hakemuksiini vastattaisi yhtään mitään. On tutkintoa jos minkälaista. Nytkin yksi koulutus katkeamassa siihen, kun en saa työssäoppimispaikkaa. Syy ei ole se, ettenkö yrittäisi. Liki 20 paikkaa olen kysynyt, ja monta on sellaista, josta ei ole vastattu. Näistä vastaamattomista suurin osa on sellaisia, joihin olen yrittänyt soittaa.

Että mikä vika minussa on?

Kurjimmalta tuntuu se, kun joku kertoo saaneensa harjoittelupaikan sellaisesta firmasta, josta minulle annettiin kieltävä vastaus. Ja minä kuitenkin kysyin ensin. Sama kurssi, samat asiat pitää opettaa, joku otetaan, mutta minä en kelpaa.

Ehkä ne ovat kertoneet palstalla, että heillä on joku työpaikka?

Moni ei ole vielä nuorena oikeasti tietoinen vahvuuksistaan ja ominaisuuksistaan. Myöhemmällä iällä, kun tietoisuus itsestä kasvaa, voi monelle olla liian suuri kynnys vaihtaa alaa.