Ihmetteletkö koskaan joistain ihmisistä, että miten ihmeessä ovat päässeet alalleen ja pärjänneet ammatissaan?
Esim. lääkäri tai lähi- tai sairaanhoitaja, jolla on empatiakyky nolla ja kärsivällisyys kymmenen sekunnin luokkaa? Tai epälooginen ja matemaattisesti kyvytön insinööri?
Kommentit (104)
Lähi- ja sairaanhoitajien kohdalla voi johtua osittain ihan siitäkin, että alalle voi olla vaikea saada aidosti sopivia henkilöitä. Kyseessä on nimittäin raskas työ, jossa huonohko palkka.
En minä ainakaan kaipaakaan lääkäriltä tai hoitajalta mitään erityisen suurta empatiaa. Saan sitä ihan riittävästi läheisiltäni. Asiallinen ja perusystävällinen kohtelu riittää.
Yleensä ei tarvitse ihmetellä, koska sille on jokin "syy": henkilö on vanhempaa kaartia ja ns. kävellyt sisään vuonna '85, henkilö on jonkun sukulainen tai kaveri, henkilö on poikkeuksellisen lipevä sosiaalisesti, tms. Yleensä syy löytyy näistä.
Jos ei löydy, sitten saatan ohimennen ihmetellä mielessäni. Aivan varmasti minuakin on ihmetelty.
Kyllä ihmettelen. Itse vuosia hoitajana työskennellessä on tullut monenlaista kollegaa ja alan opiskelijaa vastaan enkä kyllä pysty päättelemään miten he ovat valikoituneet alalle, selvinneet koulutuksesta ja vielä pysyvät alan töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi lääkäriksi opiskelemaan pääsee papereilla ja/tai valintakokeella. Ei siellä järjestetä soveltuvuuskokeita. Eli jos olet hyvä matikassa, fysiikassa, kemiassa ja biologiassa, pääset sisään, vaikka olisit täysin idiootti muuten.
Idiootti? Niinku miten idiootti? Eikö siinä lääkäröinnissä, siis diagnoosin tekemisessä ja hoitopäätösten tekemisessä juur tartte noita?
Sosiaaliset taidot on tietysti myös työelämätaitoja, mut niitä voi opetella. Lääkäriä ei mukavasta idiootista tule, jos siis on oikea idiootti.
Aika moni näistä sosiaalisesti kömpelöistä lääkäreistä on vähän tai vähän enemmän kirjolla. Monesti olen tavannut näitä lähes kävelevän sanakirjan lailla toimivia lääkäreitä, jotka kyllä on hyvinkin osaavia, mutta joiden potilaskohtaamistaidot on sitä luokkaa että potilas saattaa jopa epäillä lääkärin ammattioikeuksia. Parhaitenhan nuo lääkärit toimivat, jos potilaan kanssa ei tarvitse jutella. Kaikki vaan ei voi, tai halua, olla kirurgeja tai patologeja.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan kaipaakaan lääkäriltä tai hoitajalta mitään erityisen suurta empatiaa. Saan sitä ihan riittävästi läheisiltäni. Asiallinen ja perusystävällinen kohtelu riittää.
Sitten kun kohtaat empatiakyvyttömän hoitajan ollessasi heikossa tilassa, niin kyllä mieli muuttuu. Siinä on vissi ero haluaako joku auttaa sinua työkseen vai onko auttaminen vain työtä. Ihan oikeutettu oletus on, että lääkäreillä ja hoitajilla on sairaita kohtaan empatiakykyä varastossa.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan kaipaakaan lääkäriltä tai hoitajalta mitään erityisen suurta empatiaa. Saan sitä ihan riittävästi läheisiltäni. Asiallinen ja perusystävällinen kohtelu riittää.
Hienoa, että sinulla on noin. Kaikilla vain ei ole niitä läheisiä. Heille se empatia on todella tärkeää.
En. Olen hakenut sairaanhoitajakoulutukseen. Pääsykokeisiin sisältyi sekä yksilö-että ryhmähaastattelu. Jos ne haastattelijat suosivat edes hiukan niitä, jotka ovat luonteeltaan eniten heidän kaltaisiaan, en yhtään ihmettele, että moni sairaanhoitaja on empatiakyvytön.
Se on hienoa että jopa kaupan kassatäti voi edetä urallaan jopa pääministeriksi...
Vierailija kirjoitti:
Näissä IT-alan töissä ihmettelen tätä useinkin. Alalla on paljon tekijöitä, jotka eivät ole teknisiä ihmisiä ollenkaan, varsinkin johdossa, mutta myös suunnittelijatasolla.
Monesti olen ihmetellyt kun ihmisillä saattaa olla hyvä CV (oltu esim. isoissa firmoissa), mutta silti he eivät osaa oikeastaan mitään. Osaako jotkut olla muiden siivellä tai jotenkin piilossa, en tiedä.
Isossa firmassa pystyy, tai on ainakin pystynyt olemaan muiden siivellä töissä, osaamatta yhtään mitään. Nykyinen koulutusjärjestelmä ryhmätöineen (yksi osaa, koko ryhmä saa suoritusmerkinnän) tukee myös tätä linjaa.
Pikkufirmassa ei kauan katsota sellaista, joka ei mitään osaa. Yksinyrittäjäksi ei voi edes ryhtyä, jos ei mitään osaa.
Vierailija kirjoitti:
Koulunkäynnin avustajat ovat monesti suht. heikkolahjaisia ja jopa tietämys suppeaa.
Tiedän kyllä syynkin, alalle on vaikea saada hlökuntaa ja palkkakin on huonohko.
Kuitenkin, jotenkin pelottavaa, että tällaiset ovat esimerkkikasvattajina tai osana sitä.
Ihminen voi olla myös älykäs, mutta koulutus huono/epätäsmällinen/opintokokonaisuus ei vastaa työelämän tarpeita.
Se on karseaa. Itse en oikein osannut AMK:sta valmistuttuani kunnolla asioita, vaikka arvosanat oli hyvät. Koulutuksen sisältö ei vastannut työelämän tarpeita riittävästi.
Aika usein ihmettelen joitakin tänne kirjoittelevia että millä ihmeen avuilla tuokin on saanut ylipäätään työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
En. Olen hakenut sairaanhoitajakoulutukseen. Pääsykokeisiin sisältyi sekä yksilö-että ryhmähaastattelu. Jos ne haastattelijat suosivat edes hiukan niitä, jotka ovat luonteeltaan eniten heidän kaltaisiaan, en yhtään ihmettele, että moni sairaanhoitaja on empatiakyvytön.
Miten siinä haastattelutilanteessa näkyy empatiakyvyttömyys, kun haastattelun tarkoitus on testata haastateltavaa ja hänen soveltuvuuttaan alalle? Pääsykoetilanteessa on mielestäni ihan asiallista pistää hakija vähän tiukille, ei se silti tarkoita etteikö empatiaa olisi.
No Petteriä ja Riikka katsoessa tulee ihmeteltyä miten suomalaisia vihaamalla voi päästä pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Joo, onlyfans, some, tosi -tv etc. TÄHDET. Mikä heistä tekee tähtiä? Näistä tähdistä on aina otsikoita. Keitä he ovat? Miksi he ovat tähtiä jos esim esiintyvät jossain realityssä tai somessa?
Entä, millä kriteereillä joku juontaja saa "titteliinsä" suosikki-etuliitteen? Onko niin, että jos joku juontaja saa sen verran keikkahommia, että pystyy irtisanoutumaan palkkatyöstä ja ryhtymään freelanceriksi, hänestä tulee "suosikkijuontaja"? Vai sanooko eri mediatalot omilla palkkalistoillaan olevia juontajia suosikkijuontajiksi? Kun välillä tätä termiä kuulee käytettävän tyypistä, jonka olen ehkä kerran nähnyt TV:ssä.
Ollilan Jormaa olen aina ihmetellyt. Ilmeisesti oli vain Jorkille onnenkantamoinen kun piti joku nopsaan edeltäjän yllättävän poismenon vuoksi löytää tuoliin.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan kaipaakaan lääkäriltä tai hoitajalta mitään erityisen suurta empatiaa. Saan sitä ihan riittävästi läheisiltäni. Asiallinen ja perusystävällinen kohtelu riittää.
Empatia ei ole suurieleistä voivottelua tai potilaan tunteisiin mukaan menemistä. Empatialla tarkoitetaan kykyä ymmärtää tilanne toisen ihmisen näkökulmasta. Mielestäni aika olennainen osa terveydenhuoltoalan ammattilaisen työtä ja on huolestuttavaa, jos sote-alalla toimiva ei ymmärrä empatian käsitettä. Jännästi alalla on kuitenkin paljon paitsi potilaisiin herkästi ärsyyntyviä töksäyttelijöitä niin myös voihkijoita, jotka ilmeisesti heijastavat omaa ahdistustaan potilaaseen. Terve kyky empatiaan on harvinaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika usein ihmettelen joitakin tänne kirjoittelevia että millä ihmeen avuilla tuokin on saanut ylipäätään työpaikan.
Mistä päättelet, että jollain tänne kirjoittavalla on työpaikka? Ei minulla ainakaan ole. Ei vaan avut riitä siihen, että hakemuksiini vastattaisi yhtään mitään. On tutkintoa jos minkälaista. Nytkin yksi koulutus katkeamassa siihen, kun en saa työssäoppimispaikkaa. Syy ei ole se, ettenkö yrittäisi. Liki 20 paikkaa olen kysynyt, ja monta on sellaista, josta ei ole vastattu. Näistä vastaamattomista suurin osa on sellaisia, joihin olen yrittänyt soittaa.
Että mikä vika minussa on?
Kurjimmalta tuntuu se, kun joku kertoo saaneensa harjoittelupaikan sellaisesta firmasta, josta minulle annettiin kieltävä vastaus. Ja minä kuitenkin kysyin ensin. Sama kurssi, samat asiat pitää opettaa, joku otetaan, mutta minä en kelpaa.
Idiootti? Niinku miten idiootti? Eikö siinä lääkäröinnissä, siis diagnoosin tekemisessä ja hoitopäätösten tekemisessä juur tartte noita?
Sosiaaliset taidot on tietysti myös työelämätaitoja, mut niitä voi opetella. Lääkäriä ei mukavasta idiootista tule, jos siis on oikea idiootti.