Ihmetteletkö koskaan joistain ihmisistä, että miten ihmeessä ovat päässeet alalleen ja pärjänneet ammatissaan?

Ihmettelen joitain kollegoita, miten ovat päässeet kun eivät pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä IT-alan töissä ihmettelen tätä useinkin. Alalla on paljon tekijöitä, jotka eivät ole teknisiä ihmisiä ollenkaan, varsinkin johdossa, mutta myös suunnittelijatasolla.

Monesti olen ihmetellyt kun ihmisillä saattaa olla hyvä CV (oltu esim. isoissa firmoissa), mutta silti he eivät osaa oikeastaan mitään. Osaako jotkut olla muiden siivellä tai jotenkin piilossa, en tiedä.

Millaisia It-puolen töitä tarkoitat? Verkkosivut ym. on ainakin hyötyneet siitä, etteivät niitä enää tee vain teknisen alan ihmiset.

Joo, en tarkoita että kaikki ei-tekniset olisi täällä iso riesa - asia on juurikin noin kuin esität, eli esim. käyttöliittymäsuunnittelussa ns. maallikot ovat paljon lähempänä käyttäjiä ja heidän näkökulma tarvitaan ehdottomasti.

Sitä lähinnä ihmettelen, että miten todella teknisissäkin projekteissa (esim. itse teen integraatioita) voi olla mukana niin paljon ihmisiä, joilla ei ole asioiden edistämiseen minkäänlaista kompetenssia. Koodarit kyllä yleensä osaavat, mutta siitä ylöspäin on sitten kaikenlaista tyyppiä talot täynnä. Ja noista just moni on sellasia, että ne ei oikeasti osaa oikein mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä IT-alan töissä ihmettelen tätä useinkin. Alalla on paljon tekijöitä, jotka eivät ole teknisiä ihmisiä ollenkaan, varsinkin johdossa, mutta myös suunnittelijatasolla.

Monesti olen ihmetellyt kun ihmisillä saattaa olla hyvä CV (oltu esim. isoissa firmoissa), mutta silti he eivät osaa oikeastaan mitään. Osaako jotkut olla muiden siivellä tai jotenkin piilossa, en tiedä.

Isossa firmassa pystyy, tai on ainakin pystynyt olemaan muiden siivellä töissä, osaamatta yhtään mitään. Nykyinen koulutusjärjestelmä ryhmätöineen (yksi osaa, koko ryhmä saa suoritusmerkinnän) tukee myös tätä linjaa.

Pikkufirmassa ei kauan katsota sellaista, joka ei mitään osaa. Yksinyrittäjäksi ei voi edes ryhtyä, jos ei mitään osaa.

Kiitos näkemyksestä - noin se varmaan on. Meillä melkeinpä kaikkein toivottovimmat tapaukset ovat nimenomaan isoista firmoista tulleita. Näiden osaamisen puute on jopa suurempaa kuin niiden, joilla on kokemusta pelkästään julkiselta sektorilta. Ja tätä pidän jo jonkinlaisena saavutuksena:).

Monikaan ei ole nuorena oikeasti tietoinen ominaisuuksistaan tai siitä, millaista kyseisen alan työ todella on, mutta ei sitten kuitenkaan enää jaksa tai viitsi vaihtaa alaa keski-ikäisenä.

Yksi psykiatri oli tällainen. Toisaalta ei pahantahtoisuus ja vallan väärinkäyttö tarkoita sitä että olisi reppana tai tyhmä, siitähän voi olla hyötyäkin työelämässä.

Olen töissä it-firmassa ja meillä on yksi tällainen. Epäilen, että hän pärjää vain, koska on nainen, ja häneltä ei odoteta yhtä paljon kuin miehiltä. Tämä noin 40 v nainen on siis jo yli 10 vuotta ollut koodari, mutta ei osaa käytännössä mitään. Muut joutuu aina tekemään hänen työt, koska siitä tekemisestä ei tule mitään. Yleisesti kynnys "kannella" toisista on korkea, mutta itse kerran jopa tein tämän, kun oli ihan äärimmäinen kiire ja sitten projektiin kaveriksi minulle piti tulla tämä. Sanoin suoraan, etten halua, koska se käytännössä tarkoittaa että joudun tekemään sen projektin yksin, ja mulla on muitakin projekteja joissa kiire. Pomo ei ollut edes yllättynyt, totesi vaan että "Tarjaa" kohtaan täytyy olla kärsivällinen, mutta ehkäpä hän laittaa hänet johonkin vähemmän kiireelliseen projektiin.

Ja samaan aikaan paljon tuota parempia tekijöitä on vuosien varrella laitettu ulos yt-neuvotteluissa, kun eivät ole ihan supertehokkaita tai monipuolisia osaajia. Ihmettelen, miten kyseinen "täti" saa vuodesta toiseen vaan nostaa palkkaa tekemättä juuri mitään. Olen itsekin nainen, ja mietin, että näinköhän onnistuisi minultakin, jos kerran naiskoodari on tiimin maskotti jonka ei tarvi edes tehdä mitään, mutta ei se enää taida, olisi pitänyt uran alusta jo aloittaa tuo linja :D

Insinööreistä en tiedä enkä osaa ottaa kantaa, mutta sote-alalla pärjäämisessä voi valitettavasti jopa auttaa itsekeskeinen ja narsistinen luonne, mikäli osaa peittää sen oikeissa ja sopivissa tilanteissa. Eihän se, ettei ole ihmisenä mukava ja ystävällinen, tarkoita kuitenkaan sitä, että olisi jotenkin älyltään ja kognitiivisilta taidoiltaan vajaa.

Sote-alalla pärjäävätkin parhaiten juuri he, jotka eivät ole ihmisinä hirveän mukavia ja ystävällisiä. Liian kiltit ja empaattiset helposti väsyvät ja vaihtavat alaa.

Moni vain ajautuu työhönsä ja ammattiinsa, ilman että tuntee sitä kohtaan aitoa innostusta ja mielenkiintoa, koska jotainhan ihmisen pitää kuitenkin tehdä elääkseen, ellei sitten ole miljonääri/rikkaasta suvusta.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä it-firmassa ja meillä on yksi tällainen. Epäilen, että hän pärjää vain, koska on nainen, ja häneltä ei odoteta yhtä paljon kuin miehiltä. Tämä noin 40 v nainen on siis jo yli 10 vuotta ollut koodari, mutta ei osaa käytännössä mitään. Muut joutuu aina tekemään hänen työt, koska siitä tekemisestä ei tule mitään. Yleisesti kynnys "kannella" toisista on korkea, mutta itse kerran jopa tein tämän, kun oli ihan äärimmäinen kiire ja sitten projektiin kaveriksi minulle piti tulla tämä. Sanoin suoraan, etten halua, koska se käytännössä tarkoittaa että joudun tekemään sen projektin yksin, ja mulla on muitakin projekteja joissa kiire. Pomo ei ollut edes yllättynyt, totesi vaan että "Tarjaa" kohtaan täytyy olla kärsivällinen, mutta ehkäpä hän laittaa hänet johonkin vähemmän kiireelliseen projektiin.

Ja samaan aikaan paljon tuota parempia tekijöitä on vuosien varrella laitettu ulos yt-neuvotteluissa, kun eivät ole ihan supertehokkaita tai monipuolisia osaajia. Ihmettelen, miten kyseinen "täti" saa vuodesta toiseen vaan nostaa palkkaa tekemättä juuri mitään. Olen itsekin nainen, ja mietin, että näinköhän onnistuisi minultakin, jos kerran naiskoodari on tiimin maskotti jonka ei tarvi edes tehdä mitään, mutta ei se enää taida, olisi pitänyt uran alusta jo aloittaa tuo linja :D

Kiitos tästä. IT-alalla tämä naisten nostaminen väkisin "ylöspäin" on melkoinen riesa nykyisin. Tästä kärsii koko työyhteisö, mutta varsinkin naiset, jotka ovat oikeasti päteviä. He kun leimaantuvat helposti sellaisiksi, että he on otettu töihin vain sen takia kun ovat naisia.

Itse todistin tällä viikolla sellaista tapahtumaa, että yksi mitään osaamaton nainen sai positiivista palautetta siitä, että oli osannut lähettää sähköpostia. Oli muuten suhteellisen noloa, varsinkin kun kaikki tajusivat mistä on kyse. Miesten kohdalla en ole nähnyt tällaista koskaan, siis että positiivista palautetta annetaan "väkisin".

Isommissa firmoissa "tasa-arvoa, vaikka väkisin" -työ toimii siten, että osaamattomille naisille keksitään joku HR-tyyppinen rooli, jossa he ovat tiimin esihenkilöitä tietämättä yhtään mitä porukat tekee. Sitten he kyselevät kuulumisia ja juttelevat kivoja silloin tällöin, ja siinäpä se työnkuva onkin. Ryhmässä tehdään hulluna töitä ja kärsitään uupumuksesta ja kaikesta muusta p*skasta, mutta pääasia on, että tasa-arvo toteutuu. Tosin työpanoksen määrässä se ei _ihan_ toteudu:).

No mutta, lopuksi on syytä sanoa, että päteviä naisia on meilläkin töissä vaikka kuinka. Ongelma on siis vaan tuo että rekryt tehdään nykyisin enemmän alapään kuin yläpään perusteella.

Saattaisikohan johtua myös siitä, että välttämättä perheellisillä ihmisillä ei ole voimia tai jaksamista panostaa työhönsä ja siinä kehittymiseen täydellä teholla, ja työ on monelle vain välttämätön paha, jota tehdään elannon vuoksi? Lapsettomilla ja heillä, joiden lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa, saattaa olla enemmän aikaa ja jaksamista panostaa ammattitaitoonsa.

Ihmettelen lähes päivittäin, millaiset ihmiset pääsevät vallan kahvaan ja millaisella osaamisella. T. Liike-elämässä toimiva.

Vierailija kirjoitti:

Saattaisikohan johtua myös siitä, että välttämättä perheellisillä ihmisillä ei ole voimia tai jaksamista panostaa työhönsä ja siinä kehittymiseen täydellä teholla, ja työ on monelle vain välttämätön paha, jota tehdään elannon vuoksi? Lapsettomilla ja heillä, joiden lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa, saattaa olla enemmän aikaa ja jaksamista panostaa ammattitaitoonsa.

Varmasti näinkin, mutta se tässä ihmetyttää miten näitä turhia tyyppejä ei saada pois työpaikoilta.

Voi kunpa olisi edes noin. Merkittävä osa lääkäreistä ei tunnu olevan kirjolla tai edes asialähtöisiä tai tietopohjaisia vaan ainoastaan helvetin epävarmoja ja ammattitaidoltaan puutteellisia, mitä kompensoidaan voimakkaalla tarpeella ottaa auktoriteettiasema ja pitää ikään kuin omasta uskottavuudesta kiinni toimimalla defensiivisesti potilaan suuntaan. Mitä suurempi epävarmuus, sitä varmempi käytös ja sitä voimakkaammin stetsonista heitellyistä hätäisistä päätelmistä pidetään kiinni.

Kun energia ja keskittyminen menee oman egon pönkittämiseen ja ammattitaitoiselta ulospäin näyttämiseen niin siinä ei oikeasti jää jäljelle resurssia kuunnella, kysyä oikeita kysymyksiä, tai tehdä loogisia päätelmiä.

Työpaikalla oli eräs mies, jolla oli siihen aikaan koulutuksena tietotekniikan koulutus ala. Ihmettelin kovin, koska oli monessa asiassa tosi yksinkertainen eikä pärjännyt. Sitten tapahtui koneen kanssa ihmejuttuja. Hän kävi eräällä tietokoneella puolet päivästä ja tuona päivänä minä tuurasinkin ja avoimeksi jäi eri sivu kuin se työsivu. Hän ei osannut ottaa sitä uutta sivua auki tuosta alareunasta. Sitten oli tilanne, jossa kone oli sammutettu ja hän ei osannut painaa sitä napista auki. Vuosia ennätti työskennellä. Sitten lopetti ja selvisi syy. Ei hänellä ollut mitään koulutusta. Äitinsä oli sen koulun rehtori, josta oli todistus ja äitinsä oli sen mulkannut sille tehdä väärillä huipputiedoilla. Tuo mies oli vielä ilmeisesti autisti kun jälkikäteen ajattelen. Aiheutti väkivaltatilanteenkin töissä omituisella käytöksellään ja asiakas kävi kimppuun. 

Vierailija kirjoitti:

Voi kunpa olisi edes noin. Merkittävä osa lääkäreistä ei tunnu olevan kirjolla tai edes asialähtöisiä tai tietopohjaisia vaan ainoastaan helvetin epävarmoja ja ammattitaidoltaan puutteellisia, mitä kompensoidaan voimakkaalla tarpeella ottaa auktoriteettiasema ja pitää ikään kuin omasta uskottavuudesta kiinni toimimalla defensiivisesti potilaan suuntaan. Mitä suurempi epävarmuus, sitä varmempi käytös ja sitä voimakkaammin stetsonista heitellyistä hätäisistä päätelmistä pidetään kiinni.

Kun energia ja keskittyminen menee oman egon pönkittämiseen ja ammattitaitoiselta ulospäin näyttämiseen niin siinä ei oikeasti jää jäljelle resurssia kuunnella, kysyä oikeita kysymyksiä, tai tehdä loogisia päätelmiä.

Tämä siis vastauksena tuohon kommenttiin, että monet lääkärit olisivat kirjolla ja siksi sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja.

Olen tavannut verotarkastajan, joka vaikutti suorastaan heikkolahjaiselta. Aivan käsittämättömiä puutteita oman alansa laintuntemuksessa, puhumattakaan muusta ulosannista ja hänen tuottamastaan tekstistä. Jos hänelle esitti tarkentavia kysymyksiä hänen kummallisista moittivista korjausehdotuksistaan tai niiden lakiperusteista, niin ohitti ne vaan inttämällä ja jankuttamalla aiempaa lausettaan. Vieläpä iäkkäämpi ja kokeneempi "osaaja" kyseessä. Eipä sillä, että olisin kuvitellut terävimmän kärjen hakeutuvan noihin hommiin, mutta en voinut kuin hämmästellä sitä, miten ihmeessä on saanut KTM-tutkintonsa tai edes lukiota koskaan suoritettua.

Vierailija kirjoitti:

Ollilan Jormaa olen aina ihmetellyt. Ilmeisesti oli vain Jorkille onnenkantamoinen kun piti joku nopsaan edeltäjän yllättävän poismenon vuoksi löytää tuoliin.

Olihan hänellä näyttöjä, esimerkiksi Salon matkapuhelimien kokoonpanolinjojen uudelleenjärjestelystä. Jos siis kirjatiedot pitävät paikkansa.

Puhelimia ei saatu linjoilta ulos siinä määrin mitä olisi pitänyt. Hän meni paikalle ja laittoi homman kuntoon. Jo tämä yksittäinen tapaus osoittaa että osaamista oli.

Ja tähän päälle koulutus jossa mukana kansainvälinen tutkinto.

Kolikon toinen puoli oli kai kärsimätön luonne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein ihmettelen joitakin tänne kirjoittelevia että millä ihmeen avuilla tuokin on saanut ylipäätään työpaikan.

Mistä päättelet, että jollain tänne kirjoittavalla on työpaikka? Ei minulla ainakaan ole. Ei vaan avut riitä siihen, että hakemuksiini vastattaisi yhtään mitään. On tutkintoa jos minkälaista. Nytkin yksi koulutus katkeamassa siihen, kun en saa työssäoppimispaikkaa. Syy ei ole se, ettenkö yrittäisi. Liki 20 paikkaa olen kysynyt, ja monta on sellaista, josta ei ole vastattu. Näistä vastaamattomista suurin osa on sellaisia, joihin olen yrittänyt soittaa.

Että mikä vika minussa on?

Kurjimmalta tuntuu se, kun joku kertoo saaneensa harjoittelupaikan sellaisesta firmasta, josta minulle annettiin kieltävä vastaus. Ja minä kuitenkin kysyin ensin. Sama kurssi, samat asiat pitää opettaa, joku otetaan, mutta minä en kelpaa.

Työnhaku on aikamoista teatteria eli pitää osata näytellä sopivasti pätevän innokkaan ja yhteistyökykyisen roolia. Yksikin väärä sana tai väärä äänen vivahde ja sinut hylätään. Etenkin jos rekrytoija on mies. Positiivinen, hymyilevä ja eloisa saa työpaikan vaikkei osaisi mitään. Introvertille jolla aina totinen naama, tämä on haaste. Aina voi oppia, minä olen oppinut. Enkä siis sano että sinä olisit samanlainen kuin minä kunhan kerroin omista havainnoistani.

Vierailija kirjoitti:

Sote-alalla pärjäävätkin parhaiten juuri he, jotka eivät ole ihmisinä hirveän mukavia ja ystävällisiä. Liian kiltit ja empaattiset helposti väsyvät ja vaihtavat alaa.

Minusta asia ei ole ihan näin. Sote-alalla pärjää, kun tuntee omat rajansa ja tietää keinot, jolla etäännyttää itsensä työstä työajan ulkopuolella. Liian kiltit ihmiset tosiaan väsyvät, samoin ne jotka eivät erota potilaan kokemuksia omastaan ja osaa niistä erkaantua. Kuitenkaan tuo ei tarkoita, etteikö voisi olla ihmisenä hyvinkin mukava ja ystävällinen. Ystävällisyys ja mukavuus on pitkälti kiinni käytöstavoista ja sosiaalisista taidoista, ei siitä että on täysi kynnysmatto ja itkee potilaan puolesta tämän suruja.