Nelikymppinen Seppo haluaisi lapsia mutta kumppani puuttuu

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Seppo alkaa olla liian vanha löytääkseen omaa ikäluokkaansa olevan lapsia haluavan naisen, jolla ei kuitenkaan ole vielä lapsia. Lapsia haluavat naiset haluavat yleensä saada lapsia ollessaan 30-40v eikä ainakaan ensimmäistä lastaan vasta nelikymppisenä. 

Miksi sen pitäisi ottaa omasta ikäluokasta nainen, riski, hyväkuntoinen ja terveen oloinen mies? Ja ihan oikeasti nuorekas, mitä 99% itseään nuorekkaina ei pidä.

Jos ottaa 30-35 -vuotiaan, nainen on vielä hyvinkin lisääntymisiässä, mutta ikäero ei ole liian suuri, ei tule mitään ongelmia siitä, että oltaisiin eri sukupolvea.

Sepon ei tarvitse ottaa yhtään ketään. Toki Sepon ongelma on se, että ei ole löytänyt /saanut/ottanut sitä 30-35 v kumppania edes silloin kun itse oli siinä iässä niin nyt yli nelikymppisenä se on vielä epätodennäköisempää.

Miehille tulee tyypillisesti (uudelleen) vaivakuume 40-50-vuotiaana riippumatta siitä, onko heillä jo ennestään (isoja) lapsia vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kestä miten ihana toi Seppo on! Huomasi, miten vaikeaa hänen oli puhua siitä, miltä se tuntuu kun ei ole saanut toivomaansa lasta. Mukavan näköinen mies eikä vaikuttanut mitenkään sosiaalisesti kömpelöltä. Tuollainen etätöitä tekevä iskä olisi ihana turva pienelle koululaiselle, joka tulee aikaisin kotiin eikä tarvitsisi kesälomistakaan murehtia <3

Napatkaa siitä nyt joku itsellenne hyvä mies!

Töissä tehdään töitä eikä siinä ehdi huolehtia pienestä lapsesta.

Koululainen ei ole pikkulapsi. Se voi puuhata mitä haluaa ja etätöitä tekevä vanhempi on vain turvana ja lounasseurana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mick Jagger sai (toistaiseksi) viimeisen lapsensa ollessaan 73v.

Vanhat naiset on vaan kateellisia kun setämiehet voi siittää lapsia hautaan asti.

Minkä ihmeen takia olisin halunnut vaihtaa vaippoja vielä yli nelikymppisenä? Se on hieman eri asia olla julkkismies, joka voi nähdä lastaan juuri sen verran kuin kiireiltään ehtii, kuin tavallinen pienen lapsen äiti.

Oma lapseni on yli kolmekymppinen eikä aio hankkia lapsia ja olen siitäkin hyvilläni, koska mummona oleminen ei ole minun kutsumukseni.

Mitä Seppoon tulee niin hyvännäköinen ja kivanoloinen mies, mutta kymmenen vuotta myöhässä. Veikkaan, että sähköposti kilisee kyllä tiuhaan lähiaikoina, joten voihan olla, että sieltä vielä joku muutaman vuoden nuorempikin ottaa yhteyttä. Ellei Legoilla leikkiminen säikäytä.

Miten ihmiset takertuu näihin Legoihin niin kuin siinä olisi jotain outoa ja friikkiä? Toihan on aikuisuudessa just ihan parhautta, kun on varaa ostaa noita hienoja Lego-settejä, jotka on isoja ja ihanan kalliita ja jollaisista ei voinut (mahdollisesti köyhässä) lapsuudessa edes haaveilla. Monissa seteissä on jopa ikäsuositus 16+. Monen korkeasti koulutetun miehen (ja miksei naisenkin) joulun kruunaa tuollainen isompi Lego-setti, jonka parissa vierähtää kivasti joulun aika.

No ihan varmaan! Akateemiset ihmiset odottavat että pääsevät juhlaillallisen jälkeen leikkimään legoilla! Missä? Oulussa varmaan

Ja miksikäs ei? Lego Masters kisassakin on useampia korkeasti koulutettuja kisaajia, mm lääketieteen tohtori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mick Jagger sai (toistaiseksi) viimeisen lapsensa ollessaan 73v.

Vanhat naiset on vaan kateellisia kun setämiehet voi siittää lapsia hautaan asti.

Minkä ihmeen takia olisin halunnut vaihtaa vaippoja vielä yli nelikymppisenä? Se on hieman eri asia olla julkkismies, joka voi nähdä lastaan juuri sen verran kuin kiireiltään ehtii, kuin tavallinen pienen lapsen äiti.

Oma lapseni on yli kolmekymppinen eikä aio hankkia lapsia ja olen siitäkin hyvilläni, koska mummona oleminen ei ole minun kutsumukseni.

Mitä Seppoon tulee niin hyvännäköinen ja kivanoloinen mies, mutta kymmenen vuotta myöhässä. Veikkaan, että sähköposti kilisee kyllä tiuhaan lähiaikoina, joten voihan olla, että sieltä vielä joku muutaman vuoden nuorempikin ottaa yhteyttä. Ellei Legoilla leikkiminen säikäytä.

Miten ihmiset takertuu näihin Legoihin niin kuin siinä olisi jotain outoa ja friikkiä? Toihan on aikuisuudessa just ihan parhautta, kun on varaa ostaa noita hienoja Lego-settejä, jotka on isoja ja ihanan kalliita ja jollaisista ei voinut (mahdollisesti köyhässä) lapsuudessa edes haaveilla. Monissa seteissä on jopa ikäsuositus 16+. Monen korkeasti koulutetun miehen (ja miksei naisenkin) joulun kruunaa tuollainen isompi Lego-setti, jonka parissa vierähtää kivasti joulun aika.

Lisää tuohon yhtälöön konttaava vauva ja joka paikkaan ehtivä taapero, niin legoilla ei todellakaan leikitä joulun aikaa. Voi tulla muutaman vuoden tauko.

No voi kamalaa. Onneksi korkeasti koulutetuilla ja varakkailla on varaa hankkia sellainen talo, josta saa oven kiinni siitä huoneesta jossa Legot on. Ja rakentaa sitten vasta lasten nukkuessa. Kyllähän melkein kaikki muutkin harrastukset joutuu vähän sivuosaan pikkulapsiaikana, ei kai tää Lego rakentelu siitä kauheasti poikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattais muuttaa nimi vaikka Sebastianiksi. Seppo kuulostaa niin elähtäneeltä.

Sukunimikin voisi olla myyvempi.

Seppo on kyllä kauhea keski-ikänimi. Ehkä Sebé-Jean jäis paremmin mieleen?

Ei Seppo ole EDES keski-ikäisten nimi vaan vanhusten.

Se on ollut suosituin suurilla ikäluokilla, huippuvuosi 1947.

Mummotunnelisa käy kuulemma nuoriakin. 

Vierailija kirjoitti:

Se että miksei Seppo viehätä niin tuollainen neljäkymppinen ihminen jonka ei ole koskaan tarvinnut huolehtia kenestäkään ja huitelee vaan omissa harrastuksissaan, voi olla luonteeltaan aika kypsymätön ja itsekäs eikä se luonne tuon ikäisenä enää helposti muutu. Semmoisesta sitten yrittää muokata pikkulapsiarkea kestävän kumppanin niin voipi aika monella loppua kärsivällisyys kesken.

En ymmärrä tätä kommenttia. Miksi vaikkapa 24-vuotias mies, jonka on aina (eli jokunen vuosi kotoa muuton jälkeen ylipäätään...) tarvinnut huolehtia vain itsestään ja harrastuksistaan, muuntautuisi helpommin isäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä miehiä on paljon jotka "nauttivat elämästään" ja elävät itselleen yli nelikymppiseksi asti ajatellen, että sen jälkeen ottavat nuoremman kumppanin puolisoksi ja lastensa äidiksi. Itsekkäästi ja miehisen ylimielisesti.

Tuo on kyllä ihan eri miestyyppi kuin Seppo, joka vaikuttaa reppanalta, jopa neitsyeltä.

En ymmärrä tätä neitsyyden (tai tässä tapauksessa poikuuden) demonisointia. Ei se tee ihmisestä huonompaa että ei ole hyvä iskemään itselleen seuraa.

Minä käytännössä iskin oman mieheni baarista ja hän oli silloin kyllä ihan täysi neitsyt. Ja olisi varmasti ollut jatkossakin jos joku muu toimelias nainen ei olisi häntä sieltä suunnilleen pakolla kotiinsa raahannut.

Silti mies on muuten oikein reipas, töissä menestynyt ja ennen kaikkea mahtava isä ja puoliso. Ei vain ole ollut sellainen jolla olisi ollut itsetuntoa lähestyä naisia.

Jotkut myös kamppailee traumojen kanssa useita vuosia ennenkuin ovat saaneet omat asiansa kuntoon uskaltavat kuvitella intiimiä suhdetta ja kyllä niistä ihan täysipäisiä ihmisiä tulee. Jos löytyy sopiva ihminen niin ei mikään estä heitäkään pariutumasta.

Nykyään kuvitellaan että neitsyys täytyy menettää heti kun on aikuinen koska seksiseksiseksi joka artikkeli ja mainos täynnä seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että miksei Seppo viehätä niin tuollainen neljäkymppinen ihminen jonka ei ole koskaan tarvinnut huolehtia kenestäkään ja huitelee vaan omissa harrastuksissaan, voi olla luonteeltaan aika kypsymätön ja itsekäs eikä se luonne tuon ikäisenä enää helposti muutu. Semmoisesta sitten yrittää muokata pikkulapsiarkea kestävän kumppanin niin voipi aika monella loppua kärsivällisyys kesken.

En ymmärrä tätä kommenttia. Miksi vaikkapa 24-vuotias mies, jonka on aina (eli jokunen vuosi kotoa muuton jälkeen ylipäätään...) tarvinnut huolehtia vain itsestään ja harrastuksistaan, muuntautuisi helpommin isäksi. 

Nuorena on sopeutuvaisempi. Aina samanlaista elämää viettänyt keski-ikäinen on kaavoihinsa tiukasti kangistunut ja niistä on kyllä vaikea päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mick Jagger sai (toistaiseksi) viimeisen lapsensa ollessaan 73v.

Vanhat naiset on vaan kateellisia kun setämiehet voi siittää lapsia hautaan asti.

Minkä ihmeen takia olisin halunnut vaihtaa vaippoja vielä yli nelikymppisenä? Se on hieman eri asia olla julkkismies, joka voi nähdä lastaan juuri sen verran kuin kiireiltään ehtii, kuin tavallinen pienen lapsen äiti.

Oma lapseni on yli kolmekymppinen eikä aio hankkia lapsia ja olen siitäkin hyvilläni, koska mummona oleminen ei ole minun kutsumukseni.

Mitä Seppoon tulee niin hyvännäköinen ja kivanoloinen mies, mutta kymmenen vuotta myöhässä. Veikkaan, että sähköposti kilisee kyllä tiuhaan lähiaikoina, joten voihan olla, että sieltä vielä joku muutaman vuoden nuorempikin ottaa yhteyttä. Ellei Legoilla leikkiminen säikäytä.

Miten ihmiset takertuu näihin Legoihin niin kuin siinä olisi jotain outoa ja friikkiä? Toihan on aikuisuudessa just ihan parhautta, kun on varaa ostaa noita hienoja Lego-settejä, jotka on isoja ja ihanan kalliita ja jollaisista ei voinut (mahdollisesti köyhässä) lapsuudessa edes haaveilla. Monissa seteissä on jopa ikäsuositus 16+. Monen korkeasti koulutetun miehen (ja miksei naisenkin) joulun kruunaa tuollainen isompi Lego-setti, jonka parissa vierähtää kivasti joulun aika.

Lisää tuohon yhtälöön konttaava vauva ja joka paikkaan ehtivä taapero, niin legoilla ei todellakaan leikitä joulun aikaa. Voi tulla muutaman vuoden tauko.

No voi kamalaa. Onneksi korkeasti koulutetuilla ja varakkailla on varaa hankkia sellainen talo, josta saa oven kiinni siitä huoneesta jossa Legot on. Ja rakentaa sitten vasta lasten nukkuessa. Kyllähän melkein kaikki muutkin harrastukset joutuu vähän sivuosaan pikkulapsiaikana, ei kai tää Lego rakentelu siitä kauheasti poikkea.

No kun ei ole, ne legot on siellä olohuoneen pöydällä tai lattialla. Mahtaa puolisokin tykätä huonoa, kun toinen viettää illat legojen parissa. Turha tuollaisen on mitään perhettä perustaa, jatkaa vaan niiden legojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä miehiä on paljon jotka "nauttivat elämästään" ja elävät itselleen yli nelikymppiseksi asti ajatellen, että sen jälkeen ottavat nuoremman kumppanin puolisoksi ja lastensa äidiksi. Itsekkäästi ja miehisen ylimielisesti.

Ihan samalla tavalla ajattelevia naisiakin on, että ensin nautitaan elämästä sinne +30-vuotiaaksi ja sitten vasta havahdutaan siihen, että hyvänen aika, enhän minä tällaisesta elämäntavasta mitään nauti vaan minä haluankin vakaan parisuhteen, lapsia ja koko helahoidon häineen kaikkineen

Ihan kuin elämän voisi elää kahteen kertaan. Tai siis ainakin nuo vuodet nuoruudesta sinne +30-vuotiaaksi.

Muutenkin erikoinen tämä ajatusmalli, että se nuorena tavattu kumppani ja vakiintuminen olisi jotenkin ei-nautinnollista ja lähinnä vankila tai ainakin rangaistus jota pitää vältellä parhaansa mukaan.

Siinähän on just hyvää aikaa vielä nauttia rauhassa toisistaan ennen perheenperustamista ja kokea yhdessä erilaisia asioita. Ne kaikki yhteiset kokemukset ja muistothan on just se liima jota tarvitaan sitten, kun arki iskee vasten kasvoja ja tulee niitä melko väistämättä eteen osuvia vastamäkiä. Silloin on hyvä, että muistaa kuinka paljon mä tätä rakastankaan ja kuinka hyvä tyyppi tämä toinen oikeasti onkaan ja kuinka kivaa meillä on ollut. 

Tietenkin se puoliso pitääkin valita niin, että on niitä oikeasti yhdistäviä asioita (pelkkä seksi ei riitä) ja tykätään tehdä samankaltaisia asioita eli toinen on aidosti elämänkumppani.

Jostain syystä tuollainen nähdään aivan kauhean ahdistavana ja "liian aikuisena" mutta sen sijaan se sitten onkin ihan ok, että elämästään tuhraa toistuvasti kuukausia/vuosia sellaiseen suhteeseen, jossa toinen ärsyttää käytännössä joka asiassa, mistään ei olla samaan mieltä eikä yhdessä ole edes kivaa. Ja sitten erotaan ja sama ralli alkaa jonkun toisen kanssa, koska eihän sitä nyt nuorena voi vaan yhden kanssa olla.

Tuollaisissa voidaan jopa nähdä jotain omituista potentiaalia tulevaisuuden kannalta ja kokea se jotenkin ei-vankilana ja nautintona toisin kuin parisuhteessa joka ihan oikeasti olisi vakaa ja vakiintunut ihan alusta asti. Sellainen on ihan kauhistus että sitä nyt yhteen sitoutuisi jo parikymppisenä ja siinähän menee nuoruus ihan harakoille.

Harakoille se ei mene lainkaan kun kerta toisensa jälkeen odottaa, että kyllä tästä varmasti vielä joskus hyvä tulee ja samalla kerää vain niitä erittäin huonoja elämänkokemuksia, jotka jättää jälkensä aina.

Nuo väärät kumppanithan on just nimenomaan ne, mitkä pitäisi jo nuorena jättää väliin mutta mitä enempi ylistetään riehakkaan sinkkuelämän ja vaihtuvien kumppanien autuutta niin sitä useampi siinä sirkuksessa itsensä rikkoo ja katkeroituu.

Tässä oli osittain pointtia, mutta unohtui se että kyllä varmasti useimmat valitsisivat heti nuorena sen oikean jos sen kohtaisivat. Itsellä ainakin ensimmäiset suhteet menivät pieleen jo senkin takia että ei yksinkertaisesti ollut mitään vertailukohtaa eikä elämänkokemusta. Ei vaan tiennyt millainen ihminen itselle sopii ja millaiselle ihmiselle voisi itse olla se match. Mutta noista yrityksistä sai sitä kokemusta ja vähän vanhempana sitten osasi jo etsiä paljon sopivampaa. Mutta toki olisin mielelläni huonot suhteet jättänyt väliin jos jotenkin heti ensimmäinen olisi sattunut olemaan se sopiva kumppani.

Aika monesti näillä nelikymppiseksi nuoruudestaan "nauttivilla" on jokin päähänpinttymä ja ideaali kuvitelma siitä, millaista sen nuoruuden kuuluu olla ja tätä unelmaa sitten jämähdetään odottamaan pariksi vuosikymmeneksi.

Ei ikäänkuin tajuta, että aika aikaansa kutakin eikä sitä mennyttä enää takaisin saa, vaikka kuinka sinnikkäästi uskottelisi, että kyllä minullekin ne samat kokemukset kohdalle osuu. Kunhan vaan nyt odotan ja niin ne koulun kuumimmat tytöt pyytää minutkin bileisiin. Tai muutun superhunksialfakirurgiksi täydellisine hiusrajoineen, jolle tunkee naisia ovista ja ikkunoista ja alan tienata hirmumasseja, alan reissaamaan ja hankin prätkän ja treenaan ja olen ihan kuin toinen ihminen.

Eletään siis sitä "sitku"-elämää joka ei tietenkään ala ikinä. Eikä varsinkaan kun sen eteen ei edes tehdä muuta kuin unelmoida ja odoteta. 

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että miksei Seppo viehätä niin tuollainen neljäkymppinen ihminen jonka ei ole koskaan tarvinnut huolehtia kenestäkään ja huitelee vaan omissa harrastuksissaan, voi olla luonteeltaan aika kypsymätön ja itsekäs eikä se luonne tuon ikäisenä enää helposti muutu. Semmoisesta sitten yrittää muokata pikkulapsiarkea kestävän kumppanin niin voipi aika monella loppua kärsivällisyys kesken.

En ymmärrä tätä kommenttia. Miksi vaikkapa 24-vuotias mies, jonka on aina (eli jokunen vuosi kotoa muuton jälkeen ylipäätään...) tarvinnut huolehtia vain itsestään ja harrastuksistaan, muuntautuisi helpommin isäksi. 

Koska nuorena ihminen mukautuu vallitseviin olosuhteisiin helpommin. Jos on nelikymppiseksi asti elänyt tietynlaista elämää, on vaikeampi kuin kaksikymppisen muuttaa sitä. Ja lapsen saaminen muuttaa elämää usein rajusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo kertoo videolla että ei ole edes etsinyt kumppania mistään, ei käy baareissa eikä käytä deittipalveluita. Sanoisin että hän voi syyttää tilanteestaan vain itseään. Jos ihminen ei ole huippuhyvännäköinen, on epätodennäköistä, että vastakkaisen sukupuolen edustajat ottavat kontaktia romanttisessa mielessä arjen tilanteissa. Toki voi just jossain harrastuksissa kohdata kumppanin, mutta huomattavasti suurempi todennäköisyys on, jos ottaa itseään niskasta kiinni ja menee sinne Tinderiin. Sielläkin tosin kannattaa muistaa realismi, eli ei mitään kymmenen vuotta nuorempia kaunottaria lähde metsästämään.

Mun ystävä on bi ja vähän erakko. Hänellä on, työn puolesta, todella laaja tuttavaverkko, yli 1000 fb kaveria.

Hän laittoi omalle fb sivulle haluaisi isäksi.

3 sinkkunaista otti yhteyttä. Muumimukisysteemillä tehtiin ja juristin kautta paperit hoidettiin.

Pitää itse tehdä jotain.

5 v myöhemmin on 5 lapsen isä

Mikä on MuumiMuki systeemi ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seppo on 42. Eikä vielä tietoakaan kumppanista. Vaikka alkaisi nyt tapailla naisia, menee helposti pari vuotta ennenkuin tapaa sen, johon hän rakastuu ja joka rakastuu häneen. Sen jälkeen 2-3 vuotta seurustelua ennenkuin kumpikin on vakuuttunut, että juuri tämän ihmisen kanssa haluaa lapsia. Seppo onkin siinä vaiheessa jo lähempänä viittäkymmentä kuin neljäkymmentä. Ja tämäkin oletuksella, että raskaus alkaa lähes heti, kun ehkäisy jätetään pois. Ei Seppo ole NYT liian vanha isäksi, jos olisi puoliso ja ehkäisy jätettäisiin tänään pois.

Muuten hyvä mutta siinä 35+ iässä ei enää seurustella vuosia ennen lasten hankintaa. Silloin on ihmistuntemus jo niin kehittynyt niin voi hyvin hankkia lapsen jo lyhyenkin tuntemisen jälkeen, pari kuukautta riittää.

Oikeasti? Ja sitten ihmetellään kun puolisosta kuoriutui jotain mitä ei ikinä ollut osannut odottaa. Kun ollaan niiin hyviä ihmistuntijoita..

Melkein puolet avioliitoista päätyy eroon. Eli se pitkään tunteminen ei tunnetusti takaa loppuelämän suhdetta.

Ehkäpä eroon päätyy juuri se 50 % jotka on tunteneet vähemmän aikaa ennen avioliittoa kuin yhdessä pysyvä 50 %

Ei. Osa eroaa 20, 30 tai 40 vuoden yhdessä olon jälkeen, siinä ei ole merkitystä missä vaiheessa on menty naimisiin.