Lue keskustelun säännöt.
Olen epäonnistunut äitinä, lapsi valitsee asua isän luona
26.04.2023 |
Minulla on hyvät välit nuoreen, olen aina ollut tukena, hoitanut perusarjen, kuskannut ja rahoittanut harrastukset. Olen ollut se, joka on pyydetty mukaan kuraattorille yms, isää ei ole sinne haluttu.
Olen ollut se, kenelle on murheet purettu.
Ja silti lapsi nyt erossa valitsee että haluaa asua isän luona. Käy minun luona vaan harvakseltaan.
Olen todella epäonnistunut äitinä. Tuntuu valtavan pahalle.
Isä on siis kuitenkin ollut parempi, kivempi, mukavampi kasvattaja. Vaikka on haukkunut, arvostellut, antanut kohtuuttomia rangaistuksia, ei ole osallistunut, ei aina ole edes lapsen puhutettaessa vastannut. Aina on omat jutut olleet tärkeämpiä.
Ja silti, hänet valitaan.
Kovasti mietin, mikä on se missä olen epäonnistunut? Olen varmaan ollut arjen paineessa liian äreä. Olen tiukka rajojen suhteen, en ole osannut kuitenkaan olla tarpeeksi läsnä.
Äitiys on mun elämän ykkösasia, ja sen olen mokannut. Että mitäpä tässä on enää jäljellä? Rippeet.
Aikamoinen homma rakentaa identiteetti uudelleen +40v. Koittaa kestää se, että on täysi luuseri.
Kommentit (89)
Sinä taas.
Kuten olen sanonut jo aiemminkin: touhusi on väki valtaa, henkistä sellaista. Itse valitsin sen vanhemman, joka rehellisesti tirvaisi turpaan menettäessään malttinsa ilman jatkuvaa ulinaa ja uhriutumista jokaikinen päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita rauhoittua, et ole epäonnistunut äitinä ja kasvattajana. Keskustele tapaamisista ja elareista lapsen isän kanssa ja teette normaalisti sopimuksen lastenvalvojalla. Ehdotat isälle perinteistä 2 vkl kuussa ja sitten teidän tulojen mukaan lasketaan kuka maksaa ja mitä kenelle. Jos lasten isä ei tähänkään mennessä ole lapsista huolehtinut, niin ei se todennäköisesti sitä tee jatkossakaan. Teiniä alkaa parissa kuukaudessa harmittamaan, kun vaatteet on liian pieniä tai rikki, tai ne on aina likaisina. Sekin voi alkaa tuntua, että kukaan ei enää välitä. Vapaus tuntuu teinistä hetken kivalta, kunnes arki ja sen velvollisuudet tulee väkisin vastaan. Et ostele lapselle enää mitään, mikä kuuluisi sopimuksen mukaan isälle. Omana viikonloppunasi teette sitten kaikkea hauskaa muuten. Likaiset vaatteet pussissa sunnuntaina isälleen.
Ehkä lapsi haluaa vaihtelua. Ehkä olet liian huonotuulinen ja raskasta seuraa. Syy voi olla mikä vaan. Kysy siltä lapseltasi, mutta älä syyllistä häntä.
Vierailija kirjoitti:
Koita rauhoittua, et ole epäonnistunut äitinä ja kasvattajana. Keskustele tapaamisista ja elareista lapsen isän kanssa ja teette normaalisti sopimuksen lastenvalvojalla. Ehdotat isälle perinteistä 2 vkl kuussa ja sitten teidän tulojen mukaan lasketaan kuka maksaa ja mitä kenelle. Jos lasten isä ei tähänkään mennessä ole lapsista huolehtinut, niin ei se todennäköisesti sitä tee jatkossakaan. Teiniä alkaa parissa kuukaudessa harmittamaan, kun vaatteet on liian pieniä tai rikki, tai ne on aina likaisina. Sekin voi alkaa tuntua, että kukaan ei enää välitä. Vapaus tuntuu teinistä hetken kivalta, kunnes arki ja sen velvollisuudet tulee väkisin vastaan. Et ostele lapselle enää mitään, mikä kuuluisi sopimuksen mukaan isälle. Omana viikonloppunasi teette sitten kaikkea hauskaa muuten. Likaiset vaatteet pussissa sunnuntaina isälleen.
Ai sinun mielestäsi viikonloppuvanhemmalle eivät kuulu viikonlopun tai vaikkapa yhteisenä loma-aikana syntyneet pyykit? Tuollaisella myrkyttämisellä tärvelee hyvin äkkiä välit lapsiin lopullisesti. Kyllä ne lapset äkkiä tajuavat, mitä tässä ollaan tekemässä.
(Sivuhuomautus: Näitä juttuja kun lukee, niin voi luojan kiitos että minun molemmat ex-vaimoni ovat käyttäytyneet erotilanteessa kypsästi ja ovat hoitaneet omat viikonloppuvanhemmuutensa asiallisesti.)
Ap:lle: käyttäydy lapsillesi asiallisen ystävällisesti. Älä ruikuta elämäsi kauheutta, älä hauku ex-puolisoasi, älä myrkytä laps(i)esi sielu(j)a. Jos noudatat näitä ohjeita, lopputulos on varmasti parempi kuin osoittamalla mieltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita rauhoittua, et ole epäonnistunut äitinä ja kasvattajana. Keskustele tapaamisista ja elareista lapsen isän kanssa ja teette normaalisti sopimuksen lastenvalvojalla. Ehdotat isälle perinteistä 2 vkl kuussa ja sitten teidän tulojen mukaan lasketaan kuka maksaa ja mitä kenelle. Jos lasten isä ei tähänkään mennessä ole lapsista huolehtinut, niin ei se todennäköisesti sitä tee jatkossakaan. Teiniä alkaa parissa kuukaudessa harmittamaan, kun vaatteet on liian pieniä tai rikki, tai ne on aina likaisina. Sekin voi alkaa tuntua, että kukaan ei enää välitä. Vapaus tuntuu teinistä hetken kivalta, kunnes arki ja sen velvollisuudet tulee väkisin vastaan. Et ostele lapselle enää mitään, mikä kuuluisi sopimuksen mukaan isälle. Omana viikonloppunasi teette sitten kaikkea hauskaa muuten. Likaiset vaatteet pussissa sunnuntaina isälleen.
Ai sinun mielestäsi viikonloppuvanhemmalle eivät kuulu viikonlopun tai vaikkapa yhteisenä loma-aikana syntyneet pyykit? Tuollaisella myrkyttämisellä tärvelee hyvin äkkiä välit lapsiin lopullisesti. Kyllä ne lapset äkkiä tajuavat, mitä tässä ollaan tekemässä.
(Sivuhuomautus: Näitä juttuja kun lukee, niin voi luojan kiitos että minun molemmat ex-vaimoni ovat käyttäytyneet erotilanteessa kypsästi ja ovat hoitaneet omat viikonloppuvanhemmuutensa asiallisesti.)
Ap:lle: käyttäydy lapsillesi asiallisen ystävällisesti. Älä ruikuta elämäsi kauheutta, älä hauku ex-puolisoasi, älä myrkytä laps(i)esi sielu(j)a. Jos noudatat näitä ohjeita, lopputulos on varmasti parempi kuin osoittamalla mieltäsi.
PS. Teini osaa kahden kerran harjoittelun jälkeen itsekin pyykätä vaatteensa, ja vastuun antaminen lapselle on aidosti hyvä asia. Oma vanhempi poikani otti pyykit haltuunsa 14-vuotiaana. Myös mm. lumityöt kuuluvat hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita rauhoittua, et ole epäonnistunut äitinä ja kasvattajana. Keskustele tapaamisista ja elareista lapsen isän kanssa ja teette normaalisti sopimuksen lastenvalvojalla. Ehdotat isälle perinteistä 2 vkl kuussa ja sitten teidän tulojen mukaan lasketaan kuka maksaa ja mitä kenelle. Jos lasten isä ei tähänkään mennessä ole lapsista huolehtinut, niin ei se todennäköisesti sitä tee jatkossakaan. Teiniä alkaa parissa kuukaudessa harmittamaan, kun vaatteet on liian pieniä tai rikki, tai ne on aina likaisina. Sekin voi alkaa tuntua, että kukaan ei enää välitä. Vapaus tuntuu teinistä hetken kivalta, kunnes arki ja sen velvollisuudet tulee väkisin vastaan. Et ostele lapselle enää mitään, mikä kuuluisi sopimuksen mukaan isälle. Omana viikonloppunasi teette sitten kaikkea hauskaa muuten. Likaiset vaatteet pussissa sunnuntaina isälleen.
Ai sinun mielestäsi viikonloppuvanhemmalle eivät kuulu viikonlopun tai vaikkapa yhteisenä loma-aikana syntyneet pyykit? Tuollaisella myrkyttämisellä tärvelee hyvin äkkiä välit lapsiin lopullisesti. Kyllä ne lapset äkkiä tajuavat, mitä tässä ollaan tekemässä.
(Sivuhuomautus: Näitä juttuja kun lukee, niin voi luojan kiitos että minun molemmat ex-vaimoni ovat käyttäytyneet erotilanteessa kypsästi ja ovat hoitaneet omat viikonloppuvanhemmuutensa asiallisesti.)
Ap:lle: käyttäydy lapsillesi asiallisen ystävällisesti. Älä ruikuta elämäsi kauheutta, älä hauku ex-puolisoasi, älä myrkytä laps(i)esi sielu(j)a. Jos noudatat näitä ohjeita, lopputulos on varmasti parempi kuin osoittamalla mieltäsi.
Viikonloppuvanhempi kommentoi pyykkiasiaan: jos lapsilta tulee viikonlopun aikana ainoastaan parit vaatteet pyykkiä eikä itsellä ole muuta pyykkiä pestävänä, niin en todellakaan ala turhaan tuhlaamaan vettä ja sähköä pesukoneen pyörittämiseen lähes tyhjänä. Voin tottakai jättää vaatteet minun luo odottamaan seuraavaa pyykkipäivää ja palauttaa ne sitten kahden viikon päästä toiselle vanhemmalle, mutta toinen vanhempi haluaa ne mieluummin heti takaisin.
Ei koskaan kannattaisi tehdä yhdestä asiasta elämässään ykkösasiaa, jonka varaan rakentaa identiteettinsä, varsinkaan sellaista asiaa, johon ei voi itse vaikuttaa kuin pieneltä osin. Vaikka olisit täydellinen vanhempi, lapsi on oma persoonansa ja hänellä on oma tahtonsa, minkä myötä teillä saattaa mennä sukset ristiin. Kannattaa hankkia elämäänsä useita tärkeitä asioita ja rakentaa identiteettinsä niiden varaan. Jos joku niistä menee alta, koko elämäsi ja identiteettisi ei hajoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita rauhoittua, et ole epäonnistunut äitinä ja kasvattajana. Keskustele tapaamisista ja elareista lapsen isän kanssa ja teette normaalisti sopimuksen lastenvalvojalla. Ehdotat isälle perinteistä 2 vkl kuussa ja sitten teidän tulojen mukaan lasketaan kuka maksaa ja mitä kenelle. Jos lasten isä ei tähänkään mennessä ole lapsista huolehtinut, niin ei se todennäköisesti sitä tee jatkossakaan. Teiniä alkaa parissa kuukaudessa harmittamaan, kun vaatteet on liian pieniä tai rikki, tai ne on aina likaisina. Sekin voi alkaa tuntua, että kukaan ei enää välitä. Vapaus tuntuu teinistä hetken kivalta, kunnes arki ja sen velvollisuudet tulee väkisin vastaan. Et ostele lapselle enää mitään, mikä kuuluisi sopimuksen mukaan isälle. Omana viikonloppunasi teette sitten kaikkea hauskaa muuten. Likaiset vaatteet pussissa sunnuntaina isälleen.
Ai sinun mielestäsi viikonloppuvanhemmalle eivät kuulu viikonlopun tai vaikkapa yhteisenä loma-aikana syntyneet pyykit? Tuollaisella myrkyttämisellä tärvelee hyvin äkkiä välit lapsiin lopullisesti. Kyllä ne lapset äkkiä tajuavat, mitä tässä ollaan tekemässä.
(Sivuhuomautus: Näitä juttuja kun lukee, niin voi luojan kiitos että minun molemmat ex-vaimoni ovat käyttäytyneet erotilanteessa kypsästi ja ovat hoitaneet omat viikonloppuvanhemmuutensa asiallisesti.)
Ap:lle: käyttäydy lapsillesi asiallisen ystävällisesti. Älä ruikuta elämäsi kauheutta, älä hauku ex-puolisoasi, älä myrkytä laps(i)esi sielu(j)a. Jos noudatat näitä ohjeita, lopputulos on varmasti parempi kuin osoittamalla mieltäsi.
PS. Teini osaa kahden kerran harjoittelun jälkeen itsekin pyykätä vaatteensa, ja vastuun antaminen lapselle on aidosti hyvä asia. Oma vanhempi poikani otti pyykit haltuunsa 14-vuotiaana. Myös mm. lumityöt kuuluvat hänelle.
Tämä vaatisi sen, että isä kasvattaa. Se kasvattaminen taas ei teinistä tunnu kivalta. Samaa arkea siis kuin äidin kanssa oli. Tai sitten asiat vaan jää levälleen ja lapsi ottaa asiat hoitaakseen, kun ei kukaan muu hoida. Tosin lapsella ei ole rahaa vaatteisiin.
Vaatteet on iso asia, kun niitä ei vanhempi hoida. Meillä siis miehellä esiteinejä lapsia ja lapset viikko-viikko. Mistään muusta ei ole niin kova itku ja huuto kuin ainaisesta vaatteiden pulasta. Ja se pula on todellinen. Lapsilla halvimmat marketti rytkyt, joita liian vähän. Isänsä ei huolehdi pesemisestä ennen kuin viime hädässä. Säälin lapsia, mutta niillä on kumpikin vanhempi ja heidän valinta sitten, että miten lapset elävät.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita rauhoittua, et ole epäonnistunut äitinä ja kasvattajana. Keskustele tapaamisista ja elareista lapsen isän kanssa ja teette normaalisti sopimuksen lastenvalvojalla. Ehdotat isälle perinteistä 2 vkl kuussa ja sitten teidän tulojen mukaan lasketaan kuka maksaa ja mitä kenelle. Jos lasten isä ei tähänkään mennessä ole lapsista huolehtinut, niin ei se todennäköisesti sitä tee jatkossakaan. Teiniä alkaa parissa kuukaudessa harmittamaan, kun vaatteet on liian pieniä tai rikki, tai ne on aina likaisina. Sekin voi alkaa tuntua, että kukaan ei enää välitä. Vapaus tuntuu teinistä hetken kivalta, kunnes arki ja sen velvollisuudet tulee väkisin vastaan. Et ostele lapselle enää mitään, mikä kuuluisi sopimuksen mukaan isälle. Omana viikonloppunasi teette sitten kaikkea hauskaa muuten. Likaiset vaatteet pussissa sunnuntaina isälleen.
Ai sinun mielestäsi viikonloppuvanhemmalle eivät kuulu viikonlopun tai vaikkapa yhteisenä loma-aikana syntyneet pyykit? Tuollaisella myrkyttämisellä tärvelee hyvin äkkiä välit lapsiin lopullisesti. Kyllä ne lapset äkkiä tajuavat, mitä tässä ollaan tekemässä.
(Sivuhuomautus: Näitä juttuja kun lukee, niin voi luojan kiitos että minun molemmat ex-vaimoni ovat käyttäytyneet erotilanteessa kypsästi ja ovat hoitaneet omat viikonloppuvanhemmuutensa asiallisesti.)
Ap:lle: käyttäydy lapsillesi asiallisen ystävällisesti. Älä ruikuta elämäsi kauheutta, älä hauku ex-puolisoasi, älä myrkytä laps(i)esi sielu(j)a. Jos noudatat näitä ohjeita, lopputulos on varmasti parempi kuin osoittamalla mieltäsi.
Viikonloppuvanhempi kommentoi pyykkiasiaan: jos lapsilta tulee viikonlopun aikana ainoastaan parit vaatteet pyykkiä eikä itsellä ole muuta pyykkiä pestävänä, niin en todellakaan ala turhaan tuhlaamaan vettä ja sähköä pesukoneen pyörittämiseen lähes tyhjänä. Voin tottakai jättää vaatteet minun luo odottamaan seuraavaa pyykkipäivää ja palauttaa ne sitten kahden viikon päästä toiselle vanhemmalle, mutta toinen vanhempi haluaa ne mieluummin heti takaisin.
Jep, älä missään nimessä ota lapsen pyykkitarpeita etukäteen huomioon, vaan pese kaikki omat pyykkisi ennen lapsiviikonloppua, äläkä tosiaan missään nimessä tuhlaa lapseesi sitä 15-30 senttiä, mikä tyhjähkön koneellisen sähköt & vedet & pesuainaloraus maksaisi. Kyllä sitten saa toinen vanhempi kunnolla näpeilleen!
Juuri esittämääsi asennetta muutan tarkoitin sillä, ettei kannattaisi myrkyttää lapsiaan. Ei edes silloin, jos toinenkin vanhemmista käyttäytyy epäkypsästi. Lapsen kautta ei ihan oikeasti kannata kostaa ex-puolisolleen. Se pilaa lapsen elämää ihan yhtä lailla kuin sen ex-puolisonkin. Tai sama se sitten on jos et lapsestasi pätkääkään välitä.
Onneksi omat eksäni puhavat lapsilleni minusta kunnioittavasti, ja minä teen samoin. En halua edes kuvitella, miten hirveältä lapsistani tuntuisi, jos heidän vanhempansa pelaisivat heillä tosielämän Game of Thronesia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita rauhoittua, et ole epäonnistunut äitinä ja kasvattajana. Keskustele tapaamisista ja elareista lapsen isän kanssa ja teette normaalisti sopimuksen lastenvalvojalla. Ehdotat isälle perinteistä 2 vkl kuussa ja sitten teidän tulojen mukaan lasketaan kuka maksaa ja mitä kenelle. Jos lasten isä ei tähänkään mennessä ole lapsista huolehtinut, niin ei se todennäköisesti sitä tee jatkossakaan. Teiniä alkaa parissa kuukaudessa harmittamaan, kun vaatteet on liian pieniä tai rikki, tai ne on aina likaisina. Sekin voi alkaa tuntua, että kukaan ei enää välitä. Vapaus tuntuu teinistä hetken kivalta, kunnes arki ja sen velvollisuudet tulee väkisin vastaan. Et ostele lapselle enää mitään, mikä kuuluisi sopimuksen mukaan isälle. Omana viikonloppunasi teette sitten kaikkea hauskaa muuten. Likaiset vaatteet pussissa sunnuntaina isälleen.
Ai sinun mielestäsi viikonloppuvanhemmalle eivät kuulu viikonlopun tai vaikkapa yhteisenä loma-aikana syntyneet pyykit? Tuollaisella myrkyttämisellä tärvelee hyvin äkkiä välit lapsiin lopullisesti. Kyllä ne lapset äkkiä tajuavat, mitä tässä ollaan tekemässä.
(Sivuhuomautus: Näitä juttuja kun lukee, niin voi luojan kiitos että minun molemmat ex-vaimoni ovat käyttäytyneet erotilanteessa kypsästi ja ovat hoitaneet omat viikonloppuvanhemmuutensa asiallisesti.)
Ap:lle: käyttäydy lapsillesi asiallisen ystävällisesti. Älä ruikuta elämäsi kauheutta, älä hauku ex-puolisoasi, älä myrkytä laps(i)esi sielu(j)a. Jos noudatat näitä ohjeita, lopputulos on varmasti parempi kuin osoittamalla mieltäsi.
Ei sitä pyykkiä ehdi viikonlopusta juuri tulla. Miksi ne pitäisi pestä sunnuntai-iltana tai maanantaiaamuna ja laittaa märkänä lapsen mukaan? Ei kaikki pese joka päivä kahta 2-3 koneellista pyykkiä (vaatteissa on eri pesutarpeita) tai omista kuivaria. Tämä ei ole mikään vittuilu laittaat vaatteet isälle. Lapsi ei kuitenkaan saa käyttää äitiään pesulana, jonne tuo pyykit, jos isä ei hoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että olet uhriutunut marttyyriäiti, joka identifioi itsensä pelkästään äitiyden kautta. Mikset voi ajatella asian toista puolta, sinun ei tarvitse kantaa vastuuta jokapäiväisistä asioista kuten ruuanlaitto, pyykkien pesu, läksyt, jne. Voit poimia kirsikat kakusta, käydä teinisi kanssa reissuissa, leffassa, syömässä, shoppailemassa ja viedä sen jälkeen yöksi isänsä luokse. Kuulosta ihanalta!
Sinun elämäsi on muutakin kuin äitiys. Nauti siitä. Lapset muuttaa muutenkin ennemmin tai myöhemmin kotoa ja monet vanhemmat jopa odottaa sitä.
Nyt marttyyriviitta pois ja ala nauttia elämästä. Ei lapsi sinua kuitenkaan kokonaan hylkää.
Mun teini ei ainakaan halua vanhemman kanssa reissuun, shoppailemaan tai elokuviin. Kaupassa lähtee heti omille teilleen koska vanhemman kans esiintyminen on noloa. Ainoa missä häntä näkee on aamupala, iltaruoka ja läksyn kuulustelut.
Mun teinit lähtee mun kanssa mielellään mihin vaan, vaikka kauppakeskukseen tai hampurilaisravintolaan vaikka niissä pyörii muitakin nuoria, joten eivät häpeä tippaakaan. Oma valinta on olla nolo tantta, minä en sellainen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita rauhoittua, et ole epäonnistunut äitinä ja kasvattajana. Keskustele tapaamisista ja elareista lapsen isän kanssa ja teette normaalisti sopimuksen lastenvalvojalla. Ehdotat isälle perinteistä 2 vkl kuussa ja sitten teidän tulojen mukaan lasketaan kuka maksaa ja mitä kenelle. Jos lasten isä ei tähänkään mennessä ole lapsista huolehtinut, niin ei se todennäköisesti sitä tee jatkossakaan. Teiniä alkaa parissa kuukaudessa harmittamaan, kun vaatteet on liian pieniä tai rikki, tai ne on aina likaisina. Sekin voi alkaa tuntua, että kukaan ei enää välitä. Vapaus tuntuu teinistä hetken kivalta, kunnes arki ja sen velvollisuudet tulee väkisin vastaan. Et ostele lapselle enää mitään, mikä kuuluisi sopimuksen mukaan isälle. Omana viikonloppunasi teette sitten kaikkea hauskaa muuten. Likaiset vaatteet pussissa sunnuntaina isälleen.
Ai sinun mielestäsi viikonloppuvanhemmalle eivät kuulu viikonlopun tai vaikkapa yhteisenä loma-aikana syntyneet pyykit? Tuollaisella myrkyttämisellä tärvelee hyvin äkkiä välit lapsiin lopullisesti. Kyllä ne lapset äkkiä tajuavat, mitä tässä ollaan tekemässä.
(Sivuhuomautus: Näitä juttuja kun lukee, niin voi luojan kiitos että minun molemmat ex-vaimoni ovat käyttäytyneet erotilanteessa kypsästi ja ovat hoitaneet omat viikonloppuvanhemmuutensa asiallisesti.)
Ap:lle: käyttäydy lapsillesi asiallisen ystävällisesti. Älä ruikuta elämäsi kauheutta, älä hauku ex-puolisoasi, älä myrkytä laps(i)esi sielu(j)a. Jos noudatat näitä ohjeita, lopputulos on varmasti parempi kuin osoittamalla mieltäsi.
Ei sitä pyykkiä ehdi viikonlopusta juuri tulla. Miksi ne pitäisi pestä sunnuntai-iltana tai maanantaiaamuna ja laittaa märkänä lapsen mukaan? Ei kaikki pese joka päivä kahta 2-3 koneellista pyykkiä (vaatteissa on eri pesutarpeita) tai omista kuivaria. Tämä ei ole mikään vittuilu laittaat vaatteet isälle. Lapsi ei kuitenkaan saa käyttää äitiään pesulana, jonne tuo pyykit, jos isä ei hoida.
Eli lasten pyykkien hoitaminen silloin kun he ovat luonasi on niin vaikeaa, että se nyt ei vaan kerta kaikkiaan käy. Asia selvä; poistun takavasemmalle.
Näitä teidän kommenntteja lukiessa varmistui taas se että lapsen pitää olla kaikessa ykkönen ja vanhempi on vain palvelija ja palvoja.
Samaa sarjaa kaikkien anoppikokemusten kanssa, anoppi saa hoitaa lasta silloin kun teille sopii, muutoin pitää olla näkymätön.
Suurin osa samaistui tässä ketjussa teiniin.
Kasvakaapas aikuisiksi ja ottakaa toisetkin huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita rauhoittua, et ole epäonnistunut äitinä ja kasvattajana. Keskustele tapaamisista ja elareista lapsen isän kanssa ja teette normaalisti sopimuksen lastenvalvojalla. Ehdotat isälle perinteistä 2 vkl kuussa ja sitten teidän tulojen mukaan lasketaan kuka maksaa ja mitä kenelle. Jos lasten isä ei tähänkään mennessä ole lapsista huolehtinut, niin ei se todennäköisesti sitä tee jatkossakaan. Teiniä alkaa parissa kuukaudessa harmittamaan, kun vaatteet on liian pieniä tai rikki, tai ne on aina likaisina. Sekin voi alkaa tuntua, että kukaan ei enää välitä. Vapaus tuntuu teinistä hetken kivalta, kunnes arki ja sen velvollisuudet tulee väkisin vastaan. Et ostele lapselle enää mitään, mikä kuuluisi sopimuksen mukaan isälle. Omana viikonloppunasi teette sitten kaikkea hauskaa muuten. Likaiset vaatteet pussissa sunnuntaina isälleen.
Ai sinun mielestäsi viikonloppuvanhemmalle eivät kuulu viikonlopun tai vaikkapa yhteisenä loma-aikana syntyneet pyykit? Tuollaisella myrkyttämisellä tärvelee hyvin äkkiä välit lapsiin lopullisesti. Kyllä ne lapset äkkiä tajuavat, mitä tässä ollaan tekemässä.
(Sivuhuomautus: Näitä juttuja kun lukee, niin voi luojan kiitos että minun molemmat ex-vaimoni ovat käyttäytyneet erotilanteessa kypsästi ja ovat hoitaneet omat viikonloppuvanhemmuutensa asiallisesti.)
Ap:lle: käyttäydy lapsillesi asiallisen ystävällisesti. Älä ruikuta elämäsi kauheutta, älä hauku ex-puolisoasi, älä myrkytä laps(i)esi sielu(j)a. Jos noudatat näitä ohjeita, lopputulos on varmasti parempi kuin osoittamalla mieltäsi.
Viikonloppuvanhempi kommentoi pyykkiasiaan: jos lapsilta tulee viikonlopun aikana ainoastaan parit vaatteet pyykkiä eikä itsellä ole muuta pyykkiä pestävänä, niin en todellakaan ala turhaan tuhlaamaan vettä ja sähköä pesukoneen pyörittämiseen lähes tyhjänä. Voin tottakai jättää vaatteet minun luo odottamaan seuraavaa pyykkipäivää ja palauttaa ne sitten kahden viikon päästä toiselle vanhemmalle, mutta toinen vanhempi haluaa ne mieluummin heti takaisin.
Jep, älä missään nimessä ota lapsen pyykkitarpeita etukäteen huomioon, vaan pese kaikki omat pyykkisi ennen lapsiviikonloppua, äläkä tosiaan missään nimessä tuhlaa lapseesi sitä 15-30 senttiä, mikä tyhjähkön koneellisen sähköt & vedet & pesuainaloraus maksaisi. Kyllä sitten saa toinen vanhempi kunnolla näpeilleen!
Juuri esittämääsi asennetta muutan tarkoitin sillä, ettei kannattaisi myrkyttää lapsiaan. Ei edes silloin, jos toinenkin vanhemmista käyttäytyy epäkypsästi. Lapsen kautta ei ihan oikeasti kannata kostaa ex-puolisolleen. Se pilaa lapsen elämää ihan yhtä lailla kuin sen ex-puolisonkin. Tai sama se sitten on jos et lapsestasi pätkääkään välitä.
Onneksi omat eksäni puhavat lapsilleni minusta kunnioittavasti, ja minä teen samoin. En halua edes kuvitella, miten hirveältä lapsistani tuntuisi, jos heidän vanhempansa pelaisivat heillä tosielämän Game of Thronesia.
Aikamoista tahallaan väärinymmärtämistä ja mielensäpahoittamista tuollainen päättely, että pyykkien pesemättäjättäminen tarkoittaa lasten myrkyttämistä ja eksälle kostamista :D
Mielestäni viestissäni oli aika selkeästi tuotu esille, että suhtautumiseni pyykkiasiaan johtuu ihan vaan periaattesta olla suotta tuhlaamatta vettä ja sähköä eikä eksälle näpeille antamisesta. Kuten sanoin, voin aivan hyvin pestä pyykit sitten pyykkipäivänäni ja palauttaa ne eksälle seuraavalla kerralla.
Ja ei, en ota etukäteen lasten pyykkitarpeita huomioon ja olen aika varma, ettei tämä aiheuta lapsille mitään suuria traumoja. Pesen omat pyykkini silloin kun on kertynyt tarpeeksi pyykkiä ja minulla on aikaa pyykkiä pestä. Asuntoni on muutenkin sen verran ahdas, että kivempi, ettei ole pyykkiteline viemässä tilaa silloin, kun lapset ovat luonani.
Eksällä on luonaan omat vaatteet lapsille, minun luonani omat. Kummassakin on niin paljon vaatteita, ettei parin päivän pyykkäämättömyyden jälkeen vaatteet lopu eli lapsille ei tästä aiheudu mitään hallaa. Jos lapset lähtee eksän luo minun ostamissani vaatteissa, niin minulle on aivan sama peseekö eksäni ne vai ei, kunhan palauttaa ne takaisin. Tai itseasiassa mieluummin voi jättää pesemättä, sillä parit vaatteet hän on pilannut väärällä pesutavalla.
Miksi piti olla joko tai? Mun tuntemat teinit vaihtaa kotia parin viikon välein (itse toivoneet pidempää jaksoa kuin viikko kerrallaan) ja hyvin toimii.
Kiitos vastauksistanne. Sain paljon ajattelemisen aihetta. Monta juttua mitkä voi hyvinkin pitää paikkansa tämän kyseisen teinin kohdalla.
Antaapa olla ja isänsä hoitaa.
Ei se sinun vanhemmuutta tai äitiyttä poista vaikka lapsi asuu isänsä kanssa. Luonne on yleensä se mikä ratkaisee, itsekin olen ollut aina isän tyttö ja varmasti olisin isän kanssa asunut jos vanhemmat olisivat eronneet, kun taas kaksi muuta sisarusta ovat olleet äitini kanssa erittäin läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Varmaan se on se uhriutuminen. Lapsi on joutunut näkemään eron aikana tosi romuna olleen äidin. Isä on ollut pois, joten hänen olojaan ei ole nähnyt.
Ehkä olen puhunutkin liikaa. Välillä kuormitus vaan on ollut niin isoa, ettei ole voinut olla hiljaa.En oikein tiedä mitä minun pitäisi korjata väleissä lapseen, kun välit on olleet hyvät.
Isällä tietysti on oma huone ja löysemmät säännöt.
Sitä yritän, nousta ylös täältä luuserisuudesta. Yritän olla katkeroitumatta. Tai, olen kyllä katkeroitunut tässä yksinäisten vuosien aikana aika pahasti. Liitto oli huono, se olisi pitänyt ymmärtää lopettaa aikoja sitten.
Tiedän että yhteydenpito lapseen on minun, aikuisen, vastuulla ja sitä toki teenkin. Olen läsnä lapsen elämässä, vaikkei hän luonani asukkaan. Teen tiedettäväksi että täällä on hänellä koti, mihin on aina tervetullut.
Älä huoli. Minulla ihan sama tilanne, mutta jatkan lapsille jankuttamista, että rakastan heitä, se kantaa jo pitkälle. He kyllä antavat arvon sinulle myöhemmin, nyt vaan itsenäistyminen mielessä. Eivät sinua kuitenkaan unohda.
Vierailija kirjoitti:
samoin teki minun teinini, ja se kyllä sattui, kun hyvin harvoin seuraavina vuosina tapasin lasta, hän kun kävi luonani hyvin harvoin ja yleensä silloin, kun en itse ollut kotona (kävi ulkoiluttamassa koiraa + syömässä, mutta muuten oli isällään). Tuntui, kun lapsi olisi hylännyt minut, kuin minut olisi heitetty vaan ulos perheestä ja muut jatkoivat onnellisina perhe-elämää (ex-mies, hänen lapset edellisestä liitosta ja oma lapseni).
Järkitasolla kuitenkin tiesin, että kyse on lapsen kasvamisesta, hänellä oli isompi tarve irtaantua minusta, joka olin kuitenkin pääasiassa vastannut kodin asioista ja kasvatuksesta, ja minua vastaan hän enemmän kapionoi. Pidin siis mölyt mahassani ja yritin parhaani mukaan olla näyttämättä lapselle, miten pahalta tuntui.
Nyt lapsi on jo aikuinen, lähempänä 30 kun 20 vuotta, ja hän on jo useamman vuoden ollut paljon enemmän minun luonani yökylässä ym. kuin isänsä, vaikka ihan hyvät välit lapsella myös isäänsä on.
Hieno kirjoitus! Kypsästi toimittu vanhempana.
Juuri näin. Ei kannata nyt murehtia tai ruveta muuttamaan mitään, vaan hoidat vanhemmuutesi asiallisesti kuten ennenkin. Kyllä lapsi sen kuitenkin huomaa jollain tasolla, vaikka ajattelisi että isän luona on vapaampaa. Mitä enemmän hän varttuu, niin osaa sinua myös arvostaa. Yleensä tämä arvostus tulee ilmi vasta sitten vuosien päästä.