Lue keskustelun säännöt.
Olen epäonnistunut äitinä, lapsi valitsee asua isän luona
26.04.2023 |
Minulla on hyvät välit nuoreen, olen aina ollut tukena, hoitanut perusarjen, kuskannut ja rahoittanut harrastukset. Olen ollut se, joka on pyydetty mukaan kuraattorille yms, isää ei ole sinne haluttu.
Olen ollut se, kenelle on murheet purettu.
Ja silti lapsi nyt erossa valitsee että haluaa asua isän luona. Käy minun luona vaan harvakseltaan.
Olen todella epäonnistunut äitinä. Tuntuu valtavan pahalle.
Isä on siis kuitenkin ollut parempi, kivempi, mukavampi kasvattaja. Vaikka on haukkunut, arvostellut, antanut kohtuuttomia rangaistuksia, ei ole osallistunut, ei aina ole edes lapsen puhutettaessa vastannut. Aina on omat jutut olleet tärkeämpiä.
Ja silti, hänet valitaan.
Kovasti mietin, mikä on se missä olen epäonnistunut? Olen varmaan ollut arjen paineessa liian äreä. Olen tiukka rajojen suhteen, en ole osannut kuitenkaan olla tarpeeksi läsnä.
Äitiys on mun elämän ykkösasia, ja sen olen mokannut. Että mitäpä tässä on enää jäljellä? Rippeet.
Aikamoinen homma rakentaa identiteetti uudelleen +40v. Koittaa kestää se, että on täysi luuseri.
Kommentit (89)
Ihan järkyttävää luettavaa. Mikä sun roolisi on vanhempana? Etköhän itse päätä siitä. Voin vaan kuvitella miten kiva niitä lapsia on tehdä, mutta ei niistä haluta ottaa vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit ajattelevat vain itseään. Onko isän luona isompi huone? Kaverit ja/tai koulu lähempänä? Jotain muuta extraa mitä sun luona ei ole? 10 eri maksullista kanavapakettia? Ei tuolla valinnalla ole mitään tekemistä sun äitiyden kanssa todennäköisesti.
Voisitko ajatella vähän muitakin ja heidän hyvinvointiaan. Voihan toki käydä niinkin, ettei lapsi enää tämän syyllistämisen vuoksi käy enää edes harvakseltaan. Hirveän raskas taidat olla.
Sinun kannattaisi käydä itse terapiassa. Kuulostat tosi raskaalta marttyyri-ihmiseltä. Varmasti lapsen on parempi isänsä luona
Vierailija kirjoitti:
Et ole mokannut, usko pois. Ei noita nuoren mielen liikkeitä tiedä. Itse valitsin jäädä isän luo pääasiassa, vaikka äiti todellakin oli minulle ykkönen. Syy miksi halusin asua isän kanssa oli se, että tiesin hänen olevan viikonloppuisin paljon menossa ja sillä sain itsekin mennä kavereiden kanssa vapaasti. Äitini oli paljon huolehtivaisempi ja olisi koko ajan kysellyt perääni jos olisi tiennyt että olen kaikki illat jossain. Ehkä siellä isän luona on joku juttu, mikä on niin tärkeää lapsellesi - sijainti, oma huone tms? Minä ainakin nuorena aikuisena lähennyin sitten tosi paljon äidin kanssa ja kyläilin yhä useammin, nyt aikuisena näen äitiä paljon useammin kuin isää.
Kyllä tietää, jos on kiinnostunut siitä lapsesta ja hänen ajatusmaailmastaan. Lapset ovat ihan samanlaisia kautta aikojen, maailma vaan muuttu ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet puuttunut tyttären asioihin koko ajan? Tyyliin ei saa olla kymmentä minuuttia rauhassa? Siivoa huone! Miksi räpläät sitä kännykkää koko ajan?
Isät nyt ovat useammin linjalla *asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat.*
Kummassa ympäristössä on mukavampi olla?
Niin. Varmaan se on se uhriutuminen. Lapsi on joutunut näkemään eron aikana tosi romuna olleen äidin. Isä on ollut pois, joten hänen olojaan ei ole nähnyt.
Ehkä olen puhunutkin liikaa. Välillä kuormitus vaan on ollut niin isoa, ettei ole voinut olla hiljaa.
En oikein tiedä mitä minun pitäisi korjata väleissä lapseen, kun välit on olleet hyvät.
Isällä tietysti on oma huone ja löysemmät säännöt.
Sitä yritän, nousta ylös täältä luuserisuudesta. Yritän olla katkeroitumatta. Tai, olen kyllä katkeroitunut tässä yksinäisten vuosien aikana aika pahasti. Liitto oli huono, se olisi pitänyt ymmärtää lopettaa aikoja sitten.
Tiedän että yhteydenpito lapseen on minun, aikuisen, vastuulla ja sitä toki teenkin. Olen läsnä lapsen elämässä, vaikkei hän luonani asukkaan. Teen tiedettäväksi että täällä on hänellä koti, mihin on aina tervetullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävää luettavaa. Mikä sun roolisi on vanhempana? Etköhän itse päätä siitä. Voin vaan kuvitella miten kiva niitä lapsia on tehdä, mutta ei niistä haluta ottaa vastuuta.
Minusta kyllä vaikutti, että ap on ottanut lapsestaan vastuuta enemmän kuin lapsen isä, ja silti lapsi olisi menossa isälleen. Tai juuri siitä syystä, kun isällään oletettavasti saa olla vapaammin.
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaisi käydä itse terapiassa. Kuulostat tosi raskaalta marttyyri-ihmiseltä. Varmasti lapsen on parempi isänsä luona
Pitääkö aina päästä ilkeilemään? Tuliko itsellesi hyvä mieli nyt? Ap on voinut kirjoittaa tämän tunnekuohun vallassa. Iso asia tässä on kyseessä, joutuminen erilleen lapsestaan. On se kumma kun mitään ei saisi tuntea. Kaikki eivät ole noin kylmiä kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa, että olet tiukka rajojen suhteen? Esimerkkejä?
Nuori voi olla loukkaantunut teihin molempiin kun olette rikkoneet hänen perheensä. Hän voi myös kokea olevansa itsenäisempi kuin onkaan. Ehkä hän valitsee sen vanhemman, joka tuntuu välittävän vähemmän. Saa sitten tulla ja mennä miten huvittaa.
Lopeta ruikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista Ap että täällä kirjoittelee paljon mt-ongelmaisia. Älä ota itseesi haukkuja.
Äläpä kiusaa itseäsi ap. Kuule kun teinit ei valitse asioita sen perusteella mikä on järkevää ja heille hyväksi vaan sen perusteella mikä on helppoa ja mistä saa eniten etua. Ne osaa tehdä vain lyhytaikaisia ja usein aika itsetuhoisia ratkaisuja. Anna hänen tehdä ne. Sen sijaan siellä on ihana kevät alkamassa, käy hierojalla, ota kasvohoito, osta jotain kivaa ja nauti siitä että saat olla rauhassa pakkohtahtiselta lasten hyysäämiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Varmaan se on se uhriutuminen. Lapsi on joutunut näkemään eron aikana tosi romuna olleen äidin. Isä on ollut pois, joten hänen olojaan ei ole nähnyt.
Ehkä olen puhunutkin liikaa. Välillä kuormitus vaan on ollut niin isoa, ettei ole voinut olla hiljaa.En oikein tiedä mitä minun pitäisi korjata väleissä lapseen, kun välit on olleet hyvät.
Isällä tietysti on oma huone ja löysemmät säännöt.
Sitä yritän, nousta ylös täältä luuserisuudesta. Yritän olla katkeroitumatta. Tai, olen kyllä katkeroitunut tässä yksinäisten vuosien aikana aika pahasti. Liitto oli huono, se olisi pitänyt ymmärtää lopettaa aikoja sitten.
Tiedän että yhteydenpito lapseen on minun, aikuisen, vastuulla ja sitä toki teenkin. Olen läsnä lapsen elämässä, vaikkei hän luonani asukkaan. Teen tiedettäväksi että täällä on hänellä koti, mihin on aina tervetullut.
Ero on erittäin raskas asia lapselle. Älä kuormita häntä omilla ongelmillasi ja haukkumalla isää. Se on ala-arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Muista Ap että täällä kirjoittelee paljon mt-ongelmaisia. Älä ota itseesi haukkuja.
Muistakaa kirjoittajat että myös Ap voi olla mt-ongelmainen.
Lapsella on isällään myöhäisemmät kotiintuloajat. Isä kaljottelee viikonloppuisin kavereidensa kanssa, joten lapsi saa olla paljon vapaammin kun huolehtivaisemman äidin luona. Ja äidillä kotiintuloaikakin aikaisempi.
Isän luona oma huone (isoveljensä jos menee käymään, laitetaan nukkumaan patjalle tai sohvalle) siellä saa viikonloppuisin viettää aikaa kavereiden kanssa myöhään. Isälle jäi myös molemmat pleikkarit.
Isä myös alkanut nyt ostamaan kalliita vaatteita ja vie ulos syömään. Tätä ei ole oikeastaan koskaan aiemmin tehnyt, ostanut lapsilleen mitään.
Isä myös sanonut, että hänen luonaan saa saunakaljat. Minä en hyväksy alaikäisen juomista ollenkaan. Isä puhuu lapselle miten hyvä vaan että isoveli saa jo pillua. Minä taas muistutan, että kiire ei ole ja pitää olla yhteinen päätös.
Eli, ymmärrän toisaalta, miksi teini valitsee isänsä.
En tiedä kauanko lapsenne on nyt isänsä luona asustellut, mutta jos isästä kertomasi asiat pitävät paikkansa, teini tulee pian takaisin luoksesi.
Eivät ne mitään aivottomia olentoja ole, jotka katselevat kauan huonoja oloja, jos toisaalla on mahdollisuus parempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista Ap että täällä kirjoittelee paljon mt-ongelmaisia. Älä ota itseesi haukkuja.
Muistakaa kirjoittajat että myös Ap voi olla mt-ongelmainen.
Noh sekin helpottaa kun laittaa työleirin jonkun muun hoidettavaksi. Ihmiset harvoin kaipaa muita ihmisiä vaan ne on niin syvällä niissä rutiineissa, että se rutiinista luopuminen aiheuttaa oireita.
Luulen että vastaus nuoren valinnasta löytyy juuri nuoruudesta, teiniydestä, ja omasta tilasta. Luulen myös että tämä sama nuori soittaa vielä kelloa ovellasi aikuisempana ehkä useinkin ja avun tarpeessa. Ei lapsuus mihinkään katoa, se vain sumentuu nuorena. Minusta asiat ovat ihan hyvin jos hän ei ole laittanut sinuun välejä poikki. On vain nivelkohta elämissänne. On nyt valinnut isänsä, ja näin on käynyt tutullenikin. Lopulta tuttuni lapsi jätti narsistisen isänsä ja muutti nuorena aikuisena ensin äidilleen takaisin ja sitten omilleen. Vuosia vain mummu on ollut sitten se tärkeä vanhempi, jonka kanssa viihdytään ja jonka mummolassa ollaan. Tämä toki tuttuni mukaan edellytti sitä, että hän itse pääsi irti vihastaan ja aikuistui lopulta ja alkoi tehdä asioita joista nauttii. Aloittele omaa maailmaasi, tiedä mitä kivaa siitäkin voi seurata. Et sinä ihan yksin tässä maailmassa ole, jotain uutta voi aloittaa.
Et ole mokannut, usko pois. Ei noita nuoren mielen liikkeitä tiedä. Itse valitsin jäädä isän luo pääasiassa, vaikka äiti todellakin oli minulle ykkönen. Syy miksi halusin asua isän kanssa oli se, että tiesin hänen olevan viikonloppuisin paljon menossa ja sillä sain itsekin mennä kavereiden kanssa vapaasti. Äitini oli paljon huolehtivaisempi ja olisi koko ajan kysellyt perääni jos olisi tiennyt että olen kaikki illat jossain. Ehkä siellä isän luona on joku juttu, mikä on niin tärkeää lapsellesi - sijainti, oma huone tms? Minä ainakin nuorena aikuisena lähennyin sitten tosi paljon äidin kanssa ja kyläilin yhä useammin, nyt aikuisena näen äitiä paljon useammin kuin isää.