Onko Maa ainoa planeetta koko universumissa, jossa on elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas törmätään Fermin paradoksiin. Jos havaitsemassamme maailmankaikkeudessa esiintyisi muuta älyllistä elämää, heidän pitäisi olla jo täällä...

Vastaus Fermin paradoksiin piilee siinä että jokainen sivilisaatio, joka onnistuu kehittämään edistyksellistä teknologiaa, tuhoaa itsensä sillä teknologialla ennen kuin ehtii levittäytyä tähtiin. Siksi emme saa koskaan kuulla muista meidän kaltaisista sivilisaatioista. Sama tapahtuu meille väistämättä kun poltamme fossiilisia polttoaineita. Ehdimme tuhota maapallon elinkelvottomaksi ja kuolla itse sukupuuttoon kauan ennen kuin voimme haaveillakaan tähtien välisestä matkailusta,

Tuo selitys perustuu otaksumaan, että jokainen Maapallon ulkopuolinen äly olisi yhtä itsekäs, lyhytnäköinen ja aggressiivinen kuin ihmislaji. Jollain toisella planeetalla evoluutio saattaa tuottaa lajin, joka kykenee toimimaan järkevämmin.

Jahka ihminen pääsee Marsiin, sieltä voi hyvinkin löytyä todisteita ja merkkejä mikrobitason elämästä.

"Jollain toisella planeetalla evoluutio saattaa tuottaa lajin, joka kykenee toimimaan järkevämmin."

Se olisi hyvin toivottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maa on humanoidin terraario.

Tämä on tullut itsellekin mieleen. 

Ymmärtääkseni on tiedemiehiä, joiden mielestä maailmankaikkeus voisi olla kehittyneen sivilisaation laboratorioluomus. Ehkä Jumalaksi kutsumamme onkin joku nelisilmäinen ja kuusiraajainen laboratoriopomo.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Pelkästään omassa galaksissamme on arvioitu olevan 40 miljardia maan kaltaista planeettaa, jossa voisi teoriassa olla elämää.

Galakseja pelkästään havainnoitavassa maailmankaikkeudessa on arvioitu olevan 2 biljoonaa eli 2 000 000 000 000. Mutta, ei tässä kaikki. Vaikka avaruus olisi äärellinen, niin sen halkaisijan on todistettu olevan vähintään 100 kertaa suurempi kuin maahan havainnoitavan osan.

Jokainen varmaan ymmärtää, mitä pallon tilavuudelle tapahtuu, jos halkaisijan satakertaistaa. Vertaa hernettä jalkapalloon.

Todennäköisempää kuitenkin on, että maailmankaikkeus on ääretön, jolloin siinä olisi äärettömästi galakseja ja äärettömästi maapallon kopioita, sekä äärettömästi kopioita meistä, sekä sellaisia muuten identtisiä kopioita, jotka ovat vain laittaneet eriväriset sukat jalkaan tänä aamuna.

Niin häiritsevän hullu ajatus että näin se mitä luultavimmin onkin. Mitä enemmän sitä miettii, sitä enemmän aivot menevät solmuun :D Miten me sitten synnyttiinkin juuri tänne ja jos noita toisia Maan kaltaisia planeettoja on, niin he siellä ovat ihan yhtä tietämättömiä meistä kuin me niistä. Paljon ajatuksia ja kysymyksiä vilisee mielessäni aina kun pohdin tätä aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Jahka ihminen pääsee Marsiin, sieltä voi hyvinkin löytyä todisteita ja merkkejä mikrobitason elämästä.

Minua kiinnostaa eniten kehittynyt elämä. Ymmärrän, että mikrobilöydöskin olisi tieteellisesti kova juttu, mutta kaikkein mahtavinta olisi päästä tekemisiin älykkään lajin kanssa - siis rauhanomaisesti eikä joutumalla minkään invaasion kohteeksi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahka ihminen pääsee Marsiin, sieltä voi hyvinkin löytyä todisteita ja merkkejä mikrobitason elämästä.

Minua kiinnostaa eniten kehittynyt elämä. Ymmärrän, että mikrobilöydöskin olisi tieteellisesti kova juttu, mutta kaikkein mahtavinta olisi päästä tekemisiin älykkään lajin kanssa - siis rauhanomaisesti eikä joutumalla minkään invaasion kohteeksi :)

Ihminenkin pitää itseään älyykkäänä ja miten ihmiset kohtelevat eläimiä - eivät hyvin.

Toivossa on hyvä elää.

Kertoo jotain nykyihmisistä kun älykkäät avaruusoliot on päivänselvä asia, mutta Jumalan olemassaolo ei koska "ei ole todisteita", vaikka jälkimmäisestä on esimerkiksi Raamatussa vaikka kuinka paljon todisteita.

”Mistä tämä luominen on peräisin? Miksi tämä maailma luotiin? Ja milloin luominen tapahtui?” Eri koulukunnat antavat näihin kysymyksiin erilaisia vastauksia. On olemassa useita empiirisiä kysymyksiä, joiden empiirinen ratkaiseminen on pohjimmiltaan mahdotonta.

Maailmankaikkeus, johon Maa kuuluu, koostuu neljästätoista planeettajärjestelmästä. Planeetat jaetaan kolmeen luokkaan: korkeammat planeetat, keskimmäiset planeetat ja alemmat planeetat. Keskimmäiset planeetat ovat kuin maa. Korkeammat planeetat ovat taivaallisia maailmoja, joita ihmiset joskus kutsuvat taivaaksi tai paratiisiksi. Kaikkien näiden planeettajärjestelmien yläpuolella on Jumalan valtakunta eli henkimaailma. Se on luonteeltaan aineeton, eikä sillä ole mitään tekemistä maallisen maailman kanssa. Tiede kertoo meille, että maailmoja on lukemattomia ja että monissa niistä on elämää. Meidän planeettamme on kuin pölyhiukkanen yhdessä pienimmistä universumeista. Jos kuvittelemme vähäpätöisen paikkamme maailmankaikkeuden kokonaisuudessa, se auttaa meitä avaamaan mielemme keskustelemaan aiheista, jotka ovat täysin arkitodellisuuden ulkopuolella.

Jokaista maailmankaikkeutta hallitsevat Korkeimman Jumalan edustajat, jotka työskentelevät hänen johdollaan ja valvovat aineellisten energioiden ilmenemismuotoja ja toimintaa. Jumala ei Itse osallistu suoraan aineellisten universumien luomiseen ja ylläpitoon, mutta Hänen edustajansa, joita kutsutaan puolijumaliksi, ovat vastuussa niistä. Yksi tällainen edustaja on Brahma. Samaan olentoon saatetaan viitata eri tavoin eri perinteissä. Veda-perinteessä Brahma hoitaa ne luomistehtävät, jotka kristityt yleensä liitävät Korkeimpaan Jumalaan. Hän myös valvoo tiettyjä taivaallisia maailmoja ja asuu korkeimmassa taivaallisessa maailmassa. Jokaisessa maailmankaikkeudessa on eri Brahma. Kun ihmiset puhuvat Luoja-Jumalasta, he puhuvat itse asiassa Brahmasta (joka esiintyy eri kulttuureissa eri nimillä). Hän ei ole Jumala, hän toimii vain Jumalan puolesta. Brahman virka annetaan olennolle, joka on lähes sataprosenttisesti täydellinen, mutta joka ei ole täysin voittanut halua hallita.

Tällaiselle sielulle annetaan mahdollisuus toimia Luojana ja valvoa maailmankaikkeuden aineellisten ilmentymien järjestystä.

Koska Brahma (joka on puolijumala) on aineellinen olento, vaikkakin hyvin kehittynyt, hänkin jättää kehonsa (kuolee) elämänsä lopussa. Brahman keho koostuu kokonaan intellektista. Kun Brahma jättää ruumiinsa 311 biljoonan vuoden kuluttua, kaikki olemassaolo tässä tietyssä universumissa tuhoutuu. Toisin sanoen neljän miljardin vuoden välein kaikki planeettajärjestelmät, myös korkeammat taivaalliset planeetat, tuhoutuvat.

Näiden 4 miljardin vuoden jaksojen sisällä on 14 erillistä ajallista tuhoutumissykliä. Jokaisen syklin aikana tapahtuu järjestäytynyttä ja järjestelmällistä luomista, ylläpitoa ja tuhoamista. Maailmanlaajuisia mullistuksia tapahtuu muun muassa myös joka kahden vuosituhannen välein.

Tottakai on ainoa paikka. Jumala loi maan ja universumin 4000 vuotta sitten kuten viimeaikaiset tutkimukset ja asiantuntijalausunnot ovat kiistatta osoittaneet.

Ei ole ainoa elollinen planeetta. Googleta Fermin paradoksi, niin saat alustavan idean siitä miksei elämää välttämättä vaan löydetä pitkiin aikoihin/ehkä koskaan.

Universumeita on lukematon määrä, ja meidän universumimme on yksi pienimmistä.

Kuvittelemme, että olemme yksin maailmankaikeudessa.

Muinaisten tekstien mukaan kaikki maailmankaikkeuden planeetat ovat kuitenkin asuttuja, mikä saattaa olla meille yllättävää. Mutta kaikki elämänmuodot eivät ole sellaisia kuin olemme tottuneet ajattelemaan. Jotkut elävät toisessa ulottuvuudessa. Kaikki eivät ole biologisia elämänmuotoja. Ja on olemassa valtava määrä erilaisia olentoja, jotka eroavat ihmisistä.

Maa ei ole planeetta, vaan liikkumaton kappale maailmankaikkeuden keskipisteessä.

Ei ole mitään muutakaan planeettoja, vaan tähdet ovat valoja taivaalla, sähkömagneettisia objekteja.

Astronomia on metafysiikkaa ja tarinankerrontaa, ei tiedettä.

Alkuperäinen motiivi sille, että teoria heliosentrisestä maailmankaikkeudesta popularisoitiin 1500-luvulla oli Raamatun arvovallan murentaminen. Se oli osa vastauskonpuhdistusta ja katolisen kirkon taistelua protestantismia vastaan. Protestantismi kun nojaa Raamattuun ja katolinen kirkko omiin traditioihin.

Kopernikus oli harras katolilainen ja opiskeli myös itsensä papiksi, ja jesuiitat olivat alusta asti johtavia astronomeja.

Alkuräjähdysteorian keksijä oli jesuiittojen kouluttama katolinen pappi Georges Lemaitre. Sattumaako? Ei tietenkään.

Kokemuksessa näemme, että moraalinen ulottuvuus on fyysistä ulottuvuutta korkeampi.

Jopa näkyvä todellisuus paljastuu eri ihmisille eri määrin. Vaikka todellisuus on yksi, jakamaton ja sisältää kaiken olemisen monimuotoisuuden, jokainen havaitsee vain sen kerroksen todellisuudesta, joka on hänen aistiensa ja tietoisuutensa ulottuvilla. Normaalit ja hullut, sokeat ja näkevät, lapset ja aikuiset, köyhät ja rikkaat havaitsevat vain sen olemassaolon kerroksen, jossa he elävät.

Todellisuutemme on merkityksetön alemmille olennoille niiden tietoisuuden kapeuden vuoksi. Vatsassani elävä bakteeri ei pidä minua ihmisenä. Vatsani on sen maailmankaikkeus, ja sanani ovat sille merkityksetöntä melua. Mutta jotenkin olemme kuvitelleet itsemme luonnon kruunuksi ja tietoisuutemme korkeimmaksi, jolle kaikki todellisuus on saavutettavissa.

Riippuen todellisuuskäsityksistämme muodostetaan lakien hierarkia, ja lakien perusteella kehitetään teknologioita, jotka auttavat yhteiskuntaa toimimaan.

Nykyaikainen tiede on jättänyt elämän henkisen ja moraalisen ulottuvuuden huomiotta ja siirtänyt maailman fysikaaliseksi todellisuudeksi, joka noudattaa vain fysikaalisia lakeja ja jota kuvataan matematiikan kielellä. Tätä elämän ilmiön yksinkertaistamisen periaatetta kutsutaan reduktionismiksi. Tieteessä on kolme perusolettamusta: I. Aine on ainoa todellisuuden muoto; II. Lait ovat vain mekaanisia; III. Tietoisuus ilmenee aineellisten yhdisteiden seurauksena tietyssä kehitysvaiheessa.