Lue keskustelun säännöt.
Isäksi vasten tahtoaan (yhden illan jutusta vs parisuhteessa)
22.04.2023 |
Ehkäisyn pettäessä yleensä nainen päättää yksin, pitääkö lapsen vai ei, sattuipa tilanne parisuhteessa tai yhden yön jutussa. Tilanne ei ole tasa-arvoinen biologisista syistä, vain koska naispuolisella sattuu olemaan se kohtu jossa lapsi alkaa kasvaa. Oletetaan vielä, että mies on käyttänyt kondomia, eli ei ole sokeasti luottanut naiseen hänen sanoessaan että huolehtii ehkäisystä, ja nainen sanonut itsekin ettei missään nimessä halua lapsia.
Yhden illan jutussa vahingon sattuessa, on melko yleistä, että isä ei juurikaan osallistu lapsen elämään, tai osallistuu vain vähän. Tätä ei valtaosa pidä mitenkään ihmeellisenä asiana, koska mies ei ole ollut yhdessä lapsen äidin kanssa, eikä täten 100% varmuudella ole halunnut lasta hänen kanssaan.
Jos taas parisuhteessa sattuu vastaava tilanne, että mies on tehnyt hyvin selväksi ettei lasta halua, ja lisäksi käyttänyt kumia ja silti vahinko sattuu ja nainen päättääkin yksin, että lapsi pidetään. Mies jää usein hetkeksi parisuhteeseen lapsen takia vaikka tietää, että lasta ei halua elämäänsä eikä varsinkaan tuon ihmisen kanssa. Kun sitten mies jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin (ellei heti) haluaa erota, ja muuttuu viikonloppuisäksi, tästä seuraa kauhea syyllistäminen, suunnilleen perheen hylkääjäksi nimitellään, ainakin sen äidin toimesta, ellei jopa ulkopuolistenkin suulla. Kuiskitaan selän takana, tyhmä tuokin pariskunta kun lapsi piti tehdä ja sen jälkeen heti erota. Kenelläkään ei käy mielessä että ehkäpä juuri siksi ero tulikin. Muussa tapauksessa olisi tullut vain vähän myöhemmin.
Näettekö tässä mitään ristiriitaa? Kummassakin tilanteessa mies on ilmaissut raskausuutisen jälkeen ettei lasta halua, ja sen vuoksi käyttänyt kondomiakin. Toisessa tilanteessa edellä mainituista mies saa paljon enemmän syyllistämistä osakseen. Eikö luulisikin, että siinä vaiheessa kun mies ilmaisee että hän ei lasta halua, ja nainen silti päättää sen pitää, täytyy naisen myös silloin ottaa se riski, että hän kasvattaa lapsen yksin, eikä lapsi välttämättä saa isäsuhdetta ollenkaan? Miten se on mieheltä hylkäämistä siinä vaiheessa, kun on alusta asti tehnyt selväksi, ettei halua isäksi?
Eikä tänne mitään ehkäisystä viisastelijoita kiitos, kaikki tietää sen että aina on seksissä raskauden mahdollisuus vaikka olisi kolme eri ehkäisymenetelmää käytössä samanaikaisesti, ja silti suunnilleen jokainen ihminen sitä seksiä ehkäisyn kanssa uskaltaa harrastaa. Nyt on kyse lähinnä moraalisesta näkökulmasta, onko mielestäsi oikein syyllistää miestä asiasta, johon hän on selkeästi kantansa ilmaissut siinä vaiheessa, kun aborttikin on vielä ollut mahdollinen? Entä onko ok olettaa, että tilanteen sattuessa parisuhteessa, miehen pitäisi tämän luottamuksen pettämisen jälkeen vielä luottaa naiseen? Parisuhteessa vielä luulisi, että kiinnostaa se oman rakkaan kumppanin kanta asiaan, eikä sitä sivuuteta täysin. Yhden yön jutussa tuon vielä ymmärtää, ettei naista sen tuntemattoman kanta kiinnosta. Asiallisia ajatuksia kiitos :)
Kommentit (1976)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos aborttiin tulisi sellainen ehto, että sen saa vain isäksi tulevan suostumuksella ja vastaavasti isä voi määrätä abortin, kuulostaako se oikeudenmukaiselta lailta?
Juu juu, kehollinen itsemääräämisoikeus, mutta koitetaan nyt miettiä jos se vietäisiin pois ja roolit kääntyisivät eli vasten tahtoaan äidiksi.
Isä voisi siis pakottaa naisen viemään raskauden loppuun ja synnyttämään. Nainen voisi poistua halutessaan lapsen elämästä, elarit tulisi tietysti maksettavaksi. Tuo isä sitten soittelisi naiselle vinkuen lapsenhoitoapua, haukkuen kun nainen ei halua tavata lasta ja pyytäisi lisää rahaa lapsen kuluihin elareiden lisäksi.
Eikös tuossa ajateltaisi, että aika sika äijä, pakotti toisen tekemään lapsen kun itse sellaisen halusi ja nyt vaatii apua, kun lapsiarki onkin rankkaa. Että voi voi, hoidahan vaan, sinähän sitä lasta halusit, nainen on tehnyt osansa.
Et ilmeisesti niille fyysisille vaikutuksille lapsensaannissa sitten kovasti painoarvoa anna...?!? Siksihän tästä asiasta juuri tulee vääntöä ja ongelmaa, kun biologia ei mene tasan tässä asiassa...... Ja siksi naisella on tässä päätösvalta. En todella tajua, miten tätä on niin vaikea sisäistää.
Jos molemmille vaikuttaisi biologian kannalta samalla tavalla lapsen saanti - tyyliin kuvitellaan että käytetään ulkopuolista keinokohtua, jos sellainen oisi mahdollista - niin laki menisi tasan yhtäläisesti niin miehillä kuin naisilla.
Raskaus ja synnytys on todella isoja asioita, niin fyysisesti, hormonaalisesti, psyykkisesti. Aivan järkyttävää nasten asioiden mitötöintiä taas. Koita nyt edes vähän.
On joo ikävää, kun nainen ei tee aborttia.... Voi v*ttu ja se juuri. Pysy siitä kaukana.
Annan paljonkin painoarvoa raskauden ja synnytyksen vaikutuksille eikä tarkoitus ollut niitä vähätellä tai mitätöidä. En ole ajamassa tuollaista kuvitteellista lakia enkä elatusvelvollisuuden poistoa.
Tarkoitus oli pohtia ja osoittaa, mikä on reaktio, jos ne roolit käännettäisiin.Veikkaan, että melkein kaikki ovat sitä mieltä ettei isä saisi pakottaa ketään naista synnyttämään tai aborttiin, juurikin kehollisen itsemääräämisoikeuden takia.
Mutta jos noin olisi, niin mitä ajateltaisiin siitä miehestä, joka naisen niihin pakotti? Ei varmaan hyviä asioita.
Se, että nainen pakottaa miehen isäksi taas hyväksytään. Siinä oli se pointti.Juu juu, sitten tulee ikuinen pitäkää housut jalassa. Se on se sama ratkaisu, joka esitetään jokaisessa aborttikeskustelussa naisille ja useimmiten teilataan, perustellen vaikka seksin kuulumisella parisuhteeseen ja luotettavan ehkäisyn pettämisellä, mikä on mahdollista ja hyvä perustelu. Miesten osalta vaan hoetaan seksistä pidättäytymistä useimmiten.
Vatusta on hankala pysyä kaukana, kun sellainen omasta haarovälistä löytyy. Nainenkin voi ajatella asioita laajemmin ja ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää asioita muista näkökulmista.
Sulla menee hiukan puurot ja vellit sekaisin, vaikka muuten ihan asiallista pohdiskelua suollatkin.
Ensinnäkin jos mies pakottaisi naisen äidiksi, hän pakottaisi naisen hengenvaaraan ja suuriin terveysriskeihin raskauden ja synnytyksen myötä. Mies saa pitää virtsanpidätyskykynsä ja peräpukamattoman berberinsä, nainen taas saattaa kuolla synnytykseen. Tai revetä niin pahasti että paskoo housuihinsa lopun ikänsä. Näiden kanssa ei voida puhua edes samassa lauseessa siitä, kun nainen pakottaa miehen isäksi, eli maksamaan pikkuhiluja lapsen elatusta varten (jos sitäkään, kaikki eivät nimeä elari-isää koskaan).
Toiseksi, kun aborttikeskustelussa sanotaan että nainenhan voi olla harrastamatta seksiä, puututaan naisen oikeuteen hallita omaa kehoaan. Kun miehelle sanotaan että voit olla harrastamatta seksiä, puututaan miehen (onneksi tosielämässä olemattomaan) oikeuteen harrastaa vastuutonta seksiä ja sysätä vastuu tuloksista toisen (toisten, jos veronmaksajat lasketaan mukaan) ihmisten niskaan. Oma vs. toisten. Huomattavan eri asia.
Berberin repeämiset ja muut riskit ovat tiedossa ja noinhan se on, kuin kirjoitat.
Riittävätkö ne pennoset sitten isän vastuuksi? Ihan aloituksessa pohdittiin naisen jättäviä ja lapsensa hylkääviä miehiä ja heidän paheksumistaan. Itse ajattelen siitä näkökulmasta myös, ettei ketään saa pakottaa vanhemmaksi. Siis oikeasti vanhemmaksi, huolehtimaan ja kasvattamaan sitä lasta, jota ei halua. Siinä astuvat kuvaan hylkääjät, jotka toivottavasti nyt ne joka kuukautiset maksut lähettävät.Onhan tuossakin nyansseja. Ne jotka vilkuttavat Dodgen perävaloja positiivisen raskaustestin nähdessään vs. ne jotka yrittävät hammasta purren perhe-elämää todeten, ettei ole oma laji kuten jo heti alusta tiesi ja sanoi. Jälkimmäisillä on jo jonkinlainen suhde lapseen, joten olisi suotavaa lasta tavata edes joskus, sen ymmärrän. Toki lapsen ikä vaikuttaa, vuoden vanha ei ehkä muista isukkia. Ensimmäiset eivät ehkä koskaan ole nähneet lastaan, joten heillä mielestäni sellaista velvollisuutta ei ole.
Siis naisia ei voi ohjeistaa olemaan harrastamatta seksiä, koska siinä puututaan naisen oikeuteen omaan kehoonsa. Miehiä taas voi, koska sillä ei ole oman kehon kanssa tekemistä ja se on vastuutonta seksiä.
Eikö naisen harrastama seksi voi olla vastuutonta? Aborttikeskustelujen fanaattisimmat hörhelöt pitävät juuri naista vastuuttomana, kun on suostunut seksiin tietäen että siitä voi lapsi olla tuloksena ja pitäisi vaan synnyttää sitten se lapsi, koska mitäs läksit, se on nyt rangaistus haarojen avaamisesta vaikka olisi mitkä ehkäisyt käytössä. En siis todellakaan missään nimessä ole itse tuota mieltä.
Vastuullisempaa kai se naisen seksi on siinä mielessä, että vahingon tapahtuessa tarvitaan päätös, lapsen pitäminen tai abortti, ja sen päätöksen tekeminen on sitä vastuunkantoa. Ja naisen on vähän hankalampi vilkutella niitä perävaloja lapsen syntymän jälkeen.
Nainen todellakin voi harrastaa vastuutonta seksiä, mutta kuten sanoit (ja mitä minä tarkoitin); nainen joutuu kantamaan vastuunsa joka tapauksessa. Isä voi joko a) dumpata koko paketin heti kun testi näyttää kahta viivaa tai b) olla osallistumatta lapsen hoitoon ja kasvatukseen ja maksaa pelkät elarit. Olen samaa mieltä siitä, ettei ketään pidä eikä voikaan pakottaa isänä lasta hoitamaan, mutta tässä keskustelussa on tullut esiin myös näkökanta jonka mukaan miehen ei pitäisi joutua edes osallistumaan lapsen kustannuksiin. En tosin väitä että sinä olet ollut sitä mieltä.
Itse pidän ihmiskunnan pohjasakkana niitä ihmisiä jotka hylkäävät lapsensa koska homma ei nappaa, oli kyseessä sitten nainen tai mies. Vielä heidän alapuolellaan ovat ihmiset (taas sukupuolesta riippumatta mutta sukupuolijakauman kaikki tiedämme), jotka vinkuvat jopa siitä helpoimmasta tavasta siirtää geeninsä eteenpäin eli elareiden maksusta. Siitä huolimatta mitä mieltä minä olen, on eri asia tulla pakotetuksi äidiksi kuin isäksi, ja tämän biologisen faktan takia isää ja äitiä ei voi vahinkoraskauden sattuessa koskaan asettaa samalle viivalle. Toistan; äidiksi pakottaminen aiheuttaa hengenvaaran, isäksi pakottaminen vain pienehkön taloudellisen haitan. Ja onhan se äitikin äidiksi pakotettu kun raskaus ei ole suunniteltu, tai pakotettu aborttiin. Molemmat tavat ovat vastuunkantoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Välillä mietin, minkälaista elämää ne seksistä pidättäytymiseen kehoittavat ovat oikein eläneet.
Ovatko 17v tavanneet puolisonsa, odottaneet avioliittoon, olleet naimisissa vuosikymmeniä ja tehneet 8 lasta, koska ehkäisystä huolimatta voi tulla raskaaksi. Vai ovatko eläneet itse koko elämänsä selibaatissa, ettei vahinkoa koskaan satu, koska jokaiseen seksikertaan pitää suhtautua kuin uuteen lapseen.
Suurin osa ihmisistä seurustelee useamman ihmisen kanssa elinaikanaan. Välttämättä heti alussa ei hypätä sänkyyn, mutta jossain kohtaa kuitenkin, ilman sen suurempaa sitoutumista. Ei avo- tai avioliittokaan tosin estä suhteen kariutumista. Toiset suhteet ovat lyhyempiä kuin toiset, niiden kaikkienko kanssa pitäisi olla valmis tekemään lapsi vahingon sattuessa, vaikka suhde olisi vasta muutamien kuukausien ikäinen? Ei tuo ole realistista. Kuten ei sekään, että seksiä harrastetaan vain lisääntymistarkoituksessa.
No ainakin mä oon harrastanut seksiä useammassa suhteessa, riskit tietäen, parhaani tehden niiden ehkäisemiseksi ja toivoen että riskit eivät toteudu. Jos vahinkoraskaus käy, sitten pitää elättää lapsi jos abortti ei ole vaihtoehto. Ja tämä elätysvastuu koskee sekä miestä että naista. En näe mitään muutakaan vaihtoehtoa realistisena. Näin toimiminen on varmaan se yleisin vaihtoehto täydellisen pidättäytymisen ja ei mistään mitään välittämisen & vastuun muille sysäämisen väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Välillä mietin, minkälaista elämää ne seksistä pidättäytymiseen kehoittavat ovat oikein eläneet.
Ovatko 17v tavanneet puolisonsa, odottaneet avioliittoon, olleet naimisissa vuosikymmeniä ja tehneet 8 lasta, koska ehkäisystä huolimatta voi tulla raskaaksi. Vai ovatko eläneet itse koko elämänsä selibaatissa, ettei vahinkoa koskaan satu, koska jokaiseen seksikertaan pitää suhtautua kuin uuteen lapseen.
Suurin osa ihmisistä seurustelee useamman ihmisen kanssa elinaikanaan. Välttämättä heti alussa ei hypätä sänkyyn, mutta jossain kohtaa kuitenkin, ilman sen suurempaa sitoutumista. Ei avo- tai avioliittokaan tosin estä suhteen kariutumista. Toiset suhteet ovat lyhyempiä kuin toiset, niiden kaikkienko kanssa pitäisi olla valmis tekemään lapsi vahingon sattuessa, vaikka suhde olisi vasta muutamien kuukausien ikäinen? Ei tuo ole realistista. Kuten ei sekään, että seksiä harrastetaan vain lisääntymistarkoituksessa.No ainakin mä oon harrastanut seksiä useammassa suhteessa, riskit tietäen, parhaani tehden niiden ehkäisemiseksi ja toivoen että riskit eivät toteudu. Jos vahinkoraskaus käy, sitten pitää elättää lapsi jos abortti ei ole vaihtoehto. Ja tämä elätysvastuu koskee sekä miestä että naista. En näe mitään muutakaan vaihtoehtoa realistisena. Näin toimiminen on varmaan se yleisin vaihtoehto täydellisen pidättäytymisen ja ei mistään mitään välittämisen & vastuun muille sysäämisen väliltä.
Tossahan se äiti nimenomaan sysää vastuuta muille eikä toisin päin. Jos mä olisin tilanteessa, jossa raskautuisin miehelle, joka ei vanhemmaksi halua, miksi pakottaisin? Seksi on seksiä, ei sitä pidä vanhemmuuteen sotkea. Mun keho, mun päätös, mun vastuu.
Nykylaki on kaikkea muuta kuin *ainut realistinen* tapa. Se pakottaa miehiä sietämättömiin tilanteisiin. Jos nainen ei kykene lastaan yksin elättämään ja kasvattamaan, pitää ne jalat ristissä sit vaan.
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole tasa-arvoista että nainen päättää yksinään se tekeekö hän aborttia vai ei. Miehillä tulisi olla myös oikeus aborttiin.
Naiset siis nykyisin saa päättää yksinään sen joutuuko mies maksamaan elareita vai ei.
Lakeja pitäisi muuttaa niin että miehellä olisi myös oikeus aborttiin ja nainen jos ei aborttia tee niin miehellä ei olisi velvollisuuksia.
Suomi on epätasa-arvoinen ja miesvihainen maa.
Miehellä on täysin sama oikeus aborttiin, jos hänen sisällään kasvaa ei-haluttu vauva. Ei nainenkaan saa päättää miehelle tehtävistä lääketieteellisistä toimenpiteistä.
Ilkeä nainen tulee ilkeästi tarjoamaan itseään ja ilkeästi pakottaa viattoman raukkaparan kiihkeään aktiin. Voi reppaanaa, ota tikkari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Välillä mietin, minkälaista elämää ne seksistä pidättäytymiseen kehoittavat ovat oikein eläneet.
Ovatko 17v tavanneet puolisonsa, odottaneet avioliittoon, olleet naimisissa vuosikymmeniä ja tehneet 8 lasta, koska ehkäisystä huolimatta voi tulla raskaaksi. Vai ovatko eläneet itse koko elämänsä selibaatissa, ettei vahinkoa koskaan satu, koska jokaiseen seksikertaan pitää suhtautua kuin uuteen lapseen.
Suurin osa ihmisistä seurustelee useamman ihmisen kanssa elinaikanaan. Välttämättä heti alussa ei hypätä sänkyyn, mutta jossain kohtaa kuitenkin, ilman sen suurempaa sitoutumista. Ei avo- tai avioliittokaan tosin estä suhteen kariutumista. Toiset suhteet ovat lyhyempiä kuin toiset, niiden kaikkienko kanssa pitäisi olla valmis tekemään lapsi vahingon sattuessa, vaikka suhde olisi vasta muutamien kuukausien ikäinen? Ei tuo ole realistista. Kuten ei sekään, että seksiä harrastetaan vain lisääntymistarkoituksessa.Minä olen tiedostanut riskin jokaisen yhdynnän hetkellä. Jos tulisin vahingossa raskaaksi, ei tulisi mieleenkään uhriutua ja pyrkiä sysäämään kaikkea vastuuta vain toisen niskaan. Siinä on se ero. Ei tarvitse pidättäytyä eikä sitoutua, kunhan tiedät että aina kun penis menee vaginaan, raskaus saattaa alkaa. Ja sitten on myöhäistä parkua.
Kai nyt kaikki tietää että raskaus saattaa alkaa. Mutta ei siinä vielä vanhemmaksi haluta. Siihen päätökseen mies ei nyky lailla voi vaikuttaa enää mitenkään ja se on kyllä sairasta.
Jos sä tiedät olevasi hengen vaarassa ja pelkäät synnytyskomlikaatioita, sit sä et seksiä harrasta. Mitä sä voitat sillä että sä sit koska sä nyt olet se synnyttäjä, sysäät vastuuta sellaiselle, joka on vaan harrastanut seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole tasa-arvoista että nainen päättää yksinään se tekeekö hän aborttia vai ei. Miehillä tulisi olla myös oikeus aborttiin.
Naiset siis nykyisin saa päättää yksinään sen joutuuko mies maksamaan elareita vai ei.
Lakeja pitäisi muuttaa niin että miehellä olisi myös oikeus aborttiin ja nainen jos ei aborttia tee niin miehellä ei olisi velvollisuuksia.
Suomi on epätasa-arvoinen ja miesvihainen maa.Miehellä on täysin sama oikeus aborttiin, jos hänen sisällään kasvaa ei-haluttu vauva. Ei nainenkaan saa päättää miehelle tehtävistä lääketieteellisistä toimenpiteistä.
Näinhän se nyky laissa menee, mutta ei saisi mennä. Nainen päättää kehostaan, myös synnytyksen aikana ja sen jälkeen. Miehellä ei ole mitään sanavaltaa, joten ei mitään vastuutakaan. Sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Ja useimmat ymmärtävät mahdolliset seuraukset.
Tottakai, mutta tajuaa myös sen ettei se ole oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Tällä teolla ei todellakaan pitäisi olla tollasia seurauksia. Nainen, jonka mielestä isäksi väkisin joutuminen on ok, tulisi todellakin pidättäytyä seksistä. Miksi sitä tällaisen pitää harrastaa ylipäätään?
:D :D Nyt ei muuta kuin kumoamaan ikiaikaisia biologisia tosiasioita, jos asialla ei kerran pitäisi olla moisia seurauksia.
Mies joka ei halua isäksi, pidättäytyy seksistä. Miksi sellaisen pitää harrastaa seksiä ylipäätään?
Mikäs biologinen tosiasia vanhemmuuteen liittyy? Eihän tässä tarvita kuin lakimuutos, suotta seksistä kieltäytymään. Sä et siitä ehkä tykkää, moni muu kyllä.
Se tosiasia että seksiä harrastamalla saattaa päätyä vanhemmaksi. Se ei muutu vaikka kuinka kiukuttelisit.
Ja en usko että ainakaan yksikään veroja maksava ihminen kannattaisi lakimuutosta, jonka varjolla vastuuttomat vätykset voisivat sysätä jälkeläisensä valtion elätettäviksi siksi että mutku mä en haluuuuuuu.
Ei valtion vaan äidin elätettäväksi. Hänhän sen lapaen halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Totta kai, mutta tuleeko sulle yllätyksenä että sillä nautinnolla voi olla seurauksia ja niistä on otettava vastuu. Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä niin pitää etsiä nautintonsa muilla tavoin.
Itse en halua lapsia mutta tiedän etten kykenisi aborttiin. Kerron tämän kaikille kenen kanssa olen harrastanut seksiä. Jos tulen raskaaksi, isällä on elatusvelvollisuus, yksin en pysty lasta elättämään. Tämän tietäen voi päättää haluaako kanssani nautiskella vai ei. Sinänsä tilanne on sama aina ja kaikille, mutta itse haluan tästä vielä aina erikseen muistuttaa kun se tuntuu joillekin olevan jotenkin vaikea ymmärtää.
Jos et pysty lasta elättämään, miksi otat minkäänlaista riskiä raskautumisesta?
Nautinnolla ei pitäisi olla seurauksena vanhemmuus väkisin.
Kyllä pystyn elättämään, jos toinenkin lapsen tekoon osallistunut hoitaa oman osuutensa. Miksi minun pitäisi elättää mahdollinen lapsi yksin vaikka molemmat ovat halunneet nautintoa?
Nautinnolla ei tosiaan pitäisi olla tällaista seurausta mutta sillä on. Syytä biologiaa tai harrasta seksiä vain naisten kanssa jotka eivät pysty tulemaan raskaaksi.
Olen hetero, joten harrastan seksiä miehen kanssa, mutta kiitos ehdotuksesta.
Sun pitää se lapsi itse elättää kun sä olet sen halunnut. Nautintoa ei pidä sotkea tähän asiaan mitenkään. Vanhemmuus kun ei sillä seksillä synny, ihan vaan se nautinto. Jos sua estää nauttimasta seksistä se tosiasia että saatat raskautua, se on sun asiasi, ei sen, joka nauttii seksistä muuten vaan.
En lue ketjua, mutta tiedän että jopa avioliitossa on nainen jättänyt salaa pillerit pois! Voiko pahemmin pettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Välillä mietin, minkälaista elämää ne seksistä pidättäytymiseen kehoittavat ovat oikein eläneet.
Ovatko 17v tavanneet puolisonsa, odottaneet avioliittoon, olleet naimisissa vuosikymmeniä ja tehneet 8 lasta, koska ehkäisystä huolimatta voi tulla raskaaksi. Vai ovatko eläneet itse koko elämänsä selibaatissa, ettei vahinkoa koskaan satu, koska jokaiseen seksikertaan pitää suhtautua kuin uuteen lapseen.
Suurin osa ihmisistä seurustelee useamman ihmisen kanssa elinaikanaan. Välttämättä heti alussa ei hypätä sänkyyn, mutta jossain kohtaa kuitenkin, ilman sen suurempaa sitoutumista. Ei avo- tai avioliittokaan tosin estä suhteen kariutumista. Toiset suhteet ovat lyhyempiä kuin toiset, niiden kaikkienko kanssa pitäisi olla valmis tekemään lapsi vahingon sattuessa, vaikka suhde olisi vasta muutamien kuukausien ikäinen? Ei tuo ole realistista. Kuten ei sekään, että seksiä harrastetaan vain lisääntymistarkoituksessa.No ainakin mä oon harrastanut seksiä useammassa suhteessa, riskit tietäen, parhaani tehden niiden ehkäisemiseksi ja toivoen että riskit eivät toteudu. Jos vahinkoraskaus käy, sitten pitää elättää lapsi jos abortti ei ole vaihtoehto. Ja tämä elätysvastuu koskee sekä miestä että naista. En näe mitään muutakaan vaihtoehtoa realistisena. Näin toimiminen on varmaan se yleisin vaihtoehto täydellisen pidättäytymisen ja ei mistään mitään välittämisen & vastuun muille sysäämisen väliltä.
Tossahan se äiti nimenomaan sysää vastuuta muille eikä toisin päin. Jos mä olisin tilanteessa, jossa raskautuisin miehelle, joka ei vanhemmaksi halua, miksi pakottaisin? Seksi on seksiä, ei sitä pidä vanhemmuuteen sotkea. Mun keho, mun päätös, mun vastuu.
Nykylaki on kaikkea muuta kuin *ainut realistinen* tapa. Se pakottaa miehiä sietämättömiin tilanteisiin. Jos nainen ei kykene lastaan yksin elättämään ja kasvattamaan, pitää ne jalat ristissä sit vaan.
Jos mies ei kykene lastaan yksin elättämään ja kasvattamaan, pitää sen pilin housuissa sit vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Totta kai, mutta tuleeko sulle yllätyksenä että sillä nautinnolla voi olla seurauksia ja niistä on otettava vastuu. Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä niin pitää etsiä nautintonsa muilla tavoin.
Itse en halua lapsia mutta tiedän etten kykenisi aborttiin. Kerron tämän kaikille kenen kanssa olen harrastanut seksiä. Jos tulen raskaaksi, isällä on elatusvelvollisuus, yksin en pysty lasta elättämään. Tämän tietäen voi päättää haluaako kanssani nautiskella vai ei. Sinänsä tilanne on sama aina ja kaikille, mutta itse haluan tästä vielä aina erikseen muistuttaa kun se tuntuu joillekin olevan jotenkin vaikea ymmärtää.
Jos et pysty lasta elättämään, miksi otat minkäänlaista riskiä raskautumisesta?
Nautinnolla ei pitäisi olla seurauksena vanhemmuus väkisin.
Kyllä pystyn elättämään, jos toinenkin lapsen tekoon osallistunut hoitaa oman osuutensa. Miksi minun pitäisi elättää mahdollinen lapsi yksin vaikka molemmat ovat halunneet nautintoa?
Nautinnolla ei tosiaan pitäisi olla tällaista seurausta mutta sillä on. Syytä biologiaa tai harrasta seksiä vain naisten kanssa jotka eivät pysty tulemaan raskaaksi.
Olen hetero, joten harrastan seksiä miehen kanssa, mutta kiitos ehdotuksesta.
Sun pitää se lapsi itse elättää kun sä olet sen halunnut. Nautintoa ei pidä sotkea tähän asiaan mitenkään. Vanhemmuus kun ei sillä seksillä synny, ihan vaan se nautinto. Jos sua estää nauttimasta seksistä se tosiasia että saatat raskautua, se on sun asiasi, ei sen, joka nauttii seksistä muuten vaan.
:D :D
Ohis, mutta miten määritellään kuka saa nauttia seksistä ihan muuten vaan, ja kenen pitää huolehtia seurauksista ja niiden ehkäisystä? Arvaan jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Välillä mietin, minkälaista elämää ne seksistä pidättäytymiseen kehoittavat ovat oikein eläneet.
Ovatko 17v tavanneet puolisonsa, odottaneet avioliittoon, olleet naimisissa vuosikymmeniä ja tehneet 8 lasta, koska ehkäisystä huolimatta voi tulla raskaaksi. Vai ovatko eläneet itse koko elämänsä selibaatissa, ettei vahinkoa koskaan satu, koska jokaiseen seksikertaan pitää suhtautua kuin uuteen lapseen.
Suurin osa ihmisistä seurustelee useamman ihmisen kanssa elinaikanaan. Välttämättä heti alussa ei hypätä sänkyyn, mutta jossain kohtaa kuitenkin, ilman sen suurempaa sitoutumista. Ei avo- tai avioliittokaan tosin estä suhteen kariutumista. Toiset suhteet ovat lyhyempiä kuin toiset, niiden kaikkienko kanssa pitäisi olla valmis tekemään lapsi vahingon sattuessa, vaikka suhde olisi vasta muutamien kuukausien ikäinen? Ei tuo ole realistista. Kuten ei sekään, että seksiä harrastetaan vain lisääntymistarkoituksessa.No ainakin mä oon harrastanut seksiä useammassa suhteessa, riskit tietäen, parhaani tehden niiden ehkäisemiseksi ja toivoen että riskit eivät toteudu. Jos vahinkoraskaus käy, sitten pitää elättää lapsi jos abortti ei ole vaihtoehto. Ja tämä elätysvastuu koskee sekä miestä että naista. En näe mitään muutakaan vaihtoehtoa realistisena. Näin toimiminen on varmaan se yleisin vaihtoehto täydellisen pidättäytymisen ja ei mistään mitään välittämisen & vastuun muille sysäämisen väliltä.
Tossahan se äiti nimenomaan sysää vastuuta muille eikä toisin päin. Jos mä olisin tilanteessa, jossa raskautuisin miehelle, joka ei vanhemmaksi halua, miksi pakottaisin? Seksi on seksiä, ei sitä pidä vanhemmuuteen sotkea. Mun keho, mun päätös, mun vastuu.
Nykylaki on kaikkea muuta kuin *ainut realistinen* tapa. Se pakottaa miehiä sietämättömiin tilanteisiin. Jos nainen ei kykene lastaan yksin elättämään ja kasvattamaan, pitää ne jalat ristissä sit vaan.
Jos mies ei kykene lastaan yksin elättämään ja kasvattamaan, pitää sen pilin housuissa sit vaan.
Miksei kykenisi? Vaikea vaan tehdä se kun äiti sen kantaa. Siitä vaan sit antamaan se vauva isälleen, mikä estää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Ja useimmat ymmärtävät mahdolliset seuraukset.
Tottakai, mutta tajuaa myös sen ettei se ole oikein.
Biologiset tosiasiat eivät ole oikein eivätkä väärin, ne vain ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Välillä mietin, minkälaista elämää ne seksistä pidättäytymiseen kehoittavat ovat oikein eläneet.
Ovatko 17v tavanneet puolisonsa, odottaneet avioliittoon, olleet naimisissa vuosikymmeniä ja tehneet 8 lasta, koska ehkäisystä huolimatta voi tulla raskaaksi. Vai ovatko eläneet itse koko elämänsä selibaatissa, ettei vahinkoa koskaan satu, koska jokaiseen seksikertaan pitää suhtautua kuin uuteen lapseen.
Suurin osa ihmisistä seurustelee useamman ihmisen kanssa elinaikanaan. Välttämättä heti alussa ei hypätä sänkyyn, mutta jossain kohtaa kuitenkin, ilman sen suurempaa sitoutumista. Ei avo- tai avioliittokaan tosin estä suhteen kariutumista. Toiset suhteet ovat lyhyempiä kuin toiset, niiden kaikkienko kanssa pitäisi olla valmis tekemään lapsi vahingon sattuessa, vaikka suhde olisi vasta muutamien kuukausien ikäinen? Ei tuo ole realistista. Kuten ei sekään, että seksiä harrastetaan vain lisääntymistarkoituksessa.No ainakin mä oon harrastanut seksiä useammassa suhteessa, riskit tietäen, parhaani tehden niiden ehkäisemiseksi ja toivoen että riskit eivät toteudu. Jos vahinkoraskaus käy, sitten pitää elättää lapsi jos abortti ei ole vaihtoehto. Ja tämä elätysvastuu koskee sekä miestä että naista. En näe mitään muutakaan vaihtoehtoa realistisena. Näin toimiminen on varmaan se yleisin vaihtoehto täydellisen pidättäytymisen ja ei mistään mitään välittämisen & vastuun muille sysäämisen väliltä.
Tossahan se äiti nimenomaan sysää vastuuta muille eikä toisin päin. Jos mä olisin tilanteessa, jossa raskautuisin miehelle, joka ei vanhemmaksi halua, miksi pakottaisin? Seksi on seksiä, ei sitä pidä vanhemmuuteen sotkea. Mun keho, mun päätös, mun vastuu.
Nykylaki on kaikkea muuta kuin *ainut realistinen* tapa. Se pakottaa miehiä sietämättömiin tilanteisiin. Jos nainen ei kykene lastaan yksin elättämään ja kasvattamaan, pitää ne jalat ristissä sit vaan.
Jos mies ei kykene lastaan yksin elättämään ja kasvattamaan, pitää sen pilin housuissa sit vaan.
Miksei kykenisi? Vaikea vaan tehdä se kun äiti sen kantaa. Siitä vaan sit antamaan se vauva isälleen, mikä estää?
No eihän monet kykene edes elareita maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
Sulle voi tulla yllätyksenä, mutta jotkut harrastaa seksiä nautinnosta, ei lisääntyäkseen.
Totta kai, mutta tuleeko sulle yllätyksenä että sillä nautinnolla voi olla seurauksia ja niistä on otettava vastuu. Jos se tuntuu ylitsepääsemättömältä niin pitää etsiä nautintonsa muilla tavoin.
Itse en halua lapsia mutta tiedän etten kykenisi aborttiin. Kerron tämän kaikille kenen kanssa olen harrastanut seksiä. Jos tulen raskaaksi, isällä on elatusvelvollisuus, yksin en pysty lasta elättämään. Tämän tietäen voi päättää haluaako kanssani nautiskella vai ei. Sinänsä tilanne on sama aina ja kaikille, mutta itse haluan tästä vielä aina erikseen muistuttaa kun se tuntuu joillekin olevan jotenkin vaikea ymmärtää.
Jos et pysty lasta elättämään, miksi otat minkäänlaista riskiä raskautumisesta?
Nautinnolla ei pitäisi olla seurauksena vanhemmuus väkisin.
Kyllä pystyn elättämään, jos toinenkin lapsen tekoon osallistunut hoitaa oman osuutensa. Miksi minun pitäisi elättää mahdollinen lapsi yksin vaikka molemmat ovat halunneet nautintoa?
Nautinnolla ei tosiaan pitäisi olla tällaista seurausta mutta sillä on. Syytä biologiaa tai harrasta seksiä vain naisten kanssa jotka eivät pysty tulemaan raskaaksi.
Olen hetero, joten harrastan seksiä miehen kanssa, mutta kiitos ehdotuksesta.
Sun pitää se lapsi itse elättää kun sä olet sen halunnut. Nautintoa ei pidä sotkea tähän asiaan mitenkään. Vanhemmuus kun ei sillä seksillä synny, ihan vaan se nautinto. Jos sua estää nauttimasta seksistä se tosiasia että saatat raskautua, se on sun asiasi, ei sen, joka nauttii seksistä muuten vaan.
:D :D
Ohis, mutta miten määritellään kuka saa nauttia seksistä ihan muuten vaan, ja kenen pitää huolehtia seurauksista ja niiden ehkäisystä? Arvaan jo.
Molempien tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.
Täällä toinen vela-nainen, joka ymmärtää miehiä, jotka jättävät naisen eivätkä halua olla ei-toivotun lapsensa kanssa koskaan tekemisissä. Minäkin tekisin noin, jos olisin mies tai mies pakottaisi minut synnyttämään lapsen.
Parisuhteessa sopimuksista tulee tosiaan pitää kiinni sekä pystyä luottamaan toisen sanaan. Jos luottamusta ei ole, ei ole suhdettakaan. Yksi iso sopimus on päätös pysyä lapsettomana pariskuntana. Jos sen sopimuksen rikkoo, rikkoo ja lopettaa suhteen sekä luottamuksen.
Ja kyllä, tuollainen asia pitää pystyä sopimaan ja lupaamaan, se on ehto sille, että suhde ylipäätään syntyy.Seksin harrastaminen on tässä asiassa tavallaan naiselle turvallisempaa. Vaikka kuinka mies olisi tökkinyt reikiä kortsuun, niin abortilla pääsen kuitenkin raskaudesta eroon. Mies taas jää toisen ihmisen armoille. Ilkutaanko siinä sitten samaan tyyliin kuin naisille, että olisit valinnut kumppanisi paremmin, sellaisen joka pitää sanansa.
Aikuinen, tervepäinen ihminen ei kosta lapselle sitä, että elämässä kaikki ei mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan.
Minä olen vela kuten myös mieheni, mutta olen suhteen alusta asti tehnyt hänelle selväksi etten tiedä tekisinkö aborttia jos vahinko sattuisi. Tämä on miehelle ok sillä hän on vastuullinen aikuinen ihminen. Ja minä tiedän että sopimuksilla voi usein pyyhkiä berberinsä siinä vaiheessa kun kakka oikeasti osuu tuulettimeen.
Kaikkien ei pitäisi harrastaaa seksiä ollenkaan.
Et taida kovin ehdoton vela olla, jos epäröit abortin suhteen.
Miten se nyt on kostamista, jos haluaa elää elämänsä niin kuin on suunnitellut ja tekee sen? Lapselle kostamista olisi joku pahoinpitely tms.Oma isäni ei olisi lasta halunnut ja ottikin hatkat kun olin taapero. En muistanut isää kuin valokuvista, joten en koko äijää edes osannut kaivata. Vanhempani olivat avoliitossa ja isän nimeä ei ole minun papereissa missään tiedossa ja äiti ei koskaan vaatinut elatusta. En osaa sanoa olisiko lapsuuteni ollut jotenkin parempi, jos elareita olisi maksettu.
Olen aikuisena tavannut isäni enkä vihaa häntä. Ymmärrän, että hän ei todella halunnut lasta eikä lapsiperhe-elämää, enhän minäkään halua joten todella helppo ymmärtää, että sellainen on toisille vastenmielistä.Olen ehdoton vela, mutten voi luvata edes itselleni että menisin lääketieteelliseen toimenpiteeseen raskauden keskeyttämiseksi. Koen pahoinvointia jo katsellessani tv-ohjelmaa jossa asiaa käsitellään.
Ja lapsen hylkääminen siksi että "mutku mä en haluuuuuu" on kostamista. Pili kun pysyy housuissa niin ei tarvitse tällaistakaan murehtia.
No minulle on sitten isä kostanut, kun hylkäsi. Hän ei halunnut minua alunperinkään tähän maailmaan ja yritti ne vuodet sinnitellä. En koe tuota kostamisena.
Ihmiset varsinkin parisuhteessa harrastavat seksiä, joten tuo lopettakaa seksi- hokema alkaa olla aika kulunut.Sitten täytyy olla kitisemättä ja kantaa vastuunsa jos vahinko sattuu. Ei tämä rakettitiedettä ole. Teoilla on seurauksia.
Välillä mietin, minkälaista elämää ne seksistä pidättäytymiseen kehoittavat ovat oikein eläneet.
Ovatko 17v tavanneet puolisonsa, odottaneet avioliittoon, olleet naimisissa vuosikymmeniä ja tehneet 8 lasta, koska ehkäisystä huolimatta voi tulla raskaaksi. Vai ovatko eläneet itse koko elämänsä selibaatissa, ettei vahinkoa koskaan satu, koska jokaiseen seksikertaan pitää suhtautua kuin uuteen lapseen.
Suurin osa ihmisistä seurustelee useamman ihmisen kanssa elinaikanaan. Välttämättä heti alussa ei hypätä sänkyyn, mutta jossain kohtaa kuitenkin, ilman sen suurempaa sitoutumista. Ei avo- tai avioliittokaan tosin estä suhteen kariutumista. Toiset suhteet ovat lyhyempiä kuin toiset, niiden kaikkienko kanssa pitäisi olla valmis tekemään lapsi vahingon sattuessa, vaikka suhde olisi vasta muutamien kuukausien ikäinen? Ei tuo ole realistista. Kuten ei sekään, että seksiä harrastetaan vain lisääntymistarkoituksessa.No ainakin mä oon harrastanut seksiä useammassa suhteessa, riskit tietäen, parhaani tehden niiden ehkäisemiseksi ja toivoen että riskit eivät toteudu. Jos vahinkoraskaus käy, sitten pitää elättää lapsi jos abortti ei ole vaihtoehto. Ja tämä elätysvastuu koskee sekä miestä että naista. En näe mitään muutakaan vaihtoehtoa realistisena. Näin toimiminen on varmaan se yleisin vaihtoehto täydellisen pidättäytymisen ja ei mistään mitään välittämisen & vastuun muille sysäämisen väliltä.
Tossahan se äiti nimenomaan sysää vastuuta muille eikä toisin päin. Jos mä olisin tilanteessa, jossa raskautuisin miehelle, joka ei vanhemmaksi halua, miksi pakottaisin? Seksi on seksiä, ei sitä pidä vanhemmuuteen sotkea. Mun keho, mun päätös, mun vastuu.
Nykylaki on kaikkea muuta kuin *ainut realistinen* tapa. Se pakottaa miehiä sietämättömiin tilanteisiin. Jos nainen ei kykene lastaan yksin elättämään ja kasvattamaan, pitää ne jalat ristissä sit vaan.
Jos mies ei kykene lastaan yksin elättämään ja kasvattamaan, pitää sen pilin housuissa sit vaan.
Miksei kykenisi? Vaikea vaan tehdä se kun äiti sen kantaa. Siitä vaan sit antamaan se vauva isälleen, mikä estää?
No eihän monet kykene edes elareita maksamaan.
Kykeneminen ja haluaminen on kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos aborttiin tulisi sellainen ehto, että sen saa vain isäksi tulevan suostumuksella ja vastaavasti isä voi määrätä abortin, kuulostaako se oikeudenmukaiselta lailta?
Juu juu, kehollinen itsemääräämisoikeus, mutta koitetaan nyt miettiä jos se vietäisiin pois ja roolit kääntyisivät eli vasten tahtoaan äidiksi.
Isä voisi siis pakottaa naisen viemään raskauden loppuun ja synnyttämään. Nainen voisi poistua halutessaan lapsen elämästä, elarit tulisi tietysti maksettavaksi. Tuo isä sitten soittelisi naiselle vinkuen lapsenhoitoapua, haukkuen kun nainen ei halua tavata lasta ja pyytäisi lisää rahaa lapsen kuluihin elareiden lisäksi.
Eikös tuossa ajateltaisi, että aika sika äijä, pakotti toisen tekemään lapsen kun itse sellaisen halusi ja nyt vaatii apua, kun lapsiarki onkin rankkaa. Että voi voi, hoidahan vaan, sinähän sitä lasta halusit, nainen on tehnyt osansa.
Et ilmeisesti niille fyysisille vaikutuksille lapsensaannissa sitten kovasti painoarvoa anna...?!? Siksihän tästä asiasta juuri tulee vääntöä ja ongelmaa, kun biologia ei mene tasan tässä asiassa...... Ja siksi naisella on tässä päätösvalta. En todella tajua, miten tätä on niin vaikea sisäistää.
Jos molemmille vaikuttaisi biologian kannalta samalla tavalla lapsen saanti - tyyliin kuvitellaan että käytetään ulkopuolista keinokohtua, jos sellainen oisi mahdollista - niin laki menisi tasan yhtäläisesti niin miehillä kuin naisilla.
Raskaus ja synnytys on todella isoja asioita, niin fyysisesti, hormonaalisesti, psyykkisesti. Aivan järkyttävää nasten asioiden mitötöintiä taas. Koita nyt edes vähän.
On joo ikävää, kun nainen ei tee aborttia.... Voi v*ttu ja se juuri. Pysy siitä kaukana.
Annan paljonkin painoarvoa raskauden ja synnytyksen vaikutuksille eikä tarkoitus ollut niitä vähätellä tai mitätöidä. En ole ajamassa tuollaista kuvitteellista lakia enkä elatusvelvollisuuden poistoa.
Tarkoitus oli pohtia ja osoittaa, mikä on reaktio, jos ne roolit käännettäisiin.Veikkaan, että melkein kaikki ovat sitä mieltä ettei isä saisi pakottaa ketään naista synnyttämään tai aborttiin, juurikin kehollisen itsemääräämisoikeuden takia.
Mutta jos noin olisi, niin mitä ajateltaisiin siitä miehestä, joka naisen niihin pakotti? Ei varmaan hyviä asioita.
Se, että nainen pakottaa miehen isäksi taas hyväksytään. Siinä oli se pointti.Juu juu, sitten tulee ikuinen pitäkää housut jalassa. Se on se sama ratkaisu, joka esitetään jokaisessa aborttikeskustelussa naisille ja useimmiten teilataan, perustellen vaikka seksin kuulumisella parisuhteeseen ja luotettavan ehkäisyn pettämisellä, mikä on mahdollista ja hyvä perustelu. Miesten osalta vaan hoetaan seksistä pidättäytymistä useimmiten.
Vatusta on hankala pysyä kaukana, kun sellainen omasta haarovälistä löytyy. Nainenkin voi ajatella asioita laajemmin ja ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää asioita muista näkökulmista.
Sulla menee hiukan puurot ja vellit sekaisin, vaikka muuten ihan asiallista pohdiskelua suollatkin.
Ensinnäkin jos mies pakottaisi naisen äidiksi, hän pakottaisi naisen hengenvaaraan ja suuriin terveysriskeihin raskauden ja synnytyksen myötä. Mies saa pitää virtsanpidätyskykynsä ja peräpukamattoman berberinsä, nainen taas saattaa kuolla synnytykseen. Tai revetä niin pahasti että paskoo housuihinsa lopun ikänsä. Näiden kanssa ei voida puhua edes samassa lauseessa siitä, kun nainen pakottaa miehen isäksi, eli maksamaan pikkuhiluja lapsen elatusta varten (jos sitäkään, kaikki eivät nimeä elari-isää koskaan).
Toiseksi, kun aborttikeskustelussa sanotaan että nainenhan voi olla harrastamatta seksiä, puututaan naisen oikeuteen hallita omaa kehoaan. Kun miehelle sanotaan että voit olla harrastamatta seksiä, puututaan miehen (onneksi tosielämässä olemattomaan) oikeuteen harrastaa vastuutonta seksiä ja sysätä vastuu tuloksista toisen (toisten, jos veronmaksajat lasketaan mukaan) ihmisten niskaan. Oma vs. toisten. Huomattavan eri asia.
Berberin repeämiset ja muut riskit ovat tiedossa ja noinhan se on, kuin kirjoitat.
Riittävätkö ne pennoset sitten isän vastuuksi? Ihan aloituksessa pohdittiin naisen jättäviä ja lapsensa hylkääviä miehiä ja heidän paheksumistaan. Itse ajattelen siitä näkökulmasta myös, ettei ketään saa pakottaa vanhemmaksi. Siis oikeasti vanhemmaksi, huolehtimaan ja kasvattamaan sitä lasta, jota ei halua. Siinä astuvat kuvaan hylkääjät, jotka toivottavasti nyt ne joka kuukautiset maksut lähettävät.Onhan tuossakin nyansseja. Ne jotka vilkuttavat Dodgen perävaloja positiivisen raskaustestin nähdessään vs. ne jotka yrittävät hammasta purren perhe-elämää todeten, ettei ole oma laji kuten jo heti alusta tiesi ja sanoi. Jälkimmäisillä on jo jonkinlainen suhde lapseen, joten olisi suotavaa lasta tavata edes joskus, sen ymmärrän. Toki lapsen ikä vaikuttaa, vuoden vanha ei ehkä muista isukkia. Ensimmäiset eivät ehkä koskaan ole nähneet lastaan, joten heillä mielestäni sellaista velvollisuutta ei ole.
Siis naisia ei voi ohjeistaa olemaan harrastamatta seksiä, koska siinä puututaan naisen oikeuteen omaan kehoonsa. Miehiä taas voi, koska sillä ei ole oman kehon kanssa tekemistä ja se on vastuutonta seksiä.
Eikö naisen harrastama seksi voi olla vastuutonta? Aborttikeskustelujen fanaattisimmat hörhelöt pitävät juuri naista vastuuttomana, kun on suostunut seksiin tietäen että siitä voi lapsi olla tuloksena ja pitäisi vaan synnyttää sitten se lapsi, koska mitäs läksit, se on nyt rangaistus haarojen avaamisesta vaikka olisi mitkä ehkäisyt käytössä. En siis todellakaan missään nimessä ole itse tuota mieltä.
Vastuullisempaa kai se naisen seksi on siinä mielessä, että vahingon tapahtuessa tarvitaan päätös, lapsen pitäminen tai abortti, ja sen päätöksen tekeminen on sitä vastuunkantoa. Ja naisen on vähän hankalampi vilkutella niitä perävaloja lapsen syntymän jälkeen.Nainen todellakin voi harrastaa vastuutonta seksiä, mutta kuten sanoit (ja mitä minä tarkoitin); nainen joutuu kantamaan vastuunsa joka tapauksessa. Isä voi joko a) dumpata koko paketin heti kun testi näyttää kahta viivaa tai b) olla osallistumatta lapsen hoitoon ja kasvatukseen ja maksaa pelkät elarit. Olen samaa mieltä siitä, ettei ketään pidä eikä voikaan pakottaa isänä lasta hoitamaan, mutta tässä keskustelussa on tullut esiin myös näkökanta jonka mukaan miehen ei pitäisi joutua edes osallistumaan lapsen kustannuksiin. En tosin väitä että sinä olet ollut sitä mieltä.
Itse pidän ihmiskunnan pohjasakkana niitä ihmisiä jotka hylkäävät lapsensa koska homma ei nappaa, oli kyseessä sitten nainen tai mies. Vielä heidän alapuolellaan ovat ihmiset (taas sukupuolesta riippumatta mutta sukupuolijakauman kaikki tiedämme), jotka vinkuvat jopa siitä helpoimmasta tavasta siirtää geeninsä eteenpäin eli elareiden maksusta. Siitä huolimatta mitä mieltä minä olen, on eri asia tulla pakotetuksi äidiksi kuin isäksi, ja tämän biologisen faktan takia isää ja äitiä ei voi vahinkoraskauden sattuessa koskaan asettaa samalle viivalle. Toistan; äidiksi pakottaminen aiheuttaa hengenvaaran, isäksi pakottaminen vain pienehkön taloudellisen haitan. Ja onhan se äitikin äidiksi pakotettu kun raskaus ei ole suunniteltu, tai pakotettu aborttiin. Molemmat tavat ovat vastuunkantoa.
Miksi sulle on se taloudellisen vastuun sysääminen sille miehelle niin tärkeää? Sunhan se vastuu on, kun sä sen lapsen tänne tuot. Miksi sun mielestä heenien eteenpäin saattamisesta pitää maksaa?
En mä ainakaan ilmoittaisi kellekään lapseni siittäjää, jotta saisin hänet vastuuseen. Ihan yhteisymmärryksessä seksiä on harrastettu. Sen mahdollinen seuraus olisi ihan vain mun vastuulla. Jos se mies sit haluaisi vastuun ottaa, senkus vaan ilmoittaisi halunsa ja tunnustaisi lapsen. Ei se kyllä ole kenenkään muun asia, eikä todellakaan mun.
Kovin puhutaan tukien leikkaamisesta ja sit pidetään itsestäänselvänä että naiselle maksetaan siitä että hän lapsen tuo tähän maailmaan. Sieltä valtion maksamista turhista elareista nyt ensimmäisenä tulisi leikata. Mistään muustakaan makseta aikuiselle ihmiselle. Jos sit on jo valmiiksi sossuelätti, asialle ei pikein mitään voi, sit maksetaan tietysti se lapsikin, mutta automaattinen tuki siitä että on synnyttänyt, on kyllä ihan typerää.
Berberin repeämiset ja muut riskit ovat tiedossa ja noinhan se on, kuin kirjoitat.
Riittävätkö ne pennoset sitten isän vastuuksi? Ihan aloituksessa pohdittiin naisen jättäviä ja lapsensa hylkääviä miehiä ja heidän paheksumistaan. Itse ajattelen siitä näkökulmasta myös, ettei ketään saa pakottaa vanhemmaksi. Siis oikeasti vanhemmaksi, huolehtimaan ja kasvattamaan sitä lasta, jota ei halua. Siinä astuvat kuvaan hylkääjät, jotka toivottavasti nyt ne joka kuukautiset maksut lähettävät.
Onhan tuossakin nyansseja. Ne jotka vilkuttavat Dodgen perävaloja positiivisen raskaustestin nähdessään vs. ne jotka yrittävät hammasta purren perhe-elämää todeten, ettei ole oma laji kuten jo heti alusta tiesi ja sanoi. Jälkimmäisillä on jo jonkinlainen suhde lapseen, joten olisi suotavaa lasta tavata edes joskus, sen ymmärrän. Toki lapsen ikä vaikuttaa, vuoden vanha ei ehkä muista isukkia. Ensimmäiset eivät ehkä koskaan ole nähneet lastaan, joten heillä mielestäni sellaista velvollisuutta ei ole.
Siis naisia ei voi ohjeistaa olemaan harrastamatta seksiä, koska siinä puututaan naisen oikeuteen omaan kehoonsa. Miehiä taas voi, koska sillä ei ole oman kehon kanssa tekemistä ja se on vastuutonta seksiä.
Eikö naisen harrastama seksi voi olla vastuutonta? Aborttikeskustelujen fanaattisimmat hörhelöt pitävät juuri naista vastuuttomana, kun on suostunut seksiin tietäen että siitä voi lapsi olla tuloksena ja pitäisi vaan synnyttää sitten se lapsi, koska mitäs läksit, se on nyt rangaistus haarojen avaamisesta vaikka olisi mitkä ehkäisyt käytössä. En siis todellakaan missään nimessä ole itse tuota mieltä.
Vastuullisempaa kai se naisen seksi on siinä mielessä, että vahingon tapahtuessa tarvitaan päätös, lapsen pitäminen tai abortti, ja sen päätöksen tekeminen on sitä vastuunkantoa. Ja naisen on vähän hankalampi vilkutella niitä perävaloja lapsen syntymän jälkeen.