Päättääkö nuori itse millaiset yo-juhlat järjestetään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nuori varmaan myös tajuaa että sipsi synttäreille tuodaan vaan muistamiseksi kortti ja ruusu

Tämä nyt on ihan naurettavaa mielensäpahoittamista ja kiukuttelua. Jos toinen haluaa elää omanlaista elämäänsä ja juhlia omalla tavalla niin aikuiset polkee jalkaa että en tuo lahjaa kun en saa pönöttää kesämekossa ja puvussa ja syödä mansikkakakkua.

Lähisukulaisille, kuten kummille ja isovanhemmille, nuo perinnejuhlat ovat suuri ja odotettu tapahtuma, vaikka olisivatkin pienimuotoiset. pääsevät näkemään sukulaisia. Tämä kannattaa pitää mielessä nuorenkin, jonka elämä on täynnä menoa ja tapahtumia. Miksei siis voisi  tehdä sitä mansikkakakkua ja muutenkin hiukan alleviivata, että tässä on nyt juhlat, Yleensä ne lahjarahat näiltä läheisiltä nuorelle kelpaavat oikein hyvin, niin voi hän sitten sen verran "uhrautua".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkinto mitätöitävä ja lakki pois tuommoiselta sivistymättömältä moukalta!

Lukiossa pitäisi opettaa myös etikettiä ja käytöstapoja.

Ei pitäisi.

Lukiossa ei pidä opettaa mitään muuta kuin matematiikkaa ja englantia ja fysiikkaa. Kaikki muu on turhaa. Lukion ainoa tehtävä on tuottaa teknologiateollisuutta varten huippuosaajia, jotta Suomen vienti kasvaa ja vientiyrityksiin tulee työpaikkoja.

Kieliä ei tarvitse osata. Historiaa ei tarvitse tuntea. Filosofian kriittinen ajattelu ja argumentointitaidot voi heittää vessanpönttöön. Taideaineet pitää heivata huitsinnevadaan hetimmiten.

Juuri tämähän kokoomuslaisen koulutuspolitiikan perimmäinen idea on!   :)

Nuorelle on hyvä opettaa jo varhain, että perheeseen ja sukuyhteisöön kuulumisesta  on hänelle paljon etuja, taloudellista kuin myös henkistä. Siitä seuraa myös tiettyjä velvollisuuksia. Aina ei voi ajatella vain omaa mukavuuttaan.

Ei ole meillä päättänyt. Onneksi ollaan kuitenkin oltu aika lailla samaa mieltä ylioppilaiden kanssa juhlien järjestelyistä. Tämä siksi, että minä olen juhlat maksanut ja myös tarjottavat kaikki tehnyt. Toiveita on otettu kyllä vastaan, esim. sen suhteen, mitä tarjotaan. Mihinkään karkkeihin ja kaupan pulliin en olisi kyllä suostunut, mutta ei meillä sellaisia olisi haluttukaan, vaan mahdollisimman hyviä kokkauksia.

Vierailija kirjoitti:

Koska me vanhemmat olemme ne, jotka todellisuudessa juhlat järjestää ja maksaa, niin meillä on lopullinen päätösvalta. Toki toiveet otetaan huomioon esimerkiksi tarjottavien osalta, mutta älyttömyyksiä ei hyväksytä (kuten jotain verkkarityyliä).

Onko se vallantunne niin tärkeä? Ehkä se on, jos on yhtä kurja elämä kuin sinulla. 

Onneksi omat vanhempani eivät olleet tuollaisia. On ihana tunne, kun voi tehdä toisille hyvää. Sinä tunteesta sinä et tiedä mitään, vaan toimintaasi ohjaa vallanhimo ja toisten kyykyttäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole meillä päättänyt. Onneksi ollaan kuitenkin oltu aika lailla samaa mieltä ylioppilaiden kanssa juhlien järjestelyistä. Tämä siksi, että minä olen juhlat maksanut ja myös tarjottavat kaikki tehnyt. Toiveita on otettu kyllä vastaan, esim. sen suhteen, mitä tarjotaan. Mihinkään karkkeihin ja kaupan pulliin en olisi kyllä suostunut, mutta ei meillä sellaisia olisi haluttukaan, vaan mahdollisimman hyviä kokkauksia.

Eikö ole ihan normaalia, että vahemmilla  on enemmän rahaa kuin ylioppilaaksi tulevalla nuorella? Miksi siihen pitää vedota, eikä kerrankin elämässä tehdä jotain ihan vain oman lapsensa vuoksi?

Onhan siinä eroa, onko yo-juhlat lastenjuhlien kaltaiset vai sellaiset, joissa jätetään se lapsuus taakse ja seurustellaan vieraiden kanssa kuohuviinilasin kanssa. Ne oli viimeiset juhlat, jotka lapsille järjestin, joten oli ihan luontevaa tehdä niistä enemmän aikuisten juhlat. Meidän lapset on poikia eikä he edes kysyneet pitääkö laittaa puku päälle.

Vierailija kirjoitti:

Nuorelle on hyvä opettaa jo varhain, että perheeseen ja sukuyhteisöön kuulumisesta  on hänelle paljon etuja, taloudellista kuin myös henkistä. Siitä seuraa myös tiettyjä velvollisuuksia. Aina ei voi ajatella vain omaa mukavuuttaan.

Ai niinkuin ne aikuiset, jotka haluavat tehdä kaiken oman päänsä mukaan? Tekopyhää!

Meillä nuori ymmärsi jo varhain, että paljonpuhuttu verkostoituminen on sitä, että tuntee oikeita henkilöitä. Siksi yo-juhliinsa kutsuttiin sukulaisia ja tuttavia, joiden kanssa oli oltu tavalla tai toisella tekemisissä eli ihan kaikki tädit, serkut, entiset naapurit ja muinainen riparin isonen jne. Nuori oli kaikille kohtelias, kiitti kaikista lahjoista ja pyrki siihen, että jokaisella oli mukava olla, olihan kyse juhlasta. Jälkikäteen tuli kiitoksia ja kaksi työtarjousta, nuori kun oli mennyt sivulauseessa kertomaan, että kesätöiden jälkeen on edessä muutto opiskelukaupunkiin ja pitäisi löytää osa-aikatyö. Sellainen löytyi isän serkun firmasta, vieläpä opiskelualaa sivuavissa hommissa.

Niin että kannatti pönöttää juhlatamineissa mansikkakakkua syöden, sillä helpotti monia asioita. Muuttoavuksi muuten tuli se riparin isonen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorelle on hyvä opettaa jo varhain, että perheeseen ja sukuyhteisöön kuulumisesta  on hänelle paljon etuja, taloudellista kuin myös henkistä. Siitä seuraa myös tiettyjä velvollisuuksia. Aina ei voi ajatella vain omaa mukavuuttaan.

Ai niinkuin ne aikuiset, jotka haluavat tehdä kaiken oman päänsä mukaan? Tekopyhää!

Noo, tajuat sitten isompana, kun olet pidempään aina se antava osapuoli ja toiset on vaan käsi ojossa vaatimassa vailla kiitollisuutta.

Miksi niitä juhlia pitää ylipäätään järjestää jos/kun nuori ei niitä halua? Todistus koululta ja illalla kavereiden kanssa ohjelma, that's it.

Mua vituttaa vieläkin, 32 vuoden jälkeen, äidin jyräämäksi tuleminen. Ensin ylppärit ja viikkoa myöhemmin sama setti samoilla vierailla äidin 50, ihme että porukka edes vaivautui paikalle molempiin.

Totta kai nuori saa päättää tietyin määrin tarjoiluista. Tietysti kuitenkin kun vanhemmat maksavat juhlat niin sen verran täytyy tehdä yhteistyötä ja kompromisseja, että ihan mitä vaan hurjan kallista ei voi vaatia. Ja tietysti vanhempana kyllä neuvoisin tuossa pukeutumisasiassa, että vieraat tulevat juhliin ja kun tuovat varmasti vielä lahjatkin niin totta kai myös sen juhlittavan ylioppilaan on kunnioitettava vieraitaan juhlaan sopivalla pukeutumisella. Voi ne juhlat silti olla rennot ja stressittömät vaikka pukeutuukin asiallisesti ja tilaisuuteen sopivasti.

Kuten aiemmissa jo todettu, tuo formaatti ei toimi. Samana päivänä on muillakin, myös kavereilla ylppäreitä, joissa vieraat mahdollisesti kiertää. On epäkunnioittavaa kutsua juhliin tuomaan lahjat ym., joissa sankariperhe on verkkareissa, ja pöydässä pakastepullia ja sipsikulho. Joo, ei missään nimessä. Silloin ei juhlia pidetä kuin oman perheen kesken.

Otettiin nuoren toive huomioon ja pidettiin tosi pienet juhlat. Sukua on vain mun puolelta muutenkin. Vuokrattiin mökki läheltä ja juhlittiin siellä, juhla-asuissa kumminkin se juhlapäivä. Ei kukaan tule verkkareissa paikalle, mulla ei esim edes ole sellaisia - ei voi olla tollasta pukukoodia. Juhliin tuli meillä kaikki suoraan lakkiaisista koululta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niitä juhlia pitää ylipäätään järjestää jos/kun nuori ei niitä halua? Todistus koululta ja illalla kavereiden kanssa ohjelma, that's it.

Mua vituttaa vieläkin, 32 vuoden jälkeen, äidin jyräämäksi tuleminen. Ensin ylppärit ja viikkoa myöhemmin sama setti samoilla vierailla äidin 50, ihme että porukka edes vaivautui paikalle molempiin.

Mahtoi traumatisoida tuollainen kokemus. Otan osaa. Toivottavasti elämäsi pääsi kuitenkin raiteilleen etkä masentuntut tai päätynyt alkoholistiksi.

Jos nuori maksaa, nuori päättää.

Omat juhlani olivat sellaiset kun äitini niistä halusi. Äiti myös kutsui paikalle vieraita, joita en sinne halunnut ja tiesi varsin hyvin, että inhosin noita. Itselläni oli juhlissani tukalaa ja se sellainen äitini näytös, jossa kaiken huomion vei isäni. Itse en kutsunut juhliin ketään. En olisi koko juhlia edes halunnut.

Kukaan kutsutuista vieraista ei myöskään ole tukenut tai auttanut vaikeuksien ja ongelmien keskellä ja niitä on vaikeassa elämässäni riittänyt. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen en ole tuolla tavalla juhlinut. Täytän tänä vuonna pyöreitä vuosikymmeniä, eikä oikein ole ketään, joita mahdollisiin juhliin kutsua. En tiedä, juhlinko ollenkaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä pidettiin yo-juhlat kyllä ihan nuoren haluamalla tavalla. Tosi pienet (ainoastaan se lähisuku joka on arjessa mukana) ja muutama kaveri. Tarjoilut nuori halusi tehdä itse. Itsellä ei ole tarvetta mihinkään perinnejuhliin. Hankin kyllä kukkia (joita meillä arkenakin on, mut hankin enemmän ja hieman näyttävämmät kimput kuin arkikukat) mutta ne ei oleet ruusuja, ja koska tyttö on aina pitänyt foliopalloista ja ilmapalloista niin niitä olin hankkinut vaikka ei yo-perinteeseen kuulukkaan. Yo-kuvatkin otin itse, toki tässä taustalla pitkä valokuvausharrastus ja ammattitason välineet ja vankka taito.

Olisiko ollut ok, jos nuori oli toivonut nuo sipsejä verkkareissa juhlat itselleen?

Maksaja päättää, muissakin kiin provoissa.

Sit päättää, kun kustantaa itse juhlat.