Lue keskustelun säännöt.
Päättääkö nuori itse millaiset yo-juhlat järjestetään?
Saako teillä nuori itse päättää täysin, millaiset yo-juhlat järjestetään? Pitääkö kutsuttuja jotenkin huomioida? Kutsuttujen (lyhyt) lista on tulevalle ylioppilaalle ok, mutta ei halua perinteisiä juhlia, vaan erittäin rennon tilaisuuden. Kahvia, ehkä max. kaupan pakastepullia, sipsiä ja karkkia. Verkkarit ja t-paita asuna. Siis stressittömyys on se teema. Mua stressaa tämä teema.
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei päätä, vanhemmat maksaa ja järjestää. Nuoren on hyvä tottua jonkinlaiseen edustukseen jo työelämääkin ajatellen.
On olemassa muitakin aloja kuin kauppa- ja oikeustieteellinen.
Kaikissa muissa töissäkö voi pukeutua verkkareihin?
Aika pitkälti kyllä ellei työnantaja tarjoa työasua. Vai tuleeko mieleen jotain?
No kaikki ne normaalit työt, joissa ei vaikkapa opeteta liikuntaa.
Nyt kun opettamisesta puhuit, niin meillä aika monella miesopettajalla on t-paita tai huppari.
Jossain ammattikoulussa ehkä.
Ihan lukiossa, mutta varmasti myös ammattikoulussa.
Verkkareissa ja huppareissa pelleilevää opettajaa ei ottaisi kukaan vakavasti. Sellainen asuhan viestisi, ettei opettaja itsekään pidä omaa työtään eikä itseään vakavasti otettavana. Miksipä kukaan muukaan ottaisi vakavasti.
No tota, jos mä tulen pitämästä liikuntatuntia ja mulla on siellä verkkarit ja huppari, niin todellakin menen niillä seuraavalle tunnille, jos on kiire vaihto, tai haluan esim ehtiä käydä vessassa ja juoda kupin kahvia välkällä, tai jos olen esim. välkkävalvojana heti liikunnan jälkeen ja siitä pitää mennä suoraan seuraavalle tunnille. Ei kyllä murenna mun uskottavuutta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei päätä, vanhemmat maksaa ja järjestää. Nuoren on hyvä tottua jonkinlaiseen edustukseen jo työelämääkin ajatellen.
On olemassa muitakin aloja kuin kauppa- ja oikeustieteellinen.
Kaikissa muissa töissäkö voi pukeutua verkkareihin?
Aika pitkälti kyllä ellei työnantaja tarjoa työasua. Vai tuleeko mieleen jotain?
No kaikki ne normaalit työt, joissa ei vaikkapa opeteta liikuntaa.
Nyt kun opettamisesta puhuit, niin meillä aika monella miesopettajalla on t-paita tai huppari.
Jossain ammattikoulussa ehkä.
Ihan lukiossa, mutta varmasti myös ammattikoulussa.
Verkkareissa ja huppareissa pelleilevää opettajaa ei ottaisi kukaan vakavasti. Sellainen asuhan viestisi, ettei opettaja itsekään pidä omaa työtään eikä itseään vakavasti otettavana. Miksipä kukaan muukaan ottaisi vakavasti.
No tota, jos mä tulen pitämästä liikuntatuntia ja mulla on siellä verkkarit ja huppari, niin todellakin menen niillä seuraavalle tunnille, jos on kiire vaihto, tai haluan esim ehtiä käydä vessassa ja juoda kupin kahvia välkällä, tai jos olen esim. välkkävalvojana heti liikunnan jälkeen ja siitä pitää mennä suoraan seuraavalle tunnille. Ei kyllä murenna mun uskottavuutta mitenkään.
Näytät huonoa esimerkkiä oppilaille. Liikuntatunnin jälkeen kuuluu peseytyä ja vaihtaa puhtaat vaatteet.
Onneksi meillä ALIoppilailla ei ole tuollaisia huolia. 🤔🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei päätä, vanhemmat maksaa ja järjestää. Nuoren on hyvä tottua jonkinlaiseen edustukseen jo työelämääkin ajatellen.
On olemassa muitakin aloja kuin kauppa- ja oikeustieteellinen.
Kaikissa muissa töissäkö voi pukeutua verkkareihin?
Aika pitkälti kyllä ellei työnantaja tarjoa työasua. Vai tuleeko mieleen jotain?
No kaikki ne normaalit työt, joissa ei vaikkapa opeteta liikuntaa.
Nyt kun opettamisesta puhuit, niin meillä aika monella miesopettajalla on t-paita tai huppari.
Jossain ammattikoulussa ehkä.
Ihan lukiossa, mutta varmasti myös ammattikoulussa.
Verkkareissa ja huppareissa pelleilevää opettajaa ei ottaisi kukaan vakavasti. Sellainen asuhan viestisi, ettei opettaja itsekään pidä omaa työtään eikä itseään vakavasti otettavana. Miksipä kukaan muukaan ottaisi vakavasti.
No tota, jos mä tulen pitämästä liikuntatuntia ja mulla on siellä verkkarit ja huppari, niin todellakin menen niillä seuraavalle tunnille, jos on kiire vaihto, tai haluan esim ehtiä käydä vessassa ja juoda kupin kahvia välkällä, tai jos olen esim. välkkävalvojana heti liikunnan jälkeen ja siitä pitää mennä suoraan seuraavalle tunnille. Ei kyllä murenna mun uskottavuutta mitenkään.
Ja jos työpäivän jälkeen on tiedossa ylioppilasjuhlat, menet samoilla verkkareilla sinnekin? Sillä juhlistahan tässä aloituksessa on kyse.
Mielestäni teet kyllä väärin, jos liikuntatunnin jälkeen menet tunnillekin hikiverkkareissasi. Se murentaa hygienia- ja terveyskasvatuksen uskottavuutta, jota sinun pitäisi esimerkilläsi vahvistaa eikä murentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuaisikohan juhlakalu hävetä, jos juhlaväki tulisi paikalle juhlavasti pukeutuneena lahjoineen mutta juhlakalu itse pöllöilisi pieruverkkareissaan?
Olisi hyvä opetus ylioppilaalle, että vielä on opittava jotain lisää.
Riippuu ihan siitä miten juhlittava on vieraitaan ohjeistanut. Jos ilmoittaa, että juhlat ovat rennot ilman pukupönötystä ja jokainen voi pukeutua omasta mielestään rennosti, ei ole yhtään mitään hävettävää.
Sulkevatko rentous ja tyylikkyys mieletäsi toisensa pois? Omituinen ajatus. Minulle rentous on henkinen ominaisuus, jota tieto tai kuvitelma tyylikkäästä ulkoasusta vain lisää. En ymmärrä rentoudella sitä, että pyyhkisin makkaraperunat tai kaatelisin samppanjat paitaani tai istuisin sellaisiin paikkoihin, joissa housujen takamus likaantuisi.
Tämä!
Ihme juttua tuo "haluan olla rennosti" -puhe. Mikä estää olemasta rennosti ja tyylikäs yhtä aikaa? Ei tyylitön pukeutuminen ja hikiset verkkarit tee kenestäkään rentoa vaan lähinnä urpon.
No jos nuori ei koe oloaan rennoksi puku päällä? Aina kun itse pukeudun pukuun koen pukeutuvani naamiaisasuun, jossa esitän jotain. Ehkä aloittajan nuori ei halua isolle juhlapäivälleen tämmöistä muistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuaisikohan juhlakalu hävetä, jos juhlaväki tulisi paikalle juhlavasti pukeutuneena lahjoineen mutta juhlakalu itse pöllöilisi pieruverkkareissaan?
Olisi hyvä opetus ylioppilaalle, että vielä on opittava jotain lisää.
Riippuu ihan siitä miten juhlittava on vieraitaan ohjeistanut. Jos ilmoittaa, että juhlat ovat rennot ilman pukupönötystä ja jokainen voi pukeutua omasta mielestään rennosti, ei ole yhtään mitään hävettävää.
Sulkevatko rentous ja tyylikkyys mieletäsi toisensa pois? Omituinen ajatus. Minulle rentous on henkinen ominaisuus, jota tieto tai kuvitelma tyylikkäästä ulkoasusta vain lisää. En ymmärrä rentoudella sitä, että pyyhkisin makkaraperunat tai kaatelisin samppanjat paitaani tai istuisin sellaisiin paikkoihin, joissa housujen takamus likaantuisi.
Tämä!
Ihme juttua tuo "haluan olla rennosti" -puhe. Mikä estää olemasta rennosti ja tyylikäs yhtä aikaa? Ei tyylitön pukeutuminen ja hikiset verkkarit tee kenestäkään rentoa vaan lähinnä urpon.
No jos nuori ei koe oloaan rennoksi puku päällä? Aina kun itse pukeudun pukuun koen pukeutuvani naamiaisasuun, jossa esitän jotain. Ehkä aloittajan nuori ei halua isolle juhlapäivälleen tämmöistä muistoa.
Ehkäpä sitä pukua kannattaisi opetella pitämään, niin ei tarvitsisi tehdä siitä niin isoa ja hankalaa numeroa.
Miesten juhlapukeutuminen on maailman helpointa. Puvulla ei voi mennä metsään.
Poika ei kuulosta rennolta vaan laiskalta ja välinpitämättömältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin niin ylpeä, jos nuoreni tuumailisi vastaavaa. Olen aina opastanut kriittiseen ajatteluun. Mitään ei tarvitse tehdä sillä perusteella, että se on joku "perinne" Tai "näin on aina tehty". Ylioppilas on tehnyt ison työn ja ne ovat hänen juhlansa, joten päätösvalta on hänellä. Juhlassa juhlitaan ylioppilasta, ei sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuaisikohan juhlakalu hävetä, jos juhlaväki tulisi paikalle juhlavasti pukeutuneena lahjoineen mutta juhlakalu itse pöllöilisi pieruverkkareissaan?
Olisi hyvä opetus ylioppilaalle, että vielä on opittava jotain lisää.
Riippuu ihan siitä miten juhlittava on vieraitaan ohjeistanut. Jos ilmoittaa, että juhlat ovat rennot ilman pukupönötystä ja jokainen voi pukeutua omasta mielestään rennosti, ei ole yhtään mitään hävettävää.
Sulkevatko rentous ja tyylikkyys mieletäsi toisensa pois? Omituinen ajatus. Minulle rentous on henkinen ominaisuus, jota tieto tai kuvitelma tyylikkäästä ulkoasusta vain lisää. En ymmärrä rentoudella sitä, että pyyhkisin makkaraperunat tai kaatelisin samppanjat paitaani tai istuisin sellaisiin paikkoihin, joissa housujen takamus likaantuisi.
Tämä!
Ihme juttua tuo "haluan olla rennosti" -puhe. Mikä estää olemasta rennosti ja tyylikäs yhtä aikaa? Ei tyylitön pukeutuminen ja hikiset verkkarit tee kenestäkään rentoa vaan lähinnä urpon.
No jos nuori ei koe oloaan rennoksi puku päällä? Aina kun itse pukeudun pukuun koen pukeutuvani naamiaisasuun, jossa esitän jotain. Ehkä aloittajan nuori ei halua isolle juhlapäivälleen tämmöistä muistoa.
Ehkäpä sitä pukua kannattaisi opetella pitämään, niin ei tarvitsisi tehdä siitä niin isoa ja hankalaa numeroa.
Miesten juhlapukeutuminen on maailman helpointa. Puvulla ei voi mennä metsään.
Mitä luulet kuinka monta kertaa sinun pitäisi pukeutua pilottitakkiin ja maastohousuihin ennen kuin kokisit ne helppona ja luonnollisena asuna? Voisi mennä aika pitkään ja tuskin nauttisit olostasi juhlissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin niin ylpeä, jos nuoreni tuumailisi vastaavaa. Olen aina opastanut kriittiseen ajatteluun. Mitään ei tarvitse tehdä sillä perusteella, että se on joku "perinne" Tai "näin on aina tehty". Ylioppilas on tehnyt ison työn ja ne ovat hänen juhlansa, joten päätösvalta on hänellä. Juhlassa juhlitaan ylioppilasta, ei sukua.
Hohhoijaa! Tuossa esimerkissä ei varsinaisesti juhlita ketään. Nuo kuulostaa jopa teinien kotibileiksi aika heikolta. Ei voi olettaa, että mummot tulee verkkarit jalassa ja sataset taskussa syömään sipsejä. Jos vierailla ei ole väliä, niin kannattaa jättää heidät kutsumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuaisikohan juhlakalu hävetä, jos juhlaväki tulisi paikalle juhlavasti pukeutuneena lahjoineen mutta juhlakalu itse pöllöilisi pieruverkkareissaan?
Olisi hyvä opetus ylioppilaalle, että vielä on opittava jotain lisää.
Riippuu ihan siitä miten juhlittava on vieraitaan ohjeistanut. Jos ilmoittaa, että juhlat ovat rennot ilman pukupönötystä ja jokainen voi pukeutua omasta mielestään rennosti, ei ole yhtään mitään hävettävää.
Sulkevatko rentous ja tyylikkyys mieletäsi toisensa pois? Omituinen ajatus. Minulle rentous on henkinen ominaisuus, jota tieto tai kuvitelma tyylikkäästä ulkoasusta vain lisää. En ymmärrä rentoudella sitä, että pyyhkisin makkaraperunat tai kaatelisin samppanjat paitaani tai istuisin sellaisiin paikkoihin, joissa housujen takamus likaantuisi.
Tämä!
Ihme juttua tuo "haluan olla rennosti" -puhe. Mikä estää olemasta rennosti ja tyylikäs yhtä aikaa? Ei tyylitön pukeutuminen ja hikiset verkkarit tee kenestäkään rentoa vaan lähinnä urpon.
No jos nuori ei koe oloaan rennoksi puku päällä? Aina kun itse pukeudun pukuun koen pukeutuvani naamiaisasuun, jossa esitän jotain. Ehkä aloittajan nuori ei halua isolle juhlapäivälleen tämmöistä muistoa.
Ehkäpä sitä pukua kannattaisi opetella pitämään, niin ei tarvitsisi tehdä siitä niin isoa ja hankalaa numeroa.
Miesten juhlapukeutuminen on maailman helpointa. Puvulla ei voi mennä metsään.Mitä luulet kuinka monta kertaa sinun pitäisi pukeutua pilottitakkiin ja maastohousuihin ennen kuin kokisit ne helppona ja luonnollisena asuna? Voisi mennä aika pitkään ja tuskin nauttisit olostasi juhlissa?
Jos se olisi kyseiseen tilaisuuteen sopiva asu, niin tuskin kovin monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei päätä, vanhemmat maksaa ja järjestää. Nuoren on hyvä tottua jonkinlaiseen edustukseen jo työelämääkin ajatellen.
On olemassa muitakin aloja kuin kauppa- ja oikeustieteellinen.
Kaikissa muissa töissäkö voi pukeutua verkkareihin?
Aika pitkälti kyllä ellei työnantaja tarjoa työasua. Vai tuleeko mieleen jotain?
No kaikki ne normaalit työt, joissa ei vaikkapa opeteta liikuntaa.
Nyt kun opettamisesta puhuit, niin meillä aika monella miesopettajalla on t-paita tai huppari.
Jossain ammattikoulussa ehkä.
Ihan lukiossa, mutta varmasti myös ammattikoulussa.
Verkkareissa ja huppareissa pelleilevää opettajaa ei ottaisi kukaan vakavasti. Sellainen asuhan viestisi, ettei opettaja itsekään pidä omaa työtään eikä itseään vakavasti otettavana. Miksipä kukaan muukaan ottaisi vakavasti.
No tota, jos mä tulen pitämästä liikuntatuntia ja mulla on siellä verkkarit ja huppari, niin todellakin menen niillä seuraavalle tunnille, jos on kiire vaihto, tai haluan esim ehtiä käydä vessassa ja juoda kupin kahvia välkällä, tai jos olen esim. välkkävalvojana heti liikunnan jälkeen ja siitä pitää mennä suoraan seuraavalle tunnille. Ei kyllä murenna mun uskottavuutta mitenkään.
Mahtaako sinulta uskottavuutta löytyä alun perinkään murentuvaksi...
Lisäisin kutsuun maininnan että ylioppilaan toiveesta kyseessä on varsin rento tilaisuus, ja asuksi käy myös verkkarit.
Pöytään laittaisin nuoren toivomat sipsit ja karkit mutta selittäisin nuorelle että vieraita pitää kunnioittaa sillä tavalla että tarjotaan myös kakkua ja vaikka fetapiirakkaa tms, eli että päivänsankarit ei voi vain omien mieltymysten mukaan päättää juhlissa tarjottavia asioita vaan kohteliasta on myös miettiä mistä muut ihmiset tykkäävät ja laittaa tarjolle lisäksi myös sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuaisikohan juhlakalu hävetä, jos juhlaväki tulisi paikalle juhlavasti pukeutuneena lahjoineen mutta juhlakalu itse pöllöilisi pieruverkkareissaan?
Olisi hyvä opetus ylioppilaalle, että vielä on opittava jotain lisää.
Riippuu ihan siitä miten juhlittava on vieraitaan ohjeistanut. Jos ilmoittaa, että juhlat ovat rennot ilman pukupönötystä ja jokainen voi pukeutua omasta mielestään rennosti, ei ole yhtään mitään hävettävää.
Sulkevatko rentous ja tyylikkyys mieletäsi toisensa pois? Omituinen ajatus. Minulle rentous on henkinen ominaisuus, jota tieto tai kuvitelma tyylikkäästä ulkoasusta vain lisää. En ymmärrä rentoudella sitä, että pyyhkisin makkaraperunat tai kaatelisin samppanjat paitaani tai istuisin sellaisiin paikkoihin, joissa housujen takamus likaantuisi.
Tämä!
Ihme juttua tuo "haluan olla rennosti" -puhe. Mikä estää olemasta rennosti ja tyylikäs yhtä aikaa? Ei tyylitön pukeutuminen ja hikiset verkkarit tee kenestäkään rentoa vaan lähinnä urpon.
No jos nuori ei koe oloaan rennoksi puku päällä? Aina kun itse pukeudun pukuun koen pukeutuvani naamiaisasuun, jossa esitän jotain. Ehkä aloittajan nuori ei halua isolle juhlapäivälleen tämmöistä muistoa.
Nuori ei koe oloaan rennoksi juuri missään aikuisten tilanteissa, kun ei ole vielä oppinut toimimaan niissä.
Sinun taas kannattaa hommata sen verran tyylikäs puku, ettei sinua luulla sirkuspelleksi. Eihän mikään maailmassa ole kantajalleen enempää kunniaksi kuin hyvin istuva ja tyylitajuisesti valittu puku.
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin niin ylpeä, jos nuoreni tuumailisi vastaavaa. Olen aina opastanut kriittiseen ajatteluun. Mitään ei tarvitse tehdä sillä perusteella, että se on joku "perinne" Tai "näin on aina tehty". Ylioppilas on tehnyt ison työn ja ne ovat hänen juhlansa, joten päätösvalta on hänellä. Juhlassa juhlitaan ylioppilasta, ei sukua.
En ole tiennytkään, että kriittisen ajattelun perimmäisenä pyrkimyksenä on näyttää erilaisissa tilanteissa väärin pukeutuneelta hölmöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuaisikohan juhlakalu hävetä, jos juhlaväki tulisi paikalle juhlavasti pukeutuneena lahjoineen mutta juhlakalu itse pöllöilisi pieruverkkareissaan?
Olisi hyvä opetus ylioppilaalle, että vielä on opittava jotain lisää.
Riippuu ihan siitä miten juhlittava on vieraitaan ohjeistanut. Jos ilmoittaa, että juhlat ovat rennot ilman pukupönötystä ja jokainen voi pukeutua omasta mielestään rennosti, ei ole yhtään mitään hävettävää.
Sulkevatko rentous ja tyylikkyys mieletäsi toisensa pois? Omituinen ajatus. Minulle rentous on henkinen ominaisuus, jota tieto tai kuvitelma tyylikkäästä ulkoasusta vain lisää. En ymmärrä rentoudella sitä, että pyyhkisin makkaraperunat tai kaatelisin samppanjat paitaani tai istuisin sellaisiin paikkoihin, joissa housujen takamus likaantuisi.
Tämä!
Ihme juttua tuo "haluan olla rennosti" -puhe. Mikä estää olemasta rennosti ja tyylikäs yhtä aikaa? Ei tyylitön pukeutuminen ja hikiset verkkarit tee kenestäkään rentoa vaan lähinnä urpon.
No jos nuori ei koe oloaan rennoksi puku päällä? Aina kun itse pukeudun pukuun koen pukeutuvani naamiaisasuun, jossa esitän jotain. Ehkä aloittajan nuori ei halua isolle juhlapäivälleen tämmöistä muistoa.
Nuori ei koe oloaan rennoksi juuri missään aikuisten tilanteissa, kun ei ole vielä oppinut toimimaan niissä.
Sinun taas kannattaa hommata sen verran tyylikäs puku, ettei sinua luulla sirkuspelleksi. Eihän mikään maailmassa ole kantajalleen enempää kunniaksi kuin hyvin istuva ja tyylitajuisesti valittu puku.
Pukuni on hyvää kangasta ja istuva, mutta olen se päällä roolissa kuin lääkäri takissaan. Ei kukaan minua pellenä pidä (tai jos pitää niin ei johdu puvusta), mutta en tule puku päällä juhliin omana itsenäni vaan roolissa ja rooli vie pois kaiken aidon hauskuuden, jonka kai pitäisi olla juhlien pääasia. Nyt olen siellä ylläpitämässä sosiaalisia suhteita ja noudattamassa sosiaalisia normeja odottaen milloin ihmiset lähtevät kotiin, jotta itsekin pääsen. Omissa juhlissani arkivaatteissa ehkä grillaajan esiliina vielä päällä minulla on miljoona kertaa hauskempaa ja vieraatkin viihtyvät. Ehkä kaikki on kiinni lopulta vain siitä mikä on juhlien tarkoitus. Ap:lla ja hänen nuorellaan lienee siitä erilainen näkemys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olisin niin ylpeä, jos nuoreni tuumailisi vastaavaa. Olen aina opastanut kriittiseen ajatteluun. Mitään ei tarvitse tehdä sillä perusteella, että se on joku "perinne" Tai "näin on aina tehty". Ylioppilas on tehnyt ison työn ja ne ovat hänen juhlansa, joten päätösvalta on hänellä. Juhlassa juhlitaan ylioppilasta, ei sukua.
En ole tiennytkään, että kriittisen ajattelun perimmäisenä pyrkimyksenä on näyttää erilaisissa tilanteissa väärin pukeutuneelta hölmöltä.
Ei, kun voi muuttaaa sitä, mikä on se oikea pukeutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei päätä, vanhemmat maksaa ja järjestää. Nuoren on hyvä tottua jonkinlaiseen edustukseen jo työelämääkin ajatellen.
On olemassa muitakin aloja kuin kauppa- ja oikeustieteellinen.
Kaikissa muissa töissäkö voi pukeutua verkkareihin?
Aika pitkälti kyllä ellei työnantaja tarjoa työasua. Vai tuleeko mieleen jotain?
No kaikki ne normaalit työt, joissa ei vaikkapa opeteta liikuntaa.
Nyt kun opettamisesta puhuit, niin meillä aika monella miesopettajalla on t-paita tai huppari.
Jossain ammattikoulussa ehkä.
Ihan lukiossa, mutta varmasti myös ammattikoulussa.
Verkkareissa ja huppareissa pelleilevää opettajaa ei ottaisi kukaan vakavasti. Sellainen asuhan viestisi, ettei opettaja itsekään pidä omaa työtään eikä itseään vakavasti otettavana. Miksipä kukaan muukaan ottaisi vakavasti.
No tota, jos mä tulen pitämästä liikuntatuntia ja mulla on siellä verkkarit ja huppari, niin todellakin menen niillä seuraavalle tunnille, jos on kiire vaihto, tai haluan esim ehtiä käydä vessassa ja juoda kupin kahvia välkällä, tai jos olen esim. välkkävalvojana heti liikunnan jälkeen ja siitä pitää mennä suoraan seuraavalle tunnille. Ei kyllä murenna mun uskottavuutta mitenkään.
Ja jos työpäivän jälkeen on tiedossa ylioppilasjuhlat, menet samoilla verkkareilla sinnekin? Sillä juhlistahan tässä aloituksessa on kyse.
Mielestäni teet kyllä väärin, jos liikuntatunnin jälkeen menet tunnillekin hikiverkkareissasi. Se murentaa hygienia- ja terveyskasvatuksen uskottavuutta, jota sinun pitäisi esimerkilläsi vahvistaa eikä murentaa.
Nönnönöö, mua ei kiinnosta yhtään jos teen sun mielestä väärin. Sitäpaitsi ei ne mun verkkarit kovin paljoa siellä liikuntatunnilla hikoonnu. Mun tehtävä on laittaa oppilaat hikoilemaan.
Tutkinto mitätöitävä ja lakki pois tuommoiselta sivistymättömältä moukalta!
Jos mun lapsi olisi sanonut että haluaa olla verkkareista omissa yo-juhlissaan, olisin varmaan sanonut, että järjestää sitten itse juhlansa. Ylppärit on lapsen sen hetkisen elämän suurin juhla ja sen mukaan pukeudutaan pukuun. Siis jos pojasta on kyse.