Miehet eivät halua lapsia

Minulla on seitsemän vuotta vanhempi mies, mentiin yhteen kun oltiin 22v ja 29v. Itse olisin voinut tehdä lapsia piankin, mutta koska olin onneksi niin nuori, niin odottelin rauhassa. Lopulta aloin ottaa asiaa säännöllisesti keskusteluun (eli 3-4 kk välein). Mies ilmoitti olevansa valmis lapsiin, kun olimme 27v ja 34v.

Noh, minulla oli sitten vaikeuksia tulla raskaaksi. Mies oli lopulta 37v ja 39v kun lapsemme syntyivät. Siinä kohtaa kuului useampikin valitus ja huokaus, miten hän on jo "niin vanha" että väsyttää olla lasten kanssa, ja olisipa ne syntyneet kun hän oli nuorempi. Niinpä. Miesten kannattaisi miettiä tätä asiaa ihan huolella ja myös sitäkin, että vuosi vuodelta naisen kyky tulla raskaaksi hieman heikkenee.

P.S. Yhdessä ollaan yhä, ja lapset ovat jo koululaisia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on seitsemän vuotta vanhempi mies, mentiin yhteen kun oltiin 22v ja 29v. Itse olisin voinut tehdä lapsia piankin, mutta koska olin onneksi niin nuori, niin odottelin rauhassa. Lopulta aloin ottaa asiaa säännöllisesti keskusteluun (eli 3-4 kk välein). Mies ilmoitti olevansa valmis lapsiin, kun olimme 27v ja 34v.

Noh, minulla oli sitten vaikeuksia tulla raskaaksi. Mies oli lopulta 37v ja 39v kun lapsemme syntyivät. Siinä kohtaa kuului useampikin valitus ja huokaus, miten hän on jo "niin vanha" että väsyttää olla lasten kanssa, ja olisipa ne syntyneet kun hän oli nuorempi. Niinpä. Miesten kannattaisi miettiä tätä asiaa ihan huolella ja myös sitäkin, että vuosi vuodelta naisen kyky tulla raskaaksi hieman heikkenee.

P.S. Yhdessä ollaan yhä, ja lapset ovat jo koululaisia.

Onhan meillä paljon esimerkkejä ikääntyneistä isäksi tulleista esim. tasavallan presidentti ja Mika Aaltola.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on seitsemän vuotta vanhempi mies, mentiin yhteen kun oltiin 22v ja 29v. Itse olisin voinut tehdä lapsia piankin, mutta koska olin onneksi niin nuori, niin odottelin rauhassa. Lopulta aloin ottaa asiaa säännöllisesti keskusteluun (eli 3-4 kk välein). Mies ilmoitti olevansa valmis lapsiin, kun olimme 27v ja 34v.

Noh, minulla oli sitten vaikeuksia tulla raskaaksi. Mies oli lopulta 37v ja 39v kun lapsemme syntyivät. Siinä kohtaa kuului useampikin valitus ja huokaus, miten hän on jo "niin vanha" että väsyttää olla lasten kanssa, ja olisipa ne syntyneet kun hän oli nuorempi. Niinpä. Miesten kannattaisi miettiä tätä asiaa ihan huolella ja myös sitäkin, että vuosi vuodelta naisen kyky tulla raskaaksi hieman heikkenee.

P.S. Yhdessä ollaan yhä, ja lapset ovat jo koululaisia.

Onhan meillä paljon esimerkkejä ikääntyneistä isäksi tulleista esim. tasavallan presidentti ja Mika Aaltola.

Toki on, ja se on ihan ok, mutta sitten ei kannata nurista, että se olisi sittenkin ollut helpompaa nuorempana. Valoja päälle ajoissa.

EI kannata hankkia mitään elävää mistä tulee maksuja ja millä on oma tahto, itsessäänkin on ihan tarpeeksi hoitamista ja kuluja ja murheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on riskinsä joutua köyhyysloukkuun ainakin 18-vuodeksi jos ei ole isotuloinen. Hyvä miettiä etukäteen jo, että onko siihen varaa. Yhden lapsen elatusmaksut maksavat helposti omakotitalon verran. 250 e/kk kertyy 18 vuodessa 540 000. 

Joillain on sellainen kuvitelma että köyhän pitäisi vain päästellä pirtti täyteen lapsia laskematta onko niihin varaa ollenkaan. 

Nykyään parisuhteille on entistäkin korkeammat odotukset ja vaatimukset. Alku hekuma kun loppuu niin herkästi halutaan taas uutta hekumaa. 

Tilastokeskuksen ja THL:n laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa vanhemmilleen noin 130 000 euroa. Se on sellainen potti, ettei kukaan heittäydy hankkimaan lasta siksi, että kunta maksaa muutaman satasen synnytyspalkkion tai hallitus laatii uuden vanhempainvapaamallin

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/lapsi-maksaa-130-000-euro…

250 e/kuukaudessa 18 vuoden ajan ei todellakaan ole 540 000, vaan 54 000. Vähän tarkkuutta laskelmiin.

Kiitos kun korjasit ja tuli yksi 0 liikaa. 

Mutta ei pidä paikkaansa että lapsi maksaa noin paljon sillä eivät minun vanhempani laittaneet lapsiin juurikaan mitään sen ylitse mitä olivat lapsilisät. Kaikki vaatteet ja polkupyörät hankittiin käytettyinä joko ihan ilmatteeksi tai vähänkäytettynä maksamalla jonkun kympin. Jos me jotain kalliimpaa haluttiin niin sanottiin että hankkikaa sitten kun itse tienaatte. Kotona asuessa jos jotain tienasi niin piti maksaa puolet kotiin ruokarahaa. Piti ostaa omat vaatteensa ja huveihin meni loput. Mihinkään opintoihin ja ajokorttiin ei saanut säästää. Opintoihin piti ottaa opintovelat vaikka asui vielä kotona jos ei ollut sivutöitä. 

Isä jätti veronmaksajille kaikki elatusmaksunsa tehden vain pimeitä töitä. Äidin uusi mies oli ihan kamala jota inhosin. Kohteli aika säälimättömästi toisten lapsia kun eivät ne olleet omia. Käytti fyysistä kurittamista vaikkei asunut meillä edes kirjoilla. Ei osallistunut mitenkään perheemme kuluihin vaan käytti hyväkseen yh äitiäni. Minä vihasin sitä ja sain selkääni. 

Lapsetlapsetlapset.

Eikö teillä mitään muuta pyöri mielessä tai tavoitteina elämässä kuin kotileikit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä on riskinsä joutua köyhyysloukkuun ainakin 18-vuodeksi jos ei ole isotuloinen. Hyvä miettiä etukäteen jo, että onko siihen varaa. Yhden lapsen elatusmaksut maksavat helposti omakotitalon verran. 250 e/kk kertyy 18 vuodessa 540 000. 

Joillain on sellainen kuvitelma että köyhän pitäisi vain päästellä pirtti täyteen lapsia laskematta onko niihin varaa ollenkaan. 

Nykyään parisuhteille on entistäkin korkeammat odotukset ja vaatimukset. Alku hekuma kun loppuu niin herkästi halutaan taas uutta hekumaa. 

Tilastokeskuksen ja THL:n laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa vanhemmilleen noin 130 000 euroa. Se on sellainen potti, ettei kukaan heittäydy hankkimaan lasta siksi, että kunta maksaa muutaman satasen synnytyspalkkion tai hallitus laatii uuden vanhempainvapaamallin

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/lapsi-maksaa-130-000-euro…

250 e/kuukaudessa 18 vuoden ajan ei todellakaan ole 540 000, vaan 54 000. Vähän tarkkuutta laskelmiin.

Kiitos kun korjasit ja tuli yksi 0 liikaa. 

Mutta ei pidä paikkaansa että lapsi maksaa noin paljon sillä eivät minun vanhempani laittaneet lapsiin juurikaan mitään sen ylitse mitä olivat lapsilisät. Kaikki vaatteet ja polkupyörät hankittiin käytettyinä joko ihan ilmatteeksi tai vähänkäytettynä maksamalla jonkun kympin. Jos me jotain kalliimpaa haluttiin niin sanottiin että hankkikaa sitten kun itse tienaatte. Kotona asuessa jos jotain tienasi niin piti maksaa puolet kotiin ruokarahaa. Piti ostaa omat vaatteensa ja huveihin meni loput. Mihinkään opintoihin ja ajokorttiin ei saanut säästää. Opintoihin piti ottaa opintovelat vaikka asui vielä kotona jos ei ollut sivutöitä. 

Isä jätti veronmaksajille kaikki elatusmaksunsa tehden vain pimeitä töitä. Äidin uusi mies oli ihan kamala jota inhosin. Kohteli aika säälimättömästi toisten lapsia kun eivät ne olleet omia. Käytti fyysistä kurittamista vaikkei asunut meillä edes kirjoilla. Ei osallistunut mitenkään perheemme kuluihin vaan käytti hyväkseen yh äitiäni. Minä vihasin sitä ja sain selkääni. 

Onpa tosi ikävän kuuloinen lapsuus.

Mutta tuosta olen eri mieltä, etteikö käyttänyt lapsiin enemmän rahaa kuin lapsilisä. Jo ruokaan menee enemmän. Minunkin vanhemmat oli nuukia; siihen aikaan se oli maan tapa ettei tuhlailtu turhuuksiin. Ei mekään saatu mitään muotivaatteita muuta kuin omilla kesätienisteillä saatiin ostaa sellaisia kuin haluttiin; muulloin äiti ompeli vanhoista vaatteista uusia. Purki jonkun villapaidan ja teki langoista uuden. Mutta siihen aikaan ei ollut kenelläkään sen kummempia ettei sitä mitenkään porukasta erottunut. Toki välillä kateellisena katsoi koulussa jonkun uusia talvisaappaita.

Minäkin olen Tinderissä tavannut muutaman lapsettoman nelikymppisen miehen , joilla on ollut useita vuosien mittaisia suhteita, ja sitten he ilmoittavat haluavansa oman lapsen. Yksikin 37-vuotias treffikumppani oli 4kk aiemmin eronnut 12 v avoliitosta ja hän kertoi, että hän haluaa omia lapsia eikö hänelle käy se, että naisella on lapsia aiemmista suhteista. Eikö tosiaan tullut sen 12 vuoden aikana sellaista hetkeä, että olisi voinut sen lapsen hankkia?

?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten elämä yleensä mukailee lähipiirin elämää. Mies jonka kaverit menevät naimisiin ja saavat jälkikasvua haluaa sitä monesti itsekin. Mies jonka kaverit elävät villiä ja vapaata nuoruuttaan, haluaa elää sitä itsekin.

Yleensä se kaveripiirin ensimmäinen ja ehkä toinenkin lisääntyjä on heistä vastentahtoisin, sen jälkeen muut seuraavat perässä.

Miehet miettivät aina ensisijaisesti omaa statustaan muiden silmissä. Kukaan ei halua olla se vetelä isimies joka vaihtaa vaippoja kun muut rällää ruotsinlaivalla. Eikä toisaalta kukaan halua olla se viimeinen levoton känniriekkuja kun muut rakentavat omakotitaloa ja elävät seesteistä perhe-elämää jossa kesäisin nautitaan erikoisoluita grillin äärellä ja puhutaan muiden samanlaisten kanssa siitä, millainen auto pitäisi päivittää.

Ja siis tämä ei ole sukupuolittunut asia, vaan aika universaali. Sama pätee naisiinkin:

Kukaan ei halua olla kaveriporukan se ensimmäinen lapsen saanut joka joutuu jättäytymään porukasta pois kun muut suunnittelee tyttöjen bailareissua Ibizalle. Eikä kukaan todellakaan halua olla se viimeinen ikisinkku seinäruusu joka bailaa aamuun asti kun muut haluavat kokoontua jonkun kauniiseen kotiin sivistyneelle brunssille jossa juodaan lasillinen samppanjaa ja keskustellaan äitiyden ja uran yhdistämisen haasteista ja ehkä siitä millaisia kukkia laittaisi tänä kesänä kasvamaan. 

Ihmiset ovat epäitsenäisempiä aikuisena kuin luulin. Voihan nuo olla kauhean vaikeita ongelmia, jos ei pysty kestämään yhtään ristiriitaisia tunteita ja selvittelemään niiden juuria itselleen. Mutta joskus on niin, että on eri tilanne kuin ympäristöllä ja tätä voi ihan sietääkin. Miettii mitä ne tunteet tarkoittaa ja tekee sen pohjalta päätöksiä, ei siksi, että haluaa välttää epämiellyttävyyttä.

Tuo oli hauska, miten tiukasti oli rajattu tuo kokoontumistilanne. Joukossa, jossa on lapsettomia ja lapsellisia tällaisessa samanlaisessa kokoontumisessa, voidaan yhtälailla puhua työelämän ja arjen sovittelusta, urista yleensä, kasveista (muut saa vinkkejä), muista harrastuksista (muut saa vinkkejä) ja sitten lapsista, jolloin lapsettomat voivat kyllä kuunnella muiden kokemuksia. Jopa kiinnostaa, kokemukset kun ihmisillä siitäkin aiheesta ovat osin samoja ja osin eroavat. Ja kiinnostaa, mitä ihmiset elämässään kokevat ja tuntevat. Kuten parisuhteetkin, suhde työhön, harrastukset jne, kaikilla on omanlainen kombo. Tuollaisessa mielestäni jää pois se, että ihmisistä ollaan kiinnostuneita yksilöinä, mietitään vain (itsen kautta) itsessä resonoivia asioita. Ei uteliaisuutta.

Tietynlaista emotionaalista epäkypsyyttä mielestäni, vaikka ulkoisesti pidetään hommaa koossa. Ehkä juuri siksi on niin tärkeää, antaa sellainen kuva. Jättää henkinen joustavuus pois itseltä ja muilta, jotta tasapainon tunne säilyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten elämä yleensä mukailee lähipiirin elämää. Mies jonka kaverit menevät naimisiin ja saavat jälkikasvua haluaa sitä monesti itsekin. Mies jonka kaverit elävät villiä ja vapaata nuoruuttaan, haluaa elää sitä itsekin.

Yleensä se kaveripiirin ensimmäinen ja ehkä toinenkin lisääntyjä on heistä vastentahtoisin, sen jälkeen muut seuraavat perässä.

Miehet miettivät aina ensisijaisesti omaa statustaan muiden silmissä. Kukaan ei halua olla se vetelä isimies joka vaihtaa vaippoja kun muut rällää ruotsinlaivalla. Eikä toisaalta kukaan halua olla se viimeinen levoton känniriekkuja kun muut rakentavat omakotitaloa ja elävät seesteistä perhe-elämää jossa kesäisin nautitaan erikoisoluita grillin äärellä ja puhutaan muiden samanlaisten kanssa siitä, millainen auto pitäisi päivittää.

Ja siis tämä ei ole sukupuolittunut asia, vaan aika universaali. Sama pätee naisiinkin:

Kukaan ei halua olla kaveriporukan se ensimmäinen lapsen saanut joka joutuu jättäytymään porukasta pois kun muut suunnittelee tyttöjen bailareissua Ibizalle. Eikä kukaan todellakaan halua olla se viimeinen ikisinkku seinäruusu joka bailaa aamuun asti kun muut haluavat kokoontua jonkun kauniiseen kotiin sivistyneelle brunssille jossa juodaan lasillinen samppanjaa ja keskustellaan äitiyden ja uran yhdistämisen haasteista ja ehkä siitä millaisia kukkia laittaisi tänä kesänä kasvamaan. 

Ihmiset ovat epäitsenäisempiä aikuisena kuin luulin. Voihan nuo olla kauhean vaikeita ongelmia, jos ei pysty kestämään yhtään ristiriitaisia tunteita ja selvittelemään niiden juuria itselleen. Mutta joskus on niin, että on eri tilanne kuin ympäristöllä ja tätä voi ihan sietääkin. Miettii mitä ne tunteet tarkoittaa ja tekee sen pohjalta päätöksiä, ei siksi, että haluaa välttää epämiellyttävyyttä.

Tuo oli hauska, miten tiukasti oli rajattu tuo kokoontumistilanne. Joukossa, jossa on lapsettomia ja lapsellisia tällaisessa samanlaisessa kokoontumisessa, voidaan yhtälailla puhua työelämän ja arjen sovittelusta, urista yleensä, kasveista (muut saa vinkkejä), muista harrastuksista (muut saa vinkkejä) ja sitten lapsista, jolloin lapsettomat voivat kyllä kuunnella muiden kokemuksia. Jopa kiinnostaa, kokemukset kun ihmisillä siitäkin aiheesta ovat osin samoja ja osin eroavat. Ja kiinnostaa, mitä ihmiset elämässään kokevat ja tuntevat. Kuten parisuhteetkin, suhde työhön, harrastukset jne, kaikilla on omanlainen kombo. Tuollaisessa mielestäni jää pois se, että ihmisistä ollaan kiinnostuneita yksilöinä, mietitään vain (itsen kautta) itsessä resonoivia asioita. Ei uteliaisuutta.

Tietynlaista emotionaalista epäkypsyyttä mielestäni, vaikka ulkoisesti pidetään hommaa koossa. Ehkä juuri siksi on niin tärkeää, antaa sellainen kuva. Jättää henkinen joustavuus pois itseltä ja muilta, jotta tasapainon tunne säilyisi.

Tuosta tuli muuten mieleen, että perheelliset kertovat lapsettomille erilaisia asioita, kuin samassa elämäntilanteessa oleville. Siinä missä perheellisten brunssilla nyökkäillään kilpaa "samanhenkisyydelle", saatetaan lapsettomalle tunnustaa ettei yhtään kiinnosta lasten vaatteiden merkit tai muskari on hiuksia nostattava kokemus. Suurimman osan kanssa random vanhemmista ei ole muuten yhtään enemmän yhteistä kuin ennen lapsiakaan. Voi olla, ettei koe sopivansa johonkin vanhemmuuden muottiin, mitä muut tuntuvat arvostavan jne.

On hyvä, että on muutakin kuin yksi tapa, yksi paine, kaikki samasta muotista. Koska ei me oikeesti olla, edes kovasta yrityksestä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on seitsemän vuotta vanhempi mies, mentiin yhteen kun oltiin 22v ja 29v. Itse olisin voinut tehdä lapsia piankin, mutta koska olin onneksi niin nuori, niin odottelin rauhassa. Lopulta aloin ottaa asiaa säännöllisesti keskusteluun (eli 3-4 kk välein). Mies ilmoitti olevansa valmis lapsiin, kun olimme 27v ja 34v.

Noh, minulla oli sitten vaikeuksia tulla raskaaksi. Mies oli lopulta 37v ja 39v kun lapsemme syntyivät. Siinä kohtaa kuului useampikin valitus ja huokaus, miten hän on jo "niin vanha" että väsyttää olla lasten kanssa, ja olisipa ne syntyneet kun hän oli nuorempi. Niinpä. Miesten kannattaisi miettiä tätä asiaa ihan huolella ja myös sitäkin, että vuosi vuodelta naisen kyky tulla raskaaksi hieman heikkenee.

P.S. Yhdessä ollaan yhä, ja lapset ovat jo koululaisia.

Hyvähän se on hankkia vähän myöhemmin kuin 22-vuotiaina. On opinnot tehty ja töitä molemmilla. Ai, että mikä valitus tulisi jos mies ehdottelisi lapsia 22-vuotiaalle naiselle. 

Ei kiinnosta alkaa naiselle lapsentekoprojektin mahdollistajaksi, jonka nainen voi sitten lapsen synnyttyä jättää. Ja taitaa mun tavara olla muutenkin jo pilaantunutta

M26

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lapseton ikisinkkumies mutta en elä mitään nuoruus elämää enää vaan käyn töissä,tykkään harrastuksistani ja tykkään olla kotona omassa rauhassa. En käytä edes alkoholia.

Minua ärsyttää se että meitä lapsettomia miehiä pidetään sellaisina että elämme jotain ikinuoruus elämää.

Tänäänkin saunoin,tein hyvän illallisen ja nyt makoilen sohvalla. Huomenna menen isovanhemmilleni pitämään seuraa ja samalla käyn ruokakaupassa. Vappuna käyn metsälenkillä ja meinaan avata grillikauden eli grillaan jotain.

Tämäkö on naisten mielestä ikinuoruus elämää?

M32

Samat setit minullakin. Rauhallista arkea/viikonloppua ja tavallista aikuisen elämää.

M31 ikisinkku lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lapseton ikisinkkumies mutta en elä mitään nuoruus elämää enää vaan käyn töissä,tykkään harrastuksistani ja tykkään olla kotona omassa rauhassa. En käytä edes alkoholia.

Minua ärsyttää se että meitä lapsettomia miehiä pidetään sellaisina että elämme jotain ikinuoruus elämää.

Tänäänkin saunoin,tein hyvän illallisen ja nyt makoilen sohvalla. Huomenna menen isovanhemmilleni pitämään seuraa ja samalla käyn ruokakaupassa. Vappuna käyn metsälenkillä ja meinaan avata grillikauden eli grillaan jotain.

Tämäkö on naisten mielestä ikinuoruus elämää?

M32

Samat setit minullakin. Rauhallista arkea/viikonloppua ja tavallista aikuisen elämää.

M31 ikisinkku lapseton

Jos sinulla on perheellisiä kavereita, niin voit varautua, että alkavat n. 10 vuoden sisällä soitella baanalle (kuka jaksaa 40:nä?) kun ero on tosiasia. Miten niin et jaksa heilua kylillä, mitä sitten muka teet? Heiltä on ehkä jäänyt oppimatta, miten nauttia omasta seurastaan, yksin. Kannatella itse itseään, kohdata itsensä. Tätä sinulla on ollut aikaa opetella. Pataan siellä kattilaa soimaa, nämä luulot eivät kerro sinusta vaan heistä. Tositarina.

Minä olen jo yli nelikymppinen mies ja lapsihaaveet haudattu jo ajat sitten. En koskaan törmännyt naiseen, jonka olisin halunnut lasteni äitiksi. Kriteerit lasteni mahdolliselle äidille on suuremmat kuin kriteerit parisuhteeseen. En usko että olen ainut, jonka mielestä exät eivät vaan olleet tarpeeksi kypsiä ja luotettavia äidiksi vaikka ne lasta minun kanssa halusivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lapseton ikisinkkumies mutta en elä mitään nuoruus elämää enää vaan käyn töissä,tykkään harrastuksistani ja tykkään olla kotona omassa rauhassa. En käytä edes alkoholia.

Minua ärsyttää se että meitä lapsettomia miehiä pidetään sellaisina että elämme jotain ikinuoruus elämää.

Tänäänkin saunoin,tein hyvän illallisen ja nyt makoilen sohvalla. Huomenna menen isovanhemmilleni pitämään seuraa ja samalla käyn ruokakaupassa. Vappuna käyn metsälenkillä ja meinaan avata grillikauden eli grillaan jotain.

Tämäkö on naisten mielestä ikinuoruus elämää?

M32

Samat setit minullakin. Rauhallista arkea/viikonloppua ja tavallista aikuisen elämää.

M31 ikisinkku lapseton

Jos sinulla on perheellisiä kavereita, niin voit varautua, että alkavat n. 10 vuoden sisällä soitella baanalle (kuka jaksaa 40:nä?) kun ero on tosiasia. Miten niin et jaksa heilua kylillä, mitä sitten muka teet? Heiltä on ehkä jäänyt oppimatta, miten nauttia omasta seurastaan, yksin. Kannatella itse itseään, kohdata itsensä. Tätä sinulla on ollut aikaa opetella. Pataan siellä kattilaa soimaa, nämä luulot eivät kerro sinusta vaan heistä. Tositarina.

Onneksi omasta kaveripiiristä löytyy erilaisia elämäntilanteita. On perheellisiä mutta on myöskin työttömiä yksinasujia samassa ikäluokassa.

Ihmettelen deittipalstoilla näitä 40+ miehiä, jotka kirjoittavat että miettivät vielä lapsenhankintaa. Kauanko meinaavat miettiä? Sitten 50-vuotiaana itkevät, kun ei löydy lisääntymisikäistä naista.

Ja sitten on meitä nuoria naisia, jotka ollaan kiinnostuttu vanhemmista miehistä. Minä tulin äidiksi 28-vuotiaana, mieheni oli 38-vuotias. Toisaalta alettiin seurustella kun mies oli 30 ja minä 21 (meillä on siis 9v ikäero, mies vaan syntynyt helmikuussa ja minä heinäkuussa)

M kirjoitti:

Ja sitten on meitä nuoria naisia, jotka ollaan kiinnostuttu vanhemmista miehistä. Minä tulin äidiksi 28-vuotiaana, mieheni oli 38-vuotias. Toisaalta alettiin seurustella kun mies oli 30 ja minä 21 (meillä on siis 9v ikäero, mies vaan syntynyt helmikuussa ja minä heinäkuussa)

Ton voi laskea jo lapseen sekaantumiseksi. Mitä ihmettä kolmekymppinen näkee hädin tuskin täysi-ikäisessä?!?