Miksi nykylapset kirkuu?
Taas tuli lämpimät säät ja naapurin kakarat kiljuu ja kirkuu ulkona ihan kirjaimellisesti suoraa huutoa. Tuo ei siis todellakaan ole mitään riemunkiljahduksia tai iloa vaan pelkkää huvikseen kirkumista ja tuohon verrattuna sirkkelikin kuulostaa miellyttävältä.
Miten oikeasti voi olla, että nämä lapset ei kasva tuosta ulos vaan tuo sama stanan kirkuminen jatkuu samoilla lapsilla ilmeisesti aina?!
Kommentit (243)
Vastalääke on käydä kirkumassa takaisin. Niin kauan että alkavat itkemään.
Entäs kun Kiljusen herrasväki lähtee koko porukalla kauppaan. Yksi istuu kärryissä kengät jalassa, toinen kirkuu ja kolmas juoksee kaupan käytävillä. Kauppa ei ole mikään hoploppi.
Älykkyyden laskusta tuo johtuu. Huolestuttavaa vaan jos ennen suht koht älykkäät suomalaiset lapset alkavat olla jonkun primitiivisen elukan tasolla. Isot tarhahuoneet ei ole käypä selitys tähän.
Pitääkö soittaa poliisit vai kuka paikalle, kun se kirkuminen alkaa?
Miettiny samaa.Enää ei edes pienet leiki hiekkalaatikolla siis oikeasti leiki vaikka autoilla ja ämpäreillä.Pihalla mennään edestakaisin ja huudetaan aivan koko ajan, jos ikkuna on auki on varma ettei kuule uutisia radiosta tai tv:stä
Vanhemmat voisivat napata tästä pallon ..
Ei mitään kuria! Vanhemmat on kavereita lapsille ja tässä tulos.
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurissa asuu kans kirkujat. Se niiden isä kuvittelee, että se on normaalia. "Lapset leikkii." Se jaksaa jankuttaa. Kirkuminen on järkyttävää, kuuluu sadan metrin päähän.
Omassa naapurissa sentään isä karjaisee välillä, että nyt hiljaa tai sitten sisälle!
Äippää ei taasen kiinnosta/haittaa yhtään vaan se saattaa jopa kailottaa puhelimeen pihalla ja nuo kakarat saa kirkua vieressä.
Kehdosta asti kun kuunnellaan mölyä milloin mistäkin härpäkkeestä ja opitaan keskustelemaan vaan huutamalla, niin lopputulos on lisää kiljuntaa kiljunnan päälle.
Ja koska vanhemmat on kasvaneet samaan, niin kukaan ei huomaa asiassa mitään outoa.
Sairasta touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tätä samaa kun naapurin lapset kirkui ikkunan alla. Omat lapset on syntyneet nollarilla, eivätkä kirkuneet ulkona tai sisällä. En itsekään ole lapsena kirkunut 70-l, en muista ennen kuulleeni tällaista jatkuvaa kirkumista.
No ei todellakaan ole ollut tälläistä kuin muutaman vuoden ja tuo vaan pahenee nyt vuosi vuodelta. Muistan nimittäin vieläkin miten säikäytti se eka veret seisauttava kirkaisu naapurin pihalta ja olin ihan varma, että okei nyt muuten leikataan päätä joltakin.
Nyt se on ihan "normiääni" eikä kiinnosta kilinveetä vaikka jonkun pää putoaisikin hartioilta.
Ei kiinnosta ei vaan sitä päinvastoin toivookin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun päiväkotiryhmissä on henkilöstöpulan takia nykyään 40 lasta, niin saadakseen äänensä kuuluviin pitää käyttää ääntä.
Nuo lapset oli keskenään pihalla eikä niitä ollut kuin kaiketi kolme eli se tuosta lässynlässyn-selittelystä ja ymmärtämisestä.
Lapset ovat huutamisen oppineet päiväkodissa. Jatkavat sitä joka paikassa. Eivät lapset osaa muuttaa käyttäyttymistään yhtäkkiä.
Miksi päikkärissä ne varhaiskasvatuksen maisterit opettaa lapset kirkujiksi? Mikä tuon kirkumisen tarkoitus on? Miksi sen taidon oppiminen on noin tärkeää, kun ei sitä kuitenkaan kukaan (thank god) enää aikuisena mihinkään tarvitse? Paitsi tietty silloin kun siideripäissään tulee erimielisyyttä siitä kuka munan täksi yöksi saakaan hoteisiinsa..
Ei siihen tarvitse opettaa. Päiväkodissa on niin paljon lapsia, että ainoa keino kommunikoida on huutaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vastalääke on käydä kirkumassa takaisin. Niin kauan että alkavat itkemään.
Mä ihmettelen miten nuo ei edes menetä ääntään tuon kirkumisen seurauksena. Eihän sitä tarvitse itse kuin huutaa puhumalla vähän aikaa ja seuraavana päivänä on ääni kateissa.
Heh..
Mun naapurissa asuu vanha mummo, joka häiriintyy pienistäkin kolahduksista naapureista, mutta itse puhuu puhelimeen HUUTAMALLA niin, että piha raikuu..
Hirvee älämölökälätys - sen lisäksi, että LÖYHKÄÄ naapureihin asti aivan järkyttävälle.
Tänään oli paikallisliikenteessä oikein vuoden äiti.
Rattaissa istuva lapsensa kiukkurääkyi koko matkan ajan ja äityli ei yrittänyt millään tavoin rauhoitella tätä palosireeniä.
Kun hänen ehkä vuoden-pari vanhempi toinen lapsensa yritti puhua mammalle, niin tämä huutokirosi lapsen hiljaiseksi.
Koko juna huokasi helpotuksesta, kun tämä hirviövanhempi jäi pois.
Vierailija kirjoitti:
Heh..
Mun naapurissa asuu vanha mummo, joka häiriintyy pienistäkin kolahduksista naapureista, mutta itse puhuu puhelimeen HUUTAMALLA niin, että piha raikuu..
Hirvee älämölökälätys - sen lisäksi, että LÖYHKÄÄ naapureihin asti aivan järkyttävälle.
Tuoakkamummo?
Niin nähty ja kuultu🙄
Ja haisteltu.
Ovat kun kaappijuoppoja tupakkansa kanssa; luulevat, että kukaan ei huomaa, kunhan tarpeeksi kiistää polttavansa sisällä.
Ja mitä ahkerampi kaappitupakoitsija, sitä hanakampi häiriintymään, jos naapurit ei hiivi tarpeeksi hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Arvaapa kuinka ärsyttävänä naapurit ovat aikanaan pitäneet sinun kirkumistasi. Toki aika kultaa muistot ja me olimme tietenkin kaikki täydellisiä herranterttuja ja nykynuoriso vain on pilalla.
Anteeksi, minä en ainakaan kirkunut ja minulle tuli pää kipeäksi kovista äänistä lapsena.
Nykyään kirkuminen kirkumisen ilosta on suosittu leikki. Se voittaa joka huutaa kovimmin.
Olen nyt asunut päiväkodin yläkerrassa kymmenisen vuotta ja vuosi vuodelta tuo on pahentunut pahenemistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun päiväkotiryhmissä on henkilöstöpulan takia nykyään 40 lasta, niin saadakseen äänensä kuuluviin pitää käyttää ääntä.
Nuo lapset oli keskenään pihalla eikä niitä ollut kuin kaiketi kolme eli se tuosta lässynlässyn-selittelystä ja ymmärtämisestä.
siitä kiljumisesta tulee tapa
Ei tämä kirkuminen voi olla vaikuttamatta kuulonkin. Onkohan kuulo- ja meluvammoja nykyään enemmän kuin aikaisemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun naapurissa asuu kans kirkujat. Se niiden isä kuvittelee, että se on normaalia. "Lapset leikkii." Se jaksaa jankuttaa. Kirkuminen on järkyttävää, kuuluu sadan metrin päähän.
Omassa naapurissa sentään isä karjaisee välillä, että nyt hiljaa tai sitten sisälle!
Äippää ei taasen kiinnosta/haittaa yhtään vaan se saattaa jopa kailottaa puhelimeen pihalla ja nuo kakarat saa kirkua vieressä.
Minä olin pari vuotta sitten erään Varsinais-Suomalaisen kaupungin vuokra-asuntoalueella remonttitöissä ja siellä kakarat huusi ja mesosi ihan miten sattuu. Ainoa joka puuttui välillä kakaroiden liian kovaksi nousevaan meteliin ja tappeluun oli yhden pikkumukulan isoveli iältään arviolta siinä 13-15. Vanhemmista ei yksikään hillinnyt vaikka pariin otteeseen näkyi kuinka oltiin sen sekoilun kanssa turvat verissä siellä leikkikentällä.
Kun vanhenee herkistyy äänille. Antakaa lasten olla lapsia, kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
No ei todellakaan ole ollut tälläistä kuin muutaman vuoden ja tuo vaan pahenee nyt vuosi vuodelta. Muistan nimittäin vieläkin miten säikäytti se eka veret seisauttava kirkaisu naapurin pihalta ja olin ihan varma, että okei nyt muuten leikataan päätä joltakin.
Nyt se on ihan "normiääni" eikä kiinnosta kilinveetä vaikka jonkun pää putoaisikin hartioilta.