IL: Sini Ariel kertoi sukupuolia olevan kaksi. Someraivo repesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.

Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.

Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.

Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.

Aiheelliset kysymykset opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista = paniikin lietsontaa?

- eri

Anteeksi nyt mutta...

"Transiutustyöpajassa lapsille kerrotaan, että ne on trans, jos leikkii väärillä leluilla. Ei saa enää sanoa tyttö tai poika. Sukupuolimädätys on jo lävistänyt suomalaisen peruskoulun... Jne."

Nuo eivät ole aiheellisia kysymyksiä opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista vaan nimenomaan paniikin lietsontaa. Ne eivät pohjaa todellisuuteen, eikä kokemukseen vaan oletuksiin ja ennakkoluuloihin.

Taisit juuri itse syyllistyä taas siihen, mistä kritisoit muita. Sukupuolen moninaisuus ei ole neutraali ja tieteeseen pohjautuva käsitys sukupuolesta.

Kertoisitko meille mistä transiuden tunnistaa? Setan määritelmä transiudelle on sukupuolen epätyypillinen ilmaisu. Miksi lapsille edes tarvitsee tuputtaa transasiaa?

Mitä tarkoitat tuputtamisella? Oletko sitä mieltä, että lasten ei kuuluisi saada tietää transiudesta mitään? Miten se haittaa lasta?

Olen eri, mutta lapsille voi tottakai kertoa ikätasoisesti faktoja transsukupuolisuudesta. Esim. että jotkut tytöt tai pojat (naiset tai miehet) kokevat sukupuoliristiriitaa ja ahdistusta omasta kehostaan, ja haluaisivat mieluummin olla vastakkaista sukupuolta. Sukupuolta ei voi kuitenkaan vaihtaa. Jotkut transdiagnoosin saaneesta pienestä vähemmistöstä päätyvät ottamaan hormoneja ja käymään leikkauksissa, joilla muokataan kehoa muistuttamaan enemmän vastakkaisen sukupuolen kehoa. Tämä ei kuitenkaan muuta sukupuolta eikä aina auta dysforiaan, ja tutkimusten mukaan aikuisilla lääketieteellisesti transitioituneilla ihmisillä on kohonnut it se mur ha riski muuhun väestöön verrattuna.

Kun lapselle satuilee riittävästi, niin hän uskoo, että hänestä voi tulla oikea vastakkaisen sukupuolen edustaja. Totuushan on, että sukupuoli ei vaihdu pronomineilla, hiusväreillä, hormoneilla eikä leikkauksilla. Tytöstä ei tule urheilijanuorukaista eikä pojasta äitiä. Sen sijaan tyttöä voi rohkaista ilmaisemaan itseään maskuliinisesti ja poikaa feminiinisesti. Voi kertoa myös, että on ihan ok olla homoseksuaali, että maskuliinisesta lesbotytöstä ei tarvitse transiuttaa transheteromiestä.

Kun kävin koulua, oli radikaalia opettaa erilaisista perheistä. Silloin ei vielä puhuttu sateenkaariperheistä, vaan esim. yksinhuoltajaperheistä. Uusperheetkin olivat opetuksessa aika harvinaisia. Silloinkin oli joillakin huoli, et jos tällaista opetetaan, alkaa se yleistyä. Kun lapset imevät tietoa ja alkavat kuin zombit sitä oppia sit toteuttaa.

Juu, siksi me kaikki ollaan erottu ja tehty lapsia kuuden kanssa. Eikäku?

Sua ei siis haittaisi päästää aitoavioliittolaisia, persuja tai muita änkyröitä luennoimaan kouluihin? Jos ne haitalliset asenteet, ideologiat ja pseudotieteet eivät kerran tartu.

No eihän ne lapset välty änkyröidenkään ideologioilta, vaikka koulussa ei sitä opetettaisikaan. Kriittinen ajattelu on just sitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.

Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.

Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.

Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.

Aiheelliset kysymykset opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista = paniikin lietsontaa?

- eri

Anteeksi nyt mutta...

"Transiutustyöpajassa lapsille kerrotaan, että ne on trans, jos leikkii väärillä leluilla. Ei saa enää sanoa tyttö tai poika. Sukupuolimädätys on jo lävistänyt suomalaisen peruskoulun... Jne."

Nuo eivät ole aiheellisia kysymyksiä opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista vaan nimenomaan paniikin lietsontaa. Ne eivät pohjaa todellisuuteen, eikä kokemukseen vaan oletuksiin ja ennakkoluuloihin.

Taisit juuri itse syyllistyä taas siihen, mistä kritisoit muita. Sukupuolen moninaisuus ei ole neutraali ja tieteeseen pohjautuva käsitys sukupuolesta.

Kertoisitko meille mistä transiuden tunnistaa? Setan määritelmä transiudelle on sukupuolen epätyypillinen ilmaisu. Miksi lapsille edes tarvitsee tuputtaa transasiaa?

Mitä tarkoitat tuputtamisella? Oletko sitä mieltä, että lasten ei kuuluisi saada tietää transiudesta mitään? Miten se haittaa lasta?

Olen eri, mutta lapsille voi tottakai kertoa ikätasoisesti faktoja transsukupuolisuudesta. Esim. että jotkut tytöt tai pojat (naiset tai miehet) kokevat sukupuoliristiriitaa ja ahdistusta omasta kehostaan, ja haluaisivat mieluummin olla vastakkaista sukupuolta. Sukupuolta ei voi kuitenkaan vaihtaa. Jotkut transdiagnoosin saaneesta pienestä vähemmistöstä päätyvät ottamaan hormoneja ja käymään leikkauksissa, joilla muokataan kehoa muistuttamaan enemmän vastakkaisen sukupuolen kehoa. Tämä ei kuitenkaan muuta sukupuolta eikä aina auta dysforiaan, ja tutkimusten mukaan aikuisilla lääketieteellisesti transitioituneilla ihmisillä on kohonnut it se mur ha riski muuhun väestöön verrattuna.

Kun lapselle satuilee riittävästi, niin hän uskoo, että hänestä voi tulla oikea vastakkaisen sukupuolen edustaja. Totuushan on, että sukupuoli ei vaihdu pronomineilla, hiusväreillä, hormoneilla eikä leikkauksilla. Tytöstä ei tule urheilijanuorukaista eikä pojasta äitiä. Sen sijaan tyttöä voi rohkaista ilmaisemaan itseään maskuliinisesti ja poikaa feminiinisesti. Voi kertoa myös, että on ihan ok olla homoseksuaali, että maskuliinisesta lesbotytöstä ei tarvitse transiuttaa transheteromiestä.

Kun kävin koulua, oli radikaalia opettaa erilaisista perheistä. Silloin ei vielä puhuttu sateenkaariperheistä, vaan esim. yksinhuoltajaperheistä. Uusperheetkin olivat opetuksessa aika harvinaisia. Silloinkin oli joillakin huoli, et jos tällaista opetetaan, alkaa se yleistyä. Kun lapset imevät tietoa ja alkavat kuin zombit sitä oppia sit toteuttaa.

Juu, siksi me kaikki ollaan erottu ja tehty lapsia kuuden kanssa. Eikäku?

Sua ei siis haittaisi päästää aitoavioliittolaisia, persuja tai muita änkyröitä luennoimaan kouluihin? Jos ne haitalliset asenteet, ideologiat ja pseudotieteet eivät kerran tartu.

No eihän ne lapset välty änkyröidenkään ideologioilta, vaikka koulussa ei sitä opetettaisikaan. Kriittinen ajattelu on just sitä varten.

Ja kriittistä ajattelua opettavat samat tahot, jotka paasaavat sukupuolen moninaisuutta ja synnyttäviä miehiä? Just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Eli kumpi määrittää, identiteetti vai fyysinen todellisuus? Avuksi vastaamiseen voit lukaista tasa-arvolakia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 asia on vähän joskus naurattanut.

Täällä ei ole varmaan kukaan koskaan aloittanut lankoja sateenkaari- tai transaatteen puolesta, mutta ihan joka päivä vastaan.

Kyllä teillä on vaikeaa.

Ihan kuin valtamedia ei olisi jo täynnä transiuden ylistystä. Aloita sinä transpositiiviketju ja siirry sinne laulamaan trans-kumbayaa samanmielisten kanssa? Vältyt turhalta mielenpahoittamiselta ja säästyy Bepantheniakin. Vai tulisiko aika pitkäksi siellä?

Pientä kitkeryyttä havaittavissa. Harmittaako, kun täällä et saa hymistellä samanmielisten kesken?

Kyllä täällä ovat ihan muut anelleet armoa :D

Tietämättömyyden edessä tulee kieltämättä joskus vähän toivoton olo. Mutta onneksi ihmiskunta pienestä taantumuksellisuudesta huolimatta menee myös eteenpäin. Ja tietoisuus lisääntyy. Ja erilaisuuden hyväksyminen. Ja sen tiedostaminen, ettei oma napa ole ainoa napa. Nyt mennään takapakkia, mut ainahan ihmiskunnassa menty aaltoliikettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Biologinen sukupuoli ja sen huomioiminen on "vanha rakenne":

"Meillä on edelleen kouluissa todella paljon vanhoja rakenteita, joiden mukaan lapsia jaotellaan tyttöihin ja poikiin."

"Sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat on Kostiaisen mukaan otettu huomioon myös oppisisällöissä. Hän kertoo, että myös oppilaat itse ottavat aktiivisesti moninaisuuteen liittyvät asiat esiin koulun henkilökunnan kanssa."

"Hän kertoo, että osa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvista opettajaksi opiskelevista pohtivat esimerkiksi sitä, voivatko pitää sateenkaarilippua luokassaan tai uskaltaako seksuaalivähemmistöön kuuluva kertoa kumppanistaan.

– On todella surullista kohdata tällaista pohdintaa. Sukupuoli- ja seksuaaliasiat ovat kuitenkin läpileikkaava osa yksilön identiteettiä, eikä kenenkään pitäisi joutua pohtimaan sitä, voiko olla oma itsensä opetuksessa."

https://yle.fi/a/3-12576255

Miksi opettajan pitäisi tuoda seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään esille opetustilanteessa?

No eihän ne otakaan vaan ovat omia itsejään.

Kuka estää olemasta oma itsensä? Opettajan ei tarvitse tehdä aktivismia eikä tuoda yksityiselämäänsä, tai omaa arvomaailmaansa luokkahuoneeseen.

Mikä pn mielestäsi aktivismia tässä kohtaa? Omasta puolisosta maininta, joka sattuu olemaan samaa sukupuolta?

Kyllä sinä tiedät, mistä puhutaan. Katso vaikka Libs of TiktTokin Twitter-tililtä, niin pääset kärryille.

Katso sinä OPH.fi ja pyydä mahdollisuutta päästä tutustumaan koulun biologian tai ET:n tunnille. Jos pääsisit vähän paremmin kiinni todellisuuteen kuin twitterin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Nämä, jotka ovat ihan sekaisin kun eivät voikaan tsekata alapään perusteella miten he ihmisen kohtaavat, ovat nyt ihan lukossa. He ei nyt sit tiedä miten ihmisiin pitäisi suhtautua. Nyt ei voikaan enää laittaa naisia polvilleen, kun sehän saattaakin olla identiteetiltään mies prkl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 asia on vähän joskus naurattanut.

Täällä ei ole varmaan kukaan koskaan aloittanut lankoja sateenkaari- tai transaatteen puolesta, mutta ihan joka päivä vastaan.

Kyllä teillä on vaikeaa.

Ihan kuin valtamedia ei olisi jo täynnä transiuden ylistystä. Aloita sinä transpositiiviketju ja siirry sinne laulamaan trans-kumbayaa samanmielisten kanssa? Vältyt turhalta mielenpahoittamiselta ja säästyy Bepantheniakin. Vai tulisiko aika pitkäksi siellä?

Pientä kitkeryyttä havaittavissa. Harmittaako, kun täällä et saa hymistellä samanmielisten kesken?

Kyllä täällä ovat ihan muut anelleet armoa :D

Tietämättömyyden edessä tulee kieltämättä joskus vähän toivoton olo. Mutta onneksi ihmiskunta pienestä taantumuksellisuudesta huolimatta menee myös eteenpäin. Ja tietoisuus lisääntyy. Ja erilaisuuden hyväksyminen. Ja sen tiedostaminen, ettei oma napa ole ainoa napa. Nyt mennään takapakkia, mut ainahan ihmiskunnassa menty aaltoliikettä.

Miten tämä tietämättömyys on ilmennyt? Naisten, lasten ja homoseksuaalien oikeuksien ja turvallisuuden puolustamisena? Biologiaan, evoluutioon ja materiaaliseen todellisuuteen pohjaavana maailmankuvana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Eli kumpi määrittää, identiteetti vai fyysinen todellisuus? Avuksi vastaamiseen voit lukaista tasa-arvolakia.

Olen kyllä tosi surullinen jos sä kohtaat ihmiset tasa-arvolakipykälät kourassa. Ihminen kohdataan omana itsenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei koulussa valehdella. Siellä opetaan ihmisen biologiasta ihan juuri noin kuin sanot, biologisia sukupuolia on ihmisellä kaksi. Ehkä jossain yläluokilla voi olla sitten vielä puhetta variaatioista näiden kahden sukupuolen sisällä. Sukupuolivähemmistöjen huomioiminen ja heistä puhuminen koulussa ei sulje pois ihan todenmukaisen tiedon opetusta oppitunneilla.

Joissakin oppikirjoissa kerrotaan synnyttävistä miehistä. Ei ole ideologista ei.

Kerrotaanko muka oikeasti nykyään oppikirjoissa että homo sapiens- uros voi synnyttää? Jos kerrotaan niin siitä ei ole mitään haittaa koska eihän sitä usko kukaan joka on liian vanha uskomaan joulupukkiin.

Vihervassarit: ei missään tapauksessa persuja ja uskiksia kouluihin! Razismi tarttuu heti!

Vihervassari myös: elokapinahommat, muu aktivismi ja setajutut kuuluvat kouluihin!

Ei ne väitä että asenteet tarttuu heti. Negatiiviset ja syrjivät asenteet vaan ei ole sellaisia, joita kukaan haluaa lapsilleen opettaa eikä päästää asiaansa levittämään.

Olisi varmaan aika tehdä uusi kampanja tähän tyyliin:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

%3A%2F%2Fwww.kvtuki57.fi%2F&source_ve_path=Mjg2NjY&feature=emb_logo

Etkö luotakaan lasten arvostelukykyyn? Kyllähän lapsi nyt erottaa automaattisesti hyvän pahasta!

Toki luotan, ei siitä ole kyse vaan siitä millaisia asenteita ja ihmisiä haluan lapseni elämään. Lapset näkee ja kuulee paskaa ihan riittävästi, ei asennevammaisten tarvitse sitä kouluun mennä kertomaan. Heti kun sinne menee joku transvastainen oikealla asenteella, menköön. Hetki saadaan vielä odotella mikäli Sinin avautumiset on yleinen malli.

Määrittele transvastaisuus? Ovatko biologiset tosiasiat ja lasten suojelu seksualisoinnilta transvastaisuutta? Ainakin vihervasemmisto vastustaa kumpaakin. Vrt. kangaskassigate ja drag-lapsi-ilmiön puolustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Nämä, jotka ovat ihan sekaisin kun eivät voikaan tsekata alapään perusteella miten he ihmisen kohtaavat, ovat nyt ihan lukossa. He ei nyt sit tiedä miten ihmisiin pitäisi suhtautua. Nyt ei voikaan enää laittaa naisia polvilleen, kun sehän saattaakin olla identiteetiltään mies prkl.

Tässä mitään kullifoobikoita olla. Heppi heiluu siellä missä heiluu. Penis voi nykyään olla naisen sukupuolielin, koska keholla ei ole sukupuolta. Penisten demonisointi on pahasta, samaa nahkaa se on kuin nenänpäässäkin. Sitä paitsi Suomessa on sekasaunottu 1800-luvulla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Voitko hieman tarkentaa mitä tarkoitat? Sanomasi mukaan 99% ihmisistä biologinen sukupuoli vastaa juuri sitä, mitä he tiedostavat sen olevan, joten heidän pitäisi tiedostaa... mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Eli kumpi määrittää, identiteetti vai fyysinen todellisuus? Avuksi vastaamiseen voit lukaista tasa-arvolakia.

Olen kyllä tosi surullinen jos sä kohtaat ihmiset tasa-arvolakipykälät kourassa. Ihminen kohdataan omana itsenään.

Tasa-arvolaki ja translaki pakottavat ja velvoittavat kohtaamaan ihmisen aistihavaintojen vastaisesti. Sitä tarkoittaa ajamanne itsemäärittely. Peniksellistä henkilöä ei voida poistaa naisten tiloista, jos hän on juridisesti nainen. Sitähän te olette halunneet ja sitä sukupuolen moninaisuus tarkoittaa. Sukupuoli on päässä ja henkilökortissa, mutta ei kehossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.

Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.

Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.

Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.

Aiheelliset kysymykset opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista = paniikin lietsontaa?

- eri

Anteeksi nyt mutta...

"Transiutustyöpajassa lapsille kerrotaan, että ne on trans, jos leikkii väärillä leluilla. Ei saa enää sanoa tyttö tai poika. Sukupuolimädätys on jo lävistänyt suomalaisen peruskoulun... Jne."

Nuo eivät ole aiheellisia kysymyksiä opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista vaan nimenomaan paniikin lietsontaa. Ne eivät pohjaa todellisuuteen, eikä kokemukseen vaan oletuksiin ja ennakkoluuloihin.

Taisit juuri itse syyllistyä taas siihen, mistä kritisoit muita. Sukupuolen moninaisuus ei ole neutraali ja tieteeseen pohjautuva käsitys sukupuolesta.

Kertoisitko meille mistä transiuden tunnistaa? Setan määritelmä transiudelle on sukupuolen epätyypillinen ilmaisu. Miksi lapsille edes tarvitsee tuputtaa transasiaa?

Mitä tarkoitat tuputtamisella? Oletko sitä mieltä, että lasten ei kuuluisi saada tietää transiudesta mitään? Miten se haittaa lasta?

Olen eri, mutta lapsille voi tottakai kertoa ikätasoisesti faktoja transsukupuolisuudesta. Esim. että jotkut tytöt tai pojat (naiset tai miehet) kokevat sukupuoliristiriitaa ja ahdistusta omasta kehostaan, ja haluaisivat mieluummin olla vastakkaista sukupuolta. Sukupuolta ei voi kuitenkaan vaihtaa. Jotkut transdiagnoosin saaneesta pienestä vähemmistöstä päätyvät ottamaan hormoneja ja käymään leikkauksissa, joilla muokataan kehoa muistuttamaan enemmän vastakkaisen sukupuolen kehoa. Tämä ei kuitenkaan muuta sukupuolta eikä aina auta dysforiaan, ja tutkimusten mukaan aikuisilla lääketieteellisesti transitioituneilla ihmisillä on kohonnut it se mur ha riski muuhun väestöön verrattuna.

Kun lapselle satuilee riittävästi, niin hän uskoo, että hänestä voi tulla oikea vastakkaisen sukupuolen edustaja. Totuushan on, että sukupuoli ei vaihdu pronomineilla, hiusväreillä, hormoneilla eikä leikkauksilla. Tytöstä ei tule urheilijanuorukaista eikä pojasta äitiä. Sen sijaan tyttöä voi rohkaista ilmaisemaan itseään maskuliinisesti ja poikaa feminiinisesti. Voi kertoa myös, että on ihan ok olla homoseksuaali, että maskuliinisesta lesbotytöstä ei tarvitse transiuttaa transheteromiestä.

Kun kävin koulua, oli radikaalia opettaa erilaisista perheistä. Silloin ei vielä puhuttu sateenkaariperheistä, vaan esim. yksinhuoltajaperheistä. Uusperheetkin olivat opetuksessa aika harvinaisia. Silloinkin oli joillakin huoli, et jos tällaista opetetaan, alkaa se yleistyä. Kun lapset imevät tietoa ja alkavat kuin zombit sitä oppia sit toteuttaa.

Juu, siksi me kaikki ollaan erottu ja tehty lapsia kuuden kanssa. Eikäku?

Sua ei siis haittaisi päästää aitoavioliittolaisia, persuja tai muita änkyröitä luennoimaan kouluihin? Jos ne haitalliset asenteet, ideologiat ja pseudotieteet eivät kerran tartu.

Ei tietenkään haittaisi, jos he kertoisivat jotakin sellaista mikä johonkin suuntaan opetuksellista olisi. Nuo ryhmät vain lipsahtavat paasaamisen puolelle hyvin usein, käytöshäiriöisten ei tarvitse kouluille mennä.

Meillä kävi moottoripyöräjengiläinen kertomassa huumeista, punkkari koulukiusaamisesta ja nunna luostarielämästä ysärillä koulussa. Narkki tuli yhdestä (voi olla että useammastakin, en kaikkien elämää ole seurannut), punkkarivaihe oli aika monella, nunnaksi ei tietääkseni kukaan ruvennut (yhdestä tuli munkki Thaimaassa). Että sikäli kauheeta tietysti.

Mutta heidän tarinoitansa ei ollut upotettu OPSiin kuten oppi sukupuolen moninaisuudesta.

No ei sieltä Opsista mikään tartu lapsiin, paitsi opetuksen kautta. Ja kyllä nuo vierailut ovat olleet ihan opsin mukaisia. Lähtökohtaisesti kaikki kouluopetus on opsiin kirjattu, tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Voitko hieman tarkentaa mitä tarkoitat? Sanomasi mukaan 99% ihmisistä biologinen sukupuoli vastaa juuri sitä, mitä he tiedostavat sen olevan, joten heidän pitäisi tiedostaa... mitä?

Menikö aivot tilttiin?

Herranjumala, jättäkää lapset rauhaan ja ulkopuolelle tästä keskustelusta!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Voitko hieman tarkentaa mitä tarkoitat? Sanomasi mukaan 99% ihmisistä biologinen sukupuoli vastaa juuri sitä, mitä he tiedostavat sen olevan, joten heidän pitäisi tiedostaa... mitä?

Suurimman osan ihmisistä ei tarvitse vatkata ja julistaa sukupuoli-identiteettiään 24/7 eikä se ole heidän olemassaolonsa kulmakivi. Suurin osa ihmisistä ei ole Helinä-keijuja, joiden olemassaolo on kiinni siitä, että uskovatko muut siihen olemassaoloon. (Tinkerbell effect)