IL: Sini Ariel kertoi sukupuolia olevan kaksi. Someraivo repesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Eli kumpi määrittää, identiteetti vai fyysinen todellisuus? Avuksi vastaamiseen voit lukaista tasa-arvolakia.

Olen kyllä tosi surullinen jos sä kohtaat ihmiset tasa-arvolakipykälät kourassa. Ihminen kohdataan omana itsenään.

Mihin sitten tarvitaan itsemäärittelyä ja transhoitoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei koulussa valehdella. Siellä opetaan ihmisen biologiasta ihan juuri noin kuin sanot, biologisia sukupuolia on ihmisellä kaksi. Ehkä jossain yläluokilla voi olla sitten vielä puhetta variaatioista näiden kahden sukupuolen sisällä. Sukupuolivähemmistöjen huomioiminen ja heistä puhuminen koulussa ei sulje pois ihan todenmukaisen tiedon opetusta oppitunneilla.

Joissakin oppikirjoissa kerrotaan synnyttävistä miehistä. Ei ole ideologista ei.

Kerrotaanko muka oikeasti nykyään oppikirjoissa että homo sapiens- uros voi synnyttää? Jos kerrotaan niin siitä ei ole mitään haittaa koska eihän sitä usko kukaan joka on liian vanha uskomaan joulupukkiin.

Vihervassarit: ei missään tapauksessa persuja ja uskiksia kouluihin! Razismi tarttuu heti!

Vihervassari myös: elokapinahommat, muu aktivismi ja setajutut kuuluvat kouluihin!

Ei ne väitä että asenteet tarttuu heti. Negatiiviset ja syrjivät asenteet vaan ei ole sellaisia, joita kukaan haluaa lapsilleen opettaa eikä päästää asiaansa levittämään.

Olisi varmaan aika tehdä uusi kampanja tähän tyyliin:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

%3A%2F%2Fwww.kvtuki57.fi%2F&source_ve_path=Mjg2NjY&feature=emb_logo

Transvastaiset gulagiin! Heti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Voitko hieman tarkentaa mitä tarkoitat? Sanomasi mukaan 99% ihmisistä biologinen sukupuoli vastaa juuri sitä, mitä he tiedostavat sen olevan, joten heidän pitäisi tiedostaa... mitä?

Suurimman osan ihmisistä ei tarvitse vatkata ja julistaa sukupuoli-identiteettiään 24/7 eikä se ole heidän olemassaolonsa kulmakivi. Suurin osa ihmisistä ei ole Helinä-keijuja, joiden olemassaolo on kiinni siitä, että uskovatko muut siihen olemassaoloon. (Tinkerbell effect)

No ei niin. Ei niiden transsukupuolistenkaan, eikä ne niin teekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Kuten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Eli kumpi määrittää, identiteetti vai fyysinen todellisuus? Avuksi vastaamiseen voit lukaista tasa-arvolakia.

Olen kyllä tosi surullinen jos sä kohtaat ihmiset tasa-arvolakipykälät kourassa. Ihminen kohdataan omana itsenään.

Mihin sitten tarvitaan itsemäärittelyä ja transhoitoja?

Kysytkö tosissasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Eli kumpi määrittää, identiteetti vai fyysinen todellisuus? Avuksi vastaamiseen voit lukaista tasa-arvolakia.

Olen kyllä tosi surullinen jos sä kohtaat ihmiset tasa-arvolakipykälät kourassa. Ihminen kohdataan omana itsenään.

Tasa-arvolaki ja translaki pakottavat ja velvoittavat kohtaamaan ihmisen aistihavaintojen vastaisesti. Sitä tarkoittaa ajamanne itsemäärittely. Peniksellistä henkilöä ei voida poistaa naisten tiloista, jos hän on juridisesti nainen. Sitähän te olette halunneet ja sitä sukupuolen moninaisuus tarkoittaa. Sukupuoli on päässä ja henkilökortissa, mutta ei kehossa.

Ei pakota. Tasa-arvolaki ei ole miksikään muuttunut, miten olet osannut elää ihmisten parissa tähän asti? Pukuhuonevankilasi olet itse päässäsi rakentanut ja sukupuoli on edelleen kuten ennenkin sekä biologinen että juridinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Eli kumpi määrittää, identiteetti vai fyysinen todellisuus? Avuksi vastaamiseen voit lukaista tasa-arvolakia.

Olen kyllä tosi surullinen jos sä kohtaat ihmiset tasa-arvolakipykälät kourassa. Ihminen kohdataan omana itsenään.

Tasa-arvolaki ja translaki pakottavat ja velvoittavat kohtaamaan ihmisen aistihavaintojen vastaisesti. Sitä tarkoittaa ajamanne itsemäärittely. Peniksellistä henkilöä ei voida poistaa naisten tiloista, jos hän on juridisesti nainen. Sitähän te olette halunneet ja sitä sukupuolen moninaisuus tarkoittaa. Sukupuoli on päässä ja henkilökortissa, mutta ei kehossa.

Kyllä minun aistini ihan mallikkaasti kertovat, mitä sukupuolta kukakin on... Joskus vaan pitää kuunnella toista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.

Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Voitko hieman tarkentaa mitä tarkoitat? Sanomasi mukaan 99% ihmisistä biologinen sukupuoli vastaa juuri sitä, mitä he tiedostavat sen olevan, joten heidän pitäisi tiedostaa... mitä?

Tiedostavat olevansa sitä juridista sukupuolta kuin biologinen sukupuoli. Itsekin sanot että tiedostavat olevansa ja sit kysyt että mitä tiedostaa 😅

Jo se että sä sanot olevasi nainen tai mies ja toimit sen mukaan yhteiskunnassa, on sitä sun sukupuoli-identiteettiäsi. Se on vakiintunut lapsuudesta lähtien vaikka sä et sitä aktiivisesti ole ajatellut. Kaikille käy niin, suurimmalla osalla se vastaa biologista sukupuolta, osalla sit ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.

Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.

Miten sä kohtaat miehen eri tavalla kuin naisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Voitko hieman tarkentaa mitä tarkoitat? Sanomasi mukaan 99% ihmisistä biologinen sukupuoli vastaa juuri sitä, mitä he tiedostavat sen olevan, joten heidän pitäisi tiedostaa... mitä?

Suurimman osan ihmisistä ei tarvitse vatkata ja julistaa sukupuoli-identiteettiään 24/7 eikä se ole heidän olemassaolonsa kulmakivi. Suurin osa ihmisistä ei ole Helinä-keijuja, joiden olemassaolo on kiinni siitä, että uskovatko muut siihen olemassaoloon. (Tinkerbell effect)

Niin, kun suurimman osan identiteetti otetaan lähtökohtaisesti vakavasti. Kyllä heitäkin ottaisi pannuun jos heidän pitäisi todistella itseään ja olla väittelyn keskiössä, ja aivan varmasti heistä lähtisi paljon ääntä. Johan aitoavioliittolaiset sun muut pauhaavat siitä, kuinka vaikeaa on olla hetero nyky-Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.

Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.

Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.

Höpön pöpön. Ihmiset kohdataan heidän kehollisen todellisuuden perusteella. Sun uniikki sukupuolikokemus ei näy päällepäin, ellet käytä pronominipinssiä. Jos ei ole transitioitunut tai transitio ei ole uskottava, niin kukaan pidä sinua vastakkaisen sukupuolen edustajana, vaikka kuinka polkisit jalkaa ja heiluttelisit uusittuja henkkareita.

Nyt meillä on itsemäärittely, joka mahdollistaa muuta yhteiskuntaa velvoittavan juridisen sukupuolitiedon vaihtamisen ilman diagnoosia tai hoitoja. Mikähän järki siinäkin oli. Juridinen sukupuoli määrittää kaikissa sukupuolitetuissa tiloissa ja tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Eli sun kohtaamista määrittää se sun kokemus toisen sukupuolesta, eikä se, että toinen kohdataan hänenä itsenään? Eli se siitä tasa-arvosta. Sukupuolikokemus (sinun) onkin se määräävä.

Olen eri, mutta... Aiemmat ihmisten väliset kohtaamiset määrittävät sukupuolikokemuksen kontekstia. Siksi on ihan normaalia, että mieheltä näyttävä henkilö kohdataan miehenä ja naiselta näyttävä henkilö naisena. Voin kohdata ihmisen ihmisenä, vaikka hän näyttäisikin toiselta. Jos tästä tulee kohtaamista määräävä asia (öyhöttämistä, pakottamista, cancellointia tms.), niin silloin tasa-arvo on kohtaamisesta kaukana. Enkä voi tällöin edes vaikuttaa asiaan mitenkään.

Eikö ole muka tullut sanomista, jos sä olet kohdellut naiskolleegaasi eritavalla kuin mieskolleegaasi?

🤫 Nämä on tasa-arvon asialla, ei siihen kuvaan sovi se että he kohtaavat naiset alempiarvoisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Haittaa se silloin, jos 0,001 prosentin kokemus pakottaa muut toimimaan aistihavaintojen ja biologisten tosiasioiden vastaisesti.

Kuten?

Kuten penikset naisten ja tyttöjen tiloissa, ryhmissä, kiintiöissä, kilpaurheilussa ja lesbojen vällyjen välissä. Onko hinkumanne itsemäärittely päässyt unohtumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Eli kumpi määrittää, identiteetti vai fyysinen todellisuus? Avuksi vastaamiseen voit lukaista tasa-arvolakia.

Olen kyllä tosi surullinen jos sä kohtaat ihmiset tasa-arvolakipykälät kourassa. Ihminen kohdataan omana itsenään.

Tasa-arvolaki ja translaki pakottavat ja velvoittavat kohtaamaan ihmisen aistihavaintojen vastaisesti. Sitä tarkoittaa ajamanne itsemäärittely. Peniksellistä henkilöä ei voida poistaa naisten tiloista, jos hän on juridisesti nainen. Sitähän te olette halunneet ja sitä sukupuolen moninaisuus tarkoittaa. Sukupuoli on päässä ja henkilökortissa, mutta ei kehossa.

Ei pakota. Tasa-arvolaki ei ole miksikään muuttunut, miten olet osannut elää ihmisten parissa tähän asti? Pukuhuonevankilasi olet itse päässäsi rakentanut ja sukupuoli on edelleen kuten ennenkin sekä biologinen että juridinen.

Juridisella sukupuolella mennään sukupuolitettuihin tiloihin. Vai eivätkö kaikki juridiset naiset olekaan täysiä naisia joka tilanteessa? Silloinhan itsemäärittelyssä ei ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 asia on vähän joskus naurattanut.

Täällä ei ole varmaan kukaan koskaan aloittanut lankoja sateenkaari- tai transaatteen puolesta, mutta ihan joka päivä vastaan.

Kyllä teillä on vaikeaa.

Ihan kuin valtamedia ei olisi jo täynnä transiuden ylistystä. Aloita sinä transpositiiviketju ja siirry sinne laulamaan trans-kumbayaa samanmielisten kanssa? Vältyt turhalta mielenpahoittamiselta ja säästyy Bepantheniakin. Vai tulisiko aika pitkäksi siellä?

Pientä kitkeryyttä havaittavissa. Harmittaako, kun täällä et saa hymistellä samanmielisten kesken?

Kyllä täällä ovat ihan muut anelleet armoa :D

Tietämättömyyden edessä tulee kieltämättä joskus vähän toivoton olo. Mutta onneksi ihmiskunta pienestä taantumuksellisuudesta huolimatta menee myös eteenpäin. Ja tietoisuus lisääntyy. Ja erilaisuuden hyväksyminen. Ja sen tiedostaminen, ettei oma napa ole ainoa napa. Nyt mennään takapakkia, mut ainahan ihmiskunnassa menty aaltoliikettä.

Miten tämä tietämättömyys on ilmennyt? Naisten, lasten ja homoseksuaalien oikeuksien ja turvallisuuden puolustamisena? Biologiaan, evoluutioon ja materiaaliseen todellisuuteen pohjaavana maailmankuvana?

Se, että kysyt moista, on osoitus omasta tietämättömyydestäsi. Tai tiedon kieltämisestä. Oikeuksien ja turvallisuuden puolustaminen tässä kohtaa on bullshittiä, sitä käytät vaan omituisena suojahaarniskana omalle ahdasmielisyydellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Mutta jos vaikka 0.001 % on toisin, mikä se haitta on sen tiedostamisessa? Mitä kamalaa sille 99.99% tapahtuu?

Kamaluudesta en tiedä, mutta ymmärtääkseni aika monia biologisia naisia häiritsee se, että esimerkiksi uimahallin pukuhuoneeseen tulee henkilö, joka näyttää mieheltä. Kyse ei ole siitä, aiheuttaako kyseinen henkilö ongelmia, vaan siitä, miten muut tilanteen kokevat. Jos nainen ei halua olla tuntemattoman miehen katseltavana vähissä vaatteissa ja kokee ahdistavana sen, että samassa tilassa on henkilö, jonka hän kokee mieheksi (riippumatta siitä, mitä sukupuolta mieheltä näyttävä henkilö itse kokee olevansa), hänellä on oikeus omiin kokemuksiinsa ja tuntemuksiinsa, eikä sillä yhdellä mieheltä näyttävällä ole mitään oikeutta vaatia muita kokemaan toisin.

Transsukupuoliset voivat vaatia paljonkin asioita. Monet vaatimuksista ovat ihan kohtuullisia ja jopa itsestäänselvyyksiä (heillä on ihmisarvo, heitä ei saa syrjiä työpaikalla jne), mutta osa vaatimuksista on täysin järjettömiä. Jokaisella ihmisellä on omat toiveensa kumppanin ominaisuuksista parisuhdetta aloitettaessa. Seksuaalinen suuntautuminen määrää, kiinnostavatko miehet, naiset vai kenties molemmat.

Ennen oli sopimusavioliittoja ja pakkoavioliittoja, mutta nykyään sellaisia ei hyväksytä, koska jokaisella on oikeus itse päättää kumppanivalinnastaan. Miksi sitten transaktivistit (ainakin osa) vaatii, että toisen ihmisen pitää olla kiinnostunut kenestä tahansa ja jos ei ole, häntä syytetään syrjinnästä? Käytännössä he vaativat pakotettuja parisuhteita, joissa transaktivisti päättää parisuhteesta, eikä toisella osapuolella ole oikeutta omaan mielipiteeseensä.

Useimmat ihmiset ymmärtävät, että missä tahansa pari- tai seksisuhteessa aivan keskeistä on molemminpuolinen kiinnostus. Jos molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toisistaan,  suhde voi syntyä. Jos kumpikaan ei ole kiinnostunut, suhdetta ei synny. Jos vain toinen on kiinnostunut, suhdetta ei synny, jos toista osapuolta ei pakoteta suostumaan. Nykyään pakottaminen on rikos. Miksi transihmiset olisivat poikkeus? Jos miestä tai naista ei kiinnosta transnainen, sitten ei kiinnosta, eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.

Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.

Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.

Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?

Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.

Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?

En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.

- eri

Ei tästä asiasta valehdella yhtään mitään. Edelleen opetetaan ihan oikein, aiemmin vain ei puhuttu sukupuoli-identiteetista vaan vain biologisesta sukupuolesta ja silti kuule se sukupuoli-identiteetti nuorille vakiintui. Nykynuori vain uskaltaa siitä puhua eikä väitä kuten täällä moni ettei sukupuoli-identiteettis edes omaa.

Jokaisella on omalla tavalla uniikki persoonallisuutensa ja mielenkiinnon kohteet, mutta ei se ole sukupuoli. Kun tarkoitatte sukupuolikokemusta ja sukupuoli-identiteettiä, niin puhukaa niistä niiden oikealla nimellä. Miksi muusu-Laventelin identiteettileikki olisi tärkeämpi kuin gootti-Pekan tai futis-Kaisan? Harrastuksensa kullakin.

Ihan kuule kouluissa puhutaan sukupuoli-identiteetistä. Kauhea mesoaminen asiasta mistä sä et edes tiedä mitään. Huomaa kyllä ettet sä ole tietoinen identiteettisi rakentumisesta, kiva ettei se ole sua estänyt millään tavalla kasvamasta itseksesi. Joillakin niin käy ettei se olekaan ihan suoraviivaista ja hänen tulee tulla kuulluksi.

Ehkäpä sunkaan ei tarvitsisi riehua täällä haukkumassa muita, jos nämä asiat olisi koulussa opetettu.

Miksi subjektiivinen sukupuoli-identiteetti olisi merkittävämpi kuin sukupuoli? Niin merkittävä, että sukupuolten lukumäärästä puhuminen leimataan vihapuheeksi. 99,99 prosentilla sukupuoli-identiteetti vastaa sukupuolta. Ei ole tarpeen myllätä yhteiskunnallista sukupuolikäsitystä promillen takia.

Kukaan ole mylläämässä mitään missään muualla kuin sun asenteissa. Sukupuoli-identiteetti on paljon isompi osa ihmisyyttä kuin ne sukuelimet. Ihan kaikkien on hyvä tiedostaa identiteettinsä, myös niiden 99%, joilla se vastaa biologista sukupuolta.

Miksi muiden pitäisi heittää volttia jonkun identiteetin perusteella? Vaikka miten identifioituisit, niin ei sun kehollinen todellisuus muutu mihinkään. Penis ei ole naisen sukupuolielin. Suurimmalla osalla ei ole kuvailemasi kaltaista koko persoonan määrittävää sukupuoli-identiteettiä. Se on juuri sitä genderideologiaa.

Kuka sulta nyt mitään vaatii? Sukupuoli-identiteetti on ihan kaikilla, sullakin.

Tuleeko ihminen kohdata hänen identiteetti-ilmoituksensa vai kehollisen todellisuuden perusteella? Nyt sitä leikitään tyhmää, kun juuri olette saaneet itsemäärittelyn runnottua läpi.

Ihan samoin kuin ennenkin kuule.

Eli kumpi määrittää, identiteetti vai fyysinen todellisuus? Avuksi vastaamiseen voit lukaista tasa-arvolakia.

Olen kyllä tosi surullinen jos sä kohtaat ihmiset tasa-arvolakipykälät kourassa. Ihminen kohdataan omana itsenään.

Mihin sitten tarvitaan itsemäärittelyä ja transhoitoja?

Kysytkö tosissasi?

Jos sukupuoli kerran asuu sielussa, eikä transius ole sairaus, niin miksi mutiloida, myrkyttää ja amputoida tervettä kehoa?