Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen eteen tehtävä työ/parisuhde vaatii "työtä"
Kertokaahan nyt ikisinkulle mitä ihmettä tällä tarkoitetaan? Siis konkreettisesti, mitä se pitää sisällään?
N32
Kommentit (454)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kehittää itseään ja luonnettaan.
Kommunikaatio ei synny itsestään, iän ja elämäntilanteen mukaan on opiskeltava kommunikoimaan paremmin. Parin vuoden yhdessäolon jälkeen rakastumisvaihe alkaa mennä ohi ja täytyy opetella rakastamaan, se ei yleensä tapahdu itsestään.Miehille on usein vaikea opetella puhumaan tunteista, siihen kaatuu moni parisuhde. Eikä mies voi sitä yksinään opetella, se täytyy kumppanin kanssa tehdä.
Lisäksi tulee kaikki käytännön asiat, seksi myöskin.
Millaiseksi pitää kehittyä? Entä miten ja ennen kaikkea MIKSI luonteeni pitää muuttua? Eikö ihmisen luonne ole aika perustavanlaatuinen osa ihmisen psyykettä, ja sen muutokset yleensä kerro esim traumoista tai mielenterveysongelmista?
Ehkä sillä tarkoitetaan sitä, että siitä itsekkyydestä on päästävä eroon ja opittava elämään parisuhteessa.
Ihan kuten nainen oppii äidiksi, kun saa lapsen. Jos jatkaa sinä samana vanhana itsenään, joka ajattelee aina vaan itseään nämä läheiset parisuhteet eivät tule koskaan toimimaan. Joku tulee aina olemaan onneton.
Jos luonne on kovin itsekeskeinen sitä kuuluu kehittää vähemmän itsekeskeisemmäksi. Jos taas on riippuva, niin ehkä itsenäisemmäksi. Jos taas on ilkeä, niin kehittää sitä ystävällisemmäksi jne. Onhan noita luonteen piirteitä paljonkin, jotka eivät sovi kovin hyvin parisuhteisiin tai ihmissuhteisiin ylipäätään.
Tietenkin meillä kaikilla on mahdollisuus olla se luonne mitä olemme ja tuoda se aina esille. Mutta kun ja jos se luonne on huono, se tuo huonoja asioita mukanaan kaikille. Valitettavasti kaikki luonteenpiirteet eivät ole mukavia tai helppoja ja jos meinaa edes millään tasolla saavuttaa onnellisen parisuhteen niin niistä kaikkien pahimmista luonteenpiirteistä pitäisi kehittyä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.
Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys.
Aivan kauhea ajatus, että puoliso ei koskaan kertoisi tunteistaan ja toiveistaan, vaan yhtäkkiä vain vaihtaisi maisemaa, koska kokisi että on ollut minulle itsestäänselvyys eikä ole saanut minulta aitoa huomiota.
Tuo veisi kyllä todella pitkäksi aikaa luottamuksen suhteisiin.
-eri.
Niin tapahtuu hyvinkin pian, kun alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä ja unohtaa tehdä parisuhteen eteen töitä. Työtä se on sekin, että pitää yllä luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin, jossa voi vapaasti kertoa kaikenlaisista tunteistaan ilman, että toinen juoksee karkuun tai pillastuu.
Siis normaali empaattinen puolison kuunteleminen on mielestäsi työtä? Mitenkäs tuo nukkuminen, muuttuuko sekin työksi, jos samaan sänkyyn tulee puoliso?
Kyllä, koska työ on muutakin kuin rahan ansaitsemista. Jos jätät sen kuuntelemisen tekemättä, huomaat helposti sen merkityksen parisuhdetta ylläpitävänä toimintana eli työnä. Nukkuminen ei käsittääkseni liity mitenkään parisuhteeseen, koska sinkutkin nukkuvat.
Kyllä, sinkutkin nukkuvat. Samoin sinkut kuuntelevat toisia, pyrkivät ymmärtämään läheisiään, halaavat ja harrastavat myös seksiä ilon ja nautinnon vuoksi.
Jos kaikki nämä muut asiat muuttuvat parisuhteessa työksi, niin kyllä samperi se nukkuminenkin on työtä, jos se tapahtuu parisuhteessa toisen vieressä.
Eivät ne miksikään muutu. Työtä se vaatii ystävien, sukulaisten, työkavereiden ja kaikkien muidenkin huomioiminen. Ei se tapahdu automaationa ilman, että aktiivisesti tarvitsee itse tehdä asioita sen eteen.
Sukulaisten huomioiminen käykin työstä, koska se on yksipuolista.
Ja ennen kaikkea: sukulaisiaan ei ole saanut valita. Kuten ei myöskään lapsiaan, työkavereitaan, pomojaan...
Puoliso on itse valittu, ja sillä perusteella hänen kanssaan vietetty aika on harrastusta, ei työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.
Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys.
Aivan kauhea ajatus, että puoliso ei koskaan kertoisi tunteistaan ja toiveistaan, vaan yhtäkkiä vain vaihtaisi maisemaa, koska kokisi että on ollut minulle itsestäänselvyys eikä ole saanut minulta aitoa huomiota.
Tuo veisi kyllä todella pitkäksi aikaa luottamuksen suhteisiin.
-eri.
Juuri tuosta syystä mitään elämässä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Siihen jos sortuu, on isoissa ongelmissa, kun elämä näyttää nurjaa puoltaan ja vie pois sen, minkä luuli olevan ikuista.
Eli mielestäsi tulee elää koko ajan varpaillaan. Ei kiitos tuollaiselle epävarmuudessa elämiselle.
-erin eri
En sanonut mitään varpaillaan elämisestä. Mutta tyly fakta on, että elämässä ei ole sellaista asiaa, joka olisi täysin varmaa. Epävarmuus on väistämätön osa elämää kaikilla sen osa-alueilla. Jos sitä ei tiedosta ja sulkee silmänsä väistämättömältä, on isoissa ongelmissa, kun se epävarmuus näyttäytyy konkretian tasolla. Jos taasen on hyväksynyt sen, että kaikki on epävarmaa ja suhtautuu sen takia kaikkeen arvostaen eikä pidä mitään itsestäänselvyytenä, ei putoa pilvilinnoista, kun jotain ikävää sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.
Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys.
Ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mutta se ei muuta sitä asiaa miksikään, että minulle on äärimmäisen tärkeää voida pitää toista itsestäänselvyytenä. Juuri tuota kyllästymistä kammoan. En todellakaan jaksa aina huomioida toista, mutta haluan tuntea oloni silti turvalliseksi, vaikka olisin huomioimatta pidempäänkin. Välillä nyt vain on aikoja, kun tarvitsee omaa tilaa.
Aika itsekäs ajatus parisuhteesta. Sinun pitää saada tuntea olonsa turvalliseksi, mutta v¨tut siitä, tuntuuko toisesta siltä. Sinä vaadit, että toisen pitää olla kiinnostunut sinusta, vaikka et itse ole valmis huomioimaan toista ja tekemään asioita sen eteen, että kiinnostus pysyy yllä.
P.S. Oma tila ei poissulje toisen huomioimista.
No höh. Etkö tajua, että kumppanini tuntee olonsa turvalliseksi, koska tietää minun ajattelevan näin. Molemmin puolin voimme tuntea olomme turvalliseksi, vaikka emme toista aina huomioisikaan. Se on myös kumppanille vapauttava tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suorita ihmissuhteitani eivätkä ne työltä tunnu :) Mutta kukin tavallaan!
En minäkään suorita. Työtä voi tehdä ihan rennosti suorittamattakin. Ikävää, jos sinulle työ on aina pelkää suorittamista eikä ikinä iloa ja nautintoa. Minulle jopa palkkatyöni on suurelta osin ihan muuta kuin suorittamista. En jaksaisi työssä, jossa pitää vain suorittaa. Ihan samoin kuin en olisi ikinä parisuhteessa, jos se olisi suorittamista. Suorittaminen on eri asia kuin työ. Kuten sitaatissa luki, työ on ihan vain tekemistä.
Eli sulle kaikki tekeminen on työtä. Itse en pidä esim. tässä koneella röhnöttämistä ja palstailua työnä, kuten en myöskään sitä, kun tästä kohta lähden hakemaan juotavaa ja ohimennen silitän kumppaniani. Jos tässä nyt ryhtyisin työntekoon, skarppiutuisin, hoitaisin työtehtävän ja sitten se työnteko olisi ohi.
Kyllä. Kaikki tekeminen on työtä, koska työtä on moni muukin asia kuin vain palkkatyö. Se ohimennen silittäminen on pieni teko kokonaisuudessa nimeltä "teen töitä parisuhteen eteen". Jos et tekisi, jättäisit silittelyt väliin ja pitäisit puolisoa itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle parisuhteen hoitaminen on harrastus, erittäin mieluinen harrastus, vieläpä. Tärkein ja rakkain harrastus.
t. 25 vuotta saman miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.
Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys.
Ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mutta se ei muuta sitä asiaa miksikään, että minulle on äärimmäisen tärkeää voida pitää toista itsestäänselvyytenä. Juuri tuota kyllästymistä kammoan. En todellakaan jaksa aina huomioida toista, mutta haluan tuntea oloni silti turvalliseksi, vaikka olisin huomioimatta pidempäänkin. Välillä nyt vain on aikoja, kun tarvitsee omaa tilaa.
Aika itsekäs ajatus parisuhteesta. Sinun pitää saada tuntea olonsa turvalliseksi, mutta v¨tut siitä, tuntuuko toisesta siltä. Sinä vaadit, että toisen pitää olla kiinnostunut sinusta, vaikka et itse ole valmis huomioimaan toista ja tekemään asioita sen eteen, että kiinnostus pysyy yllä.
P.S. Oma tila ei poissulje toisen huomioimista.
No höh. Etkö tajua, että kumppanini tuntee olonsa turvalliseksi, koska tietää minun ajattelevan näin. Molemmin puolin voimme tuntea olomme turvalliseksi, vaikka emme toista aina huomioisikaan. Se on myös kumppanille vapauttava tunne.
Et sitä voi tietää, mitä kumppanisi tuntee. Sitä ei tiedä kukaan muu kuin hän itse. Parisuhde, jossa ei huomioida toista, ei ole terve parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.
Ehkäpä tässä taekoitettiin sitä, ettei toista saa kohdella itsestäänselvyytenä.
Minä taas tarkoitan, että haluan voida luottaa toiseen, vaikka kohtelisin häntä itsestäänselvyytenä.
Ainahan sitä haluta saa. Mutta käytännössä kukaan ei jaksa pidemmän päälle parisuhdetta, jossa tulee kohdelluksi itsestäänselvyytenä. Kyllä siinä alkaa niin sanotusti vihreämmät niityt kiinnostella.
Älä puhu kaikkien puolesta. Esim. minä jaksan ja kommentoimasi henkilö jaksaa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suorita ihmissuhteitani eivätkä ne työltä tunnu :) Mutta kukin tavallaan!
En minäkään suorita. Työtä voi tehdä ihan rennosti suorittamattakin. Ikävää, jos sinulle työ on aina pelkää suorittamista eikä ikinä iloa ja nautintoa. Minulle jopa palkkatyöni on suurelta osin ihan muuta kuin suorittamista. En jaksaisi työssä, jossa pitää vain suorittaa. Ihan samoin kuin en olisi ikinä parisuhteessa, jos se olisi suorittamista. Suorittaminen on eri asia kuin työ. Kuten sitaatissa luki, työ on ihan vain tekemistä.
Eli sulle kaikki tekeminen on työtä. Itse en pidä esim. tässä koneella röhnöttämistä ja palstailua työnä, kuten en myöskään sitä, kun tästä kohta lähden hakemaan juotavaa ja ohimennen silitän kumppaniani. Jos tässä nyt ryhtyisin työntekoon, skarppiutuisin, hoitaisin työtehtävän ja sitten se työnteko olisi ohi.
Ainakin palkkatyön suhteen tiedetään, että on tärkeää osata rytmittää työ ja vapaa-aika. Tämä ehkäisee uupumusta, samoin kuin työntekijän autonomian kokemus.
Olisi mielenkiintoista tietää, päteekö tämä myös parisuhteisiin. Eli kokevatko ne, jotka kokevat tekevänsä työtä suhteen eteen joka päivä, suhteensa raskaammiksi kuin ne, jotka vain pitävät hauskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.
Ehkäpä tässä taekoitettiin sitä, ettei toista saa kohdella itsestäänselvyytenä.
Minä taas tarkoitan, että haluan voida luottaa toiseen, vaikka kohtelisin häntä itsestäänselvyytenä.
Ainahan sitä haluta saa. Mutta käytännössä kukaan ei jaksa pidemmän päälle parisuhdetta, jossa tulee kohdelluksi itsestäänselvyytenä. Kyllä siinä alkaa niin sanotusti vihreämmät niityt kiinnostella.
Älä puhu kaikkien puolesta. Esim. minä jaksan ja kommentoimasi henkilö jaksaa.
-eri
Täällä nyt voi väittää mitä tahansa, mutta totuus on, että ihmisen perustarpeisiin kuuluu tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ja se ei toteudu, jos toista pitää itsestäänselvyytenä. Toki osa roikkuu parisuhteessa vain parisuhteen takia, koska pelkää olla yksin, mutta se on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.
Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys.
Ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mutta se ei muuta sitä asiaa miksikään, että minulle on äärimmäisen tärkeää voida pitää toista itsestäänselvyytenä. Juuri tuota kyllästymistä kammoan. En todellakaan jaksa aina huomioida toista, mutta haluan tuntea oloni silti turvalliseksi, vaikka olisin huomioimatta pidempäänkin. Välillä nyt vain on aikoja, kun tarvitsee omaa tilaa.
Aika itsekäs ajatus parisuhteesta. Sinun pitää saada tuntea olonsa turvalliseksi, mutta v¨tut siitä, tuntuuko toisesta siltä. Sinä vaadit, että toisen pitää olla kiinnostunut sinusta, vaikka et itse ole valmis huomioimaan toista ja tekemään asioita sen eteen, että kiinnostus pysyy yllä.
P.S. Oma tila ei poissulje toisen huomioimista.
No höh. Etkö tajua, että kumppanini tuntee olonsa turvalliseksi, koska tietää minun ajattelevan näin. Molemmin puolin voimme tuntea olomme turvalliseksi, vaikka emme toista aina huomioisikaan. Se on myös kumppanille vapauttava tunne.
Et sitä voi tietää, mitä kumppanisi tuntee. Sitä ei tiedä kukaan muu kuin hän itse. Parisuhde, jossa ei huomioida toista, ei ole terve parisuhde.
Huomaako kukaan muu yllä loisteliasta argumentaatiovirhettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suorita ihmissuhteitani eivätkä ne työltä tunnu :) Mutta kukin tavallaan!
En minäkään suorita. Työtä voi tehdä ihan rennosti suorittamattakin. Ikävää, jos sinulle työ on aina pelkää suorittamista eikä ikinä iloa ja nautintoa. Minulle jopa palkkatyöni on suurelta osin ihan muuta kuin suorittamista. En jaksaisi työssä, jossa pitää vain suorittaa. Ihan samoin kuin en olisi ikinä parisuhteessa, jos se olisi suorittamista. Suorittaminen on eri asia kuin työ. Kuten sitaatissa luki, työ on ihan vain tekemistä.
Eli sulle kaikki tekeminen on työtä. Itse en pidä esim. tässä koneella röhnöttämistä ja palstailua työnä, kuten en myöskään sitä, kun tästä kohta lähden hakemaan juotavaa ja ohimennen silitän kumppaniani. Jos tässä nyt ryhtyisin työntekoon, skarppiutuisin, hoitaisin työtehtävän ja sitten se työnteko olisi ohi.
Ainakin palkkatyön suhteen tiedetään, että on tärkeää osata rytmittää työ ja vapaa-aika. Tämä ehkäisee uupumusta, samoin kuin työntekijän autonomian kokemus.
Olisi mielenkiintoista tietää, päteekö tämä myös parisuhteisiin. Eli kokevatko ne, jotka kokevat tekevänsä työtä suhteen eteen joka päivä, suhteensa raskaammiksi kuin ne, jotka vain pitävät hauskaa?
Miksi ajattelet, että työnteko ei voi olla hauskanpitoa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Kaikki tekeminen on työtä, koska työtä on moni muukin asia kuin vain palkkatyö. Se ohimennen silittäminen on pieni teko kokonaisuudessa nimeltä "teen töitä parisuhteen eteen". Jos et tekisi, jättäisit silittelyt väliin ja pitäisit puolisoa itsestäänselvyytenä.
OK, voit ajatella, että puolison silittäminen on työtä. Kerrassaan outo näkemys itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.
Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys.
Ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mutta se ei muuta sitä asiaa miksikään, että minulle on äärimmäisen tärkeää voida pitää toista itsestäänselvyytenä. Juuri tuota kyllästymistä kammoan. En todellakaan jaksa aina huomioida toista, mutta haluan tuntea oloni silti turvalliseksi, vaikka olisin huomioimatta pidempäänkin. Välillä nyt vain on aikoja, kun tarvitsee omaa tilaa.
Aika itsekäs ajatus parisuhteesta. Sinun pitää saada tuntea olonsa turvalliseksi, mutta v¨tut siitä, tuntuuko toisesta siltä. Sinä vaadit, että toisen pitää olla kiinnostunut sinusta, vaikka et itse ole valmis huomioimaan toista ja tekemään asioita sen eteen, että kiinnostus pysyy yllä.
P.S. Oma tila ei poissulje toisen huomioimista.
No höh. Etkö tajua, että kumppanini tuntee olonsa turvalliseksi, koska tietää minun ajattelevan näin. Molemmin puolin voimme tuntea olomme turvalliseksi, vaikka emme toista aina huomioisikaan. Se on myös kumppanille vapauttava tunne.
Et sitä voi tietää, mitä kumppanisi tuntee. Sitä ei tiedä kukaan muu kuin hän itse. Parisuhde, jossa ei huomioida toista, ei ole terve parisuhde.
Huomaako kukaan muu yllä loisteliasta argumentaatiovirhettä?
No avaapa loisteliaisuudessasi, mikä virhe siinä on. Pimppi märkänä kuitenkin jo odotat, että pääset tämän oivalluksesi kertomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.
Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys.
Ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mutta se ei muuta sitä asiaa miksikään, että minulle on äärimmäisen tärkeää voida pitää toista itsestäänselvyytenä. Juuri tuota kyllästymistä kammoan. En todellakaan jaksa aina huomioida toista, mutta haluan tuntea oloni silti turvalliseksi, vaikka olisin huomioimatta pidempäänkin. Välillä nyt vain on aikoja, kun tarvitsee omaa tilaa.
Aika itsekäs ajatus parisuhteesta. Sinun pitää saada tuntea olonsa turvalliseksi, mutta v¨tut siitä, tuntuuko toisesta siltä. Sinä vaadit, että toisen pitää olla kiinnostunut sinusta, vaikka et itse ole valmis huomioimaan toista ja tekemään asioita sen eteen, että kiinnostus pysyy yllä.
P.S. Oma tila ei poissulje toisen huomioimista.
No höh. Etkö tajua, että kumppanini tuntee olonsa turvalliseksi, koska tietää minun ajattelevan näin. Molemmin puolin voimme tuntea olomme turvalliseksi, vaikka emme toista aina huomioisikaan. Se on myös kumppanille vapauttava tunne.
Et sitä voi tietää, mitä kumppanisi tuntee. Sitä ei tiedä kukaan muu kuin hän itse. Parisuhde, jossa ei huomioida toista, ei ole terve parisuhde.
Huomioimistahan sekin on, että annetaan toiselle omaa tilaa silloin, kun hän sitä tarvitsee. Pysytään poissa, ei häiritä. Ihanaa on, jos kumpikin tarvitsee sitä omaa tilaa samanaikaisesti.
Mutta jos sinä koet huomioimisena vain aktiivisen läsnäolon, se on sinun kohdallasi niin. Mutta se ei ole niin kaikkien ihmisten kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Kaikki tekeminen on työtä, koska työtä on moni muukin asia kuin vain palkkatyö. Se ohimennen silittäminen on pieni teko kokonaisuudessa nimeltä "teen töitä parisuhteen eteen". Jos et tekisi, jättäisit silittelyt väliin ja pitäisit puolisoa itsestäänselvyytenä.
OK, voit ajatella, että puolison silittäminen on työtä. Kerrassaan outo näkemys itselleni.
Etkö osaa lukea vai etkö vain halua ymmärtää, mitä tarkoittaa "pieni teko kokonaisuudessa"?
"Tulee tehdä työtä parisuhteen eteen" kuulostaa teennäiseltä väkisin vääntämiseltä.
Pitää sisällään, että on mielisteltävä toista ja siedettävä sen jäkätystä tai piereskelyä. Välillä käydään parisuhdekeskusteluja.
Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.
Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys.
Ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mutta se ei muuta sitä asiaa miksikään, että minulle on äärimmäisen tärkeää voida pitää toista itsestäänselvyytenä. Juuri tuota kyllästymistä kammoan. En todellakaan jaksa aina huomioida toista, mutta haluan tuntea oloni silti turvalliseksi, vaikka olisin huomioimatta pidempäänkin. Välillä nyt vain on aikoja, kun tarvitsee omaa tilaa.
Aika itsekäs ajatus parisuhteesta. Sinun pitää saada tuntea olonsa turvalliseksi, mutta v¨tut siitä, tuntuuko toisesta siltä. Sinä vaadit, että toisen pitää olla kiinnostunut sinusta, vaikka et itse ole valmis huomioimaan toista ja tekemään asioita sen eteen, että kiinnostus pysyy yllä.
P.S. Oma tila ei poissulje toisen huomioimista.
No höh. Etkö tajua, että kumppanini tuntee olonsa turvalliseksi, koska tietää minun ajattelevan näin. Molemmin puolin voimme tuntea olomme turvalliseksi, vaikka emme toista aina huomioisikaan. Se on myös kumppanille vapauttava tunne.
Et sitä voi tietää, mitä kumppanisi tuntee. Sitä ei tiedä kukaan muu kuin hän itse. Parisuhde, jossa ei huomioida toista, ei ole terve parisuhde.
Huomioimistahan sekin on, että annetaan toiselle omaa tilaa silloin, kun hän sitä tarvitsee. Pysytään poissa, ei häiritä. Ihanaa on, jos kumpikin tarvitsee sitä omaa tilaa samanaikaisesti.
Mutta jos sinä koet huomioimisena vain aktiivisen läsnäolon, se on sinun kohdallasi niin. Mutta se ei ole niin kaikkien ihmisten kohdalla.
Äläpä tee oletuksia toisten kokemuksista. En ole puhunut mitään aktiivisesta läsnäolosta.
P.S. Tilan antaminenkin on aktiivista toimitaan eli työtä
Vierailija kirjoitti:
"Tulee tehdä työtä parisuhteen eteen" kuulostaa teennäiseltä väkisin vääntämiseltä.
Pitää sisällään, että on mielisteltävä toista ja siedettävä sen jäkätystä tai piereskelyä. Välillä käydään parisuhdekeskusteluja.Ei kiitos.
Onnea sinkkuelämään! Ei nimittäin onnistu parisuhde, jos ei ole valmis sietämään piereskelyä tai käymään keskusteluja.
Eli sulle kaikki tekeminen on työtä. Itse en pidä esim. tässä koneella röhnöttämistä ja palstailua työnä, kuten en myöskään sitä, kun tästä kohta lähden hakemaan juotavaa ja ohimennen silitän kumppaniani. Jos tässä nyt ryhtyisin työntekoon, skarppiutuisin, hoitaisin työtehtävän ja sitten se työnteko olisi ohi.