Parisuhteen eteen tehtävä työ/parisuhde vaatii "työtä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.

Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.

-eri myös.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne. 

Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?

Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis. 

Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?

Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee. 

Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.

Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä. 

Ne päivittäiset teot eivät kaikille ole työtä, vaan ihan vain normaalia kanssakäymistä.

Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa

Eli normaali kanssakäyminenkin on työtä, koska se on tehtävän suorittamiseen (ihmissuhteen ylläpitäminen) tähtäävää pitkäjänteistä (kestää parhaassa tapauksessa vuosia), aktiivista (mitään ei voi tehdä olematta aktiivinen) ja tavoitteellista (tavoitteena ihmissuhteen kestäminen) toimintaa. 

Hyviin tapoihin ei kuulu lainauksen esittäminen ilman lähdettä ja poikki katkaistuna.

Mutta minäpä autan sinua. Lähteesi oli Wikipedia, ja virkkeen loppuosa kuuluu: joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen.

Oi miten romanttista!

Arvaa mitä? Parisuhde ei ole pelkkää romantiikkaa, vaan siihen liittyy hyvinkin paljon myös aineellisten tarpeiden tyydyttämistä. Lähtien siitä, että toinen puoliso käy kaupassa ostamassa ruokaa ja kokkaa siitä molemmille. 

Kokkaaminen ei ole mitenkään välttämätöntä parisuhteelle. On paljon parisuhteessa olevia ihmisiä, jotka eivät koskaan kokkaa toisilleen, eikä se kerro heidän suhteensa laadusta mitään.

Aika monella ihmisellä tuntuu olevan varsin konservatiivinen näkemys siitä, mitä kaikkea parisuhteeseen kuuluu, ja sitten kun elämäntapa onkin yllättäen varsin työläs, ajatellaan että kyseessä on parisuhteen eteen tehtävä työ, vaikka kyseessä ovat elämänvalinnat.

Näytätkö missä kohtaa sanoin, että kokkaaminen on välttämätöntä? Vai haluatko tahallasi ymmärtää kaiken väärin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.

Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.

-eri myös.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne. 

Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?

Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis. 

Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?

Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee. 

Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.

Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä. 

Ne päivittäiset teot eivät kaikille ole työtä, vaan ihan vain normaalia kanssakäymistä.

Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa

Eli normaali kanssakäyminenkin on työtä, koska se on tehtävän suorittamiseen (ihmissuhteen ylläpitäminen) tähtäävää pitkäjänteistä (kestää parhaassa tapauksessa vuosia), aktiivista (mitään ei voi tehdä olematta aktiivinen) ja tavoitteellista (tavoitteena ihmissuhteen kestäminen) toimintaa. 

Hyviin tapoihin ei kuulu lainauksen esittäminen ilman lähdettä ja poikki katkaistuna.

Mutta minäpä autan sinua. Lähteesi oli Wikipedia, ja virkkeen loppuosa kuuluu: joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen.

Oi miten romanttista!

Sinä et siis ikinä tee mitään, mikä tyydyttäisi puolisosi aineellisia tarpeita. Teillä eletään pyhällä hengellä ja asutaan aineettomasti. Kiinnostavaa. 

Wikipediastako tuon tiedon löysit?

Oletko kännissä vai aineissa vai miksi et muista mitä kirjoitit muutama minuutti sitten? 

Ehkä sitten olen kännissä, mutta millään en muista, että olisin kirjoittanut eläväni pyhällä hengellä ja asuvani aineettomasti. Haluaisitko kertoa sen viestin numeron, jossa näin väitän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys. 

Ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mutta se ei muuta sitä asiaa miksikään, että minulle on äärimmäisen tärkeää voida pitää toista itsestäänselvyytenä. Juuri tuota kyllästymistä kammoan. En todellakaan jaksa aina huomioida toista, mutta haluan tuntea oloni silti turvalliseksi, vaikka olisin huomioimatta pidempäänkin. Välillä nyt vain on aikoja, kun tarvitsee omaa tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

"Pitää" olla kiinnostunut toisesta... Luulisi tulevan luonnostaan, kun on yhteen halunnut.

Niinhän sitä luulisi... itse olen kaksi vuotta kestäneessä suhteessa, jossa miestä ei kiinnosta tavata kuin kerran viikossa. Alussa oli toisin.

Joo, tiedän, jss ja niin edelleen.

Mut ihmettelen, miksi olla parisuhteessa jos toinen ei kiinnosta.

Provojonnet eivät taaskaan tajua, että parisuhteita on hyvin monenlaisia. Jos minulle esimerkiksi miehen paitojen silittäminen on työtä parisuhteen eteen, ei se tarkoita, että kaikille pitää olla. 

Ehkä oikeampi termi olisi tälle "työlle" olisi sanonta, että "haluaa nähdä vaivaa" suhteen eteen tai "haluaa panostaa" suhteesen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Voi kuule, tuollaisia miehiä on paljonkin. Ei niitä kiinnosta kuin omat harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.

Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.

-eri myös.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne. 

Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?

Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis. 

Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?

Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee. 

Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.

Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä. 

Ne päivittäiset teot eivät kaikille ole työtä, vaan ihan vain normaalia kanssakäymistä.

Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa

Eli normaali kanssakäyminenkin on työtä, koska se on tehtävän suorittamiseen (ihmissuhteen ylläpitäminen) tähtäävää pitkäjänteistä (kestää parhaassa tapauksessa vuosia), aktiivista (mitään ei voi tehdä olematta aktiivinen) ja tavoitteellista (tavoitteena ihmissuhteen kestäminen) toimintaa. 

Hyviin tapoihin ei kuulu lainauksen esittäminen ilman lähdettä ja poikki katkaistuna.

Mutta minäpä autan sinua. Lähteesi oli Wikipedia, ja virkkeen loppuosa kuuluu: joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen.

Oi miten romanttista!

Arvaa mitä? Parisuhde ei ole pelkkää romantiikkaa, vaan siihen liittyy hyvinkin paljon myös aineellisten tarpeiden tyydyttämistä. Lähtien siitä, että toinen puoliso käy kaupassa ostamassa ruokaa ja kokkaa siitä molemmille. 

Kokkaaminen ei ole mitenkään välttämätöntä parisuhteelle. On paljon parisuhteessa olevia ihmisiä, jotka eivät koskaan kokkaa toisilleen, eikä se kerro heidän suhteensa laadusta mitään.

Aika monella ihmisellä tuntuu olevan varsin konservatiivinen näkemys siitä, mitä kaikkea parisuhteeseen kuuluu, ja sitten kun elämäntapa onkin yllättäen varsin työläs, ajatellaan että kyseessä on parisuhteen eteen tehtävä työ, vaikka kyseessä ovat elämänvalinnat.

Näytätkö missä kohtaa sanoin, että kokkaaminen on välttämätöntä? Vai haluatko tahallasi ymmärtää kaiken väärin? 

Tämä ehkä menee pikkuisen ad hominemin puolelle, mutta hiljalleen alkaa avautua, että tosiaan parisuhdekin voi eräiden keskuudessa olla melkoista työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

"Pitää" olla kiinnostunut toisesta... Luulisi tulevan luonnostaan, kun on yhteen halunnut.

Niinhän sitä luulisi... itse olen kaksi vuotta kestäneessä suhteessa, jossa miestä ei kiinnosta tavata kuin kerran viikossa. Alussa oli toisin.

Joo, tiedän, jss ja niin edelleen.

Mut ihmettelen, miksi olla parisuhteessa jos toinen ei kiinnosta.

Ihmettele ennemmin, miksi olet parisuhteessa ihmisen kanssa, jota et enää kiinnosta. Omaan toimintaasi voit vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys. 

Ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mutta se ei muuta sitä asiaa miksikään, että minulle on äärimmäisen tärkeää voida pitää toista itsestäänselvyytenä. Juuri tuota kyllästymistä kammoan. En todellakaan jaksa aina huomioida toista, mutta haluan tuntea oloni silti turvalliseksi, vaikka olisin huomioimatta pidempäänkin. Välillä nyt vain on aikoja, kun tarvitsee omaa tilaa.

Aika itsekäs ajatus parisuhteesta. Sinun pitää saada tuntea olonsa turvalliseksi, mutta v¨tut siitä, tuntuuko toisesta siltä. Sinä vaadit, että toisen pitää olla kiinnostunut sinusta, vaikka et itse ole valmis huomioimaan toista ja tekemään asioita sen eteen, että kiinnostus pysyy yllä. 

P.S. Oma tila ei poissulje toisen huomioimista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys. 

Aivan kauhea ajatus, että puoliso ei koskaan kertoisi tunteistaan ja toiveistaan, vaan yhtäkkiä vain vaihtaisi maisemaa, koska kokisi että on ollut minulle itsestäänselvyys eikä ole saanut minulta aitoa huomiota.

Tuo veisi kyllä todella pitkäksi aikaa luottamuksen suhteisiin.

-eri.

Niin tapahtuu hyvinkin pian, kun alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä ja unohtaa tehdä parisuhteen eteen töitä. Työtä se on sekin, että pitää yllä luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin, jossa voi vapaasti kertoa kaikenlaisista tunteistaan ilman, että toinen juoksee karkuun tai pillastuu. 

Siis normaali empaattinen puolison kuunteleminen on mielestäsi työtä? Mitenkäs tuo nukkuminen, muuttuuko sekin työksi, jos samaan sänkyyn tulee puoliso?

Kyllä, koska työ on muutakin kuin rahan ansaitsemista. Jos jätät sen kuuntelemisen tekemättä, huomaat helposti sen merkityksen parisuhdetta ylläpitävänä toimintana eli työnä. Nukkuminen ei käsittääkseni liity mitenkään parisuhteeseen, koska sinkutkin nukkuvat. 

Kyllä, sinkutkin nukkuvat. Samoin sinkut kuuntelevat toisia, pyrkivät ymmärtämään läheisiään, halaavat ja harrastavat myös seksiä ilon ja nautinnon vuoksi.

Jos kaikki nämä muut asiat muuttuvat parisuhteessa työksi, niin kyllä samperi se nukkuminenkin on työtä, jos se tapahtuu parisuhteessa toisen vieressä.

Eivät ne miksikään muutu. Työtä se vaatii ystävien, sukulaisten, työkavereiden ja kaikkien muidenkin huomioiminen. Ei se tapahdu automaationa ilman, että aktiivisesti tarvitsee itse tehdä asioita sen eteen. 

Sukulaisten huomioiminen käykin työstä, koska se on yksipuolista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Ehkäpä tässä taekoitettiin sitä, ettei toista saa kohdella itsestäänselvyytenä.

Minä taas tarkoitan, että haluan voida luottaa toiseen, vaikka kohtelisin häntä itsestäänselvyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Voi kuule, tuollaisia miehiä on paljonkin. Ei niitä kiinnosta kuin omat harrastukset.

Ei sellaisten miesten kanssa ole pakko olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.

Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.

-eri myös.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne. 

Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?

Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis. 

Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?

Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee. 

Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.

Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä. 

Ne päivittäiset teot eivät kaikille ole työtä, vaan ihan vain normaalia kanssakäymistä.

Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa

Eli normaali kanssakäyminenkin on työtä, koska se on tehtävän suorittamiseen (ihmissuhteen ylläpitäminen) tähtäävää pitkäjänteistä (kestää parhaassa tapauksessa vuosia), aktiivista (mitään ei voi tehdä olematta aktiivinen) ja tavoitteellista (tavoitteena ihmissuhteen kestäminen) toimintaa. 

Hyviin tapoihin ei kuulu lainauksen esittäminen ilman lähdettä ja poikki katkaistuna.

Mutta minäpä autan sinua. Lähteesi oli Wikipedia, ja virkkeen loppuosa kuuluu: joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen.

Oi miten romanttista!

Arvaa mitä? Parisuhde ei ole pelkkää romantiikkaa, vaan siihen liittyy hyvinkin paljon myös aineellisten tarpeiden tyydyttämistä. Lähtien siitä, että toinen puoliso käy kaupassa ostamassa ruokaa ja kokkaa siitä molemmille. 

Kokkaaminen ei ole mitenkään välttämätöntä parisuhteelle. On paljon parisuhteessa olevia ihmisiä, jotka eivät koskaan kokkaa toisilleen, eikä se kerro heidän suhteensa laadusta mitään.

Aika monella ihmisellä tuntuu olevan varsin konservatiivinen näkemys siitä, mitä kaikkea parisuhteeseen kuuluu, ja sitten kun elämäntapa onkin yllättäen varsin työläs, ajatellaan että kyseessä on parisuhteen eteen tehtävä työ, vaikka kyseessä ovat elämänvalinnat.

Näytätkö missä kohtaa sanoin, että kokkaaminen on välttämätöntä? Vai haluatko tahallasi ymmärtää kaiken väärin? 

Tämä ehkä menee pikkuisen ad hominemin puolelle, mutta hiljalleen alkaa avautua, että tosiaan parisuhdekin voi eräiden keskuudessa olla melkoista työtä.

Työstä tosiaan käy vääntää aspergereille ratakiskosta, että työ ei ole mitään hiki hatussa raatamista, vaan pienet arjen teotkin kuuluvat parisuhdetta ylläpitävään työhön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys. 

Aivan kauhea ajatus, että puoliso ei koskaan kertoisi tunteistaan ja toiveistaan, vaan yhtäkkiä vain vaihtaisi maisemaa, koska kokisi että on ollut minulle itsestäänselvyys eikä ole saanut minulta aitoa huomiota.

Tuo veisi kyllä todella pitkäksi aikaa luottamuksen suhteisiin.

-eri.

Juuri tuosta syystä mitään elämässä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Siihen jos sortuu, on isoissa ongelmissa, kun elämä näyttää nurjaa puoltaan ja vie pois sen, minkä luuli olevan ikuista. 

Eli mielestäsi tulee elää koko ajan varpaillaan. Ei kiitos tuollaiselle epävarmuudessa elämiselle.

-erin eri

Vierailija kirjoitti:

Provojonnet eivät taaskaan tajua, että parisuhteita on hyvin monenlaisia. Jos minulle esimerkiksi miehen paitojen silittäminen on työtä parisuhteen eteen, ei se tarkoita, että kaikille pitää olla. 

Minä kyllä katsoisin silittämisen kotityöksi. Parisuhteeseemme silittämisellä ei ole minkäänlaista yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Ehkäpä tässä taekoitettiin sitä, ettei toista saa kohdella itsestäänselvyytenä.

Minä taas tarkoitan, että haluan voida luottaa toiseen, vaikka kohtelisin häntä itsestäänselvyytenä.

Ainahan sitä haluta saa. Mutta käytännössä kukaan ei jaksa pidemmän päälle parisuhdetta, jossa tulee kohdelluksi itsestäänselvyytenä. Kyllä siinä alkaa niin sanotusti vihreämmät niityt kiinnostella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minä takia sen pitää olla työtä? Yleensä mennään yhteen toisen kanssa, jonka kanssa asiat toimii ja on kemiaa eikä sen pitäisi olla mikään työleiri. 

Yksisarvismaassa kemiat pysyvät yllä pyhällä hengellä. Täällä reaalimaailmassa on sellainen kuin arki, joka vaatii monessakin mielessä paljonkin työtä. Mutta työnhän ei tarvitse olla mikään negatiivinen asia, vaan työstä voi jopa nauttia. 

Ilmeisesti kaikki eivät löydä tietään sinne yksisarvismaahan.

Täällä meidän yksisarvismaassamme kemiaa on välillä enemmän, toisinaan vähemmän, mutta jos sitä yrittää pakolla saada voimakkaammaksi, se katoaa kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provojonnet eivät taaskaan tajua, että parisuhteita on hyvin monenlaisia. Jos minulle esimerkiksi miehen paitojen silittäminen on työtä parisuhteen eteen, ei se tarkoita, että kaikille pitää olla. 

Minä kyllä katsoisin silittämisen kotityöksi. Parisuhteeseemme silittämisellä ei ole minkäänlaista yhteyttä.

Sinä saat katsoa. Mutta sinun pitää hahmottaa, että kaikki eivät katso asioita samalla tavalla kuin sinä. Minulle paitojen silittäminen on kotityön lisäksi myös tapa helpottaa miehen elämää. Hän inhoaa silittämistä ja minulle se on miellyttävä työ. Tekemällä sen hänen puolestaan, edistän samalla hänen hyvinvointiaan. Tämä nyt yksi pikkuasia, jolla pitkällä tähtäimellä on isoja vaikutuksia parisuhteen hyvinvoinnille. Vähentää muun muassa konflikteja, kun ei tarvitse tapella siitä, että jokainen silittää omat vaatteensa tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis minä takia sen pitää olla työtä? Yleensä mennään yhteen toisen kanssa, jonka kanssa asiat toimii ja on kemiaa eikä sen pitäisi olla mikään työleiri. 

Yksisarvismaassa kemiat pysyvät yllä pyhällä hengellä. Täällä reaalimaailmassa on sellainen kuin arki, joka vaatii monessakin mielessä paljonkin työtä. Mutta työnhän ei tarvitse olla mikään negatiivinen asia, vaan työstä voi jopa nauttia. 

Ilmeisesti kaikki eivät löydä tietään sinne yksisarvismaahan.

Täällä meidän yksisarvismaassamme kemiaa on välillä enemmän, toisinaan vähemmän, mutta jos sitä yrittää pakolla saada voimakkaammaksi, se katoaa kokonaan.

Kukaan ei ole puhunut mitään pakosta. Ihmeellinen tarve ymmärtää kaikki päin persettä. Tai sitten et vain oikeasti ymmärrä lukemaasi.