Parisuhteen eteen tehtävä työ/parisuhde vaatii "työtä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys. 

Ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mutta se ei muuta sitä asiaa miksikään, että minulle on äärimmäisen tärkeää voida pitää toista itsestäänselvyytenä. Juuri tuota kyllästymistä kammoan. En todellakaan jaksa aina huomioida toista, mutta haluan tuntea oloni silti turvalliseksi, vaikka olisin huomioimatta pidempäänkin. Välillä nyt vain on aikoja, kun tarvitsee omaa tilaa.

Aika itsekäs ajatus parisuhteesta. Sinun pitää saada tuntea olonsa turvalliseksi, mutta v¨tut siitä, tuntuuko toisesta siltä. Sinä vaadit, että toisen pitää olla kiinnostunut sinusta, vaikka et itse ole valmis huomioimaan toista ja tekemään asioita sen eteen, että kiinnostus pysyy yllä. 

P.S. Oma tila ei poissulje toisen huomioimista. 

Minusta itsestäänselvyys on ehkä väärä sana kuvaamaan asiaa. Ehkä oletusarvo sanana on parempi?

Voi olettaa, että toinen pysyy siinä, vaikka aina ei kykene täydellisen puolison muottiin. Ettei aina tarvitse miettiä, onko tehnyt tarpeeksi ja oikein ettei toinen vaan heti ota ja lähde. On hetkiä kun ei jaksa puhua ja hetkiä kun haluaa vain puhua. On hetkiä kun haluaa olla kainalossa ja hetkiä, kun haluaa istua yksin saunassa. Se on raskasta kun aina joutuisi miettimään ennen omia tekemisiä, onko toinen vielä paikalla, jos joskus toteuttaa itseään itsekkäästi.

En ole koskaan ajatellut tekeväni töitä parisuhteen eteen vaan yhdessä olo on ollut ihan luonnollista muutenkin ilman mitään erityistä työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kaikki tekeminen on työtä, koska työtä on moni muukin asia kuin vain palkkatyö. Se ohimennen silittäminen on pieni teko kokonaisuudessa nimeltä "teen töitä parisuhteen eteen". Jos et tekisi, jättäisit silittelyt väliin ja pitäisit puolisoa itsestäänselvyytenä. 

OK, voit ajatella, että puolison silittäminen on työtä. Kerrassaan outo näkemys itselleni.

Etkö osaa lukea vai etkö vain halua ymmärtää, mitä tarkoittaa "pieni teko kokonaisuudessa"? 

Mulle kokonaisuudessa kumppanini huomioiminen ei ole työtä :)

Vierailija kirjoitti:

Minulle parisuhteen hoitaminen on harrastus, erittäin mieluinen harrastus, vieläpä. Tärkein ja rakkain harrastus.

t. 25 vuotta saman miehen kanssa.

Minulle se on samanlainen harrastus kuin vapaaehtoistyö. Vaatii totta kai panostamista, mutta antaa enemmän kuin ottaa. Siksi sitä jaksaa ilman palkkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Ehkäpä tässä taekoitettiin sitä, ettei toista saa kohdella itsestäänselvyytenä.

Minä taas tarkoitan, että haluan voida luottaa toiseen, vaikka kohtelisin häntä itsestäänselvyytenä.

Ainahan sitä haluta saa. Mutta käytännössä kukaan ei jaksa pidemmän päälle parisuhdetta, jossa tulee kohdelluksi itsestäänselvyytenä. Kyllä siinä alkaa niin sanotusti vihreämmät niityt kiinnostella. 

Älä puhu kaikkien puolesta. Esim. minä jaksan ja kommentoimasi henkilö jaksaa.

-eri

Täällä nyt voi väittää mitä tahansa, mutta totuus on, että ihmisen perustarpeisiin kuuluu tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ja se ei toteudu, jos toista pitää itsestäänselvyytenä. Toki osa roikkuu parisuhteessa vain parisuhteen takia, koska pelkää olla yksin, mutta se on eri asia. 

Olen eri minäkin, mutta väistämättä tuosta kuvauksesta tulivat mieleen masentuneiden ihmisten parisuhteet. Masentunut ei jaksa tehdä töitä parisuhteen eteen. Jos masentuneen kumppani siitä huolimatta roikkuu parisuhteessa, johtuuko se tosiaan siitä, että hän pelkää olla yksin?

Vai olisiko sittenkin olemassa sellainen ihme kuin rakkaus ihmistä itseään kohtaan, rakkaus joka ei ole vaihtokauppaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kaikki tekeminen on työtä, koska työtä on moni muukin asia kuin vain palkkatyö. Se ohimennen silittäminen on pieni teko kokonaisuudessa nimeltä "teen töitä parisuhteen eteen". Jos et tekisi, jättäisit silittelyt väliin ja pitäisit puolisoa itsestäänselvyytenä. 

OK, voit ajatella, että puolison silittäminen on työtä. Kerrassaan outo näkemys itselleni.

Etkö osaa lukea vai etkö vain halua ymmärtää, mitä tarkoittaa "pieni teko kokonaisuudessa"? 

Mulle kokonaisuudessa kumppanini huomioiminen ei ole työtä :)

Eli et halua ymmärtää. Niin arvelinkin. Sekin kun on sinulle täysin epäselvää, mitä työ kaikkinensa kattaa. 

Työ parisuhteen eteen ei tarkoita käytännössä yhtään mitään. Ei parisuhde vaadi mitään työtä, jos vaatii, ei se ole enää parisuhde vaan työsuhde. Parisuhde vaatii vain vain pitkää pinnaa ja halua olla yhdessä, ei muuta. Jos toinen näistä puuttuu, ei ole kyse enää parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kaikki tekeminen on työtä, koska työtä on moni muukin asia kuin vain palkkatyö. Se ohimennen silittäminen on pieni teko kokonaisuudessa nimeltä "teen töitä parisuhteen eteen". Jos et tekisi, jättäisit silittelyt väliin ja pitäisit puolisoa itsestäänselvyytenä. 

OK, voit ajatella, että puolison silittäminen on työtä. Kerrassaan outo näkemys itselleni.

Etkö osaa lukea vai etkö vain halua ymmärtää, mitä tarkoittaa "pieni teko kokonaisuudessa"? 

Mulle kokonaisuudessa kumppanini huomioiminen ei ole työtä :)

Eli et halua ymmärtää. Niin arvelinkin. Sekin kun on sinulle täysin epäselvää, mitä työ kaikkinensa kattaa. 

Tai sinä pidät työnä sellaista, mitä minä en pidä työnä. Ja se on ihan OK, ei tarvitse tästä sen enempää jankuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Ehkäpä tässä taekoitettiin sitä, ettei toista saa kohdella itsestäänselvyytenä.

Minä taas tarkoitan, että haluan voida luottaa toiseen, vaikka kohtelisin häntä itsestäänselvyytenä.

Ainahan sitä haluta saa. Mutta käytännössä kukaan ei jaksa pidemmän päälle parisuhdetta, jossa tulee kohdelluksi itsestäänselvyytenä. Kyllä siinä alkaa niin sanotusti vihreämmät niityt kiinnostella. 

Älä puhu kaikkien puolesta. Esim. minä jaksan ja kommentoimasi henkilö jaksaa.

-eri

Täällä nyt voi väittää mitä tahansa, mutta totuus on, että ihmisen perustarpeisiin kuuluu tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ja se ei toteudu, jos toista pitää itsestäänselvyytenä. Toki osa roikkuu parisuhteessa vain parisuhteen takia, koska pelkää olla yksin, mutta se on eri asia. 

Olen eri minäkin, mutta väistämättä tuosta kuvauksesta tulivat mieleen masentuneiden ihmisten parisuhteet. Masentunut ei jaksa tehdä töitä parisuhteen eteen. Jos masentuneen kumppani siitä huolimatta roikkuu parisuhteessa, johtuuko se tosiaan siitä, että hän pelkää olla yksin?

Vai olisiko sittenkin olemassa sellainen ihme kuin rakkaus ihmistä itseään kohtaan, rakkaus joka ei ole vaihtokauppaa?

Onko rakkaus sinulle sitä, että antaa toisen kohdella itseä miten sattuu ja laittaa omat tarpeensa jäihin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kaikki tekeminen on työtä, koska työtä on moni muukin asia kuin vain palkkatyö. Se ohimennen silittäminen on pieni teko kokonaisuudessa nimeltä "teen töitä parisuhteen eteen". Jos et tekisi, jättäisit silittelyt väliin ja pitäisit puolisoa itsestäänselvyytenä. 

OK, voit ajatella, että puolison silittäminen on työtä. Kerrassaan outo näkemys itselleni.

Etkö osaa lukea vai etkö vain halua ymmärtää, mitä tarkoittaa "pieni teko kokonaisuudessa"? 

Mulle kokonaisuudessa kumppanini huomioiminen ei ole työtä :)

Eli et halua ymmärtää. Niin arvelinkin. Sekin kun on sinulle täysin epäselvää, mitä työ kaikkinensa kattaa. 

Olen täysin samaa mieltä tuon edellisen kirjoittajan kanssa, ettei kumppanin huomioiminen ole mitään työtä vaan mukavaa yhdessä oloa, josta työ tosi kaukana. 

Eri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

"Pitää" olla kiinnostunut toisesta... Luulisi tulevan luonnostaan, kun on yhteen halunnut.

Niinhän sitä luulisi... itse olen kaksi vuotta kestäneessä suhteessa, jossa miestä ei kiinnosta tavata kuin kerran viikossa. Alussa oli toisin.

Joo, tiedän, jss ja niin edelleen.

Mut ihmettelen, miksi olla parisuhteessa jos toinen ei kiinnosta.

Maksuton pano ja kulissit. Lopeta hyvä ihminen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle parisuhteen hoitaminen on harrastus, erittäin mieluinen harrastus, vieläpä. Tärkein ja rakkain harrastus.

t. 25 vuotta saman miehen kanssa.

Minulle se on samanlainen harrastus kuin vapaaehtoistyö. Vaatii totta kai panostamista, mutta antaa enemmän kuin ottaa. Siksi sitä jaksaa ilman palkkaa. 

Selvä, sä voit pitää parisuhdettasi yhtä kivana kuin vapaaehtoistyötä ja laskeskella, antaako se enemmän kuin ottaa.

Mä olen hulluna mieheeni 17 vuoden jälkeenkin. Kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys. 

Ymmärrän kyllä mitä yrität sanoa, mutta se ei muuta sitä asiaa miksikään, että minulle on äärimmäisen tärkeää voida pitää toista itsestäänselvyytenä. Juuri tuota kyllästymistä kammoan. En todellakaan jaksa aina huomioida toista, mutta haluan tuntea oloni silti turvalliseksi, vaikka olisin huomioimatta pidempäänkin. Välillä nyt vain on aikoja, kun tarvitsee omaa tilaa.

Aika itsekäs ajatus parisuhteesta. Sinun pitää saada tuntea olonsa turvalliseksi, mutta v¨tut siitä, tuntuuko toisesta siltä. Sinä vaadit, että toisen pitää olla kiinnostunut sinusta, vaikka et itse ole valmis huomioimaan toista ja tekemään asioita sen eteen, että kiinnostus pysyy yllä. 

P.S. Oma tila ei poissulje toisen huomioimista. 

Minusta itsestäänselvyys on ehkä väärä sana kuvaamaan asiaa. Ehkä oletusarvo sanana on parempi?

Voi olettaa, että toinen pysyy siinä, vaikka aina ei kykene täydellisen puolison muottiin. Ettei aina tarvitse miettiä, onko tehnyt tarpeeksi ja oikein ettei toinen vaan heti ota ja lähde. On hetkiä kun ei jaksa puhua ja hetkiä kun haluaa vain puhua. On hetkiä kun haluaa olla kainalossa ja hetkiä, kun haluaa istua yksin saunassa. Se on raskasta kun aina joutuisi miettimään ennen omia tekemisiä, onko toinen vielä paikalla, jos joskus toteuttaa itseään itsekkäästi.

Ei kukaan ole vaatinut, että pitää jatkuvasti miettiä tuollaisia. Keksit omiasi. 

Vierailija kirjoitti:

Naisen tarvitsee olla nalkuttamatta ja miehen lopettaa pahin sikailu.

No tässäpä näkyy taas että miehen pitäisi lopettaa PAHIN sikailu, mutta naisen tulisi kokonaan lopettaa nalkuttaminen. Pojat on poikia, vai?

En kyllä haluaisi olla parisuhteessa, jossa pitäisi erityisesti tehdä töitä sen onnistumiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle parisuhteen hoitaminen on harrastus, erittäin mieluinen harrastus, vieläpä. Tärkein ja rakkain harrastus.

t. 25 vuotta saman miehen kanssa.

Minulle se on samanlainen harrastus kuin vapaaehtoistyö. Vaatii totta kai panostamista, mutta antaa enemmän kuin ottaa. Siksi sitä jaksaa ilman palkkaa. 

Selvä, sä voit pitää parisuhdettasi yhtä kivana kuin vapaaehtoistyötä ja laskeskella, antaako se enemmän kuin ottaa.

Mä olen hulluna mieheeni 17 vuoden jälkeenkin. Kukin tavallaan.

Mitä oikein horiset? En ole missään kohtaa puhunut mitään laskeskelemisesta. Minulla on sellainen asia kuin tunteet ja niiden avulla pystyn laskematta havaitsemaan, milloin joku asia antaa enemmän kuin ottaa ja päinvastoin. Siksi esimerkiksi erosin exästä, koska se suhde otti enemmän kuin antoi. Surullista, että sinulle maailma on niin mustavalkoinen, ettet pysty ajattelemaan, että "hulluna oleminen" ei ole ainut tapa ilmaista, että parisuhteessa on hyvä olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Ehkäpä tässä taekoitettiin sitä, ettei toista saa kohdella itsestäänselvyytenä.

Minä taas tarkoitan, että haluan voida luottaa toiseen, vaikka kohtelisin häntä itsestäänselvyytenä.

Ainahan sitä haluta saa. Mutta käytännössä kukaan ei jaksa pidemmän päälle parisuhdetta, jossa tulee kohdelluksi itsestäänselvyytenä. Kyllä siinä alkaa niin sanotusti vihreämmät niityt kiinnostella. 

Älä puhu kaikkien puolesta. Esim. minä jaksan ja kommentoimasi henkilö jaksaa.

-eri

Täällä nyt voi väittää mitä tahansa, mutta totuus on, että ihmisen perustarpeisiin kuuluu tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ja se ei toteudu, jos toista pitää itsestäänselvyytenä. Toki osa roikkuu parisuhteessa vain parisuhteen takia, koska pelkää olla yksin, mutta se on eri asia. 

Olen eri minäkin, mutta väistämättä tuosta kuvauksesta tulivat mieleen masentuneiden ihmisten parisuhteet. Masentunut ei jaksa tehdä töitä parisuhteen eteen. Jos masentuneen kumppani siitä huolimatta roikkuu parisuhteessa, johtuuko se tosiaan siitä, että hän pelkää olla yksin?

Vai olisiko sittenkin olemassa sellainen ihme kuin rakkaus ihmistä itseään kohtaan, rakkaus joka ei ole vaihtokauppaa?

Onko rakkaus sinulle sitä, että antaa toisen kohdella itseä miten sattuu ja laittaa omat tarpeensa jäihin? 

Rakkaus voi olla sitäkin. Vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on itse asiassa juuri sitä. Parisuhteessa toivottavasti ei ainakaan koko ajan. Tämä keskustelu saa minut miettimään, kuinka moni on kokenut puolison vakavan fyysisen tai henkisen sairauden. Itselläni on jonkinmoista kokemusta tällaisista elämänvaiheista. Silloin täytyy löytää mielekkyys siitä omasta rakkaudestaan, ei siitä miten puoliso pystyy kunakin päivänä huomioimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kaikki tekeminen on työtä, koska työtä on moni muukin asia kuin vain palkkatyö. Se ohimennen silittäminen on pieni teko kokonaisuudessa nimeltä "teen töitä parisuhteen eteen". Jos et tekisi, jättäisit silittelyt väliin ja pitäisit puolisoa itsestäänselvyytenä. 

OK, voit ajatella, että puolison silittäminen on työtä. Kerrassaan outo näkemys itselleni.

Etkö osaa lukea vai etkö vain halua ymmärtää, mitä tarkoittaa "pieni teko kokonaisuudessa"? 

Mulle kokonaisuudessa kumppanini huomioiminen ei ole työtä :)

Eli et halua ymmärtää. Niin arvelinkin. Sekin kun on sinulle täysin epäselvää, mitä työ kaikkinensa kattaa. 

Olen täysin samaa mieltä tuon edellisen kirjoittajan kanssa, ettei kumppanin huomioiminen ole mitään työtä vaan mukavaa yhdessä oloa, josta työ tosi kaukana. 

Eri. 

Miksi täällä on niin vahvasti vallalla ajatus, että työ ei voi olla mukavaa ja nautinnollista yhdessäoloa? Miten ankeissa paikoissa teette palkkatyötänne, jos käsitys työstänne on mukavuuden vastakohta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle parisuhteen hoitaminen on harrastus, erittäin mieluinen harrastus, vieläpä. Tärkein ja rakkain harrastus.

t. 25 vuotta saman miehen kanssa.

Minulle se on samanlainen harrastus kuin vapaaehtoistyö. Vaatii totta kai panostamista, mutta antaa enemmän kuin ottaa. Siksi sitä jaksaa ilman palkkaa. 

Selvä, sä voit pitää parisuhdettasi yhtä kivana kuin vapaaehtoistyötä ja laskeskella, antaako se enemmän kuin ottaa.

Mä olen hulluna mieheeni 17 vuoden jälkeenkin. Kukin tavallaan.

Mitä oikein horiset? En ole missään kohtaa puhunut mitään laskeskelemisesta. Minulla on sellainen asia kuin tunteet ja niiden avulla pystyn laskematta havaitsemaan, milloin joku asia antaa enemmän kuin ottaa ja päinvastoin. Siksi esimerkiksi erosin exästä, koska se suhde otti enemmän kuin antoi. Surullista, että sinulle maailma on niin mustavalkoinen, ettet pysty ajattelemaan, että "hulluna oleminen" ei ole ainut tapa ilmaista, että parisuhteessa on hyvä olla. 

Niin, mitä sinun mielestäsi tarkoittaa, että kukin tavallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.

Ehkäpä tässä taekoitettiin sitä, ettei toista saa kohdella itsestäänselvyytenä.

Minä taas tarkoitan, että haluan voida luottaa toiseen, vaikka kohtelisin häntä itsestäänselvyytenä.

Ainahan sitä haluta saa. Mutta käytännössä kukaan ei jaksa pidemmän päälle parisuhdetta, jossa tulee kohdelluksi itsestäänselvyytenä. Kyllä siinä alkaa niin sanotusti vihreämmät niityt kiinnostella. 

Älä puhu kaikkien puolesta. Esim. minä jaksan ja kommentoimasi henkilö jaksaa.

-eri

Täällä nyt voi väittää mitä tahansa, mutta totuus on, että ihmisen perustarpeisiin kuuluu tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ja se ei toteudu, jos toista pitää itsestäänselvyytenä. Toki osa roikkuu parisuhteessa vain parisuhteen takia, koska pelkää olla yksin, mutta se on eri asia. 

Olen eri minäkin, mutta väistämättä tuosta kuvauksesta tulivat mieleen masentuneiden ihmisten parisuhteet. Masentunut ei jaksa tehdä töitä parisuhteen eteen. Jos masentuneen kumppani siitä huolimatta roikkuu parisuhteessa, johtuuko se tosiaan siitä, että hän pelkää olla yksin?

Vai olisiko sittenkin olemassa sellainen ihme kuin rakkaus ihmistä itseään kohtaan, rakkaus joka ei ole vaihtokauppaa?

Onko rakkaus sinulle sitä, että antaa toisen kohdella itseä miten sattuu ja laittaa omat tarpeensa jäihin? 

Rakkaus voi olla sitäkin. Vanhemman rakkaus lastaan kohtaan on itse asiassa juuri sitä. Parisuhteessa toivottavasti ei ainakaan koko ajan. Tämä keskustelu saa minut miettimään, kuinka moni on kokenut puolison vakavan fyysisen tai henkisen sairauden. Itselläni on jonkinmoista kokemusta tällaisista elämänvaiheista. Silloin täytyy löytää mielekkyys siitä omasta rakkaudestaan, ei siitä miten puoliso pystyy kunakin päivänä huomioimaan.

Minusta ei ole lainkaan tervettä, jos vanhempi lapsen myötä unohtaa omat tarpeensa. Sehän on käytännössä sama kuin eläminen pelkästään lapsen kautta. Ja se on lapselle äärimmäisen ahdistavaa etenkin sitten, kun on aika muuttaa omilleen. Ihmisen ei ikinä pitäisi unohtaa itseään ja omia tarpeitaan tai rakentaa elämäänsä toisen ihmisen varaan. Totta kai pikkuvauva tarvitsee paljon aikaa äidiltään, mutta edes vauvakuplassa ei saa unohtaa omia tarpeitaan.