Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen eteen tehtävä työ/parisuhde vaatii "työtä"
Kertokaahan nyt ikisinkulle mitä ihmettä tällä tarkoitetaan? Siis konkreettisesti, mitä se pitää sisällään?
N32
Kommentit (454)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.
Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.
-eri myös.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne.
Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?
Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis.
Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?
Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee.
Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.
Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä.
Seksi on kyllä joillekin työtä, mutta se on jo sitten eri lukunsa.
Miksi te lapset luulette, että työtä on vain palkallinen toiminta?
Mulle kyllä seksi on puhdasta huvittelua, aikuinen hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan konkreettinen työ, jota parisuhde vaatii on monissa perheissä aikataulujen yhteensovittaminen ja vastuun jakaminen kotitöistä, lasten kuskaamisista jne. jne. Ja se ei olekaan ihan kevyttä työtä ainakaan meillä kahden yrittäjän taloudessa.
Parisuhde ei vaadi kotitöitä tai lasten kuskaamista. Perheen perustamiseen voi sitten liittyä enemmän työtä, mutta sekin on kaikki itse valittua. Voi tehdä nolla tai neljä lasta, voi rakentaa talon tai asua vuokralla eri osoitteissa, voi hankkia kolme koiraa tai pitää asunnon vimpan päälle siistinä.
Ihmisten pitäisi ymmärtää, että nämä kaikki ovat heidän omia valintojaan. Se, että on saanut haluamansa asiat ja nyt elää haluamaansa arkea, on etuoikeus.
Kyllä se vaan vaatii, jos eletään yhteistä arkea perheenä.
Kotityöt pitää tehdä, vaikka ei olisi parisuhdettakaan. Lapsia pitää kuskata, jos on lapsia, riippumatta siitä, onko parisuhde vai ei. Jos ei ole lapsia, mutta on parisuhde, silloin ei tarvitse kuskata lapsia, ellei sitten kuskaa jonkun toisen lapsia.
Parisuhteen hoitaminen on asioita, jotka on pakko tehdä juuri sen oman kumppanin kanssa, tai ne jäävät kokonaan tekemättä. Niitä ei voi edes delegoida kolmansille osapuolille. Toki siinäkin voidaan pyytää apua kolmannelta osapuolelta, mutta molempien osapuolten on siinä oltava mukana. Aikataulujen yhteensovittaminen ja työnjaon sopiminen voidaan mielestäni katsoa tähän.
Mutta jos lupausten pitäminen, ja sovittujen asioiden hoitaminen nähdään parisuhteen hoitamisena, on suhteessa pohjimmiltaan jokin pielessä.
Käyttäjä4749 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä ottaa sanaa työ liian kirjaimellisesti tässä kohtaa. Enemmän sillä tarkoitetaan sitä, että ylipäätään tekee jotain sen eteen, että suhde pysyy kasassa. Sehän ei tapahdu mitenkään automaattisesti, vaan vaatii konkreettisia tekoja joka päivä. Etenkin, jos haluaa pitää suhteen hyvänä. Työn ei tarvitse olla sen kummempaa kuin muistaa sanoa kivan kohteliaisuuden tai on aidosti kiinnostunut toisen tekemisistä jne. jne. Eli ei työtä siinä mielessä kuin palkkatyö, vaan ihan vain pieniä tekoja,
Öööh? Olemme mieheni kanssa olleet varmaan tosi onnekkaita, sillä emme ole koskaan ajatelleet, että meidän pitäisi päivittäin tehdä jotakin konkreettisia tekoja todistaaksemme toisillemme, että olemme yhdessä ja että arvostamme toisiamme. Emme ole oikeastaan ikinä ymmärtäneet tätä parisuhteen vuoksi täytyy tehdä työtä -ilmiötä.
Me loksahdimme yhteen melkein 40 vuotta sitten, lapset tulivat, muuttivat omilleen ja kohta ollaan eläkeläisiä. Yhdessä, toisiamme kunnioittaen ja rakastaen, ihan ilman minkäännäköistä työntekoa.
Miten te ne lapset saitte aikaan tekemättä mitään konkreettisia tekoja? Entä miten saatte sovittua päivän ruokailut ilman konkreettisia tekoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.
Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys.
Aivan kauhea ajatus, että puoliso ei koskaan kertoisi tunteistaan ja toiveistaan, vaan yhtäkkiä vain vaihtaisi maisemaa, koska kokisi että on ollut minulle itsestäänselvyys eikä ole saanut minulta aitoa huomiota.
Tuo veisi kyllä todella pitkäksi aikaa luottamuksen suhteisiin.
-eri.
Niin tapahtuu hyvinkin pian, kun alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä ja unohtaa tehdä parisuhteen eteen töitä. Työtä se on sekin, että pitää yllä luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin, jossa voi vapaasti kertoa kaikenlaisista tunteistaan ilman, että toinen juoksee karkuun tai pillastuu.
Siis normaali empaattinen puolison kuunteleminen on mielestäsi työtä? Mitenkäs tuo nukkuminen, muuttuuko sekin työksi, jos samaan sänkyyn tulee puoliso?
Kyllä, koska työ on muutakin kuin rahan ansaitsemista. Jos jätät sen kuuntelemisen tekemättä, huomaat helposti sen merkityksen parisuhdetta ylläpitävänä toimintana eli työnä. Nukkuminen ei käsittääkseni liity mitenkään parisuhteeseen, koska sinkutkin nukkuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.
Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.
-eri myös.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne.
Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?
Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis.
Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?
Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee.
Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.
Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä.
Ne päivittäiset teot eivät kaikille ole työtä, vaan ihan vain normaalia kanssakäymistä.
Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa
Eli normaali kanssakäyminenkin on työtä, koska se on tehtävän suorittamiseen (ihmissuhteen ylläpitäminen) tähtäävää pitkäjänteistä (kestää parhaassa tapauksessa vuosia), aktiivista (mitään ei voi tehdä olematta aktiivinen) ja tavoitteellista (tavoitteena ihmissuhteen kestäminen) toimintaa.
Hyviin tapoihin ei kuulu lainauksen esittäminen ilman lähdettä ja poikki katkaistuna.
Mutta minäpä autan sinua. Lähteesi oli Wikipedia, ja virkkeen loppuosa kuuluu: joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen.
Oi miten romanttista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.
Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.
-eri myös.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne.
Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?
Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis.
Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?
Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee.
Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.
Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä.
Ne päivittäiset teot eivät kaikille ole työtä, vaan ihan vain normaalia kanssakäymistä.
Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa
Eli normaali kanssakäyminenkin on työtä, koska se on tehtävän suorittamiseen (ihmissuhteen ylläpitäminen) tähtäävää pitkäjänteistä (kestää parhaassa tapauksessa vuosia), aktiivista (mitään ei voi tehdä olematta aktiivinen) ja tavoitteellista (tavoitteena ihmissuhteen kestäminen) toimintaa.
Hyviin tapoihin ei kuulu lainauksen esittäminen ilman lähdettä ja poikki katkaistuna.
Mutta minäpä autan sinua. Lähteesi oli Wikipedia, ja virkkeen loppuosa kuuluu: joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen.
Oi miten romanttista!
Arvaa mitä? Parisuhde ei ole pelkkää romantiikkaa, vaan siihen liittyy hyvinkin paljon myös aineellisten tarpeiden tyydyttämistä. Lähtien siitä, että toinen puoliso käy kaupassa ostamassa ruokaa ja kokkaa siitä molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.
Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.
-eri myös.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne.
Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?
Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis.
Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?
Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee.
Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.
Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä.
Ne päivittäiset teot eivät kaikille ole työtä, vaan ihan vain normaalia kanssakäymistä.
Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa
Eli normaali kanssakäyminenkin on työtä, koska se on tehtävän suorittamiseen (ihmissuhteen ylläpitäminen) tähtäävää pitkäjänteistä (kestää parhaassa tapauksessa vuosia), aktiivista (mitään ei voi tehdä olematta aktiivinen) ja tavoitteellista (tavoitteena ihmissuhteen kestäminen) toimintaa.
En kyllä suorita ihmissuhteitani eivätkä ne työltä tunnu :) Mutta kukin tavallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.
Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys.
Aivan kauhea ajatus, että puoliso ei koskaan kertoisi tunteistaan ja toiveistaan, vaan yhtäkkiä vain vaihtaisi maisemaa, koska kokisi että on ollut minulle itsestäänselvyys eikä ole saanut minulta aitoa huomiota.
Tuo veisi kyllä todella pitkäksi aikaa luottamuksen suhteisiin.
-eri.
Niin tapahtuu hyvinkin pian, kun alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä ja unohtaa tehdä parisuhteen eteen töitä. Työtä se on sekin, että pitää yllä luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin, jossa voi vapaasti kertoa kaikenlaisista tunteistaan ilman, että toinen juoksee karkuun tai pillastuu.
Siis normaali empaattinen puolison kuunteleminen on mielestäsi työtä? Mitenkäs tuo nukkuminen, muuttuuko sekin työksi, jos samaan sänkyyn tulee puoliso?
Kyllä, koska työ on muutakin kuin rahan ansaitsemista. Jos jätät sen kuuntelemisen tekemättä, huomaat helposti sen merkityksen parisuhdetta ylläpitävänä toimintana eli työnä. Nukkuminen ei käsittääkseni liity mitenkään parisuhteeseen, koska sinkutkin nukkuvat.
Kyllä, sinkutkin nukkuvat. Samoin sinkut kuuntelevat toisia, pyrkivät ymmärtämään läheisiään, halaavat ja harrastavat myös seksiä ilon ja nautinnon vuoksi.
Jos kaikki nämä muut asiat muuttuvat parisuhteessa työksi, niin kyllä samperi se nukkuminenkin on työtä, jos se tapahtuu parisuhteessa toisen vieressä.
Treffeillä kummankin täytyy myydä toinen toisensa. Yksinkertaisimmillaan nainen tuo piknikille kakun ja koittaa sen turvin herätellä aisteja ks. puolofee/texas yum yum. Mies vastaa panostamalla suolaiseen puoleen. Suhteen laadusta riippuen kahvilalaskuja vuorotellaan taikka sitten tuleva elättäjä ottaa vetovastuun kustannuksista. Naiselta odotetaan tällöin positiivista feminiinisyyttä (light feminine energy, divine energy)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.
Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.
-eri myös.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne.
Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?
Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis.
Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?
Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee.
Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.
Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä.
Ne päivittäiset teot eivät kaikille ole työtä, vaan ihan vain normaalia kanssakäymistä.
Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa
Eli normaali kanssakäyminenkin on työtä, koska se on tehtävän suorittamiseen (ihmissuhteen ylläpitäminen) tähtäävää pitkäjänteistä (kestää parhaassa tapauksessa vuosia), aktiivista (mitään ei voi tehdä olematta aktiivinen) ja tavoitteellista (tavoitteena ihmissuhteen kestäminen) toimintaa.
Hyviin tapoihin ei kuulu lainauksen esittäminen ilman lähdettä ja poikki katkaistuna.
Mutta minäpä autan sinua. Lähteesi oli Wikipedia, ja virkkeen loppuosa kuuluu: joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen.
Oi miten romanttista!
Sinä et siis ikinä tee mitään, mikä tyydyttäisi puolisosi aineellisia tarpeita. Teillä eletään pyhällä hengellä ja asutaan aineettomasti. Kiinnostavaa.
Siis minä takia sen pitää olla työtä? Yleensä mennään yhteen toisen kanssa, jonka kanssa asiat toimii ja on kemiaa eikä sen pitäisi olla mikään työleiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä että suhdetta pitää vaalia ja toista ihmista ei saa pitää itsestäänselvyytenä.
Jaa. Minulle on äärimmäisen tärkeää, että voin luottaa toisen pysymiseen rinnalla tapahtui mitä tahansa. Todellakin haluan, että voin pitää toista itsestäänselvyytenä. Ilman tätä turvallisuuden tunnetta parisuhteessa olisi todella raskasta elää. En ymmärrä miksi toiset haluavat pitää kumppanin jatkuvasti varpaillaan.
Et nyt ymmärrä, mitä tarkoittaa "pitää itsestäänselvyytenä". Sen vastakohta ei ole varpaillaan pitäminen, vaan toisen aito huomioiminen. Siinä vaiheessa, kun toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi, häntä ei enää huomioi vaan ajattelee hänen vain olevan paikalla ilman, että häneen tarvitsee kiinnittää huomiota. Vähän samaan tyyliin kuin ihmiset pitävät esimerkiksi sähköä itsestäänselvyytenä ja ovat pulassa, kun tulee pidempi sähkökatko. Samoin ovat pulassa, kun se itsestäänselvyytenä pidetty puoliso päättääkin vaihtaa maisemaa, koska kyllästyy olemaan itsestäänselvyys.
Aivan kauhea ajatus, että puoliso ei koskaan kertoisi tunteistaan ja toiveistaan, vaan yhtäkkiä vain vaihtaisi maisemaa, koska kokisi että on ollut minulle itsestäänselvyys eikä ole saanut minulta aitoa huomiota.
Tuo veisi kyllä todella pitkäksi aikaa luottamuksen suhteisiin.
-eri.
Niin tapahtuu hyvinkin pian, kun alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä ja unohtaa tehdä parisuhteen eteen töitä. Työtä se on sekin, että pitää yllä luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin, jossa voi vapaasti kertoa kaikenlaisista tunteistaan ilman, että toinen juoksee karkuun tai pillastuu.
Siis normaali empaattinen puolison kuunteleminen on mielestäsi työtä? Mitenkäs tuo nukkuminen, muuttuuko sekin työksi, jos samaan sänkyyn tulee puoliso?
Kyllä, koska työ on muutakin kuin rahan ansaitsemista. Jos jätät sen kuuntelemisen tekemättä, huomaat helposti sen merkityksen parisuhdetta ylläpitävänä toimintana eli työnä. Nukkuminen ei käsittääkseni liity mitenkään parisuhteeseen, koska sinkutkin nukkuvat.
Kyllä, sinkutkin nukkuvat. Samoin sinkut kuuntelevat toisia, pyrkivät ymmärtämään läheisiään, halaavat ja harrastavat myös seksiä ilon ja nautinnon vuoksi.
Jos kaikki nämä muut asiat muuttuvat parisuhteessa työksi, niin kyllä samperi se nukkuminenkin on työtä, jos se tapahtuu parisuhteessa toisen vieressä.
Eivät ne miksikään muutu. Työtä se vaatii ystävien, sukulaisten, työkavereiden ja kaikkien muidenkin huomioiminen. Ei se tapahdu automaationa ilman, että aktiivisesti tarvitsee itse tehdä asioita sen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Siis minä takia sen pitää olla työtä? Yleensä mennään yhteen toisen kanssa, jonka kanssa asiat toimii ja on kemiaa eikä sen pitäisi olla mikään työleiri.
Yksisarvismaassa kemiat pysyvät yllä pyhällä hengellä. Täällä reaalimaailmassa on sellainen kuin arki, joka vaatii monessakin mielessä paljonkin työtä. Mutta työnhän ei tarvitse olla mikään negatiivinen asia, vaan työstä voi jopa nauttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.
Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.
-eri myös.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne.
Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?
Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis.
Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?
Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee.
Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.
Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä.
Ne päivittäiset teot eivät kaikille ole työtä, vaan ihan vain normaalia kanssakäymistä.
Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa
Eli normaali kanssakäyminenkin on työtä, koska se on tehtävän suorittamiseen (ihmissuhteen ylläpitäminen) tähtäävää pitkäjänteistä (kestää parhaassa tapauksessa vuosia), aktiivista (mitään ei voi tehdä olematta aktiivinen) ja tavoitteellista (tavoitteena ihmissuhteen kestäminen) toimintaa.
Hyviin tapoihin ei kuulu lainauksen esittäminen ilman lähdettä ja poikki katkaistuna.
Mutta minäpä autan sinua. Lähteesi oli Wikipedia, ja virkkeen loppuosa kuuluu: joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen.
Oi miten romanttista!
Arvaa mitä? Parisuhde ei ole pelkkää romantiikkaa, vaan siihen liittyy hyvinkin paljon myös aineellisten tarpeiden tyydyttämistä. Lähtien siitä, että toinen puoliso käy kaupassa ostamassa ruokaa ja kokkaa siitä molemmille.
Kokkaaminen ei ole mitenkään välttämätöntä parisuhteelle. On paljon parisuhteessa olevia ihmisiä, jotka eivät koskaan kokkaa toisilleen, eikä se kerro heidän suhteensa laadusta mitään.
Aika monella ihmisellä tuntuu olevan varsin konservatiivinen näkemys siitä, mitä kaikkea parisuhteeseen kuuluu, ja sitten kun elämäntapa onkin yllättäen varsin työläs, ajatellaan että kyseessä on parisuhteen eteen tehtävä työ, vaikka kyseessä ovat elämänvalinnat.
Mun ukko ahertaa pihahommissa muttei parisuhteen vaan rahan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.
Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.
-eri myös.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne.
Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?
Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis.
Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?
Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee.
Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.
Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä.
Ne päivittäiset teot eivät kaikille ole työtä, vaan ihan vain normaalia kanssakäymistä.
Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa
Eli normaali kanssakäyminenkin on työtä, koska se on tehtävän suorittamiseen (ihmissuhteen ylläpitäminen) tähtäävää pitkäjänteistä (kestää parhaassa tapauksessa vuosia), aktiivista (mitään ei voi tehdä olematta aktiivinen) ja tavoitteellista (tavoitteena ihmissuhteen kestäminen) toimintaa.
Hyviin tapoihin ei kuulu lainauksen esittäminen ilman lähdettä ja poikki katkaistuna.
Mutta minäpä autan sinua. Lähteesi oli Wikipedia, ja virkkeen loppuosa kuuluu: joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen.
Oi miten romanttista!
Arvaa mitä? Parisuhde ei ole pelkkää romantiikkaa, vaan siihen liittyy hyvinkin paljon myös aineellisten tarpeiden tyydyttämistä. Lähtien siitä, että toinen puoliso käy kaupassa ostamassa ruokaa ja kokkaa siitä molemmille.
No eihän tuo ole mitään työtä vaan mukavaa ajanvietettä yhdessä. Käydään ensin ostoksilla ja sitten kokataan yhdessä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.
Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.
-eri myös.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne.
Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?
Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis.
Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?
Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee.
Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.
Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä.
Ne päivittäiset teot eivät kaikille ole työtä, vaan ihan vain normaalia kanssakäymistä.
Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa
Eli normaali kanssakäyminenkin on työtä, koska se on tehtävän suorittamiseen (ihmissuhteen ylläpitäminen) tähtäävää pitkäjänteistä (kestää parhaassa tapauksessa vuosia), aktiivista (mitään ei voi tehdä olematta aktiivinen) ja tavoitteellista (tavoitteena ihmissuhteen kestäminen) toimintaa.
Hyviin tapoihin ei kuulu lainauksen esittäminen ilman lähdettä ja poikki katkaistuna.
Mutta minäpä autan sinua. Lähteesi oli Wikipedia, ja virkkeen loppuosa kuuluu: joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen.
Oi miten romanttista!
Sinä et siis ikinä tee mitään, mikä tyydyttäisi puolisosi aineellisia tarpeita. Teillä eletään pyhällä hengellä ja asutaan aineettomasti. Kiinnostavaa.
Wikipediastako tuon tiedon löysit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.
Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.
-eri myös.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne.
Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?
Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis.
Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?
Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee.
Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.
Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä.
Ne päivittäiset teot eivät kaikille ole työtä, vaan ihan vain normaalia kanssakäymistä.
Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa
Eli normaali kanssakäyminenkin on työtä, koska se on tehtävän suorittamiseen (ihmissuhteen ylläpitäminen) tähtäävää pitkäjänteistä (kestää parhaassa tapauksessa vuosia), aktiivista (mitään ei voi tehdä olematta aktiivinen) ja tavoitteellista (tavoitteena ihmissuhteen kestäminen) toimintaa.
En kyllä suorita ihmissuhteitani eivätkä ne työltä tunnu :) Mutta kukin tavallaan!
En minäkään suorita. Työtä voi tehdä ihan rennosti suorittamattakin. Ikävää, jos sinulle työ on aina pelkää suorittamista eikä ikinä iloa ja nautintoa. Minulle jopa palkkatyöni on suurelta osin ihan muuta kuin suorittamista. En jaksaisi työssä, jossa pitää vain suorittaa. Ihan samoin kuin en olisi ikinä parisuhteessa, jos se olisi suorittamista. Suorittaminen on eri asia kuin työ. Kuten sitaatissa luki, työ on ihan vain tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.
Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.
Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?
Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä).
t. eri
Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.
Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.
-eri myös.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne.
Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?
Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis.
Mutta kumppanin vaihtamisessa vasta hirveä työ onkin. Pitää etsiä uusi, tutustua ja sitoutua. Pitää selvittää kaikki hänestä, lapsuuden traumoista pizzatäytteisiin. Eikö olisi perusteltua sanoa että juuri jatkuva puolison vaihtaminen on totista työtä?
Totta kai on. Mutta ei se olemassa oleva parisuhdekaan pysy kasassa, jos ei mitään sen eteen tee.
Se tekeminen ei vain kaikille käy työstä, vaan on itsestäänselvyys. Suhteen edellytys.
Olet väärässä. Se tekeminen vaatii aina työtä. Siinä vaiheessa kun tämä unohtuu, suhde kuolee, koska alkaa pitää itsestäänselvyytenä asioita, joita ei oikeasti ole ilman aktiivista tekemistä. Esimerkiksi seksuaalinen kipinä, joka on monille parisuhteessa tärkeä elementti, ei pysy yllä itsestään, ilman aktiivista tekemistä. Myöskään rakkaus ei pysy yllä itsekseen ilman, että sitä hoidetaan ja ylläpidetään. Ei tarvita taikatemppuja, mutta tarvitaan päivittäisiä tekoja eli työtä.
Ne päivittäiset teot eivät kaikille ole työtä, vaan ihan vain normaalia kanssakäymistä.
Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa
Eli normaali kanssakäyminenkin on työtä, koska se on tehtävän suorittamiseen (ihmissuhteen ylläpitäminen) tähtäävää pitkäjänteistä (kestää parhaassa tapauksessa vuosia), aktiivista (mitään ei voi tehdä olematta aktiivinen) ja tavoitteellista (tavoitteena ihmissuhteen kestäminen) toimintaa.
Hyviin tapoihin ei kuulu lainauksen esittäminen ilman lähdettä ja poikki katkaistuna.
Mutta minäpä autan sinua. Lähteesi oli Wikipedia, ja virkkeen loppuosa kuuluu: joka liittyy tyypillisesti toimeentulon hankkimiseen tai yksilön omien taikka hänen lähipiirinsä aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen.
Oi miten romanttista!
Sinä et siis ikinä tee mitään, mikä tyydyttäisi puolisosi aineellisia tarpeita. Teillä eletään pyhällä hengellä ja asutaan aineettomasti. Kiinnostavaa.
Wikipediastako tuon tiedon löysit?
Oletko kännissä vai aineissa vai miksi et muista mitä kirjoitit muutama minuutti sitten?
Työllä tarkoitetaan jonkin tehtävän suorittamiseen tähtäävää pitkäjännitteistä, aktiivista ja tavoitteellista toimintaa
Eli normaali kanssakäyminenkin on työtä, koska se on tehtävän suorittamiseen (ihmissuhteen ylläpitäminen) tähtäävää pitkäjänteistä (kestää parhaassa tapauksessa vuosia), aktiivista (mitään ei voi tehdä olematta aktiivinen) ja tavoitteellista (tavoitteena ihmissuhteen kestäminen) toimintaa.