Kun kumppaniehdokas ei vaan viehätä ulkoisesti

Jos kenen tahansa ulkonäön pitäisi riittää siihen, että viehättyy toisesta fyysisesti, niin silloin pariutumisessa ei olisikaan mitään ongelmaa. Valitettavasti se ei ole niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Luota siihen, että olet kumppanillesi aivan samanlainen pettymys livenä.

Eli toinenkin valehtelee, silloinhan ollaan aivan sujut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunteita pysty pakottamaan eikä kyse ole pinnallisuudesta. Se mitä kuvailet kuulostaa ystävyydeltä. Mielestäni olisi epärehellistä yrittää vakuuttaa, että kyse on romanttisesta ja seksuaalisesta ihastumisesta, jos näin ei aidosti ole. Etenkin silloin, jos toinen on täysillä mukana ja rakastunut.

Miten niin ei ole kyse pinnallisuudesta, jos ei toisen ulkonäkö viehätä. Kuten ap kertoi niin ihastuu toiseen niin kauan kun ei näe tätä eli ääni ja persoona on kohdallaan, ulkonäkö ei.

Kerron sulle salaisuuden: vaikka olisi maailman kultaisin sydän ja jaloin mieli, niin sun ei ole Pakko Ottaa sitä ihmistä romanttisseksuaaliseksi kumppaniksesi, jos ajatus hänen koskettamisestaan ei tunnu hyvältä.

Pysytte ihan vain kaverilinjalla ja tuosta sitten kehittyy ajan myötä ystävyyssuhde jos kerran muuten tulette mainiosti juttuun.

Pääasia on, että kerrot tälle toiselle osapuolelle nyt totuuden siitä, ettet koe että teidän välille olisi mahdollista muodostua kaveruutta/ystävyyttä enempää. Sen tarkemmin sitä ei tarvitse yksilöidä.

Ja se kaveruus/ystävyyshän ei ole mitenkään vähäpätöinen suhde sekään. Ajan kanssahan siitä voi sitten vaikka muodostuakin parisuhde, mutta sellaisen odottaminen ei saa olla motivaattorina kaveruudelle.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Ei ole pinnallista haluta, että kumppani / puoliso viehättää itseä kokonaisvaltaisesti, siis myös ulkonäöllisesti. Kannattaa lopettaa tapailusuhde.

Eli ei ole pinnallista tai säälittävää kun miehet haluaa sporttisen, hoikan mimmin, jolla on tiukka peppu ja sopivan kokoiset terhakkaat rinnat? Mitäs tää mölyäminen täällä sitten oikein tarkoittaa 😳

Ap. ei puhunut ulkonäkökriteereistä, vaan jo olemassa olevasta kumppaniehdokkaasta, jonka ulkonäkö on hänelle jostain syystä joka kerta "shokki". Eihän intiimistä suhteesta tule silloin mitään.

Vierailija kirjoitti:

Pysytte ihan vain kaverilinjalla ja tuosta sitten kehittyy ajan myötä ystävyyssuhde jos kerran muuten tulette mainiosti juttuun.

Pääasia on, että kerrot tälle toiselle osapuolelle nyt totuuden siitä, ettet koe että teidän välille olisi mahdollista muodostua kaveruutta/ystävyyttä enempää. Sen tarkemmin sitä ei tarvitse yksilöidä.

Ja se kaveruus/ystävyyshän ei ole mitenkään vähäpätöinen suhde sekään. Ajan kanssahan siitä voi sitten vaikka muodostuakin parisuhde, mutta sellaisen odottaminen ei saa olla motivaattorina kaveruudelle.

"Olet aivan mahtava tyyppi, mutta valitettavasti niin ruma, että mikään mitä teet ei voi kompensoida sitä. Ollaanko kuitenkin kavereita?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuosta tule muuta kuin ystävyyttä.

Mun mielestä tuosta ei tule eikä ole edes ystävyyttä. Ap ajattelee toisesta todella rumasti, katsoo alaspäin ja pitää oikeutenaan haaskata toisen aikaa. Hyi yök.

Nyt vähän niitä vaahtoja suupielistä. Minusta vaikuttaa siltä, että ap haluaisi tykätä toisesta enemmän, mutta jos sitä ei vaan tule niin ei tule. Eikä se hänestä pahaa tee.

Voi kun ihan haluaisi tykätä, voi kuinka herttaista. Sitten purkaa niitä oikeita tuntojaan anonyymisti nettiin. Tosi hyvä tyyppi.

Miksi pitää deittailla sellaista, kenestä ei tykkää? Maailmassa on paljon ihan kivannäköisiä miehiä ja naisia ja vielä enemmän kivoja tyyppejä, joista minä en viehäty henkilökohtaisesti, mutta en minä heidän kanssaan ala virittelemään seurustelua ja hauku sitten seläntakana netissä anonyymisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunteita pysty pakottamaan eikä kyse ole pinnallisuudesta. Se mitä kuvailet kuulostaa ystävyydeltä. Mielestäni olisi epärehellistä yrittää vakuuttaa, että kyse on romanttisesta ja seksuaalisesta ihastumisesta, jos näin ei aidosti ole. Etenkin silloin, jos toinen on täysillä mukana ja rakastunut.

Miten niin ei ole kyse pinnallisuudesta, jos ei toisen ulkonäkö viehätä. Kuten ap kertoi niin ihastuu toiseen niin kauan kun ei näe tätä eli ääni ja persoona on kohdallaan, ulkonäkö ei.

Koska ei sille voi mitään, jos toinen ei sytytä ja parisuhde on myös seksuaalinen suhde. Olen tapaillut miehiä, jotka ovat ulkoisesti olleet yleisellä tasolla komeita, mutta siitä huolimatta kipinää ei ole ollut. He joihin olen ollut rakastunut ovat vedonneet joka tasolla, niin persoonallaan, kuin ulkoiselta olemukseltaan sekä ajatusmaailmaltaan ja tavallaan ilmaista itseään eli kokonaisuutena.

Viehtymys on huomattavasti kompleksisempi kokemus, kuin ulkonäkö tai luonne. Rakastuminen on rakastumista, eikä järkeily muuta tunteita vaikka kuinka koettaisi vakuuttaa, että kyllähän nyt pitäisi olla ihastunut, kun mies on kohtelias ja komea sekä mukava luonteeltaan. Ei kenelläkään ole varaa sanoa, että ole onnellinen, kun sinua kohtaan osoitetaan kiinnostusta sillä molemmin puolistahan sen täytyy olla.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuosta tule muuta kuin ystävyyttä.

Jos mies on kiinnostunut parisuhteesta, siitä ei tule edes ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pysytte ihan vain kaverilinjalla ja tuosta sitten kehittyy ajan myötä ystävyyssuhde jos kerran muuten tulette mainiosti juttuun.

Pääasia on, että kerrot tälle toiselle osapuolelle nyt totuuden siitä, ettet koe että teidän välille olisi mahdollista muodostua kaveruutta/ystävyyttä enempää. Sen tarkemmin sitä ei tarvitse yksilöidä.

Ja se kaveruus/ystävyyshän ei ole mitenkään vähäpätöinen suhde sekään. Ajan kanssahan siitä voi sitten vaikka muodostuakin parisuhde, mutta sellaisen odottaminen ei saa olla motivaattorina kaveruudelle.

"Olet aivan mahtava tyyppi, mutta valitettavasti niin ruma, että mikään mitä teet ei voi kompensoida sitä. Ollaanko kuitenkin kavereita?"

Ja sitten vielä loppuun: "Ymmärrän, jos tämä ei riitä sinulle."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luota siihen, että olet kumppanillesi aivan samanlainen pettymys livenä.

Eli toinenkin valehtelee, silloinhan ollaan aivan sujut.

Vakka kantensa valitsee. Voihan AP tuosta lähteä ja haaveilla jostain sutuprinssistä/-prinsessasta, mutta pitää sitten hyväksyä se tosiasia, ettei omat rahkeet ehkä niihin riitä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luota siihen, että olet kumppanillesi aivan samanlainen pettymys livenä.

Eli toinenkin valehtelee, silloinhan ollaan aivan sujut.

Vakka kantensa valitsee. Voihan AP tuosta lähteä ja haaveilla jostain sutuprinssistä/-prinsessasta, mutta pitää sitten hyväksyä se tosiasia, ettei omat rahkeet ehkä niihin riitä :D

Haluaisitko itse olla parisuhteessa, jossa toinen koko ajan mielessään toivoisi, että olisit kauniimpi? Harmittelisi ulkonäköäsi. Olisi ihastunut siihen ihastumisen tunteeseen, mikä hänellä on silloin kun olette erillänne, mutta mikä romahtaa aina kun tapaatte, koska hän ei koe vetovoimaa sinuun?

Minä en. Todellakin haluaisin sellaisen miehen ilmoittavan heti alkuun, ettei hän koe, että meidän välillemme voisi kehittyä parisuhdetta. Sen voi ilmaista fiksusti loukkaamatta toista.

Miksi tapailla (tai edes pitää ystävänä) henkilöä, jota ei halua tavata?

Itselläni ei ole ystäviä, joita tavatessani menen shokkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luota siihen, että olet kumppanillesi aivan samanlainen pettymys livenä.

Eli toinenkin valehtelee, silloinhan ollaan aivan sujut.

Vakka kantensa valitsee. Voihan AP tuosta lähteä ja haaveilla jostain sutuprinssistä/-prinsessasta, mutta pitää sitten hyväksyä se tosiasia, ettei omat rahkeet ehkä niihin riitä :D

Haluaisitko itse olla parisuhteessa, jossa toinen koko ajan mielessään toivoisi, että olisit kauniimpi? Harmittelisi ulkonäköäsi. Olisi ihastunut siihen ihastumisen tunteeseen, mikä hänellä on silloin kun olette erillänne, mutta mikä romahtaa aina kun tapaatte, koska hän ei koe vetovoimaa sinuun?

Minä en. Todellakin haluaisin sellaisen miehen ilmoittavan heti alkuun, ettei hän koe, että meidän välillemme voisi kehittyä parisuhdetta. Sen voi ilmaista fiksusti loukkaamatta toista.

Ihan sama miten mies sen yrittää ilmoittaa, nainen ajattelee aina ettei ollut tarpeeksi kaunis miehelle. Ei sitä voi tehdä loukkaamatta ja tiedät sen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tapailla (tai edes pitää ystävänä) henkilöä, jota ei halua tavata?

Saa sitä paitsi olla aika erikoinen mies, jos hän ei tajua, että menet shokkiin joka kerta tavatessasi hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunteita pysty pakottamaan eikä kyse ole pinnallisuudesta. Se mitä kuvailet kuulostaa ystävyydeltä. Mielestäni olisi epärehellistä yrittää vakuuttaa, että kyse on romanttisesta ja seksuaalisesta ihastumisesta, jos näin ei aidosti ole. Etenkin silloin, jos toinen on täysillä mukana ja rakastunut.

Miten niin ei ole kyse pinnallisuudesta, jos ei toisen ulkonäkö viehätä. Kuten ap kertoi niin ihastuu toiseen niin kauan kun ei näe tätä eli ääni ja persoona on kohdallaan, ulkonäkö ei.

Koska ei sille voi mitään, jos toinen ei sytytä ja parisuhde on myös seksuaalinen suhde. Olen tapaillut miehiä, jotka ovat ulkoisesti olleet yleisellä tasolla komeita, mutta siitä huolimatta kipinää ei ole ollut. He joihin olen ollut rakastunut ovat vedonneet joka tasolla, niin persoonallaan, kuin ulkoiselta olemukseltaan sekä ajatusmaailmaltaan ja tavallaan ilmaista itseään eli kokonaisuutena.

Viehtymys on huomattavasti kompleksisempi kokemus, kuin ulkonäkö tai luonne. Rakastuminen on rakastumista, eikä järkeily muuta tunteita vaikka kuinka koettaisi vakuuttaa, että kyllähän nyt pitäisi olla ihastunut, kun mies on kohtelias ja komea sekä mukava luonteeltaan. Ei kenelläkään ole varaa sanoa, että ole onnellinen, kun sinua kohtaan osoitetaan kiinnostusta sillä molemmin puolistahan sen täytyy olla.

Tämähän se on. On ihan se ja sama tökkiikö toisessa ulkonäkö, luonne, puhetapa, arvomaailma vai harrastukset, mutta jos toinen aiheuttaa shokkitilaan johtavaa inhotusta, niin eihän siitä mitään tule. Pitäisi ymmärtää, että silloin se ihminen vaan ei ole itseä varten eikä omaan elämään tarkoitettu.

Vai olisiko Ap:sta kiva istua iltaa jonkun sellaisen kanssa, joka ulkoisesti esittää, mutta sisimmissään pitää häntä valtavana pettymyksenä, jolle salaa mielessään yökkii?

Ainoa vaihtoehto on laittaa välit poikki kokonaan, ettei kummankaan aikaa mene hukkaan.

Tuskin apllä mitään naista on edes, trolli tekee saman aloituksen aina uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole ystäviä, joita tavatessani menen shokkiin.

Haluaisitko sitten seurustella näiden shokittomien ystäviesi kanssa?