Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työttömät, mt-kuntoutujat ja tk eläkeläiset, mistä te etsitte vakituista parisuhde kumppania itsellenne?
19.04.2023 |
Tällainen tuli mieleeni. Oletettavasti jossain tinderin tapaisissa melko pinnallisissa sovelluksissa ei statuksella "työtön" tai "tk eläkeläinen" kovin helposti löydä itselleen seuraa, ei ainakaan pitkäaikaista ellei sitten satu olemaan hyvin kaunis nainen. Olisiko siis olemassa muita väyliä jos hylkäämme baarit, harrastukset, puuhapajat, vapaaehtoistyön ja vertaistukiryhmät pois laskuista. Siis ihan netti sivuja/treffi sovelluksia lähinnä ajattelen.
Voisin kuvitella, että miksei vaikkapa kaksi tk eläkeläistä, työtöntä tai mt kuntoutujaa voisi toisiaan kohdata. Kahden työttömän tuloilla pärjää paljon paremmin kuin yhden, ristiriitoja ei synny ainakaan toisistaan kovin poikkeavista elämäntilanteista ja aikaahan on tehdä yhdessä kaikenlaista mukavaa (edullista).
Ja voisihan se rakkaus, toinen toistaan tukeva seura ja yhdessä touhuaminen toimia jopa lääkkeenä, jonka voimin hiljalleen noustaankin takaisin normaalimpaan elämään.
Ps. En nyt tässä tarkoita sitä, että joku hyvin kaunis alle 30v työtön nainen on löytänyt treffipalstalta itselleen työssäkäyvän miehen elättäjäksi, vaan siis sellaista, missä kaksi samanlaisessa tai samankaltaisessa elämäntilanteessa olevaa olisivat kohdanneet tai voisivat kohdata toisensa.
Kommentit (155)
Minun elämässäni työnvälityksen ainoa hyvä teko: löysin siellä käydessäni nykyisen puolisoni. Yhdessa oltu parikymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömänä naisena en ikinä haluaisi mitään vakavaa. Miehet etsivät tarkoituksella työttömiä naisia, kun haluavat taloudelliseen valta-asemaan. Miehet myös haluavat naisen, joka tekisi mukisematta kotityöt, jos mies maksaa vähän enemmän kuluja. Eli kokopäiväinen palvelija ruokapalkalla. Ei paljon kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmh, 13 vuotta yhdessä, tavattiin terapiassa, sittemmin molemmat joutunu pysyvälle tk eläkkeelle.
Me ollaan oltu toistemme tuki ja turva, ajatus siitä että me van kaksin verroin möyrittäis yhdessä ongelmissa on ihan absurdi ja itsekäs.Hienoa, että löysitte toisenne, ja että teillä toimii. Tuo ei kuitenkaan ole mikään yleinen tarina. Ja teillä on ihan varmasti muutakin yhteistä kuin se, että molemmat on eläkkeellä. Useimmat yritelmät epävakailta ihmisiltä muodostaa parisuhdetta kariutuu ymmärrettävästi. Teillä on sen sijaan kestänyt yli kymmenen vuotta, eli sovitte yhteen hyvin.
Se ei tarkoita sitä, etteikö joku toinen saa ajatella, eytei koe mitenkään luontevaksi etsiä seuraa muiden mt-ongelmaisten parista.
Lähinnä mä näen vaivaa siitä ilmiselvästä tekopyhästä ristiriidasta, ei se tarkoita et spesifisesti tarvis etsiä mt ongelmaisia, lähinnä mä suosittelisin oleen vähän avoimemmin mielin, kun oot kuitenkin itsekkin samassa veneessä.
Ehkä jokaista ei huvita pysytellä tässä veneessä? eri
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella työttömän täytyisi hakea nimenomaan työtöntä kumppania tai sairastuneen samassa tilanteessa olevaa? Silloin on kaksi samassa sopassa eikä minua ainakaan kiinnosta möyriä vielä parisuhdekumppaninkin kautta samoissa ongelmissa.
Ap varmaan ajaa takaa sitä, että monelle työssäkäyvälle se viestittely ja alkututustuminen loppuu heti kun kuulee toisen olevan esim. työtön. Fakta nyt vaan on, että aika monen mielestä parisuhteessa on helpointa kun tienataan suunnilleen saman verran. Tai ainakin on vaatimuksena, että se mahdollinen kumppani pystyy elättämään itse itsensä niin ettei pariskunnan välillä ole valtavan suurta elintasokuilua. Luulen, että aika moni pystyy palkallaan elättämään itsensä mutta ei pysty ylläpitämään sitä samaa elintasoa jos siihen päälle pitää maksaa työttömän puolison kuluja. Eikä ihmiset ole oikein valmiita luopumaan ja huonontamaan sitä elintasoa mihin on tottuneet.
Olen jo luopunut toivosta enkä enää etsi kumppania vaikka parisuhdetta kaipaankin. Matalapalkka-alan pitkäaikaistyöttömänä ymmärrän mainiosti, etten ole erityisen haluttu sellaisen miehen silmissä jollaisen kanssa itse voisin parisuhdetta harkita.
Enää en ala parisuhteeseen "omantasoisen" eli pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa. Enkä myöskään miehen joka käyttää mitään päihteitä. Sellaisesta elämäntavasta on ihan tarpeeksi karvaat kokemukset jo eli ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mielenterveysongelmainen ja toimin vaativissa asiantuntijatöissä. Vaimo ja lapsi on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella työttömän täytyisi hakea nimenomaan työtöntä kumppania tai sairastuneen samassa tilanteessa olevaa? Silloin on kaksi samassa sopassa eikä minua ainakaan kiinnosta möyriä vielä parisuhdekumppaninkin kautta samoissa ongelmissa.
Ap varmaan ajaa takaa sitä, että monelle työssäkäyvälle se viestittely ja alkututustuminen loppuu heti kun kuulee toisen olevan esim. työtön. Fakta nyt vaan on, että aika monen mielestä parisuhteessa on helpointa kun tienataan suunnilleen saman verran. Tai ainakin on vaatimuksena, että se mahdollinen kumppani pystyy elättämään itse itsensä niin ettei pariskunnan välillä ole valtavan suurta elintasokuilua. Luulen, että aika moni pystyy palkallaan elättämään itsensä mutta ei pysty ylläpitämään sitä samaa elintasoa jos siihen päälle pitää maksaa työttömän puolison kuluja. Eikä ihmiset ole oikein valmiita luopumaan ja huonontamaan sitä elintasoa mihin on tottuneet.
Et nyt ota huomioon sitä, että työtönkin pyrkii parantamaan tulotasoaan työllistymisen kautta. Entä siinä tilanteessa, kun kahdesta työttömästä toinen työllistyy ja toinen on edelleen työtön? Varallisuuden perusteella minulle on yritetty tyrkyttää seuraksi siinä määrin eksentrisiä tapauksia etten tosiaankaan laske taloustilannetta yhdistäväksi tekijäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mistään. Miksi joku haluaisi sairaan ja toimintakyvyltään rajoittuneen, kun terveitä ja kyvykkäitäkin on tarjolla pilvin pimein.
Vierailija kirjoitti:
Olen mielenterveysongelmainen ja toimin vaativissa asiantuntijatöissä. Vaimo ja lapsi on
Eihän mt-ongelma automaattisesti tarkoitakaan työttömyyttä tai eläköitymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En missään. T. Yksinäinen N37 tk-eläkeläinen
No nyt kävi tuuri. Täällä olis tk eläkeläis mies ja ikää 40v. Mentäiskö treffeille.meillä olis koko elämä aikaa nautiskella vailla kiireitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen neljäkymppinen vasta työttömäksi jäänyt nainen ja ei tuo näytä miehiä haittaavan. Miehiä löytyy Tinderistä, kavereiden kautta, harrastuksista ja varmaan baaristakin jos niissä kävisin. Lisäksi useampikin esim. aiemmin töistä tuttu mies on ottanut yhteyttä esim. somessa, kun ovat huomanneet sinkkuuteni.
Naiset on kyllä tässä suhteessa varsin erilaisessa tilanteessa miehiin nähden. Kyllähän perus nätti ja koulutettu nainen löytää ihan ok kumppanin myös työttömänä, etenkin jos on kyse vain hetkellisesti, ehkä muutaman vuoden kestävästä tilasta. Aivan toinen on kuitenkin tilanne miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monella voi olla jo vakituinen kumppani. Itse sairastuin totaalisesti 12v. yhdessäolon jälkeen. Nyt t-eläkkeellä ja kumppani pysynyt rinnalla.
Tätähän ei kysytty. Oliko pakko päteä!! Kysymys oli yksinäisen henkilön, joka hakee neuvoa että mistä kannattaa hakea kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä logiikkaa. Työttömyys ja sairastaminen ivat sellaisia asioita, joita yleensä pyritään ratkaisemaan parempaan päin. Ei parisuhde voi perustua tuollaiselle. Niin kuin ei sillekään, että molemmat ovat terveitä ja/tai töissä. Elämä ei toimi niin.
Olen mt-kuntoutuja, milleniaali nainen, joka on kouluttautunut ja työskennellyt välillä määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen aikana, jolla olen ollut yli 10 vuotta.
Olisi todella huono idea oikein etsiä seuraa muista, joilla on mt-ongelmia. Koska se ei niiden ongelmien ratkaisua auta. Samalla koen, että en varsinaisesti halua ketään vetää elämääni mukaan, sillä kaikki energia menee tilanteen parantamiseen, enkä oleta uusien ihmisten ymmärtävän omaa elämääni. Voi deittaillessa sanoa, että opiskelen ja mitä töitä olen tehnyt. Ei se poista sitä, että en tällaiseen elämäntilanteeseen halua rakentaa parisuhdetta.
Jos jään kokonaan tk eläkkeelle, eli jos toimintakyky ei kohene, tilanne on toinen. Sitten hyväksyn elämän sellaisenaan, teen siitä mahdollisimman tasapainoista ja mukavaa, ja sitten saatan tapailla sillä periaatteella, että: on oltava yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja arvoja, halutaan suht samaa elämältä, ja kumppani jättää minun omaksi asiakseni sen, mikä toiminta on minulle mahdollista ja parasta.
Se, että olen mt-kuntoutuja, ei tarkoita, että minulla olisi erityisen paljon yhteistä muiden mt-kuntoutujien kanssa.
Juurikin tämä. Ei esimerkiksi sama diagnoosi tarkoita sen enempää kuin, että on sama diagnoosi. Samoin millä tavoin työttömyys liittyisi yhteensopivuuteen tai rakastumiseen?
Harvempi tosiaan varmasti ajattelee, että siinä täydellinen pari toisilleen kun kummallakin kerran on astma tai polvesta kierukka sökönä..
Jostain syystä mielenterveysongelman suhteen ajatelleen näin, että toinen mielenterveysongelmainen on se paras/sopivin kumppani ja itseasiassa se riittääkin, että kummallakin on diagnoosi ja muusta sitten viis.
Ja sama kyllä työttömyydessäkin, että sen kuvitellaan riittävän yhdistäväksi asiaksi eikä ihminen (enää) edes ole mitään muuta kuin työtön.
Ihan kuin ihmisen persoona ja kaikki muukin katoaisi ja menettäisi merkityksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastuksista?
Ei kaikki edes etsi suhdetta, moni on tyytyväinen ikisinkku. Tätä ei tietenkään uskota vaan kaikkien on "pakko" pariuduttava, kunhan on joku periaatteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes halua miestä, tämä nykyinen elämä riittää, ystävät, harrastukset, omat lapset. Tk-eläkkeellä v. 2018. On omat rutiinit ja nautin yksin olemisesta kotonani
Kiva. Mä sen sijaan haluaisin parisuhteen koska yksineläminen on niin kallista.
Kyllä se parisuhdekkin voi kalliiksi tulla. Itse olen pärjännyt taloudellisesti paremmin sinkkuna.
On se noin myös jos saa huonon puolison.
Vaan kahdestaan olisi mahdollista asua leveämmin kuin yksiössä.
Kuka käskee asua yksiössä? Olen asunut kaksiossa ja kolmiossa. En vielä kertaakaan elämäni aikana yksiössä.
Olen asunut kolmiossa, neliössä ja suunnikkaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella työttömän täytyisi hakea nimenomaan työtöntä kumppania tai sairastuneen samassa tilanteessa olevaa? Silloin on kaksi samassa sopassa eikä minua ainakaan kiinnosta möyriä vielä parisuhdekumppaninkin kautta samoissa ongelmissa.
Ap varmaan ajaa takaa sitä, että monelle työssäkäyvälle se viestittely ja alkututustuminen loppuu heti kun kuulee toisen olevan esim. työtön. Fakta nyt vaan on, että aika monen mielestä parisuhteessa on helpointa kun tienataan suunnilleen saman verran. Tai ainakin on vaatimuksena, että se mahdollinen kumppani pystyy elättämään itse itsensä niin ettei pariskunnan välillä ole valtavan suurta elintasokuilua. Luulen, että aika moni pystyy palkallaan elättämään itsensä mutta ei pysty ylläpitämään sitä samaa elintasoa jos siihen päälle pitää maksaa työttömän puolison kuluja. Eikä ihmiset ole oikein valmiita luopumaan ja huonontamaan sitä elintasoa mihin on tottuneet.
Et nyt ota huomioon sitä, että työtönkin pyrkii parantamaan tulotasoaan työllistymisen kautta. Entä siinä tilanteessa, kun kahdesta työttömästä toinen työllistyy ja toinen on edelleen työtön? Varallisuuden perusteella minulle on yritetty tyrkyttää seuraksi siinä määrin eksentrisiä tapauksia etten tosiaankaan laske taloustilannetta yhdistäväksi tekijäksi.
Sinä taas et ota huomioon sitä, että sinun esittämässä tapauksessa ollaan jo parisuhteessa ja niiden kahden välillä on (ainakin toivottavasti) rakkautta ja välittämistä ja tällöin varmaan ajatellaan, että yhdessä nostetaan elintasoa jos edes toinen on töissä. Ap:n tapauksessa (ja minun oletuksessa) on että parisuhdetta eli tunnesidettä toiseen ei vielä ole eikä se pääse oikein koskaan kehittymään koska siinä tilanteessa etsitään sitä kumppania jolla on sama elintaso ja elämäntilanne kuin itsellään. Näinhän oli sinun esimerkissä kun siinäkin alussa molemmat on työttömiä.
Ei mulla ole jaksamista, siis kirjaimellisesti ei ole jaksamista. T3 arvo on ihan pohjalukemissa.
Hyvä kun saan itse tehtyä asioita. Sillä vähäisellä jaksamisella teen kotityöt, hoidan muut asiat + kauppa. Ei ole yhtään ylimääräistä jaettavaksi. Lisäksi nuo kuormittavat sen verran, että haluan palautua yksin ja hiljaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä logiikkaa. Työttömyys ja sairastaminen ivat sellaisia asioita, joita yleensä pyritään ratkaisemaan parempaan päin. Ei parisuhde voi perustua tuollaiselle. Niin kuin ei sillekään, että molemmat ovat terveitä ja/tai töissä. Elämä ei toimi niin.
Olen mt-kuntoutuja, milleniaali nainen, joka on kouluttautunut ja työskennellyt välillä määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen aikana, jolla olen ollut yli 10 vuotta.
Olisi todella huono idea oikein etsiä seuraa muista, joilla on mt-ongelmia. Koska se ei niiden ongelmien ratkaisua auta. Samalla koen, että en varsinaisesti halua ketään vetää elämääni mukaan, sillä kaikki energia menee tilanteen parantamiseen, enkä oleta uusien ihmisten ymmärtävän omaa elämääni. Voi deittaillessa sanoa, että opiskelen ja mitä töitä olen tehnyt. Ei se poista sitä, että en tällaiseen elämäntilanteeseen halua rakentaa parisuhdetta.
Jos jään kokonaan tk eläkkeelle, eli jos toimintakyky ei kohene, tilanne on toinen. Sitten hyväksyn elämän sellaisenaan, teen siitä mahdollisimman tasapainoista ja mukavaa, ja sitten saatan tapailla sillä periaatteella, että: on oltava yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja arvoja, halutaan suht samaa elämältä, ja kumppani jättää minun omaksi asiakseni sen, mikä toiminta on minulle mahdollista ja parasta.
Se, että olen mt-kuntoutuja, ei tarkoita, että minulla olisi erityisen paljon yhteistä muiden mt-kuntoutujien kanssa.
Juurikin tämä. Ei esimerkiksi sama diagnoosi tarkoita sen enempää kuin, että on sama diagnoosi. Samoin millä tavoin työttömyys liittyisi yhteensopivuuteen tai rakastumiseen?
Harvempi tosiaan varmasti ajattelee, että siinä täydellinen pari toisilleen kun kummallakin kerran on astma tai polvesta kierukka sökönä..
Jostain syystä mielenterveysongelman suhteen ajatelleen näin, että toinen mielenterveysongelmainen on se paras/sopivin kumppani ja itseasiassa se riittääkin, että kummallakin on diagnoosi ja muusta sitten viis.
Ja sama kyllä työttömyydessäkin, että sen kuvitellaan riittävän yhdistäväksi asiaksi eikä ihminen (enää) edes ole mitään muuta kuin työtön.
Ihan kuin ihmisen persoona ja kaikki muukin katoaisi ja menettäisi merkityksensä.
Siltähän se ainakin toisinaan vaikuttaa. Unohdetaan, että kaikki nämä yhdistäviksi väitetyt elämänkokemukset ovat juuri niitä, joita harvemmin kukaan valitsee vapaaehtoisesti. Kyllä ne mielenkiinnon kohteet, harrastukset ja ajatukset ovat olleet jossakin aivan muualla, kuin työttömyydessä, mt-ongelmissa tai sairastumisessa. Kuitenkin yht'äkkiä ne ovatkin persoonan määrittäviä ja koko olemisen leimaavia tekijöitä. Kuinka monen intohimo on roskien kerääminen, jota niin usein työttömille ehdotetaan ajankuluksi? Tai kävelyharrastus, jota harrastaa, koska ei ole varaa mennä tanssitunneille tai musiikkiopintoihin, jotka olisivat huomattavasti mieluisampia harrastuksia. Silloinhan on kyse olosuhteista, eikä persoonallisuudesta. Miksi nämä siis olisivat yhdistäviä tekijöitä parisuhdemielessä?
Vierailija kirjoitti:
En mistään. Ennen sairastumista olin tapailu vaiheessa ja lopetin senkin,kun halusin keskittyä itseeni ja parantumiseen.
No sitä ei tapahtunut. Vaan vointi meni huonommaksi.
Mielestäni ei voi edes verrata ns. Työttömät,vs tk-eläkeläiset.
Oma vointi sen verran huono, etten todellakaan koe, että olisi toiselle ihmiselle mitään annettavaa.
Eikä se koske mitään rahaa vaan ihan muita.Olisiko jollain halua "hoitajaksi"? Tai sitten nähdä kerran kuukaudessa? En uskonutkaan.
Mutta edelleen: työttömyys ei ole diagnoosi. Mt-kuntoutujia on varmaan joka lähtöön ja tk-eläkeläisetkin ovat varmasti kaikkea muuta kuin homogeeninen ryhmä.
Toki ovat, niinhän ovat palkansaajatkin usein täysin erilaisia yksilöitä vaikka tekisivätkin samaa työtä samassa työpaikassa.
Työtön voi kärsiä mt ongelmista, tk eläkeläinen taas saattaa voida ilman työrasitusta varsin normaalistikin ja mt kuntoutujia on joka tasoon ja lähtöön ihan jo diagnoosienkin huimasta erilaisuudesta johtuen. Voi olla niinkin, että kaikilla on eri statuksesta huolimatta täysin sama vaiva, vaikkapa masennus.
Lähinnä aloittaja varmaankin haki sitä, että mahdollisesti hieman samankaltaisessa elämäntilanteessa olevat etsisivät toisistaan seuraa. Uskallan väittää, että esimerkiksi hyvässä hoitotasapainossa oleva mt kuntoutuja saattaisi juuri olla se empaattinen ja ymmärtävä puoliso ehdokas toiselle mt kuntoutujalle myös silloin kun sairauden kanssa tulee vaikeampia jaksoja. Ymmärrän siis pointin, etenkin miesnäkökulmasta. Turha työttömän miehen on minnekään tinderiin mennä, ellei ole mallin mitoissa.
Kahden normaalin rahankäyttäjän taloudessa taloudellinen tilanne on kyllä aina parempi kuin yksin asuessa.
Alue: Aihe vapaa
Kunhan teet jotain elämälläsi, niin en usko että monia haittaa. Olen esim syksyllä menossa kouluun takaisin, mutta tässä vuoden aikana on riittänyt harrastuksiin aikaa hyvin. Myös vapaaehtoistoimintaa suosittelen.