Onko 74-vuotias mielestäsi vanha?

On kun molemmat vanhempani ja valtaosa sukulaisista oli jo kuollut ennen sitä ikää.

Liukkaalla kelillä kaatumista jos pitää pelätä, on vanha.

Nuori tuumaa vain, että nousee ylös, jos kaatuu.

Iällä on merkitystä vain kirkonkirjoissa. Nuoremmat, jotka kauhistelevat yli 70 vuotiaita taitaa olla lähinnä pelko siitä, etteivät itse saavuta edes sitä ikää.

Vierailija kirjoitti:

Olisi täydellisen ikäinen kumppani.

-N24

Voi voi. Arvosta nyt edes vähän itseäsi. Sen puutteesta johtuen kyllä kelpaa kaikki kunhan vaan tykkää edes vähän.

Appiukko kuoli 62v(syöpä) anoppi 74v(sydänpysähdys), setäni 64v(sydänpysähdys), serkkuni 50v(syöpä)...

Itse olen 52 enkä tunne itseäni miksikään nuorukaiseksi, on astma, nivelrikko, masennustaipumus, likinäköön nyt yhdistyy ikänäkö...

Näön yleinen tarkkuus on heikentynyt.

Atooppinen iho vaivaa.

Opettelen uusia taitoja, harastan ja liikun, työskentelen yrittäjänä, mutta en valehtele itselleni, että olisin nuori.

Kyllä 74 on vanha, ei sitä käy kiistäminem.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on vanha. 

itse olen 62-v ja pidän itseäni vanhana. 

Ihan turhaa sanoa, että pystyy kaikkeen 74-vuotiaana. Se on itsepetosta. 

Ei nuoremmatkaan pysty kaikkeen. Kuulemma suuri osa kouluikäisistä ei pysty istumaan lattialla jalat ja selkä suorina. Itseltäni onnistuu hyvin. Ikä on paljolti ihmisen korvien välissä oleva asia. Jos joku ei tunne itseään vanhaksi, miksi sitä pitää käydä hänelle todistelemassa. Halutaanko häntä ilahduttaa vai mistä on kysymys?

Olen 56 vanha nainen ja kyllä, pidän itseäni vanhana. 74 on harvoin edes elossa.

On. On ollut jo kymmenisen vuotta vanhuuseläkkeellä. Mutta ei välttämättä vanhus. Vanha ja vanhus ovat mielestäni eri asioita. Vanhuksen miellän sellaiseksi, joka ei pysty enää elämään itsenäisesti ja tarvitsee apua arjessaan. Vanha puolestaan on ihminen, joka on elänyt pitkään, kunnosta ja terveydentilasta riippumatta.

Mies 50 kirjoitti:

Appiukko kuoli 62v(syöpä) anoppi 74v(sydänpysähdys), setäni 64v(sydänpysähdys), serkkuni 50v(syöpä)...

Itse olen 52 enkä tunne itseäni miksikään nuorukaiseksi, on astma, nivelrikko, masennustaipumus, likinäköön nyt yhdistyy ikänäkö...

Näön yleinen tarkkuus on heikentynyt.

Atooppinen iho vaivaa.

Opettelen uusia taitoja, harastan ja liikun, työskentelen yrittäjänä, mutta en valehtele itselleni, että olisin nuori.

Kyllä 74 on vanha, ei sitä käy kiistäminem.

Ei pidä sekoittaa asioita. Et ole vanha vaan sairas. Ne jotka eivät ole sairaita, ovat vielä ihan hyvässä iässä ja elinvuosia edessä helposti yli kolmekymmentä, kun hoitavat terveytensä ja muut asiat hyvin.

Edelleenkään sillä ei ole tässä mitään väliä mitä pystyy tai mitä haluaa. 74-vuotias on vanha. Vanhus.

Te olette itse laittaneet näihin sanoihin omia mielikuvianne ja oletuksianne ja nyt taistelette näitä vastaan.

Vauva, vanhus, nuori, aikuinen, keski-ikäinen, teini, lapsi. Nämä ovat käsitteitä, jotka liittyvät numeeriseen ikään.

Se millainen vauva on, ei tee hänestä vähemmän vauvaa. Hän on sellainen vauva sitten.

Jos vanhuksen kohdalla ei onnistu ajatella yhtä neutraalisti, on vanhuus jotakin kauhistuttavaa, pelottavaa, ahdistavaa ja vältettävää.

74-vuotiaan ikiteinin on tuolloin jo korkea aika kohdata itsensä syvemmältä ja miettiä näitä asioita omakohtaisesti.

Vanhuus ei ole kirous. Itse odotan tulevaa vanhuusikää suurella mielenkiinnolla ja toivon siihen yltäväni. Nyt olen keski-ikäinen.

Olen mielestäni jo vanha tällä hetkellä, 46-vuotiaana. En vielä vanhus enkä vanhuusiässä, mutta vanha. Enhän minä nuorikaan ole :)

Kyllä 74v on vanha. 40v on noin keski ikäinen. Eikös ihmiset elä suurinpiirtein N. 80v. Tai kuka onnekas saa elää? Jos on terve ja voi asua kotona,jos asiat on hyvin. Ehkä tulevaisuudessa ihmiset elää vielä kauemmin, mistä sen tietää. Esim jos syöpään löydetään hoito.

Mun 74v tuttu tekee edelleen töitä lääkärinä päivittäin ja juoksee maratoneja. Toinen tuttava 80v ja päivittäin töissä omassa isossa firmassaan ja erittäin hyvässä kunnossa.

Aika paljon siis riippuu henkilöstä ja terveydentilasta. Tunnen myös 40-vuotiaista, jotka ovat jo `vanhoja`

On, omat vanhempani, tädit, sedät ym. muu heidän ikäluokkansa on 70+ vuotiaita. Kaikki he ovat aktiivisia eläkeläisiä, jotka mökkeilevät, matkustavat, hoitavat lapsenlapsia, harrastavat, liikkuvat päivittäin ja ovat taloyhtiön hallituksen ja erilaisten seurojen kantavia voimia. 

Silti he väsyvät helpommin, pitää olla aikaa palautua paljon enemmän kuin ennen. Muisti ei ole enää entisensä, väsymys näkyy helposti mm. muistamisessa. Uuden oppiminen on aikaa vievää ja vaikeaa, vaikka ei vielä mahdotonta. Fyysisiä haasteita alkaa olla, vaikka nämä ihmiset ovat liikkuneet aktiivisesti koko elämänsä. Lähes jokaisella on tai on ollut jokin vakava tai pitkäaikainen sairaus. Oma terveys huolestuttaa ja ajatukset keskittyvät usein omaan terveyteen ja selviytymiseen, vaikka ympäristö, maailman tapahtumat ja erityisesti läheiset edelleen kiinnostavat ja innostavat.

Ero keski-ikäisen ja seitsemänkymppisen välillä on selvä, vaikka suurin osa sen ikäisistä, aktiivista ja tervettä elämää viettäneistä pystyykin edelleen jatkamaan elämäänsä normaalisti. 

Ei se on pian eläkeikä Suomessa sillä varmistetaan että yhä useampi ei nauti koskaan eläkkeestään...

Ranskassa miljoonat kapinoivat Suomessa eivät...

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään sillä ei ole tässä mitään väliä mitä pystyy tai mitä haluaa. 74-vuotias on vanha. Vanhus.

Te olette itse laittaneet näihin sanoihin omia mielikuvianne ja oletuksianne ja nyt taistelette näitä vastaan.

Vauva, vanhus, nuori, aikuinen, keski-ikäinen, teini, lapsi. Nämä ovat käsitteitä, jotka liittyvät numeeriseen ikään.

Se millainen vauva on, ei tee hänestä vähemmän vauvaa. Hän on sellainen vauva sitten.

Jos vanhuksen kohdalla ei onnistu ajatella yhtä neutraalisti, on vanhuus jotakin kauhistuttavaa, pelottavaa, ahdistavaa ja vältettävää.

74-vuotiaan ikiteinin on tuolloin jo korkea aika kohdata itsensä syvemmältä ja miettiä näitä asioita omakohtaisesti.

Vanhuus ei ole kirous. Itse odotan tulevaa vanhuusikää suurella mielenkiinnolla ja toivon siihen yltäväni. Nyt olen keski-ikäinen.

Olen mielestäni jo vanha tällä hetkellä, 46-vuotiaana. En vielä vanhus enkä vanhuusiässä, mutta vanha. Enhän minä nuorikaan ole :)

Aiotko itse 74 v istua kiikkustuoliin miettimään syvällisiä ja iänkaikkista elämää?

Se tulee, kuolema, vaikkei sitä mietikään.

Biologisesti vanha, on erilaisia muutoksia esim verrattuna 40 vuotiaaseen. Mutta ihminen voi olla pirteä esim tunnen 85v jolla ei juuri mitään sairauksia asuu kotona vielä. Ja sitten taas joku 50v voi olla tosi raihnainen. Mutta biologisesti tuo 50v on silti nuorempi, solut käyttäytyy erilailla esim uusiutuu vielä paremmin jne. Onhan tosta monia tutkimuksia.

Hesarissa geriatrian proffa sanoo, että hän on siirtänyt uransa aikana vanhusiän alun 78 vuodesta 85 vuoteen.

ei oletko nainen? t jorma 77

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään sillä ei ole tässä mitään väliä mitä pystyy tai mitä haluaa. 74-vuotias on vanha. Vanhus.

Te olette itse laittaneet näihin sanoihin omia mielikuvianne ja oletuksianne ja nyt taistelette näitä vastaan.

Vauva, vanhus, nuori, aikuinen, keski-ikäinen, teini, lapsi. Nämä ovat käsitteitä, jotka liittyvät numeeriseen ikään.

Se millainen vauva on, ei tee hänestä vähemmän vauvaa. Hän on sellainen vauva sitten.

Jos vanhuksen kohdalla ei onnistu ajatella yhtä neutraalisti, on vanhuus jotakin kauhistuttavaa, pelottavaa, ahdistavaa ja vältettävää.

74-vuotiaan ikiteinin on tuolloin jo korkea aika kohdata itsensä syvemmältä ja miettiä näitä asioita omakohtaisesti.

Vanhuus ei ole kirous. Itse odotan tulevaa vanhuusikää suurella mielenkiinnolla ja toivon siihen yltäväni. Nyt olen keski-ikäinen.

Olen mielestäni jo vanha tällä hetkellä, 46-vuotiaana. En vielä vanhus enkä vanhuusiässä, mutta vanha. Enhän minä nuorikaan ole :)

Aiotko itse 74 v istua kiikkustuoliin miettimään syvällisiä ja iänkaikkista elämää?

Se tulee, kuolema, vaikkei sitä mietikään.

Olen miettinyt syvällisesti niin kauan kuin olen miettiä osannut. Eli aina. Joten ei, en aio sitten aloittaa. Mutta joillekulle olisi enemmän kuin tarpeen.

Nykyajan kasikymppiset eivät enää anna itseään teititellä, koska eivät ole niin vanhoja. Sitten kun vanhus kuolee, se on näille aina maailman suurin yllätys ja totaalikriisi.

Kun se ikääntyminen ja kuoleminen ei jotenkin vain ole ollut heidän kohdallaan totta ja yhtäkkiä kuoleman äärellä on ihan pakko kohdata todellinen elämä. Sitä ei voikaan enää ostaa ja suorittaa pakoon.