Uusioperheen rahat

Vierailija kirjoitti:

Ap varmaankin kuitenkin asuu miehen tulojen mukaan, matkustaa mukavalla autolla kyydissä jne.

Minusta jokainen on vastuussa tuloistaan, ap ei ole viitsinyt ponnistella.

No, itse jatkaisin mieluummin asumista pienessä vuokra-asunnossani, kuin muuttaisin hulppeaan omakotitaloon katsomaan perheensisäistä elintaso-eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ilmeisesti yrityksesi kiipustaa ylempään elintasoluokkaan sängyn kautta ei nyt onnistunut. Hyväksy tilanne ja eroa, voit kattella jonkun vanhemman ukon joka jaksais ruveta sua elättämään (ja muksujaai ilmeisesti, kun uusperheestä puhuit). Tää nykyinen versio ei siihen haksahda.

En nyt tosissaan enää tiedä, onko tämä rölläilyä vai ajatteleeko joku tosissaan näin.

Itse seurustelen miehen kanssa, joka sitten osoittautui itseäni huomattavan suurempituloiseksi. Ja juu, olen miettinyt mitä se yhteiselämä tulisi olemaan, kun oma tulotasoni on alempi kuin ikäisilläni keskiverrosti.

Itse en hyväksyisi yhdessäasumista niin, että toinen elää leveästi ja toinen köyhyysrajalla, silloin voisi elää yhtä hyvin kämppäkaverin kanssa. Ex-puolison kanssa tuimme vuorotellen toisiamme taloudellisesti haastavammissa tilanteissa niin, että enemmän tienaava maksoi enemmän. Työssäollessa tienestit oli suht samat, jolloin kaikki meni sitten puoliksi.

Mutten ikinä olisi vaatinut exää maksamaan täsmälleen 50-50 pienistä osa-aikatyötuloista, joilla hetken oli etsiessään kokoaikatyötä.

En ole se jolle vastaat, mutta on eri asia avustaa puolisoa väliaikaisessa taloudellisessa ahdingossa, kuin kustantaa hänen itse itselleen asettamansa elintasovaatimukset koska toinen ei viitsi mennä töihin joista saa haluamansa summan rahaa.

Näetkö tuollaisella elintasoero-liitolla pitkää tulevaisuutta? Itseäni juuri tuollaiseen tilanteeseen päätyminen mietityttää jo sen verran, että tosiaan mietin onko suhteella mitään tulevaisuutta. Jos siis tilanne olisi aina se, että esim. toinen varailee itselleen lomalle lomamatkan aurinkorannoille, ja itse vietän loman laskeskelen olisiko varaa käydä vaikka kampaajalla itseäni hemmottelemassa.

Ei, ei ole mikään pakko kustantaa kenellekään yhtään mitään. Mutta voi miettiä, kuinka pitkään tuollainen liitto pysyisi hyvänä.

No omalla kohdallan on toiminut vuosia. Itse olen pienipalkkainen, mies tienaa melkein kolme tonnia enemmän joka kuukausi. Olen hänen kanssaan rakkaudesta, en rahasta. 

Tosin matkustamme yhdessä, mutta muuten molemmilla on pelit ja vehkeet sen mukaan mihin on varaa. Kokisin epäonnistuneeni elämässä jos loisisin toisen rahoilla.

Jaa-a. Kai se pitää sitten jättää parempituloinen miesystävä. Koska itse en halua yhteiselämää, jossa toinen elää ökyelämää samalla kun toinen kärvistelee köyhyysrajalla.

Ihmettelen suuresti näitä "miehiä" jotka toisten pa no pen tu ja alkaa elättämään. Kyllä on löy säs tä vi tus ta kova hinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi, josko hankkisit parempipalkkaisen työn ja tulisit toimeen omilla tuloillasi. Avioliitossa omaisuus ei ole yhteistä ellei sitä ole yhdessä hankittu eikä laki edellytä tarjoamaan puolisolle tämän vaatimaa elintasoa, minimi riittää.

Omaisuus on sen, jonka nimissä se on. Mutta: avioliitossa elämä on yhteistä. Mitä yhteistä elämää se on, jos koko ajan molemmat elävät omillaan ja parempituloinen varoo mitenkään tukevansa toista?

Ei perheessä voida alkaa erottelmaan jääkaapinhyllyjä tai että molemmat ostavat omat ruokansa, joihin toinen ei saa koskea. 

Onko omien menojensa maksaminen sama asia kuin elää omillaan? Minusta on pelkästään aikuista itse vastata aiheuttamistaan kuluista eikä olettaa, että koska toinen opiskeli enemmän ja hankki paremminpalkatun työn, niin minulla on joku osuus hänen tuloihinsa ja voin siksi vaatia, että maksa. Parempituloisen ei tarvitse varoa, että tukee toista, sen pienempituloisen tulee ymmärtää, että tukeminen on vapaaehtoista. Jos ei ole varaa sähköpyörään, niin miksi parisuhde toisi oikeuden vaatia puolisoa maksajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Illä tavoin ap pidät itseäsi älykkäänä? Miksi et hyödynnä älyäsi opiskelemalla itsellesi hyväpalkkaisen ammatin?

Koska en ole koskaan juossut rahan vaan kiinnostusten perässä.

Mutta sitten kun se tulokuilu on yhtäkkiä nenän edessä omassa kodissa niin ei sille ole immuuni.

Toinen ostaa törkyhintaisen puvun kun itse käytät ystäväsi vanhaa mekkoa. Toisella markkinoiden paras pyörä. Itsellä se sama kuin lukiossa.

Vaikkei rahan perässä juokse, mutta kun asetelma hieroo naamaan eritasoisuutta sitä ei voi unohtaa/ohittaa. Itselläni se ei sovi perhekäsitykseen mitenkään.

Edelleen toivoisin kokemuksia saman kokeneilta.

Ap

Millä tavalla ap sinä itse voisit korjata tilannetta? Omaan tekemiseesi ja käytökseesi kun voit vaikuttaa, toisen huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä hittoa mä just luin????????!

Mitä ihmettä sä teet tuollaisen itsekkään ihmissian kanssa?? Mä en ikinä katsoisi tuollaista ukkoa... Totta helvetissä samassa perheessä on kaikilla sama elintaso.

Ja se sama elintaso kuuluu olla miehen maksama!

Meillä on sama juttu.

Kerran tuo on haitannut. Kissan hammaslääkäri maksoi 850e. Olisin toivonut, että mies olisi maksanut osan. Hän on niin pihi, ettei osta edes äidilleen joulukukkaa jouluna. Minä ostin hänen sukulaisilleen monta vuotta jouluna jotain pientä. En enää vuosiin.

Emme asu yhdessä. Hän asuu niin kalliissa asunnossa, ettei minulla olisi varaa ikimaailmassa maksaa puolta vuokrasta. Saan asua nykyisessä asunnossa ilmaiseksi.

Välillä mies on katkera siitä, että olen niin vähävarainen. Hän kyllä tiesi vaikeat sairauteni kun aloimme seurustella.

Ennen rahat pistettiin puoliksi, jos oltiin yhdessä. Kai se on yleistä nykyään, että molemmilla omat rahat, jos ei ole yhteisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Illä tavoin ap pidät itseäsi älykkäänä? Miksi et hyödynnä älyäsi opiskelemalla itsellesi hyväpalkkaisen ammatin?

Koska en ole koskaan juossut rahan vaan kiinnostusten perässä.

Mutta sitten kun se tulokuilu on yhtäkkiä nenän edessä omassa kodissa niin ei sille ole immuuni.

Toinen ostaa törkyhintaisen puvun kun itse käytät ystäväsi vanhaa mekkoa. Toisella markkinoiden paras pyörä. Itsellä se sama kuin lukiossa.

Vaikkei rahan perässä juokse, mutta kun asetelma hieroo naamaan eritasoisuutta sitä ei voi unohtaa/ohittaa. Itselläni se ei sovi perhekäsitykseen mitenkään.

Edelleen toivoisin kokemuksia saman kokeneilta.

Ap

Miksi miehesi ei saisi nauttia työnsä hedelmistä? Mistä tulee se ajatus, että kaikki tulot jaetaan tasan? Omat rahat ovat omia myös avioliitossa. Miksei miehesi saisi säästää ja sijoittaa OMIA rahojaan vaan mielestäsi hänen pitäisi antaa puolet sinulle tosta vaan?

Joku toinen kertoi, että hän saa ilmaiseksi huom! ilmaiseksi asua isommassa asunnossa, kuin mihin itsellä olisi koskaan ollut varaa. Onko tuo rakkautta? No ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ilmeisesti yrityksesi kiipustaa ylempään elintasoluokkaan sängyn kautta ei nyt onnistunut. Hyväksy tilanne ja eroa, voit kattella jonkun vanhemman ukon joka jaksais ruveta sua elättämään (ja muksujaai ilmeisesti, kun uusperheestä puhuit). Tää nykyinen versio ei siihen haksahda.

En nyt tosissaan enää tiedä, onko tämä rölläilyä vai ajatteleeko joku tosissaan näin.

Itse seurustelen miehen kanssa, joka sitten osoittautui itseäni huomattavan suurempituloiseksi. Ja juu, olen miettinyt mitä se yhteiselämä tulisi olemaan, kun oma tulotasoni on alempi kuin ikäisilläni keskiverrosti.

Itse en hyväksyisi yhdessäasumista niin, että toinen elää leveästi ja toinen köyhyysrajalla, silloin voisi elää yhtä hyvin kämppäkaverin kanssa. Ex-puolison kanssa tuimme vuorotellen toisiamme taloudellisesti haastavammissa tilanteissa niin, että enemmän tienaava maksoi enemmän. Työssäollessa tienestit oli suht samat, jolloin kaikki meni sitten puoliksi.

Mutten ikinä olisi vaatinut exää maksamaan täsmälleen 50-50 pienistä osa-aikatyötuloista, joilla hetken oli etsiessään kokoaikatyötä.

En ole se jolle vastaat, mutta on eri asia avustaa puolisoa väliaikaisessa taloudellisessa ahdingossa, kuin kustantaa hänen itse itselleen asettamansa elintasovaatimukset koska toinen ei viitsi mennä töihin joista saa haluamansa summan rahaa.

Näetkö tuollaisella elintasoero-liitolla pitkää tulevaisuutta? Itseäni juuri tuollaiseen tilanteeseen päätyminen mietityttää jo sen verran, että tosiaan mietin onko suhteella mitään tulevaisuutta. Jos siis tilanne olisi aina se, että esim. toinen varailee itselleen lomalle lomamatkan aurinkorannoille, ja itse vietän loman laskeskelen olisiko varaa käydä vaikka kampaajalla itseäni hemmottelemassa.

Ei, ei ole mikään pakko kustantaa kenellekään yhtään mitään. Mutta voi miettiä, kuinka pitkään tuollainen liitto pysyisi hyvänä.

No omalla kohdallan on toiminut vuosia. Itse olen pienipalkkainen, mies tienaa melkein kolme tonnia enemmän joka kuukausi. Olen hänen kanssaan rakkaudesta, en rahasta. 

Tosin matkustamme yhdessä, mutta muuten molemmilla on pelit ja vehkeet sen mukaan mihin on varaa. Kokisin epäonnistuneeni elämässä jos loisisin toisen rahoilla.

Jaa-a. Kai se pitää sitten jättää parempituloinen miesystävä. Koska itse en halua yhteiselämää, jossa toinen elää ökyelämää samalla kun toinen kärvistelee köyhyysrajalla.

Ei sinun tarvitse miestäsi jättää. Teette yhdessä päätöksen onko taloudellinen hyväksikäyttö suhteessanne ok. Meidän suhteessamme ei ole, te laaditte omat sääntönne.

Itse suosin erilliset asunnot, erilliset taloudet, erilliset elämät ja yhteinen elämä filosofiaa.

Kolme ensimmäistä eivät ole neljännen este, jollei itse siitä sellaista tee.

Toki tällä filosofialla yhteinen elämä ei vältä ole kaikille se, mitä haluaa, mutta silloin ehkä pitää luopua jostain kolmesta ensimmäisestä, jotta saa mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta rakkaudelta.

Naiselle rakkaus on sitä että saa elää lokkina ja hyötyä toisen ihmisen rahoista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehesi ei saisi nauttia työnsä hedelmistä? Mistä tulee se ajatus, että kaikki tulot jaetaan tasan? Omat rahat ovat omia myös avioliitossa. Miksei miehesi saisi säästää ja sijoittaa OMIA rahojaan vaan mielestäsi hänen pitäisi antaa puolet sinulle tosta vaan?

Joku toinen kertoi, että hän saa ilmaiseksi huom! ilmaiseksi asua isommassa asunnossa, kuin mihin itsellä olisi koskaan ollut varaa. Onko tuo rakkautta? No ei todellakaan.

Ei paatuneet lokit tällaista logiikkaa hyväksy. Perhe/rakkausverukkeella on naiset lokkeilleet jo ammoisista ajoista asti.

Kyllä mun mielestä molemmilla pitää olla omat rahansa. Se ei tarkoita, etteikö yhteisiä menoja jaeta yhteisesti. Se ei tietenkään saa tarkoittaa "eri elintasoa". Mutta siis käytännön esimerkki: ajatellaan että sä saat nettona 2000€/kk ja mies 4000€/kk. Mies on sitä mieltä, että perheen juokseviin talousmenoihin riittää 1500€/kk. Tällöin jako voisi mennä vaikkapa niin, että sinä laitat palkastasi 500€ ja mies siihen 1000€. Mies tienaa enemmän ja maksaa selvästi enemmän. Mutta se mitä tarkoitan on, että sä et voi vaatia miestäsi laittamaan vaikka 2000€, jotta "elintasoa nostetaan".  Miehellä on ikään kuin oikeus käyttää palkkarahojaan miten haluaa, eli vaikka säästää uuteen autoon tai ulkomaan matkaan. Mutta elintaso ei saa siinä mielessä olla eri, että jos sitten tuo perheen matka tulee kohdalle, niin mies maksaa suhteessa enemmän. Taas toisaalta jos hän haluaa lähteä poikien kanssa Lontooseen, niin hänellä pitää olla oikeus käyttää omia säästöjään vaikka siihen.

Hankala selittää, mutta vaikka puolisoiden tulot huomioidaan suhteessa niiden kokoon, niin sä et omista kenenkään toisen palkkatuloja. Eli jos mies sitten haluaa satsata rahansa vaikka uuteen autoon, niin sä et ikään kuin voi vaatia hyvitykseksi, että mies sitten ostaa sulle jotain. Muuten toi talous menee ihan kommarihommaksi, missä sä käytännössä rahoittasit omia "elämän extroja" miehen tuloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Illä tavoin ap pidät itseäsi älykkäänä? Miksi et hyödynnä älyäsi opiskelemalla itsellesi hyväpalkkaisen ammatin?

Koska en ole koskaan juossut rahan vaan kiinnostusten perässä.

Mutta sitten kun se tulokuilu on yhtäkkiä nenän edessä omassa kodissa niin ei sille ole immuuni.

Toinen ostaa törkyhintaisen puvun kun itse käytät ystäväsi vanhaa mekkoa. Toisella markkinoiden paras pyörä. Itsellä se sama kuin lukiossa.

Vaikkei rahan perässä juokse, mutta kun asetelma hieroo naamaan eritasoisuutta sitä ei voi unohtaa/ohittaa. Itselläni se ei sovi perhekäsitykseen mitenkään.

Edelleen toivoisin kokemuksia saman kokeneilta.

Ap

Minua ihmetyttää mikä sinut on saanut tämän miehen kanssa yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä nyt teillä molemmilla lapsia vai vaan sinulla? Uusperhe oli otsikossa.

Ehkä puolisosi ei halua elättää sinun lapsiasi. Hän saattaa myös ihan töissä tarvita laadukkaita vaatteita tms.

Hänellä kolme lasta, meillä kohta yhteinen.

Puhuin hyvin kalliista vaatteista, en peruslaadukkaista vaatteista. Kuilu on oikeasti iso.

Ap

Onnea vaan sen lapsen kanssa. Sen voin luvata, ettei se tuosta ainakaan tule paranemaan, mutta itse oletkin tuohon piian hommaan halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä molemmilla pitää olla omat rahansa. Se ei tarkoita, etteikö yhteisiä menoja jaeta yhteisesti. Se ei tietenkään saa tarkoittaa "eri elintasoa". Mutta siis käytännön esimerkki: ajatellaan että sä saat nettona 2000€/kk ja mies 4000€/kk. Mies on sitä mieltä, että perheen juokseviin talousmenoihin riittää 1500€/kk. Tällöin jako voisi mennä vaikkapa niin, että sinä laitat palkastasi 500€ ja mies siihen 1000€. Mies tienaa enemmän ja maksaa selvästi enemmän. Mutta se mitä tarkoitan on, että sä et voi vaatia miestäsi laittamaan vaikka 2000€, jotta "elintasoa nostetaan".  Miehellä on ikään kuin oikeus käyttää palkkarahojaan miten haluaa, eli vaikka säästää uuteen autoon tai ulkomaan matkaan. Mutta elintaso ei saa siinä mielessä olla eri, että jos sitten tuo perheen matka tulee kohdalle, niin mies maksaa suhteessa enemmän. Taas toisaalta jos hän haluaa lähteä poikien kanssa Lontooseen, niin hänellä pitää olla oikeus käyttää omia säästöjään vaikka siihen.

Hankala selittää, mutta vaikka puolisoiden tulot huomioidaan suhteessa niiden kokoon, niin sä et omista kenenkään toisen palkkatuloja. Eli jos mies sitten haluaa satsata rahansa vaikka uuteen autoon, niin sä et ikään kuin voi vaatia hyvitykseksi, että mies sitten ostaa sulle jotain. Muuten toi talous menee ihan kommarihommaksi, missä sä käytännössä rahoittasit omia "elämän extroja" miehen tuloilla.

Toki tuollainen jako kuulostaa hyvältä.

Mutta.

Jos tämä varakkaampi osapuoli sitten haluaa, että käydään yhdessä matkoilla, kylpylälomilla jne, niin itse joudun siinä kohtaa toteamaan, etten ole tarpeeksi varakas tähän parisuhteeseen.

Parisuhde on kuitenkin paljon yhdessätekemistä. Jos sillä vähempivaraisilla ei ole varaa näihin yhdessätekemisiin, niin joko sitten ei tehdä yhdessä, isompituloinen maksaa ne, tai sitten ei olla yhdessä.

Tuossa jo itselleni tarpeeksi miettimistä, että onko mitään järkeä jatkaa parisuhdetta isompituloisen seurustelukumppanini kanssa, jos tulevaisuus on tuollaista vääntämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Illä tavoin ap pidät itseäsi älykkäänä? Miksi et hyödynnä älyäsi opiskelemalla itsellesi hyväpalkkaisen ammatin?

Koska en ole koskaan juossut rahan vaan kiinnostusten perässä.

Mutta sitten kun se tulokuilu on yhtäkkiä nenän edessä omassa kodissa niin ei sille ole immuuni.

Toinen ostaa törkyhintaisen puvun kun itse käytät ystäväsi vanhaa mekkoa. Toisella markkinoiden paras pyörä. Itsellä se sama kuin lukiossa.

Vaikkei rahan perässä juokse, mutta kun asetelma hieroo naamaan eritasoisuutta sitä ei voi unohtaa/ohittaa. Itselläni se ei sovi perhekäsitykseen mitenkään.

Edelleen toivoisin kokemuksia saman kokeneilta.

Ap

Minua ihmetyttää mikä sinut on saanut tämän miehen kanssa yhteen?

No ilmeisesti raha. Se on jännä, että sunkaltaiset naiset aina vastustaa tiukasti että naiset valkkaisivat miehensä rahan perusteella ja aina toitotetaan, että raha ei merkkaa mitään. Sitten kuintekin kun jätetään se raha pois elementtinä, eli molemmat maksaisi omat menonsa, niin yhtäkkiä on koko parisuhteen kynnyskysymys. Rakkaus ei merkkaa enää mitään, kun rahallista hyötyä ei saakaan.  Se on välittömästi osoitus, että mies ei rakasta, jos ei maksa.

Ja mä ymmärrän senkin, että jos toinen on aivan törkeässä rahapulassa, vaikkapa työtön. Niin on totta kai ymmärrettävää, että se toinen maksaa. Mutta se että ns. elintasoa aletaan universaalisesti vain jakamaan molemmille tasan, niin silloin se on sitä että tuollaisen vaatija on rahan perässä. Sillä miehellä pitää olla oikeus vaikka vain säästää ylimääräiset rahansa, antaakseen ne perintönä lapsilleen tai viron kulkukoirille. Totta kai se on irvokasta, jos toinen söisi näkkileipää ja toinen hummeria. Mutta jos se varakkaampi puoliso myös tyytyy siihen näkkileipään, niin ei tietenkään puolisolla ole oikeutta niihin rahoihin.

Kyllä täytyy olla onnellinen omasta miehestäni! Kun alettiin seurustelemaan hänellä oli oma velaton koti pk-seudulla, minä asuin työsuhdeasunnossa pienipalkkaisena.

Ikinä ei rahasta ollut puhetta, naimisiin mentiin ja avattiin yhteinen tili jonne molempien palkat- hänen iso, minun pieni- menivät.

Kaikki on yhteistä eikä ole ollut puhettakaan kumpi mitäkin maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Illä tavoin ap pidät itseäsi älykkäänä? Miksi et hyödynnä älyäsi opiskelemalla itsellesi hyväpalkkaisen ammatin?

Koska en ole koskaan juossut rahan vaan kiinnostusten perässä.

Mutta sitten kun se tulokuilu on yhtäkkiä nenän edessä omassa kodissa niin ei sille ole immuuni.

Toinen ostaa törkyhintaisen puvun kun itse käytät ystäväsi vanhaa mekkoa. Toisella markkinoiden paras pyörä. Itsellä se sama kuin lukiossa.

Vaikkei rahan perässä juokse, mutta kun asetelma hieroo naamaan eritasoisuutta sitä ei voi unohtaa/ohittaa. Itselläni se ei sovi perhekäsitykseen mitenkään.

Edelleen toivoisin kokemuksia saman kokeneilta.

Ap

Minulla on sama tilanne, mutta täysin erilainen kokemus, tosin olemme ydinperhe eikä uusperhe. Olen sovittanut oman elämäni tulojeni mukaiseksi enkä edes mieti, että toinen tienaa minua paljon enemmän ja voi viedä teini-ikäiset lapsemme tuosta vain Lontooseen ja minä jään Suomeen, koska töistä ei voi ottaa palkatonta vapaata hetken päähänpistosta. En ole ikinä osannut kadehtia puolison työmäärää ja tuloja, koska ne ovat jotain sellaista, mihin hän itse voi vaikuttaa, ei jotain sellaista, mikä on minun ansiotani. Autokaupassa puoliso ei kysele hintoja, minulla on jo ennen kauppaanmenoa selkeä hintakatto. Kun esikoinen lähti opiskelemaan, isä osti asunnon helpottaakseen opiskelijan elämää eikä kukaan sanonut, että hei, äitinä sinunkin pitää pystyä samaan, eriarvoistat perheenjäseniä, jos et ole mukana maksamassa.

En mitenkään keksi, miksi olisimme perheen sisällä eriarvoisessa asemassa siksi, että puoliso ei rahoita elämistäni. Olen työssäkäyvä keski-ikäinen nainen, joka on tehnyt elämässään tietyt valinnat ja kantaa niistä vastuun kuvittelematta, että avioliitto toisi mukanaan oikeuden ulosmitata puolison tekemien valintojen tuoton. Ei ole minulta pois, jos juhlamekkoni on ostettu viime keväänä ja miehellä on tuliterä mittatilauspuku. Mahdun juhlamekkooni eikä sen malli tai väri huuda, että hei, olen huhtikuun 2022 mallistoa. Valinta sekin.

Jotenkin se heijastuu lapsille, että äidillä on eri tulo- ja elintaso kuin isällä. Tulotason erolla ei ole merkitystä, mutta jos isä syö sisäfilettä kun äiti popsii suikaleita, niin onhan se iso ja kipeä asia lapsille, että miten isä viitsii niin tehdä. Ainakin itse katsoisin hyvin pitkään isää.

Kuuluu parisuhteeseen, että toiselle haluaa sitö samaa hyvää, mitä itsekin saa. Ja ehkä ne matkat olisivat lasten mielestä olleet mukavampia koko perheenä kuin pelkästään isän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet mennyt juuri tämän miehen kanssa yhteen ja jopa lapsen päättänyt hänen kanssaan hankkia? Nyt olet kertonut miehestäsi vain asioita joista et pidä. Kai hänessä täytyy olla paljon hyvääkin kun olet päätynyt nämä ratkaisut tekemään? Ja mitä olette keskustelleet rahasta ennen kuin päätitte hankkia lapsen yhdessä? Oletko silloin sanonut miehelle että nämä asiat täytyy ratkaista ensin?

Onhan hänessä - saa hyvät elarit, kun on hankkimassa yhteisen lapsen.