Lue keskustelun säännöt.
Uusioperheen rahat
18.04.2023 |
Elämme uusioperheessä kahden erillisen talouden piinallista todellisuutta.
Itse olen matalapalkka-alalla, mieheni on hyvin korkeapalkkainen.
Tilanne on alkanut piinata, sillä miehen työsuhde-edut alkaa olla maan huippua. Eli luxusta riittää ihan arkisessa työnteossa. Ja minun työetuihin kuuluu bussilippu.
Mitä olette tehneet vastaavissa tilanteissa?
En pysty olla enää iloinen yhdestäkään hänen uudesta jutusta. Palkankorotuksesta, autosta, bonuksesta, osingosta, ökylahjoista.
Minua loukkaa että hän haluaa pitää selvästi omat rahat vaikka koko elämä on yhteistä. En haikaile ökyä, mutta joku raja tällaisessa kahden kerroksen perheessä olisi oltava.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla eivät rahat riitä vaatteisiin tai polkupyörään? Kyllä pienenkin palkan pitäisi riittää niihin, jos asumiskulut eivät ole liian suuret.
Ymmärsit varmasti ison kuvan ja mielenmaisemani asetelmassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä, että pitää valittaa rahasta. Jokainen elää sillä rahalla, minkä ansaitsee. Meilläkin on noin. Minä en edes huoli miehen rahoja.
Miksi olet mennyt juuri tämän miehen kanssa yhteen ja jopa lapsen päättänyt hänen kanssaan hankkia? Nyt olet kertonut miehestäsi vain asioita joista et pidä. Kai hänessä täytyy olla paljon hyvääkin kun olet päätynyt nämä ratkaisut tekemään? Ja mitä olette keskustelleet rahasta ennen kuin päätitte hankkia lapsen yhdessä? Oletko silloin sanonut miehelle että nämä asiat täytyy ratkaista ensin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla eivät rahat riitä vaatteisiin tai polkupyörään? Kyllä pienenkin palkan pitäisi riittää niihin, jos asumiskulut eivät ole liian suuret.
Ymmärsit varmasti ison kuvan ja mielenmaisemani asetelmassa.
Ap
En nyt kuitenkaan esimerkeistäsi ymmärtänyt, miksi tuloeronne on sinulle niin iso ongelma. Jos olisit kertonut, että joudut rahojen puutteen vuoksi istumaan kotona, kun miehesi tekee kiinnostavia matkoja tai retkiä tai lähtee ravintolaan syömään, olisin ymmärtänyt ongelman. Tai jos teillä olisi jääkaapissa kaksi hyllyä, toinen sinun vaatimattomille ruoille ja toinen miehesi herkuille. Tai jos et voisi ostaa itsellesi uutta talvitakkia, kun vanha meni rikki.
Mutta ihan oikeasti en ymmärrä, miksi on ongelma, että miehesi voi ostaa itselleen huippuvaatteita ja huippuharrastusvälineitä, jos sinun rahasi kuitenkin riittävät normaaliin peruselämiseen eikä sinun tarvitse jäädä yhteisten tekemisten ulkopuolelle tuloerojen takia.
41
Minä olen ottanut sen linjan, että maksan asumisen kulut tietenkin puoliksi ja ruoasta oman osani (oikeasti enemmänkin), mutta puoliso maksaa kyllä itse lapsensa kustannukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä sinä olet ihmisen kanssa minkä elintasoon et pysty vastaamaan? Sanoohan sen järkikin, että sellaisen kanssa ei olla. Eroat siitä. Hän ei ole millään tavalla velvollinen kustantamaan sinulle elintasoaan.
Kuuntele Yle Areenassa:
https://areena.yle.fi/1-50688681
Tuossa on ihan hyvä jakso aiheesta.
Myös Mamma betalar podcastin jaksossa missä Jasminin vieraana on Susanna Silvander-Rosti on hyvää pohdintaa siitä miten rahoja voi erilaisissa tinanteissa jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä ei siis ole edes lapsia ja sinä kadehdit miehen rahoja? :D Jestas mikä lokki. Kai mies ymmärtää hakea aikuista seuraa jatkossa, toivottavasti.
Hakeudu parempipalkkaisiin töihin jos rahaa kaipaat, älä yritä loisia toisten lompakoilla.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, että pitää valittaa rahasta. Jokainen elää sillä rahalla, minkä ansaitsee. Meilläkin on noin. Minä en edes huoli miehen rahoja.
Ei sinun tarvitse huolia, jos ei tarvitse tinkiä mistään vaan sinun omat rahasi riittävät. Siitä ei ole vielä kovin pitkä aika, kun paremmin ansaitseva puoliso sai verotuksessa puolisovähennystä, ja se paremmin ansaitseva oli lähes poikkeuksetta mies. Hyvin ansaitsevat naiset pysyivät naimattomina. Eivät tarvinneet miestä elättäjäksi.
Olen ehkä vanhanaikainen, mutta minun mielestäni parisuhteen yhteiseen elämään kuuluvat myös yhteiset rahat. Vuosikymmeniä on menty vaihtelevilla tuloilla, mutta raha on jokseenkin ainoa asia, josta ei ole ollut riitaa.
En käsittänyt sitä, että äitini ja hänen miehensä avioliitossaan jakoivat kaikki menot puoliksi. Myös ruuat, vaikka äitini söi paljon vähemmän, ja tietenkin sen ikäluokan naisten tapaan hoiti kaikki kotityöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla eivät rahat riitä vaatteisiin tai polkupyörään? Kyllä pienenkin palkan pitäisi riittää niihin, jos asumiskulut eivät ole liian suuret.
Ymmärsit varmasti ison kuvan ja mielenmaisemani asetelmassa.
ApEn nyt kuitenkaan esimerkeistäsi ymmärtänyt, miksi tuloeronne on sinulle niin iso ongelma. Jos olisit kertonut, että joudut rahojen puutteen vuoksi istumaan kotona, kun miehesi tekee kiinnostavia matkoja tai retkiä tai lähtee ravintolaan syömään, olisin ymmärtänyt ongelman. Tai jos teillä olisi jääkaapissa kaksi hyllyä, toinen sinun vaatimattomille ruoille ja toinen miehesi herkuille. Tai jos et voisi ostaa itsellesi uutta talvitakkia, kun vanha meni rikki.
Mutta ihan oikeasti en ymmärrä, miksi on ongelma, että miehesi voi ostaa itselleen huippuvaatteita ja huippuharrastusvälineitä, jos sinun rahasi kuitenkin riittävät normaaliin peruselämiseen eikä sinun tarvitse jäädä yhteisten tekemisten ulkopuolelle tuloerojen takia.
41
Mutkuuuuuu sil on hienompi ja uudempi pyörä ku mulla, ja joudun käyttämään samaa juhlamekkoa kahteen kertaan!
Vierailija kirjoitti:
No ilmeisesti yrityksesi kiipustaa ylempään elintasoluokkaan sängyn kautta ei nyt onnistunut. Hyväksy tilanne ja eroa, voit kattella jonkun vanhemman ukon joka jaksais ruveta sua elättämään (ja muksujaai ilmeisesti, kun uusperheestä puhuit). Tää nykyinen versio ei siihen haksahda.
En nyt tosissaan enää tiedä, onko tämä rölläilyä vai ajatteleeko joku tosissaan näin.
Itse seurustelen miehen kanssa, joka sitten osoittautui itseäni huomattavan suurempituloiseksi. Ja juu, olen miettinyt mitä se yhteiselämä tulisi olemaan, kun oma tulotasoni on alempi kuin ikäisilläni keskiverrosti.
Itse en hyväksyisi yhdessäasumista niin, että toinen elää leveästi ja toinen köyhyysrajalla, silloin voisi elää yhtä hyvin kämppäkaverin kanssa. Ex-puolison kanssa tuimme vuorotellen toisiamme taloudellisesti haastavammissa tilanteissa niin, että enemmän tienaava maksoi enemmän. Työssäollessa tienestit oli suht samat, jolloin kaikki meni sitten puoliksi.
Mutten ikinä olisi vaatinut exää maksamaan täsmälleen 50-50 pienistä osa-aikatyötuloista, joilla hetken oli etsiessään kokoaikatyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Illä tavoin ap pidät itseäsi älykkäänä? Miksi et hyödynnä älyäsi opiskelemalla itsellesi hyväpalkkaisen ammatin?
Koska en ole koskaan juossut rahan vaan kiinnostusten perässä.
Mutta sitten kun se tulokuilu on yhtäkkiä nenän edessä omassa kodissa niin ei sille ole immuuni.
Toinen ostaa törkyhintaisen puvun kun itse käytät ystäväsi vanhaa mekkoa. Toisella markkinoiden paras pyörä. Itsellä se sama kuin lukiossa.Vaikkei rahan perässä juokse, mutta kun asetelma hieroo naamaan eritasoisuutta sitä ei voi unohtaa/ohittaa. Itselläni se ei sovi perhekäsitykseen mitenkään.
Edelleen toivoisin kokemuksia saman kokeneilta.
Ap
Saman kokeneita näyttäisi olevan aika vähän, sillä hyvin harva suostuu tuollaiseen parisuhteeseen.
Entisajan miehet antoivat jopa lahjoja mielitietylleen. Tuollaisessa tilanteessa minäkin olettaisin, että mies voisi ostaa vaikka lahjaksi sinulle yhtä hyvän pyörän kuin on itsellään, niin voisitte sitten pyöräillä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ilmeisesti yrityksesi kiipustaa ylempään elintasoluokkaan sängyn kautta ei nyt onnistunut. Hyväksy tilanne ja eroa, voit kattella jonkun vanhemman ukon joka jaksais ruveta sua elättämään (ja muksujaai ilmeisesti, kun uusperheestä puhuit). Tää nykyinen versio ei siihen haksahda.
En nyt tosissaan enää tiedä, onko tämä rölläilyä vai ajatteleeko joku tosissaan näin.
Itse seurustelen miehen kanssa, joka sitten osoittautui itseäni huomattavan suurempituloiseksi. Ja juu, olen miettinyt mitä se yhteiselämä tulisi olemaan, kun oma tulotasoni on alempi kuin ikäisilläni keskiverrosti.
Itse en hyväksyisi yhdessäasumista niin, että toinen elää leveästi ja toinen köyhyysrajalla, silloin voisi elää yhtä hyvin kämppäkaverin kanssa. Ex-puolison kanssa tuimme vuorotellen toisiamme taloudellisesti haastavammissa tilanteissa niin, että enemmän tienaava maksoi enemmän. Työssäollessa tienestit oli suht samat, jolloin kaikki meni sitten puoliksi.
Mutten ikinä olisi vaatinut exää maksamaan täsmälleen 50-50 pienistä osa-aikatyötuloista, joilla hetken oli etsiessään kokoaikatyötä.
En ole se jolle vastaat, mutta on eri asia avustaa puolisoa väliaikaisessa taloudellisessa ahdingossa, kuin kustantaa hänen itse itselleen asettamansa elintasovaatimukset koska toinen ei viitsi mennä töihin joista saa haluamansa summan rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Illä tavoin ap pidät itseäsi älykkäänä? Miksi et hyödynnä älyäsi opiskelemalla itsellesi hyväpalkkaisen ammatin?
Koska en ole koskaan juossut rahan vaan kiinnostusten perässä.
Mutta sitten kun se tulokuilu on yhtäkkiä nenän edessä omassa kodissa niin ei sille ole immuuni.
Toinen ostaa törkyhintaisen puvun kun itse käytät ystäväsi vanhaa mekkoa. Toisella markkinoiden paras pyörä. Itsellä se sama kuin lukiossa.Vaikkei rahan perässä juokse, mutta kun asetelma hieroo naamaan eritasoisuutta sitä ei voi unohtaa/ohittaa. Itselläni se ei sovi perhekäsitykseen mitenkään.
Edelleen toivoisin kokemuksia saman kokeneilta.
ApSaman kokeneita näyttäisi olevan aika vähän, sillä hyvin harva suostuu tuollaiseen parisuhteeseen.
Entisajan miehet antoivat jopa lahjoja mielitietylleen. Tuollaisessa tilanteessa minäkin olettaisin, että mies voisi ostaa vaikka lahjaksi sinulle yhtä hyvän pyörän kuin on itsellään, niin voisitte sitten pyöräillä yhdessä.
Miksi sillä vanhalla pyörällä ei voi osallistua pyöräretkiin?
Keksitty tarina. Ja ap. on peräkammarin jorma.
Olisit ottanut edes faktat selville, kun kirjoitat osingoista ja ökylahjoista, kun "mies" on palkkatyössä.
Osinkoja jaetaan yrityksessä vain osakkeenomistajille ja sen ökylahjan arvo voi olla 100€ ja se on annettava kaikille työntekijälle, muuten tilintarkastaja ja verottaja puuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ilmeisesti yrityksesi kiipustaa ylempään elintasoluokkaan sängyn kautta ei nyt onnistunut. Hyväksy tilanne ja eroa, voit kattella jonkun vanhemman ukon joka jaksais ruveta sua elättämään (ja muksujaai ilmeisesti, kun uusperheestä puhuit). Tää nykyinen versio ei siihen haksahda.
En nyt tosissaan enää tiedä, onko tämä rölläilyä vai ajatteleeko joku tosissaan näin.
Itse seurustelen miehen kanssa, joka sitten osoittautui itseäni huomattavan suurempituloiseksi. Ja juu, olen miettinyt mitä se yhteiselämä tulisi olemaan, kun oma tulotasoni on alempi kuin ikäisilläni keskiverrosti.
Itse en hyväksyisi yhdessäasumista niin, että toinen elää leveästi ja toinen köyhyysrajalla, silloin voisi elää yhtä hyvin kämppäkaverin kanssa. Ex-puolison kanssa tuimme vuorotellen toisiamme taloudellisesti haastavammissa tilanteissa niin, että enemmän tienaava maksoi enemmän. Työssäollessa tienestit oli suht samat, jolloin kaikki meni sitten puoliksi.
Mutten ikinä olisi vaatinut exää maksamaan täsmälleen 50-50 pienistä osa-aikatyötuloista, joilla hetken oli etsiessään kokoaikatyötä.En ole se jolle vastaat, mutta on eri asia avustaa puolisoa väliaikaisessa taloudellisessa ahdingossa, kuin kustantaa hänen itse itselleen asettamansa elintasovaatimukset koska toinen ei viitsi mennä töihin joista saa haluamansa summan rahaa.
Näetkö tuollaisella elintasoero-liitolla pitkää tulevaisuutta? Itseäni juuri tuollaiseen tilanteeseen päätyminen mietityttää jo sen verran, että tosiaan mietin onko suhteella mitään tulevaisuutta. Jos siis tilanne olisi aina se, että esim. toinen varailee itselleen lomalle lomamatkan aurinkorannoille, ja itse vietän loman laskeskelen olisiko varaa käydä vaikka kampaajalla itseäni hemmottelemassa.
Ei, ei ole mikään pakko kustantaa kenellekään yhtään mitään. Mutta voi miettiä, kuinka pitkään tuollainen liitto pysyisi hyvänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Illä tavoin ap pidät itseäsi älykkäänä? Miksi et hyödynnä älyäsi opiskelemalla itsellesi hyväpalkkaisen ammatin?
Koska en ole koskaan juossut rahan vaan kiinnostusten perässä.
Mutta sitten kun se tulokuilu on yhtäkkiä nenän edessä omassa kodissa niin ei sille ole immuuni.
Toinen ostaa törkyhintaisen puvun kun itse käytät ystäväsi vanhaa mekkoa. Toisella markkinoiden paras pyörä. Itsellä se sama kuin lukiossa.Vaikkei rahan perässä juokse, mutta kun asetelma hieroo naamaan eritasoisuutta sitä ei voi unohtaa/ohittaa. Itselläni se ei sovi perhekäsitykseen mitenkään.
Edelleen toivoisin kokemuksia saman kokeneilta.
Ap
Minulla on sama tilanne, mutta täysin erilainen kokemus, tosin olemme ydinperhe eikä uusperhe. Olen sovittanut oman elämäni tulojeni mukaiseksi enkä edes mieti, että toinen tienaa minua paljon enemmän ja voi viedä teini-ikäiset lapsemme tuosta vain Lontooseen ja minä jään Suomeen, koska töistä ei voi ottaa palkatonta vapaata hetken päähänpistosta. En ole ikinä osannut kadehtia puolison työmäärää ja tuloja, koska ne ovat jotain sellaista, mihin hän itse voi vaikuttaa, ei jotain sellaista, mikä on minun ansiotani. Autokaupassa puoliso ei kysele hintoja, minulla on jo ennen kauppaanmenoa selkeä hintakatto. Kun esikoinen lähti opiskelemaan, isä osti asunnon helpottaakseen opiskelijan elämää eikä kukaan sanonut, että hei, äitinä sinunkin pitää pystyä samaan, eriarvoistat perheenjäseniä, jos et ole mukana maksamassa.
En mitenkään keksi, miksi olisimme perheen sisällä eriarvoisessa asemassa siksi, että puoliso ei rahoita elämistäni. Olen työssäkäyvä keski-ikäinen nainen, joka on tehnyt elämässään tietyt valinnat ja kantaa niistä vastuun kuvittelematta, että avioliitto toisi mukanaan oikeuden ulosmitata puolison tekemien valintojen tuoton. Ei ole minulta pois, jos juhlamekkoni on ostettu viime keväänä ja miehellä on tuliterä mittatilauspuku. Mahdun juhlamekkooni eikä sen malli tai väri huuda, että hei, olen huhtikuun 2022 mallistoa. Valinta sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Illä tavoin ap pidät itseäsi älykkäänä? Miksi et hyödynnä älyäsi opiskelemalla itsellesi hyväpalkkaisen ammatin?
Koska en ole koskaan juossut rahan vaan kiinnostusten perässä.
No, nyt sulla on kiinnostava työ, kun taas puolisolla ilmeisesti vähemmän kiinnostava mutta rahakas. Eikö tilanne ole siis ihan reilu, jos molemmat ovat saaneet sen mikä oli päämääränä (toisella kiinnostus, toisella raha)?
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeen työssä annetaan työntekijälle bussilippu? Etkö osaa itse ostaa omaa lippuasi?
Tuttava on pankissa töissä, heillä kuuluu työetuihin jopa aamiainen. En voi olla ihmettelemättä, että ovatko kaikki työntekijänsä jotain juhlivia sinkkuja, että kotona ei tartte aamiaisia paljon rustailla, vai mitä ihmettä...
Miten juhliminen tai sinkkuus liittyy aamupalaan? En juhli enkä ole sinkku, mutta kyllä mulle valmis aamiainen työnantajan tarjoamana kelpaisi!
Miksi sinulla eivät rahat riitä vaatteisiin tai polkupyörään? Kyllä pienenkin palkan pitäisi riittää niihin, jos asumiskulut eivät ole liian suuret.