Lue keskustelun säännöt.
Uusioperheen rahat
18.04.2023 |
Elämme uusioperheessä kahden erillisen talouden piinallista todellisuutta.
Itse olen matalapalkka-alalla, mieheni on hyvin korkeapalkkainen.
Tilanne on alkanut piinata, sillä miehen työsuhde-edut alkaa olla maan huippua. Eli luxusta riittää ihan arkisessa työnteossa. Ja minun työetuihin kuuluu bussilippu.
Mitä olette tehneet vastaavissa tilanteissa?
En pysty olla enää iloinen yhdestäkään hänen uudesta jutusta. Palkankorotuksesta, autosta, bonuksesta, osingosta, ökylahjoista.
Minua loukkaa että hän haluaa pitää selvästi omat rahat vaikka koko elämä on yhteistä. En haikaile ökyä, mutta joku raja tällaisessa kahden kerroksen perheessä olisi oltava.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi koskaan tällaiseen. Yksi perhe ja yhdet tulot.
Suostuisit jos itse olisit se reilusti enemmän hankkiva.
Kaikki ei ole itsekkäitä paskiaisia.
Ei niin, onneksi on meitä jotka emme halua käyttää puolisoa hyväksemme myöskään taloudellisesti.
Yhteinen elämä myös taloudellisesti olisi sinusta hyväksikäyttöä? Se on sitten tarkkaa hommaa, että onnistuu löytämään taloudellisesti täsmälleen samantasoisen puolison, myös mahdolliset perhevapaat huomioon ottaen.
Tuo perhevapaiden vaikutus on vakava asia. Yhteiskunnan pitäisi veloittaa syntyneen lapsen äidin työnantajaa ja isän työnantajaa kumpaakin suhteessa vanhemman palkkatasoon. Kyseisellä rahalla kustannettaisiin vauvalomien aikaisia sijaisen kustannuksia ja muita kustannuksia. Rahat pitäisi varmaan ohjata valtion/Kelan kautta. Suomi kehuskelee maailmalla tasa-arvolla, mutta työelämässä ei edes näin yksinkertaista asiaa ole hoidettu tasapuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni apn mies on liian itsekäs ja ei ole niin soveltuva kahden aikuisen perheen yhdistämiseen. Ei sopisi omalle luonnolle tuommoinen kahden kerroksen elämä, koska olen antelias ja huomioon ottava. Nämä siis hyveellisyyksiä. Liian usein rikkailla kovat arvot elämässä mikä näkyy apnkin tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ilmeisesti yrityksesi kiipustaa ylempään elintasoluokkaan sängyn kautta ei nyt onnistunut. Hyväksy tilanne ja eroa, voit kattella jonkun vanhemman ukon joka jaksais ruveta sua elättämään (ja muksujaai ilmeisesti, kun uusperheestä puhuit). Tää nykyinen versio ei siihen haksahda.
En nyt tosissaan enää tiedä, onko tämä rölläilyä vai ajatteleeko joku tosissaan näin.
Itse seurustelen miehen kanssa, joka sitten osoittautui itseäni huomattavan suurempituloiseksi. Ja juu, olen miettinyt mitä se yhteiselämä tulisi olemaan, kun oma tulotasoni on alempi kuin ikäisilläni keskiverrosti.
Itse en hyväksyisi yhdessäasumista niin, että toinen elää leveästi ja toinen köyhyysrajalla, silloin voisi elää yhtä hyvin kämppäkaverin kanssa. Ex-puolison kanssa tuimme vuorotellen toisiamme taloudellisesti haastavammissa tilanteissa niin, että enemmän tienaava maksoi enemmän. Työssäollessa tienestit oli suht samat, jolloin kaikki meni sitten puoliksi.
Mutten ikinä olisi vaatinut exää maksamaan täsmälleen 50-50 pienistä osa-aikatyötuloista, joilla hetken oli etsiessään kokoaikatyötä.En ole se jolle vastaat, mutta on eri asia avustaa puolisoa väliaikaisessa taloudellisessa ahdingossa, kuin kustantaa hänen itse itselleen asettamansa elintasovaatimukset koska toinen ei viitsi mennä töihin joista saa haluamansa summan rahaa.
Näetkö tuollaisella elintasoero-liitolla pitkää tulevaisuutta? Itseäni juuri tuollaiseen tilanteeseen päätyminen mietityttää jo sen verran, että tosiaan mietin onko suhteella mitään tulevaisuutta. Jos siis tilanne olisi aina se, että esim. toinen varailee itselleen lomalle lomamatkan aurinkorannoille, ja itse vietän loman laskeskelen olisiko varaa käydä vaikka kampaajalla itseäni hemmottelemassa.
Ei, ei ole mikään pakko kustantaa kenellekään yhtään mitään. Mutta voi miettiä, kuinka pitkään tuollainen liitto pysyisi hyvänä.
En usko, että liitto on hyvä. Sain tosi huonon kuvan Ap:n puolisosta. Todennäköisesti puoliso nauttii siitä, kun on saanut vuosikausia olla toisen yläpuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Illä tavoin ap pidät itseäsi älykkäänä? Miksi et hyödynnä älyäsi opiskelemalla itsellesi hyväpalkkaisen ammatin?
Koska en ole koskaan juossut rahan vaan kiinnostusten perässä.
Mutta sitten kun se tulokuilu on yhtäkkiä nenän edessä omassa kodissa niin ei sille ole immuuni.
Toinen ostaa törkyhintaisen puvun kun itse käytät ystäväsi vanhaa mekkoa. Toisella markkinoiden paras pyörä. Itsellä se sama kuin lukiossa.Vaikkei rahan perässä juokse, mutta kun asetelma hieroo naamaan eritasoisuutta sitä ei voi unohtaa/ohittaa. Itselläni se ei sovi perhekäsitykseen mitenkään.
Edelleen toivoisin kokemuksia saman kokeneilta.
ApMinulla on sama tilanne, mutta täysin erilainen kokemus, tosin olemme ydinperhe eikä uusperhe. Olen sovittanut oman elämäni tulojeni mukaiseksi enkä edes mieti, että toinen tienaa minua paljon enemmän ja voi viedä teini-ikäiset lapsemme tuosta vain Lontooseen ja minä jään Suomeen, koska töistä ei voi ottaa palkatonta vapaata hetken päähänpistosta. En ole ikinä osannut kadehtia puolison työmäärää ja tuloja, koska ne ovat jotain sellaista, mihin hän itse voi vaikuttaa, ei jotain sellaista, mikä on minun ansiotani. Autokaupassa puoliso ei kysele hintoja, minulla on jo ennen kauppaanmenoa selkeä hintakatto. Kun esikoinen lähti opiskelemaan, isä osti asunnon helpottaakseen opiskelijan elämää eikä kukaan sanonut, että hei, äitinä sinunkin pitää pystyä samaan, eriarvoistat perheenjäseniä, jos et ole mukana maksamassa.
En mitenkään keksi, miksi olisimme perheen sisällä eriarvoisessa asemassa siksi, että puoliso ei rahoita elämistäni. Olen työssäkäyvä keski-ikäinen nainen, joka on tehnyt elämässään tietyt valinnat ja kantaa niistä vastuun kuvittelematta, että avioliitto toisi mukanaan oikeuden ulosmitata puolison tekemien valintojen tuoton. Ei ole minulta pois, jos juhlamekkoni on ostettu viime keväänä ja miehellä on tuliterä mittatilauspuku. Mahdun juhlamekkooni eikä sen malli tai väri huuda, että hei, olen huhtikuun 2022 mallistoa. Valinta sekin.
Jos tuntisin tälllaisen avioparin, niin ihmettelisin todella. Kaksi henkeä vietää täysin erilaista elämää saman katon alla. Eivätkö perheenne lapset reagoi tuohon tilanteeseen? Onko perheen lapsille jo kehittynyt ajattelutapa, että "naisilla ei kuulu olla mitään". Millainen mies repostelee varalisuudellaan tuolla tavalla toisen edessä?
Niinpä. Itsekin olen mies, muttei tulisi mieleenkään tuommoinen elostelu jos toinen köyhempi puoliso siinä vierellä. Siinä sen vain näkee, ettei raha tee ihmisestä parempaa ihmistä vaan liian usein päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla eivät rahat riitä vaatteisiin tai polkupyörään? Kyllä pienenkin palkan pitäisi riittää niihin, jos asumiskulut eivät ole liian suuret.
Ymmärsit varmasti ison kuvan ja mielenmaisemani asetelmassa.
ApEn nyt kuitenkaan esimerkeistäsi ymmärtänyt, miksi tuloeronne on sinulle niin iso ongelma. Jos olisit kertonut, että joudut rahojen puutteen vuoksi istumaan kotona, kun miehesi tekee kiinnostavia matkoja tai retkiä tai lähtee ravintolaan syömään, olisin ymmärtänyt ongelman. Tai jos teillä olisi jääkaapissa kaksi hyllyä, toinen sinun vaatimattomille ruoille ja toinen miehesi herkuille. Tai jos et voisi ostaa itsellesi uutta talvitakkia, kun vanha meni rikki.
Mutta ihan oikeasti en ymmärrä, miksi on ongelma, että miehesi voi ostaa itselleen huippuvaatteita ja huippuharrastusvälineitä, jos sinun rahasi kuitenkin riittävät normaaliin peruselämiseen eikä sinun tarvitse jäädä yhteisten tekemisten ulkopuolelle tuloerojen takia.
41
Kyllä, tilanne on juuri tuo: Minulla ei ole varaa matkustaa lainkaan tai tuhlata mihinkään. Matalapalkkaisimmilla aloilla elämä on tällaista.
Matkakuvien katselu on kohtuurankkaa.
Ap
Olen pahoillani Ap:n puolesta. Ja lapsetko hiljaa katselevat sivusta tätä "näytelmää"? Kukaan ei kommentoi mitenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja omat rahat kannattaa olla aina! Jos tahdotte nytkun tulee vauva niin avaatte yhden yhteisen tilin jonne paatte arjen rahat plus säilyttäen omat rahat.
Jos Ap on hyvin pienituloinen, en suosittele häntä panemaan vähiä rahojaan yhteiselle tilille. Nimittäin varakkaampi puoliso kuulostaa niin kovasydämiseltä ja itsekkäältä, että mistä tietää vaikka hän käyttäisi rahat omiin tarkoituksiinsa.
Sano nyt ap vielä, että sun mielestä sitten miehen lasten perintö pitäisi antaa sun kulutettavaksi. Mulla on hyvät tulot, olen eronnut nainen, ja kyllä mun varallisuus ennen kaikkea siirtyy mun lapsille, eikä kenenkään mahdollisen uuden miehen käytettäväksi. En siis ikinä menisi naimisiin, että joku mies saisi hallintaoikeuden mun lasten perintötaloon.
Ihmettelen kyllä kovasti näitä miehiä, keillä on lapset jo elätettävänä ja silti ottavat jonkun pienituloisen naisen, joka kateellisena kärkkyy niitä miehen rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse suosin erilliset asunnot, erilliset taloudet, erilliset elämät ja yhteinen elämä filosofiaa.
Kolme ensimmäistä eivät ole neljännen este, jollei itse siitä sellaista tee.
Toki tällä filosofialla yhteinen elämä ei vältä ole kaikille se, mitä haluaa, mutta silloin ehkä pitää luopua jostain kolmesta ensimmäisestä, jotta saa mitä haluaa.
Minullakin on erilllinen elämä ja eri elintaso varmaan satojentuhansien suomalaisten miesten kanssa, sillä en asu yhdessä heidän kanssaan. :) . Mutta aloituksessa puhutaan avioliitosta tai avoliitosta, siis kahden aikuisen yhteisestä elämästä, perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Illä tavoin ap pidät itseäsi älykkäänä? Miksi et hyödynnä älyäsi opiskelemalla itsellesi hyväpalkkaisen ammatin?
Koska en ole koskaan juossut rahan vaan kiinnostusten perässä.
Mutta sitten kun se tulokuilu on yhtäkkiä nenän edessä omassa kodissa niin ei sille ole immuuni.
Toinen ostaa törkyhintaisen puvun kun itse käytät ystäväsi vanhaa mekkoa. Toisella markkinoiden paras pyörä. Itsellä se sama kuin lukiossa.Vaikkei rahan perässä juokse, mutta kun asetelma hieroo naamaan eritasoisuutta sitä ei voi unohtaa/ohittaa. Itselläni se ei sovi perhekäsitykseen mitenkään.
Edelleen toivoisin kokemuksia saman kokeneilta.
ApMiksi miehesi ei saisi nauttia työnsä hedelmistä? Mistä tulee se ajatus, että kaikki tulot jaetaan tasan? Omat rahat ovat omia myös avioliitossa. Miksei miehesi saisi säästää ja sijoittaa OMIA rahojaan vaan mielestäsi hänen pitäisi antaa puolet sinulle tosta vaan?
Joku toinen kertoi, että hän saa ilmaiseksi huom! ilmaiseksi asua isommassa asunnossa, kuin mihin itsellä olisi koskaan ollut varaa. Onko tuo rakkautta? No ei todellakaan.
Ehkä se ilmainen asuminen sisältää palkatonta taloustyötä, siivousta, ruoanlaittoa, pyykinpesua ja monista pienistä asioista huolehtimista pienituloisen osapuolen oman työpäivän jälkeen? Niiden töiden arvoa on monissa maissa arvioitu viime vuosina siltä kannalta paljonko maksaisi palkata joku ulkopuolinen tekemään kyseiset työt ja palkkakulujen päälle vielä veroihin ja pakollisiin maksuihin liittyvät kulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään pitää erota miehestäni, kun en halua luovuttaa hänelle rahojani uusperheessämme. Sen jälkeen pitää jatkossa kysyä mieheltä treffeillä ekana, miten isot tulo hänellä on. Jos on alle 6000 euroa kuussa, en vaivaudu tutustumaan. Kyllä tämäkin sopii minulle. Pitää iskostaa sama poikani päähän, että ei pidä ikinä alkaa tapailla naista, joka tienaa vähemmän kuin hän.
Pariutukoot köyhät keskenään ja parempituloiset keskenään vaan, se on av-mammojen tahto.
kirjoitti:
Sano nyt ap vielä, että sun mielestä sitten miehen lasten perintö pitäisi antaa sun kulutettavaksi. Mulla on hyvät tulot, olen eronnut nainen, ja kyllä mun varallisuus ennen kaikkea siirtyy mun lapsille, eikä kenenkään mahdollisen uuden miehen käytettäväksi. En siis ikinä menisi naimisiin, että joku mies saisi hallintaoikeuden mun lasten perintötaloon.
Ihmettelen kyllä kovasti näitä miehiä, keillä on lapset jo elätettävänä ja silti ottavat jonkun pienituloisen naisen, joka kateellisena kärkkyy niitä miehen rahoja.
Okei. Eli jos olisit yhdessä pienempituloisen kanssa, niin et edes harkitsisi ihan niinkuin yhteisen asunnon ostamista, sellaista johon molempien varallisuustasot riittävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ilmeisesti yrityksesi kiipustaa ylempään elintasoluokkaan sängyn kautta ei nyt onnistunut. Hyväksy tilanne ja eroa, voit kattella jonkun vanhemman ukon joka jaksais ruveta sua elättämään (ja muksujaai ilmeisesti, kun uusperheestä puhuit). Tää nykyinen versio ei siihen haksahda.
En nyt tosissaan enää tiedä, onko tämä rölläilyä vai ajatteleeko joku tosissaan näin.
Itse seurustelen miehen kanssa, joka sitten osoittautui itseäni huomattavan suurempituloiseksi. Ja juu, olen miettinyt mitä se yhteiselämä tulisi olemaan, kun oma tulotasoni on alempi kuin ikäisilläni keskiverrosti.
Itse en hyväksyisi yhdessäasumista niin, että toinen elää leveästi ja toinen köyhyysrajalla, silloin voisi elää yhtä hyvin kämppäkaverin kanssa. Ex-puolison kanssa tuimme vuorotellen toisiamme taloudellisesti haastavammissa tilanteissa niin, että enemmän tienaava maksoi enemmän. Työssäollessa tienestit oli suht samat, jolloin kaikki meni sitten puoliksi.
Mutten ikinä olisi vaatinut exää maksamaan täsmälleen 50-50 pienistä osa-aikatyötuloista, joilla hetken oli etsiessään kokoaikatyötä.En ole se jolle vastaat, mutta on eri asia avustaa puolisoa väliaikaisessa taloudellisessa ahdingossa, kuin kustantaa hänen itse itselleen asettamansa elintasovaatimukset koska toinen ei viitsi mennä töihin joista saa haluamansa summan rahaa.
Näetkö tuollaisella elintasoero-liitolla pitkää tulevaisuutta? Itseäni juuri tuollaiseen tilanteeseen päätyminen mietityttää jo sen verran, että tosiaan mietin onko suhteella mitään tulevaisuutta. Jos siis tilanne olisi aina se, että esim. toinen varailee itselleen lomalle lomamatkan aurinkorannoille, ja itse vietän loman laskeskelen olisiko varaa käydä vaikka kampaajalla itseäni hemmottelemassa.
Ei, ei ole mikään pakko kustantaa kenellekään yhtään mitään. Mutta voi miettiä, kuinka pitkään tuollainen liitto pysyisi hyvänä.
No omalla kohdallan on toiminut vuosia. Itse olen pienipalkkainen, mies tienaa melkein kolme tonnia enemmän joka kuukausi. Olen hänen kanssaan rakkaudesta, en rahasta.
Tosin matkustamme yhdessä, mutta muuten molemmilla on pelit ja vehkeet sen mukaan mihin on varaa. Kokisin epäonnistuneeni elämässä jos loisisin toisen rahoilla.
Jaa-a. Kai se pitää sitten jättää parempituloinen miesystävä. Koska itse en halua yhteiselämää, jossa toinen elää ökyelämää samalla kun toinen kärvistelee köyhyysrajalla.
Ei sinun tarvitse miestäsi jättää. Teette yhdessä päätöksen onko taloudellinen hyväksikäyttö suhteessanne ok. Meidän suhteessamme ei ole, te laaditte omat sääntönne.
Ihan suoraan sanoen. Olen tätä tuloeroasiaa aiemminkin jo miettinyt, että tuleeko hankaluuksia.
Ja kun näköjään asenne on, että tällaisessa tilanteessa on täysin ok ja hyväksyttyä, että samassa taloudessa toinen syö sisäfilettä ja toinen näkkileipää (ha jos ei, niin on taloudellista hyväksikäyttöä), niin kyllä pistää mietityttämään entistä enemmän.
Mitenkähän sitä muotoilisi, että joudun eroamaan sinusta, koska olet liian varakas.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Sano nyt ap vielä, että sun mielestä sitten miehen lasten perintö pitäisi antaa sun kulutettavaksi. Mulla on hyvät tulot, olen eronnut nainen, ja kyllä mun varallisuus ennen kaikkea siirtyy mun lapsille, eikä kenenkään mahdollisen uuden miehen käytettäväksi. En siis ikinä menisi naimisiin, että joku mies saisi hallintaoikeuden mun lasten perintötaloon.
Ihmettelen kyllä kovasti näitä miehiä, keillä on lapset jo elätettävänä ja silti ottavat jonkun pienituloisen naisen, joka kateellisena kärkkyy niitä miehen rahoja.
Okei. Eli jos olisit yhdessä pienempituloisen kanssa, niin et edes harkitsisi ihan niinkuin yhteisen asunnon ostamista, sellaista johon molempien varallisuustasot riittävät?
Voihan sitä yhteisen asunnon ostaa. Omistussuhteet sen mukaan, mitä kukakin maksaa. Jos kuolee, niin asunto menee myyntiin tai jäljelle jäänyt ostaa toisen lapset ulos siitä asunnosta. Siis naimisiin en mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ilmeisesti yrityksesi kiipustaa ylempään elintasoluokkaan sängyn kautta ei nyt onnistunut. Hyväksy tilanne ja eroa, voit kattella jonkun vanhemman ukon joka jaksais ruveta sua elättämään (ja muksujaai ilmeisesti, kun uusperheestä puhuit). Tää nykyinen versio ei siihen haksahda.
En nyt tosissaan enää tiedä, onko tämä rölläilyä vai ajatteleeko joku tosissaan näin.
Itse seurustelen miehen kanssa, joka sitten osoittautui itseäni huomattavan suurempituloiseksi. Ja juu, olen miettinyt mitä se yhteiselämä tulisi olemaan, kun oma tulotasoni on alempi kuin ikäisilläni keskiverrosti.
Itse en hyväksyisi yhdessäasumista niin, että toinen elää leveästi ja toinen köyhyysrajalla, silloin voisi elää yhtä hyvin kämppäkaverin kanssa. Ex-puolison kanssa tuimme vuorotellen toisiamme taloudellisesti haastavammissa tilanteissa niin, että enemmän tienaava maksoi enemmän. Työssäollessa tienestit oli suht samat, jolloin kaikki meni sitten puoliksi.
Mutten ikinä olisi vaatinut exää maksamaan täsmälleen 50-50 pienistä osa-aikatyötuloista, joilla hetken oli etsiessään kokoaikatyötä.En ole se jolle vastaat, mutta on eri asia avustaa puolisoa väliaikaisessa taloudellisessa ahdingossa, kuin kustantaa hänen itse itselleen asettamansa elintasovaatimukset koska toinen ei viitsi mennä töihin joista saa haluamansa summan rahaa.
Näetkö tuollaisella elintasoero-liitolla pitkää tulevaisuutta? Itseäni juuri tuollaiseen tilanteeseen päätyminen mietityttää jo sen verran, että tosiaan mietin onko suhteella mitään tulevaisuutta. Jos siis tilanne olisi aina se, että esim. toinen varailee itselleen lomalle lomamatkan aurinkorannoille, ja itse vietän loman laskeskelen olisiko varaa käydä vaikka kampaajalla itseäni hemmottelemassa.
Ei, ei ole mikään pakko kustantaa kenellekään yhtään mitään. Mutta voi miettiä, kuinka pitkään tuollainen liitto pysyisi hyvänä.
No omalla kohdallan on toiminut vuosia. Itse olen pienipalkkainen, mies tienaa melkein kolme tonnia enemmän joka kuukausi. Olen hänen kanssaan rakkaudesta, en rahasta.
Tosin matkustamme yhdessä, mutta muuten molemmilla on pelit ja vehkeet sen mukaan mihin on varaa. Kokisin epäonnistuneeni elämässä jos loisisin toisen rahoilla.
Jaa-a. Kai se pitää sitten jättää parempituloinen miesystävä. Koska itse en halua yhteiselämää, jossa toinen elää ökyelämää samalla kun toinen kärvistelee köyhyysrajalla.
Ei sinun tarvitse miestäsi jättää. Teette yhdessä päätöksen onko taloudellinen hyväksikäyttö suhteessanne ok. Meidän suhteessamme ei ole, te laaditte omat sääntönne.
Ihan suoraan sanoen. Olen tätä tuloeroasiaa aiemminkin jo miettinyt, että tuleeko hankaluuksia.
Ja kun näköjään asenne on, että tällaisessa tilanteessa on täysin ok ja hyväksyttyä, että samassa taloudessa toinen syö sisäfilettä ja toinen näkkileipää (ha jos ei, niin on taloudellista hyväksikäyttöä), niin kyllä pistää mietityttämään entistä enemmän.
Mitenkähän sitä muotoilisi, että joudun eroamaan sinusta, koska olet liian varakas.
Joudun eroamaan sinusta, koska et anna minulle ja lapsilleni niin paljon rahaa kuin itse käytät lapsiesi kanssa.
Näistä olisi hyvä keskustella etukäteen. Varakkaamme puolisolle voi tulla yllätyksenä, että hänen pitää elättää myös sinun lapsesi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy olla onnellinen omasta miehestäni! Kun alettiin seurustelemaan hänellä oli oma velaton koti pk-seudulla, minä asuin työsuhdeasunnossa pienipalkkaisena.
Ikinä ei rahasta ollut puhetta, naimisiin mentiin ja avattiin yhteinen tili jonne molempien palkat- hänen iso, minun pieni- menivät.
Kaikki on yhteistä eikä ole ollut puhettakaan kumpi mitäkin maksaa.
Mies on alistunut taloudelliseen hyväksikäyttöön ja saanut vastineeksi jotain, minkä takia lukemattomat miehet ovat menettäneet rahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ilmeisesti yrityksesi kiipustaa ylempään elintasoluokkaan sängyn kautta ei nyt onnistunut. Hyväksy tilanne ja eroa, voit kattella jonkun vanhemman ukon joka jaksais ruveta sua elättämään (ja muksujaai ilmeisesti, kun uusperheestä puhuit). Tää nykyinen versio ei siihen haksahda.
En nyt tosissaan enää tiedä, onko tämä rölläilyä vai ajatteleeko joku tosissaan näin.
Itse seurustelen miehen kanssa, joka sitten osoittautui itseäni huomattavan suurempituloiseksi. Ja juu, olen miettinyt mitä se yhteiselämä tulisi olemaan, kun oma tulotasoni on alempi kuin ikäisilläni keskiverrosti.
Itse en hyväksyisi yhdessäasumista niin, että toinen elää leveästi ja toinen köyhyysrajalla, silloin voisi elää yhtä hyvin kämppäkaverin kanssa. Ex-puolison kanssa tuimme vuorotellen toisiamme taloudellisesti haastavammissa tilanteissa niin, että enemmän tienaava maksoi enemmän. Työssäollessa tienestit oli suht samat, jolloin kaikki meni sitten puoliksi.
Mutten ikinä olisi vaatinut exää maksamaan täsmälleen 50-50 pienistä osa-aikatyötuloista, joilla hetken oli etsiessään kokoaikatyötä.En ole se jolle vastaat, mutta on eri asia avustaa puolisoa väliaikaisessa taloudellisessa ahdingossa, kuin kustantaa hänen itse itselleen asettamansa elintasovaatimukset koska toinen ei viitsi mennä töihin joista saa haluamansa summan rahaa.
Näetkö tuollaisella elintasoero-liitolla pitkää tulevaisuutta? Itseäni juuri tuollaiseen tilanteeseen päätyminen mietityttää jo sen verran, että tosiaan mietin onko suhteella mitään tulevaisuutta. Jos siis tilanne olisi aina se, että esim. toinen varailee itselleen lomalle lomamatkan aurinkorannoille, ja itse vietän loman laskeskelen olisiko varaa käydä vaikka kampaajalla itseäni hemmottelemassa.
Ei, ei ole mikään pakko kustantaa kenellekään yhtään mitään. Mutta voi miettiä, kuinka pitkään tuollainen liitto pysyisi hyvänä.
No omalla kohdallan on toiminut vuosia. Itse olen pienipalkkainen, mies tienaa melkein kolme tonnia enemmän joka kuukausi. Olen hänen kanssaan rakkaudesta, en rahasta.
Tosin matkustamme yhdessä, mutta muuten molemmilla on pelit ja vehkeet sen mukaan mihin on varaa. Kokisin epäonnistuneeni elämässä jos loisisin toisen rahoilla.
Jaa-a. Kai se pitää sitten jättää parempituloinen miesystävä. Koska itse en halua yhteiselämää, jossa toinen elää ökyelämää samalla kun toinen kärvistelee köyhyysrajalla.
Ei sinun tarvitse miestäsi jättää. Teette yhdessä päätöksen onko taloudellinen hyväksikäyttö suhteessanne ok. Meidän suhteessamme ei ole, te laaditte omat sääntönne.
Ihan suoraan sanoen. Olen tätä tuloeroasiaa aiemminkin jo miettinyt, että tuleeko hankaluuksia.
Ja kun näköjään asenne on, että tällaisessa tilanteessa on täysin ok ja hyväksyttyä, että samassa taloudessa toinen syö sisäfilettä ja toinen näkkileipää (ha jos ei, niin on taloudellista hyväksikäyttöä), niin kyllä pistää mietityttämään entistä enemmän.
Mitenkähän sitä muotoilisi, että joudun eroamaan sinusta, koska olet liian varakas.Joudun eroamaan sinusta, koska et anna minulle ja lapsilleni niin paljon rahaa kuin itse käytät lapsiesi kanssa.
Näistä olisi hyvä keskustella etukäteen. Varakkaamme puolisolle voi tulla yllätyksenä, että hänen pitää elättää myös sinun lapsesi.
No sitäkin voi miettiä, kuinka terve perhe-elämän kuva lapselle tulisi tilanteessa, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti. Eli toinen pääsee hiihtolomalla lasketteluleirille samalla kun toiselle ei voi ostaa edes suksia.
En ikinä, ikinä altistaisi lastani tuollaiseen tilanteeseen.
Kaikkiaan alkaa muodostua kuva, että tuollainen elämä uusioperheessä isojen tuloerojen kohdalla olisi ihan hyväksyttävää. Joten ei, en kyllä tosiaan tuohon lähtisi. Eli ehkä edessä tosiaan on se, että joudun eroamaan seurustelukumppanistani, koska hän tienaa liikaa.
Onneksi me lähdimme lähes 0 tilanteesta yhteen. Minä toin pääomaa ja tuloni oli paremmat lähes 30v sitten mutta nyt mun eläke enää 30% perheen nettotuloista.
Sama elintaso on ollut koko perheellä, mun miehelle perheen onni on ollut tärkein silloinkin kun tulot onnousseet reilusti. Onneksi ei ole tyyppiä jonka pitää saada uusimmat lelut kaikesta, haaveet ja niiden toteuttamiset on olleet yhteisiä. Tällä hetkellä minä jopa hyödyn ja nautin näistä enemmän (esim tälläkin hetkellä meidän 2. kodissa etelässä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy olla onnellinen omasta miehestäni! Kun alettiin seurustelemaan hänellä oli oma velaton koti pk-seudulla, minä asuin työsuhdeasunnossa pienipalkkaisena.
Ikinä ei rahasta ollut puhetta, naimisiin mentiin ja avattiin yhteinen tili jonne molempien palkat- hänen iso, minun pieni- menivät.
Kaikki on yhteistä eikä ole ollut puhettakaan kumpi mitäkin maksaa.Mies on alistunut taloudelliseen hyväksikäyttöön ja saanut vastineeksi jotain, minkä takia lukemattomat miehet ovat menettäneet rahansa.
Mä en kyllä usko että mieheni olisi menettänyt rahaa meidän uusperheessä. Päinvastoin, yksin tuskin olisi saanut kaikkea mitä meillä on - olemme ralentaneet 3 taloa ja rempanneet yhden ulkomailla, on rahaa sijoituksissa, kotitoimistolla työskennellessä on hoitunut suurin osa kotitöistä ilman että miehen tarvitsee miettiä, aina ruoka valmiina ja pyykit pestyinä.
Lisäksi vastuunjako - minulla oli 3 valmista lasta elätettävänä mutta hänellä vanhemmat jotka menettivät kaiken 90 luvun lamassa. Heitäkin elätettiin pidempään kuin lapsia!
Onneksi osaamme kumpikin olla kiitollisia tästä taloudellisesta ja rakkaudellisesta sitoumuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ilmeisesti yrityksesi kiipustaa ylempään elintasoluokkaan sängyn kautta ei nyt onnistunut. Hyväksy tilanne ja eroa, voit kattella jonkun vanhemman ukon joka jaksais ruveta sua elättämään (ja muksujaai ilmeisesti, kun uusperheestä puhuit). Tää nykyinen versio ei siihen haksahda.
En nyt tosissaan enää tiedä, onko tämä rölläilyä vai ajatteleeko joku tosissaan näin.
Itse seurustelen miehen kanssa, joka sitten osoittautui itseäni huomattavan suurempituloiseksi. Ja juu, olen miettinyt mitä se yhteiselämä tulisi olemaan, kun oma tulotasoni on alempi kuin ikäisilläni keskiverrosti.
Itse en hyväksyisi yhdessäasumista niin, että toinen elää leveästi ja toinen köyhyysrajalla, silloin voisi elää yhtä hyvin kämppäkaverin kanssa. Ex-puolison kanssa tuimme vuorotellen toisiamme taloudellisesti haastavammissa tilanteissa niin, että enemmän tienaava maksoi enemmän. Työssäollessa tienestit oli suht samat, jolloin kaikki meni sitten puoliksi.
Mutten ikinä olisi vaatinut exää maksamaan täsmälleen 50-50 pienistä osa-aikatyötuloista, joilla hetken oli etsiessään kokoaikatyötä.En ole se jolle vastaat, mutta on eri asia avustaa puolisoa väliaikaisessa taloudellisessa ahdingossa, kuin kustantaa hänen itse itselleen asettamansa elintasovaatimukset koska toinen ei viitsi mennä töihin joista saa haluamansa summan rahaa.
Näetkö tuollaisella elintasoero-liitolla pitkää tulevaisuutta? Itseäni juuri tuollaiseen tilanteeseen päätyminen mietityttää jo sen verran, että tosiaan mietin onko suhteella mitään tulevaisuutta. Jos siis tilanne olisi aina se, että esim. toinen varailee itselleen lomalle lomamatkan aurinkorannoille, ja itse vietän loman laskeskelen olisiko varaa käydä vaikka kampaajalla itseäni hemmottelemassa.
Ei, ei ole mikään pakko kustantaa kenellekään yhtään mitään. Mutta voi miettiä, kuinka pitkään tuollainen liitto pysyisi hyvänä.
No omalla kohdallan on toiminut vuosia. Itse olen pienipalkkainen, mies tienaa melkein kolme tonnia enemmän joka kuukausi. Olen hänen kanssaan rakkaudesta, en rahasta.
Tosin matkustamme yhdessä, mutta muuten molemmilla on pelit ja vehkeet sen mukaan mihin on varaa. Kokisin epäonnistuneeni elämässä jos loisisin toisen rahoilla.
Jaa-a. Kai se pitää sitten jättää parempituloinen miesystävä. Koska itse en halua yhteiselämää, jossa toinen elää ökyelämää samalla kun toinen kärvistelee köyhyysrajalla.
Ei sinun tarvitse miestäsi jättää. Teette yhdessä päätöksen onko taloudellinen hyväksikäyttö suhteessanne ok. Meidän suhteessamme ei ole, te laaditte omat sääntönne.
Ihan suoraan sanoen. Olen tätä tuloeroasiaa aiemminkin jo miettinyt, että tuleeko hankaluuksia.
Ja kun näköjään asenne on, että tällaisessa tilanteessa on täysin ok ja hyväksyttyä, että samassa taloudessa toinen syö sisäfilettä ja toinen näkkileipää (ha jos ei, niin on taloudellista hyväksikäyttöä), niin kyllä pistää mietityttämään entistä enemmän.
Mitenkähän sitä muotoilisi, että joudun eroamaan sinusta, koska olet liian varakas.
Turhaa lätinää. Taloudellinen hyväksikäyttö on tässä tapauksessa sitä että pinempituloinen yrittää hyötyä isompituloisen rahoista, ei mitenkään toisinpäin. Tuloero voi olla saman katon alla katsottuna epämiellyttävää, mutta kun saman katon alla ei ole pakko asua. Mutta sehän ei ap:lle sovi, kun lokkeilu ei sitten onnistu.
Jos tuntisin tälllaisen avioparin, niin ihmettelisin todella. Kaksi henkeä vietää täysin erilaista elämää saman katon alla. Eivätkö perheenne lapset reagoi tuohon tilanteeseen? Onko perheen lapsille jo kehittynyt ajattelutapa, että "naisilla ei kuulu olla mitään". Millainen mies repostelee varalisuudellaan tuolla tavalla toisen edessä?