Lue keskustelun säännöt.
Uusioperheen rahat
18.04.2023 |
Elämme uusioperheessä kahden erillisen talouden piinallista todellisuutta.
Itse olen matalapalkka-alalla, mieheni on hyvin korkeapalkkainen.
Tilanne on alkanut piinata, sillä miehen työsuhde-edut alkaa olla maan huippua. Eli luxusta riittää ihan arkisessa työnteossa. Ja minun työetuihin kuuluu bussilippu.
Mitä olette tehneet vastaavissa tilanteissa?
En pysty olla enää iloinen yhdestäkään hänen uudesta jutusta. Palkankorotuksesta, autosta, bonuksesta, osingosta, ökylahjoista.
Minua loukkaa että hän haluaa pitää selvästi omat rahat vaikka koko elämä on yhteistä. En haikaile ökyä, mutta joku raja tällaisessa kahden kerroksen perheessä olisi oltava.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi, josko hankkisit parempipalkkaisen työn ja tulisit toimeen omilla tuloillasi. Avioliitossa omaisuus ei ole yhteistä ellei sitä ole yhdessä hankittu eikä laki edellytä tarjoamaan puolisolle tämän vaatimaa elintasoa, minimi riittää.
Omaisuus on sen, jonka nimissä se on. Mutta: avioliitossa elämä on yhteistä. Mitä yhteistä elämää se on, jos koko ajan molemmat elävät omillaan ja parempituloinen varoo mitenkään tukevansa toista?
Ei perheessä voida alkaa erottelmaan jääkaapinhyllyjä tai että molemmat ostavat omat ruokansa, joihin toinen ei saa koskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Illä tavoin ap pidät itseäsi älykkäänä? Miksi et hyödynnä älyäsi opiskelemalla itsellesi hyväpalkkaisen ammatin?
Koska en ole koskaan juossut rahan vaan kiinnostusten perässä.
Mutta sitten kun se tulokuilu on yhtäkkiä nenän edessä omassa kodissa niin ei sille ole immuuni.
Toinen ostaa törkyhintaisen puvun kun itse käytät ystäväsi vanhaa mekkoa. Toisella markkinoiden paras pyörä. Itsellä se sama kuin lukiossa.Vaikkei rahan perässä juokse, mutta kun asetelma hieroo naamaan eritasoisuutta sitä ei voi unohtaa/ohittaa. Itselläni se ei sovi perhekäsitykseen mitenkään.
Edelleen toivoisin kokemuksia saman kokeneilta.
ApSaman kokeneita näyttäisi olevan aika vähän, sillä hyvin harva suostuu tuollaiseen parisuhteeseen.
Entisajan miehet antoivat jopa lahjoja mielitietylleen. Tuollaisessa tilanteessa minäkin olettaisin, että mies voisi ostaa vaikka lahjaksi sinulle yhtä hyvän pyörän kuin on itsellään, niin voisitte sitten pyöräillä yhdessä.
Olen seurustellut kohta kolme vuotta itseäni huomattavasti varakkaamman miehen kanssa (en tiennyt suhteen alussa hänen rahoistaan mitään). Olen itse hyvin pienituloinen yrittäjä luovalla alalla, minulla vielä kaksi kotona asuvaa lasta, hänen lapsensa jo jonkin aikaa aikuisia. Miehelle on ollut alusta asti itsestään selvää, että hän vie minua syömään ja matkoille ja maksaa aivan kaiken, vaikka alussa pyristelinkin vastaan. Hän lähettää minut jopa yksikseni matkoille ja antaa siihen rahaa ja hoitaa sillä aikana lapseni. Hän on kustantanut lasteni harrastuksia ja osti minulle ihan huippu hyvän pyörän kun minulla ei ole autoa ja teen ihan kaiken pyörällä ja tykkään retkeillä myös sen kanssa. Itsekin innostui niin, että hankki itselleen vastaavan ja nyt tehdään yhdessä pyöräretkiä, mikä on hänelle kokonaan uusi elämys vannoutuneena automiehenä. Jne jne
En odottanut mitään tällaista, ja alussa oli vaikeaa suhtautua tähän. Mutta kuten mies itse sanoo: raha on vain väline tehdä kivoja asioita ja hän haluaa tehdä juuri minun kanssa kivoja asioita. Ja hän sanoo, että hän on ollut nuoresta saakka hyvä tekemään rahaa, ei se ole hänelle mikään saavutus varsinkaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla eivät rahat riitä vaatteisiin tai polkupyörään? Kyllä pienenkin palkan pitäisi riittää niihin, jos asumiskulut eivät ole liian suuret.
Ymmärsit varmasti ison kuvan ja mielenmaisemani asetelmassa.
ApEn nyt kuitenkaan esimerkeistäsi ymmärtänyt, miksi tuloeronne on sinulle niin iso ongelma. Jos olisit kertonut, että joudut rahojen puutteen vuoksi istumaan kotona, kun miehesi tekee kiinnostavia matkoja tai retkiä tai lähtee ravintolaan syömään, olisin ymmärtänyt ongelman. Tai jos teillä olisi jääkaapissa kaksi hyllyä, toinen sinun vaatimattomille ruoille ja toinen miehesi herkuille. Tai jos et voisi ostaa itsellesi uutta talvitakkia, kun vanha meni rikki.
Mutta ihan oikeasti en ymmärrä, miksi on ongelma, että miehesi voi ostaa itselleen huippuvaatteita ja huippuharrastusvälineitä, jos sinun rahasi kuitenkin riittävät normaaliin peruselämiseen eikä sinun tarvitse jäädä yhteisten tekemisten ulkopuolelle tuloerojen takia.
41
Kyllä, tilanne on juuri tuo: Minulla ei ole varaa matkustaa lainkaan tai tuhlata mihinkään. Matalapalkkaisimmilla aloilla elämä on tällaista.
Matkakuvien katselu on kohtuurankkaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi, josko hankkisit parempipalkkaisen työn ja tulisit toimeen omilla tuloillasi. Avioliitossa omaisuus ei ole yhteistä ellei sitä ole yhdessä hankittu eikä laki edellytä tarjoamaan puolisolle tämän vaatimaa elintasoa, minimi riittää.
Omaisuus on sen, jonka nimissä se on. Mutta: avioliitossa elämä on yhteistä. Mitä yhteistä elämää se on, jos koko ajan molemmat elävät omillaan ja parempituloinen varoo mitenkään tukevansa toista?
Ei perheessä voida alkaa erottelmaan jääkaapinhyllyjä tai että molemmat ostavat omat ruokansa, joihin toinen ei saa koskea.
Samaa mieltä!
Mikä "perhe" tuo tuollainen on!
Yhteinen elämä muka kun ei huomioida, ei jaeta, ei tueta, ei olla empaattisia.
Tuolla tyylillä toinen elämän ykkösasiako?
Ap varmaankin kuitenkin asuu miehen tulojen mukaan, matkustaa mukavalla autolla kyydissä jne.
Minusta jokainen on vastuussa tuloistaan, ap ei ole viitsinyt ponnistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on uusperhe ja 2 eri elintasoa ihan kuin ap:lla, mutta toisinpäin. Eli minulla on rahaa ja miehellä ei.
Yhteisiä lapsia ei ole. En ryhdy enempää elättämään aikuista miestä. En voisi kunnioittaa maksullista miestä ja se veisi myös itsetuntoni, eli jos tämä ei hänelle käy, niin pitää muuttaa erilleen tai erota sitten.
Kylläpä nyt on tiukkaa.
Minä tienaan 3 kertaa sen minkä mieheni. Elämme saman katon alla, joten tottakai maksan suhteessa paljon enemmän asumisestamme ja kuluistamme kuin mieheni. Jos niitä rahoja ei voi jakaa tasaisemmin, niin onko kyse rakkaudesta lainkaan?
Koska ap ei anna mitään konkreettisia esimerkkejä, luulen että häntä vain ärsyttää miehen tulot. Ei niinkään että mies oikeasti eläisi eri elintasoa, mutta ne rahat tilillä vaivaa. Apn mielestä miehen pitäisi maksaa hänelle kompensaatiota siitä, että ap on valinnut matalapalkkaisen työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla eivät rahat riitä vaatteisiin tai polkupyörään? Kyllä pienenkin palkan pitäisi riittää niihin, jos asumiskulut eivät ole liian suuret.
Ymmärsit varmasti ison kuvan ja mielenmaisemani asetelmassa.
ApEn nyt kuitenkaan esimerkeistäsi ymmärtänyt, miksi tuloeronne on sinulle niin iso ongelma. Jos olisit kertonut, että joudut rahojen puutteen vuoksi istumaan kotona, kun miehesi tekee kiinnostavia matkoja tai retkiä tai lähtee ravintolaan syömään, olisin ymmärtänyt ongelman. Tai jos teillä olisi jääkaapissa kaksi hyllyä, toinen sinun vaatimattomille ruoille ja toinen miehesi herkuille. Tai jos et voisi ostaa itsellesi uutta talvitakkia, kun vanha meni rikki.
Mutta ihan oikeasti en ymmärrä, miksi on ongelma, että miehesi voi ostaa itselleen huippuvaatteita ja huippuharrastusvälineitä, jos sinun rahasi kuitenkin riittävät normaaliin peruselämiseen eikä sinun tarvitse jäädä yhteisten tekemisten ulkopuolelle tuloerojen takia.
41
Kyllä, tilanne on juuri tuo: Minulla ei ole varaa matkustaa lainkaan tai tuhlata mihinkään. Matalapalkkaisimmilla aloilla elämä on tällaista.
Matkakuvien katselu on kohtuurankkaa.
Ap
Jos joudut maksamaan puolet asumisesta hienossa miehen omistamassa kodissa, niin se voi olla minunkin mielestä epäreilua kyllä.
Mutta jos hän hyysää sinua maksamalla jo asumisesi, niin minun mielestäni voit kyllä köyhäillä ihan vapaasti, kun kerran olet valinnut elämäsi kiinnostuksen mukaan, kuten kerroit. Olet ehkä horoskoopintekijä akkainlehteen, tai käännät lingalankielistä runoutta suomeksi - niissä hommissa ei tosiaan juuri tienaa. Mutta oma valinta.
Voi olla että koska olet raskaana , sinua harmittaa enemmän nyt asia hormoneista johtuen . Hyvä se on jos mies käy ahkerasti töissä ja on pidetty työntekijä jos saa lahjojakin . Keskustelkaa miehen kanssa toiveistasi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Illä tavoin ap pidät itseäsi älykkäänä? Miksi et hyödynnä älyäsi opiskelemalla itsellesi hyväpalkkaisen ammatin?
Ajattelin tämän niin, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
Siis miten ap tuo käytännössä menee? Ostatte omat ruuat? Maksatte puoliksi kaiken vai kuinka se elämä sujuu? Kumminkin sanot että elätte yhdessä jne. Vai ärsyttääkö sua vaan bonukset mutta kumminkin mies maksaa arjessa enemmän vai miten? Miten sitten tulevan lapsen kulut? Kuinka ootte ne sopinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja omat rahat kannattaa olla aina! Jos tahdotte nytkun tulee vauva niin avaatte yhden yhteisen tilin jonne paatte arjen rahat plus säilyttäen omat rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ilmeisesti yrityksesi kiipustaa ylempään elintasoluokkaan sängyn kautta ei nyt onnistunut. Hyväksy tilanne ja eroa, voit kattella jonkun vanhemman ukon joka jaksais ruveta sua elättämään (ja muksujaai ilmeisesti, kun uusperheestä puhuit). Tää nykyinen versio ei siihen haksahda.
En nyt tosissaan enää tiedä, onko tämä rölläilyä vai ajatteleeko joku tosissaan näin.
Itse seurustelen miehen kanssa, joka sitten osoittautui itseäni huomattavan suurempituloiseksi. Ja juu, olen miettinyt mitä se yhteiselämä tulisi olemaan, kun oma tulotasoni on alempi kuin ikäisilläni keskiverrosti.
Itse en hyväksyisi yhdessäasumista niin, että toinen elää leveästi ja toinen köyhyysrajalla, silloin voisi elää yhtä hyvin kämppäkaverin kanssa. Ex-puolison kanssa tuimme vuorotellen toisiamme taloudellisesti haastavammissa tilanteissa niin, että enemmän tienaava maksoi enemmän. Työssäollessa tienestit oli suht samat, jolloin kaikki meni sitten puoliksi.
Mutten ikinä olisi vaatinut exää maksamaan täsmälleen 50-50 pienistä osa-aikatyötuloista, joilla hetken oli etsiessään kokoaikatyötä.En ole se jolle vastaat, mutta on eri asia avustaa puolisoa väliaikaisessa taloudellisessa ahdingossa, kuin kustantaa hänen itse itselleen asettamansa elintasovaatimukset koska toinen ei viitsi mennä töihin joista saa haluamansa summan rahaa.
Näetkö tuollaisella elintasoero-liitolla pitkää tulevaisuutta? Itseäni juuri tuollaiseen tilanteeseen päätyminen mietityttää jo sen verran, että tosiaan mietin onko suhteella mitään tulevaisuutta. Jos siis tilanne olisi aina se, että esim. toinen varailee itselleen lomalle lomamatkan aurinkorannoille, ja itse vietän loman laskeskelen olisiko varaa käydä vaikka kampaajalla itseäni hemmottelemassa.
Ei, ei ole mikään pakko kustantaa kenellekään yhtään mitään. Mutta voi miettiä, kuinka pitkään tuollainen liitto pysyisi hyvänä.
No omalla kohdallan on toiminut vuosia. Itse olen pienipalkkainen, mies tienaa melkein kolme tonnia enemmän joka kuukausi. Olen hänen kanssaan rakkaudesta, en rahasta.
Tosin matkustamme yhdessä, mutta muuten molemmilla on pelit ja vehkeet sen mukaan mihin on varaa. Kokisin epäonnistuneeni elämässä jos loisisin toisen rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi, josko hankkisit parempipalkkaisen työn ja tulisit toimeen omilla tuloillasi. Avioliitossa omaisuus ei ole yhteistä ellei sitä ole yhdessä hankittu eikä laki edellytä tarjoamaan puolisolle tämän vaatimaa elintasoa, minimi riittää.
Omaisuus on sen, jonka nimissä se on. Mutta: avioliitossa elämä on yhteistä. Mitä yhteistä elämää se on, jos koko ajan molemmat elävät omillaan ja parempituloinen varoo mitenkään tukevansa toista?
Ei perheessä voida alkaa erottelmaan jääkaapinhyllyjä tai että molemmat ostavat omat ruokansa, joihin toinen ei saa koskea.
Kyllä voi helposti perheessä erotella ruuat jäökaapissa. Meillä on niin uusperheessä. On eri hyllyt miehen ja hänen lastensa ruuille ja minun ja minun lapseni ruuille. Kumpikin ostaa omansa ja kokkaa ne.
Tämä on oikeasti todella toimiva systeemi, selkeästi eri rahat. Ydinperhe on eri asia, siinä on yhteinen lapsi, mutta kun ei ole yhteistä vaan kummallakin omat lapset, niin tämä rahojen täydellinen erittely on toimiva ja reilu tapa.
Sopii siis niille, joilla motivaatio olla parisuhteessa on seura ja se toinen ihminen. Ei varmaan sovi niille, jotka yrittävät hyöytyä toisesta, eikä niille, jotka kuvittelevat uusperhettä samanlaiseksi kuin ydinperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on uusperhe ja 2 eri elintasoa ihan kuin ap:lla, mutta toisinpäin. Eli minulla on rahaa ja miehellä ei.
Yhteisiä lapsia ei ole. En ryhdy enempää elättämään aikuista miestä. En voisi kunnioittaa maksullista miestä ja se veisi myös itsetuntoni, eli jos tämä ei hänelle käy, niin pitää muuttaa erilleen tai erota sitten.Kylläpä nyt on tiukkaa.
Minä tienaan 3 kertaa sen minkä mieheni. Elämme saman katon alla, joten tottakai maksan suhteessa paljon enemmän asumisestamme ja kuluistamme kuin mieheni. Jos niitä rahoja ei voi jakaa tasaisemmin, niin onko kyse rakkaudesta lainkaan?
Jos suhteessa mennään raha edellä, ei kyse ole rakkaudesta lainkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä nyt teillä molemmilla lapsia vai vaan sinulla? Uusperhe oli otsikossa.
Ehkä puolisosi ei halua elättää sinun lapsiasi. Hän saattaa myös ihan töissä tarvita laadukkaita vaatteita tms.Hänellä kolme lasta, meillä kohta yhteinen.
Puhuin hyvin kalliista vaatteista, en peruslaadukkaista vaatteista. Kuilu on oikeasti iso.
Ap
Ilmeisesti edustustyö? Edustusvaatteet hankitaan itse. Jos työ on noin öky, puku ei voi olla dressmannilta.
Minunkin oli pakko hankkia turvakengät erästä projektia varten, vaikka tarvitsen niitä ehkä kolme kertaa. Yrittäjä kun olen, omaan piikkiin menee.
Lisäksi on oltava normaalit työvaatteet ja ne todella skarpit edustusvaatteet.
Miten tämä on sinulle vaikea hoksata?
Vierailija kirjoitti:
Keksitty tarina. Ja ap. on peräkammarin jorma.
Olisit ottanut edes faktat selville, kun kirjoitat osingoista ja ökylahjoista, kun "mies" on palkkatyössä.
Osinkoja jaetaan yrityksessä vain osakkeenomistajille ja sen ökylahjan arvo voi olla 100€ ja se on annettava kaikille työntekijälle, muuten tilintarkastaja ja verottaja puuttuvat.
Näin minäkin päättelen. Ap trollaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Illä tavoin ap pidät itseäsi älykkäänä? Miksi et hyödynnä älyäsi opiskelemalla itsellesi hyväpalkkaisen ammatin?
Ajattelin tämän niin, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
Viisas ei valita, vaan ymmärtää valintansa seuraukset.
Miksi ihmeessä ap teet lapsen tuohon suhteeseen jonka koet noin epätasa-arvoiseksi?!
Sopikaa nyt edes lapsen kulujen jakaminen ajoissa- yhteinen tili jonne laitatte prosenttiosuudet hankintoja,
lapsen elatusta, harrastuksia ym ym varten. Muuten huomaat yksin joutuvasi kaiken sen kustantamaan.
No minulla kaksi lasta ja meillä yksi yhteinen. Yhdessä lähemmäs 10v ja yhteinen lapsi tuli siinä vaiheessa kun oltiin oltu 7v yhdessä. Maksettiin kaikki puoliksi (asuminen, auto, vakuutukset, sähkö jne jne), mutta lasten maksut menivät minulta - koska heillä myös oma isä. Ja yhteisen lapset asiat joko puoliksi tai mies maksoi vähän enemmän esim harrastuksen. Jos lähdimme lomalle, maksoimme kaikkien lasten menot puoliksi - matkat jne. Toiminut meillä, enkä koe että miehen pitäisi enemmän maksaakaan.. tulot suht samanlaiset. Miehellä enemmän omaisuutta (saanut perintöä).