Häpeän poistaminen siivoojan, bussikukin ym. töistä olisi tärkeää
Bussikuski jätti tulematta töihin häpeän takia Tästä ilmiössä on kyse
Osa ihmisistä arvottaa itseään työn mukaan. Useat kokevat työstään ylpeyttä, mutta se voi myös hävettää, kertoo Tampereen yliopiston tutkimus.
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/ecf3a848-e067-4f9e-ab48-1104b253f392
Tälläkin palstalla vaaditaan ihmisiä menemään töihin, mutta samalla ilkutaan siivoojille ja muille vähäpalkkaisille.
Muutos vaatii jokaiselta kaiken työn arvostusta.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuullutkaan, että jossain bussikuskin työssä olisi jotain hävettävää.
Kyllähän tälläkin palstalla on useaan kertaan tehty selväksi, että kuka vain voi lukea vähintään maisteriksi.
Jos näin ei tee, on laiska tai jäätävän tyhmä.
Bussikuskit ja siivoojat ovat v a lko r o skaa, jonka kanssa kukaan oikea ihminen ei seurustele.
Roskalle kuuluu roskan palkka, jonka ei pidä mahdollistaa lisääntymistä eli kykyä elättää perhe.
Tietyistä töistä on tullut sellaisia "ei valkoisten töitä", joten ei kehtaa mennä, muutoin luullaan joksikin vajaaksi tai vammaiseksi tai jotain, suostun vain jos pääsen paikkaan, jossa kukaan ei näe mutta siinäkin se ongelma kun nykyään hypytetään paikasta toiseen, joten pakko vaan istua kotona.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä hävennyt siivoojana ollessani . Tein sitä työtä useita vuosia.
sama täälä pääasia että on kunnollinen palkka
Kun vaihdoin kunnon töistä matalapalkka-alalle (ettei työttömyys pitkity) huomasin suuren asenne muutoksen joka paikassa, virastoissa, pankissa, kaikkialla, kun status muuttui myös palvelu ja käytös muuttui ja sanomiseni muuttui sellaiseksi "ei tuota täydy oikein uskoa eikä kuunnella", todella ylimieliseksi siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä voi opiskella bussikukiksi?
Ammattiopistoissa, esimerkiksi Gradiassa:
Ei siellä ole bussikuki-linjaa
Kyllä. Muistan, kuin minun nuoruudessani hoettin, että jos ei koulu kiinnosta niin joudut siivoojaksi. Nykyään mantra taitaa olla, että joudut p*rseitä pyyhkimään. Kun tällaista opetetaan lapsesta asti ihan yleistietona, niin tottakai siitä tulee totuus, että nuo työt ovat kauheinta ja häpeällisintä mitä ihmiselle voi tapahtua.
Itselleni ol todella kova paikka parikymppisenä, kun työ jota ymmärsin haluavani tehdä löytyikin kauhukseni ammattikoulun nettisivuilta ja vieläpä otsikolla lähihoitaja. Olin siihen asti ajatellut, että jopa ammattikorkeakoulun käyneet ovat yksinkertaista sakkia ja että akateeminen ura on itsestäänselvyys. Onneksi kutsumus oli lopulta voimakkaampi kuin ulkopuolelta tulevat paineet.
Aiemmin joku kirjoittikin, että oman työporukan kesken on arvostettu ja ammattiylpeä olo. Mutta asiakkailta kuulee sitten niitä kysymyksiä, että "mikäs sinusta tulee isona?" ja "etkö aio jatkaa opiskeluja?" Tai sitten asiakas ilmoittaa, että hänen käy minua sääliksi. Uudet tuttavuudet vapaa-ajalla huokaisevat ammattini kuulleessaan, että "teet tärkeää työtä, minusta ei olisi tuollaiseen" ja juttu stoppaa siihen. Olen lähihoitaja.
Ennen vanhaan oli niin, että huonoista töistä oli edes teoreettinen mahdollisuus edetä parempiin töihin esimerkiksi saman firman sisällä. Nykyään on niin, että jos olet paskaduunissa, niin et pääse enää mihinkään muuhun työhön.
Mitäs hävettävää noissa ammateissa on? Nykypäivänä kaikki kollegatkin ovat kansainvälisiä moniosaajia.
Ja oikeus piti olla lainausmerkeissä, en tiedä miksi poistuivat?