Kolumni: Miksei kukaan vaadi ruikuttavaa keskiluokkaa ottamaan itseään niskasta kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ärsyttävä kirjoitus. Itse en ymmärrä luokka-ajattelua, minusta se on typerää, mutta ehkä palkan puolesta kuulun tuohon keskiluokkaan mistä tässä puhutaan. Olen nähnyt paljon vaivaa palkkani eteen, käynyt kaksi korkeakoulututkintoa ettei tarvitsisi olla köyhä, koskaan en ole elänyt tuilla ja maksan tosi paljon veroja. Ja sitten pitää tällaista paskaa lukea, saaatana.

Joo jep. Olen itse samoin ponnistanut sieltä "yhteiskunnan pohjalta", tehnyt jäätävän määrän töitä, opiskellut ja tehnyt jopa niitä lapsia. Nyt olen keskituloinen, minun ei tarvitse enää kulkea laskimen kanssa kaupassa ja olen hankkinut asunnot ja muut ajatuksella, että lapsistani kasvaa täyspäisiä veronmaksajia.

Teen todella vaativaa ja raskasta työtä ja kyllä, olen myös tehnyt niitä matalapalkkaduuneja siitä saakka kun olin 12v kaikkien kouluasteiden ohessa. Olen kaikkien työturvien ulkopuolella asiantuntijana ja kannan vastuuta todella monen elämistä. Olen todellakin elämänlaatuni ansainnut ja jos se poliittisista päätöksistä kärsii, on minulla oikeus siitä kitistä.

Vaikka olisi kuinka suunnitellut hyvin ja tehnyt kaiken ns oikein, voi silti 'elämänlaatu' kärsiä kun maailmantilanteessa tulee monenlaisia muuttujia.

Ymmärrän silti, että se aiheuttaa kitinää ja harmia. Mutta ei mikään takaa että jotain ansaitsee tai kuuluu saada. Maailmassa on niin paljon epävarmaa. Ehkä sen huomaaminen on iso kolaus, jos tähän asti suunnitelmat on tuottaneet toivottua tulosta.

Maailmantilanne on yksi asia, poliittinen päätöksenteko toinen. En minä kannata sitä, että köyhiltä otetaan pois. Kannustan sitä, että päätöksenteko olisi sellaista että työntekoon ja ahkeruuteen kannustettaisiin, eikä olisi niin helppoa jäädä sinne pohjalle ruikuttamaan. Voisin historiani ja elämäntilanteeni puolesta koska vain päättää, että nyt on muuten liian hanurista tämä, kertoa lääkärille että ei muuten pysty enää, kertoa historiani ja heittämällä pääsisin oravanpyörän ulkopuolelle. Tietysti myös lapseni joutuisivat oppimaan sitten sen lapsuuden mistä minä olen tullut ja yli 2000e jäisi verorahoja saamatta. Minä ja lapseni jonotettaisiin palveluiden piiriin ja lapset joutuisivat muuttamaan sinne valtion tukemaan vuokralähiökaksioon (mistä minäkin olen kotoisin). Sitten kertoisin lapsilleni että "meillä oli asiat liian hyvin, tämä on sitä oikeeta elämää" ja meidän elämisen maksaisi.. ? Se päättymätön valtion kassa jonne vain tupsahtelee rahaa koska on olemassa inhimillisyys <3

En minä herroiksi elele ja harva muukaan samassa tuloluokassa oleva. Ei oikeesti ole edes varaa käydä niillä matkoilla tai ostaa niitä uusimpia puhelimia, koska olen priorisoinut lapset (ne tulevat veronmaksajat) ja heidän asumisen. Ei lasketa euroja kaupassa hyvinä aikoina ei, mutta ei muuhun aiemminkaan rahat riittäneet. Oikeasti En edes kerkeäisi laskemaan, koska työelämä on täällä huipulla ihan erilailla vaativaa.

Jos vaan hyväksytään se, että rahaa tulee paikasta x y määrä ja jos ei sitä rahaa tule paikasta x määrää y, ei ole kenelläkään kivaa. En minä jaksa elämässäni taistella kun tiedän, että ihan hyvin siellä lähiössäkin hengaa ja Herran haltuun, tuleeko minun lapsistani niitä keskiluokkasia veronmaksajia vai ei. Olen elämässäni priorisoinut sen, että sekä minä että lapseni voivat hyvin ja maksetaan paljon veroja nyt ja tulevaisuudessa. Ellei se kannata ja arvostus on tämä, niin eikai siinä ihmeitä. Nähdään Kelassa.

Voitko kuvitella, että meilläkin on lapsia, meillä, jotka olemme täällä pohjalla, vuokraslummissa? Minäkin kasvatan lapsiani parhaan kykyni mukaan ja priorisoin lapset ykkösiksi ja kasvatan heistä veronmaksajia. Vai onnistuuko sellainen vain keskiluokkaisilta? Meilläkin on historiaa, omat lähtökohtani ovat aivan perseestä ja lapsilleni on jo kertynyt historiaa, jota moni ei ole joutunut kokemaan. Kehotanko heitä heittämään pyyhkeen kehään?

No et tietenkään! Eikä mikään pointti tällainen ollutkaan. Opetat lapsillesi, että he voivat saavuttaa yhteiskunnassa mitä vain ja voivat saada ahkeralla työllä ja päättäväisyydellään paremman elintason näin halutessaan. Sehän tässä on se juttu, että voit noin sanoa heille ja se on myös tulevaisuudessa totta. Mitä järkeä heidän on ikinä mitään tavoitella, jos keskiluokkaan tullessaan vastaanotto on tämä ja silti täytyy pihistellä? Aletaan olemaan asian ytimessä!

Aika riskiä opettaa lapsille, että sinusta voi ahkeruudella tulla mitä vain, koska tuohan on valhe. Fakta on, että kaikista ei ole kaikkeen. Myös niitä ahkeria ja älykkäitä yliopiston käyneitä on työttöminä. Ennemmin opetan lapseni tavoittelemaan onnellisuutta riippumatta saavutuksista ja vastaamaan omasta elämästään. T:Eri

Puhuttiin ihan samasta asiasta mutta helppohan se on kääntää. Olen korkeakoulutettu ja tosiaan tehnyt töitä 12 vuotiaasta saakka (koska sitä rahaa piti saada perheelle). Vastuun ottaminen omasta onnellisuudestaan on se avainasia ja se, että puske niin se kannattaa. Jos olisin opiskellut alan josta en löydä töitä (mikä on aika harvinaista jos aina on oppinut tekemään töitä) niin olisin palannut matalapalkkahommiin ja yrittänyt uudelleen.

Ellei tämä yrittäminen enää kannata, niin miksi hemmetissä opettaisin lapsilleni että se työ kannattaa, jos elämäntaso on kuitenkin sama? Koska on ihmisiä jotka ei kykene yrittämään ja menet maksamaan verosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ärsyttävä kirjoitus. Itse en ymmärrä luokka-ajattelua, minusta se on typerää, mutta ehkä palkan puolesta kuulun tuohon keskiluokkaan mistä tässä puhutaan. Olen nähnyt paljon vaivaa palkkani eteen, käynyt kaksi korkeakoulututkintoa ettei tarvitsisi olla köyhä, koskaan en ole elänyt tuilla ja maksan tosi paljon veroja. Ja sitten pitää tällaista paskaa lukea, saaatana.

Joo jep. Olen itse samoin ponnistanut sieltä "yhteiskunnan pohjalta", tehnyt jäätävän määrän töitä, opiskellut ja tehnyt jopa niitä lapsia. Nyt olen keskituloinen, minun ei tarvitse enää kulkea laskimen kanssa kaupassa ja olen hankkinut asunnot ja muut ajatuksella, että lapsistani kasvaa täyspäisiä veronmaksajia.

Teen todella vaativaa ja raskasta työtä ja kyllä, olen myös tehnyt niitä matalapalkkaduuneja siitä saakka kun olin 12v kaikkien kouluasteiden ohessa. Olen kaikkien työturvien ulkopuolella asiantuntijana ja kannan vastuuta todella monen elämistä. Olen todellakin elämänlaatuni ansainnut ja jos se poliittisista päätöksistä kärsii, on minulla oikeus siitä kitistä.

Vaikka olisi kuinka suunnitellut hyvin ja tehnyt kaiken ns oikein, voi silti 'elämänlaatu' kärsiä kun maailmantilanteessa tulee monenlaisia muuttujia.

Ymmärrän silti, että se aiheuttaa kitinää ja harmia. Mutta ei mikään takaa että jotain ansaitsee tai kuuluu saada. Maailmassa on niin paljon epävarmaa. Ehkä sen huomaaminen on iso kolaus, jos tähän asti suunnitelmat on tuottaneet toivottua tulosta.

Maailmantilanne on yksi asia, poliittinen päätöksenteko toinen. En minä kannata sitä, että köyhiltä otetaan pois. Kannustan sitä, että päätöksenteko olisi sellaista että työntekoon ja ahkeruuteen kannustettaisiin, eikä olisi niin helppoa jäädä sinne pohjalle ruikuttamaan. Voisin historiani ja elämäntilanteeni puolesta koska vain päättää, että nyt on muuten liian hanurista tämä, kertoa lääkärille että ei muuten pysty enää, kertoa historiani ja heittämällä pääsisin oravanpyörän ulkopuolelle. Tietysti myös lapseni joutuisivat oppimaan sitten sen lapsuuden mistä minä olen tullut ja yli 2000e jäisi verorahoja saamatta. Minä ja lapseni jonotettaisiin palveluiden piiriin ja lapset joutuisivat muuttamaan sinne valtion tukemaan vuokralähiökaksioon (mistä minäkin olen kotoisin). Sitten kertoisin lapsilleni että "meillä oli asiat liian hyvin, tämä on sitä oikeeta elämää" ja meidän elämisen maksaisi.. ? Se päättymätön valtion kassa jonne vain tupsahtelee rahaa koska on olemassa inhimillisyys <3

En minä herroiksi elele ja harva muukaan samassa tuloluokassa oleva. Ei oikeesti ole edes varaa käydä niillä matkoilla tai ostaa niitä uusimpia puhelimia, koska olen priorisoinut lapset (ne tulevat veronmaksajat) ja heidän asumisen. Ei lasketa euroja kaupassa hyvinä aikoina ei, mutta ei muuhun aiemminkaan rahat riittäneet. Oikeasti En edes kerkeäisi laskemaan, koska työelämä on täällä huipulla ihan erilailla vaativaa.

Jos vaan hyväksytään se, että rahaa tulee paikasta x y määrä ja jos ei sitä rahaa tule paikasta x määrää y, ei ole kenelläkään kivaa. En minä jaksa elämässäni taistella kun tiedän, että ihan hyvin siellä lähiössäkin hengaa ja Herran haltuun, tuleeko minun lapsistani niitä keskiluokkasia veronmaksajia vai ei. Olen elämässäni priorisoinut sen, että sekä minä että lapseni voivat hyvin ja maksetaan paljon veroja nyt ja tulevaisuudessa. Ellei se kannata ja arvostus on tämä, niin eikai siinä ihmeitä. Nähdään Kelassa.

Voitko kuvitella, että meilläkin on lapsia, meillä, jotka olemme täällä pohjalla, vuokraslummissa? Minäkin kasvatan lapsiani parhaan kykyni mukaan ja priorisoin lapset ykkösiksi ja kasvatan heistä veronmaksajia. Vai onnistuuko sellainen vain keskiluokkaisilta? Meilläkin on historiaa, omat lähtökohtani ovat aivan perseestä ja lapsilleni on jo kertynyt historiaa, jota moni ei ole joutunut kokemaan. Kehotanko heitä heittämään pyyhkeen kehään?

No et tietenkään! Eikä mikään pointti tällainen ollutkaan. Opetat lapsillesi, että he voivat saavuttaa yhteiskunnassa mitä vain ja voivat saada ahkeralla työllä ja päättäväisyydellään paremman elintason näin halutessaan. Sehän tässä on se juttu, että voit noin sanoa heille ja se on myös tulevaisuudessa totta. Mitä järkeä heidän on ikinä mitään tavoitella, jos keskiluokkaan tullessaan vastaanotto on tämä ja silti täytyy pihistellä? Aletaan olemaan asian ytimessä!

Ikävä tosiasia kuitenkin on, että se ei vaadi kuin sen yhden  suuremman kuprun, ja kaikki tuo, mistä puhuit (saavuttaa haluamansa omalla työllä) katoaa kuin pieru Saharaan. Ei vaadita epäonnistumista. Riittää, että joku astuu päälle.

Rakas mut on r*isk*ttu, hakattu, jätetty. Olen noussut ja pudonnut taloudellisesti (koska lähiössä ei opeteta miten sitä rahaa käytetään järkevästi kun sitä on). Haen edelleen sisaruksiani ja vanhempiani teholta tai putkasta. Ei ole olemassa kuprua joka minut enää saisi lakkaamasta uskomaan siihen, että pystyn.

Paitsi tietty se että se ei enää kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ärsyttävä kirjoitus. Itse en ymmärrä luokka-ajattelua, minusta se on typerää, mutta ehkä palkan puolesta kuulun tuohon keskiluokkaan mistä tässä puhutaan. Olen nähnyt paljon vaivaa palkkani eteen, käynyt kaksi korkeakoulututkintoa ettei tarvitsisi olla köyhä, koskaan en ole elänyt tuilla ja maksan tosi paljon veroja. Ja sitten pitää tällaista paskaa lukea, saaatana.

Joo jep. Olen itse samoin ponnistanut sieltä "yhteiskunnan pohjalta", tehnyt jäätävän määrän töitä, opiskellut ja tehnyt jopa niitä lapsia. Nyt olen keskituloinen, minun ei tarvitse enää kulkea laskimen kanssa kaupassa ja olen hankkinut asunnot ja muut ajatuksella, että lapsistani kasvaa täyspäisiä veronmaksajia.

Teen todella vaativaa ja raskasta työtä ja kyllä, olen myös tehnyt niitä matalapalkkaduuneja siitä saakka kun olin 12v kaikkien kouluasteiden ohessa. Olen kaikkien työturvien ulkopuolella asiantuntijana ja kannan vastuuta todella monen elämistä. Olen todellakin elämänlaatuni ansainnut ja jos se poliittisista päätöksistä kärsii, on minulla oikeus siitä kitistä.

Vaikka olisi kuinka suunnitellut hyvin ja tehnyt kaiken ns oikein, voi silti 'elämänlaatu' kärsiä kun maailmantilanteessa tulee monenlaisia muuttujia.

Ymmärrän silti, että se aiheuttaa kitinää ja harmia. Mutta ei mikään takaa että jotain ansaitsee tai kuuluu saada. Maailmassa on niin paljon epävarmaa. Ehkä sen huomaaminen on iso kolaus, jos tähän asti suunnitelmat on tuottaneet toivottua tulosta.

Maailmantilanne on yksi asia, poliittinen päätöksenteko toinen. En minä kannata sitä, että köyhiltä otetaan pois. Kannustan sitä, että päätöksenteko olisi sellaista että työntekoon ja ahkeruuteen kannustettaisiin, eikä olisi niin helppoa jäädä sinne pohjalle ruikuttamaan. Voisin historiani ja elämäntilanteeni puolesta koska vain päättää, että nyt on muuten liian hanurista tämä, kertoa lääkärille että ei muuten pysty enää, kertoa historiani ja heittämällä pääsisin oravanpyörän ulkopuolelle. Tietysti myös lapseni joutuisivat oppimaan sitten sen lapsuuden mistä minä olen tullut ja yli 2000e jäisi verorahoja saamatta. Minä ja lapseni jonotettaisiin palveluiden piiriin ja lapset joutuisivat muuttamaan sinne valtion tukemaan vuokralähiökaksioon (mistä minäkin olen kotoisin). Sitten kertoisin lapsilleni että "meillä oli asiat liian hyvin, tämä on sitä oikeeta elämää" ja meidän elämisen maksaisi.. ? Se päättymätön valtion kassa jonne vain tupsahtelee rahaa koska on olemassa inhimillisyys <3

En minä herroiksi elele ja harva muukaan samassa tuloluokassa oleva. Ei oikeesti ole edes varaa käydä niillä matkoilla tai ostaa niitä uusimpia puhelimia, koska olen priorisoinut lapset (ne tulevat veronmaksajat) ja heidän asumisen. Ei lasketa euroja kaupassa hyvinä aikoina ei, mutta ei muuhun aiemminkaan rahat riittäneet. Oikeasti En edes kerkeäisi laskemaan, koska työelämä on täällä huipulla ihan erilailla vaativaa.

Jos vaan hyväksytään se, että rahaa tulee paikasta x y määrä ja jos ei sitä rahaa tule paikasta x määrää y, ei ole kenelläkään kivaa. En minä jaksa elämässäni taistella kun tiedän, että ihan hyvin siellä lähiössäkin hengaa ja Herran haltuun, tuleeko minun lapsistani niitä keskiluokkasia veronmaksajia vai ei. Olen elämässäni priorisoinut sen, että sekä minä että lapseni voivat hyvin ja maksetaan paljon veroja nyt ja tulevaisuudessa. Ellei se kannata ja arvostus on tämä, niin eikai siinä ihmeitä. Nähdään Kelassa.

Voitko kuvitella, että meilläkin on lapsia, meillä, jotka olemme täällä pohjalla, vuokraslummissa? Minäkin kasvatan lapsiani parhaan kykyni mukaan ja priorisoin lapset ykkösiksi ja kasvatan heistä veronmaksajia. Vai onnistuuko sellainen vain keskiluokkaisilta? Meilläkin on historiaa, omat lähtökohtani ovat aivan perseestä ja lapsilleni on jo kertynyt historiaa, jota moni ei ole joutunut kokemaan. Kehotanko heitä heittämään pyyhkeen kehään?

No et tietenkään! Eikä mikään pointti tällainen ollutkaan. Opetat lapsillesi, että he voivat saavuttaa yhteiskunnassa mitä vain ja voivat saada ahkeralla työllä ja päättäväisyydellään paremman elintason näin halutessaan. Sehän tässä on se juttu, että voit noin sanoa heille ja se on myös tulevaisuudessa totta. Mitä järkeä heidän on ikinä mitään tavoitella, jos keskiluokkaan tullessaan vastaanotto on tämä ja silti täytyy pihistellä? Aletaan olemaan asian ytimessä!

Ikävä tosiasia kuitenkin on, että se ei vaadi kuin sen yhden  suuremman kuprun, ja kaikki tuo, mistä puhuit (saavuttaa haluamansa omalla työllä) katoaa kuin pieru Saharaan. Ei vaadita epäonnistumista. Riittää, että joku astuu päälle.

Rakas mut on r*isk*ttu, hakattu, jätetty. Olen noussut ja pudonnut taloudellisesti (koska lähiössä ei opeteta miten sitä rahaa käytetään järkevästi kun sitä on). Haen edelleen sisaruksiani ja vanhempiani teholta tai putkasta. Ei ole olemassa kuprua joka minut enää saisi lakkaamasta uskomaan siihen, että pystyn.

Paitsi tietty se että se ei enää kannata.

Kirjoitin viestiisi pitkän vastineen. Sitä ei koskaan julkaistu. Ilmeisesti yksi ainoa sana oli syy. Automaattisensuuri iski. Vain siksi että kirjoitin sen niin kuin koulussa opetettiin. Oli täysin neutraali sana, neutraalissa lauseessa. Sanaa itsessään toki voi käyttää niin väärin kuin haluaa. Itse käytin sitä pohdiskeluun. Mutta olkoon. Usko mitä haluat. Tiedän paremmin. Olen kokenut sen.

Todennäköisesti kirjoittajalla on Ylellä hyvin palkattu suojatyöpaikka jonka me veronmaksajat maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan keskiluokka ei vain tajua usein miten älyttömiin asioihin rahaa käyttää, ja kuvittelee tosissaan pienituloisten tekevän samanlaisia hankintoja ja yhtä fiilispohjalta. Esimerkiksi kalliita kuntosalijäsenyyksiä ja harrastusvälineitä, joita käytetään se pari kertaa.

Kuuntelin kerran kuinka eräs tuttavani kertoi hankkineensa harrastusvälineen johon oli mennyt saman verran rahaa kuin mitä minulla menee yli puolessa vuodessa ruokaan, ja valitteli miten ei kyllä nyt rahat riitä mihinkään. Toiset "eivät osta koskaan mitään vaatteita", paitsi pari kertaa kuukaudessa kun oli niin kiva ja olihan se alennuksessakin. Ruuat ovat järjettömän kalliita eineksiä, joita ei välttämättä edes syödä, koska jääkaappi on niin ääriään myöten täynnä, ettei sitä nopeasti katsomalla voi mitenkään arvella mitä ruokaa kaapissa on, ja mitä kannattaisi käyttää.

Ehkä osa keskiluokasta sitten kuvittelee, että köyhätkin elävät vähän vasemmalla kädellä sinnepäin fiiliksen mukaan näissä asioissa? 

Sinänsä totta,  erilaisessa tilanteessa olevien elämää ja valintoja, ja niiden taustalla vaikuttavia olosuhteita ei ymmärretä, puolin eikä tosin. Kuten esim. köyhemmät eivät usein ymmärrä, mitä ns. keskiluokkainen työelämä vaatii (aloissa on toki eroja, joillain aloilla voi tienata hyvinkin tekemällä 7-8h töitä päivässä toimistoaikaan - toisaalta aika monissa töissä se mediaaniansiokin vaatii aikamoista venymistä).  

Toi sun esimerkkityyppi tosin ei ole keskiluokkainen. Vaikka verrokkina olisi toimeentulotuella elävä, puolen vuoden ruokarahat yhteen hankintaan ei todellakaan ole mahdollista 99% niistä, joita kutsutaan keskiluokaksi. 

Vierailija kirjoitti:

80% verotuloista otetaan jo keskituloisilta, rikkaita on loppujen lopuksi niin vähän ettei heidän verotus muodosta mitään valtavaa verotulolähdettä.

Kenen niitä veroja sitten pitäisi maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti kirjoittajalla on Ylellä hyvin palkattu suojatyöpaikka jonka me veronmaksajat maksetaan.

Siltamäki on freelance-toimittaja. Kolumnin yhteydessä myös lukee Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tottunut tiettyyn elintasoon, johon kuuluu ulkona syöminen, ulkomaanmatkat, merkkivaatteet, kalliit harrastukset, Ok-talo ja kaksi autoa niin kyllä se kirvelee kun joutuukin niistä luopumaan/vähentämään.

Olemme keskituloisia, mies jopa yli 100ke tuloissa mutta meillä ei ole koskaan ollut merkkivaatteita (ellei sitten -70% alesta), emme syö ulkona, emme harrasta mitään mikä maksaa. Autotkin on liisattuja työn puolesta. Okt on pieni mutta riittävä nyt kun olemme kahden.

Verotus kyllä tasaa tuloerot sujuvasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on tottunut velkavetoiseen kulutukseen. Isännällä pitää olla pelit ja vehkeet, emännällä sisustuksen uusimiset ja hemmotteluhoidot.

Ja sitten tulee asunto. Se on kallein mihin saa just ja just lainaa, ja siitä maksetaan mitä vain arvonnousun toivossa.

Juuri autoin yhtä hyvätuloisen rajaa lähentelevää keskiluokkaista raha-asioissa. Tiukkaa kuulemma on. Asunto kalliilta alueelta, osarilla ostettu uudehko 50 000 euron citymaasturi, uusi kännykkä, uusi läppäri, uusi telkkari, just uusittu sisustus, pari lomamatkaa vuodessa ja tietty lapsille kalliit harrastukset koska muillakin on. Visa ja Mastercard tapissa koko ajan.

Tämä. Meillä talouden vuositulot on reilu 120 000€, ja kyllä omassa rahankäytössä on vikaa jos näillä tuloilla joutuu kituuttamaan, vaikka asutaankin pk-seudulla. Talo on uusi, mutta maltillisen kokoinen, auto ihan perusmerkkiä vaikka onkin uudehko, elektroniikkaa ja sisustusta uusitaan vain tarpeeseen tai kun edellinen hajoaa, lapsiluku kaksi ja molemmilla yksi kalliimpi harrastus, mutta muut harrastukset edullisempia. Matkustetaan, mutta edullisempiin kohteisiin ja omatoimisesti. Ruoka terveellistä ja kasvispainotteista, paljon säästää jo korvaamalla lihan pavuilla ja jättämällä einekset kauppaan.

Vaikka asumismenot nousivat talvella lähemmäs tonnin kuussa, ei mistään oleellisesta ole tarvinnut säästää, kun pakolliset menot on alkujaan mitoitettu maltillisiksi. Näille yli varojen eläville valittajille minulla ei juuri riitä sympatiaa.

Totta puhut. Itse olen kommentoinut tähän ketjuun 2000 nettona tienaavana yh:Na, etten ymmärrä miten ne kahden ihmisen tulot ei riitä mihinkään. Sain kauheat haukut, että minulla on yhtä hyvä tilanne yh:na kun pariskunnilla. Kun ei ymmärretä, että en minä voi hankkia puolikasta asuntoa, puolikasta autoa, puolikasta sähkövakuutusta jne...

Minulle jää asumiskulujen jälkeen tonni muuhun elämiseen. Ei nähdä nälkää ja ei tarvitse kituuttaa, kun on säästöjä pahan päivän varalle. Laskin, että meillä pakollisia kuluja n. 1800 sisältäen ruoka. Eli säästöjä ei tarvitse käyttää jos ei nyt mikään hajoa tai elä liian leveästi. Autoon ei ole varaa, mutta kuljetaan julkisilla sitten. En valita köyhyyttä kellekään, vaikka näillä tuloilla kai köyhä olenkin.

Siksi on vaikea käsittää miten jotkut valittaa köyhyyttä kun ei oo köyhyyttä nähnytkään siellä Bemarin ratissa.

Et todellakaan ole köyhä kun sulla jää tonni elämiseen!