Kolumni: Miksei kukaan vaadi ruikuttavaa keskiluokkaa ottamaan itseään niskasta kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erittäin huolissani siitä, millaista kieltä tässäkin keskustelussa käytetään köyhistä. Puhutaan loisista, tukieläteistä, "lauma teikäläisiä" jne. Keskiluokkaiset tavalliset ihmiset puhuvat näin heikompiosaisista.

Aina silloin kun yhteiskunnassa on ihan konkreettisesti alettu tuhoamaan jotakin ihmisryhmää, on tämä ryhmä ensin pyritty dehumanisoimaan kielenkäytössä ja tämä ryhmä on myös esitetty syyllisenä lähes kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin. Että jos näitä ei olisi, niin meillä olisi kaikki hyvin.

Mihin tämä kehitys vielä johtaa? Miettikää ihan oikeasti vähän.

Ihmiskunnan historiassa on aina ollut niin, että jos kaksi eri ihmisryhmäksi itseään kokevat asetellaan "me vastaan te" asetelmaan, niin jälki on rumaa. Keskiluokan ahdinko on koko yhteiskunnan ongelma ja sitä kannattaa lähestyä täysin eri tavalla, kun alkuperäisessä kolumnissa tehtiin.

Just saying.

Keskiluokan ahdinko , siis "ahdinko", on vain niiden omassa päässä ja se selviää, kun käyttää järkeään ja muuttaa kulutuskäyttäytymistään. Se vaatii vain hiukan nöyrtymistä tosiasioiden edessä.

Just sayin'.

Juuri näin. Keskiluokka tuskin miettii, onko varaa pestä hiuksia edes parin päivän välein, kun shampoota voisi säästää ja pestä harvemmin. Siinä siis juttu, jota itse mietiskelin tänään. :D Ja jos jollain muulla on jotain, se ei ole minulta pois. Miksi ihmeessä keskiluokka siis kadehtii sitä vähää, mikä on köyhillä.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on tottunut velkavetoiseen kulutukseen. Isännällä pitää olla pelit ja vehkeet, emännällä sisustuksen uusimiset ja hemmotteluhoidot.

Ja sitten tulee asunto. Se on kallein mihin saa just ja just lainaa, ja siitä maksetaan mitä vain arvonnousun toivossa.

Juuri autoin yhtä hyvätuloisen rajaa lähentelevää keskiluokkaista raha-asioissa. Tiukkaa kuulemma on. Asunto kalliilta alueelta, osarilla ostettu uudehko 50 000 euron citymaasturi, uusi kännykkä, uusi läppäri, uusi telkkari, just uusittu sisustus, pari lomamatkaa vuodessa ja tietty lapsille kalliit harrastukset koska muillakin on. Visa ja Mastercard tapissa koko ajan.

Tämä. Meillä talouden vuositulot on reilu 120 000€, ja kyllä omassa rahankäytössä on vikaa jos näillä tuloilla joutuu kituuttamaan, vaikka asutaankin pk-seudulla. Talo on uusi, mutta maltillisen kokoinen, auto ihan perusmerkkiä vaikka onkin uudehko, elektroniikkaa ja sisustusta uusitaan vain tarpeeseen tai kun edellinen hajoaa, lapsiluku kaksi ja molemmilla yksi kalliimpi harrastus, mutta muut harrastukset edullisempia. Matkustetaan, mutta edullisempiin kohteisiin ja omatoimisesti. Ruoka terveellistä ja kasvispainotteista, paljon säästää jo korvaamalla lihan pavuilla ja jättämällä einekset kauppaan.

Vaikka asumismenot nousivat talvella lähemmäs tonnin kuussa, ei mistään oleellisesta ole tarvinnut säästää, kun pakolliset menot on alkujaan mitoitettu maltillisiksi. Näille yli varojen eläville valittajille minulla ei juuri riitä sympatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on tottunut velkavetoiseen kulutukseen. Isännällä pitää olla pelit ja vehkeet, emännällä sisustuksen uusimiset ja hemmotteluhoidot.

Ja sitten tulee asunto. Se on kallein mihin saa just ja just lainaa, ja siitä maksetaan mitä vain arvonnousun toivossa.

Juuri autoin yhtä hyvätuloisen rajaa lähentelevää keskiluokkaista raha-asioissa. Tiukkaa kuulemma on. Asunto kalliilta alueelta, osarilla ostettu uudehko 50 000 euron citymaasturi, uusi kännykkä, uusi läppäri, uusi telkkari, just uusittu sisustus, pari lomamatkaa vuodessa ja tietty lapsille kalliit harrastukset koska muillakin on. Visa ja Mastercard tapissa koko ajan.

Tämä. Meillä talouden vuositulot on reilu 120 000€, ja kyllä omassa rahankäytössä on vikaa jos näillä tuloilla joutuu kituuttamaan, vaikka asutaankin pk-seudulla. Talo on uusi, mutta maltillisen kokoinen, auto ihan perusmerkkiä vaikka onkin uudehko, elektroniikkaa ja sisustusta uusitaan vain tarpeeseen tai kun edellinen hajoaa, lapsiluku kaksi ja molemmilla yksi kalliimpi harrastus, mutta muut harrastukset edullisempia. Matkustetaan, mutta edullisempiin kohteisiin ja omatoimisesti. Ruoka terveellistä ja kasvispainotteista, paljon säästää jo korvaamalla lihan pavuilla ja jättämällä einekset kauppaan.

Vaikka asumismenot nousivat talvella lähemmäs tonnin kuussa, ei mistään oleellisesta ole tarvinnut säästää, kun pakolliset menot on alkujaan mitoitettu maltillisiksi. Näille yli varojen eläville valittajille minulla ei juuri riitä sympatiaa.

Totta puhut. Itse olen kommentoinut tähän ketjuun 2000 nettona tienaavana yh:Na, etten ymmärrä miten ne kahden ihmisen tulot ei riitä mihinkään. Sain kauheat haukut, että minulla on yhtä hyvä tilanne yh:na kun pariskunnilla. Kun ei ymmärretä, että en minä voi hankkia puolikasta asuntoa, puolikasta autoa, puolikasta sähkövakuutusta jne...

Minulle jää asumiskulujen jälkeen tonni muuhun elämiseen. Ei nähdä nälkää ja ei tarvitse kituuttaa, kun on säästöjä pahan päivän varalle. Laskin, että meillä pakollisia kuluja n. 1800 sisältäen ruoka. Eli säästöjä ei tarvitse käyttää jos ei nyt mikään hajoa tai elä liian leveästi. Autoon ei ole varaa, mutta kuljetaan julkisilla sitten. En valita köyhyyttä kellekään, vaikka näillä tuloilla kai köyhä olenkin.

Siksi on vaikea käsittää miten jotkut valittaa köyhyyttä kun ei oo köyhyyttä nähnytkään siellä Bemarin ratissa.

Minä näkisin, että suuri köyhyyttä pahentava ongelma on se, miten poskettoman kallista ruoka on Suomessa. Hinnat voisi puolittaa, niin aletaan olla sillä hintatasolla, mikä olisi suomalaisille köyhille ja pienituloisille siedettävää. Ja tuskin ne paremmin tienaavatkaan pitävät ruokaa kohtuuhintaisena.

Ruoan hinta nousee kuulemma 7% vielä.

No, itse en osta vaatteita, onneksi niitä on kaapit täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on tottunut velkavetoiseen kulutukseen. Isännällä pitää olla pelit ja vehkeet, emännällä sisustuksen uusimiset ja hemmotteluhoidot.

Ja sitten tulee asunto. Se on kallein mihin saa just ja just lainaa, ja siitä maksetaan mitä vain arvonnousun toivossa.

Juuri autoin yhtä hyvätuloisen rajaa lähentelevää keskiluokkaista raha-asioissa. Tiukkaa kuulemma on. Asunto kalliilta alueelta, osarilla ostettu uudehko 50 000 euron citymaasturi, uusi kännykkä, uusi läppäri, uusi telkkari, just uusittu sisustus, pari lomamatkaa vuodessa ja tietty lapsille kalliit harrastukset koska muillakin on. Visa ja Mastercard tapissa koko ajan.

Tämä. Meillä talouden vuositulot on reilu 120 000€, ja kyllä omassa rahankäytössä on vikaa jos näillä tuloilla joutuu kituuttamaan, vaikka asutaankin pk-seudulla. Talo on uusi, mutta maltillisen kokoinen, auto ihan perusmerkkiä vaikka onkin uudehko, elektroniikkaa ja sisustusta uusitaan vain tarpeeseen tai kun edellinen hajoaa, lapsiluku kaksi ja molemmilla yksi kalliimpi harrastus, mutta muut harrastukset edullisempia. Matkustetaan, mutta edullisempiin kohteisiin ja omatoimisesti. Ruoka terveellistä ja kasvispainotteista, paljon säästää jo korvaamalla lihan pavuilla ja jättämällä einekset kauppaan.

Vaikka asumismenot nousivat talvella lähemmäs tonnin kuussa, ei mistään oleellisesta ole tarvinnut säästää, kun pakolliset menot on alkujaan mitoitettu maltillisiksi. Näille yli varojen eläville valittajille minulla ei juuri riitä sympatiaa.

Meillä talouden yhteistulot 35000 brutto vuodessa eli verot pois ja 2 lasta. Toinen työtön ja toinen vakituisessa työssä kaupan alalla 40 h tekee työtä joka viikko. Ei saada asumistukea eikä toimeentulotukea vuokra-asuntoon. Haettiin, mutta kieltävä vastaus. Tsemppiä tänä keväänä irtisanottaville.

Ruikuttajaongelmassa menee sekaisin myös sitä puolta, että työväenluokkakin on elänyt kuin keskiluokka hyvien talousvuosien jälkeen - ja mikäs siinä, tasa-arvo on kivaa, mutta menot täytyy taas sopeuttaa kun ajat tiukemmat ja sitä ei osa porukasta hallitse. Osa luulee olevansa keskiluokkaa vaikkei olekaan sitä, luulisin?

Mutta joo, ruikuttajia on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja kyse vain ihmisistä joilta puuttuu hallittu nuukuus talousasioissa (liika pihiys on toki sairautta!).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on tottunut velkavetoiseen kulutukseen. Isännällä pitää olla pelit ja vehkeet, emännällä sisustuksen uusimiset ja hemmotteluhoidot.

Ja sitten tulee asunto. Se on kallein mihin saa just ja just lainaa, ja siitä maksetaan mitä vain arvonnousun toivossa.

Juuri autoin yhtä hyvätuloisen rajaa lähentelevää keskiluokkaista raha-asioissa. Tiukkaa kuulemma on. Asunto kalliilta alueelta, osarilla ostettu uudehko 50 000 euron citymaasturi, uusi kännykkä, uusi läppäri, uusi telkkari, just uusittu sisustus, pari lomamatkaa vuodessa ja tietty lapsille kalliit harrastukset koska muillakin on. Visa ja Mastercard tapissa koko ajan.

Tämä. Meillä talouden vuositulot on reilu 120 000€, ja kyllä omassa rahankäytössä on vikaa jos näillä tuloilla joutuu kituuttamaan, vaikka asutaankin pk-seudulla. Talo on uusi, mutta maltillisen kokoinen, auto ihan perusmerkkiä vaikka onkin uudehko, elektroniikkaa ja sisustusta uusitaan vain tarpeeseen tai kun edellinen hajoaa, lapsiluku kaksi ja molemmilla yksi kalliimpi harrastus, mutta muut harrastukset edullisempia. Matkustetaan, mutta edullisempiin kohteisiin ja omatoimisesti. Ruoka terveellistä ja kasvispainotteista, paljon säästää jo korvaamalla lihan pavuilla ja jättämällä einekset kauppaan.

Vaikka asumismenot nousivat talvella lähemmäs tonnin kuussa, ei mistään oleellisesta ole tarvinnut säästää, kun pakolliset menot on alkujaan mitoitettu maltillisiksi. Näille yli varojen eläville valittajille minulla ei juuri riitä sympatiaa.

Totta puhut. Itse olen kommentoinut tähän ketjuun 2000 nettona tienaavana yh:Na, etten ymmärrä miten ne kahden ihmisen tulot ei riitä mihinkään. Sain kauheat haukut, että minulla on yhtä hyvä tilanne yh:na kun pariskunnilla. Kun ei ymmärretä, että en minä voi hankkia puolikasta asuntoa, puolikasta autoa, puolikasta sähkövakuutusta jne...

Minulle jää asumiskulujen jälkeen tonni muuhun elämiseen. Ei nähdä nälkää ja ei tarvitse kituuttaa, kun on säästöjä pahan päivän varalle. Laskin, että meillä pakollisia kuluja n. 1800 sisältäen ruoka. Eli säästöjä ei tarvitse käyttää jos ei nyt mikään hajoa tai elä liian leveästi. Autoon ei ole varaa, mutta kuljetaan julkisilla sitten. En valita köyhyyttä kellekään, vaikka näillä tuloilla kai köyhä olenkin.

Siksi on vaikea käsittää miten jotkut valittaa köyhyyttä kun ei oo köyhyyttä nähnytkään siellä Bemarin ratissa.

Symppaan sinua, onhan tuo ihan alkeismatematiikkaa...

Sitä ehkä toivoisin hieman myös nostettava keskusteluun, MIKÄ on se syy, miksi Suomessa on niin järjettömän paljon yh-statuksella eläviä.

Tajuan, että joku jää nuorena leskeksi ja olen kiitollinen, että Suomessa voi erota, jos toinen osapuoli osoittautuu väkivaltaiseksi/alkoholistiksi/pettäjäksi MUTTA en jaksa uskoa, että näin suuri osa suomalaisista tippuisi tuohon kategoriaan.

Ongelma monen kohdalla tuntuu olevan se, että "heti jos jompaakumpaa arki kyllästyttää" vaihdetaan statusta ja jättäydyrään eronneikso yh-isiksi ja yh-äideiksi.

JOS perheessä ei ole mitään suurta norsua olohuoneessa olisi varmasti lapsille parempi "kokonainen perhe" sekä ihan sen vanhemmuuden vastuiden (JA elinkustannusten) jakaminen.

MUTTA täällähän on aina voinut luottaa siihen, että yhteiskunta tukee. Nyt kun kaikki kallistuu huomataan, että ne tukimuodot ei pysy perässä, tai juuri jää jopa yhna niiden tukirajojen ulkopuolelle ja TAAS huudetaan muita apuun.

Toisen ihmisen arkipäiväistyminen kuuluu elämään, ja ehkäpä joskus parempi vaihtoehto eron sijaan olisikin työstää sitä parisuhdetta ?

Just thinking..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on tottunut velkavetoiseen kulutukseen. Isännällä pitää olla pelit ja vehkeet, emännällä sisustuksen uusimiset ja hemmotteluhoidot.

Ja sitten tulee asunto. Se on kallein mihin saa just ja just lainaa, ja siitä maksetaan mitä vain arvonnousun toivossa.

Juuri autoin yhtä hyvätuloisen rajaa lähentelevää keskiluokkaista raha-asioissa. Tiukkaa kuulemma on. Asunto kalliilta alueelta, osarilla ostettu uudehko 50 000 euron citymaasturi, uusi kännykkä, uusi läppäri, uusi telkkari, just uusittu sisustus, pari lomamatkaa vuodessa ja tietty lapsille kalliit harrastukset koska muillakin on. Visa ja Mastercard tapissa koko ajan.

Tämä. Meillä talouden vuositulot on reilu 120 000€, ja kyllä omassa rahankäytössä on vikaa jos näillä tuloilla joutuu kituuttamaan, vaikka asutaankin pk-seudulla. Talo on uusi, mutta maltillisen kokoinen, auto ihan perusmerkkiä vaikka onkin uudehko, elektroniikkaa ja sisustusta uusitaan vain tarpeeseen tai kun edellinen hajoaa, lapsiluku kaksi ja molemmilla yksi kalliimpi harrastus, mutta muut harrastukset edullisempia. Matkustetaan, mutta edullisempiin kohteisiin ja omatoimisesti. Ruoka terveellistä ja kasvispainotteista, paljon säästää jo korvaamalla lihan pavuilla ja jättämällä einekset kauppaan.

Vaikka asumismenot nousivat talvella lähemmäs tonnin kuussa, ei mistään oleellisesta ole tarvinnut säästää, kun pakolliset menot on alkujaan mitoitettu maltillisiksi. Näille yli varojen eläville valittajille minulla ei juuri riitä sympatiaa.

Totta puhut. Itse olen kommentoinut tähän ketjuun 2000 nettona tienaavana yh:Na, etten ymmärrä miten ne kahden ihmisen tulot ei riitä mihinkään. Sain kauheat haukut, että minulla on yhtä hyvä tilanne yh:na kun pariskunnilla. Kun ei ymmärretä, että en minä voi hankkia puolikasta asuntoa, puolikasta autoa, puolikasta sähkövakuutusta jne...

Minulle jää asumiskulujen jälkeen tonni muuhun elämiseen. Ei nähdä nälkää ja ei tarvitse kituuttaa, kun on säästöjä pahan päivän varalle. Laskin, että meillä pakollisia kuluja n. 1800 sisältäen ruoka. Eli säästöjä ei tarvitse käyttää jos ei nyt mikään hajoa tai elä liian leveästi. Autoon ei ole varaa, mutta kuljetaan julkisilla sitten. En valita köyhyyttä kellekään, vaikka näillä tuloilla kai köyhä olenkin.

Siksi on vaikea käsittää miten jotkut valittaa köyhyyttä kun ei oo köyhyyttä nähnytkään siellä Bemarin ratissa.

Symppaan sinua, onhan tuo ihan alkeismatematiikkaa...

Sitä ehkä toivoisin hieman myös nostettava keskusteluun, MIKÄ on se syy, miksi Suomessa on niin järjettömän paljon yh-statuksella eläviä.

Tajuan, että joku jää nuorena leskeksi ja olen kiitollinen, että Suomessa voi erota, jos toinen osapuoli osoittautuu väkivaltaiseksi/alkoholistiksi/pettäjäksi MUTTA en jaksa uskoa, että näin suuri osa suomalaisista tippuisi tuohon kategoriaan.

Ongelma monen kohdalla tuntuu olevan se, että "heti jos jompaakumpaa arki kyllästyttää" vaihdetaan statusta ja jättäydyrään eronneikso yh-isiksi ja yh-äideiksi.

JOS perheessä ei ole mitään suurta norsua olohuoneessa olisi varmasti lapsille parempi "kokonainen perhe" sekä ihan sen vanhemmuuden vastuiden (JA elinkustannusten) jakaminen.

MUTTA täällähän on aina voinut luottaa siihen, että yhteiskunta tukee. Nyt kun kaikki kallistuu huomataan, että ne tukimuodot ei pysy perässä, tai juuri jää jopa yhna niiden tukirajojen ulkopuolelle ja TAAS huudetaan muita apuun.

Toisen ihmisen arkipäiväistyminen kuuluu elämään, ja ehkäpä joskus parempi vaihtoehto eron sijaan olisikin työstää sitä parisuhdetta ?

Just thinking..

Monella ihmisellä ajattelu ei ole se vahvin osa-alue. Hyväksyvät mieluummin jonkun muun kertoman yhtenä ainoana totuutena, kuin ajattelisivat asiaa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on tottunut velkavetoiseen kulutukseen. Isännällä pitää olla pelit ja vehkeet, emännällä sisustuksen uusimiset ja hemmotteluhoidot.

Ja sitten tulee asunto. Se on kallein mihin saa just ja just lainaa, ja siitä maksetaan mitä vain arvonnousun toivossa.

Juuri autoin yhtä hyvätuloisen rajaa lähentelevää keskiluokkaista raha-asioissa. Tiukkaa kuulemma on. Asunto kalliilta alueelta, osarilla ostettu uudehko 50 000 euron citymaasturi, uusi kännykkä, uusi läppäri, uusi telkkari, just uusittu sisustus, pari lomamatkaa vuodessa ja tietty lapsille kalliit harrastukset koska muillakin on. Visa ja Mastercard tapissa koko ajan.

Tämä. Meillä talouden vuositulot on reilu 120 000€, ja kyllä omassa rahankäytössä on vikaa jos näillä tuloilla joutuu kituuttamaan, vaikka asutaankin pk-seudulla. Talo on uusi, mutta maltillisen kokoinen, auto ihan perusmerkkiä vaikka onkin uudehko, elektroniikkaa ja sisustusta uusitaan vain tarpeeseen tai kun edellinen hajoaa, lapsiluku kaksi ja molemmilla yksi kalliimpi harrastus, mutta muut harrastukset edullisempia. Matkustetaan, mutta edullisempiin kohteisiin ja omatoimisesti. Ruoka terveellistä ja kasvispainotteista, paljon säästää jo korvaamalla lihan pavuilla ja jättämällä einekset kauppaan.

Vaikka asumismenot nousivat talvella lähemmäs tonnin kuussa, ei mistään oleellisesta ole tarvinnut säästää, kun pakolliset menot on alkujaan mitoitettu maltillisiksi. Näille yli varojen eläville valittajille minulla ei juuri riitä sympatiaa.

Totta puhut. Itse olen kommentoinut tähän ketjuun 2000 nettona tienaavana yh:Na, etten ymmärrä miten ne kahden ihmisen tulot ei riitä mihinkään. Sain kauheat haukut, että minulla on yhtä hyvä tilanne yh:na kun pariskunnilla. Kun ei ymmärretä, että en minä voi hankkia puolikasta asuntoa, puolikasta autoa, puolikasta sähkövakuutusta jne...

Minulle jää asumiskulujen jälkeen tonni muuhun elämiseen. Ei nähdä nälkää ja ei tarvitse kituuttaa, kun on säästöjä pahan päivän varalle. Laskin, että meillä pakollisia kuluja n. 1800 sisältäen ruoka. Eli säästöjä ei tarvitse käyttää jos ei nyt mikään hajoa tai elä liian leveästi. Autoon ei ole varaa, mutta kuljetaan julkisilla sitten. En valita köyhyyttä kellekään, vaikka näillä tuloilla kai köyhä olenkin.

Siksi on vaikea käsittää miten jotkut valittaa köyhyyttä kun ei oo köyhyyttä nähnytkään siellä Bemarin ratissa.

Symppaan sinua, onhan tuo ihan alkeismatematiikkaa...

Sitä ehkä toivoisin hieman myös nostettava keskusteluun, MIKÄ on se syy, miksi Suomessa on niin järjettömän paljon yh-statuksella eläviä.

Tajuan, että joku jää nuorena leskeksi ja olen kiitollinen, että Suomessa voi erota, jos toinen osapuoli osoittautuu väkivaltaiseksi/alkoholistiksi/pettäjäksi MUTTA en jaksa uskoa, että näin suuri osa suomalaisista tippuisi tuohon kategoriaan.

Ongelma monen kohdalla tuntuu olevan se, että "heti jos jompaakumpaa arki kyllästyttää" vaihdetaan statusta ja jättäydyrään eronneikso yh-isiksi ja yh-äideiksi.

JOS perheessä ei ole mitään suurta norsua olohuoneessa olisi varmasti lapsille parempi "kokonainen perhe" sekä ihan sen vanhemmuuden vastuiden (JA elinkustannusten) jakaminen.

MUTTA täällähän on aina voinut luottaa siihen, että yhteiskunta tukee. Nyt kun kaikki kallistuu huomataan, että ne tukimuodot ei pysy perässä, tai juuri jää jopa yhna niiden tukirajojen ulkopuolelle ja TAAS huudetaan muita apuun.

Toisen ihmisen arkipäiväistyminen kuuluu elämään, ja ehkäpä joskus parempi vaihtoehto eron sijaan olisikin työstää sitä parisuhdetta ?

Just thinking..

Olisikin ollut tylsää! Mies päätti alkaa pelata kaikki rahat kasinolle ja oli aggressiivinen kun hävisi. Ei osallistunut arkeen jos häntä ei huvittanut. Viikonloput vietin lapsen kanssa kahdestaan, koska mies lähti pelaamaan.

Ei ollut oikein vaihtoehtoja, koska mies olisi vienyt mut mukanaan sinne kuoppaan.

Ei siinä parisuhteessa nyt kauheasti enemmän jäänyt rahaa, koska mies pelasi ne rahansa.

Mies oli se joka halusi lasta ja suostutteli mut hankkimaan lapsen. Sitten teki temput.

En usko että monikaan eroaa tylsyyden takia. On aikamoinen prosessi etsiä asunto, tulot mahdollisesti puolittuu ja ei kukaan halua lapselle eroperhettä.

T. Se 2000 netto yh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ärsyttävä kirjoitus. Itse en ymmärrä luokka-ajattelua, minusta se on typerää, mutta ehkä palkan puolesta kuulun tuohon keskiluokkaan mistä tässä puhutaan. Olen nähnyt paljon vaivaa palkkani eteen, käynyt kaksi korkeakoulututkintoa ettei tarvitsisi olla köyhä, koskaan en ole elänyt tuilla ja maksan tosi paljon veroja. Ja sitten pitää tällaista paskaa lukea, saaatana.

Joo jep. Olen itse samoin ponnistanut sieltä "yhteiskunnan pohjalta", tehnyt jäätävän määrän töitä, opiskellut ja tehnyt jopa niitä lapsia. Nyt olen keskituloinen, minun ei tarvitse enää kulkea laskimen kanssa kaupassa ja olen hankkinut asunnot ja muut ajatuksella, että lapsistani kasvaa täyspäisiä veronmaksajia.

Teen todella vaativaa ja raskasta työtä ja kyllä, olen myös tehnyt niitä matalapalkkaduuneja siitä saakka kun olin 12v kaikkien kouluasteiden ohessa. Olen kaikkien työturvien ulkopuolella asiantuntijana ja kannan vastuuta todella monen elämistä. Olen todellakin elämänlaatuni ansainnut ja jos se poliittisista päätöksistä kärsii, on minulla oikeus siitä kitistä.

Vaikka olisi kuinka suunnitellut hyvin ja tehnyt kaiken ns oikein, voi silti 'elämänlaatu' kärsiä kun maailmantilanteessa tulee monenlaisia muuttujia.

Ymmärrän silti, että se aiheuttaa kitinää ja harmia. Mutta ei mikään takaa että jotain ansaitsee tai kuuluu saada. Maailmassa on niin paljon epävarmaa. Ehkä sen huomaaminen on iso kolaus, jos tähän asti suunnitelmat on tuottaneet toivottua tulosta.

Maailmantilanne on yksi asia, poliittinen päätöksenteko toinen. En minä kannata sitä, että köyhiltä otetaan pois. Kannustan sitä, että päätöksenteko olisi sellaista että työntekoon ja ahkeruuteen kannustettaisiin, eikä olisi niin helppoa jäädä sinne pohjalle ruikuttamaan. Voisin historiani ja elämäntilanteeni puolesta koska vain päättää, että nyt on muuten liian hanurista tämä, kertoa lääkärille että ei muuten pysty enää, kertoa historiani ja heittämällä pääsisin oravanpyörän ulkopuolelle. Tietysti myös lapseni joutuisivat oppimaan sitten sen lapsuuden mistä minä olen tullut ja yli 2000e jäisi verorahoja saamatta. Minä ja lapseni jonotettaisiin palveluiden piiriin ja lapset joutuisivat muuttamaan sinne valtion tukemaan vuokralähiökaksioon (mistä minäkin olen kotoisin). Sitten kertoisin lapsilleni että "meillä oli asiat liian hyvin, tämä on sitä oikeeta elämää" ja meidän elämisen maksaisi.. ? Se päättymätön valtion kassa jonne vain tupsahtelee rahaa koska on olemassa inhimillisyys <3

En minä herroiksi elele ja harva muukaan samassa tuloluokassa oleva. Ei oikeesti ole edes varaa käydä niillä matkoilla tai ostaa niitä uusimpia puhelimia, koska olen priorisoinut lapset (ne tulevat veronmaksajat) ja heidän asumisen. Ei lasketa euroja kaupassa hyvinä aikoina ei, mutta ei muuhun aiemminkaan rahat riittäneet. Oikeasti En edes kerkeäisi laskemaan, koska työelämä on täällä huipulla ihan erilailla vaativaa.

Jos vaan hyväksytään se, että rahaa tulee paikasta x y määrä ja jos ei sitä rahaa tule paikasta x määrää y, ei ole kenelläkään kivaa. En minä jaksa elämässäni taistella kun tiedän, että ihan hyvin siellä lähiössäkin hengaa ja Herran haltuun, tuleeko minun lapsistani niitä keskiluokkasia veronmaksajia vai ei. Olen elämässäni priorisoinut sen, että sekä minä että lapseni voivat hyvin ja maksetaan paljon veroja nyt ja tulevaisuudessa. Ellei se kannata ja arvostus on tämä, niin eikai siinä ihmeitä. Nähdään Kelassa.

Voitko kuvitella, että meilläkin on lapsia, meillä, jotka olemme täällä pohjalla, vuokraslummissa? Minäkin kasvatan lapsiani parhaan kykyni mukaan ja priorisoin lapset ykkösiksi ja kasvatan heistä veronmaksajia. Vai onnistuuko sellainen vain keskiluokkaisilta? Meilläkin on historiaa, omat lähtökohtani ovat aivan perseestä ja lapsilleni on jo kertynyt historiaa, jota moni ei ole joutunut kokemaan. Kehotanko heitä heittämään pyyhkeen kehään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on tottunut velkavetoiseen kulutukseen. Isännällä pitää olla pelit ja vehkeet, emännällä sisustuksen uusimiset ja hemmotteluhoidot.

Ja sitten tulee asunto. Se on kallein mihin saa just ja just lainaa, ja siitä maksetaan mitä vain arvonnousun toivossa.

Juuri autoin yhtä hyvätuloisen rajaa lähentelevää keskiluokkaista raha-asioissa. Tiukkaa kuulemma on. Asunto kalliilta alueelta, osarilla ostettu uudehko 50 000 euron citymaasturi, uusi kännykkä, uusi läppäri, uusi telkkari, just uusittu sisustus, pari lomamatkaa vuodessa ja tietty lapsille kalliit harrastukset koska muillakin on. Visa ja Mastercard tapissa koko ajan.

Tämä. Meillä talouden vuositulot on reilu 120 000€, ja kyllä omassa rahankäytössä on vikaa jos näillä tuloilla joutuu kituuttamaan, vaikka asutaankin pk-seudulla. Talo on uusi, mutta maltillisen kokoinen, auto ihan perusmerkkiä vaikka onkin uudehko, elektroniikkaa ja sisustusta uusitaan vain tarpeeseen tai kun edellinen hajoaa, lapsiluku kaksi ja molemmilla yksi kalliimpi harrastus, mutta muut harrastukset edullisempia. Matkustetaan, mutta edullisempiin kohteisiin ja omatoimisesti. Ruoka terveellistä ja kasvispainotteista, paljon säästää jo korvaamalla lihan pavuilla ja jättämällä einekset kauppaan.

Vaikka asumismenot nousivat talvella lähemmäs tonnin kuussa, ei mistään oleellisesta ole tarvinnut säästää, kun pakolliset menot on alkujaan mitoitettu maltillisiksi. Näille yli varojen eläville valittajille minulla ei juuri riitä sympatiaa.

Totta puhut. Itse olen kommentoinut tähän ketjuun 2000 nettona tienaavana yh:Na, etten ymmärrä miten ne kahden ihmisen tulot ei riitä mihinkään. Sain kauheat haukut, että minulla on yhtä hyvä tilanne yh:na kun pariskunnilla. Kun ei ymmärretä, että en minä voi hankkia puolikasta asuntoa, puolikasta autoa, puolikasta sähkövakuutusta jne...

Minulle jää asumiskulujen jälkeen tonni muuhun elämiseen. Ei nähdä nälkää ja ei tarvitse kituuttaa, kun on säästöjä pahan päivän varalle. Laskin, että meillä pakollisia kuluja n. 1800 sisältäen ruoka. Eli säästöjä ei tarvitse käyttää jos ei nyt mikään hajoa tai elä liian leveästi. Autoon ei ole varaa, mutta kuljetaan julkisilla sitten. En valita köyhyyttä kellekään, vaikka näillä tuloilla kai köyhä olenkin.

Siksi on vaikea käsittää miten jotkut valittaa köyhyyttä kun ei oo köyhyyttä nähnytkään siellä Bemarin ratissa.

Symppaan sinua, onhan tuo ihan alkeismatematiikkaa...

Sitä ehkä toivoisin hieman myös nostettava keskusteluun, MIKÄ on se syy, miksi Suomessa on niin järjettömän paljon yh-statuksella eläviä.

Tajuan, että joku jää nuorena leskeksi ja olen kiitollinen, että Suomessa voi erota, jos toinen osapuoli osoittautuu väkivaltaiseksi/alkoholistiksi/pettäjäksi MUTTA en jaksa uskoa, että näin suuri osa suomalaisista tippuisi tuohon kategoriaan.

Ongelma monen kohdalla tuntuu olevan se, että "heti jos jompaakumpaa arki kyllästyttää" vaihdetaan statusta ja jättäydyrään eronneikso yh-isiksi ja yh-äideiksi.

JOS perheessä ei ole mitään suurta norsua olohuoneessa olisi varmasti lapsille parempi "kokonainen perhe" sekä ihan sen vanhemmuuden vastuiden (JA elinkustannusten) jakaminen.

MUTTA täällähän on aina voinut luottaa siihen, että yhteiskunta tukee. Nyt kun kaikki kallistuu huomataan, että ne tukimuodot ei pysy perässä, tai juuri jää jopa yhna niiden tukirajojen ulkopuolelle ja TAAS huudetaan muita apuun.

Toisen ihmisen arkipäiväistyminen kuuluu elämään, ja ehkäpä joskus parempi vaihtoehto eron sijaan olisikin työstää sitä parisuhdetta ?

Just thinking..

Olisikin ollut tylsää! Mies päätti alkaa pelata kaikki rahat kasinolle ja oli aggressiivinen kun hävisi. Ei osallistunut arkeen jos häntä ei huvittanut. Viikonloput vietin lapsen kanssa kahdestaan, koska mies lähti pelaamaan.

Ei ollut oikein vaihtoehtoja, koska mies olisi vienyt mut mukanaan sinne kuoppaan.

Ei siinä parisuhteessa nyt kauheasti enemmän jäänyt rahaa, koska mies pelasi ne rahansa.

Mies oli se joka halusi lasta ja suostutteli mut hankkimaan lapsen. Sitten teki temput.

En usko että monikaan eroaa tylsyyden takia. On aikamoinen prosessi etsiä asunto, tulot mahdollisesti puolittuu ja ei kukaan halua lapselle eroperhettä.

T. Se 2000 netto yh

Hei, kerroinkin että olen kiitollinen, että Suomessa sinun on ollut mahdollista erota aggressiivisesta miehestä.

Mutta ola mutu näin aika laajan tuttavapiirin kokemuspohjalta on, että "kun kaikki muutkin eroaa niin kyl mäkin kun en oikein nyt jaksa kun tuo mies ei osallistu tasan 50/50 ja seksikään ei enää oo niin hyvää" -tyylisesti. En toki voi tietää kunkin yksittäisen kohdalla, onko taustalla jotain "minkä kanssa ei pysty elämään (esim se peliongelmaisuus)" mutta vaikea uskoa, että suomalaiset olisivat niin pohjattoman pölöä porukkaa, että meistä niin suuri osa olisi jollain "yhteiselon mahdollisuuden tappavalla" ominaisuudella varustettu.

Toki jokainen meistä voi vain osalta osaltaan katsoa peiliin ja miettiä olenko pölö parisuhteessani.

Tsempit sulle kuitenkin!

Miksi kukaan ei vaadi per.....leviä poliitikkoja laittamaan maan asioita kuntoon.Eliitti vaan nostelee omia palkkojaan ja bonuksiaan.Hyvähän siinä on väittää ruoan hinnan nousseen vain 10%,kun itsellä palkka on17.000 / kk.tai enemmän.Normaalin palkansaajan täytyy tulla toimeen paljon paljon vähemmällä.Ja on myös opiskeijat,työttömät,sairaat,yh.ym.elämäntilanteet.Kaikki kuitenkin tietävät totuuden.Joskus maailman aikaan jauhelihan 400g.hinta oli 1,99 ,tarjouksessa 1,49.Nyt hinta on 5,49.Kurkku 5,49 kg.Ennen 0,79-0,99 kg.Tomaatti.1,99-2,49 kg.Nyt 5,49kg......jne,jne.Lisäksi koronnostot,bensan hinta ja sähkön hinnan nousu.Rikas eliitti hyötyy ja kansa köyhtyy.Ukrainan sota ja korona...laapa laapaa,diipa piispaa.Täyttä paskaa.Hinnat on tahallaan nostettu.Lue uudestaan.Tämä on tahallisesti tehty.Ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osingoissahan ongelma on lähinnä listaamattomien yritysten osingot. Toki tuota nykyistäkin voisi porrastaa, mutta listaamattomat olisi se tärkein.

Jengi hokee pää märkänä listaamattomien osingoista tietämättä edes minkälainen tämä verotus on.

Ja sitten heitetään esimerkki että saa nostaa satatonnia verotonta osinkoa (todellisuudessa vero on vähintään 7,5%). Mutta jotta voitaisiin nostaa 100te verohuojennettua osinkoa pitäisi firman varat-velat (oletan tässä että yrittäjä omistaa itse 100%) olla 1,25 miljoonaa. Voin kertoa että ovat aika harvassa tuollaiset firmat!

     

Tämä on nyt taas tällainen lillukanvarsi-laskelma. Oletat että 1 omistuksessa, mikä laskee tuota määrää dramaattisesti ja 100Te joka vuosi.   Joka tapauksessa onhan tämä alla olevan verottajan esimerkin mukaan ihan pelkkää laillista veronkiertoa...

Aino omistaa kaikki Yhtiö A Oy:n osakkeet, joiden yhteenlaskettu matemaattinen arvo on 1 500 000 euroa. Vuonna 2022 hän saa yhtiöstä osinkoa 80 000 euroa. Osinko on alle 8 % osakkeiden matemaattisesta arvosta (1 500 000 € × 8 % = 120 000 €) ja samalla alle 150 000 euroa. Niinpä osingosta 25 % eli 20 000 euroa (80 000 € × 25 %) on veronalaista pääomatuloa.

Koska Ainon pääomatulona verotettava osinko on alle 30 000 euroa, hän maksaa siitä veroa 30 %. Aino siis maksaa veroa saamastaan osingosta yhteensä 6 000 euroa (20 000 € × 30 %).

Mutta jotta sen firman osakkeiden matemaattinen arvo on 1 500 000, tämä yhden ihmisen omistama firma on maksanut veroja 375000 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ärsyttävä kirjoitus. Itse en ymmärrä luokka-ajattelua, minusta se on typerää, mutta ehkä palkan puolesta kuulun tuohon keskiluokkaan mistä tässä puhutaan. Olen nähnyt paljon vaivaa palkkani eteen, käynyt kaksi korkeakoulututkintoa ettei tarvitsisi olla köyhä, koskaan en ole elänyt tuilla ja maksan tosi paljon veroja. Ja sitten pitää tällaista paskaa lukea, saaatana.

Joo jep. Olen itse samoin ponnistanut sieltä "yhteiskunnan pohjalta", tehnyt jäätävän määrän töitä, opiskellut ja tehnyt jopa niitä lapsia. Nyt olen keskituloinen, minun ei tarvitse enää kulkea laskimen kanssa kaupassa ja olen hankkinut asunnot ja muut ajatuksella, että lapsistani kasvaa täyspäisiä veronmaksajia.

Teen todella vaativaa ja raskasta työtä ja kyllä, olen myös tehnyt niitä matalapalkkaduuneja siitä saakka kun olin 12v kaikkien kouluasteiden ohessa. Olen kaikkien työturvien ulkopuolella asiantuntijana ja kannan vastuuta todella monen elämistä. Olen todellakin elämänlaatuni ansainnut ja jos se poliittisista päätöksistä kärsii, on minulla oikeus siitä kitistä.

Vaikka olisi kuinka suunnitellut hyvin ja tehnyt kaiken ns oikein, voi silti 'elämänlaatu' kärsiä kun maailmantilanteessa tulee monenlaisia muuttujia.

Ymmärrän silti, että se aiheuttaa kitinää ja harmia. Mutta ei mikään takaa että jotain ansaitsee tai kuuluu saada. Maailmassa on niin paljon epävarmaa. Ehkä sen huomaaminen on iso kolaus, jos tähän asti suunnitelmat on tuottaneet toivottua tulosta.

Maailmantilanne on yksi asia, poliittinen päätöksenteko toinen. En minä kannata sitä, että köyhiltä otetaan pois. Kannustan sitä, että päätöksenteko olisi sellaista että työntekoon ja ahkeruuteen kannustettaisiin, eikä olisi niin helppoa jäädä sinne pohjalle ruikuttamaan. Voisin historiani ja elämäntilanteeni puolesta koska vain päättää, että nyt on muuten liian hanurista tämä, kertoa lääkärille että ei muuten pysty enää, kertoa historiani ja heittämällä pääsisin oravanpyörän ulkopuolelle. Tietysti myös lapseni joutuisivat oppimaan sitten sen lapsuuden mistä minä olen tullut ja yli 2000e jäisi verorahoja saamatta. Minä ja lapseni jonotettaisiin palveluiden piiriin ja lapset joutuisivat muuttamaan sinne valtion tukemaan vuokralähiökaksioon (mistä minäkin olen kotoisin). Sitten kertoisin lapsilleni että "meillä oli asiat liian hyvin, tämä on sitä oikeeta elämää" ja meidän elämisen maksaisi.. ? Se päättymätön valtion kassa jonne vain tupsahtelee rahaa koska on olemassa inhimillisyys <3

En minä herroiksi elele ja harva muukaan samassa tuloluokassa oleva. Ei oikeesti ole edes varaa käydä niillä matkoilla tai ostaa niitä uusimpia puhelimia, koska olen priorisoinut lapset (ne tulevat veronmaksajat) ja heidän asumisen. Ei lasketa euroja kaupassa hyvinä aikoina ei, mutta ei muuhun aiemminkaan rahat riittäneet. Oikeasti En edes kerkeäisi laskemaan, koska työelämä on täällä huipulla ihan erilailla vaativaa.

Jos vaan hyväksytään se, että rahaa tulee paikasta x y määrä ja jos ei sitä rahaa tule paikasta x määrää y, ei ole kenelläkään kivaa. En minä jaksa elämässäni taistella kun tiedän, että ihan hyvin siellä lähiössäkin hengaa ja Herran haltuun, tuleeko minun lapsistani niitä keskiluokkasia veronmaksajia vai ei. Olen elämässäni priorisoinut sen, että sekä minä että lapseni voivat hyvin ja maksetaan paljon veroja nyt ja tulevaisuudessa. Ellei se kannata ja arvostus on tämä, niin eikai siinä ihmeitä. Nähdään Kelassa.

Voitko kuvitella, että meilläkin on lapsia, meillä, jotka olemme täällä pohjalla, vuokraslummissa? Minäkin kasvatan lapsiani parhaan kykyni mukaan ja priorisoin lapset ykkösiksi ja kasvatan heistä veronmaksajia. Vai onnistuuko sellainen vain keskiluokkaisilta? Meilläkin on historiaa, omat lähtökohtani ovat aivan perseestä ja lapsilleni on jo kertynyt historiaa, jota moni ei ole joutunut kokemaan. Kehotanko heitä heittämään pyyhkeen kehään?

No et tietenkään! Eikä mikään pointti tällainen ollutkaan. Opetat lapsillesi, että he voivat saavuttaa yhteiskunnassa mitä vain ja voivat saada ahkeralla työllä ja päättäväisyydellään paremman elintason näin halutessaan. Sehän tässä on se juttu, että voit noin sanoa heille ja se on myös tulevaisuudessa totta. Mitä järkeä heidän on ikinä mitään tavoitella, jos keskiluokkaan tullessaan vastaanotto on tämä ja silti täytyy pihistellä? Aletaan olemaan asian ytimessä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on tottunut velkavetoiseen kulutukseen. Isännällä pitää olla pelit ja vehkeet, emännällä sisustuksen uusimiset ja hemmotteluhoidot.

Ja sitten tulee asunto. Se on kallein mihin saa just ja just lainaa, ja siitä maksetaan mitä vain arvonnousun toivossa.

Juuri autoin yhtä hyvätuloisen rajaa lähentelevää keskiluokkaista raha-asioissa. Tiukkaa kuulemma on. Asunto kalliilta alueelta, osarilla ostettu uudehko 50 000 euron citymaasturi, uusi kännykkä, uusi läppäri, uusi telkkari, just uusittu sisustus, pari lomamatkaa vuodessa ja tietty lapsille kalliit harrastukset koska muillakin on. Visa ja Mastercard tapissa koko ajan.

Tämä. Meillä talouden vuositulot on reilu 120 000€, ja kyllä omassa rahankäytössä on vikaa jos näillä tuloilla joutuu kituuttamaan, vaikka asutaankin pk-seudulla. Talo on uusi, mutta maltillisen kokoinen, auto ihan perusmerkkiä vaikka onkin uudehko, elektroniikkaa ja sisustusta uusitaan vain tarpeeseen tai kun edellinen hajoaa, lapsiluku kaksi ja molemmilla yksi kalliimpi harrastus, mutta muut harrastukset edullisempia. Matkustetaan, mutta edullisempiin kohteisiin ja omatoimisesti. Ruoka terveellistä ja kasvispainotteista, paljon säästää jo korvaamalla lihan pavuilla ja jättämällä einekset kauppaan.

Vaikka asumismenot nousivat talvella lähemmäs tonnin kuussa, ei mistään oleellisesta ole tarvinnut säästää, kun pakolliset menot on alkujaan mitoitettu maltillisiksi. Näille yli varojen eläville valittajille minulla ei juuri riitä sympatiaa.

Totta puhut. Itse olen kommentoinut tähän ketjuun 2000 nettona tienaavana yh:Na, etten ymmärrä miten ne kahden ihmisen tulot ei riitä mihinkään. Sain kauheat haukut, että minulla on yhtä hyvä tilanne yh:na kun pariskunnilla. Kun ei ymmärretä, että en minä voi hankkia puolikasta asuntoa, puolikasta autoa, puolikasta sähkövakuutusta jne...

Minulle jää asumiskulujen jälkeen tonni muuhun elämiseen. Ei nähdä nälkää ja ei tarvitse kituuttaa, kun on säästöjä pahan päivän varalle. Laskin, että meillä pakollisia kuluja n. 1800 sisältäen ruoka. Eli säästöjä ei tarvitse käyttää jos ei nyt mikään hajoa tai elä liian leveästi. Autoon ei ole varaa, mutta kuljetaan julkisilla sitten. En valita köyhyyttä kellekään, vaikka näillä tuloilla kai köyhä olenkin.

Siksi on vaikea käsittää miten jotkut valittaa köyhyyttä kun ei oo köyhyyttä nähnytkään siellä Bemarin ratissa.

Symppaan sinua, onhan tuo ihan alkeismatematiikkaa...

Sitä ehkä toivoisin hieman myös nostettava keskusteluun, MIKÄ on se syy, miksi Suomessa on niin järjettömän paljon yh-statuksella eläviä.

Tajuan, että joku jää nuorena leskeksi ja olen kiitollinen, että Suomessa voi erota, jos toinen osapuoli osoittautuu väkivaltaiseksi/alkoholistiksi/pettäjäksi MUTTA en jaksa uskoa, että näin suuri osa suomalaisista tippuisi tuohon kategoriaan.

Ongelma monen kohdalla tuntuu olevan se, että "heti jos jompaakumpaa arki kyllästyttää" vaihdetaan statusta ja jättäydyrään eronneikso yh-isiksi ja yh-äideiksi.

JOS perheessä ei ole mitään suurta norsua olohuoneessa olisi varmasti lapsille parempi "kokonainen perhe" sekä ihan sen vanhemmuuden vastuiden (JA elinkustannusten) jakaminen.

MUTTA täällähän on aina voinut luottaa siihen, että yhteiskunta tukee. Nyt kun kaikki kallistuu huomataan, että ne tukimuodot ei pysy perässä, tai juuri jää jopa yhna niiden tukirajojen ulkopuolelle ja TAAS huudetaan muita apuun.

Toisen ihmisen arkipäiväistyminen kuuluu elämään, ja ehkäpä joskus parempi vaihtoehto eron sijaan olisikin työstää sitä parisuhdetta ?

Just thinking..

Olisikin ollut tylsää! Mies päätti alkaa pelata kaikki rahat kasinolle ja oli aggressiivinen kun hävisi. Ei osallistunut arkeen jos häntä ei huvittanut. Viikonloput vietin lapsen kanssa kahdestaan, koska mies lähti pelaamaan.

Ei ollut oikein vaihtoehtoja, koska mies olisi vienyt mut mukanaan sinne kuoppaan.

Ei siinä parisuhteessa nyt kauheasti enemmän jäänyt rahaa, koska mies pelasi ne rahansa.

Mies oli se joka halusi lasta ja suostutteli mut hankkimaan lapsen. Sitten teki temput.

En usko että monikaan eroaa tylsyyden takia. On aikamoinen prosessi etsiä asunto, tulot mahdollisesti puolittuu ja ei kukaan halua lapselle eroperhettä.

T. Se 2000 netto yh

Hei, kerroinkin että olen kiitollinen, että Suomessa sinun on ollut mahdollista erota aggressiivisesta miehestä.

Mutta ola mutu näin aika laajan tuttavapiirin kokemuspohjalta on, että "kun kaikki muutkin eroaa niin kyl mäkin kun en oikein nyt jaksa kun tuo mies ei osallistu tasan 50/50 ja seksikään ei enää oo niin hyvää" -tyylisesti. En toki voi tietää kunkin yksittäisen kohdalla, onko taustalla jotain "minkä kanssa ei pysty elämään (esim se peliongelmaisuus)" mutta vaikea uskoa, että suomalaiset olisivat niin pohjattoman pölöä porukkaa, että meistä niin suuri osa olisi jollain "yhteiselon mahdollisuuden tappavalla" ominaisuudella varustettu.

Toki jokainen meistä voi vain osalta osaltaan katsoa peiliin ja miettiä olenko pölö parisuhteessani.

Tsempit sulle kuitenkin!

Kiitos! Omassa lähipiirissä yh:na on lähinnä sellaisia, joilla oikeasti painavat syyt esim. yhden mies oli tehtaillut rikoksia, toisella mies petti kun oli raskaana.. Nämä naiset ihan normaaleja työssäkäyviä naisia, eikä nämä miehet mitään tatuoituja lähikuppilan penoja, josta olis voinut etukäteen arvata mitään.

En tunne ketään joka olis eronnut koska tylsä suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ärsyttävä kirjoitus. Itse en ymmärrä luokka-ajattelua, minusta se on typerää, mutta ehkä palkan puolesta kuulun tuohon keskiluokkaan mistä tässä puhutaan. Olen nähnyt paljon vaivaa palkkani eteen, käynyt kaksi korkeakoulututkintoa ettei tarvitsisi olla köyhä, koskaan en ole elänyt tuilla ja maksan tosi paljon veroja. Ja sitten pitää tällaista paskaa lukea, saaatana.

Joo jep. Olen itse samoin ponnistanut sieltä "yhteiskunnan pohjalta", tehnyt jäätävän määrän töitä, opiskellut ja tehnyt jopa niitä lapsia. Nyt olen keskituloinen, minun ei tarvitse enää kulkea laskimen kanssa kaupassa ja olen hankkinut asunnot ja muut ajatuksella, että lapsistani kasvaa täyspäisiä veronmaksajia.

Teen todella vaativaa ja raskasta työtä ja kyllä, olen myös tehnyt niitä matalapalkkaduuneja siitä saakka kun olin 12v kaikkien kouluasteiden ohessa. Olen kaikkien työturvien ulkopuolella asiantuntijana ja kannan vastuuta todella monen elämistä. Olen todellakin elämänlaatuni ansainnut ja jos se poliittisista päätöksistä kärsii, on minulla oikeus siitä kitistä.

Vaikka olisi kuinka suunnitellut hyvin ja tehnyt kaiken ns oikein, voi silti 'elämänlaatu' kärsiä kun maailmantilanteessa tulee monenlaisia muuttujia.

Ymmärrän silti, että se aiheuttaa kitinää ja harmia. Mutta ei mikään takaa että jotain ansaitsee tai kuuluu saada. Maailmassa on niin paljon epävarmaa. Ehkä sen huomaaminen on iso kolaus, jos tähän asti suunnitelmat on tuottaneet toivottua tulosta.

Maailmantilanne on yksi asia, poliittinen päätöksenteko toinen. En minä kannata sitä, että köyhiltä otetaan pois. Kannustan sitä, että päätöksenteko olisi sellaista että työntekoon ja ahkeruuteen kannustettaisiin, eikä olisi niin helppoa jäädä sinne pohjalle ruikuttamaan. Voisin historiani ja elämäntilanteeni puolesta koska vain päättää, että nyt on muuten liian hanurista tämä, kertoa lääkärille että ei muuten pysty enää, kertoa historiani ja heittämällä pääsisin oravanpyörän ulkopuolelle. Tietysti myös lapseni joutuisivat oppimaan sitten sen lapsuuden mistä minä olen tullut ja yli 2000e jäisi verorahoja saamatta. Minä ja lapseni jonotettaisiin palveluiden piiriin ja lapset joutuisivat muuttamaan sinne valtion tukemaan vuokralähiökaksioon (mistä minäkin olen kotoisin). Sitten kertoisin lapsilleni että "meillä oli asiat liian hyvin, tämä on sitä oikeeta elämää" ja meidän elämisen maksaisi.. ? Se päättymätön valtion kassa jonne vain tupsahtelee rahaa koska on olemassa inhimillisyys <3

En minä herroiksi elele ja harva muukaan samassa tuloluokassa oleva. Ei oikeesti ole edes varaa käydä niillä matkoilla tai ostaa niitä uusimpia puhelimia, koska olen priorisoinut lapset (ne tulevat veronmaksajat) ja heidän asumisen. Ei lasketa euroja kaupassa hyvinä aikoina ei, mutta ei muuhun aiemminkaan rahat riittäneet. Oikeasti En edes kerkeäisi laskemaan, koska työelämä on täällä huipulla ihan erilailla vaativaa.

Jos vaan hyväksytään se, että rahaa tulee paikasta x y määrä ja jos ei sitä rahaa tule paikasta x määrää y, ei ole kenelläkään kivaa. En minä jaksa elämässäni taistella kun tiedän, että ihan hyvin siellä lähiössäkin hengaa ja Herran haltuun, tuleeko minun lapsistani niitä keskiluokkasia veronmaksajia vai ei. Olen elämässäni priorisoinut sen, että sekä minä että lapseni voivat hyvin ja maksetaan paljon veroja nyt ja tulevaisuudessa. Ellei se kannata ja arvostus on tämä, niin eikai siinä ihmeitä. Nähdään Kelassa.

Voitko kuvitella, että meilläkin on lapsia, meillä, jotka olemme täällä pohjalla, vuokraslummissa? Minäkin kasvatan lapsiani parhaan kykyni mukaan ja priorisoin lapset ykkösiksi ja kasvatan heistä veronmaksajia. Vai onnistuuko sellainen vain keskiluokkaisilta? Meilläkin on historiaa, omat lähtökohtani ovat aivan perseestä ja lapsilleni on jo kertynyt historiaa, jota moni ei ole joutunut kokemaan. Kehotanko heitä heittämään pyyhkeen kehään?

No et tietenkään! Eikä mikään pointti tällainen ollutkaan. Opetat lapsillesi, että he voivat saavuttaa yhteiskunnassa mitä vain ja voivat saada ahkeralla työllä ja päättäväisyydellään paremman elintason näin halutessaan. Sehän tässä on se juttu, että voit noin sanoa heille ja se on myös tulevaisuudessa totta. Mitä järkeä heidän on ikinä mitään tavoitella, jos keskiluokkaan tullessaan vastaanotto on tämä ja silti täytyy pihistellä? Aletaan olemaan asian ytimessä!

Riippunee mitä pihistelyllä tarkoitetaan, sillä onhan aivan totta, että kaikki keskiluokkaiset eivät voi saada hyvätuloisen tai jopa rikkaan elintasoa. Ylenmääräinen matkustelu, mönkkärit, hulppeat ylimitoitetut talot, kallis elektroniikka; en minä näe niitä minään ihmisoikeuksina keskituloiselle ja sen aion myös opettaa lapsilleni, ettei heidän tarvitse täällä palstalla valittaa tulojen riittämättömyydestä ylisuurine lainoineen. Suu säkkiä myöten, kuten sanonta kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ärsyttävä kirjoitus. Itse en ymmärrä luokka-ajattelua, minusta se on typerää, mutta ehkä palkan puolesta kuulun tuohon keskiluokkaan mistä tässä puhutaan. Olen nähnyt paljon vaivaa palkkani eteen, käynyt kaksi korkeakoulututkintoa ettei tarvitsisi olla köyhä, koskaan en ole elänyt tuilla ja maksan tosi paljon veroja. Ja sitten pitää tällaista paskaa lukea, saaatana.

Joo jep. Olen itse samoin ponnistanut sieltä "yhteiskunnan pohjalta", tehnyt jäätävän määrän töitä, opiskellut ja tehnyt jopa niitä lapsia. Nyt olen keskituloinen, minun ei tarvitse enää kulkea laskimen kanssa kaupassa ja olen hankkinut asunnot ja muut ajatuksella, että lapsistani kasvaa täyspäisiä veronmaksajia.

Teen todella vaativaa ja raskasta työtä ja kyllä, olen myös tehnyt niitä matalapalkkaduuneja siitä saakka kun olin 12v kaikkien kouluasteiden ohessa. Olen kaikkien työturvien ulkopuolella asiantuntijana ja kannan vastuuta todella monen elämistä. Olen todellakin elämänlaatuni ansainnut ja jos se poliittisista päätöksistä kärsii, on minulla oikeus siitä kitistä.

Vaikka olisi kuinka suunnitellut hyvin ja tehnyt kaiken ns oikein, voi silti 'elämänlaatu' kärsiä kun maailmantilanteessa tulee monenlaisia muuttujia.

Ymmärrän silti, että se aiheuttaa kitinää ja harmia. Mutta ei mikään takaa että jotain ansaitsee tai kuuluu saada. Maailmassa on niin paljon epävarmaa. Ehkä sen huomaaminen on iso kolaus, jos tähän asti suunnitelmat on tuottaneet toivottua tulosta.

Maailmantilanne on yksi asia, poliittinen päätöksenteko toinen. En minä kannata sitä, että köyhiltä otetaan pois. Kannustan sitä, että päätöksenteko olisi sellaista että työntekoon ja ahkeruuteen kannustettaisiin, eikä olisi niin helppoa jäädä sinne pohjalle ruikuttamaan. Voisin historiani ja elämäntilanteeni puolesta koska vain päättää, että nyt on muuten liian hanurista tämä, kertoa lääkärille että ei muuten pysty enää, kertoa historiani ja heittämällä pääsisin oravanpyörän ulkopuolelle. Tietysti myös lapseni joutuisivat oppimaan sitten sen lapsuuden mistä minä olen tullut ja yli 2000e jäisi verorahoja saamatta. Minä ja lapseni jonotettaisiin palveluiden piiriin ja lapset joutuisivat muuttamaan sinne valtion tukemaan vuokralähiökaksioon (mistä minäkin olen kotoisin). Sitten kertoisin lapsilleni että "meillä oli asiat liian hyvin, tämä on sitä oikeeta elämää" ja meidän elämisen maksaisi.. ? Se päättymätön valtion kassa jonne vain tupsahtelee rahaa koska on olemassa inhimillisyys <3

En minä herroiksi elele ja harva muukaan samassa tuloluokassa oleva. Ei oikeesti ole edes varaa käydä niillä matkoilla tai ostaa niitä uusimpia puhelimia, koska olen priorisoinut lapset (ne tulevat veronmaksajat) ja heidän asumisen. Ei lasketa euroja kaupassa hyvinä aikoina ei, mutta ei muuhun aiemminkaan rahat riittäneet. Oikeasti En edes kerkeäisi laskemaan, koska työelämä on täällä huipulla ihan erilailla vaativaa.

Jos vaan hyväksytään se, että rahaa tulee paikasta x y määrä ja jos ei sitä rahaa tule paikasta x määrää y, ei ole kenelläkään kivaa. En minä jaksa elämässäni taistella kun tiedän, että ihan hyvin siellä lähiössäkin hengaa ja Herran haltuun, tuleeko minun lapsistani niitä keskiluokkasia veronmaksajia vai ei. Olen elämässäni priorisoinut sen, että sekä minä että lapseni voivat hyvin ja maksetaan paljon veroja nyt ja tulevaisuudessa. Ellei se kannata ja arvostus on tämä, niin eikai siinä ihmeitä. Nähdään Kelassa.

Voitko kuvitella, että meilläkin on lapsia, meillä, jotka olemme täällä pohjalla, vuokraslummissa? Minäkin kasvatan lapsiani parhaan kykyni mukaan ja priorisoin lapset ykkösiksi ja kasvatan heistä veronmaksajia. Vai onnistuuko sellainen vain keskiluokkaisilta? Meilläkin on historiaa, omat lähtökohtani ovat aivan perseestä ja lapsilleni on jo kertynyt historiaa, jota moni ei ole joutunut kokemaan. Kehotanko heitä heittämään pyyhkeen kehään?

No et tietenkään! Eikä mikään pointti tällainen ollutkaan. Opetat lapsillesi, että he voivat saavuttaa yhteiskunnassa mitä vain ja voivat saada ahkeralla työllä ja päättäväisyydellään paremman elintason näin halutessaan. Sehän tässä on se juttu, että voit noin sanoa heille ja se on myös tulevaisuudessa totta. Mitä järkeä heidän on ikinä mitään tavoitella, jos keskiluokkaan tullessaan vastaanotto on tämä ja silti täytyy pihistellä? Aletaan olemaan asian ytimessä!

Aika riskiä opettaa lapsille, että sinusta voi ahkeruudella tulla mitä vain, koska tuohan on valhe. Fakta on, että kaikista ei ole kaikkeen. Myös niitä ahkeria ja älykkäitä yliopiston käyneitä on työttöminä. Ennemmin opetan lapseni tavoittelemaan onnellisuutta riippumatta saavutuksista ja vastaamaan omasta elämästään. T:Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään oli artikkeli että ruoan ja palvelujen hintojen nousu johtuu yrittäjien voiton maksimoimisesta.

Kansan Uutiset, Tiedonantaja vai Elonkehä uutisoimassa?

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009520456.html

Inflaatio on houkutteleva syy rikastumiseen yrittäjillä. Ja etenkin päivittäistavarakaupassa josta me kaikki olemme riippuvaisia.

Ja heidän takiaan ihmisiä irtisanotaan nyt muualla. Varautukaa taloyhtiön konkursseihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa ärsyttävä kirjoitus. Itse en ymmärrä luokka-ajattelua, minusta se on typerää, mutta ehkä palkan puolesta kuulun tuohon keskiluokkaan mistä tässä puhutaan. Olen nähnyt paljon vaivaa palkkani eteen, käynyt kaksi korkeakoulututkintoa ettei tarvitsisi olla köyhä, koskaan en ole elänyt tuilla ja maksan tosi paljon veroja. Ja sitten pitää tällaista paskaa lukea, saaatana.

Joo jep. Olen itse samoin ponnistanut sieltä "yhteiskunnan pohjalta", tehnyt jäätävän määrän töitä, opiskellut ja tehnyt jopa niitä lapsia. Nyt olen keskituloinen, minun ei tarvitse enää kulkea laskimen kanssa kaupassa ja olen hankkinut asunnot ja muut ajatuksella, että lapsistani kasvaa täyspäisiä veronmaksajia.

Teen todella vaativaa ja raskasta työtä ja kyllä, olen myös tehnyt niitä matalapalkkaduuneja siitä saakka kun olin 12v kaikkien kouluasteiden ohessa. Olen kaikkien työturvien ulkopuolella asiantuntijana ja kannan vastuuta todella monen elämistä. Olen todellakin elämänlaatuni ansainnut ja jos se poliittisista päätöksistä kärsii, on minulla oikeus siitä kitistä.

Vaikka olisi kuinka suunnitellut hyvin ja tehnyt kaiken ns oikein, voi silti 'elämänlaatu' kärsiä kun maailmantilanteessa tulee monenlaisia muuttujia.

Ymmärrän silti, että se aiheuttaa kitinää ja harmia. Mutta ei mikään takaa että jotain ansaitsee tai kuuluu saada. Maailmassa on niin paljon epävarmaa. Ehkä sen huomaaminen on iso kolaus, jos tähän asti suunnitelmat on tuottaneet toivottua tulosta.

Maailmantilanne on yksi asia, poliittinen päätöksenteko toinen. En minä kannata sitä, että köyhiltä otetaan pois. Kannustan sitä, että päätöksenteko olisi sellaista että työntekoon ja ahkeruuteen kannustettaisiin, eikä olisi niin helppoa jäädä sinne pohjalle ruikuttamaan. Voisin historiani ja elämäntilanteeni puolesta koska vain päättää, että nyt on muuten liian hanurista tämä, kertoa lääkärille että ei muuten pysty enää, kertoa historiani ja heittämällä pääsisin oravanpyörän ulkopuolelle. Tietysti myös lapseni joutuisivat oppimaan sitten sen lapsuuden mistä minä olen tullut ja yli 2000e jäisi verorahoja saamatta. Minä ja lapseni jonotettaisiin palveluiden piiriin ja lapset joutuisivat muuttamaan sinne valtion tukemaan vuokralähiökaksioon (mistä minäkin olen kotoisin). Sitten kertoisin lapsilleni että "meillä oli asiat liian hyvin, tämä on sitä oikeeta elämää" ja meidän elämisen maksaisi.. ? Se päättymätön valtion kassa jonne vain tupsahtelee rahaa koska on olemassa inhimillisyys <3

En minä herroiksi elele ja harva muukaan samassa tuloluokassa oleva. Ei oikeesti ole edes varaa käydä niillä matkoilla tai ostaa niitä uusimpia puhelimia, koska olen priorisoinut lapset (ne tulevat veronmaksajat) ja heidän asumisen. Ei lasketa euroja kaupassa hyvinä aikoina ei, mutta ei muuhun aiemminkaan rahat riittäneet. Oikeasti En edes kerkeäisi laskemaan, koska työelämä on täällä huipulla ihan erilailla vaativaa.

Jos vaan hyväksytään se, että rahaa tulee paikasta x y määrä ja jos ei sitä rahaa tule paikasta x määrää y, ei ole kenelläkään kivaa. En minä jaksa elämässäni taistella kun tiedän, että ihan hyvin siellä lähiössäkin hengaa ja Herran haltuun, tuleeko minun lapsistani niitä keskiluokkasia veronmaksajia vai ei. Olen elämässäni priorisoinut sen, että sekä minä että lapseni voivat hyvin ja maksetaan paljon veroja nyt ja tulevaisuudessa. Ellei se kannata ja arvostus on tämä, niin eikai siinä ihmeitä. Nähdään Kelassa.

Voitko kuvitella, että meilläkin on lapsia, meillä, jotka olemme täällä pohjalla, vuokraslummissa? Minäkin kasvatan lapsiani parhaan kykyni mukaan ja priorisoin lapset ykkösiksi ja kasvatan heistä veronmaksajia. Vai onnistuuko sellainen vain keskiluokkaisilta? Meilläkin on historiaa, omat lähtökohtani ovat aivan perseestä ja lapsilleni on jo kertynyt historiaa, jota moni ei ole joutunut kokemaan. Kehotanko heitä heittämään pyyhkeen kehään?

No et tietenkään! Eikä mikään pointti tällainen ollutkaan. Opetat lapsillesi, että he voivat saavuttaa yhteiskunnassa mitä vain ja voivat saada ahkeralla työllä ja päättäväisyydellään paremman elintason näin halutessaan. Sehän tässä on se juttu, että voit noin sanoa heille ja se on myös tulevaisuudessa totta. Mitä järkeä heidän on ikinä mitään tavoitella, jos keskiluokkaan tullessaan vastaanotto on tämä ja silti täytyy pihistellä? Aletaan olemaan asian ytimessä!

Ikävä tosiasia kuitenkin on, että se ei vaadi kuin sen yhden  suuremman kuprun, ja kaikki tuo, mistä puhuit (saavuttaa haluamansa omalla työllä) katoaa kuin pieru Saharaan. Ei vaadita epäonnistumista. Riittää, että joku astuu päälle.