Onko ok katkaista täysin välit vanhempiin?

Omapa on asiasi.

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa tuli muisto mieleen.

Pienenä tyttönä näin isäni tekemän arkun varastossa. Pikkusisko kuoli 3 pvän vanhana. Kukaan ei puhunut asiasta, kukaan ei kertonut mitään asiaan liittyvää! Joskus vieläkin näen valkoisesta arkusta unia.

Ja nyt huomaan, että puhumattomuus vaikuttaa edelleen ihmisten välisiin asioihin.

Mikä auttaisi tähän puhumattomuuden kulttuuriin? Se näyttää siltä, että parantuminen ei pääse alkuun ilman että kerrot ao. kokemasi.

Auttaako av palsta ollenkaan? Toivoa sopii vaikka epäilen.

Itsekin katkaissut välit nuorena (3v kesti)

Voi kamala. Ehkä se vauvan kuolema on ollut vanhemmille niin vaikea asia, ettei heillä ole ollut sanoja, joilla siitä olisivat osanneet puhua. Olisivat tarvinneet apua, te olisitte koko perhe tarvinnut apua. 

Jos saisin tuon talon perintönä niin olisin itse ainakin todella ku sessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ainakaan isoa perintöä odotella jos pistää välit poikki. Mahtaako aloittajalla olla muita sisaruksia?

No hyvä että sullakin on arvot kohdillaan. Luuletko tollo, että se tanan perintö kiinnostaa tippaakaan

Edes miljoonien perintö ei saisi mua menemään koskaan enää vanhempieni hakattavaksi, kiusattavaksi ja alistettavaksi. Oikeastiko ihmiset on valmiit myymään sielunsa rahasta?

Mä en ole. Vanhemmat toki jättävät kaiken suosikki kultalpselleen mutta mulle tää on Ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa tuli muisto mieleen.

Pienenä tyttönä näin isäni tekemän arkun varastossa. Pikkusisko kuoli 3 pvän vanhana. Kukaan ei puhunut asiasta, kukaan ei kertonut mitään asiaan liittyvää! Joskus vieläkin näen valkoisesta arkusta unia.

Ja nyt huomaan, että puhumattomuus vaikuttaa edelleen ihmisten välisiin asioihin.

Mikä auttaisi tähän puhumattomuuden kulttuuriin? Se näyttää siltä, että parantuminen ei pääse alkuun ilman että kerrot ao. kokemasi.

Auttaako av palsta ollenkaan? Toivoa sopii vaikka epäilen.

Itsekin katkaissut välit nuorena (3v kesti)

Voi kamala. Ehkä se vauvan kuolema on ollut vanhemmille niin vaikea asia, ettei heillä ole ollut sanoja, joilla siitä olisivat osanneet puhua. Olisivat tarvinneet apua, te olisitte koko perhe tarvinnut apua. 

Kiitos paljon 🍀 Näin se varmaan meni. Eivät hekään olleet oppineet puhumaan asioista, töitä vaan.

Aika oli eri..

Jos he ovat persoonallisuushäiriöisiä niin suhteen katkaisu on ainoa tapa säilyä järjissään.

Vierailija kirjoitti:

Luulisi vanhemman miettivän miten ne välit palaisivat, jos niin kova huoli ja rakkaus lapseen on, sen syyllistämisen ja haukkumisen sijaan. Kukaan ei syyttä välejä keneenkään riko. On aika sairasta vanhemmalta ajatella, että välirikko tulisi vain jostain mielen tuulenvireestä. Itse en edes lapsestani niin pahaa kuvittelisikaan. Kyllä kääntäisin vanhempana katseen itseeni ja miettisin mitä tein väärin ja mitä voin muuttaa, että lapseni tulee kohdatuksi ja rakastetuksi hänelle oikealla tavalla.

Minun äitini keksii kolme tapaa:

- pakottaminen, milloin kenenkin viranomaiskantelun avulla

- valehtelu ia syyllistäminen selän takana niin että saa jonkun idiootin sitten sekaantumaan asiaan

- lahjominen, viimeksi soitti kuin puskista tyrkyttäen vanhaa mattoa

Täydellinen kyvyttömyys nähdä tai kohdata minut. Tai ketään lapsistaan.

On ainoastaan hänen tunteensa ja hänen tarpeensa.

(viesti ilmiannettiin)

Onkohan kyseessä narsistivanhempi, kun ap luulee tarvitsevansa luvan. Narsisti ja tunnollinen lammas sopivat yhteen kuin lukko ja avain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi vanhemman miettivän miten ne välit palaisivat, jos niin kova huoli ja rakkaus lapseen on, sen syyllistämisen ja haukkumisen sijaan. Kukaan ei syyttä välejä keneenkään riko. On aika sairasta vanhemmalta ajatella, että välirikko tulisi vain jostain mielen tuulenvireestä. Itse en edes lapsestani niin pahaa kuvittelisikaan. Kyllä kääntäisin vanhempana katseen itseeni ja miettisin mitä tein väärin ja mitä voin muuttaa, että lapseni tulee kohdatuksi ja rakastetuksi hänelle oikealla tavalla.

Tuollainen ajattelu voi olla sairaalle melko vaikeaa, etenkin jos ei ole koskaan oppinut mitään.

Se on sitten voi voi. Kenenkään ei tarvitse sylkykupiksi jäädä, vaikka miten olisi toinen sairas.

Vierailija kirjoitti:

En olisi mitään kirjoittanutkaan, jos olisin arvannut miten häiriintyneitä ihmisiä tähän ketjuun tulee toisia haukkumaan.

Jos et saanut viestistäni selvää, voin tiivistää: vastasin aloittajalle että mielestäni ei ole OK katkaista välejä täysin. Rajat voi pitää ja olla tekemisissä juuri niin vähän kuin haluaa, mutta on kohtuutonta kadota oman äitinsä elämästä niin totaalisesti, ettei tämä tiedä onko lapsi elossa vai kuollut.

Enempää en tätä ketjua lue enkä vastaa sinulle enää.

Hyvää jatkoa ja onnellista kesää sinulle!

Sinä olet oikein tyyppiesimerkki rajattomasta ihmisestä, joka nostaa itsensä toisenkin ihmisen elämän keskipisteeksi.

Rajat ei kaikilla pysy, joten ainoa keino elää tervettä elämää on sitten unohtaa ne kaltaisesi rajattomat drama queenit kokonaan.

Olen itse asunut lapsena normaalissa perheessä, jossa äidin sana oli laki. Äiti oli vähän korkeammin koulutettu ja osasi hoitaa kaikkien asiat puhuen kirjakieltä tai tehden valituksen asiakirjaformaatilla.

Olen ehkä vähän enemmän kuin äiti koskaan olikaan, mutta muistan opetuksen. Voin milloin tahansa halutessani nousta takajaloille ja pyrkiä johonkin.

Olen laittanut välit poikki mielenterveysongelmaiseen ja narsistiseen siskooni.aikoinaan harhoissaan väitti,että soiti hänelle pilasoittoja ja teki rikosilmoituksen.poliisiasemalla lätkäsin pöytään työnantajan todistuksen,että olen ollut töissä kyseisenä ajankohtana ja pomo oli työparini.poliisi pyysi anteeksi siskoni ei.hän on myös varastanut rahaa kotoani ja repinyt albumeista valokuvia.sain osan kuvista sukulaisilta kopiona.erottuani majoitti exääni,joka pahoinpiteli minua ja käytti hyväksi.selityksenä kun mun mies on sen lapsuudenkaveri.mies vaihtoi hänet 15v nuorempaan.siskoni näki kuvani tyttärensä puhelimesta,tyttö sanoi että näytän 35v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteiden normalisointiin auttaa läksytys. Välien katkaisu tulee ennemmin tai myöhemmin kaduttamaan.

Mikä sinä olet sanomaan näin? Mistä tiedät toisen tilanteen? Et mistään.

Mulla on välit poikki turvallisuuteni, henkeni ja terveyteni takia ollut jo 20 v ajan ja KERTAAKAAN ei ole kaduttanut. Väkivalta ei jäänyt lapsuuteen vaan jatkui aikusenakin. Jatkuisi edelleen jos sinne menisin.

Saakeli että ottaa hermoon tällaiset viisastelijat. Tajuatko että joillain on vaaralliset, väkivaltaiset ja hullut vanhemmat? Jos sulla on kivat niin tajuatko että kaikilla ei ole.

Eikö sinun pitäisi lopultakin luopua syyllisyydentunteista asiasta ja lopettaa viattomien sivullisten kimppuun hyökkääminen? 

Kyllä tästäkin asiasta olisi hyvä voida puhua jotenkin muuten kuin julistamalla täydellisen vapauden ja riippumattomuuden ilosanomaa. Sen kun pitäisi olla itsestäänselvää, että ihmiset ovat viime kädessä vapaita. 

Heidän kuitenkin olisi hyvä olla myös vastuullisia. Tarkoittaa sitä, että tekee oman osansa, ja joskus ylikin, jos toisesta ei ole tulemaan vastaan. Sinun tapauksessasi kaikki yrittäminen suhteiden normalisoimiseksi kuitenkin on jopa väärin, koska mitä enemmän sinä yrität raivohullun isän kanssa, sitä pidempään tilanne jatkuu, eikä siitä ole mitään myönteistä mahdollista saada irti myöhemminkään. Vahingoitat vain itseäsi.

Mutta se on myös väärin, että ääritapauksilla perustellaan piittaamattomuutta ja kylmyyttä keskivertotilanteissa. Ääritapaukset ymmärtäkööt olevansa sellaisia, ja tarvitsevansa erityisratkaisuja. Kuitenkin keskivertona ajatellen, suomalaiset ovat aivan liian kunnostautuneita välinpitämättömyyden saralla, eikä naiset tee palvelusta itselleen tai kenellekään matkiessaan miehiä asiassa. Vaatikaa pojilta ja miehiltä  myönteistä, rakentavaa ja lämmintä käytöstä, ja harjoitelkaa sitä itsekin. Minullakin oli keskivertoa isommat paskiaiset vanhempina, ja välit olivat katkolla useampaan otteeseen. Sekin päivä kuitenkin tuli, jolloin olisin jättänyt heidät täysin heitteille, jos en olisi tehnyt mitään. Totesin, että koska vanhempani eivät ole aiheuttaneet omia tunnevammojaan, eivätkä he ole minulle tahallaan pahoja, jonkinlainen kanssakäyminen on kestettävissä sen verran, etten jätä heitä vanhuudessaan heitteille. Näin toimin, ja kannustan siihen niitä, joille se on järkevästi ottaen toteutettavissa. Jos ei muuten, niin sen verran, että otatte yhteyttä kuntaan, ja kerrotte vanhuspalveluohjaajalle tai vastaavalle, miksi et pysty tekemään enempää heidän hyväkseen. Annat jonkinlaisen tiivistelmän siitä, mitä on tapahtunut ja mistä on kysymys. En siis suosittele menemään niin pitkälle vanhempien hoitamiseksi kuin minä menin, pitää miettiä omaa ja perheen voimavaroja ja myöntää faktat kaunistelematta. 

Mutta tämäkään ei ole hyvä, että ihmiset vain jättävät huonot vanhemmat taakseen kuin kipeän paiseen, ja jättävät ongelman hoitamatta ja oman sielunsa kasvattamatta. Sitten se arpeutuu, ja kostautuu oman elämän ongelmina, kun oma käytös on muille vaikeasti avattavissa. Saat itse helpommin muut ymmärtämään tarpeitasi, kun käyt läpi vanhempien aiheuttamat vahingot. Itse en olisi oivaltanut puoliakaan, jos emme olisi olleet aikuisvuosinani juuri ollenkaan tekemisissä. Aikuisen silmin kun alkaa ymmärtää sellaista, jonka teininä on vain joten kuten sietänyt. Parhaassa tapauksessa oppii myös vaikuttamaan asioihin ja pakottamaan vanhemmat ottamaan enemmän vastuuta omasta käytöksestään niin kauan, kun he vielä ovat yhtään korjattavissa.

Tärkeintä mielestäni on se, että mahdollinen puoliso edes jotenkin ymmärtää, mistä olet tullut, ja pitää puoliasi edes välillä. Ilman taustatukea olet liian kovilla ja juuttuneena puun ja kuoren väliin. 

Voihan sitä katkaista välit, tämä vastaus ap:lle. Et varmaan ole vaatimassa myöskään perintöä.

Ihan hyvä näin.

Ehkä kannattaisi tähdätä elämässä vähän korkeammalle, kuin rämpiä se läpi lapsellisella ja ääliömäisellä PiStÄn VäLiT PoiKki!!!!1 -mentaliteetilla.

Aina voisi koettaa kasvaa ihmisenä ja olla armollisempi omia vanhempiaankin kohtaan. Tarkastella heidän taustojaan ja koettaa ymmärtää heidän persoonaansa ja käyttäytymistään.

Sitäpaitsi se välien katkominen jää ihan takuulla vaivaamaan, vaikka kuinka uskottelisi muuta itselleen. Lisäksi tuollainen vaikuttaa aina myös muihin läheisiin, ei pelkästään niihin osapuoliin joilla on välit poikki.

Aikuisena saa seuransa itse valita. Eihän se edes ole mitään välien poikki pistämistä, vaan niiden muodostamisen jättämistä. Ihmeellinen oletus että synnyttämällä pakotetaan toinen seuraan ja erikseen pitää "katkaista välit" kun valikoi seuransa.

Vierailija kirjoitti:

ÄitiniOnNarsisti-palstahullu on taas tehnyt uuden ketjun.

Muistakaa, että se kopioi teidän viestit omiin narsismimuistelu-tiedostoihinsa.

Voitte sitten joskus löytää viestinne jostain toisesta ketjusta uudelleen lähetettynä.

Joo tälle vois antaa vuoden Palstahullu-palkinnon. 🏆🥇

Onkohan kyseessä narsistivanhempi, kun ap luulee tarvitsevansa luvan. Narsisti ja tunnollinen lammas sopivat yhteen kuin lukko ja avain.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaisi tähdätä elämässä vähän korkeammalle, kuin rämpiä se läpi lapsellisella ja ääliömäisellä PiStÄn VäLiT PoiKki!!!!1 -mentaliteetilla.

Aina voisi koettaa kasvaa ihmisenä ja olla armollisempi omia vanhempiaankin kohtaan. Tarkastella heidän taustojaan ja koettaa ymmärtää heidän persoonaansa ja käyttäytymistään.

Sitäpaitsi se välien katkominen jää ihan takuulla vaivaamaan, vaikka kuinka uskottelisi muuta itselleen. Lisäksi tuollainen vaikuttaa aina myös muihin läheisiin, ei pelkästään niihin osapuoliin joilla on välit poikki.

Ihmisellä pitää olla elämässään muutakin kuin vanhempansa tarpeiden palveleminen ja tämän tunteiden huomioiminen.

Ei voi mitään. Ainahan ne muut voi sitten pakottaa sen vanhemman hoitoon.

Joskus välit on vaan pakko katkaista. Jos suhde on pelkkää syyttelyä, haukkumista ja kiusantekoa, niin ei sitä jaksa. Omaa mielenterveyttään on varjeltava. Kukaan muu ei sitä tee kenenkään puolesta.